Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittäminen

Sardaukar kirjoitti:
NATO:n vaateista jäsenmaita kohtaan on ihan tietoakin saatavilla, ei vain (epä)luuloja. Ruomen ja Ruotsin velvollisuudet olisivat hyvin pitkälle samaa luokkaa Tanskan ja Norjan kanssa. Paitsi että Moldova ei ole Naton jäsen, niin sinne tuskin jouduttaisiin lähettämään ketään. Ja kukas sinne Moldovaan nyt sitten hyökkäisikään? Siinä tapauksessa kaikki Suomen joukot kyllä tarvittaisiin kriisin aikana Suomen turvaamiseen.

NATO:n vastustajilla on usein ihmeellistä venkoilua ja vääristelyä asioissa, ihan oikeata tietoakin kun asiasta löytyisi. 5. artiklan pohjalta meillä olisi velvollisuus auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata. Se tehtäisiin valmiiden suunnitelmien ja organisaation pohjalta. Vaateet tuskin olisivat nykyistä KRIHA/NBG tms. suurempia ja henkilöstö todennäköisesti aika lailla samaa. Eli vapaaehtoisia reserviläsiä ja kantahenkilökuntaa. Ja vastavuoroisesti Suomea autettaisiin samaan tyyliin muiden maiden toimesta niiden resurssien ja NATO:n suunnitelmien pohjalta. Tämä on siis VELVOLLISUUS, joka pätee vain hyökkäyksen tapahtuessa toista NATO-maata vastaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minulla on oikeaa tietoa, siksi juuri nostankin näitä asioita esille, koska monella ei näytä olevan. Ja Moldova ei ole Naton jäsen - vielä. Jos itälaajentuminen jatkuu, niin todennäköisesti jossain välissä on. Ette kai kuvittele että laajentuminen loppuisi Suomeen?

Sardaukar kirjoitti:
Muihin operaatioihin ei ole mikään pakko osallistua. Helvetti, Osmo Soininvaarakin tajuaa asian, mutta joillekin se on vaikeata.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ongelma onkin ne operaatiot, joihin on pakko osallistua, koska ne tulevat tänne. Kas kummaa kun tätä ei uskalleta nostaa esille.

Sardaukar kirjoitti:
http://www.soininvaara.fi/2014/03/22/mina-ja-nato/

Turvallisuuspolitiikka kiinnostaa minua varsin vähän ja sotilaalliset kysymyksen vielä vähemmän. Silti koko keskustelu Suomen puolustamisesta vaikuttaa epä-älylliseltä. Minusta neljää tavoitetta ei voi saavuttaa yhtä aikaa, vaan vähintään yhdestä on luovuttava:

1) Suomella on uskottava puolustus.
2) Suomen puolustus perustuu alueelliseen maanpuolustukseen, mikä edellyttää pinta-alaan, ei väkilukuun suhteutettua armeijaa.
3) Ei luoteta vieraan apuun.
4) Rahaa riittää puolustuksen ohella myös hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin.

Aivan kummallinen on käsitys, että yhdessä puolustautuminen tulisi kalliimmaksi kuin että jokainen maa varautuu kaikkeen erikseen. Aivan varmasti yhtä uskottava puolustus saadaan Naton jäsenenä halvemmalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep, Osmokin haaveilee halvemmasta puolustuksesta Natossa. Muistaakseni hän halusi myös lopettaa asevelvollisuuden?

Sardaukar kirjoitti:
Voisin sanoa, että Suomen turvallisuuspolitiikassa jokin ulkopuolinen kriitikko (kuten minä :D ) voisi nähdä jo piirteitä kahdesta ensimmäisestä epäonnistumisesta. Esim. Talvisodasta ei tunnu olevan otettu oppia tarpeellisesti, ei vaikka "älä luota vieraan apuun" oli täysin paikkansapitämätön (apua oli pakko ottaa mistä vaan sitä saatiin, suureksi osaksi myöhässä, ja revohka johti sitten liittoutumiseen pakon edessä Natsi-Saksan kanssa). Asiaa kannattaa miettiä tämänkin keskustelun ohessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikea mieltää miten talvisota oli "epäonnistuminen". Nähdäkseni se sujui jokseenkin niin hyvin kuin oli mahdollista niissä olosuhteissa olettaa. Vielä parempi itsenäinen varautuminen olisi toki auttanut asiaa.

