Tykistö

Kriisiajan toiminta- sekä tuotantomahdollisuudet on selvitetty etukäteen. Sitten katsotaan mitä tarvii tuottaa tilanteessa, jossa valmistautumisaikaa jää. Nämä tarpeet jyvitetään eri teollisuuslaitoksille sekä soveltuvin osin julkisen sektorin laitoksille. Toimijat (tehtaat, korjaamot tai vastaavat) saavat kriisiaikana ns. suorituskäskyt sotilasviranomaisilta. Monenlaista härpäkettä tarvitaan, esimerkkinä vaikka suorituskäsky, jossa Merivoimille otettaviin siviilialuksiin käskettiin kotimaista lipputehdasta valmistamaan 300 sotalippua ja toinen putiikki taas sai käskyn näiden tarvitsemista lippunaruista. Pommituskohteita siis riittää.

Alla esimerkki, millaista sotatalousalan suunnittelua tapahtuu rauhan aikana:
<snip>
:solthum: jostain syystä Turengin Sokeritehdas merimiinojen valmistajana kuulostaa erityisen hauskalta sotatuotantokonversiolta 🧁-> 💣
 
Hetkinen, aluksi luulin että puhuit sarkastisesti, mutta tämän toisen viestin jälkeen... olet tosissasi?
No en ole. Mölkky halusi yksinkertaisen ratkaisun, niin kirjoitin sellaisen. Tuolla koko sotaa on vaivannut jatkuvasti, että yritetään joko liian isoa tai sitten näperrellään. Mutta siinä pysyn, ettei ole nähty yhtään kunnollista tykistökeskitystä. Varmaan sellaisesta olisi edes kertomus, jos sellainen olisi ollut. Onhan tuolla noita reitettyä peltoja, mutta onhan siellä ollut aikaakin yrittää osua vihollisen asemaan.
 
No en ole. Mölkky halusi yksinkertaisen ratkaisun, niin kirjoitin sellaisen. Tuolla koko sotaa on vaivannut jatkuvasti, että yritetään joko liian isoa tai sitten näperrellään. Mutta siinä pysyn, ettei ole nähty yhtään kunnollista tykistökeskitystä. Varmaan sellaisesta olisi edes kertomus, jos sellainen olisi ollut. Onhan tuolla noita reitettyä peltoja, mutta onhan siellä ollut aikaakin yrittää osua vihollisen asemaan.

Keksit tuon omasta päästäsi, en ole kysynyt enkä vihjannut mitään tuon kaltaista, älä kiemurtele vaan vastaa kysymykseen :

Oikea kysymys tässä olisi miksi Ukraina on valunut pelaamaan ryssän pelikirjan mukaan ja kranaatteja tarvitaan kymmeniä tuhansia joka päivä vuosien ajan. Ei sotia pitänyt enää käydä tälleen, niin voisko jengi alkaa sotimaan oikein kohta tuolla ja hakea jonkun muun ratkaisun kuin kaiken raudan muuttaminen kranaateiksi.
Älä nyt hulluja jännityksessä pidä. Kerro ihmeessä miten homma kuuluu Ukrainan hoitaa olemassa olevilla resursseilla.

Suomessa taisteluiden luonne venäjää vastaan ei ole koskaan ollut epäselvä. Siksi meillä on Länsi-Euroopan vahvin tykistö+ kyky tuottaa sille A-tarviketta, suuri(/kansakunnan kokoon nähden valtava) kenttäarmeija sekä kyky kouluttaa jokainen ikäluokka sotilaiksi, erittäin vahvat ilmavoimat, kaukovaikutuskyky jne.
 
