Totuuskomissio Suomeen? Tiitisen lista esiin. YYA-haamujen kaivaminen kaapista

Suomalaiset poliitikot luulivat päässeensä helpolla pälkähästä. Ei sittenkään tarvinnut tehdä mitään vaativaa ja hankalaa.
Sitten se pirun Vladimir alkoi pullistelemaan ja nyt ollaan taas samassa tilanteessa jossa oman politiikan liikkumatila on kaventunut.

Kuinka moni poliitikko ei uskalla tehdä mitään koska pelkää entisten neuvostoystävien paljastavan menneisyyden synnit?
Siksi totuuskommissio olisi paikoillaan, mutta tuskin onnistuu seuraavaan 20 vuoteen.

Senkin puoleen hankala setti että jokseenkin kaikki ovat olleet rähmällään johonkin suuntaan. Ja se jolle on samalla pyllistetty kertoo mielellään asiasta tilaisuuden tullen laajemmillekin piireille.
 
Luulenpa että derkkukansalaisen ja saman aikauden suomalaisen elinolosuhteiden vertailu kääntyy vahvasti jälkimmäisen eduksi. Ero oli aika paljon enemmän kuin periaatteellinen.

Sikäli olet varmasti oikeilla jäljillä että vastaavissa olosuhteissa Suomeen olisi ollut luotavissa taitavalla junailulla tehokas ilmiantokoneisto. Sellaisia olosuhteita ei kuitenkaan ollut.

Vaikka ketään ei Siperiaan viety, idänkortilla lyötiin. Jos Kekkosen piti nimittää joku ja oli vähän kateutta pelissä, riitti homman jäädyttämisen, kun vihjaisi kautta rantain, että "ihan sopiva ja pätevä monella tavalla, mutta on vain yksi varjonpuoli... en nyt mitenkään moiti... mutta hän ei tule venäläisten kanssa toimeen".
 
Kyllä se lista joutaisi julkistaa. Loppuisi joutava arvailu ja samalla edes vähän pöyhittäisiin niitä asioita, jotka joutaisivat tulla käännellyksi. Mutta koskaan ei ole "sopiva aika".
Periaatteessa olen avoimuuden kannalla.

Noi itäpalveluiden agenttimäärittelyt tosin sisältävät sekä oikeita agentteja että hyödyllisiä idiootteja, jotka merkittiin agenteiksi koska palvelulla oli tulosvaatimuksia. Eli julkistamiseen saattaisi olla yhteydessä jonkinlaiseen arviointiin. Totuuskomissioon?

Totuuskomissio pitäisi perustaa ja lustraatio pitäisi suorittaa tässä maassa. KGB:n agenttien pitäisi poistua muutenkin kuin että itse heittävät lusikan nurkkaan.
 
Vaikka ketään ei Siperiaan viety, idänkortilla lyötiin. Jos Kekkosen piti nimittää joku ja oli vähän kateutta pelissä, riitti homman jäädyttämisen, kun vihjaisi kautta rantain, että "ihan sopiva ja pätevä monella tavalla, mutta on vain yksi varjonpuoli... en nyt mitenkään moiti... mutta hän ei tule venäläisten kanssa toimeen".

Totta. Olisi mieluisaa tietää, onko nyt käytössä joku samanlainen peliväline? Joku kortti, jota vilauttamalla henkilö siirtyy perspektiivittömien nimitettävien joukkoon?
 
Totta. Olisi mieluisaa tietää, onko nyt käytössä joku samanlainen peliväline? Joku kortti, jota vilauttamalla henkilö siirtyy perspektiivittömien nimitettävien joukkoon?

Tuskin. Muita henkisiä muoti-ilmiöitä tapahtuu, mutta ne ovat loivempia.
 
