Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

Mielenkiintoinen poiminta Jari Sarasvuon Äksästä:

"Vähän luottamuksen voimasta.

Case @Puuilo.

Yhtiön jokaisella esihenkilöllä on valtuutus antaa alaiselleen viisi päivää vapaata mistä tahansa syystä. Ihmisellä voi ilmetä kaikenlaisia syitä, joissa oman elämän tilanne ajaa prioriteeteissa yli yhtiön tavoitteiden.

5 päivän vapaita per hlö ei ole rajoitettu. Syitä ei tarvitse setviä. Kun ei pysty, ei pysty.

Mitähän tällaisesta politiikasta seuraa?

Viisaat hiffaavat heti. Viime vuonna sairaspoissaolojen määrän kehitys: miinus tuhat päivää. Samalla kun henkilöstölkm kasvoi.

Ja kun tavaamme @Puuilo liikevaihdon ja kannattavuuden kehitystä kvartaali kvartaalilta, saamme havaita luottamuksen kauaskantoisen vipuvaikutuks
en."
 
Kiikun kaakun oleva yritys voi kaatua, tosin elo ei ehkä pitkä olisi muutenkaan.

Joka tapauksessa työttömyyttä nämä aiheuttaa ja pitkän aikavälin vaikutuksia on. ( maine,vitutus, ristiriidat työpaikoilla, yritysten vienti ulkomaille).
Mitään positiivista näillä ainakaan tuskin koskaan saavutetaan. Nooh, ehkä työmarkkinakulttuuri saataisiin muuttumaan enemmän ruotsalaiseksi, jos eri tahot jaksaisi kunnolla keskittyä asioihin.
Vaikea nähdä että ay-puolikaan odottaisi merkittäviä vaikutuksia valmisteilla olevan lainsäädännön puolella. Vastustettava tietysti on koska se on ay-liikkeen tehtävä silloin kun työnantajapuoli esittää kohtuuttomuuksia. Vaikka sitten bulvaanin suulla.
 
Hallitus voi jättää työmarkkina-asiat osapuolten ratkottavaksi ja sopimusoikeuden voimaan niin lakko-oikeuttakin voi poliittisten lakkojen osalta ihan kunnolla rajoittaa.

Ruotsissahan on laittomatkin lakot saatu minimiinsä kun duunareille on annettu riittävät keinot puolustautua laillisin keinoin. Tasapaino on taikasana näissä jutuissa.
Työmarkkinaosapuolet voivat ratkoa palkankorotuksia, työelämäkysymyksiä jne. Mutta kun tilanne on se mikä on, että kilpailukyky ei enää riitä, pitää muuttaa alan pelisääntöjä. Palkankorotusten kiristäminen lakoilla uhkaamalla on suomalaista sopimista ja ratkomista, eikä se nykytilanteessa oikein pelitä.

Tasapainoon olen viitannut useissa aikaisemmissa viesteissäni. Otetaanpa vaikka Paperiliitto tai AKT esimerkeiksi. Onko niiden alojen palkoissa tai yhteiskunnan kokonaisedussa tasapaino se kantava juttu? Onko niissä työn vaativuus ja palkka tasapainossa?

Ruotsissa on tilanne monellakin tapaa toinen. Pääomarikas maa, jolla on toimiva teollisuus ja parhaillaan kruunun kurssi tukee vientiä. Sopimisen kulttuuri eli diskuteeraaminen on aivan eri planeetalta, kuin meille tutumpi "perseet penkkiin" tapa.