Sardaukar kirjoitti:
Tulevaisuuden muutosten arviointi on myöskin epäonnistunut, vaikka Georgian sota 2008 antoi jo selvät osviitat, mitä on tulossa. Osittain Venäjän uusi doktriini ja turvallisuuspolitiikka alkoi jo toisesta Tsetsenian sodasta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, mitä Georgian sota opettikaan? Aika harva tuntui miettivän sitäkään asiaa loppuun.
 
Torrakko kirjoitti:
5. artikla ei pakota mihinkään sotaan. Se jättää jäsenmaille päätäntävallan että tehdäänkö politiikkaa vai sotaa. Käytännössä Suomi voisi TV:ssä "tuomita kaikki X vastaan tehdyt hyökkäykset" etc. ja jättää asian siihen. Se olisi täysin 5. artiklan mukaista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä, tämä on juuri eräs niistä mainitsemistani ristiriidoista. Mikäänhän ei vastavuoroisesti estä muita maita sitten antamassa 5. artiklan mukaista TV-lausuntoa Suomeen kohdistuneesta hyökkäyksestä.
 
fulcrum kirjoitti:
Vaikea mieltää miten talvisota oli "epäonnistuminen". Nähdäkseni se sujui jokseenkin niin hyvin kuin oli mahdollista niissä olosuhteissa olettaa. Vielä parempi itsenäinen varautuminen olisi toki auttanut asiaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä lause kertoo jo aika paljon sanojastaan, varsinkin silloin kun sen sanoo fanaattinen Naton vastustaja pönkittääkseen,...niin mitä?

Lähestulkoon kaikki toimet joilla Talvisota olisi voitu välttää, oli jäänyt tekemättä tai ei vaan onnistuttu aikaan saamaan. Sotaan jouduttiin juuri sen vuoksi kun Stalin ei pitänyt Suomea alkuunkaan riittävän vahvana ja pelkäsi meidän liittoutumista lännen tai Saksan tai jopa Ruotsin kanssa kuten hän muistutti tapahtuneen 1918 joka käänteessä kun neuvottelijat puhuivat puolueettomuudesta. Suomen kysymys oli hoidettava alta pois ennen kuin tämä liittoutuminen tapahtuisi. Sen jälkeen se olisi sitten myöhäistä. Muistat varmaan miksi homma tyssäsi kesällä 1940 vaikka Suomen kysymyksen lopullista ratkaisua kremlissä kovasti vaadittiin. Kaikista liittolaista epämieluisin vaan ilmoitti Molotoville että nyt se vaan ei käy. Suomea provosoitiin raskaasti mutta varsinaisia Mainilan laukauksia ei enää ryssä uskaltanut ampua. Ihme juttu vaikka juuri se pahin pelko oli toteutumassa eli Suomen ja Saksan liitto eli juuri se mitä Stalin oli koko aika sanonutkin tapahtuvan. Uskooko joku, että ajattelu malli tässä asiassa on Kremlissä muuttunut.



Se joka käyttää talvisotaan johtanutta kehitystä perusteluna sille, että hyvinhän tässä on ennenkin yksin pärjätty, tekee kyllä melkoisen ilmaveivin historiantulkinnoissaan pönkittääkseen omaa uskontoaan. Se sodan syttyminen, kun on aina se suurin onnettomuus. Sen jälkeen Suomi on joka tapauksessa enemmän tai vähemmän se kuuluisa ajopuu tai pikemminkin lastu laineilla.

