Taisteluensiapu

Ei käytetä hypotermiaa vaan ennenkaikkea on pyrittävä ehkäisemään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Haavoittunut on suojattava mahdollisuuksien mukaan lämmönhaihtumiselta, sateelta, tuulelta jne.

Hypotermiahoitoja käytetään siviilipuolella kammiovärinästä elvytettyjen hoidossa sekä tietyissä leikkauksissa mutta ne on aivan eri juttuja. Hypotermia tappaa vammapotilaan herkästi ja taistelukentän vammat on usein vielä monivammoja.
 
Viimeksi muokattu:
Ei käytetä hypotermiaa vaan ennenkaikkea on pyrittävä ehkäisemään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Haavoittunut on suojattava mahdollisuuksien mukaan lämmönhaihtumiselta, sateelta, tuulelta jne.

Hypotermiahoitoja käytetään siviilipuolella kammiovärinästä elvytettyjen hoidossa sekä tietyissä leikkauksissa mutta ne on aivan eri juttuja. Hypotermia tappaa vammapotilaan herkästi ja taistelukentän vammat on usein vielä monivammoja.


Tämähän on mielenkiintoinen asia.

Traumoissa ongelmana on asidoosi ja hyytymättömyys. Hypotermia, hyytymishäiriö ja happamuus on ne jotka syventävät sokkia ja hauta kutsuu. Joku saattaisi hyötyä hypotermiasta, esim isoloitu aivovamma ilman tärinää, muut traumat kärsii siitä. Eli nyrkkisääntönä hypotermian estäminen on se juttu. Kylmästä tuleva tärinä lisää hapenkulutuksesta joten sekin kääntyy negatiiviseksi....
 
Tämähän on mielenkiintoinen asia.

Traumoissa ongelmana on asidoosi ja hyytymättömyys. Hypotermia, hyytymishäiriö ja happamuus on ne jotka syventävät sokkia ja hauta kutsuu. Joku saattaisi hyötyä hypotermiasta, esim isoloitu aivovamma ilman tärinää, muut traumat kärsii siitä. Eli nyrkkisääntönä hypotermian estäminen on se juttu. Kylmästä tuleva tärinä lisää hapenkulutuksesta joten sekin kääntyy negatiiviseksi....

Kyllä juuri näin. Kaikkien lääkintäpuolella pööpöilevien tulisi sisäistää tuo "kuoleman kolmio". Se muodostaa noidankehän jossa yhden osa-alueen paheneminen pahentaa muita osa-alueita. Tämä kierre pitää katkaista.

Esimerkiksi näin:

- Hypotermia lisää hapenkulutusta lihasvärinän vuoksi ja heikentää hyytymistekijöiden toimintaa -> Asidoosi pahenee ja vuodot lisääntyvät
- Asidoosi heikentää hyytymisjärjestelmän toimintaa ja altistaa rytmihäiriöille -> Vuoto pahenee, hypotermia lisääntyy, rytmihäiriöriski kasvaa
- Hyytymisjärjestelmän häiriö lisää vuotoja jotka pahentavat hypotermiaa ja lisäävät asidoosia...

Ja sama rundi jatkuu ja vammautuneen vointi senkun huononee. Kunnes menee elottomaksi.

Tämän kaskadin tekijöistä ei taistelukentällä voida suoraan vaikuttaa asidoosiin, mutta TCCC:n keinoin pystytään vaikuttamaan vuotojen hillitsemiseen, verenhukan estoon (ja hyytymistekijöiden menettämiseen) sekä hypotermian ehkäisyyn tietyissä rajoissa. Näistä saavutettava hyöty vaikuttaa sitten suoraan asidoosin kehittymisen ehkäisyyn. Yksinkertaista.

Noista isoloiduista aivovammoista... Itse olen yksinkertainen kyytimies. Nyt ei pysty sanomaan muuta kun että jos haavoittuneella on selkeästi löydösten perusteella vammaperäinen aktiivinen kallonsisäinen vuoto päällä, haavoittunut ei reagoi kipuun eli on täysin tajuton niin ennuste etulinjassa on aika helevetin huono. Aivoinfarktia harva vissiin menee taistelukentällä saamaan...

Ensimmäisen postauksen listauksesta jäi seuraava asia pois.

