Tanskalla oli 1980-luvulla Euroopan liberaalein maahanmuuttopolitiikka.
Se oli humaaniudessaan esikuva muille.
Esikuva Tanska on yhä, mutta ihan toisenlainen kuin aiemmin.
Nyt Tanska vetää Pohjoismaiden tiukinta maahanmuuttolinjaa, josta Suomi ja Ruotsi haluavat ottaa mallia.
Miltä Tanskan malli näyttää?
Tylyltä. Ja se on tarkoituskin.
Jussi Sippola HS, teksti
Jacob Crawfurd, kuvat ja videot
Ruotsin oikeistohallitusta johtava pääministeri
Ulf Kristersson vieraili huhtikuussa Tanskassa. Aiheena oli maahanmuuttopolitiikka.
”Tanskan maahanmuuttopolitiikka on Ruotsia 10–15 vuotta edellä”, Kristersson sanoi Kööpenhaminassa medialle.
Ruotsi voi ratkaista maahanmuuton ja integraation ongelmat, jos se uskaltaa tehdä niin kuin Tanska, hän linjasi.
Tanskan malli nousi esille myös Suomen hallitusneuvotteluissa.
Perussuomalaisille maahanmuuton kiristykset olivat kynnyskysymys. Uuden hallitusohjelman perusteella Suomi tuleekin kiristämään maahanmuuttopolitiikkaa tuntuvasti.
Perussuomalaisten puheenjohtaja
Riikka Purra vaati neuvotteluissa, että Suomen on käännyttävä ”Ruotsin ja Tanskan suuntaan”, ja sinne Suomi onkin nyt matkalla.
Ruotsin Kristersson haluaa kiristää perheenyhdistämisiä, tiukentaa kielivaatimuksia, lisätä karkotuksia ja uudistaa kriminaalipolitiikkaa.
Maahanmuutto ja rikollisuus ovat Ruotsin kuumimpia puheenaiheita. Runsas viikko sitten Ruotsin jengiväkivalta nousi taas uudelle tasolle. Tukholmassa ammuttiin seitsemää ihmistä yhden vuorokauden aikana. Kaksi heistä kuoli silmittömässä joukkoampumisessa metroaseman edustalla Farstassa, 15-vuotias poika ja 43-vuotias mies. Jengiväkivalta on Ruotsissa etenkin maahanmuuttajalähiöiden ongelma, ja suurin osa jengien jäsenistä on maahanmuuttajataustaisia.
Kristersson on puhunut maahanmuuttopolitiikan ”paradigman muutoksesta” eli perustavanlaatuisesta ajattelutavan uudistamisesta.
Siihen liittyy myös se, että Ruotsi haluaa kannustaa tiettyjä maahanmuuttajia palaamaan vapaaehtoisesti takaisin kotimaihinsa. Niin kuin Tanska jo tekee.
Kristersson sanoi TV4:n haastattelussa ymmärtävänsä, että Ruotsin tuleva politiikka voi herättää arvostelua.
”Mutta jos toimenpiteitä ei tehdä, arvostelu tulee olemaan vielä kovempaa”, hän jatkoi.
Tanskan päättäjiä maan maahanmuuttopolitiikan arvostelu ei hetkauta.
Sen tavoitteena onkin näyttää tylyltä.
Tavoitteena on, etteivät turvapaikanhakijat ja pakolaiset enää haaveile pääsystä Tanskaan.
Tässä on Nadine ja hänen pieni poikansa.
Nadine saapui Tanskaan Afrikasta kahdeksan vuotta sitten.
Sitten Tanska päätti, että Nadinen on poistuttava maasta.
Hän ei kuitenkaan halua lähteä. Hän pelkää kotimaansa ihmiskauppiaita.
Perhe on asunut tanskalaisessa palautuskeskuksessa yli kaksi vuotta.
Toivo on mennyt, Nadine sanoo.