Miksi sopiminen on huono asia?
Kts edellä, palkankorotuksista voi sopia, kun työntantajapuoli katsoo että käy liian kalliiksi ja maksaa lähelle sitä, mikä vaaditaan. Mutta kuinka sovitaan vaikka työttömyysturvan kestosta, työelämän joustoista jne
Ruotsissa ovat työntekijäpuolen tulkintaetuoikeus työehtoihin liittyvissä kiistatilanteissa ja liittojen yleinen kanneoikeus varmaan tärkeimpinä.
Viittaan tuohon Paperiliiton ja AKT:n malliin, kannattaa antaa niille tulkintaoikeus niin hyvä tulee.
Varmasti tarvitsevat, mutta mikä se on? Sekö, että jokainen työntekijä sopii itse oman työsopimuksensa? Silloin ollaan nopeasti aika kaltevalla pinnalla.

Olen samaa mieltä siitä, että joustavuutta tarvitaan, mutta jos vain työntekijäpuoli joustaa, niin hirveän rakentavalta sekään ei kuulosta. "ENNEMMIN POLTAN TEHTAAN KUIN ANNAN TYÖNTEKIJÖILLE VAPAAN KAHVITAUON!"
Työnantajan tavoitteena lienee tehdä rahaa, se on osakeyhtiölaissakin määritelty, edellyttäen että yritys on OY-muotoinen. Enpä usko, että kovinkaan monelle yrittäjälle on tullut mieleen polttaa firmaansa kostoksi työntekijöille, AY-liikkeelle ei sen sijaan tuota tuskaa ajaa yhtiötä ahdinkoon tai nurin, jos sen vaatimuksiin ei suostuta.

Paikallinen sopiminen ei tarkoita, että jokainen palkansaaja neuvottelee itse palkkansa. Tosin näin tapahtuu varsin monella työpaikalla jo nykyisinkin.

mutta olet tehnyt ilmeisesti tarkat laskelmat, että syyllinen onkin vain ja ainoastaan suomalainen duunari. Laita ihmeessä tarkemmat luvut näkyville, niin nähdään miten tämä on tapahtunut.
Duunaria en ole muistaakseni syyttänyt kertaakaan, AY-liikettä kylläkin.

Suomi eli takavuosikymmeninä paljolti itäkaupan varassa, paperi ja metalli olivat merkittäviä vientialoja myös muualle. AY-liike ulosmittasi palkkoja jatkuvalla syötöllä, ja hallitus devalvoi kun kilpailukyky heikkeni. Luotiin mielikuva, että teollisuutemme on tehokasta ja sitä sopii rokottaa pohjattomasti kun vienti kerran veti. Paperiliitto ei ymmärtänyt tuota, ja päätti vahvuuksissaan liputtaa alan ulos Suomesta. Toki siihen oli muitakin syitä, mutta se, jos muualla on halvempaa raaka-ainetta, ei vanhan matikan mukaan paranna kannattavuutta kun tehtaiden aukioloja rajoitetaan, palkkoja korotetaan järjettömästi, jokaiselle siivoojalle pitää maksaa paperiliiton palkkaa. Viimeisenä lukkona AKT huolehti, ettei toimitusvarmuuskaan ollut enää kilpailuvalttina. Metallilla oli omat muuvit, jotka eivät olleet yhtä näyttäviä, muttei se tarkoita etteikö niitä olisi ollut. Pelinavaajana sai jäsenilleen vakaan sopimustilanteen, ja se on kantanut alaa varsin paljon.

Laman jälkeen AY-pysyi hetken kuosissaan, kun kaikki joilla töitä sattui vielä olemaan, roikkui niissä kiinni. Lakkorintama saatiin taas kuntoon, kun yhteiskuntaa voitiin pitää yllä Nokian varassa ja Hakaniemessä luultiin, että ansio on heidän.

Näin luotiin "sopimisen kulttuuri" jota AY edelleen hellii. Nyt vaan ei enää ole mitään, minkä varaan rakentaa. Tuota epädemokraattista valtarakennetta pitäisi nyt purkaa, että saisimme teollisuuttamme kilpalukykyiseksi ja nousuun, mutta sopiiko itse otetun vallan kaventaminen Hakaniemelle? Mielummin koko Suomi roviolle, ja vanhan sanonnan mukaan heidät on pakotettu sammuttamaan valot koko maasta. Siinä sitä poliittista valtaa vailla vastuuta. Varsin turha haikailla AY-liikkeeltä merkittäviä ulostuloja, joilla saisimme laivan käännettyä. Jos niitä olisi tullakseen, olisi niitä jo tullut.