Vielä kerran näistä historian opetuksista. Ilman liittoa Saksan kanssa Suomi ja suomalaiset olisi likvidoitu viimeistään 1940 syksyyn mennessä.
 
Talvisodasta ja Natosta aiheeseen:

Ruotsin maavoimien komentajan adjutantti twiittasi

https://twitter.com/x/status/529548847941697536

"Ruotsin ja Suomen maavoimien yhteistyö käynnissä. Alkaa toimikoulutuksella/-harjoittelulla -15, osallistumalla paikallisiin harjoituksiin ystäväyksikön kanssa -16, ja osallistumalla pataljoonalla suomalaiseen loppuharjoitukseen -17 >>"

https://twitter.com/x/status/529549445697122304

"">> Tavoite on ruotsalais-suomalainen kyky harjoittaa kriisinhallintaa sekä kansallista tukea prikaatin puitteissa -20. Nyt tarvitaan poliittista hyväksyntää sekä >"

https://twitter.com/x/status/529549858307600384

"> varojen jakoa tähän. Emme voi ilmoittautua juhliin ja sitten jäädä pois"
 
Tullaankohan vielä tällä vuosikymmenellä näkemään vaikkapa Ruotsalaisia panssarijoukkoja esim. Mekanisoidussa harjoituksessa Niinisalossa?
 
PJ85 kirjoitti:
Tullaankohan vielä tällä vuosikymmenellä näkemään vaikkapa Ruotsalaisia panssarijoukkoja esim. Mekanisoidussa harjoituksessa Niinisalossa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Ruotsalaisia panssarijoukkoja?

IO-14 organissaatiossa on Maavoimissa 7 pataljoonaa, joista kolme mekanisoitua pataljoonaa ilman taisteluvaunuja ja lisäksi 3 erillistä panssarikomppaniaa. Taisteluvaunuja on organisaatiossa 42. Fyysisesti Ruotsissa on Leo 2a5 taisteluvaunuja noin 110. Ruotsin edellinen hallitus päätti "suursatsauksessa" että 42/110 saavat yläpitokorjauksen, jolloin lähinnä taistelunjohtojärjestelmä ja akut uusitaan.

Tosin näyttää tämäkin ylläpitokorjaus menneen reisille

https://twitter.com/x/status/530285403329552384

"Hups! Rahat taisteluvaunujen ylläpitoon/modernisointiin riittivät vain 23/110 kpl:lle. Tarvitaanko uusi tarjous tai enemmän rahaa?!"

Eli "Ruotsalaisia panssarijoukkoja" on hieman optimistinen kuvaus.

(kahdeksas pataljoona on rannikkojääkäripataljoona joka on merivoimien alainen)
 
adam7 kirjoitti:
Eli "Ruotsalaisia panssarijoukkoja" on hieman optimistinen kuvaus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joukko se on yksi joukkuekin :D ... mutta ei sillä tietenkään sotilaallista merkitystä ole, jotain poliittista merkitystä voi ollakin.

Mielestäni Ruotsin kanssa liittoutuminen palvelisi Ruotsin etuja, mutta Suomelle siitä olisi vähänlaisesti iloa.
 
Mielestäni sen kummemmin saunakauppoihin sortumatta olisi ihan paikallaan symbioosi, jossa me tuotamme turvallisuutta länsinaapurille ja he puolestaan myyvät meille puolustusteollisuudensa tuotteita asevelihintaan.
 
Samses kirjoitti:
Joukko se on yksi joukkuekin :D ... mutta ei sillä tietenkään sotilaallista merkitystä ole, jotain poliittista merkitystä voi ollakin.

