Eikös ne sitten ole näiden osapuolien ratkottavana? Ne neuvottelut käydään kun nykyiset sopparit päättyvät ja niissä lakkoillaan myös. Siinä työnantajalla on yksikanta ja työntekijällä toinen. Niitä sanotaan neuvotteluiksi. Tässä lakossa tosiaan työnantaja ei ole osapuoli niin siinä mielessä lakkoilu työehdoista on aika turhaa. Tesseissä voidaan sopia mitä halutaan ja hakea sellaista tessiä joka halutaan.
Heh, sillähän sitä kilpailukykyä ja kannattavuutta nostetaan että heikennetään myös työnantajien asemaa.
Ketä sitä työtä tarjoaa Suomessa? Työnantajat! Ketä lopulta ne verotulot luo? Työnantajat ja yritykset! Koko tämän kylmän, katkeran ja kateellisen maan hyvinvointi on rakennettu yritysten ja työnantajien toimesta. Nämä maksavat veroja, nämä työllistävät jotta nämä työntekijät voivat maksaa veroja ja kuluttaa. On se nyt kumma, että kun tästä halutaan pitää kiinni, että meillä myös tulevaisuudessa olisi yrityksiä jotka maksavat veroja ja työllistävät niin se koetaan ongelmaksi. Ei kaikki ihmiset voi siirtyä julkiselle töihin tai kortistoon työttömyyskorvauksista nauttimaan. Meillä valuu joka vuosi kymmeniä tuhansia ennen aikaiselle eläkkeelle ja meillä on jokunen sata tuhatta muutoin työelämän ulkopuolella olevaa. On se kumma että näitä ihmisiä ei saisi patistaa töihin.
Tämä lakkoiluhan osuu suoraan oikeaan osoitteeseen koska työnantajapuoli koittaa hyödyntää ohituskaistaa ja viedä omia TES-vaatimuksiaan suoraan lainsäädäntöön. Silloin vaakakuppi on TES-neuvotteluissa valmiiksi heille kallellaan ja duunaripuoli joutuu ostamaan asioita eli heidän tavoitteitaan on jo valmiiksi leikattu kun päästään nollapisteeseen. Ihan yksinkertaista matematiikkaa.
Ruotsin malli on fiksu. Se ei heikennä työnantajan asemaa mutta antaa duunareille varmuutta siitä että ratkaisut ovat reiluja. Järjestely ainoastaan rajoittaa merkittävästi työnantajan mahdollisuuksia väärinkäyttää valta-asemaansa. Luottamusta löytyy molemmin puolin ja silloin on myös halua sopia asioista.
Kaksi erinomaista nostoa.
Jos se rajoitetaan yhteen päivään tai muutamaan tuntiin niin kyseessä on käytännössä poliittisten lakkojen kielto. Jäljelle jäisi painostuskeinon sijaan lähinnä oikeus mielenilmaukseen.
Väite siitä että nämä lakot kaataisivat yrityksiä saa aina spontaanin räkäisen naurun aikaiseksi.
Tjaah - mitäs jos sopimusta ei synny kahdessa viikossa ? Työnantaja antaa potkut kaikille vai poliisi tulee hakemaan lakkoilijan kotoaan töihin?
Paljonko nämä lakot aiheuttavat kustannuksia kansantaloudelle? Jos 0, niin sitten ei yhtää yritystä kaadu. Mutta ei taida olla kovin lähellä nollaa se lukema. Jonkun firma on aina siinä-ja-siinä ja lakon takia jää pelastava tilaus saamatta.
Olen yrittänyt miettiä millaisella mekanismilla juuri se ratkaiseva tilaus voisi jäädä saamatta. Ja juuri siltä tuon yhden tilauksen varassa toimivalta yritykseltä. En ole keksinyt järkevää skenaariota. Täysin teoreettinen mahdollisuus.