Kuten skorpioni pisti sammakon kuoliaaksi jokea ylitettäessa. Pisti, koska oli skorpioni vaikka tiesi, että tappaisi molemmat.
 
Työmarkkinaosapuolet voivat ratkoa palkankorotuksia, työelämäkysymyksiä jne. Mutta kun tilanne on se mikä on, että kilpailukyky ei enää riitä, pitää muuttaa alan pelisääntöjä. Palkankorotusten kiristäminen lakoilla uhkaamalla on suomalaista sopimista ja ratkomista, eikä se nykytilanteessa oikein pelitä.

Tasapainoon olen viitannut useissa aikaisemmissa viesteissäni. Otetaanpa vaikka Paperiliitto tai AKT esimerkeiksi. Onko niiden alojen palkoissa tai yhteiskunnan kokonaisedussa tasapaino se kantava juttu? Onko niissä työn vaativuus ja palkka tasapainossa?


Kts edellä, palkankorotuksista voi sopia, kun työntantajapuoli katsoo että käy liian kalliiksi ja maksaa lähelle sitä, mikä vaaditaan. Mutta kuinka sovitaan vaikka työttömyysturvan kestosta, työelämän joustoista jne

Viittaan tuohon Paperiliiton ja AKT:n malliin, kannattaa antaa niille tulkintaoikeus niin hyvä tulee.

Työnantajan tavoitteena lienee tehdä rahaa, se on osakeyhtiölaissakin määritelty, edellyttäen että yritys on OY-muotoinen. Enpä usko, että kovinkaan monelle yrittäjälle on tullut mieleen polttaa firmaansa kostoksi työntekijöille, AY-liikkeelle ei sen sijaan tuota tuskaa ajaa yhtiötä ahdinkoon tai nurin, jos sen vaatimuksiin ei suostuta.

Paikallinen sopiminen ei tarkoita, että jokainen palkansaaja neuvottelee itse palkkansa. Tosin näin tapahtuu varsin monella työpaikalla jo nykyisinkin.


Duunaria en ole muistaakseni syyttänyt kertaakaan, AY-liikettä kylläkin.

Suomi eli takavuosikymmeninä paljolti itäkaupan varassa, paperi ja metalli olivat merkittäviä vientialoja myös muualle. AY-liike ulosmittasi palkkoja jatkuvalla syötöllä, ja hallitus devalvoi kun kilpailukyky heikkeni. Luotiin mielikuva, että teollisuutemme on tehokasta ja sitä sopii rokottaa pohjattomasti kun vienti kerran veti. Paperiliitto ei ymmärtänyt tuota, ja päätti vahvuuksissaan liputtaa alan ulos Suomesta. Toki siihen oli muitakin syitä, mutta se, jos muualla on halvempaa raaka-ainetta, ei vanhan matikan mukaan paranna kannattavuutta kun tehtaiden aukioloja rajoitetaan, palkkoja korotetaan järjettömästi, jokaiselle siivoojalle pitää maksaa paperiliiton palkkaa. Viimeisenä lukkona AKT huolehti, ettei toimitusvarmuuskaan ollut enää kilpailuvalttina. Metallilla oli omat muuvit, jotka eivät olleet yhtä näyttäviä, muttei se tarkoita etteikö niitä olisi ollut. Pelinavaajana sai jäsenilleen vakaan sopimustilanteen, ja se on kantanut alaa varsin paljon.

Laman jälkeen AY-pysyi hetken kuosissaan, kun kaikki joilla töitä sattui vielä olemaan, roikkui niissä kiinni. Lakkorintama saatiin taas kuntoon, kun yhteiskuntaa voitiin pitää yllä Nokian varassa ja Hakaniemessä luultiin, että ansio on heidän.