Mielestäni Ruotsin kanssa liittoutuminen palvelisi Ruotsin etuja, mutta Suomelle siitä olisi vähänlaisesti iloa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ruotsi ei voi joutua oikein konfliktiin ilman että Suomi sotkeutuisi konfliktiin mukaan. Ruotsin merivoimat kykenisivät sulkemaan Suomenlahden yhdessä Suomen merivoimien kanssa. Ruotsilla on merkittävää ilmaiskukykyä, Suomella ei. Ruotsilla on AEW-koneita, Suomella ei. Suomella on 11 maavoimien operatiivisten joukkojen pataljoonaa, jos Ruotsista liikenisi meille Norrlannin prikaati (3.Brigadstaben, 3. ja 4. Manöverbataljon, 91. Artilleribataljon, sijoitettu Bodeniin, ei niillä ole järkeä siellä kökkiä) kyseessä olisi 20% lisäys maavoimiimme. Itse asiassa hieman suurempi, sillä Suomessahan pataljoonassa on pääosin 3 komppaniaa ja Ruotsissa 4., eli komppaniamäärällä Suomessa operatiivisiin joukkoihin kuuluu noin 35 komppaniaa, Ruotsissa 31.

Tulee muistaa että vaikka Ruotsissa ei ole niin paljon paperiprikaateja kuin meillä, ja esim. sotavalmiuskriteerit ovat korkeammalla, ei tämän takia kannata sortua mihinkään heikko Ruotsi -harhaluuloihin.
 
Viimeksi muokattu:
StmSvejk kirjoitti:
Ruotsi ei voi joutua oikein konfliktiin ilman että Suomi sotkeutuisi konfliktiin mukaan. Ruotsin merivoimat kykenisivät sulkemaan Suomenlahden yhdessä Suomen merivoimien kanssa. Ruotsilla on merkittävää ilmaiskukykyä, Suomella ei. Ruotsilla on AEW-koneita, Suomella ei. Suomella on 11 maavoimien operatiivisten joukkojen pataljoonaa, jos Ruotsista liikenisi meille Norrlannin prikaati (3.Brigadstaben, 3. ja 4. Manöverbataljon, 91. Artilleribataljon, sijoitettu Bodeniin, ei niillä ole järkeä siellä kökkiä) kyseessä olisi 20% lisäys maavoimiimme. Itse asiassa hieman suurempi, sillä Suomessahan pataljoonassa on pääosin 3 komppaniaa ja Ruotsissa 4., eli komppaniamäärällä Suomessa operatiivisiin joukkoihin kuuluu noin 35 komppaniaa, Ruotsissa 31.

Tulee muistaa että vaikka Ruotsissa ei ole niin paljon paperiprikaateja kuin meillä, ja esim. sotavalmiuskriteerit ovat korkeammalla, ei tämän takia kannata sortua mihinkään heikko Ruotsi -harhaluuloihin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Se, että Ruotsin maavoimat ovat heikot, ei ole harhaluulo. Merivoimat toki ovat ihan eri luokkaa kuin meillä, ja ilmavoimat jonkin verran vahvemmat.

Pataljoonien laskeminen ei ole validi mittari - Ruotsilla ei ole mm. tykistöä juuri lainkaan - eikä Suomen pelkkien operatiivisten joukkojen vahvuuden vertaaminen Ruotsin koko niukkkaan vahvuuteen ole millään tavalla perusteltavissa.
 
Jos Venäjä aloittaa maahyökkäyksen Suomeen, niin Ruotsista tulisi hyvin todennäköisesti (?) apuja ainakin jos oltaisiin SWE-FIN puolustusliitto asettelussa. Miksi niistä ei olisi Suomelle hyötyä? Yhdenkin mekanisoidun pataljoonan lisäys on Suomalaisittain merkittävä.
 
Mielellään ottaisi tuossa tilanteessa apuja. Lisäksi tuntemani ruotsalaiset sotilaat ovat sekä täyspäistä että pätevää porukkaa.
 
Samses kirjoitti:
Se, että Ruotsin maavoimat ovat heikot, ei ole harhaluulo. Merivoimat toki ovat ihan eri luokkaa kuin meillä, ja ilmavoimat jonkin verran vahvemmat.

