Pikku-uutisia Suomesta

[Umkhonto]

Kotimaa 22.12.2015 klo 20:09
Poliitikot riitelevät miinalaiva Pohjanmaan romuttamisesta
Historiallisen miinalaiva Pohjanmaan osaksi voi koitua romuttaminen. Yksityisen suomalaisen varustamon ostotarjouksen hylkääminen on herättänyt polemiikkia, sillä potentiaalisen kaupan lopputulos näyttää valtiolle edulliselta myös taloudellisesti.

Miinalaiva Pohjanmaa


Miinalaiva Pohjanmaa palaamassa Euroopan unionin Atalanta-operaatiosta Afrikan itärannikolta lähtösatamaansa Kirkkonummen Upinniemeen toukokuussa 2011.
Rakennusvuosi: 1978

Pituus: 78 metriä

Uppouma: 1450 tonnia

Konetehot: 2x2140 kW

Aseistus: 1x57 mm, 1x40 mm, 2x23 mm, syvyyspommit, miinat

Miehistö: 80 henkilöä

Puolustusvoimat päätti luopua vuonna 1979 Wärtsilän telakalla valmistuneesta miinalaiva Pohjanmaasta jo vuonna 2013. Kahden viime vuoden aikana on selvitetty mahdollisuutta aluksen museoimiseen tai sen myymiseen valtion kannalta hyväksyttävään tarkoitukseen.

Aiemmin oli toiveita aluksen museoimisesta, mutta suuret kustannukset estivät museoita tarttumasta hankkeeseen. Museointi vaatisi toimijan, jolla olisi mahdollisuus pitää 78 metriä pitkä ja hieman yli 11 metriä leveä laiva kunnossa.

Historiallisesta aluksesta tarjouksen tehnyt yksityinen varustamo ei liioin ole saanut puolustusvoimia ryhtymään kauppaneuvotteluihin. Yritys löytäisi alukselle montakin mahdollista siviilikäyttötarkoitusta. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että miinalaiva Pohjanmaa menee romutettavaksi.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) kertoo blogissaan, että pelkästään aluksen säilytyskustannukset ovat noin 10 000 euroa kuukaudessa. Siksi asian ratkaisulla on kiire.

Romutus tulee kalliiksi, samoin myyminen
Niinistön mukaan romuttamisen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 458 600 euroa. Romutus on tavallista haastavampaa, sillä aluksen rakenteissa on käytetty muun muassa asbestia.

Romutuksen yhteydessä aluksesta on tarkoitus myydä tai hyödyntää käyttökelpoiset osat. Niiden bruttoarvoksi on määritelty 210 500 euroa, jolloin romuttamisen nettokustannuksiksi jäisi 248 100 euroa.

Alukselle nähdään kuitenkin olevan käyttöä siviilitarkoituksissa. Ostotarjouksen on tehnyt yksityinen suomalainen varustamo Alfons Håkans Oy. Yritys on tarjonnut aluksesta 350 000 euroa. Tätä tarjousta ei ole hyväksytty.

Entinen puolustusministeri Stefan Wallin (r.) ihmettelee tarjouksen jättämistä huomiotta. Wallin kummastelee Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan miksi määrärahapulaa poteva puolustusvoimat on aikeissa maksaa aluksen romutuksesta, kun myymisestä jäätäisiin taloudellisestikin plussan puolelle. Wallin pitää romuttamista valtion omaisuuden tuhlaamisena.

Niiinistön mukaan tarjous ei ole taloudellisesti niin edullinen kuin ensin vaikuttaa. Ostotarjous ei tarkoita samaa kuin valtion saama nettohyöty, sillä kustannuksia tulee siitäkin, että miinalaivaa myytäessä tulee aluksesta poistaa ase- ja muut järjestelmät.

Hylkäämisen syy: esitettiin monta eri käyttötarkoitusta
Varsinainen ongelma on kuitenkin puolustusministeri Niinistön mukaan se, että tarjouksessa ei ole yksilöity riittävän tarkasti aluksen lopullista käyttötarkoitusta.

Mikäli puolustustarvikkeita myydään siviileille, niiden lopullinen käyttötarkoitus on määriteltävä täsmällisesti. Varustamo oli tarjouksessaan esittänyt aluksen tulevaksi käyttötarkoitukseksi useita erilaisia vaihtoehtoja, jotka eivät ole sotilaallisia.

Tarjouksen mukaan aseistuksesta riisuttua alusta suunniteltaisiin käytettäväksi muun muassa koululaivakäyttöön, pakolaisten humanitäärisiin avustustehtäviin Välimerellä, öljy- ja kaasukenttien valvontaan sekä kalastuksenvalvontaan avomerellä. Varustamo toimisi laivan vuokraajana kansainvälisiin valvontatehtäviin.

Helsingin Sanomien haastattelussa Joakim Håkans kertoo, että tätä tarkemmin käyttötarkoitusta ei voitu vielä tarjouksessa lyödä lukkoon. Toisen omaisuutta ei voi ennakkoon spesifioida mihinkään työtehtävään, vaan se määritellään jatkoneuvotteluissa.

Håkansin mukaan kauppasopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi siitä, että alusta jälleenmyytäessä myös seuraavan ostajan täytyy noudattaa samoja reunaehtoja.

Varustamo ei ole puolustusvoimille vieras. Yritys on jo aiemmin hankkinut omistukseensa kaksi merivoimien alusta, vuosina 2010 ja vuonna 2013. Toinen aluksista toimii nyt Turun saaristossa kuljetustehtävissä ja toinen meripelastustukialuksena yhtiön kaupallisessa meripelastustoimessa.

Miinoittajasta koulualukseksi ja kriisinhallintaan
Pohjanmaa suunniteltiin alkujaan tehokkaaksi johtoalukseksi ja miinoittajaksi. Vuodesta 1982 lähtien Pohjanmaa toimi Merivoimien koulualuksena ja myöhemmin kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

Vuonna 2011 alus osallistui ruokakuljetusten turvaamiseen Euroopan unionin merirosvouden vastaisessa Atalanta-operaatiossa Somaliassa.