Näin luotiin "sopimisen kulttuuri" jota AY edelleen hellii. Nyt vaan ei enää ole mitään, minkä varaan rakentaa. Tuota epädemokraattista valtarakennetta pitäisi nyt purkaa, että saisimme teollisuuttamme kilpalukykyiseksi ja nousuun, mutta sopiiko itse otetun vallan kaventaminen Hakaniemelle? Mielummin koko Suomi roviolle, ja vanhan sanonnan mukaan heidät on pakotettu sammuttamaan valot koko maasta. Siinä sitä poliittista valtaa vailla vastuuta. Varsin turha haikailla AY-liikkeeltä merkittäviä ulostuloja, joilla saisimme laivan käännettyä. Jos niitä olisi tullakseen, olisi niitä jo tullut.

Kuten skorpioni pisti sammakon kuoliaaksi jokea ylitettäessa. Pisti, koska oli skorpioni vaikka tiesi, että tappaisi molemmat.
Paperiliitto oli aikanaan tukevassa neuvotteluasemassa ja hyödynsi sitä ajoittain yli kohtuuden. Sille tuli sitten loppu muttei niinkään lakkojen takia vaan ihan muista syistä. On tietysti mukava fantasioida sellun valmistuksen siirtyneen trooppisten metsien äärelle Suomen lakkojen takia mutta kokonaisuus on aika paljon monimuotoisempi.

AKT:nkin touhut ovat historiassa monesti menneet överiksi. Nykyinen puheenjohtaja on onneksi astetta Timo Rätyä rauhallisempi. Pääosa ay-liikkeestä on kuitenkin ollut hyvin maltillista ja sopimushakuista. Mielleyhtymät tuntuvat monella silti liittyvän telakoille ja 70/80-luvuille. Touhut ovat kuitenkin nykyään ihan muuta kuin Neuvostoliiton aikana.

Työnantajan tavoitteena pitääkin olla rahan tekeminen. Ja duunarin tavoitteena pitääkin olla kohtuullinen siivu siitä lisäarvosta jonka hän tuottaa yksin tai tiiminsä osana. Ei nuo ole mitenkään ristiriidassa mutta yhteisen näkemyksen löytäminen ottaa välillä aikansa kun välissä on muuri. Tuon muurin purkamisen pitäisi olla tavoitteena. Nyt sitä on kuitenkin päätetty korottaa.
 
Tuon muurin purkamisen pitäisi olla tavoitteena. Nyt sitä on kuitenkin päätetty korottaa.
Olisikin hyvä, jos Hakaniemi suostuisi madaltamiseen korottamisen sijasta. AY-liike taistelee omasta vallastaan, kun se voisi katsoa koko maan etua. Turha toive, yleislakko vaan jos hallitus ei ymmärrä erota.
Sille tuli sitten loppu muttei niinkään lakkojen takia vaan ihan muista syistä. On tietysti mukava fantasioida sellun valmistuksen siirtyneen trooppisten metsien äärelle Suomen lakkojen takia mutta kokonaisuus on aika paljon monimuotoisempi.
Piti vielä lisätä, että muitakin syitä oli. Paperiteollisuus ei ole pelkkää sellunkeittoa, ja fiksu AY-liike olisi ehkä jättänyt jonkin täysin turhan lakon tekemättä, ja tyytynyt alan vaativuutta vastaavaan palkkaan, olisi paperikoneillakin ollut parempi tulevaisuus täällä. Toimitusvarmuus on yksi tekijä kaupankäynnissä, joten se pitää ilman muuta uhrata porukan hyväksi.

Nyt jaksetaan muistuttaa, että selkävoittoja ei kannattaisi ottaa.
 
