Suomen taistelukyvystä

Näkemykseni mukaan puolustuskyky perustuu kykyyn tuhota joukkoja yhtä paljon tai enemmän kuin mihin vihollinnen kykenee.
Tällöin valtiollinen toimija (yleensä) ajattelee hyökkäyksen olevan kannattamaton. Tänä päivänä Suomen kyseessä ollessa näin ei ole
verrattuna ympäristössä oleviin toimijoihin.
Aina siitä lähtien kun ihminen nosti kiven maasta lyödäkseen sillä toista, on asejärjestelmien olemassaolo ratkaisevasti vaikuttanut
taistelun tapahtumiin. Tällä hetkellä Suomelta puuttuu ainakin neljä asejärjestelmää, jotka vaikuttavat sodan kulkuun: taistelusukellus-
veneet, vakoilusatelliitit, ballistiset ohjukset ja ydinaseet.
Joku merisodankäyntiä tunteva voi kertoa, miten paljon taistelusukellusveneiden puuttuminen vaikuttaa taistelukykyyn merialueilla
ja vakoilusatelliittien puuttuminen saa aikaan epäsuhdan tiedustelutiedon saatavuuden kanssa; vihollinen tietää meitä paremmin jouk-
kojan sijainnin.
Ballististen ohjusten ja ydinaseiden puuttumisesta seuraa hyvin konkreettisia ongelmia. Ballististen ohjusten kehittäminen on saanut
aikaan tilan, jossa rintamalinjat eivät enää päde (saman tekivät jo aikaisemmin strategiset pommikoneet), mikä tahansa kohde missä ta-
hansa voidaan tuhota ja ydinaseet vähensivät laajojen kokonaisuuksien tuhoamiseen tarvittavien räjähteiden lukumäärän tuhansista
äärimmillään yhteen.
Koska Suomelta puuttuvat edellämainitut asejärjestelmät, on kykymme tuhota joukkoja ja materiaalia ratkaisevasti mahdollisia vihol-
lisiamme heikompi, eikä MAD (mutually assured destruction)-periaate täyty. Tämän seurauksena täysimittaisen sodan syttyessä vihol-
linen voi ampua ballistisilla ohjuksilla kaksi ydinasetta kahteen Suomen kaupunkiin tuhoten ne ja koska meillä ei ole mitään millä vas-
tata, en näe, että ylipäälliköllä olisi muuta vaihtoehtoa kuin antautua ehdoitta (vertaa Japani toisessa mailmansodassa).

Maanpuollustus on tärkeää, itse asiassa näen, että alueen puolustaminen on mille tahansa yhteisölle olemassa olon perusta (ruuan
ja veden ohella), mutta maanpuolustus ilman asian mukaisia aseita on yllä sanotunkin perusteella melko turhaa.
 
Koska Suomelta puuttuvat edellämainitut asejärjestelmät, on kykymme tuhota joukkoja ja materiaalia ratkaisevasti mahdollisia vihol-
lisiamme heikompi, eikä MAD (mutually assured destruction)-periaate täyty. Tämän seurauksena täysimittaisen sodan syttyessä vihol-
linen voi ampua ballistisilla ohjuksilla kaksi ydinasetta kahteen Suomen kaupunkiin tuhoten ne ja koska meillä ei ole mitään millä vas-
tata, en näe, että ylipäälliköllä olisi muuta vaihtoehtoa kuin antautua ehdoitta (vertaa Japani toisessa mailmansodassa).

Maanpuollustus on tärkeää, itse asiassa näen, että alueen puolustaminen on mille tahansa yhteisölle olemassa olon perusta (ruuan
ja veden ohella), mutta maanpuolustus ilman asian mukaisia aseita on yllä sanotunkin perusteella melko turhaa.
Toisen maailmansodan jälkeen ydinaseita ei ole käytetty sodissa ja sotia on kuitenkin ollut suuri määrä.
Joten maanpuolustus kannattaa olla olemassa muitakin tapauksia varten kuin se MAD.
 
