Luovutaan yleisetä asevelvollisuudesta ja liitytään Natoon - Arno Kotro hurjana
- Viestiketjun aloittaja Taitolaji
- Aloitus PVM
Keskustelin taannoin erään tuttunu kanssa tästä "uskottava itsenäisen puolustuksen" hokemasta, Naton kammoamisesta ja asevelvollisuuden ylistämisestä. Hänen huomionsa oli sama kuin minulla: Ne tahot, jotka eniten puoltavat (jopa kiihkomielisesti) liittoutumattomuutta yhdistettynä asevelvollisuuteen, myös puhuvat lämpimimmin Suomi-Venäjä-suhteista ja mahdolliseen Venäjän puolen valitsemisesta pahan sotilaallisen kriisin sattuessa. Venäjän kaupan romahtamiseen liittyvät riskit ovat luonnollisesti vakiokauraa kun esille otetaan liitoutuminen! Virallinen Suomi puolestaan haluaa ylläpitää asevelvollisuutta yhdistettynä ns. Nato-optioon.
Eikä tässä mitään!
Jokaisella saa, ja tuleekin olla omat mielipiteensä maamme poliittisesta suuntautumisesta ja turvallisuudesta, mukaanlukien puolustukselliset valinnat, mutta peliä olisi käytävä avoimin kortein, eikä isänmaallisuuten vedoten, eritoten jos lopulliset näköalat ovat poliittisesti "laajemmat".
Mutta mihin tässä asemoituu tavallinen isänmaallinen ja rehellinen kansalainen?
Eikä tässä mitään!
Jokaisella saa, ja tuleekin olla omat mielipiteensä maamme poliittisesta suuntautumisesta ja turvallisuudesta, mukaanlukien puolustukselliset valinnat, mutta peliä olisi käytävä avoimin kortein, eikä isänmaallisuuten vedoten, eritoten jos lopulliset näköalat ovat poliittisesti "laajemmat".
Mutta mihin tässä asemoituu tavallinen isänmaallinen ja rehellinen kansalainen?
Tvälups
Ylipäällikkö
Kääntäen sama: epäuskottava itsenäinen puolustus, sen ja Venäjän kammoaminen ja asevelvollisuuden lyttääminen.
Ne tahot, jotka eniten puoltavat (jopa kiihkomielisesti) liittoutumista yhdistettynä asevelvollisuuden alasajoon, myös puhuvat lämpimimmin Suomi-EU-USA -suhteista ja mahdollisen USAn puolen valitsemisesta pahan sotilaallisen kriisin sattuessa.
Opiskelkaa historiaa. Oliko Ruotsin tappio 1809 Suomen kannalta huonosta? Mahdollistiko se autonomisen aseman Venäjän kupeessa ja sitä kautta sikisi ajatus itsenäistymisestä? Miettikää kannattaako liittolainen hakea kaukaa ja vihollinen vierestä?
Olin nuorena kovinkin USA/NATO-henkinen, mutta ikä ja vuodet sotilaan virassa ovat opettaneet paljonkin. Oliko UKK epäisänmaallinen vaaliessaan idän suhteita? Oliko Kekkoslovakia todellakin maanpäällinen helvetti, josta Koivisto, Nl:n kaatuminen ja EY/EU-jäsenyys ovat meidät pelastaneet? Vai onko tietyissä asioissa otettu oikeasti takapakkia ja näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta kansan henkinen tila on suorastaan näivettynyt ja pinnan alla alkaa kuohua...
Ne tahot, jotka eniten puoltavat (jopa kiihkomielisesti) liittoutumista yhdistettynä asevelvollisuuden alasajoon, myös puhuvat lämpimimmin Suomi-EU-USA -suhteista ja mahdollisen USAn puolen valitsemisesta pahan sotilaallisen kriisin sattuessa.
Opiskelkaa historiaa. Oliko Ruotsin tappio 1809 Suomen kannalta huonosta? Mahdollistiko se autonomisen aseman Venäjän kupeessa ja sitä kautta sikisi ajatus itsenäistymisestä? Miettikää kannattaako liittolainen hakea kaukaa ja vihollinen vierestä?
