Venäjän 100-vuotispäivä vallankumouksellisista tapahtumista herättää luonnollisesti kasvanutta kiinnostusta. Arvioitaessa mahdollisia historiallisia ”maamerkkejä”, pitää ensin tietää oikeat tiedot siitä, mitä oli Venäjän keisarikuntaan vuonna 1917.
Venäjän keisarikuntaa nykypäivänä usein maalataan sadun maana, jossa joet olivat maitoa jotka huuhtoivat hunaja rantoja, jossa teollisuus ja maatalous olivat kehittymässä, oli nopea väestönkasvu ja hyvät väestötiedot – nämä kaikki on usein tärkeimmät argumentit, mikä vahvistavat Nikolai II progressiivista aikakautta. Esipuheessa lähes kaikissa elokuvissa Nikolai II:sta ja vallankumouksesta jatkuvasti toistetaan ajatus -
"yleinen elämäntaso Venäjällä ennen vallankumousta oli tasaisesti kasvava."
Nykytutkijat haluavat nimetä vallankumouksen syiksi Venäjän sisäisten ja ulkoisten vihollisten toiminnan. Starttilaukkauksena, he sanovat, toimii se, että Pietarissa ei ollut leipä Helmikuussa 1917, tai sitten leipää oli, mutta sitä ei kuljetettu pääkaupunkiin.
Uralilainen tiedemies, historian tohtori ja fyysis-matemaattisten tieteiden kandidaatti, johtava tieteellinen tutkija Venäjän tiedeakatemian historian ja arkeologian Uralin instituutissa, Sergei Nefedov haastattelussa kertoo, mitkä olivat oikeat faktatiedot venäjän imperiumissa 1900-luvun alussa.
Nykyään on ilmeisesti taipumus, että jotkut historioitsijat, dokumenttielokuvien käsikirjoittajat, julkaisijat ja valtiomiehet pitävät tavoitteena – olla tutkimatta faktoja, vaan luoda
positiivista myyttejä "Venäjästä jota me menetimme" , he eivät vieroksu mitään tapoja, jopa väärentämistä. Mitkä olivat todelliset syyt Venäjän vallankumoukselle? Tästä ja monista muista asioista Sergey Nefedov kertoi haastattelussa.
Kysymys : Vallankumoukselle vuonna 1917 oli monia syitä. Mutta ehkä tärkein niistä oli talonpojiston ahdinko. Miten venäjän talonpojat päätyivät tähän, lievästi sanottuna, vaikeaan tilanteeseen? Mikä oli ongelman ydin – eikö vuoden 1861 uudistus ratkaissut ongelmaa?
Sergey Nefedov : Täytyy sanoa, että Venäjän talonpojisto oli epäyhtenäistä. Olivat
vuokranantajien talonpoikia (maaorjia) ja oli valtion julkisia talonpoikia. Valtion talonpojat elivät pääosin kaukana keskuksista jossa oli tarpeeksi maata. Esimerkiksi
Uralilla, viljelijöillä oli keskimäärin käytössä 16 ha per kotitalous - suunnilleen yhtä paljon kuin mitä tarvitaan normaaliin olemassaoloon. Keskisellä mustanmullan talousalueella maanviljelijöillä oli keskimäärin seitsemän hehtaaria.
Maan keskialue oli huomattavasti tiheämmin asuttu, tämän takia siellä oli aina vähemmän maita ja juuri sieltä lähti talonpoikia muille reuna-alueille asumaan. Tämän lisäksi siellä oli myös maan vuokranantajien taloudet. Ja maaorjien vapautumisen jälkeen vuokranantajat luonnollisesti varmistivat, että talonpojille ei tulisi liikaa maata käyttöön, ja jotta he olisivat olleet pakotettuja vuokraamaan maata vuokranantajilta, tai olla renkinä heille. Ajan myötä tilanne paheni, koska väestö kasvoi ja talonpoikien maa-alueet kutistuivat.
