Luulen, että Nammo lasketaan kotimaiseksi. Vaikka voihan sitä olla aktivoitu muutakin kuoren tekijää.
Panssari Salama
Respected Leader
Totta. Oletin, että tosta jälkimmäisestä olisi ollut kyse. Tovottavasti olikin. Mikäs sen parempaa tukea suomalaisille konepajoille kuin tilata kuoria sieltä. Tarpeeseen.
Hurjaa on tosiaan takamatka:
www.politico.eu
Thys on entinen Belgian varapvkomentaja.
www.egmontinstitute.be
Europe’s arms production is in ‘deep shit,’ says Belgian ex-general
Europe’s ammo production shortfalls are a symptom of a “cultural problem” to adapt to a war-ready industry, retired general Marc Thys tells POLITICO.
Marc Thys - Egmont Institute
www.egmontinstitute.be
Huhta
Greatest Leader
Saako ketjua mitenkään näkyviin ilman tunnuksia? Viestintä tuossa Muskin paskapalvelussa pitäisi lopettaa, kun ei niitä tavallinen kansa pysty lukemaan.
Sukua varakansalle ja sen edustajalle?
Huhta
Greatest Leader
155 mm-series - Nammo
www.nammo.com
Se kehityksen alla oleva Ramjet-kranaatti taitaa olla älykkäin, jos joskus tulee käyttöön.
Boeing, Nammo test Ramjet 155 artillery weapon
Boeing and Nammo have jointly test-fired a Ramjet 155 weapon as the U.S. Army seeks to modernize its long-range precision fire capability.
www.defensenews.com
nitter.cz toimii ainakinSaako ketjua mitenkään näkyviin ilman tunnuksia? Viestintä tuossa Muskin paskapalvelussa pitäisi lopettaa, kun ei niitä tavallinen kansa pysty lukemaan.
Sukua varakansalle ja sen edustajalle?
Ei kai. Tämä konsepti on, jota ryssät käsittelee tällä sivulla perinpohjaisesti englanniksi.
Siirsin tänne Ukrainaketjusta tykistön aseiden ja ampumatarvikkeiden yhteensopivuuspohdintaa:
Länsivalmisteisten 155 mm tykistön aseiden ja ampumatarvikkeiden suunnittelua, valmistusta ja ominaisuuksia ohjaa JBMoU (Joint Ballistic Memorandum of Understanding), joka on viiden maan USA, UK#, Saksa (aikanaan Länsi-Saksa#), Italia# ja Ranska välinen sopimus. Pohjalla lienee 155 FH 70 tykin ja asejärjestelmän (L15 ammus ja panoksineen) tuotekehitys ja valmistus #-merkittyjen maiden yhteistyönä 1960-80 luvulla. USA ja Ranska luopuivat FH 70 ohjelmasta omista syistään, mutta heidänkin suunnittelemansa aseet ja ampumatarvikkeet ovat JBMoU yhteensopivia. Ohessa linkki sopimuksen lakitekniseen yleisosaan, jonka mukaan yhteensopivuus on tavoitteena eri valmistajien / maiden tuotteiden osalta. Tekniset liitteet ja siten mitat / suorituskykyrajat puuttuvat julkisesta latauslinkistä. On huomattava, että viitteen (2009) sopimus vahvistaa edelleen vuoden 1978 sopimuksen tekniset liitteet. Liitteissä lienee ballistiset ja geometriset mittavaatimukset asejärjestelmälle kuten esim tuliputken sisämittavaatimukset, jotka toteutuessaan takaavat sen, että sopimuksen mukaisia ampumatarvikkeita ja aseita voi käyttää ristiin ja tietyt suorituskykyvaatimukset (ylä- tai alarajat) toteutuvat.
Ammuksien mittarajat on esitetty Stanag-standardeissa (esim. Stanag 4425 voisi olla eräs standardi), mutta niitä (kuten JBMoU liitteitäkään) ei taida löytyä internetistä ladattavaksi. Sytyttimille on omat vastaavat Stanag-standardinsa.
On selvää, että:
- 39 kal / ~19 l kammioiselle putkelle suunnitellut vanhat ampumatarvikkeet eivät välttämättä kestä uudempien pitkäputkisten 52 kal (23 l) putkiaikaisia rasituksia ja niiden ampumisessa on rajoituksia pitkäputkisilla aseilla
- eräitä erikoisampumatarvikkeita ei voi ampua 52 kal putkien maksimiarvoilla eli niillä on lähtönopeus- ja panosrajoituksia. (Ilmeisesti ukrainalaiset alkuun 2022 sähläsivät näiden suhteen hieman, mutta tilanne korjaantui ymmärryksen kasvamisen ja kokemuksien myötä)
- saattaa olla myös niin, että kaikkia erikoisampumatarvikkeita ei voi ladata automatisoiduilla latausjärjestelmillä tai kuljettaa standardiammuksille tarkoitetuissa telineissä, mutta nämäkin ovat vain rajoituksia käytön suhteen, esim. manuaalilataus koneellisen latauksen sijasta, kuljetus ammuslaatikossa erikseen
- ampumataulukot pitää laatia/varmentaa ristiinkäytössä ja arvot pitää "opettaa" kunkin asejärjestelmän ammunnanhallintajärjestelmille ennen kuin ristiinkäyttö on mahdollista. Ei mikään valmistaja tai asejärjestelmää käyttävä maa kykene kaikkia (muiden kuin omien) ampumatarvikeyhdistelmiä taulukoimaan ja ohjelmoimaan järjestelmiinsä ennalta. JBMoU ja Stanag-standardit takaavat kuitenkin sen, että ase ja ampumatarvike ovat yhteensopivia, jos tuotteet ovat niiden mukaisesti suunniteltuja. Stanag 4119 standardista saa esimakua, mitä NATO/Stanag ampumataulukoiden teko tarkoittaa. Ohessa latauslinkki pdf tiedostolle:
Ukrainan pitäisi siis ampua jonkinmoiset vertailu-/taulukkoammunnat niille ristiinkäytettäville ampumatarvikkeille (ase, panos, ammus (sytytin, kuori, onteloperä, pvy, jne)), joita ei ole aiemmin "paritettu", jotta saavat kunkin asetyypin ja ampumatarviketyypin datan aikaiseksi. Täydellisia taulukkoammuntoja ei kuitenkaan tarvittane, koska pohjana on aina jollakin (joillakin) asejärjestelmälle(-ille) määrittetyt perustaulukot, joiden perusteella voi ennustaa laskennallisesti muutoksia ja rajoittaa siten lisätaulukkoammunnan tarpeita. Kyse lienee ensisijaisesti siitä, mikä lähtönopeus kullakin ampumatarvikeyhdistelmällä saavutetaan, jonka jälkeen kantama ja poikkeama lienevät perustaulukoista arvioitavissa ja edelleen järjestelmiin ohjelmoitavissa. Alan ammattilaiset tietänevät ja osaavat arvioida sekä kommnetoida tarkemmin taulukkoammuntojen tarpeita.
Tunnettuja poikkeuksia "tarkoista" JBMoU mitoituksista aseen tuliputken osalta ovat ainakin:
Kuten standardit ja ohjeet yleensä JBMoU ja Stanag:t määrittävät leikkikentän reunat ja kentän sisällä saa puuhastella vapaasti, joten ominaisuuksien eroja on eri valmistajien aseissa ja ampumatarvikkeissa, mutta ne ovat kuitenkin yhteensopivia ja käytettävissä esim. edellä mainituin rajoituksin ja toimenpitein.