N
adine saapui Tanskaan vuonna 2015. Hän sai oleskeluluvan ja ryhtyi tekemään töitä siivoojana.
Nadinen mukaan tanskalaisviranomaiset määrittelivät hänet ihmiskaupan uhriksi, mutta silti hänen oleskelulupaansa ei jatkettu enää vuonna 2019.
Hän kertoi, ettei voi mennä takaisin kotimaahansa, koska pelkää ihmiskauppiaita. Siksi hän ei uskalla esiintyä tässä jutussa omalla nimellään. Hän uskoo, että myös hänen kotimaansa mainitseminen asettaisi hänet vaaraan.
”Ihmiskauppiaat ovat uhanneet tappaa minut ja poikani, jos palaan. Se olisi itsemurha.”
HS ei voi vahvistaa Nadinen kertomuksen todenperäisyyttä.
Tanska päätti, että hänen pitää poistua maasta.
Perhe määrättiin asumaan erityiseen palautuskeskukseen Avnstrupiin, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Kööpenhaminasta.
Nadine on asunut keskuksessa kaksi vuotta pienen poikansa kanssa. Nadine pelkää, että hetkenä minä hyvänsä heidät viedään väkisin lentokentälle.
”Alussa Tanska oli hyvä paikka asua, kun minun oli mahdollista tehdä töitä ja huolehtia itsestäni. Huonot puolet näkee vasta, kun joutuu tällaiseen tilanteeseen. En tiedä, miten meille käy. Viranomaisten toimintaa on vaikea ennustaa”, hän sanoo.
Nyt heidän tulee asua keskuksessa ja ilmoittautua kahdesti päivässä. Äiti ja poika asuvat yhden huoneen asunnossa ja jakavat suihkun ja vessan muiden asukkaiden kanssa.
Keskus majoittaa perheitä ja lapsia, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Palautuskeskuksia on Tanskassa kolme. Avustusjärjestö Punainen risti on kertonut, että etenkin monet keskuksissa asuvat lapset voivat psyykkisesti huonosti.
Järjestön mukaan perheiden pitäisi muuttaa keskukseen vasta, kun heidän lähtönsä maasta on varmistunut. Keskimäärin ihmiset
viettävät keskuksissa noin viisi vuotta.
Tanska reagoi Punaisen ristin kritiikkiin ja pyysi järjestön apua Avnstrupin keskuksen pyörittämiseen. Keskuksessa on nyt tarjolla muun muassa järjestön pyörittämä päiväkoti, koulu ja terveydenhoitoa. Vanhemmille tarjotaan työelämäkoulutusta ja mahdollisuutta työharjoitteluihin paikallisissa yrityksissä.
Mutta lopulta keskuksen tärkein tehtävä on kannustaa ihmisiä palaamaan kotimaihinsa.
Nadine kertoo kärsivänsä keskuksessa. Hän pelkää, että hänen stressinsä ja tuskansa tarttuu lapseen.
”Tanskan hallitus ei välitä meistä. Ei meillä ole mitään toivoa. Olemme vain jumissa täällä leirillä. Aiemmin tein aina töitä, ja silloin Tanskassa oli hyvä olla. Täällä en voi tehdä mitään, enkä voi antaa lapselleni sitä, mitä hän tarvitsee. Kaikki täällä ovat masentuneita”, hän sanoo.
Nynne Roberta Pedersen
Nynne Roberta Pedersen on kuullut monia vastaavia tarinoita.
Hän työskentelee pakolaisia ja turvapaikanhakijoita auttavassa Trampolinhuset-järjestössä Kööpenhaminassa. Trampolinhuset pyrkii tuomaan Tanskan maahanmuuttopolitiikan kielteisiä puolia julkisuuteen ja auttamaan esimerkiksi kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita.
Roberta Pedersen on erityisen huolissaan keskuksessa asuvista lapsista ja nuorista.
”Ruotsin ei pitäisi ottaa tästä mallia. Keskusten tarkoituksena on olla niin kamalia, että ihmiset lähtisivät”, Roberta Pedersen sanoo.