Näkemykseni mukaan puolustuskyky perustuu kykyyn tuhota joukkoja yhtä paljon tai enemmän kuin mihin vihollinnen kykenee.
Tällöin valtiollinen toimija (yleensä) ajattelee hyökkäyksen olevan kannattamaton. Tänä päivänä Suomen kyseessä ollessa näin ei ole
verrattuna ympäristössä oleviin toimijoihin.
Aina siitä lähtien kun ihminen nosti kiven maasta lyödäkseen sillä toista, on asejärjestelmien olemassaolo ratkaisevasti vaikuttanut
taistelun tapahtumiin. Tällä hetkellä Suomelta puuttuu ainakin neljä asejärjestelmää, jotka vaikuttavat sodan kulkuun: taistelusukellus-
veneet, vakoilusatelliitit, ballistiset ohjukset ja ydinaseet.
Joku merisodankäyntiä tunteva voi kertoa, miten paljon taistelusukellusveneiden puuttuminen vaikuttaa taistelukykyyn merialueilla
ja vakoilusatelliittien puuttuminen saa aikaan epäsuhdan tiedustelutiedon saatavuuden kanssa; vihollinen tietää meitä paremmin jouk-
kojan sijainnin.
Ballististen ohjusten ja ydinaseiden puuttumisesta seuraa hyvin konkreettisia ongelmia. Ballististen ohjusten kehittäminen on saanut
aikaan tilan, jossa rintamalinjat eivät enää päde (saman tekivät jo aikaisemmin strategiset pommikoneet), mikä tahansa kohde missä ta-
hansa voidaan tuhota ja ydinaseet vähensivät laajojen kokonaisuuksien tuhoamiseen tarvittavien räjähteiden lukumäärän tuhansista
äärimmillään yhteen.
Koska Suomelta puuttuvat edellämainitut asejärjestelmät, on kykymme tuhota joukkoja ja materiaalia ratkaisevasti mahdollisia vihol-
lisiamme heikompi, eikä MAD (mutually assured destruction)-periaate täyty. Tämän seurauksena täysimittaisen sodan syttyessä vihol-
linen voi ampua ballistisilla ohjuksilla kaksi ydinasetta kahteen Suomen kaupunkiin tuhoten ne ja koska meillä ei ole mitään millä vas-
tata, en näe, että ylipäälliköllä olisi muuta vaihtoehtoa kuin antautua ehdoitta (vertaa Japani toisessa mailmansodassa).

Maanpuollustus on tärkeää, itse asiassa näen, että alueen puolustaminen on mille tahansa yhteisölle olemassa olon perusta (ruuan
ja veden ohella), mutta maanpuolustus ilman asian mukaisia aseita on yllä sanotunkin perusteella melko turhaa.
Milloin ilmestyy toinen trolli komppaamaan sinua, joko on aikataulu sovittu?
Kun Ukrainan ja Puolan rajoilla itä on aktivoitunut, niin trollit on käsketty ulos sanaa julistamaan.

En usko hetkeäkään, että Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen 1945 seuraava lasitasanko-fantasiointi alkaisi juuri Suomesta 2020-luvulla.
 
Milloin ilmestyy toinen trolli komppaamaan sinua, joko on aikataulu sovittu?
Kun Ukrainan ja Puolan rajoilla itä on aktivoitunut, niin trollit on käsketty ulos sanaa julistamaan.

En usko hetkeäkään, että Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen 1945 seuraava lasitasanko-fantasiointi alkaisi juuri Suomesta 2020-luvulla.
Tämä menee yhteiskuntarakenteen/politiikan puolelle:

Herra Putin on kohta kolmannella kahden presidenttikauden jaksolla, joita jaksoja piti olla vain yksi. Hän ilmeisesti pyrkii pysymään vallassa ja häntä pidetään vallassa ikuisesti eli käytännössä hän on diktaattori. Duuman vaaleissa ehdokkaiksi hyväksyttiin lähinnä Yhtenäisen Venäjän ja kommunistien ehdokkaita, joten kyseessä on puhdas näytös äänestyksen toimiessa bulvaanina. Oppositio on määritelty äärijärjestöiksi ollen siis statukseltaan sama kuin terroristit ja yliopistolliseen tutkimukseen osallistumisesta saa ulkomaisen agentin leiman, joka on kai askeleen päässä maanpetturiksi julistamisesta. Joten ainakaan V. Putinin eteen trollaaminen ei nyt ihan ensimmäisenä asiana ole mielessä. Paitsi tietysti, jos olen hyvin ovela trolli :D.

Ja takaisin strategiaan:

Olen ihan oikeasti huolissani tästä ydinaseen mentävästä aukosta Suomen puolustuksessa. Ydinaseiden käyttö tai pelkästään niillä uhkaaminen vaikuttaa hieman liian helpolta voittostrategialta. Ja koska sota on mahdollisimman rajoitteetonta elävien olioiden tuhoamista, emme mielestäni voi ajatella, että mahdollinen sota rajoittuisi sievästi johonkin meille edulliseen alijoukkoon.