Tällä hetkellä entinen Suomen merivoimien lippulaiva odottaa lopullista kohtaloaan Upinniemen sotasatamassa Kirkkonummella.

Alfons Håkans Oy:n tekemän ostotarjouksen hylkäämisestä kirjoitti ensimmäisenä Turun Sanomat.

http://yle.fi/uutiset/poliitikot_riitelevat_miinalaiva_pohjanmaan_romuttamisesta/8548996

Lue myös
"Alus tunnetaan jokaisesta niitistä lähtien"
10.7.2013
Vaasa ei museoi miinalaiva Pohjanmaata
23.9.2013
Viro ei osta miinalaiva Pohjanmaata
20.9.2013
Turun Sanomat
Helsingin Sanomat
Puolustusministeri Jussi Niinistön blogikirjoitus
Miinalaiva Pohjanmaa Ylen Elävässä arkistossa

 

[Sardaukar]

Tämä on kehu:

 

[Minuteman]

Sampo Ahtoa isänmaalisempaa upseeria saa hakea, Kalevalta uupuu historian suuri kuva jos luulee että Ahto haluaa Venäjän vasalliksi eikä ymmärrä tämän kirjoituksia.

Miksi en ole yhtään hämmästynyt siitä että yksi yya-haihattelija puolustaa toista? (Suomi oli suuriruhtinaskuntana itsenäisempi kuin EU:ssa. Huokaus.)

 

[Umkhonto]

Ollilla on (taas) asiaa:

Näkökulma: Suomen puolustus tarvitsee Ruotsin apua
Keskiviikko 23.12.2015 klo 22.40

Sotilaamme kaipaavat naapuritukea liikekannallepanon turvaamisessa, ilmapuolustuksessa ja vedenalaisessa sodankäynnissä, kirjoittaa Olli Ainola.


Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Pohjoismaiden puolustusministerien tapaamisessa. (JESSICA GOW/TT VIA AP)

Nato-jäsenyydestä saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä Suomen turvallisuudelle nykyisessä tilanteessa.

Näin järkeilee everstiluutnantti Fred Blombergs uusimmassa Sotilasaikakauslehdessä. Blombergs on puolustusvoimien tutkimuslaitoksen erikoistutkija ja Sotilasaikakauslehti on upseeriliiton julkaisema ammattilehti, joten väitteellä on painoarvoa, vaikkei se mitään pyhää herran sanaa olekaan.

Nato-jäsenyydestä saattaa olla haittaa, koska Venäjä pelkää. Venäjä säikkyy aivan erityisesti sitä, että Yhdysvallat liittolaisineen voisivat hyökätä Suomen alueen kautta Venäjälle. Tämän estääkseen Venäjän olisi pakko kasvattaa asevoimiaan Suomen lähialueilla sekä nostettava muutenkin kierroksiaan.

Ennen pitkää suurvallat tappelisivat Itämeren hegemoniasta. Samalla kasvaisi suurvaltojen välisen sodan riski.

Hokeminen ei riitä

Nato-keskustelu kuivahti kasaan Venäjän aloitettua revanssihenkisesti Ukrainan-sodan. Suomella ei ole pitkään aikaan asiaa sotilasliittoon. Oikeasti Nato ei tahdo, Yhdysvallat ei tahdo eikä Suomikaan kai tahdo.

Jos Suomi ei halua palata vanhaan puolueettomuuspolitiikan poteroon eli takaisin toisen maailmansodan jälkeiseen Venäjän etupiiriin, Suomen on vahvistettava puolustuskykyään. Tähän on onneksi olemassa oikotie.

Suomen ja Ruotsin epävirallinen puolustusyhteistyö ei ärsytä Venäjää. Päinvastoin, se voi jopa rauhoittaa Venäjää. Jotta yhteistyö olisi uskottavaa, pelkät iskulauseet eivät riitä. Kumppanuuteen pitää panostaa aidosti.

Uskottavuutta voi ostaa sotatarvikekaupasta, mutta ikävä totuus on, että Suomi ja Ruotsi eivät juurikaan halua lisätä puolustusmenojaan. Lähitulevaisuudessa Suomen pitää vielä kaivaa ylimääräiset 1-2 miljardia euroa monen vuoden ajan pelkästään yhden aselajin sotakaluston uusimiseen, kun ilmavoimat vaihtaa taistelukoneensa.

Pelote vahvemmaksi

Poliittisista suhdanteista riippumatta sotilaiden on joka hetki huolehdittava siitä, että puolustus on kunnossa ja että yhteistyö eri puolustushaarojen ja sopivien kumppanien kanssa toimii kuin rasvattu. Tämä on välttämätöntä ja tapahtuu vähin äänin.

Yhteistyön tavoitteena on kohottaa asevoimien pelotearvoa. Se tarkoittaa käytännössä, että Venäjä joutuu laskelmissaan hankalaan asemaan. Venäjä ei esimerkiksi voi enää olla varma siitä, olisiko Suomessa vastassa 60 tai 200 tai vieläkin enemmän taistelukoneita, jos myös Yhdysvallat antaisi apuaan.

Sama pätee merivoimiin. Ruotsilla on maailman nykyaikaisimmat sukellusveneet. Ne ovat Venäjän laivastolle vakava uhka.

Yhdysvallat lainasi yhden ruotsalaisen sukellusveneen harjoitusvastustajakseen Tyynellemerellä. Kahden vuoden aikana amerikkalaiset eivät kertaakaan pystyneet paikantamaan tätä Gotland-luokan alusta. Amerikkalaisamiraalit olivat kiukkuisia, kun ruotsalaisalus pääsi hyökkäysasemaan lentotukialuksen lähelle ja olisi sodassa ilman muuta upottanut sen.

Venäjän Itämeren laivaston sotalaivat lähtisivät lipettiin tai jäisivät ruotsalaisten vedenalaisten pelossa turvaan satamaan, jos tilanne kotivesillämme kiristyisi.