Kanerva on kyllä esiintynyt viime aikoina julkisuudessa hyvin jämeränä suhteessa Venäjään, mutta en silti luottaisi mieheen tässä(kään) asiassa. Yhtään ei tiedä, miten luja on Moskovan puristusote miehen palleista.
Kyllähän Ike osaa myös "kahteen suuntaan pelaamisen" vanhana kylmän sodan poliitikkona. Ike omaa charmin jolla voi viedä naapurin poikaa harhaan, mikäli Ikeä itseään ei harhauteta seireenien laululla;). Ilkka kun tunnetusti tykkää naisista ja on valmis ryntäämään peitsi tanassa pelastamaan viattomia neitosia :p

Sellaisella ryntäilyllä voi menettää helposti hyvänkin pestin, ainakin suomessa kuten on jo käynyt.

Ike on laukonut totuuksia venäläisistä kyllä parin vuoden aikana melko suoraan vaikka ETYJ:n pressa onkin. Toisaalta hän arvosteli suomen hallitusta kärkevästi kun parin venäläisedustajan maahantulo estettiin pakotteiden perusteella ETYJ:n juhla-istuntoon viime vuonna. Tämä hieman ihmetytti koska suomen odotettiin laistavan tässä asiassa EU:n linjasta. Toisaalta taas meidän poliitikot&tietoviisaat toistelevat EU:n venäjäpakotteiden välttämättömyyttä tuon tuostakin.

Ehkä Ike katsoi tekevänsä työtään ja puolusti ETYJ:n arvovaltaa sen pressana. Toisaalta voi olla niinkin että suomen hallitusta arvosteleva linjaus oli jopa sovittu juttu jolla pyrittiin pönkittämään venäjän luottamusta suomi-venäjä suhteissa.
 
Kyllähän Ike osaa myös "kahteen suuntaan pelaamisen" vanhana kylmän sodan poliitikkona. Ike omaa charmin jolla voi viedä naapurin poikaa harhaan, mikäli Ikeä itseään ei harhauteta seireenien laululla;). Ilkka kun tunnetusti tykkää naisista ja on valmis ryntäämään peitsi tanassa pelastamaan viattomia neitosia :p

Sellaisella ryntäilyllä voi menettää helposti hyvänkin pestin, ainakin suomessa kuten on jo käynyt.

Ike on laukonut totuuksia venäläisistä kyllä parin vuoden aikana melko suoraan vaikka ETYJ:n pressa onkin. Toisaalta hän arvosteli suomen hallitusta kärkevästi kun parin venäläisedustajan maahantulo estettiin pakotteiden perusteella ETYJ:n juhla-istuntoon viime vuonna. Tämä hieman ihmetytti koska suomen odotettiin laistavan tässä asiassa EU:n linjasta. Toisaalta taas meidän poliitikot&tietoviisaat toistelevat EU:n venäjäpakotteiden välttämättömyyttä tuon tuostakin.

Ehkä Ike katsoi tekevänsä työtään ja puolusti ETYJ:n arvovaltaa sen pressana. Toisaalta voi olla niinkin että suomen hallitusta arvosteleva linjaus oli jopa sovittu juttu jolla pyrittiin pönkittämään venäjän luottamusta suomi-venäjä suhteissa.

Mies menee sen suhdanteen mukaan. Oli niin länttä vähän aikaa sitten, mutta taipuu kyllä, kun käsketään. Toisaalta hänen edukseen on sanottava, että ainakin hän on kertonut asioista eli siitä, miten hän ymmärsi päästä eteenpäin. Tästä juuri tuo korruptio lähtee, halutaan edetä ja päästä vallan liepeille. Tässä Kanervan omia sanoja:

Akulov oli yksi kotiryssistäni. Jos pitäisi piirtää karikatyyri Akulovista, niin hän oli kovan luokan strategi. Hän oli erittäin älykäs ja toimintakykyinen – kohtelias ja osittain länsimainen habitukseltaan. Hän kykeni luomaan ympärilleen ilmapiirin, joka rohkaisi toista avautumaan. ...Häntä ei kannattanut yhtään väheksyä.

