Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Norja on osallisena JSF-projektissa ja heidän toistaiseksi tilaamansa koneet ovat osa tyypin operatiivista testausta. Tietysti he eivät kerralla sokkona ostaa pläjäytä kymmeniä koneita tyyppiä joka voisikin vielä osoittautua sudeksi.
 
At Red Flag ‘It’s Tough To Be Legacy Aircraft In An LO World’

http://breakingdefense.com/2017/02/at-red-flag-its-tough-to-be-legacy-aircraft-in-an-lo-world/

WASHINGTON: “You get whacked a lot.”

Those are the words of someone who should know, the leader of the aggressor squadron at Red Flag, the man who tries to kill U.S. forces, known as Red Flag. Lt. Col. Tyler Lewis, commander of the 57th Adversary Tactics Support Squadron at Nellis Air Force Base, echoed comments we’ve heard before, that he often had no idea he was going to die until he was declared dead. Why? The F-35s combination of stealth, Electronic Warfare, cyber and sensors lets them find, target and destroy an enemy plane from beyond visual range.

For example, more fourth generation fighters died in one day than did F-35As during the entire exercise through Feb. 2. It began Jan. 23.

(While working on this, I found a great quote by Capt. Stephanie Anne Fraioli that explains the fundamental difference between a fourth- and a fifth-generation aircraft: “With fourth-generation fighter airframes, speed and energy equaled life and survivability. In the fifth-generation realm, information equals life.”)

Most Red Flag coverage so far has focused on a statistic we’ve all heard. The F-35As at the Air Force’s toughest combat training exercises are killing enemy aircraft at a rate of 15-1. But one of the pilots flying the F-35s — Lt. Col. George Watkins, 34th Fighter Squadron commander — says: “The kill ratio isn’t that important. We are more focused on the SAM and IADS threat.” The Russian-made S-300s, 400s and

At this Red Flag, Watkins and Lewis said the Joint Strike Fighter faces the most dangerous IADS threats they’ve ever encountered at an exercise. The plane’s EW suite helps it find the threat, then they can use their stealth and jamming to “get in a lot closer to these threats than anyone else can,” Watkins told reporters earlier this week. Then they can use their cyberwarfare capabilities, about which no one will talk on the record, and EW to neutralize the IADS. Or they can use a missile or bomb or a combination of all four.

I asked Lewis if his plane had been neutralized or affected by F-35 cyber attacks during this Red Flag. After a long pause he chuckled and didn’t answer.

Also, the F-35s can gather the threat information and pass it to those less fortunate fourth-generation aircraft or, Watkins told us, “we can use stealth, jamming et cetera to get in a lot closer to these threats than anyone else can get.”

One of the little discussed of the F-35’s effectiveness is mission planning. Capt. Fraioli, whom I quote above, notes that mission planning plays a central role in making stealth (Low Observability to the professionals) effective during a combat mission. “Up until about six months ago mission planning was fairly difficult to do day to day because we have to decrypt everything,” Watkins said. Now they can change the data on a mission to mission basis. He also noted that the F-35As flying at Nellis had flown “126 missions without losing a single flight to maintenance” during this Red Flag.

On Tuesday we’ll be getting another shot at the F-35A pilots to discuss the exercises, which ended today.
 
Avaappa nyt vähän ideaasi, että miten tällä tavalla saadaan ylläpidettyä ilmavoimien suorituskykyä? Mielellään vähän jopa parannettua.

Pidä samalla kuitenkin mielessä, että ostamalla kerralla isomman erän koneita laskee niiden kappalehinta. Myös huolto- ja käyttökustannukset pysyvät pienempinä konetta kohden, kun koneita on enemmän.(Esimerkiksi tarpeellisten lentotuntien määrä on vakio koneiden määrästä riippumatta, pienempi määrä koneita aiheuttaa enemmän huollontarvetta yksittäiselle koneelle ja pienentää koneiden reserviä vikojen sattuessa.)

Ilmavoimien suorituskyky heikkenee joka tapauksessa, verrattuna Horneteihin. Syynä selvästi kallimpi kone, jolloin kappalemäärä jäänee pienemmäksi, ja sen ominaisuudet kuten stealthin maksimoinnin vuoksi kannettava pienempi määrä aseistusta, joka vaikuttaa suorituskykyyn. Lentotuntien määrä ei muuten ole vakio koneiden määrästä riippumatta, vaan riippuu siitä montaako lentäjää halutaan pitää rivissä. Jos tyydytään esim. 40 koneeseen nykyisen 60 sijaan, niin lentäjien määrä vähenee ja lentotunteja tulee sitten vähemmän. Samalla tippuu huoltotarve saman verran.