Tämä oli suurin ongelma - väestönkasvu, mikä johti maatalouden liika-asuttamiseen . Valtiovarainministeri
Bunge kirjoitti: "Kun väestö kasvoi, varattu maa ei enää riittänyt ruokkia viljelijöitä ja antaa heille varoja maksaa veroja... ja kun tämän lisäksi tapahtui huonot sadot... silloin viljelijöiden tilanne lääneissä ja jopa kokonaisissa maakunnissa tuli surkeaksi..."
Vuonna
1902 nälänhätä johti suureen talonpoikaiskapinaan Harkovassa ja Pultavan maakunnissa. Syitä tähän kapinaan tarkasteltiin erityisesti sitä varten perustetussa
"Erikoisneuvostossa", jonka puheenjohtaja oli Sergei
Witte . Ja Witte kirjoitti kuninkaalle, että
nykyisen järjestyksen säilymisen takaa vain talonpoikien pitkämielinen kärsivällisyys ja se on jo liian pitkään altistunut ylijännitykselle . Hän ehdotti uuden maauudistuksen ja siirtää talonpojille osan vuokranantajien maista.
Kysymys : Olisiko voinut Witten ehdotukset ratkaista ongelman?
Sergey Nefedov : Esitätte mielenkiintoisen kysymyksen. Historioitsijat harvoin miettivät "mitä tapahtuisi, jos ..." Tässä asiassa täytyisi tehdä matemaattisen mallintamisen. Onneksi meidän instituutissa kuusi vuotta sitten se oli rakennettu vastaava matemaattinen malli, joka osoitti, että Witten tarjoaman maauudistuksen onnistuessaan kriisi olisi parhaimmassa tapauksessa todennäköisesti viivästytty noin 20 vuodella
Todellisuudessa väestö olisi jatkanut edelleen voimakkaasti kasvamistaan, ja kuten
Stolypin totesi, talonpoikien maatontteja olisi edelleen pitänyt jakaa, joten uudistus voisi vain lykännyt kriisiä.
Stolypin ehdotettu toista tietä - vahvojen maatilojen perustamista, jotka voisivat lisätä sadon määrän käyttämällä länsimaista tekniikkaa. Tämä tekniikka tarkoitti ennen kaikkea apilan kylvämistä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että ilmastollisista syistä tämä menetelmä ei anna
Venäjällä samanlaista vaikutusta kuten
lännessä . Ongelma olisi voinut ratkaista vain lannoitteiden massiivisella käyttöllä, mutta se tuli mahdolliseksi vasta 1950-luvulla.
Yliasutuksen ongelma ei voitu ratkaista teknisellä tasolla. Talonpoikien uudelleensijoittaminen
Siperiaan ei auttanut myöskään: siellä oli hyvin vähän maataloudelle soveltuvaa maata, vain kapea kaistale rautatien varrella.
Toinen ongelma on siinä, olisiko Witte todellakin pystynyt toteuttaa hänen uudistusehdotuksia? Kaikki tietenkin riippui
Nikolai II. Kuningas kirjoitti uudistushankkeen projektiin:
"En hyväksy. Yksityisomaisuudella pitäisi olla pyhä koskemattomuus.".
Tänään me tiedämme, että näin tekemällä Nikolai allekirjoitti oman tuomion.
Olisiko hän voinut tehdä toisin? Tukemalla uudistusta - tarkoittaisi välien rikkomista ”yhdistyneen aateliston" kanssa, joka oli itsevaltiuden tukipilari. Vuonna 1906 tämä tarkoittaisi itsevaltiuden loppua ja perustuslaillisen monarkian perustamista. Ja sitten olisi odotettavissa
Ludvig XVI kohtalo. Joten itsesäilytyksen vaistona keisari ei voinut tehdä toisin. Mutta tämäkin tie, jonka he valitsivat johti samaan kuiluun – mutta vain hieman myöhemmin.
: Mistä johtuu, että Venäjän imperiumin väestö koostui 80% viljelijöistä? Ja miksi väestönkasvu oli juuri tässä ryhmässä?
