Mikä tahansa valtio on luultavasti valmis tappelemaan kuinka huonolla aseistuksella hyvänsä, jos häviämisen lopputulos olisi "kansakunnan loppu".
1. Jos kansalaiset ovat tähän vapaaehtoisia, niin ei tarvita mitään asevelvollisuusarmeijaa, vaan kansalaiset käyvät intin muutenkin.
2. Jos tuo lause onkin luettavissa:"Minkä tahansa valtion poliittinen johto on valmis lähettämään kansalaisiaan isänmaallisella paatoksellisella propagandalla siivitettynä kuolemaan valtion puolesta, vaikkei heille olisi kunnon aseita antaa", niin tämä varmaan pätee. Se, onko tämä järkevä lähtökohta, on sitten toinen kysymys.
3. Mitä edes tarkoittaa kansakunnan loppu? Tämä "hullu diktaattori hyökkää Suomeen ja lähettää koko kansan tuhoamisleireille" -skenaario pyörii aina näissä asevelvollisuuskeskusteluissa. Minusta tämä on varsin epätodennäköinen juttu etenkään Euroopassa tapahtumaan. Edes Stalin ei "lopettanut" viron, latvian tai liettuan kansoja.
1. Ukrainan kriisiä pidempiaikaisella tarkastelulla ulkovallat ovat (yleensä) paljon halukkaampia aseistamaan toista valtiota kuin sotimaan sen puolesta. (Tähän on vaarallista luottaa, sen olen sanonut aiemminkin, mutta silti on parempi omata edes toinen pala (henkilöstö) palapelistä kuin että molemmat palat (henkilöstö, kalusto) puuttuvat.)
Jos ollaan ulkomaiden aseiden varassa, niin niiden käyttöön joudutaan joka tapauksessa sitten kouluttamaan väkeä, kun ne aseet saadaan. Mihin tässä tarvitaan asevelvollisuutta, jossa koulutetaan niihin aseisiin, joita meillä ei ole tarpeeksi?
2. Mikäli valtio ei ole suoranaisesti etulinjaa, sillä on mahdollisuus kiihdyttää aseteollisuutensa tuotantoa poliittisella päätöksellä moninkertaiseksi lyhyessäkin ajassa. Lisähenkilöstön koulutus sen sijaan on paljon vaativampaa, jos asevoimien pääosat ovat hajallaan pitkin Puolan viljavainioita.
Onko näin? Minusta ainakin olisi huomattavasti vaikeampaa aloittaa vaikkapa modernien suihkuhävittäjien tuotantoa Suomessa kuin kouluttaa vaikkapa 200 000 sotilasta täysin pystymetsästä. Sama juttu tankkien, helikopterien, jne. suhteen. Jotain yksinkertaista sälää voidaan varmaan tuottaa, mutta modernin aseistuksen suhteen pienet maat, kuten Suomi on joka tapauksessa tuonnin varassa. Jos siis jotain poliittisesti haluttaisiin päättää, niin se ei olisi oman tuotannon lisäämistä, vaan yleisesti puolustusmenojen lisäämistä ja sitten aseiden hankkimista ulkomailta. Mutta näille pitäisi sitten kouluttaa porukka, elleivät ne satu olemaan juuri niitä samoja aseita, joita meillä jo on.
3. Jotkut pienten valtioiden, kuten Ruotsi, ammattiarmeijat kärsivät miespulasta. Ruotsin ongelma olisi kansantalouden näkökulmasta korjattavissa paljon edullisemmin sotilaiden palkkatason korotuksella, mutta poliitikot eivät välttämättä näe asiaa samoin kuin sinä ja minä.
Miksi asevelvollisuus olisi poliittisesti ongelmaton asia? Ainakin itse näen vähemmän ongelmallisena sen, että vapaaehtoisille sotilaille maksetaan sen verran korkeita palkkoja, että heitä saadaan tarpeeksi, kuin sen, että ihmisiä pakotetaan vankilalla uhaten inttiin.
Ei liene epäselvyyttä siitä, onko vapaaehtoinen vai pakotettu sotilas parempi. Siitä huolimatta, jos uskomme foorumilla yleisesti esitettyjä näkemyksiä, suomalainen ja ukrainalainen asevelvollinen ovat motivaatioltaan aivan eri tasoilla. Kun mukaan pakettiin yhdistetään parempi koulutus, parempi johtaminen ja (jossakin mielessä) parempi kalusto, voidaan päätyä varsin merkittävään eroon suomalaisen asevelvollispataljoonan ja ukrainalaisen asevelvollispataljoonan suorituskyvyn välillä.
Entäpä suomalainen vapaaehtoinen sotilas verrattuna suomalaiseen pakotettuun sotilaaseen verrattuna?