Oma näppituntuma on, että hinta/laatusuhteen osalta paras ratkaisu kokonaismaanpuolustuksen kannalta olisi hankkia pieni määrä F-35:sta, esim. 30-40 kpl, jotka ensisijaisesti jyvitetään kiistämään naapurin ilmaherruus. Poistuvaa suorituskykyä voidaan pyrkiä korvaamaan halvemmalla IT-ohjuksin ja maavoimien tulivoimaa kasvattamalla.

Tietenkin sitten eri asia on, saadaanko yhtään säästettyä latia siirrettyä esim. maavoimien hankintoihin, vai onko hävittäjädiili könttäsumma ja sillä ei ole mitään väliä onko se 7 vai 10 miljardia. Toisin sanoen, pitäisi olla enemmän puhe "ilmavoimien poistuvan suorituskyvyn korvaamisen määrärahoista" kuin "hävittäjämäärärahoista".
 
Viimeksi muokattu:
Miten Heinäluoman eilen A-Studiossa vihjaama "lukumäärään palataan" vaaleissa pitäisi ymmärtää?

Jos demarit hirttäytyvät siihen, niin onko taktisesti entistä viisaampaa tarjota F-35:sta, jossa määrän pienentyminen kirpaisisi vähiten?

Periaatteessa tunnen ällötystä politiikkojen haluun puuttua yksityiskohtiin (mikä kone, monta), joista eivät kumminkaan tajua mitään.
 
Hägglundin evp-kommentti-uraa seuratessa piti jo aika varhaisessa vaiheessa selata aikatähtikirjoja taaksepäin ja tarkistaa kuka oli puolustusministerinä kun hänet valikoitiin puolustusvoimien komentajaksi.(toki jo aktiivi-aikaan mahtui mm. voimakas pyrkimys taistelikoptereiden hankkimiseksi)
Tuon 2 vs 200 pölhövertauksen lisäksi antaa ensin ymmärtää, että parempi olla ihan hyshys konevalinnasta ja samalla antaa aika suoraan ymmärtää, ettei missään nimessä Ruotsista :D
 
Hägglund ei näköjään fanita yhtä mp.netin suosikkiteemoista, Venäjän hyökkäystä Ahvenanmaalle.

"Haapala kysyi, ovatko aika ajoin esillä olleet spekulaatiot ja puheet siitä, että Venäjä pohtisi hyökkäystä Ahvenanmaalle, ihan järkeviä.

– Ei siinä ole minkäännäköistä järkeä; se ei ole realismia, hän painotti."
 
Hägglund haluaa täysimääräisen korvauksen (64). Mieluummin tinkisi määrästä kuin laadusta jos näin on tehtävä.
Kuulemma Ilmavoimat on Euroopan paras.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005093054.html

Ainakin jälkimmäinen on rohkeasti sanottu. Toki yleistiedonkin pohjalta voi arvella sen olla parhaasta päästä.

Minun tekee mieli väittää asian olevan (valitettavasti) toisin. Suomi lyö kokoluokassaan kovemmin kuin kukaan, mutta että Euroopan paras?

Konemääräisesti tilanne on huono suhteessa britteihin, ranskalaisiin, saksalaisiin, italialaisiin ja venäläisiin. Koneiden laadussakaan ei ole hirmuisen suurta eroa verrattaessa maiden kärkikalustoon (Typhoonit, Rafalet, Su-3X:t jne.), pikemminkin ollaan hieman jäljessä länkkärikoneisiin nähden ja venäläisvehkeidenkin kanssa enintään tasoissa. Tietysti Hornet on parempi kuin vaikka Ranskan Mirage 2000 tai Venäjän MiG-29, mutta kyse on kuitenkin ko. maiden toisen linjan kalustosta.

Ilmavoimien erilaisten vaikutuskykyjen määrä on myös kohtalaisen pieni. Esimerkiksi ilmasta-maahan toiminnan tueksi meillä ei ole käytettävissä elso-koneita (toisin kuin Saksalla ja Italialla) eikä tutkasäteilyyn hakeutuvia ohjuksia ole. Meritorjuntaohjukset puuttuvat. Myöskin ilmatiedustelukyky on rajoittunut lähinnä SIGINT-osastolle, ilmakuvia vihollisen ryhmityksistä ei tulla ottamaan.