Olin nuorena kovinkin USA/NATO-henkinen, mutta ikä ja vuodet sotilaan virassa ovat opettaneet paljonkin. Oliko UKK epäisänmaallinen vaaliessaan idän suhteita? Oliko Kekkoslovakia todellakin maanpäällinen helvetti, josta Koivisto, Nl:n kaatuminen ja EY/EU-jäsenyys ovat meidät pelastaneet? Vai onko tietyissä asioissa otettu oikeasti takapakkia ja näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta kansan henkinen tila on suorastaan näivettynyt ja pinnan alla alkaa kuohua...
Tvälups kirjoitti:
Meitä on koko joukko, joka puoltaa vahvaa omaa puolustusta yhdistettynä liittoutumiseen muiden samanhenkisten maiden kanssa. Me katsomme kuuluvamme samaan yhteisöön Pohjois- ja EU-maiden, emme USA:n tai Venäjän kanssa. Asiaa ei muuta se, etä USA on Naton ylivoimaisesti vahvin aktööri.
Viitauksesi Ruotsiin osoittaa, että et lainkaan tunne Ruotsin historiaa 1800-luvulla. Taloudellinen kehitys oli huomattavasti nopeampaa kuin Suuriruhtinaskunta Suomessa ja myös demokratian suhteen. Esimerkkinä Norja, joka hyvässä yhteisymmärryksessä irtaantui Ruotsisa 1900-luvun alussa, toisin kuin Suomi, joka ilman Venäjän vallankumousta olisi vieläkin Venäjän osa, ja tuskin kovinkaan itsenäinen. Näiltä osin keskustelua ei kannata kuitenkaan jatkaa, joudumme syrjäpoluille
!Jos kaipaa Kekkosen ja YYA-sopimuksen aikaa, aikaa, jolloin eräät huippupoliitikkomme (asiakirjojen mukaan) olivat valmiita huomattavasti syventämään sotilaallista yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa ja jolloin puolustusvoimilta edellytettiin valmiutta tarvittaessa osallistua Neuvostoiliiton sotaponnisteluihin, lienee selvää, että tavoitteena on liittoutumattomuus ja ainakin näennäisesti "uskottava" puolustus, josta siten pahan paikan tullen luovutaan. Itse en todellakaan kaipaa UKK:n ja kylmän sodan ajan rähmällään oloa, kapeaa poliittista fokusta, itsesensuuria ja puolustusvoimia jonka ammusvarastot ammottivat raskaiden aseiden tuliannosten osalta tyhjyyttään (olen nähnyt). Suurella kohulla hankitaan Helsinkiin ohjuspuolustusjärjestelmä, jolla ei oikeastaan ollut mitään käytännön merkitystä jne. jne.
Puolustusvoimat on jo joutunut todellisuuden eteen, mutta mitä tekee Eduskunta?
baikal kirjoitti:
Tuo mahdottomuus on vastustajien ylläpitämä myytti, mikä ihme siitä tekee mahdottoman paitsi ehkä omat sisäpoliittiset kuviomme ja kansalaisten pelottelu? Tuskin kauppasuhteemme tähän kaatuisivat. Jos taasen olisi niin, että Venäjän vastustus olisi kohtuuttoman kova, on se osoitus siitä, että Suomi halutaan pitää sopivan heikkona.
Aika moneen otteeseen olen kirjoittanut, että paras vaihtoehto on oma resursseihin nähden mahdollisimman vahva puolustus, joka mieluusti saa tuketua asevelvollisuuteen, tosin käytännössä valikoivaan asevelvollisuuteen (olemme jo lähellä sitä) sekä liittoutuminen.
Nyt heikennymme vuosi vuodelta suhteessa sekä Venäjään, että Natoon, vain innokkaimpien reserviläisten uho säilyy!
On poliittisesti täysin korrektia asettua Venäjän kannalle ja laskea asteitain puolustuksemme tasoa, mutta tämä on kerrottava rehellisesti ja kannettava myös mahdolliset seuraukset. Tällöin emme myöskään kaipaa yleistä asevelvollisuuta.
