Nick Kane
Majuri
Gerashenkolta taas hyvää tarinaa, alla konekäännös:
Neuvostoliitto menetti noin 15 000 sotilasta kuolleena Afganistanissa 10 vuoden aikana. Ensimmäisessä Tšetšenian sodassa venäläisten uhrien määrä oli lähes kahdessa vuodessa 5 000-14 000 (arviot vaihtelevat). Molemmissa tapauksissa Neuvostoliitto/Venäjä tunnusti tappionsa ja lähti (Venäjä palasi Tšetšenian kanssa kolme vuotta myöhemmin).
Venäjän tappiot aggressiosta Ukrainassa ovat jo satoja tuhansia. Putin ei kuitenkaan osoita aikomusta lopettaa, ja venäläiset näyttävät hyväksyvän sen.
Sekä Ukrainan sotilasjohto (tämän vahvisti ylipäällikkö Zaluzhny) että liittolaisemme olettivat, että on olemassa tietty määrä tappioita, joita Venäjä ei voi hyväksyä. Sitten joko Venäjän johto tekisi poliittisen päätöksen etsiä keinoja konfliktista poistumiseksi tai venäläinen väestö jollain tavalla kapinoi niin suurta määrää turhia kuolemantapauksia vastaan (esim. sekä Afganistanin että Tšetšenian sodassa sotilaiden äitien komiteoita lopulta muodostettiin vaikutusvaltainen voima).
Kuten nyt tiedämme, nämä oletukset olivat vääriä. Kremlin hallinto on enimmäkseen mobilisoinut ja värväänyt miehiä Venäjän yhteiskunnan köyhimmistä osista, joissa ihmiselämän arvo on pienempi kuin mahdollisuus saada ilmainen Lada-auto.
Samalla logiikalla myös länsimaiset liittolaisemme uskoivat, että Venäjän viranomaiset olisivat jotenkin pragmaattisempia ja rationaalisempia. Heidän ideansa oli siis "tehdä sodasta liian kalliiksi Putinille" (esimerkiksi sanktioilla), mutta samalla olla uhkaamatta Putinia ja antaa hänen pitää hyvät kasvonsa. "Sodan tekeminen liian kalliiksi" olettaa, että on olemassa "hinta", jonka jälkeen sota tunnustetaan "kannattamattomaksi" ja hallinto sitten etsisi ulospääsyä.
(Monissa tapauksissa tämä asema pysyy vahvana liittolaistemme keskuudessa).
Kremlin hallinnon logiikka on täysin erilainen. Ei ole "hyväksyttävää" tai "kelvotonta" hintaa, on vain voitto tai tappio. Kreml on päättänyt, että sodan voittaminen on ainoa tapa nykyiselle hallinnolle säilyttää valta ja huipulla olevat ihmiset pysyä hengissä ja vapaina. Siten tappio sodassa on "piste, josta ei ole paluuta", ja mikä tahansa voiton hinta on hyväksyttävä.
Mitä sitten tehdä? Ensinnäkin - hyväksy uusi todellisuus. Etsi sitten vihollisen heikkoja kohtia, jotka ovat heille arvokkaampia ja tuskallisempia kuin kanuunanruoan menetys.
Venäjän taistelupotentiaalin heikentäminen ja vähentäminen on edelleen keskeinen tehtävä. Kun Ukrainalle annetaan oikeat työkalut, se on siinä erittäin tehokas. Siksi Ukrainan on saatava se, mitä tarvitsemme - täysimääräisinä ja ajoissa. Joitakin päätöksiä saatetaan joutua harkitsemaan uudelleen (kuten lakkojen kieltäminen Venäjän alueella. Tällaiset lakot heikentäisivät Venäjän logistiikkaa merkittävästi ja pelastaisivat paljon ukrainalaisia ihmishenkiä).
Pakotteet ovat edelleen avainalue. Niiden kiertämiseen käytettyjen porsaanreikien sulkeminen on ratkaisevan tärkeää.
Vaikka Venäjä pysyy nykyisessä tilassaan, se on edelleen uhka alueen, koko maailman ja itsensä turvallisuudelle. Keisarillinen behemotti ei pysty todelliseen muutokseen, mikä on Putinin hallinnon käsissä.
Ukrainan voiton tulee tarkoittaa Venäjän tappiota, ei pelote. Se on ratkaiseva paradigman muutos, joka mahdollistaisi tämän sodan kestävän lopettamisen eikä vain tulitauon Venäjän sotilaallisen potentiaalin palauttamiseksi.