Osaaminen puolestaan on kaksiteräinen miekka. Olemme varmasti parhaimpien joukossa siinä mihin olemme panostaneet, eli ilmasta-ilmaan puolella, mahdollisesti jopa paras. Lentotuntien määrä on kuitenkin suhteellisen alhainen, Suomen Kuvalehti asettaa sen arviolta 100 tuntiin per lentäjä per vuosi. Lehti kysyykin, vaarantaako harjoitteluun käytettävissä olevien lentotuntien jakaminen A2A- ja A2G-tehtävien kesken suomalaisten osaamisen A2A-tehtävissä? En usko, että putoamme A2A-osaamisessa ainakaan kauas kärjestä, voimme olla paalupaikallakin. Sen sijaan ilmasta-maahan on ollut sivuroolissa pitkään, ja siinä saatamme olla jopa läntisen Euroopan huonoimpien joukossa.

Osaamiseen liittyy myös sotakokemus. Suomen ilmavoimat on nähnyt taistelukäyttöä viimeksi keväällä 1945. Vaikka organisaation tasolla kaikki tarpeellinen olisikin otettu onkeen muiden kokemuksista, mitä aavistuksen epäilen, niin yksilötasolla näen edelleen merkitystä taistelukokemuksella. Ilmataistelukokemus on toki tänä päivänä hyvin harvinaista, voi olla, ettei maailmalla ole enää yhtään aktiivipalveluksessa olevaa hävittäjäohjaajaa, jota olisi siunattu ainakaan pudotuksella. Mutta pommeja ovat toimittaneet monet, ja siinäkin on tietty jännittävyytensä, kun RWR ujeltaa tulenjohtotutkan lukitusta tai Sergein valojuovat pyyhkivät taivasta.

Yhdessä asiassa Suomen ilmavoimat on kyllä kiistatta Euroopan paras. Se on rajallisten resurssien mahdollisimman tehokas käyttö. Lentokuntoon on korjattu sellaisiakin koneita (Frankenhornet), jotka maailmalla olisivat todennäköisesti menneet paaliin. Upseeristo on niellyt ylpeytensä hyödyntäessään käytetyn kaluston hankintamahdollisuuksia (Hawkit ja Grobit), mutta ilmavoimat ei silti ole lentävä ilmailumuseo. Joutokäynti on ollut minimaalista, ja toimintaa on kehitetty pitkäjänteisesti, mikä on nykymaailmassa erittäin kunnioitettava saavutus ihan missä päin maailmaa hyvänsä. :salut:
 
Kansainväliset asekauppiaat kärkkyvät kaikkien aikojen jättipottia Helsingissä – näin kulisseissa hierotaan hävittäjäkauppaa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005096282.html?share=e9d86c7d44799af8b397f86d1539ad34
KANSAINVÄLISET asekauppiaat korskuvat lähtökuopissaan Suomessa. Edessä on neljä vuotta kestävä HX-maraton, jonka voittajalle on luvassa poikkeuksellisen komea palkinto.

Suomi valmistautuu parhaillaan historiansa suurimpaan yksittäiseen asekauppaan. Ilmavoimien Hornet-hävittäjien seuraajien ostaminen eli niin sanottu HX-hanke maksaa 7–10 miljardia euroa.

Summa nousee moninkertaiseksi, kun mukaan otetaan koneiden 30 vuoden elinkaaren aikana kertyvät kustannukset.

Kaupan suuruutta kannattaa verrata vaikkapa Suomen puolustusbudjettiin, joka on tänä vuonna 2,8 miljardia euroa.

HX-HANKE tuo mukanaan hyvän tilin myös konevalmistajien palkkaamille viestintätoimistoille ja konsulteille. Nyt jos koskaan puolustusvälineyhtiöiden lobbareiden pitää näyttää kyntensä.

”Sanoisin, että turha on yrittää puolustusministerin pakeille”, sanoo puolustusministeri Jussi Niinistö (ps).