Sergey Nefedov : Perinteisessä esiteollisuuden yhteiskunnassa talonpojisto oli aina valtaosa väestöstä. Näin oli lännessä 1800 luvun alkupuoliskolla. Venäjä 1900 luvun alussa oli edelleen maa jossa teollistumisen oli hyvin vähäistä, teollisuudessa käytettiin vain 2% taloudellisesti aktiivisesta väestöstä. Loput - talonpojat, käsityöläiset ja kauppiaat - nämä olivat perinteisen yhteiskuntaan sosiaaliset ryhmät Luonnollisesti heihin kohdistui myös varsinainen väestönkasvu.
: On olemassa teoria väestörakenteen jaksotuksesta. Käytättekö sitä selittäessä historiallisia tapahtumia?
Sergey Nefedov : Jotta voisi ymmärtää ja selittää Venäjän kohtalon - ja jokaisen muun maan kohtalon myös - on välttämätöntä ensinnäkin kääntyä "perustavanlaatuiseen todellisuuteen" talouden lakeihin, jotka kuvaavat väestön kehityksen dynamiikka, kulutuksen, hinnat ja vuokrat. Talouden tärkeimpien parametrien liike perustuu yksinkertaisiin sääntöihin, jotka
Malthus ja Ricardo kehittivät. Nämä kuviot kuvaavat pääasiassa perinteisen maatalousyhteisön dynamiikkaa ja keisarillinen Venäjä oli juuri agraariyhteiskunta, joten sen historia voidaan analysoida malthusilaia lakeja käyttäen. Vuonna 1930
Vilgelmom Abelem ja Michael Postan todistivat malthusin väestörakenteen syklit todellisessa historiassa.
Kuten tiedetään, keskeinen Malthusin periaate oli se, että " väestön määrä on väistämättä rajallinen toimeentulovarannoistaan". Tilanteissa jossa hedelmällisiä maita on rajallisesti, väestönkasvu johtaa ruokapulaan, hintojen ja vuokrien nousuun ja kulutuksen supistumisen mahdollisimman alhaiselle tasolle. Seuraava vaihe talouskasvun jälkeen, mitä taloustieteilijät nimittävät puristukseksi. Puristusvaiheessa taloudelliset prosessit muuttuvat epävakaiksi. Talonpojilla ei ole vakauttava viljavarastoa, joten jokainen viljakato johtaa nälkään.
Kysymys : Eli vallankumous - ei ollut sattuma vaan säännöllisyys, taloudellisten prosessien osa?
Sergey Nefedov : Yksinkertaisesti, pienen kulutuksen aikana vähitellen kertyy massiivinen tyytymättömyys, joka voi kohtalokkaasti ilmetä sodan syttyessä tai erilaisissa poliittisissa ongelmissa. On olemassa luettelo yli 30:stä erilaisesta sosiaali-ekonomistisista ilmiöistä, jotka kuvaavat yliasutuksen ja puristuksen tilaa, syiden joukossa on mm. talonpoikien maa-alueiden puute, leivän korkea hinta, korkea maan vuokrahinnat, koronkiskonta ja vuokran jakelu, maan korkea hinta, talonpoikien vararikko, kausityö tai köyhtyneiden talonpoikien siirtyminen kaupunkeihin, jossa he yrittävät ansaita elantonsa käsitöillä, kaupunkien kasvu, käsityön ja kaupan kehitys, suuri määrä työttömiä ja köyhiä, ruokamellakoita ja kapinoita, kansanliikkeiden aktivointia iskulauseina omaisuuden uudelleenjako ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yrityksiä toteuttaa sosiaalisia uudistuksia tavoitteena ihmisten olotilojen parantamiseksi.
Kysymys : Eli tosiasioihin perustuvalla analyysillä on mahdollista todistaa ei pelkästään historian vaan myös matemaattisesta näkökulmasta vallankumouksen väistämättömyyttä?
Sergey Nefedov : Viime vuosien väestörakenteen syklien tutkimuksissa käytetään laajasti ekonometrisiä malleja. Tämä uusi tutkimuslinja on esitetty tutkimuksissa, joiden tekijät ovat Artsrouni, Komlosa, Turchin, Korotaeva, Tsirel sekä minun omissa työssäni.