Niels-Erik Hansen
Tanskan tavoitteena on näyttää Tanska tylynä maana, sanoo asianajaja
Niels-Erik Hansen.
Hän puolustaa Nadinen kaltaisten ihmisten oikeuksia – siis heidän, jotka on määrätty lähtemään Tanskasta. Hansenin mukaan Tanska on rikkonut maahanmuuttopolitiikassaan monia ihmisoikeussopimuksia.
Tutkimusjärjestö Freedom Housen
vertailussa Tanska menettää pisteitä ainoastaan maahanmuuttoon liittyvistä ihmisoikeuspuutteista. Muuten Tanska olisi järjestön mukaan täyden sadan pisteen maa. Lähellä se on nytkin, sillä Tanskan pistemäärä on 97. Ruotsi ja Suomi saavat vertailussa 100 pistettä.
Hansenin asiakkaat ovat kotoisin tavallisesti Iranista, Somaliasta, Syyriasta tai Afganistanista. Joihinkin maihin on vaikeaa tai mahdotonta palauttaa ihmisiä muun muassa maiden turvallisuustilanteen tai puuttuvien diplomaattisuhteiden takia.
”Tanskan viranomaiset sanovat, että me karkotamme sinut nyt Afganistaniin, mutta eihän sinne voi palauttaa ihmisiä. Karkotusten ideana on levittää ulkomaille viestiä, että Tanska on viimeinen maa, johon kannattaa tulla. Siksi he sanovat syyrialaisille, että mene kotiin. Mutta ei kukaan mene kotiin. He menevät Belgiaan tai Saksaan. Tai jäävät asumaan keskuksiin”, Hansen sanoo.
Tämäkin lehtijuttu todennäköisesti auttaa Tanskan tavoitteissa, Hansen sanoo.
”Al Jazeera, BBC ja kaikki tekevät näitä juttuja ja auttavat Tanskan viranomaisia levittämällä tietoa, että Tanska on suvaitsematon maa. Siksi turvapaikanhakijamäärät laskevat.”
Hansen ei pidä mahdollisena, että Ruotsi ja Suomi voisivat kopioida Tanskan mallin sellaisenaan. Syy on siinä, että Tanska neuvotteli vuonna 1993 itselleen oikeuden poiketa EU:n säännöistä liittyen maahanmuuttoon.
Hän pitää Pohjoismaiden kiristyvää linjaa huolestuttavana.
”Tämä on kilpajuoksu pohjalle.”
Metsän siimeksessä sijaitsee toimisto, jonka työntekijöillä on tehtävä: saada tietyt ihmiset ulos Tanskasta.
Birkerød on pieni paikka parikymmentä kilometriä Kööpenhaminasta, ja tänne perustettiin elokuussa 2020 Tanskan uusi viranomainen: Hjemrejsestyrelsen eli kotimatkavirasto.
Juuri täällä ruotsalaiset poliitikot kävivät huhtikuussa vierailulla. Delegaatioita on käynyt myös Itävallasta, Belgiasta ja Kyprokselta.
Ruotsin maahanmuuttoministeri
Maria Malmer Stenergard kertoi ruotsalaismedialle vaikuttuneensa viraston toiminnasta ja tuloksista. Hänen mukaansa Ruotsissa vain noin puolet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista lähtee vapaaehtoisesti, kun Tanskassa lähtijöitä on 75 prosenttia.
Ruotsalaisministeri vakuuttui myös Tanskan asuntopolitiikasta: turvapaikanhakijat ja pakolaiset asuvat keskuksissa, eivät omissa asunnoissa.
Kotimatkaviraston tehtävänä on järjestää paluumatka ulkomaalaisille, joilla ei ole laillista lupaa oleskella Tanskassa – eli heille, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen tai joutuneet karkotetuksi.