jostain syystä Turengin Sokeritehdas merimiinojen valmistajana kuulostaa erityisen hauskalta sotatuotantokonversiolta
Erinomaista, että joku jaksaa liitteetkin lukea. Kun en halua aitiopaikalle Hesari-tyyppiseen oikeudenkäyntiin, ovat sotatalouspaperit varsin vanhaa vuosikertaa. Jäsen @Museo ehtikin jo huomautaa, että siihen aikaan Turengin Sokeritehtaalla oli iso konepaja, joka valmisti kaikenlaisia maatalouskoneita. Ei myöskään ollu vielä Kemiön varikkoa vaan merivoimien kamat oli Parolassa, jonne kuljetusmatka Turengista oli sopivan lyhyt. Liitteestä n:o 3 näkee vielä, että Sergein ohella forumin toinen "perinnease" sarvimiina sisälsi aika monesta paikasta hommattavia osia, vaikka oli täysin mekaanis-kemiallinen ilman sähkötekniikkaa. Mutta sitten off-topicista takaisin tykistöön:
Löytyy, sotien aikanahan osa kranaattikuorista sorvattiin hyvin vaatimattomissakin konepajoissa. Laatu ei ollut parasta priimaa niin, mutta jokainen murkula oli eteenpäin.
Juuri näin, sotien aikana kranaatinkuoria sorvattiin monessa paikassa. Kakkoslaatu ei ollut tietenkään tavoitteena ja kaikki valmistuneet tuotteet kävivät läpi tarkastusprosessin. Sitä varten kussakin tehtaassa oli jatkuvasti paikalla valtion tarkastaja. Siten ihan pienet pajat eivät kuoria valmistaneet. Kriteerit olivat tiukat, joten pian piti päättää mitä nopeasti kasvavalle hylkykasalle tehdään. Sopparin mukaan niitä ei tarvinu ottaa vastaan mutta tämä olisi pian näkynyt uusien tilausten hinnoissa. Eikä olis ollu sotataloudellisestikaan järkevää, koska osa kapasiteetista menisi hukkaan. Ratkaisuksi keksittiin ns. matalapainekranaatit, joita oli sallittua ampua pienemmillä panoksilla. Niitä tykkimiesslangilla "moottoripyoriä" riitti leireillä ammuttaviksi vielä melkein 40 v sodan päättymisen jälkeen. Nimitys tuli kuulien lyhenteestä "mtp" joka oli sama kuin moottoripyörällä.

Susikappaleista ei valtio maksanut lähimainkaan täyttä hintaa, joten tehtaiden voitot pieneni. Hesassa nykyisen Hotelli Strandin paikalla sijaitsi John Stenberg Oy; korttelia kiertävä katukin on tänään nimeltään John Stenbergin ranta. Tehtaan tuotantopäällikkö keksi täyttää johtorenkaita varten kranaatin kuoriin sorvatut väärän kokoiset urat hitsaamalla uutta metallia ja sorvaamalla sitten uudelleen. Kun aihiot oli valmistettu puristamalla, niin tällainen peukalointi ei lähimainkaan vastaa vaadittua kestävyysnormia ja saattaa aiheuttaa johtorenkaan irtoamisen ja katkeamisen. Jos nyt ei tule putkiräjähdystä niin kuula jää huomattavasti lyhyeksi eli voi pudota omien niskaan. Arkistoista ei ilmene, miten käry kävi. Hyvä arvaus olisi, että tehtaan työläiset rupesi miettimään rintamalla olevia sukulaisia ja kavereita ja käräyttivät huijaavan inssin. Linnaan joutui; lähes kaikissa muissa sotaa käyvissä maissa ukko olisi ammuttu. Isänmaallisia miehiä, sillä hyväksymällä huijauksen jatkumisen olisi metallimiesten ansiot olleet paremmat.
 
Viimeksi muokattu:
Viimeksi muokattu:
Eikö sinusta olisi yhtään erikoista, että olisit ainoa ihminen Suomessa, jolle tämä on tullut mieleen ja esimerkiksi asioita päätyökseen miettivät eivät olisi keksineet miettiä sähköntuotantoa?

Meri-Porin kivihiilivoimalaitos varataan kriisi- ja häiriötilanteisiin https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009956639.html
Kohteliasta keskustelun ja toisten keskustelijoiden aliarvioimista. Mieluummin rakentavia kommentteja. Täälläkin palstoilla on kerrottu, jopa sen kytkinkentän nimi mistä riskit kärjistyvät kansallisessa verkossa aikoinaan.
 
Kuumapuristamista kutsutaan tosiaan myös (kuuma)vetämiseksi, eli siis sama menetelmä periaatteessa, jolla myös messinkihylsyt on valmistettu nyt melkein 150 vuoden ajan.
Myös amerikkalaiset käyttävät samaa menetelmää.

Kun mahd. sotatilanteessa tuohon ainoaan ammustehtaaseen tulee ohjus, mitäs sitten.....
No näkisin tälle sen järkevimmän vaihtoehdon, että tehdasrakennuksen (tai merkittävien tuotantotilojen ainakin) pitäisi olla rakennettu kuten vahvistettujen teräsbetonisten lentokonesuojien, joiden tarkoitus on kestää se 1000 kg lentopommi, tai sitten peruskallioon louhittuna. Kallista, mutta oleellisesti vähemmän kallista kuin suurikapasiteettisen kranaattitehtaan menettäminen ohjukseen tai lentopommiin.