Olen hymähtäen todennut, että useimmat kijoittajat sivuuttavat asiantuntijoiden pessimistiset näkemykset antamatta itse mitään tilalle, sääli, mutta kuvaavaa keskustelulle.
Taitolaji kirjoitti:
Toistan JÄLLEEN sen asian, että NATO-jäsenyys ja siirtyminen ammattiarmeijaan jäsenyyden seurauksena ei kuulu samaan keskusteluun.
Ammattiarmeijan mahdollisuus kuuluu keskusteluun, jossa pohditaan sitä millaisiin uhkiin haluamme varautua tulevaisuudessa.
Saksan nykyarmeijan vahvuus on hiukan päälle 60t miestä. Saksan armeija kokonaisuudessaan siirrettynä eteläistä Suomea puolustamaan kriisin uhatessa, ei riitä ei sitten alkuunkaan Etelä-Suomen puolustamiseen Suomen 30t miehen ammattiarmeijan kanssa - ei vaikka koko tuolla joukolla olisi maailman moderneimmat varusteet.. Vaikka unohdettaisiin se, että tilanne jossa koko Saksan armeija voitaisiin siirtää Suomen puolustuksen tueksi on yksinkertaisesti täysin mahdoton.
JOS haluamme varautua uhkaan, joka liittyy Venäjän sotilaalliseen agressioon Suomea kohtaan, ei meillä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin asevelvollisuuteen perustuva armeija - olimme NATO-Suomi, Ruotsin kanssa liitossa tai liittoutumaton tai ihan mikä tahansa.
JOS haluamme varautua siihen, että sotilaallista uhkaa ei ole ja armeijan käyttötarve on kansainvälinen kriisinhallinta kansainvälisen yhteisön osana, on syytä siirtyä 20-30t miehen ammattiarmeijaan mitä pikimmiten.
Tuo on se asia, johon keskustelu asevelvollisuudesta pitää kytkeä - ei NATO-jäsenyys.
En vastusta NATO-jäsenyyttä, jos päättäjät niin päättävät - mutta siitä en pidä alkuunkaan että asiasta keskustellaan täysin toisarvoisin ja suuressa määrin virheellisin argumentein.
Slammer
Kenraali
Kapiainen kirjoitti:
Jos "sotilaallisen aggression" tilalle laitetaan "miehitys", niin lause on sinänsä paikkansapitävä. Venäjä voi potentiaalisesti käyttää Suomea vastaan sotilasvoimaa monella tavalla eikä asevelvollisuusarmeija ole paras läheskään kaikkia skenaarioita ajatellen. Ainoastaan jos puhutaan laajamittaisesta hyökkäyksestä, jonka tavoitteena on ottaa maa hallintaan. Tai ainakin merkittäviä osia siitä.
Kriisinhallintaan ei tarvita kymmeniä tuhansia miehiä.
Kapiainen kirjoitti:
Liitoutumattomana on lähes se ja sama onko meillä asevelvollisuuteen perustuva armeija, valikoivaan asevelvollisuuteen perustuva armeija tai ammattiarmeija. Mikään näistä vaihtoehdoista ei kuitenkaan takaa uskottavaa puolustusta in spe suurvaltaa vastaan. Tällöin astuvat muut aspektit peliin. Kustannukset, tasa-arvoisuus muu hyöty tai haitta yhteiskunnalle ja yksilölle ja juuri näistähän nyt kinastellaan. Eräänä, tosin vaarallisena lähtökohtana tässä tilanteessa on, että tarpeen tullen voisimme liittyä Natoon pikaraidetta myöten. On monia syitä siihen, että olemme paremmin Nato-yhteensopiva kuin eräät uudet Nato-maat. Poliittisesti ja henkisesti olemme niin monin sitein kytkeytyneet vapaaseen Eurooppaan ja Pohjoismaihin, että kriisitilanteessa Venäjän leiriin siirtyminen ei onnistuisi kuin väkipakolla ja sisällisotaa muistuttassa tilanteessa.