Eräänä, jo aiemmin mainittuna osoituksena yhteensopivuudesta on: Suomessa valmistettu 155 LU 111 Fin ammus (alunperin ranskalainen Luchaire konstruktio. Se on nykyistä LU 211 ammusta edeltävä malli) + suomalainen iskusytytin + joku panos?, jota yhdistelmää ammuttiin 155 F70 aseella Ukrainassa (todennäköisesti Viron "parittama" laukaus-ase yhdistelmä), ohessa linkki videoon ja kuvaleikkeet videosta:
Aika-ajoin nouseva huhu 155 Caesar:n vaatimista ranskalaisista ampumatarvikkeista tai ranskalaisten ampumatarvikkeiden sopivuudesta vain Caesar:iin eivät pitäne paikkaansa.
Ainakin KNDS:n ase-esittelyssä todetaan selvästi Caesar:sta:
Firepower: Combat proven 155mm/ 52 cal. ordnance (23 liter chamber NATO Joint Ballistic MoU compliant)
Ammunition capability: All 39/52 cal. NATO standard and ERFB rounds, Smart ammunition (Bonus, Spacido...)
KNDS ampumatarvikeluettelossa ei mainita tai esitetä 155 mm ampumatarvikkeiden käytölle rajoitusta 155 mm aseiden suhteen. Esim. perusammukselle LU 211 todetaan:
"It can engage targets at a range of 30km with NATO standard 155mm/39 caliber guns (M109,M198…) and up to 40km with 155mm/52caliber guns (CAESAR®, PzH 2000…) meeting the requirements of JBMoU and NABK standards when equipped with a Base-Bleed unit."
Samoin KNDS:n 155 modulaaripanosjärjestelmä MCS noudattaa JBMoU:n vaatimuksia ja sitä voidaan käyttää kaikissa standardit toteuttavissa 155 aseissa.
"Parittamattomien" laukausyhdistelmien taulukkovarmistuksen puuttumisen lisäksi erityisesti "ranskalaisten" ampumatarvikkeiden yhteensopimattomuusarvion eräänä lähteenä voi olla se, että alunperin Nexter Ammunition:n kehittämä / nykyisin Junghans:n valmistama tuote, pituushajontaa korjaava Spacido-sytytin "keskustelee" lähtönopeustutkan kanssa ja sitä ominaisuutta ei välttämättä ole muissa asejärjestelmissä eikä ehkä kaikissa Caesareissakaan. Ammukseen voi vaihtaa tavanomaisemman sytyttimen muilla järjestelmillä ammuttaessa eikä erikoissytytin siten koko ammuksesta tee yhteensopimatonta. Tässä ketjussa löytyy usea vanha keskustelu Spacidosta enemmän kiinnostuneille. Ohessa viestilinkki erään Spacido-keskustelun alkuun:
#6,086
Länsivalmisteisten 155 mm tykistön aseiden ja ampumatarvikkeiden suunnittelua, valmistusta ja ominaisuuksia ohjaa JBMoU (Joint Ballistic Memorandum of Understanding), joka on viiden maan USA, UK#, Saksa (aikanaan Länsi-Saksa#), Italia# ja Ranska välinen sopimus. Pohjalla lienee 155 FH 70 tykin ja asejärjestelmän (L15 ammus ja panoksineen) tuotekehitys ja valmistus #-merkittyjen maiden yhteistyönä 1960-80 luvulla. USA ja Ranska luopuivat FH 70 ohjelmasta omista syistään, mutta heidänkin suunnittelemansa aseet ja ampumatarvikkeet ovat JBMoU yhteensopivia. Ohessa linkki sopimuksen lakitekniseen yleisosaan, jonka mukaan yhteensopivuus on tavoitteena eri valmistajien / maiden tuotteiden osalta. Tekniset liitteet ja siten mitat / suorituskykyrajat puuttuvat julkisesta latauslinkistä. On huomattava, että viitteen (2009) sopimus vahvistaa edelleen vuoden 1978 sopimuksen tekniset liitteet. Liitteissä lienee ballistiset ja geometriset mittavaatimukset asejärjestelmälle kuten esim tuliputken sisämittavaatimukset, jotka toteutuessaan takaavat sen, että sopimuksen mukaisia ampumatarvikkeita ja aseita voi käyttää ristiin ja tietyt suorituskykyvaatimukset (ylä- tai alarajat) toteutuvat.
Ammuksien mittarajat on esitetty Stanag-standardeissa (esim. Stanag 4425 voisi olla eräs standardi), mutta niitä (kuten JBMoU liitteitäkään) ei taida löytyä internetistä ladattavaksi. Sytyttimille on omat vastaavat Stanag-standardinsa.
On selvää, että:
- 39 kal / ~19 l kammioiselle putkelle suunnitellut vanhat ampumatarvikkeet eivät välttämättä kestä uudempien pitkäputkisten 52 kal (23 l) putkiaikaisia rasituksia ja niiden ampumisessa on rajoituksia pitkäputkisilla aseilla
- eräitä erikoisampumatarvikkeita ei voi ampua 52 kal putkien maksimiarvoilla eli niillä on lähtönopeus- ja panosrajoituksia. (Ilmeisesti ukrainalaiset alkuun 2022 sähläsivät näiden suhteen hieman, mutta tilanne korjaantui ymmärryksen kasvamisen ja kokemuksien myötä)
- saattaa olla myös niin, että kaikkia erikoisampumatarvikkeita ei voi ladata automatisoiduilla latausjärjestelmillä tai kuljettaa standardiammuksille tarkoitetuissa telineissä, mutta nämäkin ovat vain rajoituksia käytön suhteen, esim. manuaalilataus koneellisen latauksen sijasta, kuljetus ammuslaatikossa erikseen
- ampumataulukot pitää laatia/varmentaa ristiinkäytössä ja arvot pitää "opettaa" kunkin asejärjestelmän ammunnanhallintajärjestelmille ennen kuin ristiinkäyttö on mahdollista. Ei mikään valmistaja tai asejärjestelmää käyttävä maa kykene kaikkia (muiden kuin omien) ampumatarvikeyhdistelmiä taulukoimaan ja ohjelmoimaan järjestelmiinsä ennalta. JBMoU ja Stanag-standardit takaavat kuitenkin sen, että ase ja ampumatarvike ovat yhteensopivia, jos tuotteet ovat niiden mukaisesti suunniteltuja. Stanag 4119 standardista saa esimakua, mitä NATO/Stanag ampumataulukoiden teko tarkoittaa. Ohessa latauslinkki pdf tiedostolle:
Ukrainan pitäisi siis ampua jonkinmoiset vertailu-/taulukkoammunnat niille ristiinkäytettäville ampumatarvikkeille (ase, panos, ammus (sytytin, kuori, onteloperä, pvy, jne)), joita ei ole aiemmin "paritettu", jotta saavat kunkin asetyypin ja ampumatarviketyypin datan aikaiseksi. Täydellisia taulukkoammuntoja ei kuitenkaan tarvittane, koska pohjana on aina jollakin (joillakin) asejärjestelmälle(-ille) määrittetyt perustaulukot, joiden perusteella voi ennustaa laskennallisesti muutoksia ja rajoittaa siten lisätaulukkoammunnan tarpeita. Kyse lienee ensisijaisesti siitä, mikä lähtönopeus kullakin ampumatarvikeyhdistelmällä saavutetaan, jonka jälkeen kantama ja poikkeama lienevät perustaulukoista arvioitavissa ja edelleen järjestelmiin ohjelmoitavissa. Alan ammattilaiset tietänevät ja osaavat arvioida sekä kommnetoida tarkemmin taulukkoammuntojen tarpeita.
