Asiatekstiä Mielipidemuotoilusta >
LINKKI
Elämme informaatiosodan keskellä
Kirjoittanut Jarno Limnéll
Venäjä käy parhaillaan laajamittaista informaatiosotaa – ei ainoastaan Krimistä vaan koko Ukrainasta. Sen kohteena ovat niin ukrainalaiset, venäläiset ja Venäjän lähialueen kansat kuin globaalin maailman ihmiset ja heidän johtajansa. Kyse on monipuolisesta informaatiolla vaikuttamisesta, jolla pyritään vahvistamaan valtion asemaa maailmanjärjestyksessä sekä vaikuttamaan tietoisesti yleiseen mielipideilmastoon. Informaatiosota ei ole uusia asia tai vain venäläinen toimintatapa vaan vuosisatoja vanha vaikuttamiskeino, jonka merkitys ja tehokkuus korostuvat uudella tavalla tämän päivän verkottuneessa maailmassa. Informaatiosotaa ei käydä ainoastaan kriisien ja sotien aikana vaan lisääntyvissä määrin aivan tavallisina arkipäivinä – ja se kohdistuu meihin jokaiseen.
Sofi Oksasen tarkkasilmäinen analyysi Venäjän informaatiosodankäynnistä (IL 15.6.) kannattaa lukea huolellisesti. Kärjistetystä kielenkäytöstään huolimatta se herättää ajatuksia, joita jokaisen meistä on välttämätöntä pohtia, informaatioyhteiskunnan sisällä kun elämme. Venäjän sotilasdoktriinissa todetaan selkeäsanaisesti miten merkittävän roolin Venäjä antaa informaatiosodalle tämän päivän ja tulevaisuudessa sodissa sekä konflikteissa. Mutta miksi? Koska tieto on valtaa, ja taho, joka kykenee vaikuttamaan tietoon ja ihmisten ajatteluun käyttää merkittävää valtaa. Se, joka pääsee määrittämään totuutta, voittaa. Informaatiosodankäynnin aseet voivat aikaansaada merkittävämpiä ja pysyvämpiä muutoksia kuin fyysinen voimankäyttö. Kyse on taidosta taistella tiedosta ja totuudesta. Tämän tietävät niin Venäjä, NSA kuin moni muukin.
Mielipideilmaston muokkaaminen on valtion, yrityksen tai yksittäisen johtajan etujen mukaista. Venäläinen informaatiosota ei alkanut Krimin miehityksestä vaan jo paljon aiemmin. Yhtäältä kyse on oman identiteetin rakentamisesta, toisaalta valta-aseman vahvistamisesta suhteessa muihin. Yhtälailla Euroopan Unionin itälaajentuminen tai Yhdysvaltojen globaali kulttuurivienti ja kohdistetummat ”Hearts and Minds”-operaatiot ovat tiedolla vaikuttamista – ja vallankäyttöä.
Informaatio-operaatiot ovat osa ”kovaa” vallankäyttöä (propaganda, väärän tai vääristellyn informaation jakaminen ja oikean informaation kyseenalaistaminen), mutta myös ”pehmeää” valtaa (kyky tehdä omista arvoista ja tavoitteista muiden vapaaehtoisesti hyväksymiä ja tavoittelemia). Ensimmäinen vallankäytön muoto on onnistuessaan tehokas etenkin lyhyellä aikavälillä ja tukee pidempiaikaisesti suosiollisen mielipideilmaston luomista. Yksistään se ei kuitenkaan riitä, sillä uhkaan nojaava valta-asema on kalliimpi ylläpitää kuin suosioon perustuva. Tällaisesta totuuksien epätasapainosta Ukrainassa on kyse.
Tämän päivän maailmassa informaatio-operaatiot eivät rajoitu vain joukkotiedotusvälineisiin tai virallisten, valtiollisten totuuksien seuraamiseen. Sosiaalisessa mediassa kuka tahansa voi ryhtyä ”soturiksi” ja pyrkiä tekemään omasta totuudestaan yleisesti hyväksytyn. Twiitit, Youtube-videot ja FB-päivitykset vaikuttavat yhä enemmän ajatteluumme ympäröivästä maailmasta, mitä siellä tapahtuu, mikä on oikein ja mikä on väärin. Siis mikä on mielestämme totuus. Myös valtiot pyrkivät lisääntyvissä määrin hyödyntämään sosiaalista mediaa. Esimerkiksi Israelin asevoimilla satoja ”some-sotilaita” ja Venäjän etuja sosiaalisessa mediassa edistää mittava propagandakoneisto trolliarmeijoineen.
Sosiaaliseen mediaan on myös ilmestynyt yhä näkyvämmin automatisoituja profiileita, jotka tiettyjen avainsanojen ohjaamina vastaavat esimerkiksi twitter-päivitykseesi. Mutta kyse ei ole pelkistä koneista. Profiilin takaa löytyy usein ihminen, joka pyrkii ohjaamaan sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua haluamaansa suuntaan, tai ainakin sivuraiteille varsinaisesta aihepiiristä. Ajoittain mennään vielä pidemmälle. Viime aikoina on myös Suomessa havaittu esimerkkejä, joissa kriittisesti Venäjästä sosiaalisessa mediassa puhuneet ovat saaneet osakseen suoria uhkauksia.
Viime aikojen informaatiosodankäynnistä on syytä nostaa esille kaksi tapausta. Ensinnäkin yleiseen tai johtajien mielipiteeseen vaikuttamisen ohella informaatio-operaatioilla, yhdistettyinä kybersodankäyntiin, pyritään muokkaamaan järjestelmissä tai verkoissa saatavilla olevaa tietoa, sen yhtenäisyyttä ja luotettavuutta. Tästä oli kyse yrityksissä väärentää Ukrainan presidentinvaalien tulos. Toiseksi, voi pitää poikkeuksellisena, että Naton pääsihteeri syyttää Venäjää suoraan salaisesta propagandaoperaatiosta Euroopassa. Kyse on Anders Fogh Rasmussenin mukaan Venäjän aktiivisesta yhteistyöstä liuskekaasua vastustavien ympäristöjärjestöjen kanssa pitääkseen yllä Euroopan riippuvuutta venäläisestä kaasusta.
Sodat, konfliktit ja kriisit ovat aina olleet osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Sodan yleisenä päämääränä on ollut vaikuttaa vastustajan käyttäytymiseen – saada se taipumaan omaan tahtoon. Sun Tzun vuosituhansia vanhojen sodankäynnin oppien mukaan todellista sotataitoa on voiton saavuttaminen ilman taistelua. Uskoisin Sun Tzun olleen sanoissaan vieläkin varmempi, mikäli olisi kyennyt kuvittelemaan tämän päivän keskenään verkottuneet tietoyhteiskunnat.
Informaatiosodankäynti tulee ymmärtää keskeiseksi osaksi minkä tahansa toimijan sodankäynnin ja vaikuttamisen keinovalikoimaa. Trendi on, että valtiot panostavat fyysisten suorituskykyjen kehittämisen ohella jatkossa yhä enemmän ei-tappavien informaatiosodankäynnin suorituskykyjen vahvistamiseen ja käyttöön. Meidän opittava elämään sen tosiasian kanssa, että itse vaikutamme ja olemme tarkoituksellisen informaatiovaikuttamisen kohteena koko ajan. Informaatiosodassa menestyy parhaiten, kun pysyy jatkuvasti valppaana ja pitää mielessä sopivan lähdekritiikin kaikkea tietoa kohtaan – ja muistaa, että totuus on aina suhteellista.