Julkisuudessa esitetty lähtökohta on kuitenkin väärä tai ainakin ennenaikainen! Ensin olisi arvoitava rehellisesti uhkakuvat ja mitkä ovat maamme tosiasialliset edellytykset vastata niihin sotkematta asiaan poliittisia intohimoja (tämä onkin jo todettu useassa kommentissa). Tämän jälkeen otettaisiin huomioon sisä- ja ulkopoliittiset realiteetit ja katsottaisiin mitä voitaisiin tehdä.
On suuri virhe rajoittaa asvelvollisuuskeskustelu koskemaan ainoastaan puolustusvoimia. Maanpuolustuksen sijasta meidän on puhuttava kokonaismaanpuolustuksesta, kuten myös minua paremmat asiantuntijat ovat todenneet. Puolustusvoimat ei elä umpiossa, sen tarpeet ja toiminta kytkeytyy monin tavoin muuhun yhteiskuntaan ja muu yhteiskunta myös vaikuttaa puolustusvoimien tarpeisiin. Meillä on sisäasianministeriön alaiset toiminnat kuten Palo- ja pelastustoimi ja Poliisi, meillä on sosiaali- ja terveysministeriön alaiset toiminnot, meillä työ- ja elinkeinoministeriön alaiset toiminnot, kuten Huoltovarmuuskeskus ja myös liikenneministeriö alaiset tominnot, joita ainakin ennen seurasivat Pääesikunnan nimittämät yhteysupseerit. Koko tätä revahkaa koordinoi ja seuraa puolustusministeriössä turvallisuuskomitea:
http://www.defmin.fi/?s=36
Täällä on kirjoitettu, ettei sitä tai tätä asiaa pidä käsitellä, on keskityttävä pelkästään puolustusvoimiin ja asevelvollisuuteen, mutta ei se niin ole! Kyseessä on monimuotoinen palapeli, joka on koottava uudelleen ja paremmin jos jotain sen osaa lähdetään muuttamaan radikaalisti tai jos mukaan otetaan koko liuta uusia paloja, jotka on sovitettava laudalle käyttämättä lekaa.
Hyvä, että ollaan eri mieltä ja toimitaan eri lähtökohdista. Näin ne mielipiteet jalostuvat - maanpuolustuksen asiallahan tässä kaikki ollaan!
Taitolaji kirjoitti:
Yhtä kuvaavaa on keskustelu toisinkin päin. Nato-liittoa esitellään ja vanutellaan keskusteluissa, vaikka muistaakseni Suomen Ylipäällikkökin sanoi siitä jotain. Suunsa mauksiko se SALE tuollaista möläjää, vai pitääkö Ylipäällikön puheet ottaa todesta? Jos Hän valehtelee, niin miksi? Jos hän puhuisi toisin, niin sittenkö hän puhuisi varmasti totta, niinkö?
Voit huoletta väittää, että "mahdottomuus" on väärä tapa ilmaista asia, se on totta, mikään ei ole mahdotonta. Mutta tällä haavaa Nato-liitto on kyinen kaski kynnettäväksi, vaikka sitä yritettäisiin kyntää Nato-yhteensopivalla auralla. Raamatun vertauksin: se on kaita portti käydä. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti aika raskas laji, sitä en lähde arvailemaan, mutta nähtävissä oleva tuleva on aika selkeä.
Miksi ette usko Ylipäällikköä? Pitääkö vasuri nagania hänen niskansa takana tai jotain ja panee hänet puhumaan joutavia vastoin parempaa ymmärrystään? Jos hän valehtelee tässä, niin mikä takaa todenpuhumisen toisella kertaa?
Tunnen tuon "pikaraide"-ilmaisun, sekin on halvattu vieköön niitä Helsingin reserviupseerikerhojen mainioita hengenkohotusilmaisuja, jotka ovat jääneet elämään sisältöään potenssiin 8 suurempina. Ihmeellisiä kuvitelmia sitä onkin tässä maassa kehitelty täyttämään tyhjää palleanseutua. Toiveista ja haaveista on rakenneltu piparkakkulinnoja, jotka on hyväksytty faktoiksi. Herran tähen pojat.