Tunnettuja poikkeuksia "tarkoista" JBMoU mitoituksista aseen tuliputken osalta ovat ainakin:
ARCHER: Isompi panoskammio, joka antaa matalamman paineen ja lähtönopeuden standardi-JBMoU panoksella ammuttaessa, mutta nahdollistaa suuremmalla panoksella (7 mod tai 6+1/2 mod, ruotsalaisten oma kansallinen panosjärjestelmä)) ampumisen etenkin kevyellä ammuksella kuten Nammo HE ER (m=44,4 kg) tai "tiheämmän" MRSI-purskeen ampumisen
PZH2000: 64 "pyöristettyä" rihlaa, kun JBMoU:ssa rihlamäärä on 48 perinteistä "laatikkorihlaa". PZH2000 putken rihlaosan poikkipinta-ala on kuitenkin sama kuin JBMoU:n mukaisessa tuliputkessa, joten painepinta-ala vastaa JBMoU mukaista putken poikkileikkausta. Rihlauksesta aiheutuva lähtönopeusero ei liene kovin suuri.
Kuten standardit ja ohjeet yleensä JBMoU ja Stanag:t määrittävät leikkikentän reunat ja kentän sisällä saa puuhastella vapaasti, joten ominaisuuksien eroja on eri valmistajien aseissa ja ampumatarvikkeissa, mutta ne ovat kuitenkin yhteensopivia ja käytettävissä esim. edellä mainituin rajoituksin ja toimenpitein.
Eräänä, jo aiemmin mainittuna osoituksena yhteensopivuudesta on: Suomessa valmistettu 155 LU 111 Fin ammus (alunperin ranskalainen Luchaire konstruktio. Se on nykyistä LU 211 ammusta edeltävä malli) + suomalainen iskusytytin + joku panos?, jota yhdistelmää ammuttiin 155 F70 aseella Ukrainassa (todennäköisesti Viron "parittama" laukaus-ase yhdistelmä), ohessa linkki videoon ja kuvaleikkeet videosta:
Aika-ajoin nouseva huhu 155 Caesar:n vaatimista ranskalaisista ampumatarvikkeista tai ranskalaisten ampumatarvikkeiden sopivuudesta vain Caesar:iin eivät pitäne paikkaansa.
Ainakin KNDS:n ase-esittelyssä todetaan selvästi Caesar:sta:
Firepower: Combat proven 155mm/ 52 cal. ordnance (23 liter chamber NATO Joint Ballistic MoU compliant)
Ammunition capability: All 39/52 cal. NATO standard and ERFB rounds, Smart ammunition (Bonus, Spacido...)
KNDS ampumatarvikeluettelossa ei mainita tai esitetä 155 mm ampumatarvikkeiden käytölle rajoitusta 155 mm aseiden suhteen. Esim. perusammukselle LU 211 todetaan:
"It can engage targets at a range of 30km with NATO standard 155mm/39 caliber guns (M109,M198…) and up to 40km with 155mm/52caliber guns (CAESAR®, PzH 2000…) meeting the requirements of JBMoU and NABK standards when equipped with a Base-Bleed unit."
Samoin KNDS:n 155 modulaaripanosjärjestelmä MCS noudattaa JBMoU:n vaatimuksia ja sitä voidaan käyttää kaikissa standardit toteuttavissa 155 aseissa.
"Parittamattomien" laukausyhdistelmien taulukkovarmistuksen puuttumisen lisäksi erityisesti "ranskalaisten" ampumatarvikkeiden yhteensopimattomuusarvion eräänä lähteenä voi olla se, että alunperin Nexter Ammunition:n kehittämä / nykyisin Junghans:n valmistama tuote, pituushajontaa korjaava Spacido-sytytin "keskustelee" lähtönopeustutkan kanssa ja sitä ominaisuutta ei välttämättä ole muissa asejärjestelmissä eikä ehkä kaikissa Caesareissakaan. Ammukseen voi vaihtaa tavanomaisemman sytyttimen muilla järjestelmillä ammuttaessa eikä erikoissytytin siten koko ammuksesta tee yhteensopimatonta. Tässä ketjussa löytyy usea vanha keskustelu Spacidosta enemmän kiinnostuneille. Ohessa viestilinkki erään Spacido-keskustelun alkuun:
#6,086
Onkohan 122mm-tykkien uudistamista tai jopa uuden mallin suunnittelua ajateltu missään vakavammin? Esim. pidemmällä putkella saisi kantamaa lisää.
Voisipa ajatella, että tykistön merkitys ei lähivuosina laske, vaan kevyellekin tykistölle voisi olla paikkansa toissijaisissa tehtävissä. D-30-tykin paino näyttäisi olevan n. 3,2 tonnia, eli sen vetämiseen ei välttämättä tarvittaisi edes kuorma-autoa vaan "Hilux"-riittäisi. Jonkinlaisena visiona ehkä 5-miehen tykkiryhmä, joka liikkuisi pickup:lla tykki hinauksessa ja tuliannos lavalla.
Tykistötaustainen jäsen Old Boy kertoi taannoin, että tykistön suunnitelmat lähtee ennemmin ammuksista kuin tykeistä itsestään. Sillä ammusten kustannukset ovat merkittävimmät. Eli pitäisi olla riittävän hyvät näkymät ostaa kokonaan uusi aikakausi läntistä 122 ampumatarviketta, jotta putkia tai uusia tykkejä siinä koossa kannattaa miettiä. Muuten itä-122:t loppuvat hiljalleen ampumavälineineen, putkineen ja se koko (120) voi jäädä kranaatinheittimille.
KymJP2K
Kenraali
Kiinalaisilla on type 83 122mm, jolla 18km kantama. https://en.wikipedia.org/wiki/Type_83_122_mm_howitzer
Muuten 155mm hinnat karkaavat käsistä. Muutama vuosi sitten (2018) perusmurkula oli 800e. 2021 1500e, 2022 3000e ja nyt pyydetään kuulemma 8000-9000e per kpl.
"Uusi malli" (on) oli venäläisillä 122 D74 pitkäputkisesta (53 kal) aseesta, jota Kiina on tehnyt mallimerkinnällä M60.
Myös ammukset ja panokset (kartussihylsyt ml.) pitäisi vaihtaa eli koko asejärjestelmä menisi uusiksi itäkaliiperissa 122 mm, jos lisäkantamaa peruskranaatille tavoitellaan 15 km (D30) ---> 24 km (D74) eli ~50 % lisäystä kantamaan. Melkein samaan pääsee vanhalla D30 aseella uudistamalla ammuksen eli hankkimalla joko rakettiavusteisen tai perävirtausyksiköllisen ammuksen, joille kantama on ehkä luokkaa ~20...22 km, ja ase pysyy entisenä.
Pelkkä 122 D30 aseen putken vaihto pitkäputkiseen ei tuone vastaavaa lisäystä eikä onnistune, koska rekyylikoneisto ja lavetti tuskin kestävät pitkän ja isokammioisen (suurempi panos) tuomia lisärasituksia.
D-74 122 mm field gun - Wikipedia
Serbit ovat nostaneet oman 122 D30-J modernisoidun versionsa kuorma-auton lavalle ja tehneet onteloperä- (18,5 km) ja perävirtaus- (21,5 km) ammukset.
