Hybridisodasta puhuvat monet muutkin kuin lehdistö ja länsimaalaiset.
https://en.wikipedia.org/wiki/Hybrid_warfare
https://en.wikipedia.org/wiki/Hybrid_warfare#Further_reading
https://en.wikipedia.org/wiki/Hybrid_warfare#References
Keskustelu olisi paljon helpompaa ilman noita savusillejä ja olkiukkoja.
Ykköstavoitteena estää Ukrainan ottamisen NATO;n ja EU;n jäseneksi. Tämä Venäjä saavuttaa ylläpitämällä sotatoimia Ukrainaa vastaan jolloin kukaan yllämainituista järjestöistä ei halua jäsenmaata jossa on sota käynnissä. Eikä Ukraina saa rauhaa järjestää maatansa eurokuntoon.
Tavoitteena mikä tahansa tilanne, jossa Ukraina on Venäjän tossun alla. Mitä tahansa suomettumisen ja Uusneuvostoliiton osana olemisen välillä. Ukrainalla on paljonkin, mitä Venäjä voisi ryövätä.
edit. Kysymys ei ole pelkästään alueista tai resursseista. Eräs iso asia, mitä Venäjän johto kovasti pelkää, on vapaa ja menestyvä Ukraina.
Ja nyt ad hominem?
Tässä on nyt jotain jutun juonta. Kriisissä olevaa valtiota kaikki sopimuksellisesti karttavat. Mutta edelleenkin, Venäjä olisi tuon saman edun saavuttanut helpomminkin.
Johannes
Minun käsittääkseni Ukrainan Nato- ja EU-jäsenyyksien estäminen olisi muutenkin ollut tarpeetonta vuosikymmeniin. Tämä tiedettiin hyvin sekä Ukrainassa, että Venäjällä.
Sodan aiheuttama kurjistuminen nyt tietysti vie valmiiksi kaukaiset mahdolliset haaveet vielä kaukaisemmiksi.
Sodan aiheuttama kurjistuminen nyt tietysti vie valmiiksi kaukaiset mahdolliset haaveet vielä kaukaisemmiksi.
aj77
Greatest Leader
Ainakin kun Bushin rautarouvoa Rice oli Putinia morjestamassa, niin ihan kuin muka sattumalta Ukrainan silloinen presidentti Janu kurkkasi muka sattumalta ovesta. Hitler käytti samanlaisia temppuja 30-luvulla. Putin kertoi että Ukraina on sitten hänen.
Eikös tämä Ukraina operaatio ilman Krimiä ole kuitenkin venäläisten vanha suunnitelma Ukrainan varmistamiseksi ja Maidan vain loi suunnitelmalle käytäntöönpano päivän.
Eriasia on että sujuuko se kuten piti. Ei varmasti suju.
Eikös tämä Ukraina operaatio ilman Krimiä ole kuitenkin venäläisten vanha suunnitelma Ukrainan varmistamiseksi ja Maidan vain loi suunnitelmalle käytäntöönpano päivän.
Eriasia on että sujuuko se kuten piti. Ei varmasti suju.
Vonka
Supreme Leader
Spekulointia Venäjän tavoitteista:
Lyhyellä tähtäimellä:
1) Krimin kysymyksen Venäjä ratkaisi liittämällä suoraan Venäjään ilman suurempia välivaiheita.
2) Krimillä asema on vakiintunut: alueen infrastruktuuri ja resurssit ovat Venäjän hallussa.
3) Venäjä on aloittanut toimet, joilla se pyrkii vähentämään kansainvälistä riippuvuuttaan. Asevoimissa tavoitteena on tuottaa maan omissa laitoksissa pääosa tarvittavasta materiaalista, vain välttämätön hankitaan ulkomailta.
4) Yksityissektorilla oma kansallinen maksujärjestelmä.
5) Siviili- ja sotatalouden näkökulmasta suurvalta-asema edellyttää mahdollisimman suurta riippumattomuutta lännestä.
6) Kauppasuhteiden lamaantuminen ei ole ongelma, koska kansa saadaan kestämään väliaikaiset rasitukset ja maan eliitti ei pakotteista liiemmin joudu kärsimään.
7) Pienin askelin vaihe kerrallaan edetään asetettuihin tavoitteisiin. Suurin keskustelu Euroopassa koskettaa talouspakotteiden vaikutusta maanosan talouteen, Krimin kohtalo unohdetaan.
Pitkällä tähtäimellä:
1) Neuvostoliiton aikaisen valta-aseman luominen. Euraasian talousyhteisön ja Kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestön (ODKB) vahvistaminen. Lännen ja Kiinan vaikutusvallan kompensoiminen. Vuonna 2012 hyväksytyn sopimuksen mukaan Venäjän ydinaseet suojaavat myös ODKB-maita.