Voi olla, että tilat ovat jo olemassa esim. kallioon louhittuna, mutta rauhan aikana on mielekkäämpää ja henkilöstöystävällisempää pitää koneet tavanomaisessa tehdashallissa, jossa on ikkunoita jne.

Ainakin jollain tasolla tuon on pakko olla otettu huomioon.

Löytyy, sotien aikanahan osa kranaattikuorista sorvattiin hyvin vaatimattomissakin konepajoissa. Laatu ei ollut parasta priimaa niin, mutta jokainen murkula oli eteenpäin.
On se silti huomattavasti tehottomampaa valmistus- ja materiaaliteknisesti kuin vetäminen.

Kriisiajan toiminta- sekä tuotantomahdollisuudet on selvitetty etukäteen. Sitten katsotaan mitä tarvii tuottaa tilanteessa, jossa valmistautumisaikaa jää. Nämä tarpeet jyvitetään eri teollisuuslaitoksille sekä soveltuvin osin julkisen sektorin laitoksille. Toimijat (tehtaat, korjaamot tai vastaavat) saavat kriisiaikana ns. suorituskäskyt sotilasviranomaisilta. Monenlaista härpäkettä tarvitaan, esimerkkinä vaikka suorituskäsky, jossa Merivoimille otettaviin siviilialuksiin käskettiin kotimaista lipputehdasta valmistamaan 300 sotalippua ja toinen putiikki taas sai käskyn näiden tarvitsemista lippunaruista. Pommituskohteita siis riittää.

Alla esimerkki, millaista sotatalousalan suunnittelua tapahtuu rauhan aikana:
Katso liite: 86063Katso liite: 86064Katso liite: 86065
Rohkenisin kuitenkin olettaa, että myös päätuotantolaitosten olisi tarkoitus jatkaa toimintaansa, ja myös niiden toiminnan suojaamiseksi olisi tehty muutakin kuin jyvitetty vaikkapa yksi Oerlikon suojaksi. Joka tästä tietää, älköön kuitenkaan mitään paljastako täällä tai muualla (noh, he myös ovat sen varmasti sisäistäneet muutenkin).
 
Viimeksi muokattu:
On se silti huomattavasti tehottomampaa valmistus- ja materiaaliteknisesti kuin vetäminen.
Niin laatukommentilla viittasin enempi siihen mistä oli aiemminkin puhetta, eli sorvatut kranaatit sirpaloituvat huonommin. Mutta uskoisin että tykkimiehet kuitenkin ampuu niitä ihan onnessaan, jos vaihtoehtona on käsien levittely. Muistaakseni sota-ajan tuotannosta luokkaa 25% oli sorvattuja.
 
Niin laatukommentilla viittasin enempi siihen mistä oli aiemminkin puhetta, eli sorvatut kranaatit sirpaloituvat huonommin. Mutta uskoisin että tykkimiehet kuitenkin ampuu niitä ihan onnessaan, jos vaihtoehtona on käsien levittely. Muistaakseni sota-ajan tuotannosta luokkaa 25% oli sorvattuja.
Oma pointtini oli lähinnä siinä, että sorvatessa menee materiaalia hukkaan aika lailla, eli teräksen tarve on paljon suurempi kuin vetäessä.
 
Eikö sinusta olisi yhtään erikoista, että olisit ainoa ihminen Suomessa, jolle tämä on tullut mieleen ja esimerkiksi asioita päätyökseen miettivät eivät olisi keksineet miettiä sähköntuotantoa?

Meri-Porin kivihiilivoimalaitos varataan kriisi- ja häiriötilanteisiin https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009956639.html
Hauskasti juuri tänään osui X:ssä silmään asiaa tutkimuksesta jossa selvitettiin avaruussään mahdollista vaikutusta sähköverkkoon. Kaikenlaisiin murheisiin yhteiskunnassa siis varaudutaan.

En perehtynyt paremmin mutta tuo murhe on ratkaistu jo 70-luvulla jollain muuntajaratkaisulla. Sitä ei erikseen mainittu toimiiko se myös tosi isoissa muuntajissa?
 
Back
Top