Tutkimus osoittaa, että Venäjän imperiumin kohtalo oli ennalta määrätty ja se erosi vain hieman muiden maatalous-imperiumeiden kohtalosta.
Venäjä oman tuhat vuotisen historian aikana selviytyi neljästä demografisesta syklistä - Kiina, jonka historia alkaa yli kolme vuosituhatta sitten, oli kokenut yhteensä 14 samanlaista sykliä. Kun puhumme vallankumouksesta, niin käsittelemme vain viimeisen Venäjän historian syklin, joka loppui vuosina 1905-1917.
Kysymys : Voimmeko sanoa, että on olemassa matemaattinen perustelu historian siksakeihin?
Sergey Nefedov : neo-malthusilaisen teorian mukaan sattumanvaraiset vaikutukset ennemmin tai myöhemmin olisivat johtaneet talousjärjestelmän pois tasapainosta. Tämän asian yhteydessä vuosisadan alussa tapahtunut vallankumous näyttää luonnolliselta ja säännölliseltä. Mieleen tulee pikemmin toinen kysymys: miten järjestelmä pystyi niin kauan tasapainottelemaan epävakaisessa tasapainossa? Ensinnäkin oli vielä olemassa jonkinlaiset resurssit tuotannon lisäämiseksi: Eteläisillä aroilla tapahtui uusien peltoalueiden raivaus, tarkemmalla maankäsittelyllä saatiin parannettua sadot huomattavasti. Toiseksi viranomaiset toteuttivat tiettyjä toimenpiteitä, joilla yritettiin lieventää kansan ahdinkoa, maaorjuus lakkautettiin, sitten vähennettiin lunastusmaksut ja poistetiin kunnallisverot. Kolmanneksi kyseisenä aikana ei ollut sotia - lukuun ottamatta pientä voittoisa sotaa Turkkia vastaan.
Kysymys : Ja kuitenkin nämä olivat väliaikaisia toimenpiteitä?
Sergey Nefedov : Kyllä, ja vuosien 1904-1905 tapahtumat osoittavat, miten herkkä oli tämä tasapaino. Jopa sotilaallinen epäonnistuminen jossain Kaukoidässä riitti vallankumouksen alkua varten..
Ensimmäiseksi – kuten teoria ennustikin – tyytymättömyyttä osoittivat eliitin ryhmät, liberaalinen aatelisto ja älymystö. Kuitenkin kuten jatkossa talonpoikakapinat osoittivat, liika-asutus ja talonpoikien pienet maa-alueet oli ratkaisevassa roolissa. Pelästyen talonpoikasodan puhkeamista eliitti poistui taistelusta ja siirtyi valtion puolelle. Kansannousut tukahdutettiin, mutta sisäinen levottomuus jatkui. Levottomuuksien taso vuosina 1907-1913 oli paljon suurempi kuin ennen vallankumousta. Näissä olosuhteissa osallistuminen suursotaan oli dynastialle kuin itsemurha.
Maaliskuussa 1914 valtioneuvoston jäsen Durnovos antoi Nikolai II:lle muistion, jossa yksityiskohtaisesti ennusti tulevan vallankumouksen vaiheet. Mielenkiintoista, että suunnilleen samoihin aikoihin Saksan suurlähettiläs Pourtalès, ja asiantuntijat Saksan Pääesikunnasta ennustivat samankaltaista kehitystä.
Vuoden 1916 lopussa ennusteet alkoivat käydä toteen. Vladlen Izmozik analysoimalla massiivisen materiaalin poliisin sensuroimista yksityisistä kirjeistä, toteaa, että "yhteiskunnan poliittisesti aktiivisessa joukossa oli valloilla odottava tunne läheisestä järjestelmän romahtamisesta." Duuman puheenjohtaja Rodzianko kirjoitti 26. joulukuuta: "Olemme sellaisien tapahtumien aattona, joita ... ei ole vielä kokenut pyhä Venäjä, ja meitä johdetaan sellaisiin viidakoihin, joista ei ole paluuta." Ennalta määritelty kohtalo selvisi kaikille.