Uudistuslinjan takana oli myös Päiviö Hetemäki. Sillä oli suuri tosiasiallinen merkitys. Hän oli raskaan sarjan vaikuttaja. Käsitykseni mukaan Hetemäen vaikutus oli melko suuri ja riitti takaamaan Harri Holkerin suhteiden luomisen Tehtaankadulle.

Ulkopoliittinen ajatteluni ankkuroitui Paasikiven-Kekkosen linjaan. Kun Paasikiveä ei enää ollut, piti hakeutua yhteistyöhön sen hetkisen ulkopoliittisen linjan johtajan eli Kekkosen kanssa.

Minun tapauksessani se tarkoitti ankkuroitumista Kekkosen johtaman ulkopolitiikan taakse. Tein sen erittäin avoimesti ja voimakkaasti.

Me olimme koko ajan ikään kuin syytettyjen penkillä. ...Kun kokoomuslaisilla ei ollut puoluekohtaisia suhteita Moskovaan ja Tehtaankadulle, niin kuva kokoomuksesta oli enemmän muiden puolueiden luoma. Meidän mielestämme se ei ollut kovin oikea.

Minulla oli jo silloin omia suhteita Tehtaankadulle. Kekkonen kysyi, pitäisinkö hyvänä, että hän tukisi pyrkimyksiäni. Kun hän oli menossa keväällä hiihtämään Lappiin suurlähettiläs Stepanovin kanssa, niin hän ottaisi asian esille, jotta suhteet olisivat mahdollisimman korkealla tasolla ja noteeraamisen arvoiset. Hän puhuisi Stepanovin kanssa, että kokoomuksen ja Neuvostoliiton suhteet olisi saatettava paremmalle tolalle.

Muistan hyvin, kun istuimme Kekkosen työhuoneessa. Hän sanoi, että vastaanotto ajatukselle oli ollut vähintäänkin puolipositiivinen.



 
Supon rooli 1970-luvulla

Koska vuorovaikutus voi olla kahdensuuntaista, Seppo Tiitinen ohjasi Kokoomuksen nuoriso-orkesteria tavoille.

Minulla oli oma kotisupolainen, jonka kanssa sparrasin näitä asioita. Olin kai ainoa, joka teki niin. Se jatkui myös
Seppo Tiitisen aikana. Supossa oli yksi henkilö, jolle kerroin (neuvostolähetystön edustajien) tapaamisista. Tapasin häntäkin ravintoloissa.

Erikoisempaa olisi ollut, jos supo ei olisi ollut valppaana. Tavallaan jo voimannäyttöön sisältyy se, että naapuria seurataan. Neuvostoliittolaistenkin piti tietää, että supo seuraa heitä. Ei Suomi suinkaan ollut välinpitämätön sen suhteen, miten he toimivat. Se olisi ollut huono signaali Suomelta.

Tiitinen kertoi liikennesäännöistä ja rajoista, jotka kannatti ottaa huomioon, sillä takana saattoi olla myös salakavalia juonia ja vedättämistä.


Oli pysyttävä jotenkin tolkullisella tiellä, vaikka olimmekin nuorisopoliitikkoja ja vapausasteet olivat ehkä hiukan isompia. Siitä huolimatta piti vähän katsoa, ettei tapahdu mitään sellaista, jota ei voi pitää hyväksyttävänä.

(Ilkka Kanerva 1970-luvusta)
 
700px-Ilia_Efimovich_Repin_(1844-1930)_-_Volga_Boatmen_(1870-1873).jpg


Moskovauskollisuus yhdistää yli puoluerajojen


Palkkiovirkakorruptio tapahtuu näin: Kreml ohjaa toimilleen myötämieliset nostamaan muita myötämielisiä avainvirkoihin ja tehtäviin. Näin sen vaikutusvalta kasvaa. Toimii suomettumisen hengessä sekä meillä, että maailmalla.

Todelliset riippumattomat demokraattiset vaikuttajat ovat yleensä hajanaisia ja eripuraisia. Moskovauskolliset puolestaan muodostavat puoluerajoista riippumattoman, yhtenäisesti ohjattavissa olevan vaikutusvallan työkalun.