Lähde: Yevhen Dykyj, ukrainalainen sotilasanalyytikko, ja ajatukseni ja kommenttini
Neuvostoliitto menetti noin 15 000 sotilasta kuolleena Afganistanissa 10 vuoden aikana. Ensimmäisessä Tšetšenian sodassa venäläisten uhrien määrä oli lähes kahdessa vuodessa 5 000-14 000 (arviot vaihtelevat). Molemmissa tapauksissa Neuvostoliitto/Venäjä tunnusti tappionsa ja lähti (Venäjä palasi Tšetšenian kanssa kolme vuotta myöhemmin).
Venäjän tappiot aggressiosta Ukrainassa ovat jo satoja tuhansia. Putin ei kuitenkaan osoita aikomusta lopettaa, ja venäläiset näyttävät hyväksyvän sen.
Sekä Ukrainan sotilasjohto (tämän vahvisti ylipäällikkö Zaluzhny) että liittolaisemme olettivat, että on olemassa tietty määrä tappioita, joita Venäjä ei voi hyväksyä. Sitten joko Venäjän johto tekisi poliittisen päätöksen etsiä keinoja konfliktista poistumiseksi tai venäläinen väestö jollain tavalla kapinoi niin suurta määrää turhia kuolemantapauksia vastaan (esim. sekä Afganistanin että Tšetšenian sodassa sotilaiden äitien komiteoita lopulta muodostettiin vaikutusvaltainen voima).
Kuten nyt tiedämme, nämä oletukset olivat vääriä. Kremlin hallinto on enimmäkseen mobilisoinut ja värväänyt miehiä Venäjän yhteiskunnan köyhimmistä osista, joissa ihmiselämän arvo on pienempi kuin mahdollisuus saada ilmainen Lada-auto.
Samalla logiikalla myös länsimaiset liittolaisemme uskoivat, että Venäjän viranomaiset olisivat jotenkin pragmaattisempia ja rationaalisempia. Heidän ideansa oli siis "tehdä sodasta liian kalliiksi Putinille" (esimerkiksi sanktioilla), mutta samalla olla uhkaamatta Putinia ja antaa hänen pitää hyvät kasvonsa. "Sodan tekeminen liian kalliiksi" olettaa, että on olemassa "hinta", jonka jälkeen sota tunnustetaan "kannattamattomaksi" ja hallinto sitten etsisi ulospääsyä.
(Monissa tapauksissa tämä asema pysyy vahvana liittolaistemme keskuudessa).
Kremlin hallinnon logiikka on täysin erilainen. Ei ole "hyväksyttävää" tai "kelvotonta" hintaa, on vain voitto tai tappio. Kreml on päättänyt, että sodan voittaminen on ainoa tapa nykyiselle hallinnolle säilyttää valta ja huipulla olevat ihmiset pysyä hengissä ja vapaina. Siten tappio sodassa on "piste, josta ei ole paluuta", ja mikä tahansa voiton hinta on hyväksyttävä.
Mitä sitten tehdä? Ensinnäkin - hyväksy uusi todellisuus. Etsi sitten vihollisen heikkoja kohtia, jotka ovat heille arvokkaampia ja tuskallisempia kuin kanuunanruoan menetys.
Venäjän taistelupotentiaalin heikentäminen ja vähentäminen on edelleen keskeinen tehtävä. Kun Ukrainalle annetaan oikeat työkalut, se on siinä erittäin tehokas. Siksi Ukrainan on saatava se, mitä tarvitsemme - täysimääräisinä ja ajoissa. Joitakin päätöksiä saatetaan joutua harkitsemaan uudelleen (kuten lakkojen kieltäminen Venäjän alueella. Tällaiset lakot heikentäisivät Venäjän logistiikkaa merkittävästi ja pelastaisivat paljon ukrainalaisia ihmishenkiä).
Pakotteet ovat edelleen avainalue. Niiden kiertämiseen käytettyjen porsaanreikien sulkeminen on ratkaisevan tärkeää.
Vaikka Venäjä pysyy nykyisessä tilassaan, se on edelleen uhka alueen, koko maailman ja itsensä turvallisuudelle. Keisarillinen behemotti ei pysty todelliseen muutokseen, mikä on Putinin hallinnon käsissä.
Ukrainan voiton tulee tarkoittaa Venäjän tappiota, ei pelote. Se on ratkaiseva paradigman muutos, joka mahdollistaisi tämän sodan kestävän lopettamisen eikä vain tulitauon Venäjän sotilaallisen potentiaalin palauttamiseksi.
Lähde: Yevhen Dykyj, ukrainalainen sotilasanalyytikko, ja ajatukseni ja kommenttini