”Puolustusministeri ei tapaa lobbareita, minkä he ovat koko lailla hyvin ymmärtäneetkin. Eri asia on, että puolustusministeriön virkamiehet ovat tavanneet kaikkia hävittäjäkilpailuun osallistuvien firmojen edustajia normaaleihin virkatehtäviin liittyen.”

Niinistö sanoo, että kutsuja on tullut erilaisiin tilaisuuksiin, mutta puolustusministeriössä on otettu tiukka linja.

”En ole mennyt tällaisiin tilaisuuksiin. Tässä pitää olla aika tarkkana. Tämä on kansantaloudelle suuri hanke, jota ei kannata pilata.”

EDUSKUNNAN puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) sanoo kohdanneensa hävittäjävalmistajien monenlaista markkinointia.

”Eri tahot haluavat markkinoida omaa erinomaisuuttaan. Kyllä tällaista informaatiovirtaa on tarjolla.”

Kanerva sanoo ottaneensa asemyyjien vaikutusyritykset esille myös puolustusvaliokunnassa. Hän on kehottanut valiokunnan jäseniä valppauteen ja tarkkuuteen.

”Kenenkään ei kannata lähteä mukaan sellaiseen, jossa erilaisin kyseenalaisiksi nähtävin keinoin yritetään markkinoida omaa tuotetta”, Kanerva sanoo.

”Olen kertonut, etten henkilökohtaisesti lähde mihinkään yksin, että edellytän mukana olevan aina myös muita tahoja kun keskusteluja käydään.”

Kanervan mukaan hänen lähtökohtanaan on, että hän keskustelee myyjätahojen kanssa vain eduskunnassa valiokunnan huoneessa. Hän on myös suosittanut tätä tapaa muille valiokunnan jäsenille.

”Jokainen vastaa tietysti itse, miten toimii.”

PUOLUSTUSVALIOKUNNAN varapuheenjohtaja Mika Kari (sd) kertoo, että ensimmäinen yhteydenotto hävittäjävalmistajilta tuli jo yli vuosi sitten. Sen jälkeen hän on tavannut kahden konevalmistajan edustajat yhdessä Ilkka Kanervan kanssa.

”Tietenkin henkilökohtaisia tapaamisia voi kuka tahansa tehdä halunsa mukaan, mutta ainakin valiokunnan puheenjohtajat ovat tapaamisissa yhtä aikaa”, Kari sanoo.

”Vahva näkemykseni on, että näistä asioista voidaan puhua Helsingissä kokoushuoneissa. Niihin ei tarvitse järjestää seminaarimatkoja, jos näin kauniisti sanotaan.”

VALIOKUNNAN jäsenistä Mikko Savola (kesk) sanoo, että ”jokaisella on oma järki päässä siitä, miten näihin suhtaudutaan”.

Hän kertoo huomanneensa, miten eräät konevalmistajat ovat heittäneet poliitikoille erilaisia houkuttimia esimerkiksi hävittäjien kokoonpanolinjoihin liittyen.

”Se on ihan selkeä tapa vaikuttaa. Kyllähän tätä aina halutaan miettiä kokonaisuuden kannalta, miten se hyödyttäisi Suomea mahdollisimman hyvin. Nämä täkyt ovat varmasti mukana entistä useammalla firmalla jatkossa”, Savola sanoo.

2ed0e4ce2f28464ba345480c7e0da4ba.jpg

Majuri Jarmo Lindberg uuden Hornetin vieressä vuonna 1995. Lindberg on nyt kenraali ja Puolustusvoimain komentaja. (KUVA: KIMMO MÄNTYLÄ LEHTIKUVA)

Savola ei katso pahalla silmällä, jos joku soittaa ja kehuu omaa tuotettaan. Hän on valmis kuuntelemaan.

”Kehukoon. Se on meidän omasta harkinnastamme kiinni, miten niihin suhtaudumme ja annamme niiden vaikuttaa. Tässä on niin isot rahat kyseessä firmoilla, että ne ovat varmasti aktiivisia ja tulevat lisäämään aktiivisuuttaan.”

PUOLUSTUSMINISTERIÖSSÄ HX-hanketta koordinoi strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen.

Puranen on taustaltaan sotilas ja Ilmavoimien entinen komentaja. Hän sanoo, ettei hänelle ole tarjottu kestityksiä.

”Luulen, että nämä firmat tietävät, ettei tähän kannata yrittää vaikuttaa. Lobbausta ei ole juurikaan näkynyt puolustuspuolella”, Puranen sanoo.

