Marginaali
Alokas
Näkemykseni mukaan puolustuskyky perustuu kykyyn tuhota joukkoja yhtä paljon tai enemmän kuin mihin vihollinnen kykenee.
Tällöin valtiollinen toimija (yleensä) ajattelee hyökkäyksen olevan kannattamaton. Tänä päivänä Suomen kyseessä ollessa näin ei ole
verrattuna ympäristössä oleviin toimijoihin.
Aina siitä lähtien kun ihminen nosti kiven maasta lyödäkseen sillä toista, on asejärjestelmien olemassaolo ratkaisevasti vaikuttanut
taistelun tapahtumiin. Tällä hetkellä Suomelta puuttuu ainakin neljä asejärjestelmää, jotka vaikuttavat sodan kulkuun: taistelusukellus-
veneet, vakoilusatelliitit, ballistiset ohjukset ja ydinaseet.
Joku merisodankäyntiä tunteva voi kertoa, miten paljon taistelusukellusveneiden puuttuminen vaikuttaa taistelukykyyn merialueilla
ja vakoilusatelliittien puuttuminen saa aikaan epäsuhdan tiedustelutiedon saatavuuden kanssa; vihollinen tietää meitä paremmin jouk-
kojan sijainnin.
Ballististen ohjusten ja ydinaseiden puuttumisesta seuraa hyvin konkreettisia ongelmia. Ballististen ohjusten kehittäminen on saanut
aikaan tilan, jossa rintamalinjat eivät enää päde (saman tekivät jo aikaisemmin strategiset pommikoneet), mikä tahansa kohde missä ta-
hansa voidaan tuhota ja ydinaseet vähensivät laajojen kokonaisuuksien tuhoamiseen tarvittavien räjähteiden lukumäärän tuhansista
äärimmillään yhteen.
Koska Suomelta puuttuvat edellämainitut asejärjestelmät, on kykymme tuhota joukkoja ja materiaalia ratkaisevasti mahdollisia vihol-
lisiamme heikompi, eikä MAD (mutually assured destruction)-periaate täyty. Tämän seurauksena täysimittaisen sodan syttyessä vihol-
linen voi ampua ballistisilla ohjuksilla kaksi ydinasetta kahteen Suomen kaupunkiin tuhoten ne ja koska meillä ei ole mitään millä vas-
tata, en näe, että ylipäälliköllä olisi muuta vaihtoehtoa kuin antautua ehdoitta (vertaa Japani toisessa mailmansodassa).
Maanpuollustus on tärkeää, itse asiassa näen, että alueen puolustaminen on mille tahansa yhteisölle olemassa olon perusta (ruuan
ja veden ohella), mutta maanpuolustus ilman asian mukaisia aseita on yllä sanotunkin perusteella melko turhaa.
Tällöin valtiollinen toimija (yleensä) ajattelee hyökkäyksen olevan kannattamaton. Tänä päivänä Suomen kyseessä ollessa näin ei ole
verrattuna ympäristössä oleviin toimijoihin.
Aina siitä lähtien kun ihminen nosti kiven maasta lyödäkseen sillä toista, on asejärjestelmien olemassaolo ratkaisevasti vaikuttanut
taistelun tapahtumiin. Tällä hetkellä Suomelta puuttuu ainakin neljä asejärjestelmää, jotka vaikuttavat sodan kulkuun: taistelusukellus-
veneet, vakoilusatelliitit, ballistiset ohjukset ja ydinaseet.
Joku merisodankäyntiä tunteva voi kertoa, miten paljon taistelusukellusveneiden puuttuminen vaikuttaa taistelukykyyn merialueilla
ja vakoilusatelliittien puuttuminen saa aikaan epäsuhdan tiedustelutiedon saatavuuden kanssa; vihollinen tietää meitä paremmin jouk-
kojan sijainnin.
Ballististen ohjusten ja ydinaseiden puuttumisesta seuraa hyvin konkreettisia ongelmia. Ballististen ohjusten kehittäminen on saanut
aikaan tilan, jossa rintamalinjat eivät enää päde (saman tekivät jo aikaisemmin strategiset pommikoneet), mikä tahansa kohde missä ta-
hansa voidaan tuhota ja ydinaseet vähensivät laajojen kokonaisuuksien tuhoamiseen tarvittavien räjähteiden lukumäärän tuhansista
äärimmillään yhteen.
Koska Suomelta puuttuvat edellämainitut asejärjestelmät, on kykymme tuhota joukkoja ja materiaalia ratkaisevasti mahdollisia vihol-
lisiamme heikompi, eikä MAD (mutually assured destruction)-periaate täyty. Tämän seurauksena täysimittaisen sodan syttyessä vihol-
linen voi ampua ballistisilla ohjuksilla kaksi ydinasetta kahteen Suomen kaupunkiin tuhoten ne ja koska meillä ei ole mitään millä vas-
tata, en näe, että ylipäälliköllä olisi muuta vaihtoehtoa kuin antautua ehdoitta (vertaa Japani toisessa mailmansodassa).
Maanpuollustus on tärkeää, itse asiassa näen, että alueen puolustaminen on mille tahansa yhteisölle olemassa olon perusta (ruuan
ja veden ohella), mutta maanpuolustus ilman asian mukaisia aseita on yllä sanotunkin perusteella melko turhaa.