Viimeksi muokattu:
Olen yrittänyt miettiä millaisella mekanismilla juuri se ratkaiseva tilaus voisi jäädä saamatta. Ja juuri siltä tuon yhden tilauksen varassa toimivalta yritykseltä. En ole keksinyt järkevää skenaariota. Täysin teoreettinen mahdollisuus.
Näiden lakkojen kustannukseksi kansantaloudelle on lehdissä mainittu miljardia. Konkretisoidaan se jaardi. Taloudesta luokkaa 10% on rakentamista. 100 miljoonan damage sinne. Tällä yksinkertaistavalla laskulla rakennusalalla menee sivu suun 2 000 kpl 50 000 hintaista pientä keikkaa. Siinä on aika paljon useampi konkurssi kuin yksi. Teoriaa, kyllä, mutta numerot ovat niin jäätävän suuria, että näillä kolisee. Tai kääntäen, jos tuot talouteen lisää miljardin, niin on aika sxxtanallinen ihme, jos ei yhtään uutta firmaa silloin puske esiin.
 
Työmarkkinaosapuolet voivat ratkoa palkankorotuksia, työelämäkysymyksiä jne. Mutta kun tilanne on se mikä on, että kilpailukyky ei enää riitä, pitää muuttaa alan pelisääntöjä. Palkankorotusten kiristäminen lakoilla uhkaamalla on suomalaista sopimista ja ratkomista, eikä se nykytilanteessa oikein pelitä.

Tasapainoon olen viitannut useissa aikaisemmissa viesteissäni. Otetaanpa vaikka Paperiliitto tai AKT esimerkeiksi. Onko niiden alojen palkoissa tai yhteiskunnan kokonaisedussa tasapaino se kantava juttu? Onko niissä työn vaativuus ja palkka tasapainossa?

Ruotsissa on tilanne monellakin tapaa toinen. Pääomarikas maa, jolla on toimiva teollisuus ja parhaillaan kruunun kurssi tukee vientiä. Sopimisen kulttuuri eli diskuteeraaminen on aivan eri planeetalta, kuin meille tutumpi "perseet penkkiin" tapa.


Kts edellä, palkankorotuksista voi sopia, kun työntantajapuoli katsoo että käy liian kalliiksi ja maksaa lähelle sitä, mikä vaaditaan. Mutta kuinka sovitaan vaikka työttömyysturvan kestosta, työelämän joustoista jne

Viittaan tuohon Paperiliiton ja AKT:n malliin, kannattaa antaa niille tulkintaoikeus niin hyvä tulee.

Työnantajan tavoitteena lienee tehdä rahaa, se on osakeyhtiölaissakin määritelty, edellyttäen että yritys on OY-muotoinen. Enpä usko, että kovinkaan monelle yrittäjälle on tullut mieleen polttaa firmaansa kostoksi työntekijöille, AY-liikkeelle ei sen sijaan tuota tuskaa ajaa yhtiötä ahdinkoon tai nurin, jos sen vaatimuksiin ei suostuta.

Paikallinen sopiminen ei tarkoita, että jokainen palkansaaja neuvottelee itse palkkansa. Tosin näin tapahtuu varsin monella työpaikalla jo nykyisinkin.


Duunaria en ole muistaakseni syyttänyt kertaakaan, AY-liikettä kylläkin.

Suomi eli takavuosikymmeninä paljolti itäkaupan varassa, paperi ja metalli olivat merkittäviä vientialoja myös muualle. AY-liike ulosmittasi palkkoja jatkuvalla syötöllä, ja hallitus devalvoi kun kilpailukyky heikkeni. Luotiin mielikuva, että teollisuutemme on tehokasta ja sitä sopii rokottaa pohjattomasti kun vienti kerran veti. Paperiliitto ei ymmärtänyt tuota, ja päätti vahvuuksissaan liputtaa alan ulos Suomesta. Toki siihen oli muitakin syitä, mutta se, jos muualla on halvempaa raaka-ainetta, ei vanhan matikan mukaan paranna kannattavuutta kun tehtaiden aukioloja rajoitetaan, palkkoja korotetaan järjettömästi, jokaiselle siivoojalle pitää maksaa paperiliiton palkkaa. Viimeisenä lukkona AKT huolehti, ettei toimitusvarmuuskaan ollut enää kilpailuvalttina. Metallilla oli omat muuvit, jotka eivät olleet yhtä näyttäviä, muttei se tarkoita etteikö niitä olisi ollut. Pelinavaajana sai jäsenilleen vakaan sopimustilanteen, ja se on kantanut alaa varsin paljon.