Maavoimien osalta tilanne on hankalampi, sillä Ruotsilla ei käytännössä ole joukkoja. Ruotsilla on jonkin verran kelpo kalustoa varastoissa. Ruotsin varastoidut Leopard 2A5 -panssarit kiinnostavat Suomea, ja panssarimiehiä meillä riittää.

Suomen valtti on iso reservi. Sen käyttämisestä muissa Pohjoismaissa olisi sovittava ainakin sotaa pienemmissä kriiseissä. Pitkittyneissä kriiseissä Ruotsin reservit eivät riitä.

Vastavuoroisesti Ruotsin olisi lupauduttava varmistamaan Suomen liikekannallepano. Suuren massa-armeijan mobilisointi on puolustuksemme heikoin lenkki.

Näitä kykyjä Suomi ja Ruotsi suunnittelevat ja harjoittelevat leveällä rintamalla, mutta matalalla profiililla. Näin kertovat tätä kirjoitusta varten haastattelemani puolustusasiantuntijat, jotka eivät halua esiintyä julkisuudessa nimellään.

Haamulennosto

Yhteistyö on vasta alussa. Rakentaminen kestää useita vuosia siksikin, että maiden puolustusratkaisut ovat täysin erilaiset. Ruotsi on ajanut alas alueellisen puolustuksensa ja siirtynyt ammattiarmeijaan.

Yhteistyön perusidea on silti vanha. Suomi on miltei koko itsenäisyytensä ajan ollut Ruotsille puskurivaltio. Ruotsin puolustus alkaa Suomen itärajalta.

Suomen sisällissodassa Ruotsi tuki valkoisia ja havitteli Ahvenanmaan valtaamista.

Talvisodassa Ruotsi auttoi Suomea valtavin luotoin, asein ja 8000 vapaaehtoista ruotsalaista tuli rintamalle, kertaa komentajakapteeni Ville Suominen tuoreessa diplomityössään.

Suomessa on hänen mukaansa pitkään elänyt väärinkäsitys siitä, miksi Ruotsi kielsi liittoutuneiden avustusretken Ruotsin läpi Suomeen. Suomalaiset ovat pitäneet tuota päätöstä selkäänpuukotuksena. Todellisuudessa Ruotsi torjui avustusretken, koska liittoutuneiden varsinainen tarkoitus oli vallata Ruotsin rautamalmivarannot.

Välirauhan aikana suomalaiset ja ruotsalaiset poliitikot tekivät suunnitelman valtioliitosta, jossa Suomi olisi johtanut puolustusta ja Ruotsi ulkopolitiikkaa.

Suunnitelma olisi vaatinut, että sekä Moskova että Berliini hyväksyvät sen. Hyväksyntää ei saatu. Myöhemmin presidentti Mauno Koivisto sanoi, että liiton estäminen oli historiallinen virhe Neuvostoliitolta.

Jopa hyytävinä kylmän sodan vuosina mailla oli salaista yhteispeliä. Ruotsi varautui auttamaan Suomea varastoimalla suuren määrän Draken-hävittäjiä. Samaan aikaan Suomi koulutti ylimääräisiä hävittäjälentäjiä. Suomella oli näin koipussissa haamulennosto, jonka koneet sijaitsivat Pohjanlahden toisella puolella.

Luottamus kuntoon

Kriisiaikojen yhteistyö vaatii onnistuakseen, että poliittisilla johtajilla on luja keskinäinen luottamus toisiinsa. Luottamus pitää rakentaa ennen kriisiä eli nyt.

Viime vuosikymmeninä pahiten luottamusta on nakertanut kaksi Ruotsin päätöstä. Ruotsi salasi Suomelta aikeensa hakea Euroopan unionin jäseneksi ja myöhemmin Ruotsi lakkautti alueellisen puolustuksensa.

Näitä vakavia virheitään Ruotsi on selitellyt kohta 25 vuotta, muttei katunut kunnolla kertaakaan.

OLLI AINOLA
[email protected]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015122320873461_uu.shtml

 

[Recon x]

hdysvallat lainasi yhden ruotsalaisen sukellusveneen harjoitusvastustajakseen Tyynellemerellä. Kahden vuoden aikana amerikkalaiset eivät kertaakaan pystyneet paikantamaan tätä Gotland-luokan alusta. Amerikkalaisamiraalit olivat kiukkuisia, kun ruotsalaisalus pääsi hyökkäysasemaan lentotukialuksen lähelle ja olisi sodassa ilman muuta upottanut sen.

Löytyiskö tälle lähdettä jostakin ?

 

[Umkhonto]

Löytyiskö tälle lähdettä jostakin ?

Kysy Ainolalta

 

[VanhaPate]

Löytyiskö tälle lähdettä jostakin ?

Tuossa olisi pari luotettavimman oloista lähdettä, mitä äkkiä löytyy.

http://www.nti.org/analysis/articles/sweden-submarine-capabilities/

In May 2005, the Gotland was leased to the U.S. Navy for one year, complete with a Swedish crew. The Gotland out of San Diego and patrolled the Pacific Ocean, where the U.S. Navy practiced joint maneuvers with the stealthy AIP-equipped diesel submarine. [9] According to the Swedish newspaper Blekinge Läns Tidning, U.S. interest in the Gotland class was aroused during joint naval exercises when the U.S. Navy was unable to track the Swedish submarine. [10]

During its first year in the United States, the Gotland conducted approximately 160 training days at sea, supporting strike groups, individual ships and rescue submarines, as well as participating in testing and development of new equipment. [11] This included acting as an opposing force so that the United States could practice anti-submarine warfare (ASW) capabilities, especially against smaller submarines operating close to the coast. [12] Reportedly, during a Joint Task Force Exercise on 6-16 December 2005 with the USS Ronald Reagan Carrier Strike Group off the coast of Southern California, the Gotland managed to take several pictures of the Ronald Reagan from close quarters, indicating a "strike" on the aircraft carrier. [13]

The submarine evaded detection so effectively that the United States requested a 12-month extension on its lease, in order to continue performing the joint exercises. [14] In July 2007, the HMS Gotland left San Diego to return to Sweden. [15]

http://www.defenseindustrydaily.com/saab-story-swedens-new-submarines-024760/

To date, Swedish submarines have been renowned for their quietness. HMS Gotland performed well enough in Mediterranean naval exercises to earn an invitation and eventual 2-year lease from the USA, which brought the boat and crew to San Diego to help train its forces against an advanced diesel-electric boat. In return, the Swedes got a nice payment, outstanding training for their own crews, and a record of torpedo “kills” against US Navy submarines and carriers in exercises.