Pataljoonien laskeminen ei ole validi mittari - Ruotsilla ei ole mm. tykistöä juuri lainkaan - eikä Suomen pelkkien operatiivisten joukkojen vahvuuden vertaaminen Ruotsin koko niukkkaan vahvuuteen ole millään tavalla perusteltavissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ruotsille on tulossa käyttöön 24 Archeria jotka teholtaan tosin vastaavat - vähintään - arviolta noin sataa perinteistä 155mm kanuunaa. Ei kyse ole tykistön täydellisestä puutteesta vaan erilaisista painotuksista johtuen erilaisesta uhkakuvasta.

Suomen ja Ruotsin maavoimien sodanajan vahvuuden suurin ero syntyy Suomen alueellisista joukoista joita vastaavia Ruotsilla ei ole, ei tosin ole juuri tarvettakaan sillä Ruotsin ydinalueille päästäkseen vihollisen pitää saapua joko ilma- tai meriteitse. Alueellisten joukkojen vahvuus tosin supistuu meilläkin kuin pyy maailmanlopun edellä, liekö niitä enää käytännössä lainkaan 2020-luvulla?

Mutta eniwei, Ruotsilla on merkittävä määrä joukkoja joista olisi Suomen kannalta merkittävä etu.
 
Siitä vaan ilmoittautumaan Hanasaaressa 26.11.2014 järjestettävään seminaariin: Suomalais-ruotsalainen puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö. Ohjelma ja osallistujat ovat kovatasoisia!

http://www.hanaholmen.fi/fi/ohjelma...uolustus-ja-turvallisuuspoliittinen-yhteistyo

hanating%20160x160.jpg

Suomalais-ruotsalainen puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö
26.11.2014 - 26.11.2014 | Yhteiskunta ja elinkeinoelämä

Hanasaari, Espoo

Geopoliittiset muutokset Suomen ja Ruotsin lähiympäristössä, kuten Ukrainankriisi sekä lisääntynyt sotilaallinen toiminta itämerellä on ajankohtaistanut uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen keskustelun maissamme.

Keskustelua Nato-jäsenyydestä käydään entistä vilkkaammin ja myös aiempaa useimmilla areenoilla. Myös keskustelu puolustuskyvystä, kansallisesta puolustuksesta ja kansainvälisistä operaatioista on saanut uuden ulottuvuuden.

Ensi vuoden tammikuussa julkistetaan raportti siitä, miten Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä tulisi vahvistaa. Työn ovat käynnistäneet puolustusministerit Karin Enström ja Carl Haglund. Raportin ensimmäinen osa muodostaa pohjan konferenssissa käytävälle keskustelulle. Tilaisuudessa käsitellään myös konkreettisia esimerkkejä suomalais-ruotsalaisesta puolustusyhteistyöstä.