Kysymys : Tänään meille maalataan sellaisia kuvia, joissa Venäjän imperiumi on kuin paratiisi. Entäpäs nälänhätä Venäjän imperiumissa - oliko oli jotain epätavallista tai säännöllistä?
Sergey Nefedov : Nopea väestönkasvu johtui siitä, että vaikka teollistuminen oli myöhässä, venäjällä alkoi väestörakenteen modernisointi prosessi. Anti-epidemiallisten keinojen leviäminen vähensi kuolleisuutta, joka johtui pääasiassa epidemioista. Koska syntyvyys pysyi korkeana, se johti nopeaan väestönkasvuun. Tilanne oli sama kuin kehitysmaissa 1960-1970-luvuilla, kun kaikki puhui "väestöräjähdyksestä." Ja aivan kuin kehitysmaissa, nopea väestönkasvu johti maatalouden liika-asutukseen, lisääntyvään köyhyyteen ja nälänhätään.
Nälkä oli jatkuva ilmiö, katovuodet tapahtuivat noin kerran seitsemässä vuodessa, ja jokainen kato johti nälänhätään. Uusimpien arvioiden mukaan "suuri nälänhätä" vuosina 1890-1893 johti ns ylimääräiseen kuolleisuuteen - 1,2 miljoonaan henkilöön. Nälkä synnytti kapinoita. Poliisilaitoksen johtaja Lopuhin kansannoususta vuonna 1902 kertovassa raportissa, kirjoitti: "Nälkäiset, jo monta vuotta syömättä normaalia leipää ilman heinää tai puunkuorta, ja jo pitkiä aikoja lihaa maistamatta olleet musikat, menivät ryöstämään toisten omaisuutta pitäen omia toimia oikeutettuina, perustaen ne toivottomuuteen ja siihen, että he eivät voi odottaa apua keneltäkään."
Kysymys : Miksi meille nyt jokaisessa elokuvassa Nikolai II:sta, vallankumouksessa, alkuteksteissä kerrotaan, että "yleinen ihmisten elintaso oli kasvanut tasaisesti"? Mitkä ovat todisteet, joihin vetoavat ns positiiviset-historioitsijat?
Sergey Nefedov : Tiedot siitä, että "yleinen elintaso oli kasvanut jatkuvasti", - se väärennettyjä tietoja. Kun alkaa tutkimaan ja ymmärtämään, miten ne tiedot on saatu, näkee, että ne on saatu petollisin menetelmin. Älkää ihmetelkö, historiassa jatkuvasti tapahtuu väärentämistä ja petollisuuksia. Kuuluisa filosofi Popper sanoi kerran, että kun tarina riippuu omista eduistamme, ei voi olla todellista Historiaa isolla kirjaimella.
Nykyisin ihmiset ajattelevat, että on olemassa tietty analogia tämän hetken ja Nikolai II ajan välillä. Analogia on siinä, että nyt, kuten silloinkin, autoritaarisuus kamppailee liberaalien kanssa, joiden on tärkein ase on poliittinen propaganda. Nyt viranomaiset sanovat ihmisille: katsokaa mitä tapahtui 100 vuotta sitten. Maa kehittyi menestyksekkäästi viisaan valtiaan vallan alla, ja liberaalit "mustan PR" avustuksella huijasivat työntekijät ja järjestivät vallankumouksen. Ja tämä on johti suunnatomaan kurjuuteen. Älä uskoko nykyajan liberaaleja, jotka jälleen "mustan PR" avulla ovat vetämässä maan vallankumoukseen. Ja viranomaiset etsivät tutkijoita, jotka väärentävät tietoja ja yrittävät osoittaa, että 100 vuotta sitten, maa kehittyi menestyksekkäästi viisaan hallitsijan johdolla.