Aiemmin tehtävä kuului poliisille, mutta Tanska halusi tehostaa toimintaa ja säästää poliisin voimavaroja. Tavoitteena oli myös tehdä palautusprosessista humaanimpi. Siksi maa perusti uuden viraston. Virastossa työskentelee noin 150 ihmistä.
Kotimatkavirasto antoi HS:lle haastattelun, jota koski muutama ehto: haastateltavat halusivat esiintyä nimettöminä ja kertoa viraston toiminnasta vain taustaksi. Suoria lainauksia ei saisi käyttää, vaan lainaukset toimitettaisiin tarvittaessa sähköpostilla.
Haastattelua antaa siis kasvoton virkakoneisto. Näin se kertoo toiminnastaan:
Viraston ideana on proaktiivisuus. Työntekijät ovat yhteydessä esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneisiin ja kertovat, mitä vaihtoehtoja heillä on: hakija voi valittaa päätöksestä tai lähteä saman tien.
Tanska haluaa kannustaa paluuseen tarjoamalla muun muassa rahaa. Vapaaehtoinen lähtijä voi saada lähes 3 000 euroa.
Viraston työntekijät pyrkivät selvittämään, miksi ihmiset eivät halua lähteä. Johtuuko se siitä, että he ovat sairaita ja vailla lääkkeitä? Siinä tapauksessa Tanska voi vaikkapa kustantaa lääkityksen vuodeksi. Tai pyörätuolin. Sellaisen saaminen on kuulemma saanut jonkun palaamaan takaisin Senegaliin.
Tällä hetkellä Tanskassa on viraston mukaan noin 1 300–1 400 ihmistä, joiden pitäisi lain mukaan lähteä, mutta jotka ovat yhä maassa.
Virasto hoitaa siis verrattain pienen ihmisjoukon asioita, mutta tärkeää on signaali, jonka Tanska lähettää: tänne ei niin vaan jäädä.
Tässä on Charlotte Slente.
Hän työskenteli vuosia diplomaattina ja suurlähettiläänä. Hänen työtään oli markkinoida Tanskaa.
Nyt hän auttaa maailman pakolaisia pakolaisjärjestön johdossa.
Tanskan nykyinen maahanmuuttolinja voi olla maalle riski, hän sanoo.
Tanskalla on uudet kasvot. Aiemmin ulkomailla kiinnostivat Tanskan vauras hyvinvointijärjestelmä, kehittyneet työmarkkinat ja toimiva poliittinen järjestelmä. Nyt kiinnostavat Tanskan kovat otteet maahanmuuttajia kohtaan, kiteyttää kokenut ex-diplomaatti
Charlotte Slente.
”Se on vähän surullista.”
Slente toimi diplomaattina 22 vuotta. Nykyisin hän johtaa Tanskan suurinta kansalaisjärjestöä, pakolaisia maailmalla auttavaa The Danish Refugee Councilia.
Slenten mukaan se, että Ruotsi – ja mahdollisesti myös Suomi – ryhtyvät nyt kopioimaan Tanskan kovaa linjaa, voi tehdä maille karhunpalveluksen.
”Tanskan linjan kopioinnilla on potentiaalia tehdä maailmasta huonompi paikka. Se ei luo pohjaa paremmille ratkaisuille, päinvastoin”, Slente sanoo.
Hän kehottaa pohtimaan, miten itse kokisi tilanteen, jossa joutuisi pakenemaan kodistaan.
”Jos asetamme itsemme pakolaisten asemaan, emme toivoisi ovien sulkemista.”
Slenten mukaan Tanska on kautta historiansa ollut suhteellisen homogeeninen yhteiskunta – ei siis samalla tavalla maahanmuuton muokkaama kuin vaikkapa Saksa, Ranska ja Belgia. Nyt näyttää siltä, että Tanska haluaa pysyäkin homogeenisena.