- Jos ei tiedä hifistellä mihin asentoon haavoittunut pitää laittaa, niin antaa mennä itselleen mukavimpaan asentoon tai sitten suoraan kylkiasentoon. Kylkiasentoon päätyvät kuitenkin kaikki kunhan "älli menee mäjelle" ja tajuttomuus alkaa. Erityisen suotava asento tämä on myös sellaisille haavoittuneille, joilla on riski mennä tajuttomaksi lähiaikoina eikä seuranta ole täysin mahdollista. Esimerkiksi suuremman evakuoinnin aikana tai muussa hoitapaikassa. Ei tehdä tästäkään asiasta liian monimutkaista, -> KISS. Tokihan haavoittuneen on suotavaa itse kierähtää samaan asentoon jo valmiiksi jos epäilee tajuntansa pitävyyttä.
 
Nyt tulee hyvää settiä käyttäjältä @wee , kannattaa lukea ja sisäistää!

Muille: TCCC:ssä keskitytään joukolla olevin keinoin pelastamaan pelastettavissa olevat. Aivojen yms. vammoille ei pahemmin voi taistelupelastaja mitään tehdä ja tarkempi diagnoosikin on mahdoton, joten voidaan korkeintaan yrittää olla pahentamatta vammaa ensihoidon ja evakuoinnin aikana ja pitää potilas muilta osin hengissä leikkauspöydälle asti. Ja paukut laitetaan siihen että 1) tunnistetaan pelastettavissa oleva ja 2) pidetään se hengissä.

Tietyt ameriikantemput ei ole ihan niin ameriikantemppuja, kuin ehkä kuvittelee jos niitä ei ole tehnyt tai harjoitellut sotilasympäristössä. Oikeastaan tartun tähän sen takia, että avainasemassa olevan lääkintähenkilökunnan suhtautuminen ja siihen vaikuttaminen on ensiarvoisen tärkeää myös siksi, että välineitä ei hommata jos niitä ei ymmärretä tarpeellisiksi. Erityisesti suomalaisessa ajattelutavassa korostuu sellainen hassuttelu, että jotenkin halutaan tulla toimeen vähemmällä ja se olisi jotenkin hienoa vs se, että tällaiset kahvirahoja vaativat välineet olisi kunnossa. TCCC-ympäristön lääkintämateriaaliin panostamatta jättämiselle ei ole yhtään mitään oikeaa perustetta, koska ne ovat loppupeleissä niin edullisia että valinta ja käyttöönotto on käytännössä prioriteettien asettamiskysymys. Ja jos prioriteetit ei sano TSTEA, asialle pitää tehdä jotain. Vaikka käydä ministerin puheilla jos ei muuten tipu rahaa.
RA-koulutuksessa toki on mietittävä vähän, koska pelataan ihan kengännauhabudjetilla vs SA-tilanne/KV-joukot tai operaatioissa olevat NATO-maiden joukot (heilläkin kotona on asiat sitten vähän toisin ja esim. CATteja käytetään treeneissä kunnes ne käytännössä hajoavat palasiksi)

Olen ollut kylmässä hiessä miettiessäni, millaisella tasolla TCCC-hommat oli meillä vielä 10v sitten. Onneksi ulkomaankokemukset ja sitä kautta yksittäisten J-OS:ien toimet, jotka laittoivat organisaatioon vauhtia (koska sotilaslääketieteen erikoisosaajat nolattiin, kun paljastui että he olivat ns. dropanneet pallon eikö asiaa kehitetty.) ovat parantaneet tilannetta huomattavasti.
 
Nyt tulee hyvää settiä käyttäjältä @wee , kannattaa lukea ja sisäistää!

Muille: TCCC:ssä keskitytään joukolla olevin keinoin pelastamaan pelastettavissa olevat. Aivojen yms. vammoille ei pahemmin voi taistelupelastaja mitään tehdä ja tarkempi diagnoosikin on mahdoton, joten voidaan korkeintaan yrittää olla pahentamatta vammaa ensihoidon ja evakuoinnin aikana ja pitää potilas muilta osin hengissä leikkauspöydälle asti. Ja paukut laitetaan siihen että 1) tunnistetaan pelastettavissa oleva ja 2) pidetään se hengissä.