Viranomaisten kannalta se on tietenkin hölmöilyä: olisi helpompi sanoa, että vanhat tapahtumat eivät liity mitenkään todellisuuteen. Kaikki tapahtui, kun 80% väestöstä olivat talonpoikia, jotka kärsivät maan pulasta. Missä on nyt talonpojat? Missä on nykyinen puute maasta? Mutta ei, yrittävät löytää jonkinlaisia yhtäläisyyksiä ja tämän vuoksi väärentävät historiaa.
Kysymys : Jotkut tutkijat mainitsevat kuvia, joissa näkyy, että venäläiset sotilaat ensimmäisen maailmansodan aikana olivat pituudeltaan samanlaiset kiinalaisten sotilaiden kanssa. Eli he olivat lyhytkasvuiset. Kuvilla on pyritty osoittamaan, että tautien (tuberkuloosi, ja monet muut), aiheuttama jatkuva aliravitsemus, huono terveydenhuolto, alhainen elintaso useiden sukupolvien aikana, kyseiset 80% Venäjän väestöstä todellakin alkoivat degeneroitua.
Sergey Nefedov : Puhuimme jo tietojen väärentämisestä. Nämä Mironovin [historioitsija] laskelmat, joka oletettavasti osoittavat alokkaiden pituuden kasvua – ovat yksinkertaisesti vilpillisiä. Kuten tarkastus osoitti, itse asiassa, alokkaiden pituus pieneni. Joten kuvat eivät valehtele. Väestön fyysisen kunnon heikkenemisestä osoittavat monet asiakirjat, mukaan lukien terveiden ja kelpuutettavien alokkaiden vähentyminen.
Sergey Nefedov Nikolai II oli omalla tavallaan ystävällinen henkilö. Hän matkusti sotarintamilla, syleili sankareita ja henkilökohtaisesti luovutti mitaleita. Keisarinna työskenteli yksinkertaisena sisarena sairaalassa ja sitoi haavoittuneita, jotka itkivät tunteella. He rakastivat ihmisiä ja tekivät mitä pystyivät lievittääkseen heidän tilanteensa - ellei nämä toimenpiteen uhanneet heitä itseään.
Mutta Nikolai II oli heikkotahtoinen henkilö. Hän jopa allekirjoitti kirjeensä vaimolleen: “Pikku heikkotahtoinen aviomiehenne". Ja kun alkoi ruokakriisi, Nikolai itse myönsi, että hän ei ymmärrä mitään järjestelykysymyksissä. Jos hän olisi ollut tarpeeksi pätevä ja käyttäisi tahdonvoimaa, niin vielä vuonna 1915 hän aloittaisi ruuan jakelun ja ottaisi käyttöön säännöstelykortit - kuten tehtiin Saksassa.
Kysymys : Miksi bolshevikit esittivät yhden heidän kahdesta iskulauseista juuri "rauha" rinnallaan "maa"? On selvää, että rauhaa haluavat kaikki tavalliset ihmiset, mutta miksi sotilaat eivät halua mennä rintamaalle?
Sergey Nefedov : Me puhuimme jo, että talonpojat nousivat kapinaan maa-alueen pienuuden ja nälänhädän takia. Vuonna 1905-1906, talonpoikaskapinat tapahtuivat koko yliasutulla maatalous alueella. Mutta talonpojilla ei ollut aseita, ja kansannousuja tukahdutettiin. Rankaisijat ruoskivat kaikkien kylien asukkaat, kunnes talonpojat eivät ilmiantaneet "yllyttäjät"; näin oli ruoskittu suurin osa väestöstä keskeisillä alueilla ja talonpojat muistivat tämän hyvin.
Kun sota alkoi, he eivät halunneet taistella tämän vallan puolesta ja antautuivat väkijoukoilla. Yleisesti sodan aikana Venäjä menetti 3,9 miljoonaa sotilasta antautuneina, kolme kertaa enemmän kuin Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa yhteensä. Jokaista 100 kuollutta Venäjän armeijan sotilasta kohtaan oli 300 vankia, ja Saksan, Englannin ja Ranskan armeijoissa – vain 20 – 26 antautunutta, eli venäläinen antautui 12-15 kertaa useimmin kuin muiden armeijoiden sotilaat.