”Meillä on ollut asiallisia yhteydenottoja projektiin liittyen. Hankkeessa mukana olevat tapaavat myyjien edustajia aika usein sen vuoksi, että olemme tekemässä hankintaa. Vaihdamme tietoa.”

Puolustusministeriö on julkaissut internetsivuillaan ne hävittäjien tarjoajien tahot, jotka ovat jollain lailla tekemisissä HX-hankkeen kanssa. Siellä on nimetty myyjien konsultit ja käytetyt viestintätoimistot.

Puranen on myös kertonut kaikille, mitkä ovat yhteistyöhön liittyvät pelisäännöt. Esimerkiksi HX-hankkeen hankepäällikkö ei ole yhteydessä myyjien konsultteihin. Hankepäällikkö keskustelee vain suoraan myyjätahon kanssa.

Puranen kertoo myös pitävänsä omaa kirjanpitoaan kaikista HX-hankkeeseen liittyvistä tapaamisistaan.

”Tämä on vapaa maailma. Ei meillä ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, jos jokin firma haluaa tavata kansanedustajia tai mediaa tai kutsua vierailuille.”

HÄVITTÄJÄKAUPPIAAT ovat palkanneet avukseen Suomessa viestintätoimistoja ja konsultteja. Viestintätoimistoissa ollaan hiukan hämillään, kun niiltä tivaa heidän roolistaan.

”Me hoidamme käytännössä mediasuhteita, mutta toki seuraamme myös keskusteluita ja neuvomme nimenomaan viestinnän vinkkelistä”, sanoo asiakkuusjohtaja Michael Jääskeläinen Hill+Knowltonilta. Toimisto avustaa Lockheed Martinia.

Onko vain media kohteenne?

”Emme ryhdy avaamaan tarkasti työnkuvaamme. Tarjoamme viestintätoimistopalveluja. Lähtökohta on se, että päämiehen edustaja pyritään aina tuomaan keskusteluyhteyteen. Emme itse toimi edustajina tai puhu asiakkaamme puolesta.”

Hävittäjävalmistajat ovat olleet aktiivisia myös viestimien suuntaan.

Esimerkiksi Saab on järjestänyt toimittajille matkoja lentokonetehtaalleen Linköpingiin. BAE Systems on taas vienyt toimittajia Viron Ämarin lentokentälle, josta käsin ovat toimineet Naton Eurofighter-hävittäjät.

Yhdysvaltain suurlähetystö on parhaillaan suunnittelemassa suomalaistoimittajille tilaisuutta vierailla Yhdysvalloissa Pentagonissa, lentotukikohdissa sekä Lockheed Martinin ja Boeingin tiloissa.

ERÄÄT konevalmistajat ovat palkanneet avukseen myös suomalaisia konsultteja. He ovat taustaltaan entisiä sotilaita, mutta joukossa on myös puolustusministeriön entinen korkea virkamies.

Lockheed Martin on palkannut avukseen Karjalan lennoston entisen komentajan, evp-eversti Ossi Sivénin.

”Olen sotilas ja ilmavoima-asiantuntija, ja tuen teollisuusyhteistyötä. Minun tehtäväni ei ole lobbaaminen. Se on minulta sopimuksessa jopa poissuljettu. Roolini on selkeästi asiantuntija”, Sivén sanoo.

”Ymmärrän toki, että jos julkisuudessa asiantuntija on lobbari, niin olkoon, en minä siitä loukkaannu.”

Sivénin ja muiden konsulttien tehtävänä on auttaa myyjää ymmärtämään suomalaista päätöksentekojärjestelmää ja sitä, miten Suomessa on ilmapuolustus järjestetty.

”Totta kai siitä on etua, että tuntee organisaation ja tietää, miten se toimii ja tuntee henkilöitä, jotta heitä on helppo lähestyä.”

PUOLUSTUSVOIMIEN logistiikkalaitoksen apulaisjohtaja, insinööriprikaatikenraali Kari Renko pitää hyvänä, että myyjillä on konsultteja antamassa paikallistuntemusta. Heillä ei kuitenkaan ole asiaa varsinaisiin kaupallisiin neuvotteluihin.

”Ymmärrämme, että firmat tarvitsevat näitä ihmisiä ja heidän paikallistuntemustaan. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta silloin, kun ruvetaan puhumaan hankinnan sisällöstä, niin se on vain meidän ja toimittajan välinen asia.”