Laman jälkeen AY-pysyi hetken kuosissaan, kun kaikki joilla töitä sattui vielä olemaan, roikkui niissä kiinni. Lakkorintama saatiin taas kuntoon, kun yhteiskuntaa voitiin pitää yllä Nokian varassa ja Hakaniemessä luultiin, että ansio on heidän.

Näin luotiin "sopimisen kulttuuri" jota AY edelleen hellii. Nyt vaan ei enää ole mitään, minkä varaan rakentaa. Tuota epädemokraattista valtarakennetta pitäisi nyt purkaa, että saisimme teollisuuttamme kilpalukykyiseksi ja nousuun, mutta sopiiko itse otetun vallan kaventaminen Hakaniemelle? Mielummin koko Suomi roviolle, ja vanhan sanonnan mukaan heidät on pakotettu sammuttamaan valot koko maasta. Siinä sitä poliittista valtaa vailla vastuuta. Varsin turha haikailla AY-liikkeeltä merkittäviä ulostuloja, joilla saisimme laivan käännettyä. Jos niitä olisi tullakseen, olisi niitä jo tullut.

Kuten skorpioni pisti sammakon kuoliaaksi jokea ylitettäessa. Pisti, koska oli skorpioni vaikka tiesi, että tappaisi molemmat.
Mut hei, jos lopettaisiin EK ja ammattiliitot..🙄
 
Näiden lakkojen kustannukseksi kansantaloudelle on lehdissä mainittu miljardia.
Se on esimerkki huonosta johtamisesta, jos ei yhtään miljardia ole jätetty sukan varteen oikeutettujen poliittisten lakkojen rahoittamiseksi. Jos joku kaatuu, niin kaatukoon.

Miljoona on metrin korkuinen pino satasia, miljardi on kilometrin pinkka. Noin niinkuin nyrkkisääntönä.
 
Näiden lakkojen kustannukseksi kansantaloudelle on lehdissä mainittu miljardia. Konkretisoidaan se jaardi. Taloudesta luokkaa 10% on rakentamista. 100 miljoonan damage sinne. Tällä yksinkertaistavalla laskulla rakennusalalla menee sivu suun 2 000 kpl 50 000 hintaista pientä keikkaa. Siinä on aika paljon useampi konkurssi kuin yksi. Teoriaa, kyllä, mutta numerot ovat niin jäätävän suuria, että näillä kolisee.
Miljardia työnantajapuolen nyhhkypropaganda-aparaatti on tosiaan esittänyt. Pidän lukua täydellisen epäuskottavana. Pirkanmaan alueen rakennusalan yrittäjien mukaan lakkoa ei työmailla juuri huomannut vaan lakossa oli lähinnä sähkäreitä jotka tekevät urakalla eivätkä kärsi lakkoilusta taloudellisesti koska ehtivät kiriä kiinni sen minkä parissa päivässä jäivät jälkeen. Työnantajallekin tuli lähinnä säästöä päivittäisistä matkakustannusten korvauksista yms. Raksalla pyörii nykyään lähinnä aliurakoitsijoita ja näiden aliurakoitsijoita. Siinä piirissä lakkoilu on hyvin vähäistä verrattuna isojen firmojen omiin työntekijöihin. Meillä on konepajapuolella jonkin verran omia työntekijöitä ja suunnittelussa toimihenkilöitä. Moni heistäkin kuittasi lakkopäivän saldovapailla.
 