Näin keskitetysti toimimaan ohjatut yhteistoimintahenkilöt kykenevät vaikuttamaan asioihin tehokkaasti Kremlin eduksi. Siitä huolimatta, että he usein toimivat näennäisesti tavoitteiltaan vastakkaisista eturyhmistä tai puolueista käsin.

Yleisö saattaa vain jäädä ihmettelemään yllättävää, puoluekannasta riippumatonta yksimielisyyttä asioista. Kuten virkanimityksistä. Tai vieraan vallan yhteistoimintahenkilöitä käsittelevien asiakirjojen salaisina säilyttämisestä.


T: - Juha -


Volgan-lautturit-157.jpg


ydinenergia_lautturi_fi.jpg


Suomettuminen on valtakorruptiota: http://maanpuolustus.net/posts/302414/
Puhdistautuminen vieraan vaikutusvallasta: http://maanpuolustus.net/posts/302063/

 
Viimeksi muokattu:
Periaatteessa olen avoimuuden kannalla.

Noi itäpalveluiden agenttimäärittelyt tosin sisältävät sekä oikeita agentteja että hyödyllisiä idiootteja, jotka merkittiin agenteiksi koska palvelulla oli tulosvaatimuksia. Eli julkistamiseen saattaisi olla yhteydessä jonkinlaiseen arviointiin. Totuuskomissioon?

Totuuskomissio pitäisi perustaa ja lustraatio pitäisi suorittaa tässä maassa. KGB:n agenttien pitäisi poistua muutenkin kuin että itse heittävät lusikan nurkkaan.

Pitäisikö totuuskomission perata samalla myös länsiagentit? Nimittäin näitäkin oli (osa jopa tullut kaapista) ja varmasti vieläkin on virassa. Vai tunnustetaanko tosiasiat, eli että Suomi on hypännyt länsileiriin, joten länsiagentit olivatkin "hyviä" ja oikealla asialla, vaikka osa varmasti lainmukaan toimikin väärin.

Millaista lustraatiota ajattelit? Puolan vai Ukrainan mallia, siis tiukkaa vai lievää linjaa?
 
Periaatteessa olen avoimuuden kannalla.

Noi itäpalveluiden agenttimäärittelyt tosin sisältävät sekä oikeita agentteja että hyödyllisiä idiootteja, jotka merkittiin agenteiksi koska palvelulla oli tulosvaatimuksia. Eli julkistamiseen saattaisi olla yhteydessä jonkinlaiseen arviointiin. Totuuskomissioon?

Totuuskomissio pitäisi perustaa ja lustraatio pitäisi suorittaa tässä maassa. KGB:n agenttien pitäisi poistua muutenkin kuin että itse heittävät lusikan nurkkaan.

Mielestäni julkistamisen yhteydessä olisi järkevää pitää myös jonkin sortin "suomettuneisuuden ajan totuuskomissio", jolloin arvioitaisi tapaus ja taustat ja sen seurauksena kyettäisi arvioimaan paremmin henkilön merkitys yleisestikin. Pelkkä julkistaminen ilman "totuuskomissiota" saisi aikaan ikäväluonteisen noitavainon, koska joukossa on varmasti "hyödyllisiä idiootteja" joiden rikos on kokonaisuus huomioiden hyvin vähäinen (vähäisimmillään* esim. KGB:n suuntaan kyse saattoi olla valokuvien tms. toimittamista satamista, rautatieasemilta, silloista kantavuustiedot etc.)

Nykyinen tilanne on kaikella tapaa hyvin epätyydyttävä ja ikävä, ja järkevää olisi mielestäni se, että toiminta olisi valtiovallan taholta omaehtoista sen sijaan, että siihen ajaudutaan lopulta voimakkaan yhteiskunnallisen painostuksen kautta - jollaisen syntyyn kaikesta huolimatta suhtaudun epäillen, koska moni tuntuu edelleen olevan sillä kannalla, että "menneet on menneitä" - mutta onko heitä enää riittävästi?

vlad

*: tarkoitan asiayhteys huomioiden.
 