Tietyt ameriikantemput ei ole ihan niin ameriikantemppuja, kuin ehkä kuvittelee jos niitä ei ole tehnyt tai harjoitellut sotilasympäristössä. Oikeastaan tartun tähän sen takia, että avainasemassa olevan lääkintähenkilökunnan suhtautuminen ja siihen vaikuttaminen on ensiarvoisen tärkeää myös siksi, että välineitä ei hommata jos niitä ei ymmärretä tarpeellisiksi. Erityisesti suomalaisessa ajattelutavassa korostuu sellainen hassuttelu, että jotenkin halutaan tulla toimeen vähemmällä ja se olisi jotenkin hienoa vs se, että tällaiset kahvirahoja vaativat välineet olisi kunnossa. TCCC-ympäristön lääkintämateriaaliin panostamatta jättämiselle ei ole yhtään mitään oikeaa perustetta, koska ne ovat loppupeleissä niin edullisia että valinta ja käyttöönotto on käytännössä prioriteettien asettamiskysymys. Ja jos prioriteetit ei sano TSTEA, asialle pitää tehdä jotain. Vaikka käydä ministerin puheilla jos ei muuten tipu rahaa.
RA-koulutuksessa toki on mietittävä vähän, koska pelataan ihan kengännauhabudjetilla vs SA-tilanne/KV-joukot tai operaatioissa olevat NATO-maiden joukot (heilläkin kotona on asiat sitten vähän toisin ja esim. CATteja käytetään treeneissä kunnes ne käytännössä hajoavat palasiksi)

Olen ollut kylmässä hiessä miettiessäni, millaisella tasolla TCCC-hommat oli meillä vielä 10v sitten. Onneksi ulkomaankokemukset ja sitä kautta yksittäisten J-OS:ien toimet, jotka laittoivat organisaatioon vauhtia (koska sotilaslääketieteen erikoisosaajat nolattiin, kun paljastui että he olivat ns. dropanneet pallon eikö asiaa kehitetty.) ovat parantaneet tilannetta huomattavasti.


"keep it simple as you can" ja "vähempi on tässäkin asiassa enempi"
 
Ei käytetä hypotermiaa vaan ennenkaikkea on pyrittävä ehkäisemään kaikin käytettävissä olevin keinoin. Haavoittunut on suojattava mahdollisuuksien mukaan lämmönhaihtumiselta, sateelta, tuulelta jne.

Hypotermiahoitoja käytetään siviilipuolella kammiovärinästä elvytettyjen hoidossa sekä tietyissä leikkauksissa mutta ne on aivan eri juttuja. Hypotermia tappaa vammapotilaan herkästi ja taistelukentän vammat on usein vielä monivammoja.

Aika vastikään pidetyn tst-ea-kurssin yhtenä haavoittuneena voisin suositella maasta eristämistä telttapatjalla niin harjoituksissa kuin tositilanteessakin. Oli meinaan kylmä.
 
Aika vastikään pidetyn tst-ea-kurssin yhtenä haavoittuneena voisin suositella maasta eristämistä telttapatjalla niin harjoituksissa kuin tositilanteessakin. Oli meinaan kylmä.

Juuri näin. Kuinka kylmä sitten onkaan, kun mies on reikiä täynnä ja kaksi litraa verta on jo valunut tantereeseen, jos täysissä ruumiinvoimissakin tuli rauhanajan harjoituksessa kylmä.

Kiitos palautteesta. Tämä aihepiiri on omaa ydinosaamisaluetta.
 
Viimeksi muokattu:
Aika vastikään pidetyn tst-ea-kurssin yhtenä haavoittuneena voisin suositella maasta eristämistä telttapatjalla niin harjoituksissa kuin tositilanteessakin. Oli meinaan kylmä.

Ja vaikka olisikin armeijan paareilla (mallia perinteinen), jotka sinällään eristävät maasta hyvin, niin se viltti saisi olla silti päällä potilaalla.
 
Itse antaisin evakoitavan säilyttää aseen ja osan a-tarvikkeesta vain silloin kun potilas kävelee itse hoidattamaan vammansa.
Muissa tapauksissa RK ym varaalliset välineet pois ensitöikseen.
Jos potilasta lähdetään evakoimaan niin melkein poikkeuksetta taistelijalla on vakavat vammat mihin liittyy iso riski shokkiin tai tajuttomuuteen. Taustalla on monesti kovaa väsymystä, stressiä, kylmyyttä,nestehukkaa mitkä edesauttavat näiden syntymistä + tapahtunut haavoittuminen ja monesti viellä vertakin on "luovutettu" ihan mukavasti.


Nirhaisut voi taistelija/ pari itse sitoa ja tarvittaessa käydä näyttämässä hoitopaikalla jos tilanne sen sallii.



”Hyvä hoito voi olla huonoa taktiikkaa ja huono taktiikka voi tappaa kaikki tai aiheuttaa tehtävän epäonnistumisen”!
Haavoittumisen tapahduttua, hätäevakuoinnista ja muista jatkotoimenpiteistä päättää ryhmänjohtaja.

