Merivoimien kehitysnäkymät

Jos maihinnousu tulee, niin se tulee yllättäen. Se muistuttaa enemmän Port Arthuria tai Weserübungia kuin Normandiaa. Sellaisen torjunnassa avainasemassa olisivat korkean valmiuden yksiköt joilla on kykyä itsenäiseen nopeaan toimintaan sekavassa tilanteessa: etenkin ilma-ase, taistelualukset ja kiinteä rannikkotykistö. Ja kuten yrjö sanoi, miinoja unohtamatta.

Kiinteä rannikkotykistö on GPS/GLONASS -aseiden aikakautena aivan kuolemaan tuomittu idea. Liikkuvalla rt:llä saavutetaan sama valmius ja suurempi taistelukestävyys. Taistelualuksilla ei sinänsä ole mitään erityistä bonusta maihinnousun torjunnassa. Ne ovat välineitä maalitiedon hankkimiseen ja asevaikutuksen viemiseen. Nykyisillä merimaaliohjusten kantamilla Manner-Suomesta voidaan vaikuttaa koko Pohjanlahdelle, Suomenlahdelle ja Pohjois-Itämerelle Gotlannin pohjoiskärkeä ja Riianlahtea myöten. Itse asiassa, panostamalla ohjusaisestukseen jopa pidemmälle. Mihin merimaaliohjuksilla olisi tarkoitus vaikuttaa? Kaliningradiin?

Puolustuksen suurin ongelma ei ole niinkään asevaikutuksen ulottuvuus vaan tilannetiedon ja maalitiedon saaminen mahdolliselta maihinnousualueelta. Tässä voidaan osin käyttää kiinteitä järjestelmiä, mutta niiden tuhoutumisen varalta tarvitaan välineitä jolla saattaa sensorit riittävän lähelle. Sopivia lennokkeja ei ole vielä kaupan, Hornetit voivat ehkä auttaa mutta ne ovat alttiita ilmatorjunnalle ja ilmatoiminnalle. Tarvitaan miehittämättömiä sukellusveneitä ja pinta-aluksia, niillä on paremmat mahdolisuudet päästä maihinnousualueen läheisyyteen kuin isoilla ja kömpelöillä pinta-aluksilla. Ilmatyynyalushan olisi tällaiseen tarkoitukseen passeli, mutta jostain ihmeen syystä passe :) Ehkä miehittämättömänä ja pienenä.

Alusten saattamisessa sen sijaan tarvitaan edelleen pinta-aluksia.
 
Vielä kun oltaisiin nähty Ilmavoimien, edes kerran, harjoittelevan tuota merimiinoittamista...

Sitä paitsi musta tuntuu, että kriisitilanteessa Ilmavoimilla on muutakin tehtävää kuin merimiinoittaminen...

Lisäksi meillä ei tietääkseni ole yhtäkään ilmapudotetteista merimiinaa olemassa...

Hawkeilla ei ole mitään SA-tehtävää, kalustoa voi hankkia tarvittaessa lisää miinalaivarahoilla. Merimiinoja on modattu ilmapudotteiseksi jo 1930-luvulla jopa olemassa olevista merimiinoista, ei se ole mitään rakettitiedettä. Epäilen myös miinakannan sinänsä olevan jopa kokonaisuudessaan olevan sangen edullinen aluksiin verrattuna.

Mutta toki tämä on epärealistista. Laivoja pitää olla, ihan kuin Venäjän-Japanin sodassa.
 