Mitä tulee Venäjä-liittoon, niin hlökoht. sillä kellonlyömällä, kun tämä suomivaltio alkaa osoittaa halua liittyä johonkin taivaalliseen venäjäkerhoon, minä takaan, että minä ja imperiumini perilliset kasaavat autoon ja peräkärriin tärkeimmän maallisen aineiston ja kokka kääntyy kohti Haaparantaa. Ja tämä ei taatusti ole leikkiä.
Laamanator
Eversti
Tämä on hyvä kannanotto. Siitäkin huolimatta, että kokonaismaanpuolustuksen käsite saattaa useimmista tuntua hieman liian korkealentoiselta. Korostan kuitenkin vielä, että Puolustusvoimien vastuulla oleva osa-alue ei oikeaoppiselta nimeltään ole maanpuolustus, vaan sotilaallinen maanpuolustus.
Tiedostan tämän ongelman ja asevelvollisia koskevan ajantasaisen tiedon puute on ollut pitkäaikainen ongelma. Tietojärjestelmän uudistuminen tuo kuitenkin lievää helpotusta ongelmaan, mutta kokonaisuutena asian ratkaiseminen ei suinkaan ole mikään yksinkertainen juttu. Toiminnan kehittäminen ja tavoitteiden asettaminen on kuitenkin vaivan arvoista, sillä ilman kehitystä PV taantuu ulkomuseon tasolle.
Noh, Puolustusvoimissa ollaan mestareita erilaisten tavoitetilojen määrittelyssä ja selvitysten tekemisessä, vaikka varsinainen käytännöntoteutus jääkin usein puolivillaiseksi.
Oletko nyt ihan varma?
Jatkokysymyksenä vielä:
Millä taikatempulla yritykselle tai pk-yritykselle tärkeän ammattimiehen/avainhenkilön voi korvata helposti työkkäristä tilattavalla randomilla työttömällä? Tämä on ammattitaidon ja kokemuksen aliarvostusta - tai sen merkityksen ymmärtämättömyyttä.
Hyvä!
Laamanator
Eversti
juhapar kirjoitti:
Kyllä. Tavoite on kuitenkin taata yhteiskunnalle mahdollisimman häiriötön toiminta myös poikkeusolojen aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että kokonaismaanpuolustuksen ja valtiontalouden sekä erityisesti sotatalouden kannalta tärkeälle teollisuudelle, elinkeinoelämälle ja muulle siviiliyhteiskunnalle poikkeusoloista aiheutuvien haittojen määrä minimoidaan. Henkilöstöresurssien käytön mahdollisimman tehokas suunnittelu on osa tätä kokonaisuutta.
Tämänkin foorumin kirjoittelijoista varmasti osa on sellaisia, jotka poikkeusolojen aikana antavat kokonaismaanpuolustukselle arvokkaamman panoksen jatkamalla siviilinä siviilityössään kuin sotilaana kenttäarmeijassa. Sa-vahvuuden yhä supistuessa tämä näkökulma tulee yhä korostumaan.
Laamanator kirjoitti:
Työnantajat kyllä saavat Puolustusvoimilta tiedusteluja siitä, ketkä työntekijät ovat myös kriisiaikana yritykselle välttämättömiä, erityisesti siinä tapauksessa, että yrityksellä on kriisiaikana kriisin positiiviseen ratkaisuun vaikuttavia tehtäviä. Koskee myös kuntien ja valtion tehtäviä.
Samses
Ylipäällikkö
juhapar kirjoitti:
Kyllä. Tiettyjen työnantajien tietyille työntekijöille on myös jo tullut kirjeitä, joissa on kerrottu että heidän "SA-sijoituksensa" on ko. työnantajalla suorittamassa normaaleita työtehtäviään. Varmasti tämä voisi olla kattavampaakin, mutta eihän meillä tiedä suuri osa joukkoihinkaan sijoitetuista porukasta edes SA-sijoitustaan tai onko sitä. Tärkeysjärjestys...
Ja pk-yrityksistä, no jos nyt Paten Remontti & Riisto Oy:stä sattuu puuttumaan se ainoa ruuvinvääntäjä jonka työtä ei tarvitse korjailuttaa jälkikäteen virolaisilla ammattimiehillä, niin se on voivoi.