Juontajat:
Stefan Wallin, entinen puolustusministeri

Lena Bartholdson, pääsihteeri, Folk och försvar

12.30 Konferenssin avaus

Puheenjohtaja Jan-Erik Enestam, Ruotsalais-suomalainen kulttuurirahasto

Puheenjohtaja Göran Arrius, Folk och Försvar

12.40 Suomen puolustuksen kehitys

Puolustusministeri Carl Haglund

13.00 Ruotsin puolustuksen kehitys

Valtiosihteeri Jan Salestrand

13.20 Mihin suuntaan yhteinen puolustusyhteistyömme kehittyy?

Puolustusministeri Carl Haglund

Valtiosihteeri Jan Salestrand

14.00 Esimerkkejä ruotsalais-suomalaisetsa puolustusyhteistyöstä

Prikaatin komentaja, kommodori Olavi Jantunen, Uudenmaan Prikaati

Rykmentin komentaja, eversti Peder Ohlsson

Amfibiorykmentti Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen

Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Jan Thörnqvist

15.00 Tauko

15.30 Missä kulkee kahdenvälisen yhteistyön rajat?

Puheenjohtaja Allan Widman, Puolustusvaliokunta

Varapuheenjohtaja Åsa Lindestam, Puolustusvaliokunta

Kansanedustaja Hans Wallmark, Puolustusvaliokunta

Puheenjohtaja Jussi Niinistö, Puolustusvaliokunta

Varapuheenjohtaja Seppo Kääriäinen, Puolustusvaliokunta

Varapuheenjohtaja Pertti Salolainen, Ulkoasiainvaliokunta

16.45 Ajatuksia ja kommentteja

Turvallisuuspolitiikan toimittaja Mikael Holmström, Svenska Dagbladet

Politiikan kommentaattori Ewa Stenberg, Dagens Nyheter

Tutkija Hanna Smith, Aleksanteri instituutti

17.45 Vastaanotto

Osallistuminen on maksuton mutta edellyttää ilmoittautumista viimeistään 20.11. yllä olevan ilmoittautumislomakkeen kautta.

Kielet: suomi ja ruotsi, simultaanitulkkaus

Lisätietoja antaa apulaisohjelmajohtaja Tina Räihä, [email protected], +358405636846. Järjestäjät: Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Hanasaari – kulturcentrum för Sverige och Finland, Folk och Försvar.

 
En tarkoita etteikö kaikki apu ole tervetullutta. Mutta ei siitä nyt vain mihinkään pääse että maajoukkoja on sveduilta turha toivoa kovinkaan paljoa. Se yksi pataljoonakin on todella suuri osa niiden joukoista, epäilen pahoin että paskan osuessa tuulettimeen voi länsinaapurin poliitikoille tulla mieleen että se yksi pataljoona about viidestä voisi olla kiva pitää kotimaassa. Merellä ja ilmassa tuen saaminen on mielestäni paljon realistisempaa.
 
Samses kirjoitti:
En tarkoita etteikö kaikki apu ole tervetullutta. Mutta ei siitä nyt vain mihinkään pääse että maajoukkoja on sveduilta turha toivoa kovinkaan paljoa. Se yksi pataljoonakin on todella suuri osa niiden joukoista, epäilen pahoin että paskan osuessa tuulettimeen voi länsinaapurin poliitikoille tulla mieleen että se yksi pataljoona about viidestä voisi olla kiva pitää kotimaassa. Merellä ja ilmassa tuen saaminen on mielestäni paljon realistisempaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ilmatukea toki voisi toivoa ja olisi ihan tervetullutta, koska siitä meillä on pulaa. Merellä vissiin riittäisi, jos ruotsalaiset pystyisivät takaamaan laivaliikenteen turvallisuuden omalla rannikollaan, joskin tuossa he tarvitsevat osan ilmavoimistaan, jotta homma voisi toimia.

Mutta muuten meille vissiin riittäisi heidän materiaalinen apu.
 
Samses kirjoitti:
En tarkoita etteikö kaikki apu ole tervetullutta. Mutta ei siitä nyt vain mihinkään pääse että maajoukkoja on sveduilta turha toivoa kovinkaan paljoa. Se yksi pataljoonakin on todella suuri osa niiden joukoista, epäilen pahoin että paskan osuessa tuulettimeen voi länsinaapurin poliitikoille tulla mieleen että se yksi pataljoona about viidestä voisi olla kiva pitää kotimaassa. Merellä ja ilmassa tuen saaminen on mielestäni paljon realistisempaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kun mennään iki-ihQ:n talvisotaan, muistetaanpa että tuolloin kolmasosa Ruotsin ilmavoimista tuli avuksemme ihan ilman mitään liittosopimuksia. Maavoimien osalta vapaaehtoisjoukkojen lähettäminen viivästyi ennen kaikkea kehnon koulutuksen vuoksi - Ruotsissahan oli karkeasti Suomen nykymallin asevelvollisuus ennen talvisotaa. Maaliskuussa SFK oli kooltaan prikaati, mutta ottaen huomioon henkilöstön ja materiaalin laadun koulutusjakson jälkeen se tulisi laskea saman tasoiseksi kuin Suomen suojajoukkoprikaatit eli korkeatasoiseksi. Tämä kaikki tilanteessa jossa Ruotsiin kohdistui merkittävä potentiaalinen uhka ydinalueille Saksan taholta. Itse asiassa Ruotsin valmius 9.4.1940 oli onneton juuri sen vuoksi että paras materiaali ja henkilöstö oli keskitetty auttamaan Suomea ja valmistautumaan Pohjois-Ruotsin puolustamiseen.