2) Arktiksen haltuunotto. "Venäläistä mannerjalustaa" lisätään Arktiksella 1,2 miljoonan neliökilometrin suuruisella lisäalueella. Valta-aseman vahvistamiseksi alueen sotilaallista infrastruktuuria rakennetaan vahvan sotilaallisen läsnäolon mahdollistamiseksi.
Ukrainassa:
1) Luhanskin ja Donetskin alueilla kapinallisten puolustuksen vahvistaminen.
2) Estää Ukrainaa pyrkimästä Euroopan unionin ja Naton jäseneksi.
3) Käyttää maassa olevia joukkoja vipuvartena: tilanne on sama kuin Georgiassa ennen 2008 sotaa.
4) Mikäli Ukraina ei jatkossa noudata haluttua linjaa, se huomaa Itä-Ukrainan konfliktin leimahtaneen uudelleen liekkeihin - ja se tietää sen.
5) Heikon talouden rasitteeksi ei mielellään koko Ukrainaa, mutta entistä suurempi vaikutusvalta Ukrainan sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Varalla:
1) Mikäli Ukraina vastaa tulitaukoa rikkoviin provokaatioihin kunnon voimalla, sisällä on riittävästi taistelujoukkoja ja raskasta kalustoa ottamaan haltuunsa entistä suurempi osa maasta.
2) Krimin huoltoa helpottaisi maakäytävä.
Lyhyellä tähtäimellä:
1) Krimin kysymyksen Venäjä ratkaisi liittämällä suoraan Venäjään ilman suurempia välivaiheita.
2) Krimillä asema on vakiintunut: alueen infrastruktuuri ja resurssit ovat Venäjän hallussa.
3) Venäjä on aloittanut toimet, joilla se pyrkii vähentämään kansainvälistä riippuvuuttaan. Asevoimissa tavoitteena on tuottaa maan omissa laitoksissa pääosa tarvittavasta materiaalista, vain välttämätön hankitaan ulkomailta.
4) Yksityissektorilla oma kansallinen maksujärjestelmä.
5) Siviili- ja sotatalouden näkökulmasta suurvalta-asema edellyttää mahdollisimman suurta riippumattomuutta lännestä.
6) Kauppasuhteiden lamaantuminen ei ole ongelma, koska kansa saadaan kestämään väliaikaiset rasitukset ja maan eliitti ei pakotteista liiemmin joudu kärsimään.
7) Pienin askelin vaihe kerrallaan edetään asetettuihin tavoitteisiin. Suurin keskustelu Euroopassa koskettaa talouspakotteiden vaikutusta maanosan talouteen, Krimin kohtalo unohdetaan.
Pitkällä tähtäimellä:
1) Neuvostoliiton aikaisen valta-aseman luominen. Euraasian talousyhteisön ja Kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestön (ODKB) vahvistaminen. Lännen ja Kiinan vaikutusvallan kompensoiminen. Vuonna 2012 hyväksytyn sopimuksen mukaan Venäjän ydinaseet suojaavat myös ODKB-maita.
2) Arktiksen haltuunotto. "Venäläistä mannerjalustaa" lisätään Arktiksella 1,2 miljoonan neliökilometrin suuruisella lisäalueella. Valta-aseman vahvistamiseksi alueen sotilaallista infrastruktuuria rakennetaan vahvan sotilaallisen läsnäolon mahdollistamiseksi.
Ukrainassa:
1) Luhanskin ja Donetskin alueilla kapinallisten puolustuksen vahvistaminen.
2) Estää Ukrainaa pyrkimästä Euroopan unionin ja Naton jäseneksi.
3) Käyttää maassa olevia joukkoja vipuvartena: tilanne on sama kuin Georgiassa ennen 2008 sotaa.
4) Mikäli Ukraina ei jatkossa noudata haluttua linjaa, se huomaa Itä-Ukrainan konfliktin leimahtaneen uudelleen liekkeihin - ja se tietää sen.
5) Heikon talouden rasitteeksi ei mielellään koko Ukrainaa, mutta entistä suurempi vaikutusvalta Ukrainan sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Varalla:
1) Mikäli Ukraina vastaa tulitaukoa rikkoviin provokaatioihin kunnon voimalla, sisällä on riittävästi taistelujoukkoja ja raskasta kalustoa ottamaan haltuunsa entistä suurempi osa maasta.
2) Krimin huoltoa helpottaisi maakäytävä.