Lähde: TCCC taistelukentän hätäensiapu PV:n antama ohjeistus varusmiehille: Minun
Poimintoja
tästä ohjeesta:

  1. Taistelukentällä 90% kuolemista tapahtuu ennen haavoittuneiden evakuointia varsinaisiin kenttälääkintähuollon hoitopaikkoihin

    Opetettaville kerrotaan: Taistelutappioista
    − haavoittuneista taistelijoista 70% kuolee 5min kuluessa
    − jos haavoittunut säilyy hengissä 30min ilman ensihoitoa, todennäköisesti myös jää henkiin ilman ensihoitoa
  • Jokaisella taistelijalla on
    • − TCCC/ EA -varusteet samassa paikassa
      − Ensiside
    • − Kiristysside
      − Hoito-/luokittelukortti
    • CAT/kiristysside
      • − säilytetään molempien käsien ulottuvilla /edessä, rintakehän päällä

      • − monta sidettä on parempi kuin yksi
        Jokaisessa ryhmässä on hätäensiapuun erityskoulutuksen saanut taistelupelastaja.
        Taistelupelastajalla on:
        • − ensisiteitä (FEB9)

        • − kiristyssiteitä (CAT -combat application

          tourniquet)

        • − nenänieluputki (Nasopharyngeal Airway 28)

        • − verenvuotoa hillitsevä sidos/ -jauhe (CELOX -hemostaasijauhe/-side)

        • − side avoimeen/lävistävään rintakehävammaan (FOXSEAL

          − jänniteilmarinnan purkuneula (ARS -air release system)
          Katso liite: 8983


          1. SOKKI

            Sokki on hengenvaarallinen tila, joka johtuu


            − verenkierron häiriöstä

          • − suurista verenvuodoista, sisäinen tai ulkoinen (verta menetetään > 50%)

          • − vaikeista murtumista

          • − palovammoista

          • − nestehukasta

          • − allergisesta reaktiosta

            Sokin oireita voivat olla
            • − levoton, myöhemmin sekavuus

            • − iho on kalpea ja kylmänhikinen

            • − pulssi on nopea ja heikosti tunnettavissa,

            • − suu on kuiva, janon tunne

            • − hengitys tihentynyt

              Sokin ensiapu/ ehkäisy
              • − tyrehdytä mahdolliset verenvuodot

              • − lepo, hyvä asento/ makuu asento, jalat koholle

              • − suojaa kylmältä/ eristä kylmästä

              • − rauhoita

              • − seuraa hengitystä ja verenkiertoa

                Sokkipotilaalle EI SAA tarjota syötävää tai juotavaa.

                Katso liite: 8984

Paineilmarinta voisi olla sellainen.

Näyttökuva 2016-04-21 kello 13.28.07.png
 
Kiitos Blackfoxille tuosta erinomaisesta taulukosta.

Aikaisemmin on tullut tutkiskeltua ja pohdiskeltua samaa, ja olen itse päätynyt seuraavaan lopputulokseen. Vaikka taulukon tarjoaman tiedon perusteelle TSTEA/TC3/TCCC keskittää keihäänkärkensä siihen pelastettavaan 10-15%:iin potilaista, on kunnollisesta, näyttöönperustuvasta ja määrätietoisesta taistelukentällä annettavasta ensiavusta todellisuudessa paljon suurempi hyöty kun mitä edellämainittu taulukko meille kertoo.

Mitä oikea-aikaisemmin, paremmin ja määrätietoisemmin ja parempaa ensiapua jokainen haavoittunut on saanut taistelukentällä, sitä pienemmiksi saadaan kutistettua vammautumisesta seuraavaa komplikaatioita ja parannettua ennustetta. Mitä paremmassa kunnossa haavoittuneet saapuvat hoitoon, ja sitä parempi on ennuste sekä odotettavissa oleva toimintakyky hoitojen ja kuntoutuksen jälkeen. Tämä jos mikä, on merkittävä etu parantuvasta taistelukentän ensiavusta vaikka se usein tuntuu jäävän raportoinnissa hieman lapsipuolen asemaan.
 

Mielenkiintoinen taulukko, ja ehkä tilastojen miettiminen on taas jollakin tasolla lähellä omaa erityisalaani :D

Tulee mieleen että onko tässä 'shokkitilan komplikaatiot' -osastossa kyse mm. hypotermian aiheuttamista kuolemantapauksista? Tällöin n. 25% olisi potentiaalisesti estettäviä kuolemantapauksia. Muut näyttävät olevan kerrassaan massiivisia vammoja, missä kuolema on melko välitön ja todennäköisesti näkee että ei voida tehdä paljoa.