Se on esimerkki huonosta johtamisesta, jos ei yhtään miljardia ole jätetty sukan varteen oikeutettujen poliittisten lakkojen rahoittamiseksi. Jos joku kaatuu, niin kaatukoon.
No ei tietenkään vaikka YIT mene konkkaan tämmöisen takia. Yleistilanne on se, että joka päivä menee nurin noin kuusi firmaa. https://www.stat.fi/uutinen/konkursseja-eniten-25-vuoteen

Kaatukoon, sanot sinä. En saa selvää, mitä haluaisit meikäläiselle johtamiselle tehdä. Kenties enemmän ulkomaisia omistajia tai ainakin johtajia?
 
Pitkän linjan ay-miesten näkemyksiä tilanteen ratkaisemisesta


Ja tutkijan näkemystä Ruotsin mallista

 
Mielleyhtymät tuntuvat silti useimmilla liittyvän telakoille ja 70/80 luvuille. Touhut ovat kuitenkin nykyään ihan muuta, kun Neuvostoliiton aikoina.
Olet täysin oikeassa, meidän valtiomme taseet olivat silloin tasapainossa. Tämä johtui edullisesta ikärakenteesta, sekä siitä etteivät yhteiskunnan tulonsiirrot olleet lähelläkään nykytasoa. Oheisesta graafista asia selviää. Siitä siis näemme, kuinka pieneksi on puristunut työtä edelleen tekevien kansalaisten joukko.

Screenshot_20240218_232423_Chrome.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Olet täysin oikeassa, meidän valtiomme taseet olivat silloin tasapainossa. Tämä johtui edullisesta ikärakenteesta, sekä siitä etteivät yhteiskunnan tulonsiirrot olleet lähelläkään nykytasoa. Oheisesta graafista asia selviää. Siitä siis näemme, kuinka pieneksi on puristunut työtä edelleen tekevien lansalaisten joukko.

Katso liite: 93223
Kun elinaikaodote vielä nousee ja syntyvyys samalla laskee on näkymä varsin lohduton.

On silti hyvä asia ettei vaikkapa koko Turun telakkaa enää suljeta lakolla päiväksi sen takia että Reiskan omakotitalolla on valutalkoot.
 
Olisikin hyvä, jos Hakaniemi suostuisi madaltamiseen korottamisen sijasta. AY-liike taistelee omasta vallastaan, kun se voisi katsoa koko maan etua. Turha toive, yleislakko vaan jos hallitus ei ymmärrä erota.

Piti vielä lisätä, että muitakin syitä oli. Paperiteollisuus ei ole pelkkää sellunkeittoa, ja fiksu AY-liike olisi ehkä jättänyt jonkin täysin turhan lakon tekemättä, ja tyytynyt alan vaativuutta vastaavaan palkkaan, olisi paperikoneillakin ollut parempi tulevaisuus täällä. Toimitusvarmuus on yksi tekijä kaupankäynnissä, joten se pitää ilman muuta uhrata porukan hyväksi.

Nyt jaksetaan muistuttaa, että selkävoittoja ei kannattaisi ottaa.
Sellutehtaalla palkkakustannus on parin prosentin luokkaa ja paperitehtaassakin vain vähän yli viisi prosenttia. Suomessa ei kannattaisi tehdä bulkkia vaikka porukka tekisi töitä talkoilla. Uruguayssa voidaan maksaa paikallisella mittapuulla hyviä palkkoja ja säästää silti vähintään 70% palkkakustannuksissa. Sen päälle tulevat vielä pienemmät tuotannon logistiikkakulut kun raaka-aine kasvaa tehtaan lähellä sekä merkittävät veroedut.
 