SORA self-propelled howitzer - Wikipedia
J0h1F
Ylipäällikkö
Tuo kaliiperien rinnastaminen KRH:lla ja tykistöllä on kyllä täysin perusteetonta, sillä 122 H:n venäläisessä perusampumatarvikkeessa OF-462 on hieman vajaa kaksinkertainen räjähdysainetäyttö (3,7 kg) verrattuna 120 mm KRH:n perusampumatarvikkeeseen (2,0 kg).
Nyt olisi tosiaan mahdollisuus meidän omien ampumatarvikevarastojemme uusimiseen EU:n laskuun: annetaan varastot Ukrainaan ja tehdään tilalle uudet onteloperäkranaatit panoksineen. Aerodynaamisempi kranaatinkuori perävirtausyksikköineen on meillä jo Vammaskoskella aikanaan suunniteltu, PVY:n tilalle saa myös onteloperän.
Ja olihan meillä jo Tampellan ensimmäinen oma sarjavalmistettu tykki eli 122 K 60 kyseisessä kaliiperissa, nimelliskantama muistaakseni 26,9 km. Näissä ongelmana oli kuitenkin kartussin muoto, joka oli altis toimintahäiriöille (ulosheitto ei toiminut optimaalisesti)."Uusi malli" (on) oli venäläisillä 122 D74 pitkäputkisesta (53 kal) aseesta, jota Kiina on tehnyt mallimerkinnällä M60.
Myös ammukset ja panokset (kartussihylsyt ml.) pitäisi vaihtaa eli koko asejärjestelmä menisi uusiksi itäkaliiperissa 122 mm, jos lisäkantamaa peruskranaatille tavoitellaan 15 km (D30) ---> 24 km (D74) eli ~50 % lisäystä kantamaan. Melkein samaan pääsee vanhalla D30 aseella uudistamalla ammuksen eli hankkimalla joko rakettiavusteisen tai perävirtausyksiköllisen ammuksen, joille kantama on ehkä luokkaa ~20...22 km, ja ase pysyy entisenä.
Pelkkä 122 D30 aseen putken vaihto pitkäputkiseen ei tuone vastaavaa lisäystä eikä onnistune, koska rekyylikoneisto ja lavetti tuskin kestävät pitkän ja isokammioisen (suurempi panos) tuomia lisärasituksia.
Chinese Defence Today - Type 60 122mm Towed Gun D74 ja M60 eivät ole enää "ympäripyöriviä" vaan suuremmat rekyylirasitukset ovat ilmeisesti pakottaneet perinteiseeen kaksihaaraiseen lavettirakenneratkaisuun.D-74 122 mm field gun - Wikipedia
en.wikipedia.org
Oma heittoni 122 H:n modernisoinniksi olisi tuo Vammaksen suunnittelema 122 mm pitkän kantaman kranaatti onteloperällä uudeksi peruskranaatiksi ja uudet putket ja panoskammion mittojen ja sulun muokkaaminen siten, että tykeissä voisi käyttää Boforsin Uniflexin tyyppisiä modulaarisia irtopanoksia, samoja jotka kelpaavat myös 155 mm kalustoon (Uniflex siksi, että siinä on modulaaripanoksesta myös puolipanos, joka helpottaisi tällaista vähäisempiä rekyylivoimia kestävää tykkiä).
Toki tämä pitäisi mitoittaa siten, että rasitukset lavetille ja rekyylikoneistolle eivät kasva liiaksi, eli panoskammion koko jäisi tietysti pienemmäksi kuin 155 mm kalustolla, todennäköisesti johonkin 2(-3) modulaaripanoksen maksimiin korkeintaan - 155 mm JBMoU L/39 putken 18 litran panoskammio vetää 5 (ja tästä rajusti yksinkertaistamalla laskien yhden kokonaisen modulaaripanoksen tilavuusvaatimus on n. 3,6 litraa, puolikkaan tietysti samalla tavalla laskettuna n. 1,8 litraa - tässä voi kyllä olla ilmaa, kun en tarkkoja mittasuhteita tiedä). D-30:n oma panoskammio on vain 6,9 litran kokoinen (tai siis laskien panoskammion pituudesta 594 mm ja kaliiperista 122 mm; hylsy tosin on vain 447 mm pitkä, joten nämä kaikki laskelmat ovat vain suuntaa-antavia), mutta todennäköisesti tehokkaammalla suujarrulla olisi mahdollista kasvattaa kammion kokoa jonkin verran lisäämättä rekyylikoneiston kuormitusta, jolloin helposti päästäisiin ainakin siihen 2 panoksen kokoiseen kammioon (7,2 litraa?), jolloin panosjärjestelmässä olisi mahdollista käyttää 0,5-1-1,5-2 panosta. Mahdollisesti jopa 2,5 (9,0 litraa?) panoksen kokoon. Tämä laskeskelu on nyt vain tällaista diletantismia, mutta jossain määrin suuntaa-antavaa.
Vanhat kranaatit panoksineen voisi antaa Ukrainaan, ja uudelleenputkittamisesta yli jäävät vanhat putket voisi varata ukrainalaisille vaihtoputkiksi. Toki tämä 122 H:n uudelleenputkitus ja koko ampumatarvikekannan uusiminen olisi aika iso hanke.
En sitten tiedä lopullisia teknisiä ulottuvuuksia, kuinka haastavaa tuo lopultakin olisi, ja onko tällaisen pesän ja panoskammion yhdistelmä millään tasolla teknisesti järkevä.
Viimeksi muokattu:
Siirretty Ukrainaketjusta tänne putken kestävyysarvioon kommenttina.
Lukija arvioikoon, kannattaako tämän viestin lukemisen uhrata aikaa, jos tekninen nyhräys ei kiinnosta.
Mistä tuliputkiteräs tietää eron laukausrasitusten (suuri paine putken sisällä aiheuttaa kehän suuntaisen vetokuormituksen putken seinämään) ja lähiräjähdyksen aiheuttaman paineen suhteen (edellistä pienempi ulkopuolinen paine aiheuttaa puristusjännityksen putken seinämään) ja sitten muuttaa kuormitusten perusteella ominaisuuksiaan?
Vetojännitys avaa mahdollisia sisäisiä vikoja (repii vikoja auki), mutta puristusjännitys sulkee vikoja ja säröt eivät siten etene/repeile. Myötäämistä voi puristuksessa tapahtua, mutta jännityksien pitää silloin olla suurempia kuin putkella ammuttaessa ja jännitysylityksen tulee olla laaja-alainen, jotta rasituksesta aiheutuva pysyvä muodonmuutos (esim. soikea putken poikkileikkaus tai taipuma) johtaisi putken hylkäykseen (romutukseen). Putken ainepaksuudet ovat niin suuria, että putkiseinämän lommahdusta tuskin tapahtuu puristuskuormituksesta huolimatta.
Painearvioita ja -vaikutus:
Sisäballistinen paine kenttätykin putken panoskammiossa on tykkimallista ja laukauksesta riippuen ehkä 250 ...380 (...400?) MPa (D30 täyspanos ..... 155 / 152 Giatzint max panos, muistaakseni M777 putken väsytyssyklin paine testissä oli luokkaa 400 MPa jota putken pitää kestää kulumisrajan yli >2500 sykliä). Putken suulla paine lienee <100 MPa, ehkä 50 MPa tai alle jälleen tykkimallista ja laukausyhdistelmästä riippuen. [Panssarivaunukanuunan paineet ovat nuoliammuksia ammuttaessa suurempia, luokkaa (450....800) MPa panoskammiossa, suupaineen tasoista ei ole esityskelpoista arviota tähän hätään.]