Mun ruotsi on todella surkeata mutta tässä pari ruotsalaista lähdettä.
http://www.folkbladet.se/nyheter/han-blev-jagad-av-usas-flotta-2691879.aspx
http://www.fokus.se/2006/12/svensk-ubat-usas-skrack/

 

[Umkhonto]

Ministeriössä heräsi huoli: Maavoimien kalusto rapistuu vauhdilla
Keskiviikko 30.12.2015 klo 06.01

Puolustusministeriö huolehtii nyt maavoimien hankintojen rahoituksesta.


Miehistönkuljetusvaunu Masi Porin prikaatissa. (TOMI VUOKOLA/AL)


Puolustusministeriön kohta väistyvä kansliapäällikkö Arto Räty kehottaa miettimään, millaiseen sotilaalliseen maanpuolustukseen Suomella on varaa 2020-luvulla. Puolustusministeri Jussi Niinistö ja puolustuspoliittisen osaston päällikkö Esa Pulkkinen myöntävät maavoimien kaluston rahoituksen haasteet.

Vaikka Venäjän talous on kuralla, maa varustautuu sotilaallisesti tavalla, jota ei ole nähty sitten kylmän sodan. Iltalehti uutisoi tiistaina, miten itänaapurimme on yhä aktiivisemmin investoinut puolustukseensa kansalaistensa elintason kustannuksella.

Suomessa taas puolustusministeriön kohta väistyvä kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Räty on huolissaan puolustusvoimien koko rahoituksen riittävyydestä 2020-luvun tarpeita ajatellen.

- Budjettikäyrä ei ole noussut sillä tavalla kuin oli alunperin ajatus. Samaan aikaan hinnat nousevat. Materiaalihankintoihin tulee siis jatkossa entistä vähemmän rahaa, Räty perustelee huoltaan.

Merivoimien taistelualukset ja ilmavoimien torjuntahävittäjät vanhenevat 2020-luvulla, joten niiden tilalle on hankittava uusia. Rädyn mukaan Laivue 2020 ja HX-hävittäjä -hankkeet vievät kaiken huomion, ja puolustusvoimien muu kehitys on vaarassa pysähtyä.

- Yksi iso tekijä on maavoimat. Sen volyymit ovat niin suuret, että materiaalin ylläpitäminen on aika haastavaa 2020-lukua ajatellen, Räty sanoo.

Räty kertoi huolestaan ensimmäiseksi Ylen Radion Ykkösaamussa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015123020888430_uu.shtml

 

[Creidiki]

Budjettikäyrä ei ole noussut sillä tavalla kuin oli alunperin ajatus. Samaan aikaan hinnat nousevat. Materiaalihankintoihin tulee siis jatkossa entistä vähemmän rahaa, Räty perustelee huoltaan.

Mutta toiminta ja palkkakuluihin riittää tuohta. Mites sille maavoimien vuosikymmenele kävi?

Puolustusministeriön kohta väistyvä kansliapäällikkö Arto Räty kehottaa miettimään, millaiseen sotilaalliseen maanpuolustukseen Suomella on varaa 2020-luvulla.

2.4 miljardia vuodessa eli 400 miltsiä pitäis löytää nykytasosta.

 

[Umkhonto]

Salainen yhdistys valmisteli Helsingin puolustusta kylmän sodan vuosina – mukaan pääsi vain kutsun kautta eikä viina saanut maistua
Hermannikunta harjoitteli liikekannallepanoa yhdessä Helsingin sotilaspiirin kanssa.
Kotimaa 3.1.2016 2:00 Päivitetty: 3.1.2016 7:52

Helsingin puolustajat

Hermannien toiminta oli salaista, joten sen siitä on säilynyt hyvin vähän valokuvia. Hermanneja mukana kertausharjoituksissa 1970-luvulla. Etualalla Atso Vironseppä (vas.), Topi Törmä, Lauri Reunala, Kalevi Laapotti, Jukka Karila, Jyrki Aronlinna ja Risto Piepponen.

Tästä on kyse
Yhdistys toimii yhä
Hermannit oli salainen reserviupseerien yhdistys.

Yhdistys suunnitteli kylmän sodan aikana sotilaallisen valmiuden nostamiseen tarvittavia toimia yhdessä Helsingin sotilaspiirin esikunnan kanssa.

Yhdistys toimii yhä. Salaisuuden verhoa kuitenkin raotettiin Neuvostoliiton hajottua.

Helsingissä toimi kylmän sodan aikana salainen yhdistys, jonka jäsenet tekivät suunnitelmia sotilaallisen valmiuden nostamisen ja liikekannallepanon varalle. Toiminta tapahtui yhteistyössä Helsingin sotilaspiirin kanssa.

Hermanneiksi itseään kutsuvien reserviupseereiden tavoitteena oli tukea eri tavoin Helsingin sotilaspiirin toimintaa. Hermannien toiminta alkoi 1950-luvulla ja aktiivisin vaihe ulottui 1980-luvulle asti.

”1960-luvun reserviupseerit olivat kokeneet sodan ja eläneet sen jälkeisessä köyhyydessä ja kurjuudessa. He olivat katkeria venäläisille. Maanpuolustustahto oli reserviläisten joukossa kova ja intoa hirvittävän paljon”, muistelee taiteilija Kimmo Pälikkö, 77.

Pälikkö on reservin majuri, Hermannien entinen aktiivi ja kunniajäsen. Hänen mukaansa hermannit kokivat tekevänsä tärkeää työtä, vaikka eivät voineet siitä kenellekään puhua.