Helmikuussa 1917 ei ollut mitään tappeluita, mutta toiselle puolelle siirtyi 150 tuhatta sotilasta. "Tilanne armeijassa tuli yhä toivottomaksi”, - todistaa Kerensky -. Tammikuussa 1917 oli 1,2 miljoonaa sotilaskarkuria ja määrän jatkuvasti kasvoi. Armeijassa tapahtui luvaton oma-aloitteinen kotiutuminen. Sotilasjohto oli voimaton pysäyttämään koteihin pakenevat sotilaat. Perustettiin erikoisosastoja sotilaskarkureiden kiinniottamiseen.... hävisi kaikki mahdollinen sotilaskuri. Kokonaiset yksiköt kieltäytyivät taistelemasta... sotilaat jatkuvasti pakenivat juoksuhaudoista, menivät kättelemään saksalaisten kanssa, ja joskus jäivät heidän puolelleen”
Kysymys : Mutta Venäjän armeijalla oli lukumäärältään enemmän sotilaita?
Sergey Nefedov : Saksan armeija oli paljon parempi tykistössä ja venäläiset kenraalit yrittivät käyttää suuria reservejään hyväkseen. D. Lloyd-George kirjoitti: "Venäjän armeijat menivät kuolemaan ylivoimaisen saksalaisen tykistötulen alle."
Ja sotilaat, talonpojat, eivät halunneet mennä tapettavaksi. Joulukuussa 1916 alkoi rintamaalla levottomuuksia, kokonaiset rykmentit kieltäytyivät menemästä hyökkäykseen ja jättivät asemansa. Oli kolme kansannousua rintaman takana sotilaiden ja materiaalin jakelupisteissä. Sotilaat, jotka lähetettiin rintamalle hyökkäsivät komentopaikkoihin tuhoten ne ja karkasivat sitten metsään.
Kaikki alkoi ruokakriisistä. Sodan rahoittamista varten, hallitus painoi suuren määrän rahaseteleitä, ja niiden arvo muuttui olemattomaksi. Maanomistajat ja talonpojat eivät halunneet antaa leipää näitä rahapapereita vastaan. Syksystä 1916 leivän toimitukset kaupunkeihin lähes lakkasi, ja niissä alkoi syntyä ruoka-mellakoita. Naiset, jotka jonottivat leipää, ja joille sitä ei riittänyt, murskasivat kauppoja ja leipävarastoja. Viranomaiset kutsuivat sotilaita apuun ja upseerit pakotti sotilaita ampumaan näitä naisia. Sotilaat usein kieltäytyi ampumasta – vuonna 1916 oli yhdeksän tällaista tapausta.
Kysymys : Mistä tulee ylipäätänsä tiedot leipävaroista kohti jokaista talonpoika kohden Venäjän imperiumissa. Ja tieto, että "leivän kylläisyysindeksi" vuosina 1909-1913, oli 147%, että kaikki oli kunnossa, jopa parempi kuin modernissa venäläiskylässä?
Sergey Nefedov : No, se on myös manipulointia. Mironov mielivaltaisesti nosta tuotannon määriä ja vähentää rehun kulutusta. Oikeastaan minun on sanottava, että kritiikki toimii, ja viimeaikaisissa tutkimuksissa väärentäjät eivät puhuu enää 147% eivät alokkaiden kasvaneesta määrästä.
Sergey Nefedov : Talonpojat tarvitsivat maata, ja vallankumous ei olisi loppunut kunnes he saisivat sitä. Väliaikainen hallitus lupasi maata talonpojille, mutta ei kiirehtynyt toteuttamaan tämän lupauksen. Siksi tämä hallitus kaatui. Bolshevikit voittivat juuri siksi, koska he lupasivat antaa heti maata talonpojille. Kun miljoonat aseistettuja miehiä vaativat jotakin, niin löytyy aina joku puolue joka lupaa heidän lupauksien toteutumisen. Olkoon tämä puolue jopa pieni ja kenellekään tuntematon – he saavat heti suuren määrän seuraajia. Ja bolshevikit lopulta yksinkertaisesti toteuttivat kansan tahdon.