Liikkuvalle rt:lle olisi edelleen tilausta, mutta näkisin että roolitus enemmän siirtyisi jo rannikkojoukkojen tukemiseen sillanpääasemia vastaan, kuin varsinaiseen merimaaliammuntaan. Kyllä niitä siihenkin voi käyttää, mutta ne ajat kun urheat sotilaat ajoivat rannalle hitaissa maihinnousualuksissa aaltojen pärskiessä alkaa olla takanapäin. Jenkkien maihinnousuarmadat ovat jo pitkään nojanneet "over the horizon" -kykyyn jossa maihinnousualusten ei tarvitse tulla näköetäisyydelle rannikosta. Joukot tulevat koptereilla, Ospreylla ja ilmatyynyaluksilla maihin ilman että vettä tarvitsee koskettaa ollenkaan. Muut maat ovat pikkuhiljaa seuraamassa perässä.

Kiinteä rt on toki tänäpäivänä erittäin haavoittuvaa, mutta jos ei mitään muuta, niin niiden tuhoaminen toimii ennakkovaroituksena. Saksalaiset olisivat jo 1940 Oslovuonossa voineet helposti neutraloida Eriksenin vanhentuneet, suojattomat tykit Stukilla. Mutta jos niin olisi etukäteen tehty, niin yllätysetu olisi menetetty. Päätettiin yrittää tuurilla, ei onnistunut. Kiinteässä rt:ssä on se etu että minkään johtoportaan koomailun vuoksi ne eivät voi olla väärässä paikassa tai varastossa istumassa.

Taistelualusten rooli nimenomaan yllättäen tehdyssä maihinnousussa on kriittinen koska ne ovat korkean valmiusasteen yksiköitä joilla on sekä sensorit, liikkuvuus että tarpeellinen aseistus kaikki samassa paketissa niin että komentaja voi sekä ottaa selvää tilanteesta, että toimia oman aloitteensa pohjalta. Jossain sisämaassa olevalla ohjuspatterilla on paljon vaikeampi toimia nopeasti tilanteessa jossa on helposti tarjolla puuttuvaa, sekavaa tai väärää informaatiota. Koko tämä keskustelu on perinpohjin käyty tässä ketjussa jo aikaisemmin joten ei sitä kannata tässä enää toistaa.

Lentokonemiinoitus soveltuu lähinnä tiettyjen avainväylien hyökkäävään miinoittamiseen. Casa C-295:n rahtikapasiteetti on kymmenen tonnia. Sillä kulkee siis kerralla ehkä 5 miinaa, kymmenen jos pudotetaan kosketusmiinoja. Ei kovin taloudellinen tapa tehdä sulku- tai suojamiinoitteita - tarkkuudesta puhumattakaan. En näe torpedomiinojen hankkimista meille myöskään kustannustehokkaana, sen sijaan UUV/USV-tyyppiset "automaattiset miinanlaskijat" voisivat olla hyvin kiinnostava ratkaisu. Nykyisillä navigointitarkkuuksilla ne voisivat olla jo aika pätevä ratkaisu tiettyihin hyökkääviin tai muuten riskialttiisiin miinoitustehtäviin.

Helikopterien hankkimista merivoimille olen jo aikaisemmin kannattanut. Valitettavasti koko maanpuolustusestabilishmentti taitaa olla allerginen koko "helikopteri" -sanalle.
 
Aluksen etsimiseen ei tarvita 30cm resoluutiota - noin kaksi metriä riittää. Siihen päästään vaikkapa ottamalla kamerakännykkä, ruuvaamalla siihen aurinkokenno, harrastelijateleskooppi ja soveltuva radiolähetin. Niin mikrosatelliitteja nykyään tehdään. Jos parin kymmenen vuoden päästä Venäjällä ei ole kykyä tähän ei Venäjä ole enää meille sotilaallinen uhka.

Voihan tuollaisen tehdä. Tosin jos sen haluaa suunnata johonkin tarkasti niin tarvitaan tarkka (ja kallis) suuntauskoneisto, ja sitten kun se on suunnattu johonkin niin kuvattu alue kattaa ehkä muutaman kilometrin. Voihan se alus aina toki tuurilla siihen kuvaan osua.
Kuten sanottua, satelliittien melkolailla ohittamaton rajoitus on että jos niillä haluaa hyviä kuvia niin satelliitin pitää olla matalalla kiertoradalla, jolloin se ehtii kuvata vain pienen alueen ennenkuin se lentää kohteen ohi. Tämä oli myös neukkujen RORSATtien ongelma. Kyllähän niillä kuulemma laivasto-osaston näki avaruudesta jos kohdalle osui, mutta se oli vain tuokiokuva, sitten satelliitti viipotti näkymättömiin.
 