”Minä pidin isoja esikuntaharjoituksia vähintään kerran vuodessa ja pari kolme kertaa vuodessa pienempiä niin sanottuja toimistotyöharjoituksia. Niihin sai jokainen kertausharjoituskutsun.”

Helsingin sotilaspiiri tarvitsi Hermannien apua, koska piirillä ei ollut rahaa ja henkilökuntaa kaikkiin niihin tehtäviin, joita siltä vaadittiin. Elettiin niukkuuden aikaa, joten hermannit tulivat avuksi.

Helsingin puolustajat

Hermanneja kaasunaamariharjoituksessa.
Hermannien syntymisen taustalla oli se, että liittoutuneiden valvontakomissio kielsi syksyllä 1944 liikekannallepanon valmistelut Suomessa. Myös sotilaallisen koulutuksen antaminen Puolustusvoimien ulkopuolella kiellettiin. Liikekannallepanon suunnittelu pysyikin poliittisesti arkana aiheena aina 1960-luvun puoliväliin asti.

Kuvaavaa on, että kun Puolustusvoimat päätti alkaa kouluttaa liikekannallepanon johtajia vuonna 1953, harjoituksia kutsuttiin varmuuden vuoksi ”kotiseutupalvelun kertausharjoituksiksi”. Jatkokoulutuksesta käytettiin myöhemmin nimeä ”käytännöllinen esikuntapalvelu”.

Hermannien jäsenistö koostui luotettaviksi tiedetyistä reserviupseereista. Luotettavuus tarkoitti sitä, että hermanniksi ei voinut pyrkiä, vaan sen jäseneksi kutsuttiin.

Kutsuttavista henkilöistä päättivät hermannit itse tai sitten he saivat ehdotuksia sopivista miehistä sotilaspiirin esikunnalta.

Kutsuttavat olivat sotilaspiirin harjoituksissa erilaisiin luottotehtäviin koulutettuja. Osa heistä oli evp-upseereita.

Jäsenyyden edellytyksenä oli sodan ajan sijoitus Puolustusvoimien liikekannallepano-organisaatiossa. Tavoitteena oli saada mukaan isänmaallisia ja yhteiskunnallisesti merkittävissä asemissa olevia miehiä.

Myöhemmässä vaiheessa jäseniksi kutsuttiin myös Helsingin puolustukseen koulutettujen joukkojen keskeisimpiä reserviläisjohtajia.

Hermannikuntaan kutsuminen tapahtui pääsääntöisesti kertausharjoitusten jälkeen. Jäseniä oli akateemikoista Mannerheim-ristin ritareihin, joista tunnetuin lienee Tuomas Gerdt.

Valtiota vastaan kapinoijilla tai alkoholismiin taipuvaisilla ei ollut Hermanneihin asiaa.

Sota-ajan organisaatioon sijoitettuja hermanneja oli vuosikymmenten mittaan rivissä joitakin satoja aina kerrallaan.

Esimerkiksi vuonna 1982 keskimääräinen hermanni oli 45-vuotias yliluutnantti, joka toimi siviilissä päällikkötehtävässä.

Varsinaiseksi yhdistykseksi Hermannit järjestäytyi vasta 1972. Silloinkin yhdistys oli ei-julkinen. Julkisuuteen siitä tuli tietoja vasta kylmän sodan päätyttyä ja Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla.

Hermannit-nimi tulee todennäköisesti eversti Toivo Herman Luukolta (1903–1979), joka toimi Helsingin sotilaspiirin päällikkönä vuosina 1955–1963. Luukko oli ollut helsinkiläisten joukkojen mukana sodissa ja asekätkennän vuoksi pidätettynä 1,5 vuotta.

Helsingin puolustajat

Eversti Toivo Herman Luukko
Hermannit katsovat toimintansa alkaneen syyskuussa 1958. Tuolloin Helsingin sotilaspiiri alkoi kouluttaa valikoituja reserviupseereita liikekannallepanon vaatimaan perustamisorganisaatioon. Silloin syntyi johdettu toisensa tuntevien miesten yhteisö.

Keskimääräinen hermanni oli tuolloin nelikymppinen sotaveteraani, jonka sotilasarvo vaihteli luutnantista kapteeniin. 1960-luvulla koulutusta sai vuosittain 15–20 reserviupseeria.

Sotilaallisen harjoittelun lisäksi Hermannit keräsi rahaa ja varusteita Helsingin sotilaspiirille.

Esimerkiksi 1970-luvun alussa yhdistys lahjoitti kokonaisen radiokaluston valmiuden kohottamisen ajan johtamista varten. Kalustoa ei annettu sotilaskirjanpitoon, jottei Pääesikunta olisi ominut niitä omaan käyttöön. Radioita säilytettiin poliisin suojissa.

Hermanneja käytettiin myös tiedusteluorganisaationa. Kun Helsingissä järjestettiin vuonna 1962 vasemmistolaishenkiset nuorisofestivaalit, niin hermannit välittivät sotilaspiirille tietoja mielialoista ja auttoivat festivaalivieraiden alusten tarkastamisessa.

Hermannien toiminta hiipui hetkeksi 1990-luvulla, kun uudet sotilasläänit perustettiin.

”Siinä oli hiljainen hetki, kun sotilaslääni ei tiennyt tarkkaan, miten käyttäisi hermanneja. He eivät enää tarvinneet rahallista ja asiantuntija-apua samalla tavalla kuin aikaisemmin”, Pälikkö sanoo.

Hermannit-yhdistys toimii yhä, vaikka kylmän sodan aikaista roolia sillä ei enää ole. Yhteistyökumppanina on sotilasläänien lakkauttamisen jälkeen Kaartin jääkärirykmentti.

Hermannit järjestää muun muassa vapaaehtoisia harjoituksia ja luentotilaisuuksia jäsenilleen. Jäseniä yhdistyksessä on noin 450, joista 40 prosenttia on yli 60-vuotiaita.

