Kaukopartioiden toiminta

Lepo vaan. Paljon olen lukenut alan kirjallisuutta, mutten koskaan ole törmännyt mainintaan, että partisaaneilla olisi ollut pervitiinin kaltaista piristettä. Mutta toki heillä saattoi olla.

Tod.näk. se kuuluisa "100 grams" eli päivittäinen vodka-annos.
 
Tod.näk. se kuuluisa "100 grams" eli päivittäinen vodka-annos.

Riippuu varmaan, millaisesta partisaaniporukasta puhutaan. Ne kuuluista Ukrainan ja Valko-Venäjä partisaanit ovat varmaan olleet iloisia tuostakin, mutta sitten armeijan vakinaisilla tiedusteluosastoilla. NKVD:n erikoisjoukoista puhumattakaan, on hyvinkin voinut olla esim. amfetamiinijohdannaisia käytössään. Niistä "hassuista" savukkeista on tullut joskus luettua ja kuultua, mutta ne olivat ilmeisesti paremminkin rauhoittavia ja arvattavasti joko opiaattipohjaisia tai kannabista sisältäviä.
 
Tuskin kovin paljon erehtyy, kun olettaa Ukrainan ja Valko-Venäjän partisaanien osanneen keittää pontikkaa. Sokerin ja hiivan puuttuminen ei nimittäin suinkaan tarkoita sitä, etteikö tekijämiehet ponua saa tehtyä.
 
Tuskin kovin paljon erehtyy, kun olettaa Ukrainan ja Valko-Venäjän partisaanien osanneen keittää pontikkaa. Sokerin ja hiivan puuttuminen ei nimittäin suinkaan tarkoita sitä, etteikö tekijämiehet ponua saa tehtyä.
Puhutko nyt kokemuksesta? :rolleyes:
 
Väitän kuitenkin että moni hemmo meni eteenpäin ilman sitä pervitiiniäkin.
Tuo olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten asia on oikeasti ollut. Itse en kyllä henk.koht. usko että kovin moni on kaukopartio reissuja jaksanut aivan "selvinpäin". Kirjallisuus on minulle tälläisen kuvan luonut sekä mummoni sedän kokemukset kaukopartioreissuilta ja elämästä niiden jälkeen.
Rajalla meille aikaan yksi rajavartija kehui, että sodan aikana pojille on sitten sellaiset lääkkeet, että jaksetaan liikkua.
 
Tuo olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten asia on oikeasti ollut. Itse en kyllä henk.koht. usko että kovin moni on kaukopartio reissuja jaksanut aivan "selvinpäin". Kirjallisuus on minulle tälläisen kuvan luonut sekä mummoni sedän kokemukset kaukopartioreissuilta ja elämästä niiden jälkeen.
Rajalla meille aikaan yksi rajavartija kehui, että sodan aikana pojille on sitten sellaiset lääkkeet, että jaksetaan liikkua.

On varsin inhimillistä olla puhumatta näistä piristeistä, koska onhan sitä kovempi jätkä, kun ihan kaurapuurolla jaksoi, sen sijaan, että joutui turvautumaan vauhtipillereihin. Varmasti myös jonkinlaiseksi narkkariksi leimautuminen on ollut osasyynä vaikenemiseen.
 
Millasita tuo Karjalan seutu oikein on maastoltaan? Käsitykseni on että aika paljon siellä on hietikkoista mäntykangasta jossa on aika helppo ja vaivaton liikkua ja siinä mielessä kovakuntoisille kavereilla joku 20 kilometrin päivämarssi on tainnut olla aika keveää touhua. Toki sitähän se on tarkoitus ollakin, että ukot ei vedä itseään piippuun ennen aikaisesti.
.

Täällä vitja on mennyt pontikanjuonniksi ja muiden kemikaalien nautttimiseksi... :)

Tarkoitat ilmeisesti Karjalankannasta. Kannaksella ongelmana olivat ukkojen tiheys eikä siellä ollut mittaamattomia korpia, joihin olisi voinut sukeltaa. Liikkuminen tehtiin yöllä.

Hietikkoista mäntykangasta on eniten alueella Suomenvedenpohja - Valkeasaari, mutta kyllä Kannakselta sinänsä kaikenlaista biotyyppiä löytyy, soita ja järviä. Yleisilme tärkeillä pelipaikoilla eli rantaradan suunnassa Rajajoki - Vammelsuu (tai hiukan ylempänä Kivennapa - Kuuterselkä - Kanneljärvi) on ollut sellainen, että on kylä, jonka ympärillä on pellot ja niiden ympärillä ihan tavallista kuusi- mänty- tai sekametsää. Vammelsuun lähellä on oikein upea kuusikkoalue, jota Lehtikuusimetsäksi sanotaankin. Kyliä yhdistivät kulkukelpoiset hiekkatiet. Länsi-Kannaksella oli paljon vetisempää.

Paljastumisen vaara Kannaksella oli aina suuri.

karjala_yleiskartta.jpg
 
Piristeistä puheen ollen kaukopartioille varattiin myös oikeaa kahvia.
 
Niin ja taisi kaukopartio osastojen ruokaan kiinnitetty muutenkin erityistä huomiota. Tietty joskus "tositoimissa" täydennykset eivät toimineet ja omatoimisuus oli ainoa oljenkorsi ravinnon hankintaan...
 
Back
Top