Samoin kun puhutaan ensiavusta ja 'ehkä estettävissä' -osastosta, tietenkin pitää muistaa myös että ylivoimaisesti suurin osa haavoittumisista ei ole kuolettavia. Esim. Afghanistanissa amerikkalaisilla 10% tappioista on kuolleita, loput 90% haavoittuneita. Eli toisin sanoen, noin 92,5% haavoittuneista ovat sellaisia, jotka jollakin tasolla hyötyvät ensiavusta, ja osan kohdalla hyvin suoritettuna se pelastaa heidän henkensä.
 
Mites noi tulehdukset on ajateltu? Saisiko niitä pienemmäksi antibiootilla, eli "combat pill pack" jokaiselle?
 
Mites noi tulehdukset on ajateltu? Saisiko niitä pienemmäksi antibiootilla, eli "combat pill pack" jokaiselle?

En osaa arvoida antibiotin vaikutusta vamman synty vs lääkkeen antoviive, mutta mitä nopeammin antibiotti saadaan, sen parempi.
Tosin pillerin kohdalla olen skeptinen, tarvittaessa voitaisiin laittaa iv. antibiotti tippumaan komppania tasalta.

Jenkkien erikoisjoukkojen lääkintämiehillä on käytössään antibiotteja haavoittuneille.
 
Mites noi tulehdukset on ajateltu? Saisiko niitä pienemmäksi antibiootilla, eli "combat pill pack" jokaiselle?

Tietyissä tilanteissa haavoittuneille ei voi syöttää yhtään mitään. Ja muistaakseni tajuton tai potilas joka saattaa menettää tajuntansa ovat juurikin näitä.
 
Tulee mieleen että onko tässä 'shokkitilan komplikaatiot' -osastossa kyse mm. hypotermian aiheuttamista kuolemantapauksista? Tällöin n. 25% olisi potentiaalisesti estettäviä kuolemantapauksia. Muut näyttävät olevan kerrassaan massiivisia vammoja, missä kuolema on melko välitön ja todennäköisesti näkee että ei voida tehdä paljoa.

Hypotermia ei tapa itsessään niin monia esimerkiksi kuoliaaksipaleltumisen kautta, mutta se on keskeinen osa ns "kuoleman kolmiota" eli trauma triad of death:ia jossa on kolme pääkomponenttia. Hypotermia, massiivivuoto ja kehon happamoituminen.

Hypotermia lisää veren hyytymishäiriöitä sekä lisää kehon hapentarvetta.

Massiivivuoto aiheuttaa hypotermiaa ja lisää itsessään hyytymishäiriöitä lisäten vuotoa. Myös happea kuljettavan veren määrä vähenee ja rytmihäiriöalttius lisääntyy vuodon myötä.

Happamoituminen aiheutuu kudosten hapentarjonnan ja kysynnän epäsuhdasta ja se aiheuttaa hyytymishäiriöitä sekä altistaa rytmihäiriöille.

Kaikki nämä vaikuttavat toisiinsa pahentavasti ja heikentävät ennustetta. Yhden näistä katkaiseminen tai ehkäiseminen vastaavasti vaikuttaa kahteen muuhun, jos ei parantavasti niin ehkäisevästi. Kahteen näistä voidaan tietyissä tilanteissa yrittää tehokkaasti vaikuttaa ihan taistelijatasolla, eli raajan massiivivuodon tyrehdytys TQ:lla ja lämmönhukan estoon pelastuslakanalla.

En osaa arvoida antibiotin vaikutusta vamman synty vs lääkkeen antoviive, mutta mitä nopeammin antibiotti saadaan, sen parempi.
Tosin pillerin kohdalla olen skeptinen, tarvittaessa voitaisiin laittaa iv. antibiotti tippumaan komppania tasalta.

Jenkkien erikoisjoukkojen lääkintämiehillä on käytössään antibiotteja haavoittuneille.

Ei pillereitä tajuttomalle eikä iv-hömpötyksiä komppaniatasalla ellei aivan välttämätön tarve. Itse suosisin mielummin lihaksen sisäistä annostelua laajakirjoisella ab:lla jos valmiste on sopiva. Huomattavasti helpompi annostelu ilman nesteensiirtoletkujen ja kanyylien kanssa pulaamista.
 
Viimeksi muokattu:
Piikki pyllyyn ja menox.

Lämärille nuotio makkaranpaistoon. Nyrkin kokoiset kivet reunalle, jotka nahkakintaaseen ja haavoittuneen taipeisiin. Old skool :cool:.
 
Back
Top