Vuonna 1983 Tanskassa tuli voimaan Euroopan liberaaleimmaksi kutsuttu laki, joka mahdollisti esimerkiksi maahanmuuttajien perheenyhdistämiset. Tanska oli kuin humaanin maahanmuuttopolitiikan kansikuvapoika.
Sittemmin kansikuvapojan tyyli on muuttunut. Nykyään Tanskassa tuskin voi voittaa vaaleja, ellei aja tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, pääsihteeri Slente arvioi.
Suuri käänne oli maahanmuuttovastaisen Tanskan kansanpuolueen nousu oikeistohallituksen tukipuolueeksi vuonna 2001.
Lopulta kansanpuolue kasvoi jättimäiseksi. Vuoden 2015 vaaleissa se sai 21,1 prosenttia äänistä. Sen tiukasta maahanmuuttolinjasta tuli valtavirtaa.
Vuonna 2021 Tanskan sosiaalidemokraattinen pääministeri
Mette Frederiksen sanoi, että Tanskan tavoitteena on nolla turvapaikanhakijaa.
Frederiksenin mukaan maahanmuuttoa oli rajoitettava, jotta se ei uhkaisi Tanskan kulttuuria, sosiaalista yhtenäisyyttä. Maahanmuuttajilta ei aiemmin ollut vaadittu riittävää sopeutumista, pääministeri sanoi. Hallitus kohdisti toimensa erityisesti ääri-islamin aiheuttamiin ongelmiin.
Pakolaisjärjestön pääsihteeri Slenten mukaan viime vuosien merkittävin pakolaispolitiikan kiristys Tanskassa tapahtui vuonna 2015.
Tuolloin Tanska päätti, että se voi palauttaa pakolaisia kotimaihinsa, jos näiden maiden turvallisuustilanne osoitti jonkinlaisia paranemisen merkkejä. Aiemmin pakolaisia voitiin palauttaa vain, jos turvallisuustilanne oli pysyvästi parantunut.
Lakimuutos aiheutti pelkoa ja levottomuutta syyrialaisissa pakolaisissa, mutta myös muissa.
”Kaikki, jotka olivat tulleet tänne hakemaan turvaa, rakentamaan uutta elämää tai tekemään töitä ennen paluuta kotimaahansa, joutuivat epävarmaan tilanteeseen”, Slente kuvailee.
Iso muutos on ollut myös Tanskan maahanmuuttopolitiikan uudelleenbrändäys, Slente sanoo. Kielenkäyttö muuttui tylymmäksi.
Brändäykseen liittyy myös Tanskan tavoite ulkoistaa turvapaikkaprosessi paitsi Tanskan myös koko Euroopan rajojen ulkopuolelle. Tanska on suunnitellut vastaanottokeskuksen perustamista esimerkiksi Ruandaan.
Hanke on yhä Tanskan suunnitelmissa, mutta käytännössä sitä ei juuri tällä haavaa edistetä. Sen toteuttaminen on osoittautunut niin vaikeaksi. Mutta mielikuvien tasolla sillä on jo ollut vaikutuksensa.
Slenten mukaan Tanska ja muut Pohjoismaat eivät voi paeta vastuutaan. Maailmassa on liikkeellä yli sata miljoonaa pakolaista ja turvapaikanhakijaa.
Ihmiset pyrkivät Eurooppaan henkensä kaupalla. Keskiviikkona Välimerellä sattui paha veneturma, kun tiettävästi Italiaan matkalla ollut alus upposi. Kyydissä oli jopa 750 siirtolaista, joista 78 on vahvistettu kuolleen. Jopa 500 ihmistä on kateissa, monet heistä lapsia.
Pakolaisten ja siirtolaisten määrän arvioidaan kasvavan merkittävästi ilmastonmuutoksen myötä.
Kun Pohjoismaat sulkevat oviaan, muut maat joutuvat ottamaan pakolaisia enemmän.
