Itse en ymmärrä taloudesta muuta kuin sen, että ilman kauppakoulutetun kotihallitukseni järkeä meillä olisi paljon vähemmän mitään vaikka suurituloisempi olenkin.
Mutta en voi olla kiinnitämättä huomiota siihen, että Suomessa marsitetaan mediaan aina samat tyypit puolustamaan kiristyksiä - ja elvytystä - kiristyksiä usein Nordean pääekonomisti Kangasharju, joka toistaa EK:n mantraa ja sitten Vartiainen. Jonkinlaista elvytystä talouskasvun yllyttäjänä taas puolustavat Haaparanta, Korkman ja Markus Jäntti - jotka taas ovat taloustieteilijöitä yliopistoista. Korkman on ollut valtiovarainministeriössä joskus. Nämä ovat aika älykkäitä miehiä, varmaan tietysti Vartiainen ja Kangasharjukin... Mutta tässä on vähän hämmennyksissä. Sen tiedän, että kriisitietoisuutta suomalaisiin on lyöty aika huolella talouspropagandassa.
Korkmanin ja Jäntinkin idea oli se, ettei syömävelkaa vaan infran rakentamista ym. = työpaikkoja, kilpailukykyä (huono infra - tietoliikenne mukaan luettuna - esimerkiksi karkottaa investoijia parempaan infraan, esim. Ruotsiin). Mutta Vartiaisella ei ole muuta mantraa kuin palkat alas, eläkkeet ylös. Eli että työn tarjonta lisääntyisi.
Mutta kun ongelma voikin taloustieteilijöiden mukaan olla se, että työlle ei synny kysyntää kurjistamisessa.
Pelkään siis sitä, että Vartiainen on keskinkertaisuus.
Jäntti on Tukholmassa talousprofessorina ja hän tietysti miettii Ruotsin esimerkistä sitä pärjäämistä. Ruotsihan valitsi jo edellisessä lamassa eri tien kuin Suomi, mutta nyt on jo matkalla velattomaksi ja viiden prosentin kasvu-uralla. Kiinnostavaa sikäli, että Ruotsin muskeli nousi, kun meillä oli vuosia jarru päällä. Euroopan unionin komissio sanoo, että Ruotsissa odotettavissa voi olla jopa investointipiikki, kun pitkään lykätyt hankkeet alkavat purkautua. Kotimainen kulutus tukee kasvua, toisin kuin Suomessa. Suomen vientiteollisuus kärsii myös vahvasta eurosta ja Ruotsin vientiteollisuudelle taas kruunun jokainen heikkeneminen on siunaus. Euro on ollut viime aikoina liian vahva Suomelle. Ongelma on, että euron kurssi määräytyy pitkälti Saksasta.
Jäntin ajatukset:
1) Ruotsissa on opittu, että hyvinvointivaltio tehostaa markkinoiden toimintaa. Se tekee niin tarjoamalla vakuutuksia ihmisille, jotka tarvitsevat suojaa riskeiltä, alueilla, joissa yksityiset vakuutusmarkkinat eivät oikein periaatteessakaan toimi hyvin. Tämä oivallus on suoraan seurausta taloustieteellisestä tutkimuksesta.
2) Koko talous ei ole kuin yksityinen kotitalous. Kun on taloustaantuma, valtion ei pidä elää suu säkkiä myöten vaan päinvastoin sen on harjoitettava ekspansiivista talouspolitiikkaa.
Eli nämä analogiat yksityisen talouden ja kansantalouden kohdalla ovat vahingollisia. Tämä ajatus on 1930-luvulta.
3) Kaikki maat eivät voi olla ylijäämämaita, eivät kauppataseen tai julkisen sektorin vajeiden kannalta. Jokaista ylijäämää vastaa yksi alijäämä.
Tästä seuraa se, että jos esimerkiksi kaikki maailman maat pyrkisivät harjoittamaan samaa politiikkaa kuin Saksa, mistään ei tulisi mitään. Se taas on pitkälti seurausta kansantalouden tilinpidosta.
4) Koulutus on taloudellinen investointi.
5) Eriarvoisuuden kasvu on haitallista taloudelle. Eriarvoisuutta sekä voi että on syytä vähentää erilaisin keinoin, mukaan lukien tulonsiirrot ja verotus.