Liikkuvalle rt:lle olisi edelleen tilausta, mutta näkisin että roolitus enemmän siirtyisi jo rannikkojoukkojen tukemiseen sillanpääasemia vastaan, kuin varsinaiseen merimaaliammuntaan. Kyllä niitä siihenkin voi käyttää, mutta ne ajat kun urheat sotilaat ajoivat rannalle hitaissa maihinnousualuksissa aaltojen pärskiessä alkaa olla takanapäin. Jenkkien maihinnousuarmadat ovat jo pitkään nojanneet "over the horizon" -kykyyn jossa maihinnousualusten ei tarvitse tulla näköetäisyydelle rannikosta. Joukot tulevat koptereilla, Ospreylla ja ilmatyynyaluksilla maihin ilman että vettä tarvitsee koskettaa ollenkaan. Muut maat ovat pikkuhiljaa seuraamassa perässä.

Kiinteän rt:n etu onkin, että sekä vahvennuksiin että sillanpäihin, etenkin erikoisa-tarvikkein voidaan vaikuttaa. Kiinteä rt riittää kantamaltaan mainiosti myös mahdollisiin tulitukialuksiin. Kantama uudenaikaisella kalustolla on kuitenkin aivan eri luokkaa kuin 130 K 54:llä.

Taistelualusten rooli nimenomaan yllättäen tehdyssä maihinnousussa on kriittinen koska ne ovat korkean valmiusasteen yksiköitä joilla on sekä sensorit, liikkuvuus että tarpeellinen aseistus kaikki samassa paketissa niin että komentaja voi sekä ottaa selvää tilanteesta, että toimia oman aloitteensa pohjalta. Jossain sisämaassa olevalla ohjuspatterilla on paljon vaikeampi toimia nopeasti tilanteessa jossa on helposti tarjolla puuttuvaa, sekavaa tai väärää informaatiota. Koko tämä keskustelu on perinpohjin käyty tässä ketjussa jo aikaisemmin joten ei sitä kannata tässä enää toistaa.

Taistelualusten paha vika on hillittömän suuri hinta. Jos ne olisivat edullisia olisi asia toinen.

Lentokonemiinoitus soveltuu lähinnä tiettyjen avainväylien hyökkäävään miinoittamiseen. Casa C-295:n rahtikapasiteetti on kymmenen tonnia. Sillä kulkee siis kerralla ehkä 5 miinaa, kymmenen jos pudotetaan kosketusmiinoja. Ei kovin taloudellinen tapa tehdä sulku- tai suojamiinoitteita - tarkkuudesta puhumattakaan. En näe torpedomiinojen hankkimista meille myöskään kustannustehokkaana, sen sijaan UUV/USV-tyyppiset "automaattiset miinanlaskijat" voisivat olla hyvin kiinnostava ratkaisu. Nykyisillä navigointitarkkuuksilla ne voisivat olla jo aika pätevä ratkaisu tiettyihin hyökkääviin tai muuten riskialttiisiin miinoitustehtäviin.

Uudenmaan ja Hämeenmaan yhteenlaskettu miinakapasiteetti on 240 miinaa, eli noin 24 Casa C295M tai 80 Hawk -lentosuoritetta. Jos miinat on tarkoitus laskea, sanotaanko nyt laskennallisesti 100mpk päähän Pansiosta, kestää miinalaivoilta yksin ajo miinanlaskualueelle 5 tuntia minä aikana yksi Casa pystyy suorittamaan noin kolme lentosuoritetta 100mpk päähän tukikohdastaan. Jos miinanlaskualue tapahtuu kauempana lentokaluston etu korostuu entisestään.