Pohjois-Ruotsin puolustus hoituu huomattavasti näppärämmin Suomen lapin kuin Ruotsin lapin puolella.
 
"Foliohattu päähän"
Tavallaan kannattaisi kuitenkin vähän toppailla tätä yhteistyötä Ruotsin kanssa. Kymmenen- viidentoista vuoden päästä Ruotsi tai ainakin osia siitä on jonkin sorttinen Kalifaatti. Tuo tahti millä ruotsalaiset imuroivat muhammettilaisia "pakolaisia" vuosittain on niin hirveä, että ei ole kuin ajan kysymys milloin joku monikulttuurisesti rikastettu kaupunki irtautuu ruotsista. Siellä on jo nyt kymmeniä kaupunginosia jotka ovat käytännössä sharia- lain alla eikä ruotsalaisilla viranomaisilla ole sinne paljoa asiaa, jos haluavat ehjinä pysyä.

Sitten kun tämä irtautuminen todella tapahtuu, alkaa hirveä älämölö kun ruotsalaisilla ei ole lihaksia palauttaa sitä osaksi kansainkotia. Tarvitaan joukkoja muualta. Mistäs ruotsi on niitä perinteisesti aina hankkinut?
"Foliohattu pois"
 
Samses kirjoitti:
Joukko se on yksi joukkuekin :D ... mutta ei sillä tietenkään sotilaallista merkitystä ole, jotain poliittista merkitystä voi ollakin.

Mielestäni Ruotsin kanssa liittoutuminen palvelisi Ruotsin etuja, mutta Suomelle siitä olisi vähänlaisesti iloa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olipa perusteltu mielipide.

Vaikka olen täälä valistanut Ruotsin sotilaallisesta heikkoudesta, on kuitenkin alueita joilla maiden kyvyt täydentäisivät toisiaan.

Merivoimissa Ruotsila on sukelusveneitä ja Visby luokan fregatteja, joiden vedenalaiset kyvyt ovat eri luokkaa meidän miina-alusten kanssa. Suomalaisilla aluksilla on sitten parempi vedenpäällinen kyky.

Ruotsin Gripenit täydentäisivät Horneteja, koska vastustaja joutuisi ottamaan huomioon eri kyvyillä varustettuja sotakoneita. Ruotsin Gripenien ilmasta maahan kyky on enemmän CAS:ia ja Hornetien kyky, jahka JASSM saadaan palveluskäyttöön, on kaukovaikuttamiseen.

Edelleen hävittäjäsodassa koneilla on eri vahvuudet ja heikkoiudet, joka ei ole huono asia.

Maavoimien osalta Ruotsilla on pahasti vaiheessa ne kahdeksan manöveeripataljoonaa, jotak IO 14 mukaan pitää saada aikaiseksi. Maavoimien osalta Ruotsista ei kannata odottaa mitään.

----

Eli tuollainen mustavalkoinen ajattelu kummalla on hyötyä, ei ihan skulaa.

Nyt en ole kääsitellyt poliittista puolta eli valtiosopimusta jota vaadittaisiin, miten sellaiseen päästäisiin, ja mitä osapuole mahdollisesti edellyttäisivät toisiltaan, sen solmimiseksi. Kysymyksiä olisivat myös poliittinen ja sotilaallinen johto mahdollisen liiton kriisi- ja sotatilan osalta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top