Renko sanoo, ettei hänelle ole tullut konevalmistajilta kestitystarjouksia. Logistiikkalaitos on tehnyt kuitenkin niiden varalle eettisen ohjeistuksen.

”Tapaamme myyjien edustajia jatkuvasti, koska meillä on paljon asioita heidän kanssa hoidettavana. Ne ovat tavallisia työkokouksia.”

SAABIN Suomen toimitusjohtaja Anders Gardberg, keihin Saab yrittää vaikuttaa?

”Suomen kansaan tietysti. Koetamme vaikuttaa myös kansalaiskeskusteluun.”

Gardbergin mukaan Saab on ollut yhteydessä lähinnä eduskuntapuolueiden edustajiin.

”Eikä sekään ole ollut HX-hankkeen nimissä vaan Saabin. Meillä on muitakin tuotteita. Se on ollut nimenomaan Saabin imagomarkkinointia.”

Gardberg arvioi, ettei vielä ole sen aika, että olisi tarkoituksenmukaista ryhtyä puhumaan kansanedustajien kanssa konetyypeistä tai niiden ominaisuuksista.

”Olen aina sanonut, etten ole lobbari, korkeintaan jobbari. Suomessa lobbailua pidetään vihoviimeisimpänä. Lobbari on alimmista alin”, Gardberg sanoo.

”Meillä on ohjeena, että otamme yhteyttä omissa nimissämme. Emme edes usko, että suoranaisella lobbauksella saavutetaan tuloksia.”

KUN Suomi valmisteli uusien hävittäjien ostoa 1990-luvun alussa, hankkeeseen liittyi poikkeuksellisen kovaa ulkopuolista vaikuttamista.

Tuolloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn (r) on kertonut tapahtumien yksityiskohtia myöhemmin kirjoissaan Lillan ja Kaikki on mahdollista.

541893ae855f459fa460843d3cb7f524.jpg

Elisabeth Rehn lensi ministerinä amerikkalaisen taitolentoryhmän Blue Angelsin Hornetissa. (KUVA: MATTI BJÖRKMAN LEHTIKUVA)

Hallitus teki päätöksen Hornetin valinnasta vuonna 1992. Loppusuoralla olivat Hornetin lisäksi ranskalainen Mirage 2000-5, ruotsalainen Jas Gripen sekä amerikkalainen F-16.

REHNIN mukaan hävittäjäostoon liittyi ”uhkailua ja kiristystä”. Törkeimmin käyttäytyivät ruotsalaiset ja erityisesti talousvaikuttaja Peter Wallenberg.

Rehn on kertonut, että Wallenberg uhkasi jopa vetää talousimperiuminsa sijoitukset pois Suomesta, jos Saab Gripeniä ei valita. Uhkaus oli suututtanut Rehnin ja presidentti Mauno Koiviston, jolle hän kertoi tapahtuneesta.

Puhtain paperein eivät Rehnin mukaan selvinneet ranskalaisetkaan. Ranskan puolustusministeri Pierre Joxe oli vihjannut, että Ranska hankaloittaa Suomen EU-hakemusta, jos Suomi ei päädy ostamaan Miragea.

Erityisen itsepintaisiksi Rehn kuvaa F-16-hävittäjien myyjiä. He olivat luvanneet Rehnille laskea koneidensa hintaa vielä senkin jälkeen, kun Suomi oli jo ilmoittanut Hornet-valinnastaan.

REHN paljasti myöhemmin kirjassaan myös sen, miten pienessä ja epädemokraattisessa piirissä hallitus lopulta ajoi läpi Hornet-hävittäjien oston.

Jättikaupan junailijoiden sisäpiiriin kuuluivat Rehnin lisäksi vain pääministeri Esko Aho (kesk) ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok).

Muut hallituksen ministerit pantiin hyväksymään ratkaisu hyvin pikaisesti ja ilman mahdollisuutta normaaliin perusteelliseen käsittelyyn.
 
REHNIN mukaan hävittäjäostoon liittyi ”uhkailua ja kiristystä”. Törkeimmin käyttäytyivät ruotsalaiset ja erityisesti talousvaikuttaja Peter Wallenberg.