(vähäisimmillään* esim. KGB:n suuntaan kyse saattoi olla valokuvien tms. toimittamista satamista, rautatieasemilta, silloista kantavuustiedot etc.)

...

*: tarkoitan asiayhteys huomioiden.
Kyllä tällaisten asioiden pitäisi riittää jo toiminnan julkistamiseen. Luultavasti tai mahdollisesti ovat panneet parastaan vieraan vallan hyväksi, enempään vain ei ole ollut mahdollisuutta.
 
Kyllä tällaisten asioiden pitäisi riittää jo toiminnan julkistamiseen. Luultavasti tai mahdollisesti ovat panneet parastaan vieraan vallan hyväksi, enempään vain ei ole ollut mahdollisuutta.
Kaikki vaan kehiin, nähdään kuka on kuka. :)
Kun kerran selvitetään, niin tehdään se tasapuolisesti jotta selvitetään oikeasti asia. Sama niille länsiagenteille. Joka ei ole ollut suomen edun mukaista, niin esiin vaan.
 
Pitäisikö totuuskomission perata samalla myös länsiagentit? Nimittäin näitäkin oli (osa jopa tullut kaapista) ja varmasti vieläkin on virassa. Vai tunnustetaanko tosiasiat, eli että Suomi on hypännyt länsileiriin, joten länsiagentit olivatkin "hyviä" ja oikealla asialla, vaikka osa varmasti lainmukaan toimikin väärin.

Millaista lustraatiota ajattelit? Puolan vai Ukrainan mallia, siis tiukkaa vai lievää linjaa?

Näissä jutuissa voisi toimia aika yksinkertaisesti: rehellisesti. Lustroiminen on naurettavaa, jos koko halvatun pakettia ei avata. Jos lustroidaan itäsuhteet niin pitää toimia samoin muidenkin suhteen.

Foorumilla on vallitseva näkemys siitä, että jos valtio b kuuluu Natoon, niin sieltä sitä ei mitään pahaa ole saatavissa eli voi huoletta heittäytyä höpöttämään mitä suuhun tulee. Ihan näin se ei matoisessa maailmassa kuitenkaan mene. Suomen etu pitä isi olla aina kirkkaana ykkösenä ja yhtälailla ne samiksetkin saattavat vedättää....vaikkeivät olisikaan hyökkäämässä panssarilautoilla Helsinkiin.

Tiedusteluun ja vakoiluun kytkeytyy tänään aivan ilman muuta ja aina myös taloudelliset, kaupalliset ja teolliset intressit. Ei ole olemassa mitään isoa kuvaa, johon nuo kovin inhoittavat siviilimäiset jutut eivät kuuluisi oleellisesti mukaan. Otetaan pieni esimerkki. Ostetaan sotakamaa isolla rahalla maahan todella ystävällismielisestä valtiosta. Yhteistyö on ihanaa ja elo auvoisaa, rahaa palaa ja kumppanit tulevat mielisuosiolla vaikkapa nyt jonkun Patrian alihankkijan tykö. Alihankkija on erikoistunut tuottamaan jotain korkean teknologian himputinta, tuottaa jotain osana johonkin yhteiseen leegoon. Kumppani tutustuu oikein isolla T:llä firmaan ja sen avainhenkilöihin. Ja kasvittu, mitäs tapahtuukaan? Vuoden parin kuluttua tuo firma hoksaakin, että pari avainhenkilöä on vaihtanut työpaikkaa ja jostain helvetin syystä samoja härpäkkeitä tuottaakin jo kolme muuta putiikkia....miten ihmeessä?????

Suomalainen sinisilmäisyys on kotoisin jostain todella alkuperäisestä. Suomalainen katse on kuin lehmällä, kun pitäisi olla kuin haukka.
 
Näissä jutuissa voisi toimia aika yksinkertaisesti: rehellisesti. Lustroiminen on naurettavaa, jos koko halvatun pakettia ei avata. Jos lustroidaan itäsuhteet niin pitää toimia samoin muidenkin suhteen.

