Lääkäreillä oli kutsunnoissa ohjeet hylätä rekryytti, jos vähänkin epäilytti. Jälleen mainitsen isoisäni esimerkkinä. Oli lyhyt, joten hylättiin. Suojeluskuntaan kelpasi ja sitten talvisodan aikana varusmiehenä koulutettavana ja jatkosodassa rintamalla. Samoin kävi todella monelle muulle.Kyllä. Joku aikalainen kirjoitti, että kipeimmin tarvittiin lisää konepistooleja ja pst-tykkejä. Niin pienestä se on kiinni.
Kenttäarmeijan koostumuksesta on tehty aika vähän tutkimusta. Näen kaksi vaikuttajaa. Talvisodan alla oli koko itsenäisyyden alkuajan paljon kruununraakkeja: suurin syy oli aliravitsemus. Oli myös niitä, jotka eivät päässeet asepalvelukseen, koska heitä pidettiin epäluotettavina. Etenkin 1920-luvun ikäluokissa näitä saattoi olla todella paljon. Esimerkiksi Arvid Janhunen, jatkosodan ritari nro 43, oli tällainen "epäluotettava" (eli punainen).
Tähän katsottiin olevan varaa.
Toinen vaikuttaja oli asenne. Jotkut kenraalit eivät nähneet reserviläisiä sotilaina. Österman esimerkiksi olisi halunnut käydä talvisodan pelkillä suojajoukoilla, koska ei heikosti koulutettu ja huonosti varustettu ryysyläisarmeija modernissa sodassa pärjäisi. Tavallaan sodan teoriassa ja paraateja tuijotellessa eriydyttiin kentän todellisuudesta, eli siitä että pääsääntöisesti ihmiset siellä naapurinkin puolella tallovat nälkäisinä ja väsyneinä kivääri selässään ja koneita käyttävät.
Tuo on suurempi syy hylkäyksiin kuin se poliittinen epäluotettavuus, jota käytettiin enemmän johtajakoulutuksessa. Totta kyllä, sitäkin tehtiin jonkin verran.