Lähteet: Ohto Manninen: Helsingin puolustajat ja Kimmo Pälikön haastattelu.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1451707393736?jako=664090bd18c5016c112d0ba4a3d4bb98&ref=fb-share

 

[skärdis]

Ilmeisesti tuollaisia Hermannin kaltaisia joukkoja on ollut muuallakin Suomessa. Tietoa niistä ei tietenkään ole juurikaan saatavilla, mutta aikalaiset ovat vielä keskuudessamme.

Jossakin aiemmassa ketjussa olemme keskustelleetkin esimerkiksi Härmälän (myöh. Pirkkalan) lentokentän suojaamisesta Prahan ja Tsekkoslovakian miehityksen kaltaisen tapahtumasarjan ehkäisemiseksi. Avainasemassa oli valtion autovarikon eli käytännössä Postin rekkojen käyttäminen kiitotien sulkemiseen. Rekat olisi saatu liikkeelle nopeastikin. Tähän oli siis valmistauduttu jo rauhan oloissa ennen kuin vihreät miehet olisivat laskeutuneet kentälle. Taustalla olivat isänmaallisiksi tiedetyt ja ehdottoman luotettavat pirkanmaalaisreserviläiset. Suurin ongelma lienee ollut postin ja valtion autovarikon henkilökunnassa vallinnut laaja kommunistien tai ainakin vasemmiston kannattaminen.

 

[jak]

Suurin ongelma lienee ollut postin ja valtion autovarikon henkilökunnassa vallinnut laaja kommunistien tai ainakin vasemmiston kannattaminen.

Eiköhän ne olleet ihan samanlaisia reserviläisiä kuin kaikki muutkin.

 

[skärdis]

Eiköhän ne olleet ihan samanlaisia reserviläisiä kuin kaikki muutkin.

On reserviläisiä ja reserviläisiä.

Niin on ollut aina ennenkin, enkä usko ylipolitisoituneen 60-luvun lopun ja 70-luvun ainakaan lisänneen kaikkien reserviläisten halua puhaltaa yhteen hiileen.

Helsingin Hermanneistakin kannattaa huomata, että jäseneksi kelpasivat vain hyvämaineiset (= jonkun jäsenen suosittelema) reserviupseerit. Ei todellakaan ollut mitään jokaressun toimintaa.

En tiedä, oliko aliupseerien ja etenkin miehistön totaalinen poissulkeminen osa ajankuvaa vai oliko oikeasti niin, ettei sieltä löytynyt luotettavia miehiä?

 

[kimmo.j]

Epäilen sen korostaneen jäsenten roolia. Ei edes haaveiltu kokonaisista joukoista, vaan laadukkaasta reservinjohtajista joiden avulla liikekannallepano saatiin paitsi käyntiin, mutta myös toteutettua.

On hienoa lukea tällaisista yhdistyksistä, se osoittaa paitsi vapaaehtoisuuden voiman ja merkityksen, sen ettei koko Suomi ollut rähmällään kylmän sodan aikana.

 

[Herman30]

http://www.kymensanomat.fi/Online/2016/01/06/Kahdeksan konepistoolia edelleen ilman omistajaa Haminassa/2016320107000/4

Jotain kummaa tapauksessa on. Ehkä tilaaja suunnitellut niiden muuttamista toimiviksi ja nyt ei uskalla hakea niitä kun tulli tapauksen kimpussa. Ja onkohan salanimellä tilattu kun ei vastaanottajaa löydy.

Kahdeksan konepistoolia edelleen ilman omistajaa Haminassa.
Kahdeksalle Haminan tullin hallussa olevalle konepistoolille ei vielä ole löytynyt omistajaa. Tulli otti deaktivoidut konepistoolit haltuunsa Virolahden asiamiespostista jo reilu vuosi sitten.

Viime syyskuussa tullin rikostorjunta julkaisi kuulutuksen, jolla Saksasta Virolahdelle toimitetuille konepistooleille etsittiin omistajaa tai määräysvallan aseisiin omaavaa henkilöä. Omistusoikeus aseisiin on kuulutuksen mukaan pystyttävä osoittamaan esimerkiksi kauppakirjalla.

Tulliylitarkastaja Timo Ruottinen tullin rikostorjunnan vakavan rikollisuuden torjuntalinjan Hamina yksiköstä vahvistaa, ettei omistajaa kuulutuksesta huolimatta aseille ole ilmaantunut. Määräaika ilmoittautumiseen umpeutuu maaliskuun alussa, jonka jälkeen aseet joko myydään tai hävitetään.

 

[Vääpeli]

Jotain hämärää tossa on, jos deaktivoidut aseet on pysäytetty ja sitä myöten lailliset koriste-esineet on otettu Tullin haltuun.

 

[jurppi]

Ollilla on (taas) asiaa:

Näkökulma: Suomen puolustus tarvitsee Ruotsin apua
Keskiviikko 23.12.2015 klo 22.40

Sotilaamme kaipaavat naapuritukea liikekannallepanon turvaamisessa, ilmapuolustuksessa ja vedenalaisessa sodankäynnissä, kirjoittaa Olli Ainola.


Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Pohjoismaiden puolustusministerien tapaamisessa. (JESSICA GOW/TT VIA AP)

Nato-jäsenyydestä saattaisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä Suomen turvallisuudelle nykyisessä tilanteessa.

Näin järkeilee everstiluutnantti Fred Blombergs uusimmassa Sotilasaikakauslehdessä. Blombergs on puolustusvoimien tutkimuslaitoksen erikoistutkija ja Sotilasaikakauslehti on upseeriliiton julkaisema ammattilehti, joten väitteellä on painoarvoa, vaikkei se mitään pyhää herran sanaa olekaan.

Nato-jäsenyydestä saattaa olla haittaa, koska Venäjä pelkää. Venäjä säikkyy aivan erityisesti sitä, että Yhdysvallat liittolaisineen voisivat hyökätä Suomen alueen kautta Venäjälle. Tämän estääkseen Venäjän olisi pakko kasvattaa asevoimiaan Suomen lähialueilla sekä nostettava muutenkin kierroksiaan.

