Deeiii
Eversti
Näinpä. Nyt kun vähän verestin muistia joskus ammoisina aikoina luetuista ilmasodankäynnin opuksista, niin entistä vahvemmin olen aiemmin esittämäni teorian takana: tuo sodan voittaminen "yhteiskunnan elintärkeiden kohteiden" etupäässä ilmasta käsin tapahtuvalla tuhoamisella on hyvin periamerikkalainen doktriini, jonka kehittivät Yhdysvaltojen ilmavoimien teoreetikot motiivinaan vähintään yhtä paljon itsenäisten ilmavoimien olemassaolon syyn säilyttäminen kylmän sodan jälkeen, kuin mikään varsinainen tehokkuus poliittis-sotilaallisten tavoitteiden saavuttamisessa.
Doktriini sinällään ei ole paljon muuta kuin useaan otteeseen naurunalaiseksi joutuneen douhetismin uudelleenlämmittelyä: kun 1930-luvulla uskottiin, että ilmasta suoraan siviileihin kohdistuvat hyökkäykset lannistavat valtion kuin valtion, niin nyt näköjään jotkut uskovat, että ilmasta epäsuorasti siviileihin kohdistuvat hyökkäykset lannistavat valtion kuin valtion.
Ongelma on vain siinä, että doktriini ei ole toiminut vielä missään. Vaikka douhetismin epäonnistumista toisessa maailmansodassa, Koreassa ja Vietnamissa ei edes laskisi, sen nykyisellä inkarnaatiolla eli Wardenin viidellä kehällä on kyllä saatu aikaan tuhoa mm. serbien ja irakilaisten infrastruktuuriin, mutta sotien ratkeaminen edellytti silti massiivista maahyökkäystä tai sen uskottavaa uhkaa, yhdistettynä hallitsijoiden alhaiseen kansansuosioon muutenkin. En tiedä miten monta kertaa douhetismin pitää (ennustettavasti) epäonnistua, ennen kuin se menettää kiinnostavuutensa; näköjään niin ei ole vielä käynyt.
Näillä teorioilla on toki paljon vaikutusvaltaisia tukijoita, koska Yhdysvalloissa oli 1990-luvulla ihan oikeaa keskustelua siitä, onko erillisillä ilmavoimilla enää varsinaista tehtävää. Nyt on, koska he lupaavat (jälleen) voittaa sodat suoraan ilmasta. Luultavasti tämä tilanne jatkuu, kunnes joku kriisi osoittaa, että keisarilla ei olekaan vaatteita.
Suurin ongelma tässä on nyt se, että kaikkien merkkien mukaan venäläiset eivät pelaa samaa peliä. Venäläiseen doktriiniin ja sotilaalliseen ajatteluun näin epäsuora lähestyminen ei yksinkertaisesti kuulu: koko sodankäynnin olemus ymmärtääkseni kiteytyy vastustajan fyysisen vastarintakyvyn tuhoamiseen, mikä antaa Moskovalle täyden vapauden sanella rauhanehdot. Sähköverkkojen pommittaminen ei tätä tavoitetta palvele missään muussa kuin pitkällisessä kulutussodassa, ja jos yksi asia Venäjän doktriinissa hanskataan, niin se on voimien häikäilemätön keskittäminen painopisteeseen sen sijaan, että voimat hajautettaisiin pieniin pistoihin ympäri vastustajaa. Minusta on aika lailla epäuskottavaa esittää, että esimerkiksi venäläisten suhteellisen harvoja rynnäkkökoneita ja niiden lentosuoritteita ei käytettäisi painopistesuunnan suoraan tukemiseen, vaan niitä tuhlattaisiin joidenkin muuntaja-asemien hajottamiseen. Eivätkä venäläiset ole näin tietääkseni koskaan tehneetkään.
Ylipäätään, jos katsoo venäläisten operaatioita vaikka viimeisen 30 vuoden ajalta, niin varsin vähän siellä näkee mitään merkkejä yhteiskunnan infrastruktuuriin kohdistuvista strategisista iskuista. Panssarit ovat tulleet ensin, ohjukset vasta sitten.
En minä kokonaismaanpuolustusta vastusta; monesta syystä esim. näitä varageneraattoreita ym. olisi hyvä olla enemmän. Mutta, kuten olen sanonut, nyt uskon kyllä vahvasti, että tietyt tahot projisoivat amerikkalaista doktriinia - ja vieläpä toimivuudeltaan kyseenalaista doktriinia - venäläisiin, eivätkä ollenkaan huomioi sitä, miten venäläiset sodankäyntiä ajattelevat.