Laamanator
Eversti
Kyllä. Oma esitykseni käsittelee lähinnä tämän käytännön (VAP) laajentamista nykyistä kattavammaksi sekä koskemaan myös yhteiskunnan kannalta vähemmän kriittisiä toimintoja henkilöineen.
Se voisi mahdollisesti olla hyvä tavoitetila, mikäli sen saavuttaminen on suinkin mahdollista.
Deeiii
Eversti
Taitolaji kirjoitti:
Jaaha, douhetismia taas lämmitellään. Sota ratkaistaan ilmasta ja siviilejä pommittamalla, tämähän se onkin aina toiminut juuri kuten mainostettu.
Mitä tulee selviytymiseen ilman sähköä ja lämpöä: nähdäkseni aliarvioit pahasti ihmisten kekseliäisyyden. Sarajevo ei antautunut huolimatta neljän vuoden raa'asta piirityksestä; mutta ihmeen paljon 1970-luvun elementti-ihmeisiinkin syntyi mm. kotitarvekamiinoita. Puiset perintöhuonekalut nousisivat arvoon arvaamattomaan ja tappioita tulisi aivan varmasti, mutta en usko että ne yksinään kukistaisivat maata. Puolustustahtoa tappiot saattaisivat jopa lujittaa; ihmismieli on ihmeellinen asia.
Itse asiassa, nyt kun asiaa mietin, en keksi yhtäkään sotaa jossa jotensakin puolustustahtoinen ja yhtenäinen maa olisi saatu kyykylleen pelkällä terrorikampanjalla ilmasta; näillä - jopa kuvaamaasi paljon hirvittävämmillä - on ollut käytännössä lähinnä vastarintaa lujittavia vaikutuksia. Silloin kun ilmakampanjat ovat onnistuneet muussakin kuin showmielessä, taustalla on aina ollut vakava uhka maasotatoimista, käynnissä oleva sisällissota ja/tai totaalinen sota. Mutta korjatkaapa toki jos olen väärässä.
Totta on, että tekniikan kehittyminen on tehnyt yhteiskunnan joiltain osiltaan haavoittuvaisemmaksi, mutta joiltain osin se on myös lisännyt resilienssiä ja kykyä selvitä vastoinkäymisistä. On vähän epäselvää, miten paljon ja mihin suuntaan haavoittuvuus olisi tosiasiassa muuttunut, eikä tähän tosiassa saa selvää vastausta ilman täysimittaista kokeilua. Esimerkiksi jos sähköt katkeaisivat nyt, saisin puhelimeen virtaa useiksi päiviksi lataamalla niitä läppäreiden akuista. OK, tukiasemat kaatuisivat jossain vaiheessa, mutta siltikin tilanne on parempi kuin lankapuhelinten ja keskitettyjen puhelinvaihteiden aikaan.
Pitäisikö tähän yhteiskunnan resilienssiin sitten panostaa enemmän? Mielestäni luultavasti kannattaisi, mutten kyllä usko yhteiskunnan olevan sellainen korttitalo kuin esität.
Muuten, jos tämä yhteiskunnan infran etätuhoaminen on niin mainio keino saada aikaan suotuisia poliittisia suunnanmuutoksia, miksi ihmeessä venäläiset vielä viisi vuotta sitten vaivautuivat ollenkaan maasotaan Georgiassa? Sun teorian mukaan Iskanderit olisivat kutakuinkin riittäneet, ja sotaan valmistauduttiin sen verran huolella että iskun olisi kyllä voinut tehdä talvellakin.
Sit vielä kerran tästä NATOsta. Ottakaa nyt ihan todella huomioon sekin mahdollisuus, että venäläiset saattavat tarkoittaa mitä sanovat: että periaatteessa vihamielisen sotilasliiton ryömiminen maantieteelliseltä syvyydeltään merkittäviin asemiin ja raketinkantaman päähän valtakunnan toiseksi tärkeimmästä suurkaupungista voi, joissain epämieluisissa ja epätodennäköisissä mutta silti mahdollisissa olosuhteissa, olla sodan syy itsessään. Toissijaisesti NATOon liittyminen voi johtaa joissain täysin mahdollisissa tulevaisuuksissa siihen, että meidät vedetään mukaan konfliktiin josta liittoutumattomana voisimme ehkä pysytellä sivussa. Kylmänviileässä kalkyylissä nämä turvallisuushaitat pitää ehdottomasti ynnätä yhteen NATOsta saatavan turvallisuushyödyn kanssa.