Ennen pitkää suurvallat tappelisivat Itämeren hegemoniasta. Samalla kasvaisi suurvaltojen välisen sodan riski.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015122320873461_uu.shtml

Typerää kirjoitusta..kuka/ketkä sitten onkaan em. mielipiteiden taustalla.

Venäjä ei pelkää NATO missään muussa merkityksessä kuin että puolustusliitto estää Venäjää toteuttamasta sotilaallisia provokaatioita, uhkauksia ja viime kädessä myös rajaloukkauksia NATO:n jäsenmaita kohtaan. Tämä on *ainoa pelko*..Mitään muuta Venäjä ei pelkää eikä sen edes tarvitse pelätä. NATO tai yksinkään sen jäsenmaista ei tule koskaan sotilaallisesti loukkaamaan Venäjän rajojen koskemattomuutta. Putin ja kaikki mahdolliset Venäjän johtajat tietävät sen.

Venäjä ei myöskään pelkää että Suomi olisi uhkana Pietarin turvallisuudelle. Venäjä ei pelkää sitä että Suomi hyökkäisi Venäjälle. Ei siinäkään tapauksessa että Suomi olisi puolustusliiton jäsenmaa. Suomen mahdollisessa jäsenyydessä on Venäjän pelkona se ettei Suomi voisi olla, jäsenyyden toteutuessa, enää Venäjän sotilaallisen toiminnan kohteena. Venäjältä katoaisi jopa teoreettinen mahdollisuuksia painostaa Suomea sotilaallisesti..

Vain näitä em. asioita Putin ja Venäjän johto pelkäävät. Vain ja ainoastaan näitä!

 

[Old Boy]

En tiedä, oliko aliupseerien ja etenkin miehistön totaalinen poissulkeminen osa ajankuvaa vai oliko oikeasti niin, ettei sieltä löytynyt luotettavia miehiä?

Hommahan käynnistyi PV:n aloitteesta, tai no: aktiivisen ja aloitekykyisen vastuukomentajan toimesta. Ensimmäinen asia mitä tarvittiin oli sopivia toimijoita koulutettaviksi vaativiin tehtäviin. Luonnollisesti
eversti lähti niitä hakemaan tutun yhteistyökumppanin Helsingin Reserviupseeri Kerhon piiristä. Eihän muita järjestöjä vielä kunnolla edes ollut, RAUL ja MPKL perustettiin vasta 1950 -luvun puolivälissä. Runsaat
50 v sitten reserviupseerijärjestöjen arvostus yhteiskunnassa oli myös aivan toinen kun nyt. Toiminnassa mukana oli välillä vuorineuvostasoakin tai ainakin tulevia. Siten taloudellista, kuljetus- ym tukeakin
oli hyvin saatavissa.

 

[krd]

Ministeriössä heräsi huoli: Maavoimien kalusto rapistuu vauhdilla
Keskiviikko 30.12.2015 klo 06.01

Puolustusministeriö huolehtii nyt maavoimien hankintojen rahoituksesta.


Miehistönkuljetusvaunu Masi Porin prikaatissa. (TOMI VUOKOLA/AL)


Puolustusministeriön kohta väistyvä kansliapäällikkö Arto Räty kehottaa miettimään, millaiseen sotilaalliseen maanpuolustukseen Suomella on varaa 2020-luvulla. Puolustusministeri Jussi Niinistö ja puolustuspoliittisen osaston päällikkö Esa Pulkkinen myöntävät maavoimien kaluston rahoituksen haasteet.

Vaikka Venäjän talous on kuralla, maa varustautuu sotilaallisesti tavalla, jota ei ole nähty sitten kylmän sodan. Iltalehti uutisoi tiistaina, miten itänaapurimme on yhä aktiivisemmin investoinut puolustukseensa kansalaistensa elintason kustannuksella.

Suomessa taas puolustusministeriön kohta väistyvä kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Räty on huolissaan puolustusvoimien koko rahoituksen riittävyydestä 2020-luvun tarpeita ajatellen.

- Budjettikäyrä ei ole noussut sillä tavalla kuin oli alunperin ajatus. Samaan aikaan hinnat nousevat. Materiaalihankintoihin tulee siis jatkossa entistä vähemmän rahaa, Räty perustelee huoltaan.

Merivoimien taistelualukset ja ilmavoimien torjuntahävittäjät vanhenevat 2020-luvulla, joten niiden tilalle on hankittava uusia. Rädyn mukaan Laivue 2020 ja HX-hävittäjä -hankkeet vievät kaiken huomion, ja puolustusvoimien muu kehitys on vaarassa pysähtyä.

- Yksi iso tekijä on maavoimat. Sen volyymit ovat niin suuret, että materiaalin ylläpitäminen on aika haastavaa 2020-lukua ajatellen, Räty sanoo.

Räty kertoi huolestaan ensimmäiseksi Ylen Radion Ykkösaamussa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015123020888430_uu.shtml

Niinpä, käytettynäkään ei saa enää mitään, kiitos tilanteen:
"Suomelle kelpaisi myös käytetty sotakalusto, mutta sen saatavuus on vaikeutunut.
Puolustusvoimien varmuusvarastot ovat huvenneet rahapulan takia jo 4–5 vuotta, kertoo puolustusministeriön uusi kansliapäällikkö Jukka JuustiAamulehdelle.
Hänen mukaansa tavaraa on käytetty enemmän kuin on pystytty korvaamaan.
Juustin mukaan ei ole mahdollista kertoa julki tarkemmin, paljonko varastot ovat supistuneet. Kyse ei hänen mukaansa ole kuitenkaan kriittisestä tasosta.
Parlamentaarinen seurantaryhmä on suosittanut lisärahoitusta puolustusvoimille.
Luotan siihen, että maavoimat pysyy iskukykyisenä jatkossakin, Juusti sanoo.
Insinöörikenraalimajuri kertoo, että Suomi ostaisi käytettyä sotakalustoa, mutta sen saatavuus on vaikeutunut.
Turvallisuuspoliittinen ilmapiiri on aiheuttanut sen, että nyt käytetyt viedään käsistä.
Juusti myös ottaa kantaa Suomen ja Naton suhteeseen. Hänen mukaansa on täysin harhakuva, että Suomea oltaisiin maanittelemassa Naton jäseneksi."
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...e-armeijan-varmuusvarastot-huvenneet-1.136494

 

[Minuteman]

Asekeräilijät rakentaneet aseille jopa 180 000 euron bunkkereita – keräilylle on monia syitä
Kotimaa Julkaistu 17.01.2016 14:01


Asekeräilijöillä on lupa keräillä joitakin erittäin vaarallisiksi arvioituja aseita. Vuonna 2014 Suomessa oli 1 545 hyväksyttyä asekeräilijää.