Miinoitustehtävät, sellaiset johon miinalaivaa voi käyttää, ovat erittäin yksinkertaisia toteuttaa tarkkuusnavigointijärjestelmiä hyväksi käyttäen optiminopeudella ja optimikorkeudelta. Tarkkuus pudotettaessa pommeja ilman häiriötä on modernila paikannusvarustuksella ilmiömäinen.

Ei miinakiskoissa toki mitään vikaa ole, mutta aluksen jonka päätarkoituksena on miinanlasku, suunnittelu nykypäivänä olisi nähdäkseni antiikkista.
 
Aika helvetin monia mutkia tässä vedetään suoriksi. Miinat eivät vain paina, ne myös vievät tilaa, metrejä. Paljonko Casaan saa "miinakiskometrejä" kun sen ruuma on joku 13mx3m?
 
Aika helvetin monia mutkia tässä vedetään suoriksi. Miinat eivät vain paina, ne myös vievät tilaa, metrejä. Paljonko Casaan saa "miinakiskometrejä" kun sen ruuma on joku 13mx3m?

Riittävän monta, jos lähdetään vaikkapa siitä, että yksi kuutiometri vettä on 1 000 kg - miinaa voinee verrata tiheydeltään tuohon. Jos miinan on pallomainen, halkaisijaltaan lähemmäs 1,5 metriä, ja alla on ehkä se "ankkuri", niin kyllä niitä pitäisi mennä ruumaan kaksi rinnakkain ja pituussuunnassakin 8 kappaletta.
 
Voihan tuollaisen tehdä. Tosin jos sen haluaa suunnata johonkin tarkasti niin tarvitaan tarkka (ja kallis) suuntauskoneisto, ja sitten kun se on suunnattu johonkin niin kuvattu alue kattaa ehkä muutaman kilometrin. Voihan se alus aina toki tuurilla siihen kuvaan osua.
Kuten sanottua, satelliittien melkolailla ohittamaton rajoitus on että jos niillä haluaa hyviä kuvia niin satelliitin pitää olla matalalla kiertoradalla, jolloin se ehtii kuvata vain pienen alueen ennenkuin se lentää kohteen ohi. Tämä oli myös neukkujen RORSATtien ongelma. Kyllähän niillä kuulemma laivasto-osaston näki avaruudesta jos kohdalle osui, mutta se oli vain tuokiokuva, sitten satelliitti viipotti näkymättömiin.
Sar satelliitilla voidaan valvoa huomattavasti laajempi alue... ainoa vika siinä vielä tänäpäivänä on että sillä näkee kyllä alukset ja niiden koon mutta sillä ei voida tunnistaa vielä alusta mutta eiköhän nekin parane... sar satelliitteja käytetään ainakin australian meri valvonnassa muistaakseni ja englannin kanaalin...
 
Mitenkäs nykyaikaisen miinalaivan taistelunkestävyys verrattuna vaikkapa samaa tehtävää suorittavaan Casaan? Harmaassa vaiheessa miinoja voidaan pudotella Louhesta tai vaikkapa siviilipuolelta vuokratusta ponttooniproomusta...
 
Mitenkäs nykyaikaisen miinalaivan taistelunkestävyys verrattuna vaikkapa samaa tehtävää suorittavaan Casaan? Harmaassa vaiheessa miinoja voidaan pudotella Louhesta tai vaikkapa siviilipuolelta vuokratusta ponttooniproomusta...

Hornet lienee yhtä hyvä, ainakin se pääsee nopeammin perille ja pois... Eihän miinalaivoja voi edes käyttää hyökkäykselliseen miinanlaskuun tai miinanlaskuun uhkatilanteessa jolloin kysymys on aika irrelevantti. Riskialttiisiin tehtäviin itse paikoilleen uivia miinoja tai vaikkapa autonomisesti kulkeva raskaasti häiveytetty miehittämätön pinta-alus sähkömoottoreineen.
 