Räjähdyspaine laskurilla TNT tai Comp B täytteiselle L15 ammukselle eri räjähdysetäisyyksillä [0,5....5] m.
Linkki käytettyyn räjähdyspaineaallon laskuriin: https://unsaferguard.org/un-saferguard/kingery-bulmash
Heijastunut paine lienee laskettu kohtisuoran seinän mukaan ja siten se lienee varmalla puolella (liian suuri) pyöreästä pinnasta heijastuneeseen paineaaltoon nähden.
Jotta sisäballistinen paine (~100 MPa) putken suulla ylitetään heijastuneessa paineaallossa, niin räjähdysetäisyyden tulisi olla < 1 m taulukon tapauksissa. Jotta putki särkyisi räjähdyksen paineaallosta, pitää etäisyyden olla hyvin lyhyt, käytännössä suora osuma tuliputken suulle tai sitä hyvin lähellä oleviin oheisrakenteisiin.
Vielä pitäisi katsoa lujuusopin prujuista paksun putken (sylinterin) jännitysten lausekkeet painekuormituksen alaisena sekä laskea niiden avulla vertailujännitys (esim von Mises, Tresca tms vertailujännitys) kriittisessä kohdassa, todennäköisesti putken sisäpinnalla. Se jääköön tältä erää tekemättä, koska räjähdyksen painevaikutus näyttää edellyttävän suoraa lähiosumaa putken suulle.
Sirpalevaikutus:
Tykin tuliputkissa on luonnostaan melko suuria "vikoja": Rihlaurat putken sisällä ovat>0,01*kal syvyisiä, venäläisillä syvempiä eli (0,015...0,02)*kal, koska heillä on vähemmän rihloja suurilla kaliipereilla. Ohessa venäläisen (NL:n ajoilta 1976) tykistoaseoppikirjan kuva rihlauksen ohjeellisesta mitoituksesta:
Savunpoistimen reiät (jos putkessa semmoinen on) ovat läpireikiä, ohessa kuvasieppaus samaisesta oppikirjasta savunpoistimen asennuksesta:
Ohessa linkki M109 A6 (Paladin) tuliputken savunpoistimen alaisen putken osan korroosiomurheselvittelyyn, josta voi arvioida koneistettujen muotojen (kolojen ja reikien) kokoa vs. tarvittava sirpaleiskemä samankaltaisen tai kriittisemman "vian" aiheuttamiseksi.
docplayer.net
Suuhidastimen aukot tai reiät ovat läpimeneviä, ohessa kuvia em. venäläisestä oppikirjasta:
USA:n vanhassa tuliputkien arviointiohjeessa on kolme luodin / sirpaleiskemän esimerkkiä, jotka aiheuttavat putken hylkäys- tai korjaustarpeen. Ohessa linkki ja kuvaleikkeet:
Yläkuvissa kaksi osumaa putken päähän (ei ole suuhidastinta 75 mm tykissä, joka olisi estänyt putken vauriot). Alakuvassa sirpaleiskemän koko ~1,5 x 1" eli iso sirpaleen jälki tuliputken ulkopinnalla. Kaikki kuvatut viat putkissa lienevät korjattavissa sotatilanteen alaisena aikana. Putken suun koneistus tai soikean osuuden poisto --> putki lyhenee hieman, mutta tuskin vaikuttaa ampumaominaisuuksiin merkittävästi? Ulkopinnan sirpaleiskemän reunat hiotaan niin, että ne eivät pullistele, jos iskemä on luisulieriön alueella. Iskemän pohja tasoitetaan siten, että mahdolliset särön alut poistuvat. Korjauksen edellytys on, että iskemän syvyys ei ole haitaksi eritýisesti autofretoidun tuliputken seinämässä (länsiaseet). Autofretoimattoman (taitaa olla venäläiset tykin tuliputket näitä) putken lujuuteen iskemä ei vaikuta, koska vetojännitys ulkopinnalla on pieni ja siten vastaavan vian korjaus lienee mahdollista.
Tarkastusohjeen uudemmassa versiossa ei taida enää osumien vaikutuksien arviointiin ohjeita olla pikaisen läpiseilailun perusteella. Ohessa linkki tuoreempaan (mutta sirpaleiskemien suhteen ehkä puutteelliseen versioon?):
dokumen.tips
Ammuksesta tuliputkeen kohdistuva vääntömomentti välitetään kehtoon joissakin länsitykeissä tuliputken pituussuuntaan koneistetun uran avulla. Ohessa kuvasieppaus USA:n 155 M284 tuliputken rakenteesta, jossa vääntöä välittävä pitka tuplaura näkyy piirroksena. Joskus raportoidussa väsytyskokeessa on vaurioon johtanut särö lähtenyt ko. uran nurkasta ja siten se on määrännyt kyseisen puten väsytyssyklien lukumäärän vaikka testissä ei vääntöä testikappaleeseen kohdistettukaan. Yleensä väsymissäröt lähtevät putken sisäpinnalta ja etenevät ulkopintaan. Pitkä, aksiaalinen ura ei liene kovin todennäköinen sirpaleiskemän tulos. Pitkää uraa ja sen kriittisyyttä voi verrata edellä esitettyyn sirpaleiskemään, jonka "pituus" oli ~1,5''. Väsymisvaurion kannalta pitkä ura on selvästi vaarallisempi kuin lyhyt iskemäjälki.
Ylläolevista kuvista ja linkeistä selvinnee, että
- Räjähdyksen aiheuttama painerintama (heijastunut paine) ei vahingoita tykin raskaita perusosia muuta kuin suoraosumana (<0,7 m etäisyys putken suulla, muualla vielä lähemmäs)
- Toimvassa tuliputkessa on useita rakenteellisia epäjatkuvuuskohtia, uria, koloja ja (läpi-) reikiä luonnostaan. Jotta tuliputki menisi sirpaleiden (tai käsiaseiden luotien) osumista ampumakelvottomaksi, pitää niiden aiheuttaa "luonnollisia epäjatkuvuuskohtia" suurempia vaurioita. Se edellyttää raskaita / suuria sirpaleita, joita ei HE-ammuskuoresta kovin montaa synny ja siten "vaaralliset" sirpaleosumat ovat putken lujuuden kannalta harvinaisia suoraa kranaatin osumaa tuliputkeen tai aivan sen välittömään läheisyyteen lukuunottamatta
- Suurikal. tykin tai panssarivaunukanuunan tuliputken seinämän varma läpäiseminen edellyttänee suunnattuun räjähdysvaikutukseen perustuvan ampumatarvikkeen osumaa (kuorma-ammuksien tytärammukset läpäisevät >100 mm terästä, muut ontelo- ja EFP-taistelukärjet enemmän)
- Sama pätee myös perä- ja sulkukappaleeseen (kiilaan). Niissäkin "luonnolliset viat (koneistetut muodot)" ovat niin suuria, että sirpaleilla ei sellaisia saada aikaan suoraa tai lähiosumaa lukuunottamatta. Sulkuosien käyttölaitteet vaurioituvat herkemmin
- Tykin varustelut (hidastimet, palauttimet sekä muut kevyet tilpehöörit) ja kantavat runko-osat (lavetti, kehto, akselistot jne) vaurioituvat helpommin sirpaleosumista, koska ne ovat ainepaksuudeltaan ja materiaaliltaan perä- ja sulkukappaletta sekä tuliputkea selkeästi heikompia. Jälkimmäiset voitaneen kierrättää muihin aseisiin pienien korjauksien ja hyväksyntätarkastuksen jälkeen tarpeen niin vaatiessa kuten jäsen @Jukkis aiemmassa Ukraina-ketjun viestissään #217,742 kommentoi liittyen Ukraina-ketjussa esitettyyn alkuperäiseen videoon vaurioituneesta tykistä.