Foorumilla on vallitseva näkemys siitä, että jos valtio b kuuluu Natoon, niin sieltä sitä ei mitään pahaa ole saatavissa eli voi huoletta heittäytyä höpöttämään mitä suuhun tulee. Ihan näin se ei matoisessa maailmassa kuitenkaan mene. Suomen etu pitä isi olla aina kirkkaana ykkösenä ja yhtälailla ne samiksetkin saattavat vedättää....vaikkeivät olisikaan hyökkäämässä panssarilautoilla Helsinkiin.

Tiedusteluun ja vakoiluun kytkeytyy tänään aivan ilman muuta ja aina myös taloudelliset, kaupalliset ja teolliset intressit. Ei ole olemassa mitään isoa kuvaa, johon nuo kovin inhoittavat siviilimäiset jutut eivät kuuluisi oleellisesti mukaan. Otetaan pieni esimerkki. Ostetaan sotakamaa isolla rahalla maahan todella ystävällismielisestä valtiosta. Yhteistyö on ihanaa ja elo auvoisaa, rahaa palaa ja kumppanit tulevat mielisuosiolla vaikkapa nyt jonkun Patrian alihankkijan tykö. Alihankkija on erikoistunut tuottamaan jotain korkean teknologian himputinta, tuottaa jotain osana johonkin yhteiseen leegoon. Kumppani tutustuu oikein isolla T:llä firmaan ja sen avainhenkilöihin. Ja kasvittu, mitäs tapahtuukaan? Vuoden parin kuluttua tuo firma hoksaakin, että pari avainhenkilöä on vaihtanut työpaikkaa ja jostain helvetin syystä samoja härpäkkeitä tuottaakin jo kolme muuta putiikkia....miten ihmeessä?????

Suomalainen sinisilmäisyys on kotoisin jostain todella alkuperäisestä. Suomalainen katse on kuin lehmällä, kun pitäisi olla kuin haukka.
Rähmällään on turvallisinta, varsinkin jos sillä tavalla voidaan estää teollisuusvakoilu. Siirrytään takaisin itäkalustoon ja näytetään lännenmiehille kämmenpohjaa.

Hyvä ja kokeiltu resepti.
 
Näissä jutuissa voisi toimia aika yksinkertaisesti: rehellisesti. Lustroiminen on naurettavaa, jos koko halvatun pakettia ei avata. Jos lustroidaan itäsuhteet niin pitää toimia samoin muidenkin suhteen.

Foorumilla on vallitseva näkemys siitä, että jos valtio b kuuluu Natoon, niin sieltä sitä ei mitään pahaa ole saatavissa eli voi huoletta heittäytyä höpöttämään mitä suuhun tulee. Ihan näin se ei matoisessa maailmassa kuitenkaan mene. Suomen etu pitä isi olla aina kirkkaana ykkösenä ja yhtälailla ne samiksetkin saattavat vedättää....vaikkeivät olisikaan hyökkäämässä panssarilautoilla Helsinkiin.

Tiedusteluun ja vakoiluun kytkeytyy tänään aivan ilman muuta ja aina myös taloudelliset, kaupalliset ja teolliset intressit. Ei ole olemassa mitään isoa kuvaa, johon nuo kovin inhoittavat siviilimäiset jutut eivät kuuluisi oleellisesti mukaan. Otetaan pieni esimerkki. Ostetaan sotakamaa isolla rahalla maahan todella ystävällismielisestä valtiosta. Yhteistyö on ihanaa ja elo auvoisaa, rahaa palaa ja kumppanit tulevat mielisuosiolla vaikkapa nyt jonkun Patrian alihankkijan tykö. Alihankkija on erikoistunut tuottamaan jotain korkean teknologian himputinta, tuottaa jotain osana johonkin yhteiseen leegoon. Kumppani tutustuu oikein isolla T:llä firmaan ja sen avainhenkilöihin. Ja kasvittu, mitäs tapahtuukaan? Vuoden parin kuluttua tuo firma hoksaakin, että pari avainhenkilöä on vaihtanut työpaikkaa ja jostain helvetin syystä samoja härpäkkeitä tuottaakin jo kolme muuta putiikkia....miten ihmeessä?????