NH90 voi sekin olla melkoinen peli miinanlaskuoperaatioissa... kyllä sinne ruumaan muutama miina mahtuu, ja kyseisiä helikoptereita on 20 kappaletta.
 
Miinalaivan käyttöä puoltaa mielestäni myös se, että yksittäinen alus voi suorittaa miinoitustehtävän käytännössä yhdellä keikalla. Jos paikalla sen sijaan alkaa pörrätä toista tusinaa NH90:stä, parit Hornetit suhahtelevat saariston suojissa ja joku hassu Casakin pörisee maisemissa, saattaa toiminta kiinnittää vihollisen huomion todennäköisemmin.

Varsinkin Hornetin kohdalla arvelluttaa myös koneen kyky pudottaa miina haluttuun paikkaan. Kuinka helppoa on osua vaikkapa kapealle saaristoväylälle, vaikka kone lentäisi pienimmällä mahdollisella nopeudella? Kuinka tiedetään, että miina on päätynyt juuri sinne minne halutaan?
 
Herätemiinat ovat yllättävän pitkiä lieriömäisiä ja kosketusmiina on pallomainen jonka alla on se ankkuri.

Onhan tuossa lentomiinoituksessa ideaa ilman muuta. Hawkeillekin löytyisi tehtävä. Luulen vaan et täs menee niin monet mutkat suoriksi. Kuinka esim. kaikki testit ja sertifioinnit vaikkapa hawkille joista täällä ollut puhetta jos ilmasta pudotettava miina ei kuulu sen arsenaaliin. Kaikki aina sanoo että jonkun aseen integrointi on helvetin monimutkaista jne.
 
Kiinteän rt:n etu onkin, että sekä vahvennuksiin että sillanpäihin, etenkin erikoisa-tarvikkein voidaan vaikuttaa. Kiinteä rt riittää kantamaltaan mainiosti myös mahdollisiin tulitukialuksiin. Kantama uudenaikaisella kalustolla on kuitenkin aivan eri luokkaa kuin 130 K 54:llä.

Kyllä rt taitaa jäädä kakkosiksi pinta-aluksille kantamassa nykypäivänä, lisäksi alusmaaleissa on sellainen huono puoli että ne liikkuvat: maalinosoitus horisontin taakse voi olla tykistölle vaikeaa. Tietysti joissain erityistilanteissa taistelualukset saattavat joutua tulemaan lähellekin rannikkoa eikä tietenkään niilläkään aina välttämättä ole uusinta hottia käytössä (AK-130 maksimikantama 23 kilometriä). Kyllä liikkuva rannikkotykistö hyödyllistä toki on, ei siinä mitään, muttei se muita meripuolustuksen osa-alueita korvaa.

Taistelualusten paha vika on hillittömän suuri hinta. Jos ne olisivat edullisia olisi asia toinen.

Elämä on...kyse on siitä että puolustusratkaisuilla on erilaisia ominaisuuksia eri tilanteisiin. Kyllähän jonkun taistelualuksen voisi konseptitasolla purkaa maalta käsin toimiviin "osiin" (tykki, mto:t, it-ohjukset) ja saataisiin varmasti säästöjä kun ei tarvitse hankkia alusrunkoa, mutta sitten se ei pysty kaikkeen mihin taistelualus.

Uudenmaan ja Hämeenmaan yhteenlaskettu miinakapasiteetti on 240 miinaa, eli noin 24 Casa C295M tai 80 Hawk -lentosuoritetta. Jos miinat on tarkoitus laskea, sanotaanko nyt laskennallisesti 100mpk päähän Pansiosta, kestää miinalaivoilta yksin ajo miinanlaskualueelle 5 tuntia minä aikana yksi Casa pystyy suorittamaan noin kolme lentosuoritetta 100mpk päähän tukikohdastaan. Jos miinanlaskualue tapahtuu kauempana lentokaluston etu korostuu entisestään.