Lukija arvioikoon, kannattaako tämän viestin lukemisen uhrata aikaa, jos tekninen nyhräys ei kiinnosta.
Hieman provosoin viiteviestin kommenttia ja yritän omaa kantaani perustella teknisesti:
Mistä tuliputkiteräs tietää eron laukausrasitusten (suuri paine putken sisällä aiheuttaa kehän suuntaisen vetokuormituksen putken seinämään) ja lähiräjähdyksen aiheuttaman paineen suhteen (edellistä pienempi ulkopuolinen paine aiheuttaa puristusjännityksen putken seinämään) ja sitten muuttaa kuormitusten perusteella ominaisuuksiaan?
Vetojännitys avaa mahdollisia sisäisiä vikoja (repii vikoja auki), mutta puristusjännitys sulkee vikoja ja säröt eivät siten etene/repeile. Myötäämistä voi puristuksessa tapahtua, mutta jännityksien pitää silloin olla suurempia kuin putkella ammuttaessa ja jännitysylityksen tulee olla laaja-alainen, jotta rasituksesta aiheutuva pysyvä muodonmuutos (esim. soikea putken poikkileikkaus tai taipuma) johtaisi putken hylkäykseen (romutukseen). Putken ainepaksuudet ovat niin suuria, että putkiseinämän lommahdusta tuskin tapahtuu puristuskuormituksesta huolimatta.
Painearvioita ja -vaikutus:
Sisäballistinen paine kenttätykin putken panoskammiossa on tykkimallista ja laukauksesta riippuen ehkä 250 ...380 (...400?) MPa (D30 täyspanos ..... 155 / 152 Giatzint max panos, muistaakseni M777 putken väsytyssyklin paine testissä oli luokkaa 400 MPa jota putken pitää kestää kulumisrajan yli >2500 sykliä). Putken suulla paine lienee <100 MPa, ehkä 50 MPa tai alle jälleen tykkimallista ja laukausyhdistelmästä riippuen. [Panssarivaunukanuunan paineet ovat nuoliammuksia ammuttaessa suurempia, luokkaa (450....800) MPa panoskammiossa, suupaineen tasoista ei ole esityskelpoista arviota tähän hätään.]
Räjähdyspaine laskurilla TNT tai Comp B täytteiselle L15 ammukselle eri räjähdysetäisyyksillä [0,5....5] m.
| R-aine | m/kg | Etaisyys / m | Paine rintamassa / MPa | Heijastunut paine / MPa |
| TNT / Comp B | 11 (155 L15) | 5 | 0,2 / 0,24 | 0,75 / 0,83 |
| 1,5 | 2,9 / 3 | 21 / 23 | ||
| 1 | 5,7 / 6 | 48 / 51 | ||
| 0,5 | 15 / 16 | 155 / 164 |
Heijastunut paine lienee laskettu kohtisuoran seinän mukaan ja siten se lienee varmalla puolella (liian suuri) pyöreästä pinnasta heijastuneeseen paineaaltoon nähden.
Jotta sisäballistinen paine (~100 MPa) putken suulla ylitetään heijastuneessa paineaallossa, niin räjähdysetäisyyden tulisi olla < 1 m taulukon tapauksissa. Jotta putki särkyisi räjähdyksen paineaallosta, pitää etäisyyden olla hyvin lyhyt, käytännössä suora osuma tuliputken suulle tai sitä hyvin lähellä oleviin oheisrakenteisiin.
Vielä pitäisi katsoa lujuusopin prujuista paksun putken (sylinterin) jännitysten lausekkeet painekuormituksen alaisena sekä laskea niiden avulla vertailujännitys (esim von Mises, Tresca tms vertailujännitys) kriittisessä kohdassa, todennäköisesti putken sisäpinnalla. Se jääköön tältä erää tekemättä, koska räjähdyksen painevaikutus näyttää edellyttävän suoraa lähiosumaa putken suulle.
Sirpalevaikutus:
Tykin tuliputkissa on luonnostaan melko suuria "vikoja": Rihlaurat putken sisällä ovat>0,01*kal syvyisiä, venäläisillä syvempiä eli (0,015...0,02)*kal, koska heillä on vähemmän rihloja suurilla kaliipereilla. Ohessa venäläisen (NL:n ajoilta 1976) tykistoaseoppikirjan kuva rihlauksen ohjeellisesta mitoituksesta:
Savunpoistimen reiät (jos putkessa semmoinen on) ovat läpireikiä, ohessa kuvasieppaus samaisesta oppikirjasta savunpoistimen asennuksesta:
Ohessa linkki M109 A6 (Paladin) tuliputken savunpoistimen alaisen putken osan korroosiomurheselvittelyyn, josta voi arvioida koneistettujen muotojen (kolojen ja reikien) kokoa vs. tarvittava sirpaleiskemä samankaltaisen tai kriittisemman "vian" aiheuttamiseksi.
Bore Evacuator Corrosion on the M284 Cannon Tube - PDF Free Download
Bore Evacuator Corrosion on the M284 Cannon Tube Presentation NDIA Joint Armaments Conference, Exhibition & Firing Demonstration Modeling & Simulation 16 May 2012 Dr. Elaine Humiston US Army Benét Laboratories
Suuhidastimen aukot tai reiät ovat läpimeneviä, ohessa kuvia em. venäläisestä oppikirjasta:
USA:n vanhassa tuliputkien arviointiohjeessa on kolme luodin / sirpaleiskemän esimerkkiä, jotka aiheuttavat putken hylkäys- tai korjaustarpeen. Ohessa linkki ja kuvaleikkeet:
TM 9-1000-202-35 Evaluation of Cannon Tubes : United States. Department of the Army : Free Download, Borrow, and Streaming : Internet Archive
TM 9-1000-202-35 Evaluation of Cannon Tubes 1959-05-09 The scope of this series of manuals, as listed in b below, is to cover the latest information and...
archive.org
Yläkuvissa kaksi osumaa putken päähän (ei ole suuhidastinta 75 mm tykissä, joka olisi estänyt putken vauriot). Alakuvassa sirpaleiskemän koko ~1,5 x 1" eli iso sirpaleen jälki tuliputken ulkopinnalla. Kaikki kuvatut viat putkissa lienevät korjattavissa sotatilanteen alaisena aikana. Putken suun koneistus tai soikean osuuden poisto --> putki lyhenee hieman, mutta tuskin vaikuttaa ampumaominaisuuksiin merkittävästi? Ulkopinnan sirpaleiskemän reunat hiotaan niin, että ne eivät pullistele, jos iskemä on luisulieriön alueella. Iskemän pohja tasoitetaan siten, että mahdolliset särön alut poistuvat. Korjauksen edellytys on, että iskemän syvyys ei ole haitaksi eritýisesti autofretoidun tuliputken seinämässä (länsiaseet). Autofretoimattoman (taitaa olla venäläiset tykin tuliputket näitä) putken lujuuteen iskemä ei vaikuta, koska vetojännitys ulkopinnalla on pieni ja siten vastaavan vian korjaus lienee mahdollista.