Loppukaneettina opettavainen tarina. Olipa kerran vuoden 1928 Münchenissä poliittinen profeetta. Häneltä kysyttiin, miltä tulevaisuus näyttää viiden vuoden kuluttua. "Huonolta se näyttää. Vallassa on tasapainoton diktaattori, joka tulee tapattamaan kuusi miljoonaa juutalaista." Ah, sanoi kysyjä; sittenhän viidentoista vuoden päästä tilanne lienee mitä synkin?
"Ei suinkaan: vuonna 1943 München on osa Suur-Saksan imperiumia, joka ulottuu Jäämereltä pohjoisessa aina Välimereen etelässä." Vai niin, totesi kysyjä, sitten varmasti kahdenkymmenen vuoden kuluttua asiat ovat oikein hyvin?
"Ei aivan - vuonna 1948 München on raunioina ja Saksa on kutistunut murto-osaan aikaisemmasta." Niinkö, kysyjä jatkoi. Onko neljänkymmenen vuoden kuluttua sitten enää mitään toivoa?
"Jo vain: vuonna 1968 Saksa on maailman nopeimmin kehittyviä talouksia ja ihmiset viettävät iltansa katsoen olohuoneen nurkassa olevasta pienestä laatikosta, miten ihmiset valmistautuvat kävelemään kuussa."
Hullujenhuoneeseen profeetta lukittiin. Tietysti.
Deeii: on kuitenkin hieman eri asia olla ilman sähköä asunnoissa joissa on muukin lämmitystapa kuin sähkö. Myös elintaso yhtäkkinen tippuminen tulee aiheuttamaan enemmän anarkiaa, koska erotus elintason laskussa on suurempi kuin ennen jonka lisäksi varautuneisuus on pienempi. Jos katsotaan noita jenkkien pommituskamppanioita niin ongelma ei ole siviiliväestölle Irakissa tai Georgiassa tai ainakaan ko. konfliktin aikana jopa 30-40 asteen pakkanen. Tietysti esim. Kosovossa sodan aikana ja sitä seuranneina aikoina oli kylmäkin mutta maaliskuu ei tuolla niin kovin kamala ole enää. Lisäksi taloissa on kamiinoita ja takkoja sekä usein oma kaivo. Suomalainen kerrostalo, rivitalo tai omakotitalo ilman takkaa on aika hankala paikka asua, varsinkin kun vesikin pitää kantaa jostain jakelupisteeltä tai hakea autolla (olettaen että on auto ja polttoainetta) ja ulkona kokata safka. Asuntoahan ei voi lämmittää ilman sähköä ja mistä puut kaupungissa jos saat rakennettua kamiinan. Nopeasti ne puistot ovat maan tasalla jos pitkään jatkuu. Jäiköhän Sarajevossa kadunvarsille puita tai puisia huonekaluja? Vaikka armeijaa ei lyötäisi niin kotirintaman ongelmilla on tapana heijastua valtionjohdon päätöksiin. Tälläisiin tlanteisiinhan on vaikea valtion pakottaa vaan varautuminen lähtee yksilöstä. Omakotitalo puulämmitysmahdollisuudella, kaivolla, puu- ja ruokavarastolla (kuivamuinaa tai kellari), hyvät naapurisuhteilla sekä muutamalla aseella pääsee jo pitkälle. Loputtomastihan voi ostella taskulamppuja, taktisia tavaroita tai rakentaa vaikka puukaasu-auton jos oikein laittaa ylitse mutta mutta...