Poliisin tilastojen perusteella asekeräilijät omistavat Suomessa muun muassa kuusi sinkoa, kymmeniä kranaatinheittimiä ja tuhansia sarjatuliaseita.

Syitä asekeräilyyn voi olla monenlaisia. Osaa kiehtoo esimerkiksi aseiden historiallinen merkitys, ja moni kerääkin Suomen historiaan liittyviä aseita.

Suomen asehistoriallisen seuran varapuheenjohtaja Juhani Jokinen kertoo, etteivät Suomen museot riittäisi niin tarkkaan asehistoriallisen tiedon tallentamiseen, kun mihin keräilijöiden avulla on pystytty.

Hänen mukaansa Suomessa on erittäin laadukkaita kokoelmia, joista löytyy paljon harvinaisuuksia. Tämä johtuu siitä, että Suomi on köyhänä maana käyttänyt niitä aseita, joita se on pystynyt hankkimaan. Sotasaalina ja pieninä ostoerinä niitä ollaan saatu monenlaisia.

– Kuolinpesissä on löytynyt asetyyppejä, joiden olemassaolosta ei ole tiedettykään, Jokinen kertoo.

Yli 20-vuotta asekeräilyä harrastanut Jokinen kerää Suomessa käytettyjä pistooleja, joiden tarinan hän tuntee. Esimerkiksi vanha Saksan armeijan Mauser-pistoolin hän on perinyt isoisältään.

Konkreettiset aseet vain osa keräilyä
Joihinkin ihmisiin vetoavat aseet myös tekniikan tuotteina, joiden suunnitteluratkaisuja tutkitaan kiinnostuksella. Aseet ovat suunnitteluaikansa metallityön huipputuotteita, jotka on suunniteltu toimimaan ja kestämään.

– Ihmiset ovat panostaneet tekniset taitonsa ja osaamisensa huippuunsa aseiden valmistamiseksi, valitettavasti. Mauser-pistoolejakin valmistettiin samalla, kun Euroopassa kuoli ihmisiä nälkään, Jokinen toteaa.

Osaa kiehtoo aseiden esteettinen arvo. Koristeellisimmat aseet ovat kuitenkin yleensä niin vanhoja, ettei niitä Suomesta juuri löydä.

Konkreettisen esineiden kerääminen on Jokisen mukaan kuitenkin vain osa harrastusta, sillä merkittävä osuus on tiedon kerääminen. Keräilijät tuntuvatkin monesti tietävän kaiken keräilynsä kohteesta: valmistusmäärä, -paikka, -aika, käyttöpaikat ja jopa omistetun aseen aiemmat haltijat.


Myös nimellä Ukko-Mauser tunnettuja Mauser M1916 -pistooleja valmistettiin ensimmäisen maailmansodan aikana noin 136 000 kappaletta. Suomeen Ukko-Mausereita tuli jääkärien mukana ja saksalaisten aseapuna valkoisten joukoille vuosina 1917 ja 1918. Kuvassa varhaisempi Mauser C96.



EU:n asedirektiivi uhkaa harrastusta
Euroopan unionissa valmistettu asedirektiivi suunnittelee sarjatuliaseiden ja puoliautomaattiaseiden kieltoa. Tämä tietäisi loppua myös monen aseharrastajan kokoelmalle.

– Suomessa keräilijöistä vain harva voi saada toimivan täysautomaattiaseen. Uudistus koskettaisi myös monia reserviläisiä sekä metsästäjiä, sillä monet aseet ovat itselataavia, Jokinen kertoo.

Hän ei kuitenkaan juuri usko direktiivin toteutuvat Suomessa.

– Ei ole onnistuttu kunnolla osoittamaan, mitä uudistuksella saavutetaan. Monien ihmisryhmien koskettamisen lisäksi se on epärealistinen, sillä valtio joutuisi lunastamaan kaikki kielletyt aseet, ja kustannusvaikutus voisi olla jopa satoja miljoonia euroja.

180 000 euron bunkkeri maan alla
Jokinen pitää turhana ihmisten huolta siitä, että keräilijöillä on hallussaan esimerkiksi konetuliaseita ja kranaatinheittimiä.


– Asekeräilijät ovat hoitaneet asiansa hyvin ja kaikki toiminta on tehtävä yhteistyössä viranomaisten kanssa, hän vakuuttaa.

Eräskin nyttemmin edesmennyt asekeräilijä rakensi 180 000 eurolla kotitalonsa alle bunkkerin, jossa säilytti laajaa asekokoelmaansa.

Bunkkeriin pääsi vain kellarissa sijatsevien kahden teräsoven kautta ja murtohälytin hälytti suoraan poliisille.

– Harrastajien nimiä ja osoitteita ei mielellään kerrota, ettei turhaan kukaan kuvittele, että tuolta olisi saatavissa jotain, Jokela kertoo.

Erityisesti isommissa aseissa riskit rikolliseen käyttöön ovat hänestä vähäisiä.

Esimerkiksi keräilijöiden omistavat singot ovat Jokisen mukaan pääasiassa 55 S 55 -mallia, joka on suomalainen 1950-luvulla kehitetty kevyt sinko.

– Singot ja kranaatinheittimet ovat niin isoja, ettei niitä raahata minnekään, eikä ammuksiakaan saa mistään. Jos singolla haluaa pahaa tehdä, ase hankitaan laittomana Venäjältä, hän toteaa.