Tarkastusohjeen uudemmassa versiossa ei taida enää osumien vaikutuksien arviointiin ohjeita olla pikaisen läpiseilailun perusteella. Ohessa linkki tuoreempaan (mutta sirpaleiskemien suhteen ehkä puutteelliseen versioon?):
(PDF) TM 9-1000-202-14 - DOKUMEN.TIPS
TM 9-1000-202-14 SUPERSEDES COPY DATED 18 JUNE 1993 TECHNICAL MANUAL EVALUATION OF CANNON TUBES DISTRIBUTION STATEMENT C - Distribution authorized to U.S. Government agencies…
dokumen.tips
Ammuksesta tuliputkeen kohdistuva vääntömomentti välitetään kehtoon joissakin länsitykeissä tuliputken pituussuuntaan koneistetun uran avulla. Ohessa kuvasieppaus USA:n 155 M284 tuliputken rakenteesta, jossa vääntöä välittävä pitka tuplaura näkyy piirroksena. Joskus raportoidussa väsytyskokeessa on vaurioon johtanut särö lähtenyt ko. uran nurkasta ja siten se on määrännyt kyseisen puten väsytyssyklien lukumäärän vaikka testissä ei vääntöä testikappaleeseen kohdistettukaan. Yleensä väsymissäröt lähtevät putken sisäpinnalta ja etenevät ulkopintaan. Pitkä, aksiaalinen ura ei liene kovin todennäköinen sirpaleiskemän tulos. Pitkää uraa ja sen kriittisyyttä voi verrata edellä esitettyyn sirpaleiskemään, jonka "pituus" oli ~1,5''. Väsymisvaurion kannalta pitkä ura on selvästi vaarallisempi kuin lyhyt iskemäjälki.
Ylläolevista kuvista ja linkeistä selvinnee, että
- Räjähdyksen aiheuttama painerintama (heijastunut paine) ei vahingoita tykin raskaita perusosia muuta kuin suoraosumana (<0,7 m etäisyys putken suulla, muualla vielä lähemmäs)
- Toimvassa tuliputkessa on useita rakenteellisia epäjatkuvuuskohtia, uria, koloja ja (läpi-) reikiä luonnostaan. Jotta tuliputki menisi sirpaleiden (tai käsiaseiden luotien) osumista ampumakelvottomaksi, pitää niiden aiheuttaa "luonnollisia epäjatkuvuuskohtia" suurempia vaurioita. Se edellyttää raskaita / suuria sirpaleita, joita ei HE-ammuskuoresta kovin montaa synny ja siten "vaaralliset" sirpaleosumat ovat putken lujuuden kannalta harvinaisia suoraa kranaatin osumaa tuliputkeen tai aivan sen välittömään läheisyyteen lukuunottamatta
- Suurikal. tykin tai panssarivaunukanuunan tuliputken seinämän varma läpäiseminen edellyttänee suunnattuun räjähdysvaikutukseen perustuvan ampumatarvikkeen osumaa (kuorma-ammuksien tytärammukset läpäisevät >100 mm terästä, muut ontelo- ja EFP-taistelukärjet enemmän)
- Sama pätee myös perä- ja sulkukappaleeseen (kiilaan). Niissäkin "luonnolliset viat (koneistetut muodot)" ovat niin suuria, että sirpaleilla ei sellaisia saada aikaan suoraa tai lähiosumaa lukuunottamatta. Sulkuosien käyttölaitteet vaurioituvat herkemmin
- Tykin varustelut (hidastimet, palauttimet sekä muut kevyet tilpehöörit) ja kantavat runko-osat (lavetti, kehto, akselistot jne) vaurioituvat helpommin sirpaleosumista, koska ne ovat ainepaksuudeltaan ja materiaaliltaan perä- ja sulkukappaletta sekä tuliputkea selkeästi heikompia. Jälkimmäiset voitaneen kierrättää muihin aseisiin pienien korjauksien ja hyväksyntätarkastuksen jälkeen tarpeen niin vaatiessa kuten jäsen @Jukkis aiemmassa Ukraina-ketjun viestissään #217,742 kommentoi liittyen Ukraina-ketjussa esitettyyn alkuperäiseen videoon vaurioituneesta tykistä.
Type 83 näkyy olevan kevytkin: "March weight: 2700 kg".
155mm kranaatin hintakehitys onkin hyvä syy katsoa muutakin kuin 155 mm-tykistöä. 122mm-koossa kaikki on pienempää, kevyempää ja halvempaa.
Eli 122mm-kranaatti on asevaikutukseltaan jossain 120mm KRH:n ja 155mm-kranaatin välimaastossa, eikä ainakaan "melkein sama" kuin KRH? Muutenkin tykki aika eri ase, etenkin jos parannetulla kalustolla pystyisi ampumaan yli 20 km tarkasti.
Tämähän alkaa näyttää hyvältä: 900 m/s, 26,7 km
122 K 60 – Wikipedia
Varjopuolena paino on päässyt repsahtamaan 9,6 tonniin. Kuinkahan painoa saisi alas moderneilla materiaaleilla ja suunnittelu- ja valmistustekniikalla?
Ei hullumpi ajatus. Jos modernisoitua 122 mm-kalustoa tulisi "paljon", voisi olla mielekästä kehittää sille optimoidut panokset.
Muut liittolaiset ovat siirtymässä käytännössä pelkästään 155mm kaluston käyttöön. Näin vuonna 2024 ei poistuvaa, neuvostoperäistä kaliiperia kannata enää kehittää vaan laittaa paukut 155mm kalustoon. 122H63:t ja 122PSH74 tietysti kannattaa pitää rivissä niin kauan kuin ne ovat käyttökelpoisia ja ammuttavaa löytyy. Korkeintaan hankitaan uutta a-tarviketta tai kunnostetaan vanhoja eriä, tilanteesta riippuen.
KymJP2K
Kenraali
Muuten saisikohan 122 psh kiinni modernimman putken? Rakenne on kuulemma vedettävä tykki pultattuna ällitälliin...
Saisikohan siihen pultattua esim Naton 105mm ja kantama kasvaisi lähemmäs 20km uusilla ammuksilla. Ällitäli alustana tunnetusti on jokseenkin käyttökelpoinen venakoiden vehkeeksi.
Ohessa 105mm osat. Tästä voisi jättää "wheel and suspension" pois ja pultata loput psh122 runkoon. Natokelpoinen telatykki mallia erityisolosuhteet.
Saisikohan siihen pultattua esim Naton 105mm ja kantama kasvaisi lähemmäs 20km uusilla ammuksilla. Ällitäli alustana tunnetusti on jokseenkin käyttökelpoinen venakoiden vehkeeksi.
Ohessa 105mm osat. Tästä voisi jättää "wheel and suspension" pois ja pultata loput psh122 runkoon. Natokelpoinen telatykki mallia erityisolosuhteet.
J0h1F
Ylipäällikkö
122 PSH on teknisesti käytännössä 122 H:n tykki vaunussa olevaan tornilavettiin asennettuna, pienenä erona putkessa on myös savunpoistimen olemassaolo ja siihen liittyvät muutokset.