Suomalainen sinisilmäisyys on kotoisin jostain todella alkuperäisestä. Suomalainen katse on kuin lehmällä, kun pitäisi olla kuin haukka.

Jos jostain totuuskomissiosta puhutaan niin sen teemana ei tosiaan voi olla Stasin ja KGB:n kanssa vehkeilleet. Pitää käsitellä kaikki ulkovaltojen kanssa vehkeilleet. Se on hiukan laajempi setti kuin yksittäisen nimilistan kampaaminen. Käytännössä tekemätön paikka. Kun nyt saataisiin selkeästi maanpetokseen syyllistyneet pois rullista niin oltaisiin jo otettu iso askel. Se on käsittämätöntä jos jonkun osalta on olemassa vahva epäilys näyttöjen kera mutta asia painetaan villaisella. Kyllä nämä pitäisi kaivella yhtä lailla eläviltä ja kuolleilta. Ei siksi että päästään kusemaan jonkun haudalle vaan siksi että tutkimuksen puolella saataisiin lisää perspektiiviä tietyn kauden poliittisten päätösten taustoihin.

Ja mitä liikesalaisuuksien luovuttamiseen ja suojaamiseen tulee niin suomalaisilla on aika paljon opittavaa sopimustekniikan puolella. Toki oikeuslaitoksissakin on eroa. Ulkomaisen yrityksen on turha kuvitella hyödyntävänsä USA:n puolella mitään kyseenalaisin keinoin kähmittyä teknologiaa. Vahvemman oikeus jyllää ja on mielenkiintoista nähdä tuleeko se kohta tällekin puolelle Atlanttia uusien kauppasopimusten myötä?
 
Rähmällään on turvallisinta, varsinkin jos sillä tavalla voidaan estää teollisuusvakoilu. Siirrytään takaisin itäkalustoon ja näytetään lännenmiehille kämmenpohjaa.

Hyvä ja kokeiltu resepti.


Ei tarvitse vakoilla kun suomi on siirtänyt toimintojaan "luotettaviin maihin" kuten Kiinaan, Intiaan, Venäjälle..ect...joista saavat tarvitsemansa informaation ihan ilman vakoilua ja venkoilua...
 
Rähmällään on turvallisinta, varsinkin jos sillä tavalla voidaan estää teollisuusvakoilu. Siirrytään takaisin itäkalustoon ja näytetään lännenmiehille kämmenpohjaa.

Hyvä ja kokeiltu resepti.

En kyllä pidä hyvänä vaihtoehtona tuota rähmälläänoloa vaan minusta riittää hyvin, kun sammuttaa valot siitä lehmänkatseesta ja oivaltaa, että maailma ei suinkaan syleile juuri Pohjolan Valittua Kansaa sen enempää kuin mitään muutakaan. Toistan: suomalaiset ovat hiukka liian lehmänkatseisia suhteessa muihin ja erityisesti korostin sitä, että jos foorumin antia on uskominen, niin sellaista osapuolta ei tarvi varoa, jos se kuuluu Natoon......

Puhdas sotavakoilu on lopulta kuin hitu pillussa. Niin itä kuin länsi on valjastanut parhaat voimat jo aikoja sitten kaupan-teollisuuden-politiikan jne. vakoiluun. Miettikää nyt paljastuneita NSA-tapauksiakin, ei niissä suinkaan sotilassalaisuuksia pengottu vaan aivan muuta. Lehmänkatse seis siis. Kannattaa muistaa myös rajattomasti saitilla ihaillun Israelin toimet "liittolaismaissa" kuten Usassa. Niistä ei ole pidetty liikaa ääntä, mutta tapaukset ovat olleet melkoisia: eli vakoiltu raakasti päättäjiä, teollisuutta ja kauppaa, keinoina ne wanhat kunnon temput noin muunmuassa.