”Jos Euroopan maat, jotka sitten ottavat vastaan ihmisiä, katsovat Tanskaan, he kysyvät: missä on teidän solidaarisuutenne? Se, että pakolaiset eivät tule meidän rajoillemme, ei tarkoita sitä, että he eivät tule Euroopan rajoille. Pakolaisten määrä ei tule vähenemään.”
Pohjoismaat kyllä pystyvät ottamaan pakolaisia, Slente sanoo. Siitä kertoo muun muassa se, miten nopeasti maat muuttivat käytäntöjään ottaakseen vastaan ukrainalaisia pakolaisia.
Tietenkään Eurooppa ja Pohjoismaat eivät voi olla naiiveja, Slente sanoo. Eurooppa ei pysty ottamaan vastaan puolta maailman väestöstä, mutta vastuuta on kannettava sekä tukemalla maita, jotka huolehtivat pakolaisista nyt, että ottamalla pakolaisia vastaan myös itse.
”Kyse on ilmastonmuutoksen kaltaisesta globaalista ilmiöstä. Mikään valtio ei pysty ratkomaan tätä yksin. Jokaisen on annettava panoksensa. Ja tietysti on rakennettava maailma, jossa ihmisten ei täytyisi joutua pakenemaan.”
EU:ssa syntyikin juuri historiallinen
sopimus, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa jäsenmaiden maahanmuuttopolitiikkaa. Sen tavoitteena on lisätä maiden välistä solidaarisuutta ja luoda yhteiset menettelyt turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen. Sopimuksen yksityiskohdista neuvotellaan yhä.
Charlotte Slenten mielestä Ruotsi ja Suomi voivat tehdä itselleen karhunpalveluksen kopioimalla Tanskan linjaa.
Tanska saa Slenteltä kehuja siitä, että vaikka se noudattaa tiukkaa linjaa kotimaassa, se on kasvattanut ulkomaille annettavaa tukea.
Ruotsin tilannetta Slente ymmärtää. Ruotsissa on integraation suhteen paljon ongelmia, jotka on ratkaistava. Ruotsi on ottanut viime vuosina vastaan merkittävästi enemmän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kuin muut Pohjoismaat yhteensä.
Tanskaa Slente kehuu myös siitä, että maassa on onnistuttu käymään aitoa ja avointa keskustelua integraatiosta.
”Se ei ole ehkä Ruotsissa onnistunut. En tiedä Suomesta.”
Samaan aikaan, kun Tanska vetää kovaa humanitaarisen maahanmuuton linjaa, se pyrkii houkuttelemaan maahan korkeasti koulutettuja ja työvoimaa.
Tanskassa on työvoimapula. Tarvetta on etenkin korkeakoulutetuille insinööreille, opettajille ja hoitoalan työntekijöille
Huhtikuussa Tanska lievensi työperäisen maahanmuuton rajoituksia houkutellakseen lisää työperäisiä maahanmuuttajia. Maa esimerkiksi avasi pikakaistan ulkomaisille työntekijöille, joiden vuosipalkka ylittää noin 50 000 euron rajan. Lisäksi tietyillä aloilla, joilla on työvoimapulaa, tulorajoja ei tarvitse noudattaa.
Myös Ruotsi asetti juuri uuden tulorajan EU:n ulkopuolisista maista tuleville työntekijöille. Heidän on jatkossa tienattava vähintään 26 560 kruunua kuukaudessa (2 300 euroa).
Tulorajojen nostosta keskusteltiin myös Suomessa. Hallitusohjelman mukaan työntekijän oleskeluluvan tuloraja olisi nousemassa Suomessa hieman alle 300 eurolla 1 600 euroon.
Andrea Comia
Filippiiniläinen
Andrea Comia on asunut Kööpenhaminassa kaksi vuotta. Hän on juuri sellainen maahanmuuttaja, joita Tanska kaipaa: kovapalkkainen konsulttifirman työntekijä, joka opiskelee tanskan kieltä ja pyrkii täyttämään maan asettamat ehdot oleskelulle.