Miinoitustehtävät, sellaiset johon miinalaivaa voi käyttää, ovat erittäin yksinkertaisia toteuttaa tarkkuusnavigointijärjestelmiä hyväksi käyttäen optiminopeudella ja optimikorkeudelta. Tarkkuus pudotettaessa pommeja ilman häiriötä on modernila paikannusvarustuksella ilmiömäinen.

Lentomiinat pudotetaan laskuvarjolla. En usko että voit verrata pudotustarkkuutta johonkin GPS-pommiin, etenkin jos keli on vähän huonompi. Lentomiinoista tulee myös väkisinkin kalliimpia, mutkikkaampia ja epäluotettavampia kuin aluspudotteisemmista versioista. Lisäksi niiden koko = teho on rajattu sen mukaan mitä kone pystyy kantamaan: Hawk ei todellakaan kuljeta kolmea miinaa kerralla - se ehkä pystyisi kantamaan YHDEN aika heikkotehoisen miinan ja pudottamaan sen tosi epätarkasti. Kuljetuskone toki olisi varmasti mahdollista modifioida miinanlaskuun, ilmavoimien koneet lienevät kuitenkin nykyisellään aika täystyöllistettyjä omissa tehtävissään ja kuljetuskoneiden hankinta pelkästään miinanlaskuun ei tunnu taloudelliselta, jos niille ei keksi muuta käyttöä lisäksi, ja vähän vaikea keksiä. Ne maat jotka miinoittavat ilmasta käsin käyttävät siihen merivalvontakoneita joille miinoitus on vain yksi tehtävä muiden joukossa. Tietysti olemassaolevien (eli rajavartioston) meritoimintakoneiden ja -koptereiden käyttöä tässä suhteessa voisi miettiä - ehkä onkin.

Miinalaivat ovat meillä olleet multirole-aluksia jo Ruotsinsalmista lähtien: ei kannata tuijottaa siihen mikä aluksen "virallinen" luokittelu on. Ei tulevia aluksia hankita sitä silmälläpitäen "ok, nyt me tarvitaan alus joka kuljettaa 100 miinaa" vaan "nyt me tarvitaan alus joka pystyy tähän ja tähän, ja lisäksi kuljettaa 100 miinaa".
 
Itse uiva ohjattava miina kuulostaisi mielenkiintoiselta ja ei lienee nykytekniikalla edes vaikea tai kallis.
 
Itse uiva ohjattava miina kuulostaisi mielenkiintoiselta ja ei lienee nykytekniikalla edes vaikea tai kallis.

Sellaisia on ollut jo pitkään (mm. jenkkien Mk60 CAPTOR. Meillekin tuontyyppiset kapistukset voisi monella tapaa sopia. Ei ne tietysti kovin halpoja ole perinteiseen kosketusmiinaan verrattuna. En tiedä onko näitä meillä tutkittu.
 
Osin yhdistäen johtopäätöksiä ja keskustelua tuosta "käytetyt alukset" -ketjusta, nähdäkseni merivoimilla voisi olla esimerkiksi tällaisia vaihtoehtoja uuteen kalustoon:

"3+0": Kolme keskikokoista/isoa (2000-3000 tonnia) monitoimikorvettia tai kevyttä fregattia. Luultavasti suunniteltaisiin itse, käytettyinä tuskin on saatavilla sopivia joskin ulkomaisista ratkaisuista voidaan katsoa mallia tai jopa lisensoida. Mahdollisesti yksi hiukan riisutummalla varustuksella koululaivaksi niin säästetään vähän, ja kaksi alusta "kovaan kärkeen"? Kevyesti aseistettu monitoimikorvetti olisi edullinen ratkaisu, muttei sitten missään kovin hyvä. Paremmasta suorituskyvystä joutuisi maksamaan ja kaikkiin kolmeen alukseen sellaista ei ehkä saataisi. Tässä vaihtoehdossa olisi paras kriha-kyky ja miehistövaatimukset olisivat pienimpiä, mutta runkojen määrä jäisi alhaiseksi omaa meripuolustusta silmälläpitäen. Jos Nato-jäsenyydestä haaveillaan niin sitä silmälläpitäen tämä olisi kuitenkin ehkä sopivin ratkaisu.