105 mm kranaatti on oleellisesti heikompi teholtaan, perusampumatarvikkeessa M1 r-ainetäyttö on 2,2 kg (vrt. 122 H:n OF-462:ssa 3,7 kg ja 120 KRH:n Nammo HE:ssä 2,0 kg). Myöskin perusampumatarvikkeella kantama jää yli 3 km heikommaksi (11,5 km vs. 14,6 km), ja kalliimmalla, rakettiavusteisella M913:lla, jolla saavutettaisiin se 19,5 km (r-ainetäyttö 2,6 kg) on oleellisesti enemmän hintaa, ja toisaalta se jäisi kantamassaan silti 122 mm vastaavalla tavalla tehtyjä edistyneempiä kranaatteja lyhyemmäksi (mm. serbialaisten 122 mm perävirtauskranaatti 21,3 km, ja perävirtauskranaatti jää vielä jonkin verran siitä, mitä rakettiavusteisella saavutettaisiin).
105 mm putken sovittaminen 122 PSH:aan vaatisi korokoneistoon kiinnittyvän (putki)kehdon sovittamisen ja uusien valmistamisen uudelle putkelle ja rekyylikoneistolle (tai rekyylikoneiston uudelleensuunnittelun sen ohessa, jos rekyylimatka on liian pitkä), ja tietysti ammunnanhallinnan muuttamisen kokonaan. Ei olisi ihan pieni projekti.
Tuossa L118:ssa on muuten todella yksinkertainen rekyylikoneisto, se ei edes ole hydraulinen, vaan puhtaasti mekaaninen, isoihin kierrejousiin perustuva, kuten kuvassakin näkyy. Tämä toisaalta tekee siitä myös suhteellisen huoltovapaan, kun hydraulikoneistoa ei tarvitse huoltaa samalla tavalla, vaan pelkkä jousten kunnon tarkistaminen ja öljyäminen riittää (liukuman seurannan ohella).
Type 83 käyttää omanlaistaan ampumatarviketta, joka ei ymmärtääkseni ole yhteensopiva meidän nykyisemme kanssa, tykki on kiinalainen ja teknologialtaan ihan yhtä vanhanaikainen kuin 122 H (kartussilaukaus jne.).Type 83 näkyy olevan kevytkin: "March weight: 2700 kg".
--
Tämähän alkaa näyttää hyvältä: 900 m/s, 26,7 km
122 K 60 – Wikipedia
fi.wikipedia.org
Varjopuolena paino on päässyt repsahtamaan 9,6 tonniin. Kuinkahan painoa saisi alas moderneilla materiaaleilla ja suunnittelu- ja valmistustekniikalla?
Taas 120 K 60:stä, kuten entinen foorumilainen, Patrialla näitä asioita työkseen tekevä veeteetee aikanaan allekirjoittaneelle totesi, niin ei olisi mitään järkeä hankkia melkein 65 vuotta vanhaa tykkimallia nyt uutena (etenkin kun ne vanhat muutettiin 130 mm kaliiperiin 90-luvun alussa ja sittemmin poistettiin) - toki se voisi toimia pohjana, samaan tykkiinhän myös Tampellan/Vammaksen/Patrian 155 mm kalusto perustuu. Irtopanoslaukauksella 155 mm kaluston tapaan Tampella-tyyppinen 122 mm tykki voisikin olla ihan relevantti - mutta Tampella-tyyppisten lavetit ovat todella raskaita alkuperäisen 122 K 60:n alkuperäisten speksien eli 100 km/h vetonopeusrajoituksen vuoksi, kuten tuossa totesitkin.
Jos jokin 122 mm tykki oikeasti uutena hankintana hankittaisiin, niin Tampella-tyyppinen irtopanoslaukausta ja tiivistysrengasta käyttävä sulku olisi varmasti hyvä valinta siihen, mutta lavetti kannattaisi suunnitella uudelleen. Käyttötarkoituksesta riippuen joko kaksihaarainen (kuten Tampelloissa) tai ympäriampuva (kuten 122 H:ssa), ja putken pituus ja panoskammion koko tavoiteltujen kantamamääreiden mukaan. Tavoitekantaman ei kannattaisi olla yli 22 km, koska sen yli mennessä alkaa hajonta tavanomaisilla ampumatarvikkeilla kasvaa niin suureksi, että tulenkäytöstä ainakin pistemaaleihin tulee kallista ja tehotonta, ja rataa korjaavilla PGK-sytyttimillä ammuttava 155 mm kranaatti alkaa olla huomattavasti kustannustehokkaampi. Toki PGK amerikkalaisten korkean teknologian tuotteena on rajallinen resurssi, mutta niin ovat tietyllä tasolla myös kranaatit itsessään, kuten Ukrainasta olemme saaneet nähdä (eikä hillitön tulenkäyttö kaukaa osumiseksi tavanomaisilla ampumatarvikkeilla ole kovin järkevää).
Niin, 122 mm kranaatti on sen lisäksi myös logistisesti kevyempi (erityisesti jos panosjärjestelmä ei käyttäisi kartussilaukausta, mutta myös 122 H:n kokoisten kartussien kanssa) ja sillä on pienemmät varmuusetäisyydet, joka helpottaa tulivalmisteluja, hyökkäämistä sen turvin sekä tulen käyttöä lähelle omia asemia. Tämä on jalkaväen tulenjohtajan näkökulmasta huomattava etu.
122 mm kranaatti tosiaan vastaa aika lailla välimaastoa 105 mm tykistön/120 mm KRH:n ja 155 mm tykistön välillä. 105 mm tykistö taas on varsin lähellä 120 mm KRH:ta r-ainetäytöltään, tosin ampuma- ja maalikulmat ovat erilaisia ja kantama jonkin verran pidempi. Jälkimmäisistä 120 mm KRH todennäköisesti toimii suojaamattomaan jalkaväkeen hieman paremmin, 105 mm tykistö panssaroituihin ajoneuvoihin ja asemiin.
Tuon oman heittoni idea oli siinä, että sen panosjärjestelmän pitäisi olla yhteensopiva 155 K- ja K9-kaluston kanssa (kuten Boforsin Uniflex olisi). Näin kaikki kenttätykistömme voisi käyttää vain yhdenlaista panosjärjestelmää, joka helpottaisi logistiikkaa oleellisesti.
Muutenhan siinä ei ole mitään järkeä, vaan jos se ei sellaisenaan onnistuisi, niin 122 H kannattaa jättää entiselleen ja vain hankkia siihen niitä Vammaksen suunnittelemia, aerodynamiikaltaan parempia kranaatteja onteloperällä osana uusia laukausyhdistelmiä (ja antaa vanhat Ukrainaan).
Tässä ihan vastikään täällä asiasta keskustelimme, kun linkkasin kroatialaislehdessä olleen artikkelin serbialaisten uudesta 122 mm kranaatista (kiitos korjauksista @ERAkko), kävi siis ilmi, että ainakin serbialaisten aerodynaamisemmalla kranaatilla onteloperällä saadaan nostettua maksimikantama 19,7 km:iin ja perävirtausyksiköllä 21,3 km:iin. @ERAkko hyvin myös totesi, että meillä 155 mm kranaateissa (tkr 88/LU111FIN) on käytössä (toisin kuin tuossa serbien kranaatissa, jossa onteloperä/PVY:n tila muodostettiin suoraan kranaatinkuoresta) kiinniruuvattava onteloperä tai vaihtoehtoisesti PVY; Vammaksen 122 mm pitkän kantaman kranaatissa oli suunniteltu ruuvattava PVY, joten todennäköisesti sen korvaaminen pelkällä onteloperällä toimisi jotakuinkin samanlaisen kantamanlisäyksen tuoden kuin tuo serbien onteloperäkranaatti.
Tässä vielä tuo kroatialaislehden artikkeli:
Viimeksi muokattu:
Illan kysymys: Montako virhettä löydät tästä virkkeestä?