Rehn on kertonut, että Wallenberg uhkasi jopa vetää talousimperiuminsa sijoitukset pois Suomesta, jos Saab Gripeniä ei valita. Uhkaus oli suututtanut Rehnin ja presidentti Mauno Koiviston, jolle hän kertoi tapahtuneesta.

Saabin agressiivinen markkinointi on näköjään perinne, joka ei ole muuttunut 30 vuodessa miksikään. :confused:
 
Saabin agressiivinen markkinointi on näköjään perinne, joka ei ole muuttunut 30 vuodessa miksikään. :confused:

Puhtaita pulmusia saa hakea jos iso raha on kyseessä. Olisiko nykyisellä kierroksella ja etenkin tässä vaiheessa houkuttelu painostusta yleisemmin käytetty menetelmä? Tosin jos ruotsalaiset uhkaavat lähettää Nallen takaisin Suomeen, meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin suostua heti kauppoihin heidän kanssaan hinnalla millä hyvänsä. :D

Kaikki osaavat hiillostuksen:

Puhtain paperein eivät Rehnin mukaan selvinneet ranskalaisetkaan. Ranskan puolustusministeri Pierre Joxe oli vihjannut, että Ranska hankaloittaa Suomen EU-hakemusta, jos Suomi ei päädy ostamaan Miragea.

Erityisen itsepintaisiksi Rehn kuvaa F-16-hävittäjien myyjiä. He olivat luvanneet Rehnille laskea koneidensa hintaa vielä senkin jälkeen, kun Suomi oli jo ilmoittanut Hornet-valinnastaan.
 
Puhtaita pulmusia saa hakea jos iso raha on kyseessä. Olisiko nykyisellä kierroksella ja etenkin tässä vaiheessa houkuttelu painostusta yleisemmin käytetty menetelmä? Tosin jos ruotsalaiset uhkaavat lähettää Nallen takaisin Suomeen, meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin suostua heti kauppoihin heidän kanssaan hinnalla millä hyvänsä. :D

Kaikki osaavat hiillostuksen:

Jos Gripeniin päädyttäisiin, nimenomaan pitäisin kaupan edellytyksenä, että Ruotsi luovuttaa verosuunnitteluun syyllistyneen Nalle Wahlroosin Suomeen verollepantavaksi. ;)
 
Jos Gripeniin päädyttäisiin, nimenomaan pitäisin kaupan edellytyksenä, että Ruotsi luovuttaa verosuunnitteluun syyllistyneen Nalle Wahlroosin Suomeen verollepantavaksi. ;)

Tämäkin huomioon ottaen: Nallen mahdollisesta palauttamisesta seuraava nerokkaiden ajatusten tuoma taloudellinen vahinko ja henkinen haitta kansakunnalle olisi huomattavasti suurempi kuin verotuoton tuoma hyöty. Lose-lose i varje fall. o_O
---OT stop---

On mielenkiintoista seurata, tuleeko muilta valmistajilta lisätäkyjä HX -kauppaan liittyen. LM pyrkii varmasti tuomaan esille ostohinnan halpuutusta, mutta tuleeko ohelle vielä jotain muuta ja mitä se voisi olla? Mitä tekevät Boeing ja Dassault vai tekevätkö mitään?
 
Tämäkin huomioon ottaen: Nallen mahdollisesta palauttamisesta seuraava nerokkaiden ajatusten tuoma taloudellinen vahinko ja henkinen haitta kansakunnalle olisi huomattavasti suurempi kuin verotuoton tuoma hyöty. Lose-lose i varje fall. o_O
---OT stop---

On mielenkiintoista seurata, tuleeko muilta valmistajilta lisätäkyjä HX -kauppaan liittyen. LM pyrkii varmasti tuomaan esille ostohinnan halpuutusta, mutta tuleeko ohelle vielä jotain muuta ja mitä se voisi olla? Mitä tekevät Boeing ja Dassault vai tekevätkö mitään?

Muilta valmistajilta kuin Saabilta, oletan? Mitä täkyjä tuossa yläpuolisessa uutisessa edes mainittiin? Minun nähdäkseni mainittiin vain kokoonpano, sekin kansanedustajan toimesta, eikä sitäkään yksilöity tiettyyn/tiettyihin konetyyppeihin. Käsittääkseni kaikki valmistajat ovat olleet sitä mieltä, että Suomen yksilölliset huoltovarmuus-näkökulmat otetaan huomioon, ja F-35 on ainoa poikkeus, jonka kohdalla voi edes epäillä mitään poikkeamaa näiden vaatimusten suhteen. Rahoitustakin lienee saatavilla ainakin kaikkien eurooppalaisten konetyyppien myyjiltä, varmaan Yhdysvalloissakin jotakin kyettäisiin kehittämään tarpeen tullen. Mutta rahoituksethan on jo tyrmätty joidenkin suomalaispoliitikkojen toimesta, eikä ihme, saahan Suomi halpaa lainaa vapailtakin markkinoilta.