"1+3": Tämä on se mitä itse esitin, yksi koululaiva/miinalaiva joka pohjautuisi Hämeenmaahan mutta vähän isompi ja merikelpoisempi, ja kolme pienempää saattajaa joissa fokus olisi ilmapuolustuskyvyssä ja jotka olisi tarkoitettu ihan kotivesille. Ongelmana olisi lähinnä se että tehokas tutkakalusto ja taistelujärjestelmä 4 alukseen maksaa aika paljon, vaikka koululaivaan ei asennettaisikaan aivan kalleinta ja parhainta. Tässä vaihtoehdossa kaikki alukset suunniteltaisiin ja tehtäisiin kotimaassa.

"2+2": Tässä tehtäisiin kaksi vähän isompaa alusta kotimaassa (mahdollisesti samantapaisia kuin ylläolevan esimerkin koululaiva) ja sitten ostettaisiin kaksi Visbyä Ruotsista ja laitettaisiin niihin aseistus. Tämä olisi ehkä edullisin ratkaisu, suunnittelukustannukset tulisivat kaikista halvimmaksi ja voisi vahvistaa liittolaissuhteita Ruotsiin. Haittapuolena olisi että jos "miinalaivoihin" haluttaisiin kunnon it-järjestelmä niin sitten toivotut säästöt katoavat: Visbyt eivät ehkä myöskään kaikilta osin sovi merivoimien tarpeisiin. Meidän kannaltamme ne ovat lähinnä ylisuuria Haminoita.

"1+4": Unohdetaan kaikki eksoottinen kama, mennään vanhoilla hiteillä. Yksi koululaiva/miinalaiva ja tilataan Haminoita yksi viirikkö lisää.
 
Viimeksi muokattu:
Aika helvetin monia mutkia tässä vedetään suoriksi. Miinat eivät vain paina, ne myös vievät tilaa, metrejä. Paljonko Casaan saa "miinakiskometrejä" kun sen ruuma on joku 13mx3m?

Tuossa puhuttiin 5-10 miinasta, eikös tuon pitäisi 13 metriin mahtua? Kevein herätemiina on PV:n sivujen mukaan 100 kiloa, joten niitä tuskin saa mukaan mahtumaan kymmentä tonnia, mutta kuka sanoo, että ei saa valita sitä sopivinta miinaa? Ja noita keveitä miinoja voi kuskata vaikka kopterilla.
 
Laivat ovat muuttuneet aikojen saatossa... Nykyään käytetään keveitä materiaaleja jotka eivät enään tarvitse niin paljon tnt:tä taipuakseen... On eriasia upottaa hävittäjä kuin taistelulaiva. Eli tahdon sanoa että enään ei välttämättä ole tarvetta niin raskaille miinoille. Aktiivisella haulla oleva miina voisi olla miina voisi olla mielenkiintoinen suomen repaleisella rannikolla. Eli joku torpeedo miina tyyppinen...
 
Lyhyt on pojilla muisti. Vuosituhannen vaihteessa Suomi ja Ruotsi ryhtyivät yhdessä kehittelemään sukellusveneentorjuntajärjestelmää. Miinajärjestelmäksi piti tulla hakeutuva merimiina uudella itse kehitetyllä torpedolla, valvontaan uusi UUV. Rahat kuitenkin loppuivat.
 
Back
Top