Mitä haluan yrittää kertoa? Sitä, että vakoilu jatkuu ja taitaa vain kiihtyä, vaikka millainen lustraatio käynnistettäisiin, ei pidä kuvitella, että kun lustraatio on ihanasti tavoitetilassa, kaikki muuttuu hyväksi ja onnellinen loppu on tosiasia. Jos Mr. suomalainen lehmänkatse vuotaa itään niin vuotaa se länteenkin. Ja toisinpäin.
 
Kaupallinen vakoilu on yksi osa, mutta lustraatioajattelussa halutaan puhdistautua kylmän sodan aikaisesta tilanteesta, jossa osa kansakuntaa vajosi kokonaan totalitaristisen diktatuurin käpälään. Se toinen puoli oli Atlantin takana ja aika kaukana eikä voinut liikoja auttaa. Kunhan suuntaili ydinkärkiään, että saisi puskurivyöhykkeen grilliksi, kun Nikitat ja ykkösbemarit alkaisivat jyrrätä kohti Atlantin rantaa eli Norjaa.

Lustraation välttämättömyys, sillä nimenomaan itään me olimme laajassa mielessä rähmällämme, nousee siitä huolesta, että kykeneekö Moskova vieläkin vaikuttamaan suomalaisissa virkaportaissa sillä tavoin, että emme sitä juuri huomaa? Poliitikkoja ehtii aina edes vähän seuratakin.

Vakoojat, jotka olivat värvättyjä ja sopimuksen tehneitä, löytyvät operaatiokorteista. Kun tällaisia palkkatyöläisiä on vakoillut mille tahansa maalle, heidän kiinniottamisensa ja rankaisemisensa on ihan normaalia juristeriaa. KGB painosti jo 1950-luvulla Suomea jahtaamaan länsivakoojia. Minkä me mahdoimme, että heitä oli vähemmän aktiivisina. Oli kyllä. KGB-konsuli Golub painosti CIA:n Pendletonin kimppuun.

Kevennetään vähän.

Joskus sattui hauskoja juttuja. Jyväskyläläisen Kettusen tapaus alkoi aueta sattumalta, kun inkeriläinen agentti liftasi väärään kyytiin. Kyytiin miehen nappasi supon tarkastaja. Purkautui suuri juttu, jossa oli värvätty ilmavoimien kuvakeskuksen kapteeni ja tietolähteitä asetehtailta.

Kekkonen yritti kartella Golubia. Sitkeä Golub yritti kiertotietä ja värvätä Tabe Slioorin. Tabehan tunsi koko Helsingin herrat - siis ihan kaikki - joten Golub ajatteli saavansa mukavasti kaikenlaista tietoa. Ei Tabe ryhtynyt, mutta jatkoi herrojen kanssa ja hurmasi kuulemma Eric von Frenckellin piirtämällä liidulla kahdeksikon lattiaan vaivattomasti takapuolta pyöräyttäen. Samoissa juhlissa oli muuten Ruotsin prinssi Bertil, jota Tabe myös kävi tapaamassa...

No, vuonna 1961 Tabe päätti alkaa julkaista Jallu-lehdessä juttusarjaa "Miehet ja minä". Poliisi sai määräyksen takavarikoida jo myyntiin pääsyt lehti. Se tietysti epäonnistui ja nosti hälyn. Ennen seuraavaa numeroa asiaan tarttui Kekkosen määräyksestä supo. Kaksi etsivää sai päälliköltä tukun rahaa. He ajoivat Tampereelle Uuteen Kivipainoon ja ostivat Jallun oikovedokset, jotka vietiin Kekkoselle, joka niitä sitten uteliaana luki.

Mutta joo, tuossa jutussa ovat tärkeimmät länsirähmästelijät 1950-luvulta:

http://merkkihenkiloita.blogspot.fi/2009/05/john-raymond-ylitalo-suurlahettilas.html
 
Back
Top