Deeiii
Eversti
commando kirjoitti:
En ole ikänä palellut niin paljon kuin Kosovossa tammi-helmikuussa; körmyssä nukkumiseen ei riittänyt intin makuupussi + lämppäri täysillä, vaan piti pahimpina öinä olla vielä peitto, pipo ja villakerrasto. Sit oli piru merrassa jos voimakone laukesi eikä sitä saatu käyntiin. Ja mä en ole millään tavalla kylmänarkaa tyyppiä. Se vuorilta silloin tällöin laskeutuva kylmänkostea hernerokkasumu vain on harvinaisen vittumainen ilmiö kun on kymmenenkin astetta pakkasta.
Sarajevossa iso osa ellei suurin osa taloista oli samanlaista m/70 elementtijöötiä kuin Suomen lähiöissä, paitsi huonommalla lämmöneristyksellä. Kamiinoita sitten viriteltiin peltilaatikoista ja tynnöreistä jne, ikkunat olikin monesti jo rikki ja jos ei ollut, tehtiin savutorvelle reikä. Joo, Sarajevossa ei näe enää kovin paljon yli 20-vuotiaita puuistutuksia ja sota vissiin rokotti aika tavalla klassisten jugodesign-huonekalujen varantoja, mutta yllättävän vähän siellä kuoltiin kylmään. Muutenkin Sarajevo oli ja on aika normaali eurooppalainen kaupunki eikä mikään keskiaikainen muinaisjäänne korttelikaivoineen jne. Muistutan kans että siellä sitä piiritystä - siis piiritystä ja tykkitulta ja suora-ammuntaa erinomaisen hyvistä näköala-asemista vuorilta ympäri kaupunkia, ei satunnaisia iskuja silloin tällöin - kestettiin neljä vuotta eikä neljä viikkoa.
Jos nyt oletetaan, että Suomessa katkeaa sähköt keskellä ihan pahinta parin viikon pakkasjaksoa, niin siinä on ensinnäkin ainakin pari päivää ennen kuin rakenteet jäähtyvät. Sitten jokainen ihminen tuottaa lämpöä reilun 100 W teholla; tällä tavalla ei lämmitetä tanssisaleja, mutta jos vaikka kerrostaloissa tietyt huoneet varustetaan nukkumakäyttöön ja huoneeseen laitetaan nukkumaan vällyjen alle kahdeksan ihmistä, niin siinä on jo kohtalaisen patterin verran lämmöntuottoa ilman että edes kamiinaa täytyy sorvata. En tiedä montako päivää tuolla selviää ennen kuin tulee liian kylmä, mutta naparetkeilijät tuntuvat pysyvän hengissä jopa viikkokaupalla ihan telttamajoituksessa.
Perseestähän tuo olisi, ja varmasti sillä olisi jotain vaikutusta taisteluhenkeen ja poliitikkojen päätöksiin. En vain ole ihan satavarma edes siitä, mihin suuntaan.
En siis ihan kybällä usko, että (suomalainen) yhteiskunta lamaantuisi täydelleen jos sähköt katkeaisivat tms. Miksi? Lopunviimein siksi, koska tämmöistä lamaantumista ja yhteiskunnan romahtamista infraan kohdistuvien hyökkäysten tai isompien luonnonmullistusten seurauksina on esitetty tapahtuvan jo ainakin sadan vuoden ajan. Mutta mitenkäs onkaan käytännössä käynyt? Hämmästyttävintä minusta on se, miten vähän, suhteessa ennustuksiin, mitään tälläistä on koskaan tapahtunut.
Tai oikeastaan - lukaisin tuossa äsken Thukydidestä ja samanlaisia argumentteja heiteltiin näköjään niiden alkuperäisten strategien toimesta jo 2500 vuotta sitten, että piiritetty kaupunki sortuu hetkessä kun makeaan elämään tottuneet kaupunkiasukkaat menettävät luksuksensa ja epätoivoistuvat. Ei siis mitään uutta auringon alla?
PS. infran kannalta pakkasaikaan hyökkäämisessä olisi etunsakin. Ehkä tärkein olisi se, että elintarvikkeiden varastointi ja toimitus on ihan olennaisesti helpompaa. Eli vaikka energiaa tarvittaisiin lämpimänä pysymiseen, ruokahuolto kestäisi helpommin.