Myyjät myisivät varmasti mielellään kaikkea muuta kalustoa pakettina HX:n kanssa. Mikäli Boeing saa TX-sopimuksen, niin Boeing voisi tarjota harjoitushävittäjiä samassa yhteydessä, ja toki Lockheed Martin ja BAE pystyvät myös tarjoamaan koneita. Onko näillä valmistajien ehdotuksilla sitten mitään merkitystä Suomen HX-hankinnan kannalta, en usko, koska eiköhän Hawkin korvaajakin haluta kilpailuttaa. Myös ilmatorjuntaa voisi koplata kauppoihin, mutta kun Suomi on ostamssa hävittäjiä, niin Suomi on ostamassa hävittäjiä ja mahdolliset IT:n hankinnatkin haluttaneen myös kilpailuttaa erikseen. Ainoa sauma tämäntyyppisiin paketteihin nojaa puolustusmateriaalihankintojen voimakkaaseen politisoitumiseen ja kansanedustajien käsityksiin toinen toistaan edullisemmista paketeista.
 
@Huhta: tarkoitin täkyillä noin yleensä "tarjousparannuksia" eli tässä tapauksessa rahoitusratkaisuja ja teollisuuteen, teknologiansiirtoihin & kokoonpanoon liittyviä houkutteita. BAE ja Saab ovat viimemmäksi tarjonneet rahoitustäkyä ja mm. tähän odottelen muilta vastavetoja. Sisällöltään ne voivat olla kukin erilaisia ja korostaa tarjoajan vahvuuksia kaupanteossa. LM:n oletan tarjoavan ostohinnan halpuutusta ja ehkä jotin muuta siihen lisäksi.

Harjoitushävittäjien kytkeminen hävittäjäkauppaan on ehkä hieman kauempaa haettu juttu. Toki mahdollinen, mutta kukaan valmistaja ei liene sellaisia ainakaan vielä ehdotellut.

Poliitikot hakevat aina nostetta itselleen ja omille agendoilleen. Yksi kansanedustaja hehkuttaa yhtä asiaa ja toinen täysin päinvastaista. Hankkeen rahoituksen ja erilaisten ratkaisujen suhteen juupaseipästellään puolesta ja vastaan, samoin ollaan montaa mieltä kaikesta muusta. Ja asiantuntevasti.

Esikoinen tuumaili taaperoikäisenä parikymmentä vuotta sitten poliitikoista seuraavaa katsottuaan leikin ohella televisiosta eduskunnan täysistuntoa: "Poliitikot ovat sellaisia ilkeän miehen likaisia kynsikäsiä."
 
Viimeksi muokattu:
Saabin agressiivinen markkinointi on näköjään perinne, joka ei ole muuttunut 30 vuodessa miksikään. :confused:

Joo, Wallenbergit tulevat olemaan tämänkin hävittäjähankinnan keskeisiä tekijöitä varmuudella ja yhteyksiä suomalaiseen teollisuuteen ei voi vähätellä. Yhteistyö Aalto-yliopiston kanssa oli aivan neronleimaus ja itse Marcus kävi esittelemässä yhteistyötä Suomessa.

Mutta niin kuin Sarek totesi, niin puhtaita pulmusia ei varmasti löydy ja kun kisa tiivistyy, niin silloin käytetään varmasti kaikkia mahdollisia painostuskeinoja. On mielenkiintoista nähdä mitä vipuvarsia kukin maa ja valmistaja keksii. Ja etenkin nyt kun Trump on puikoissa. Ruotsalaisilla on puolustusyhteistyö ja Wallenbergit, Jenkeillä koko strateginen asema, Ranskalaisilla varmaankin jokin EU-keppi/-porkkana ja tuohon samaan Britit voivat pyrkiä Saksan, Italian ja Espanjan kautta. Jännä nähdä kyllä.
 
Back
Top