Tuo on sitä ay-ajattelua. Jos 100 henkeä työllistävä Firma X esittäisi, että seuraavaksi 2 vuodeksi joko kaikkien työaikaa ja kk-palkkaa alennetaan 10 % tai 10 henkeä saa potkut, niin suomalainen ay-liike valitsee jälkimmäisen. Aina.
Tässä olisi ainakin rajatusti, yksi mahdollinen vaihtoehto muutokselle. Yrityksen tuloksesta jaettava ansio-osuus työntekijälle joustaisi sekä ylös- että alaspäin. Paitsi että ei ole mahdollista. Koska on mahdotonta. On mahdotonta koska on mahdotonta. Mikä saattaa olla harmi. Kokonaisuuden kannalta.
 
Tässä olisi ainakin rajatusti, yksi mahdollinen vaihtoehto muutokselle. Yrityksen tuloksesta jaettava ansio-osuus työntekijälle joustaisi sekä ylös- että alaspäin. Paitsi että ei ole mahdollista. Koska on mahdotonta. On mahdotonta koska on mahdotonta. Mikä saattaa olla harmi. Kokonaisuuden kannalta.
Ihan normaali systeemi, bonukset jotka riippuvat yrityksen tuloksesta.
 
Ihan normaali systeemi, bonukset jotka riippuvat yrityksen tuloksesta.
Ymmärtääkseni vahvasti riippuvainen alasta ja firmasta. Tuossa joustoa alaspäin ei tapahdu, ellei bonuksia ymmärrä automaationa ansioihin? Tässä taidettiin hakea mahdollista muutosta työehtosopimiseen. Eli kokolailla eri juttu tuo.
 
Tässä olisi ainakin rajatusti, yksi mahdollinen vaihtoehto muutokselle. Yrityksen tuloksesta jaettava ansio-osuus työntekijälle joustaisi sekä ylös- että alaspäin. Paitsi että ei ole mahdollista. Koska on mahdotonta. On mahdotonta koska on mahdotonta. Mikä saattaa olla harmi. Kokonaisuuden kannalta.
Ei se mahdotonta ole. Tuollaisesta voidaan hyvinkin sopia kunhan ei mennä alle tes-minimien. Ja on sovittukin. Vaatii tietysti kovan luottamuksen osapuolten välille ja se olisi laajalti esteenä.
 
Ei se mahdotonta ole. Tuollaisesta voidaan hyvinkin sopia kunhan ei mennä alle tes-minimien. Ja on sovittukin. Vaatii tietysti kovan luottamuksen osapuolten välille ja se olisi laajalti esteenä.
Tuo jälkimmäinen lause mielestäni valitettavasti laajemminkin kuvaa ja määrittää poteroiden kaivuun syvyyttä. Saattaen tulla lihaksi tilanteeseen jossa kaikki osapuolet, toki palkansaaja-osastoon ja varsinkin siihen vähemmän tienaavaan raadollisemmin keskittyen - ovat häviäjiä.

Kovin on tämä jaollista aikaa. Binääri-meininkiä.

Anekdoottina taloudesta- ja taloustieteestä. Taloustieteen Nobel, ei ole aito ja oikea Nobel. Johtuen ehkäpä, tuon "tiede" -osion määrittämisen haasteellisuudesta.

Riippuen premissien muodoista, poliittisista- ja muista. Kysyjä saattaa saada vastauksena hyvinkin erilaisia tulemia siihen, miten valtiotaloutta tulisi kehittää.

Omassa ajattelussani, tämä Pohjoismainen malli löyhästi. On ollut talousmalleista se tasapainoisin yhteiskuntarauhan yms. suhteen, omine ongelmineenkin.
Suomen kohdalla tässä väistämättä muutosta tulee tapahtumaan. Joko oma-aloitteisesti tai sitten EU:n mekanismien kautta. Riippumatta siitä, minkälaisen uudistumisen kannattaja sattuu olemaan. Hyvin mahdollisesti kipeää tulee tekemään, ennen paranemista.
 
Back
Top