Comia sai työ- ja oleskeluluvan, koska hänen työnantajansa suostui auttamaan byrokratiassa ja maksamaan yli 465 000 kruunun vuosipalkkaa (yli 62 000 euroa).
”Ihmiset ovat ystävällisiä ja avoimia ulkomaalaisille. Kaikki osaavat englantia. On monia yhteisöjä, joihin voi liittyä. Jos haluat pelata sulkapalloa tai liittyä vaellusryhmään, sinut otetaan hyvin vastaan.”
Comia arvostaa, että hän saa lähes kaikki edut kuin syntyperäinen tanskalainen: ilmaisen terveydenhoidon, palkalliset lomat ja sairauslomat. Kiitosta saa myös Tanskan työkulttuuri ja matala hierarkia.
Mutta sitten tulevat Tanskan maahanmuuttojärjestelmän hankalat puolet.
Comian työ- ja oleskelulupa on sidottu nykyiseen työnantajaan. Jos työt loppuvat, Comialla on kuusi kuukautta aikaa löytää uusi kovapalkkainen työ. Muuten hän joutuu lähtemään maasta.
Myös Suomessa työperusteisen oleskeluluvan ehdot kiristyvät: hallitusohjelman mukaan työnsä menettänyt maahanmuuttaja joutuu poistumaan maasta, jos tämä ei löydä uutta työtä kolmessa kuukaudessa.
”Kun taloudelliset ajat ovat vaikeat, on helppo antaa ihmisille potkut. Ystäväni, jotka ovat muuttaneet toiselta puolelta maailmaa, ovat saaneet potkut yllättäen. Tanska tarvitsee meitä, mutta sitten meidät voidaan heittää helposti pois.”
Pysyvän oleskeluluvan saaminen on pitkä prosessi. Andrea Comia pyrkii saamaan sen nopeutetussa aikataulussa eli neljässä vuodessa, mikä edellyttää muun muassa lähes natiivitason kielikokeen läpäisyä. Toinen vaihtoehto on odottaa kahdeksan vuotta, jolloin kielikokeen vaatimustaso ei ole yhtä kova. Tanskan kansalaisuuden voi saada, kun pysyvä oleskelulupa on ollut voimassa kaksi vuotta.
”Olen onnekas ammattini takia. Pakolaisille Tanska on aika haastava maa. Muutin Filippiineiltä ensin Puolaan, josta muutin pois osittain maahanmuuttolinjan takia. Jos Tanska kiristää politiikkaansa liikaa, voin kyllä muuttaa mieltäni Tanskastakin.”
Tanska on kuin heimo, jonka jäseneksi on vaikea päästä, tanskalaisuuden olemusta tutkinut teologian tohtori, apulaisprofessori
Hans Raun Iversen on kuvannut.
”Tanska ei ole kansakunta siinä mielessä, että se olisi eri väestöryhmien synteesi. Se on ennemminkin vanhanaikainen heimo, jossa heimotunne on elintärkeä tanskalaisten maailmankatsomukselle ja jossa sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistetään yhdenmukaisuuden kautta”, hän kirjoitti
julkaisussaan Church, Society and Mission. Twelve Danish Contributions to International Discussions vuodelta 2010.
Iversenin mukaan ulkopuolisia ei hevillä hyväksytä tanskalaiseen yhteiskuntaan elleivät he sopeudu tanskalaiseen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Elleivät he opi tanskalaisen heimon kieltä.
Tanska on klubi, joka kutsuu kohteliaasti sisään, mutta kanta-asiakkaiksi pääsevät vain harvat ja valitut. Ehkä kuvaus sopii myös muihin Pohjoismaihin.
Jussi Sippola, teksti
Aino Frilander, tuottaminen ja tekstin editointi
Oona Mattila, videoeditointi
Petri Salmén, grafiikka
Anni Mutikainen, kuvitus
Pinja Saarela, ulkoasu
JULKAISTU 16.6.2023 © HELSINGIN SANOMAT