Joten jotain tarttis tehrä... Koska kansainväliset sopimukset kieltävät ydinaseiden kehittämisen ja hankkimisen kaikilta valtioilta, joissa on alle 50 tai 60 miljoonaa kansalaista (Jonkinlainen alaraja ihmisten lukumäärästä valtioissa, jotka ovat hankkineet ydinaseen, sanoivat sopimukset mitä tahansa.) ja koska kustannuksetkin olisivat ilmeisesti melkoiset, ei oman Manhattan-projektin pystyyn laittaminen valitettavasti taida olla mahdollista. Vaihtoehdoksi jäänee siis yrittää sitouttaa joku isompi käyttämään ydinaseita meidän puolestamme meidän tarpeidemme mukaisesti. Vaatimus on vaan hieman ristiriitainen, koska itsekkyys on vallitseva toimintatapa myös valtioiden keskuudessa.
 
Johan tämä ydinasetta kaipaava olikin kauan poissa. Mitä siitä viime kerrasta on aikaa, jokunen vuosi varmaaan.
 
Onneksi on ystäviä ja liittoutumia. En ruoki trollia enempää.
Koska ilmeisesti sotilasliitto Venäjän kanssa ei tule kyseeseen ja Kiina on kaukana, niin ydinaseasiassa ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee NATO. Mutta jotta NATO suojaisi isä- ja äidinmaatamme tarvittaessa, meidän pitäisi olla NATO:n jäsen, emmekä me sitä ole. Pelkkä rauhankumppanuus ei ilmeisesti velvoita
kumpaakaan osapuolta mihinkään kriisitilanteessa. Liittymisen pitäisi tapahtua rauhantilan vallitessa, tilanteen muuttuessa vihamieliseksi on jo liian myöhäistä. (Tilanne on sama kuin Ukrainalla tällä hetkellä. Ukraina on ilmaissut useasti halunsa liittyä NATO:on, mutta ilmeisesti se ei ole mahdollista niin kauan kuin tilanne Ukrainan itärajalla on olemassa. Hieman ironista ettei asia toimi silloin kuin tarvetta eniten olisi.)

NATO:on liittyminen ei kuitenkaan ratkaisisi kaikkia ongelmia. Ydinaseet olisivat silti jonkun muun maan aseita ja nämä maat määrittelisivät niiden käytön tai vähintään omaisivat veto-oikeuden mahdolliseen käyttöön liittyen. Samoin koska NATO-jäsenenä turvautuisimme jonkin toisen valtion sotilaalliseen suorituskykyyn, muuttuisi sisäpolitiikkaamme sekaantuminen helpommaksi ja meidän luultavasti pitäisi myötäillä näiden maiden ulkopolitiikkaa, suurimpana tekijänä tietysti Yhdysvallat. Venäjä pitäisi sellaista tilannetta vihamielisenä ja suhteet Kiinaan saattaisivat muuttua vaikeammiksi ja monimutkaisemmiksi. Lisäksi tietysti Yhdysvallat voisi alkaa ajaamaan ulkopolitiikkaansa äärimmäisen voimakkaasti, mikä aiheuttaisi epävakautta ja kriisin uhan kasvua Suomen alueella. En sitten tiedä olisi tämä pahempi asia kuin nykyinen tilanne...

Tietolähteen kirjoituksessa on käytetty YLE:n politiikan ja ulkomaan toimitusta.
 
Koska ilmeisesti sotilasliitto Venäjän kanssa ei tule kyseeseen ja Kiina on kaukana, niin ydinaseasiassa ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee NATO. Mutta jotta NATO suojaisi isä- ja äidinmaatamme tarvittaessa, meidän pitäisi olla NATO:n jäsen, emmekä me sitä ole. Pelkkä rauhankumppanuus ei ilmeisesti velvoita
kumpaakaan osapuolta mihinkään kriisitilanteessa.
Olet epäilyttävä.
 
Ydinaseen saaminen on helppo nakki, iris suomela vain julistaa shiialaisuuden ainoaksi oikeaksi islamiksi, niin iran myy meille ydinosaamisensa ja kymmenen persialaista naista minkkiketjun suosijoille, jenkit varmaan komppaisi ja kaikki voittavat.
 
Back
Top