Viimeksi muokattu:
vlad
Respected Leader
Tämä on minusta hiukan asiaton kommentti huomioiden muutamia seikkoja ja ensinnä nyt tulee mieleen brittiläinen tutkimus Wikipedian ja Encyclopaedia Britannican välillä ja tutkimuksen lopputulos oli se, että Wikipedian tietojen paikkansapitävyys oli lähes samalla tasolla Encyclopaedia Britannican kanssa. Ja etenkin englannin kielellä laaditun Wikipedian valtti oli se tietojen nopea päivittyvyys ajantasaisimmaksi vrt. pienten kielialueiden Wikipediat, joissa vastaavaa etua ei ole ja joissa on olennaisesti enemmän vanhentunutta tietoa esillä. Kyseisen tutkimuksen tulos oli se, että Wikipedia on turhaan parjattu mutta ettei se kuitenkaan primaariseksi lähdeaineistoksi käy mutta että sieltä on löydettävissä lähdeluettelon kautta aineistoa joka on sellaiseksi sopivaa.
vlad
Konventionaalinen baikal ajattelu jyllää. 40 miljoonan Ukraina ei pärjää 145 miljoonan Venäjälle. Eihän 3,7 miljoonan Suomikaan pärjännyt silloiselle 180 miljoonan Neuvostoliitolle.
Jos olet seurannut konfliktia, Venäjällä on vaikeuksia saada toimivaa sotilasaineistoa Ukrainan taisteluihin. Venäjällä sotalaitoksessa tiedetään että Ukrainassa kuollaan, ja rekrytointi sopimussotilaiksi kusee. Asevelvollisia huijataan allekirjoittamaan värväyspaperi, mutta se on vaikeampaa päivä päivältä. Venäjä on onnistunut yhdistämään Ukrainan ukrainankieliset ja venäjänkieliset Venäjää vastaan.
Venäjän eliitti on jo sitä mieltä että seikkailu on vikatikki. Mosurit elävät vielä propagandaendorfiinissa. Sekin loppuu kun tuttavapiiristä kaatuu salaisessa/turhassa sodassa tarpeeksi nuoria miehiä. Ukrainassa vain piruunnutaan Venäjän hyökkäyssotaan. Ukrainan sotalaitos on uudistunut, Venäjän topimii samalla tykinruokaperiaattella kuin aiemmin.
Ja luuletko ettei Putlerille ole kerrottu jatkuvan agression seurauksia?
just. siellähän ne taistelevat Kolomoiskyn ja muiden puolesta.. NOT!
Toi juttu on samaa kuin Terijoen hallitus väänsi -39. Huomaatko?
Tätä skenaariota ovat moskovamieliset viljelleet.
Kolmas maidan ei nyt ole ajankohtainen, niin kauan kuin Venäjä käy sotaa Ukrainassa.
Jatko on kiinni siitä toteutetaanko lustraatio.
Koko Itä-Ukrainan "kansannousu" oli vuosikausia suunniteltu zydeemi. Kiinasta oli jo vuosia sitten tilattu "Donetskin kansantasavallan" ja "Luhanskin kansantasavallan" liput, mutta myös "Harkovan kansantasavallan", "Odessan kansantasavallan" ja "Dnipropetrovskin kansantasavallan" liput. "Aktivistit" eli Venäjän agentit oli koulutettu vuosia leireillä, josta löytyy runsaasti kuvamateriaalia.
Moskovan ongelmaksi jäi, että venäjänkielinen väestö ei noussut kapinaan, vaan homma jäi "poliittisten turistien" eli venäläisten erikoisjoukkojen ja paikallisten rikollisten varaan.
Kreml on nyt hiljalleen puhdistanut rikollisryhmiä ja tappanut niiden johtajia saadaksensa kuuliaista toimivaa systeemiä. Ongelmana on, ettei julkivenäläisiä voi laittaa hoitamaan, vaan B-jengi on bulvaaneina.
---
Mites @Maidan tästä?
Venäjä soveltaa käskytaktiikkaa, ei tehtävätaktiikkaa. Britit ja Ranskalaiset sovelsivat samaa I maailmansodassa ja pitkälle toiseen. Venäjä ei ole päässyt siitä vieläkään. Aiheuttaa räpellystä.
Tuossa on vain pikku ongelma.
Kun Saksa lähti toteuttamaan laajennusta, se oli suhteellisesti isompi maailmassa sekä väestön että talouden osalta kuin Venäjä tänään. Lisäksi sillä oli toimiva teollisuus. Venäjän teollisuus on persiillään ja kolkkapuheet omavaraisuudesta ja ulkomaisen tuotannon korvaaminen kotimaisella on tavallista venäläitä paskapuheta.
Sanktioiden luoman luottolaman ja investointilaman sekä uskomattoman korruption vuoksi taloudela on vain yksi suunta. Nopea syöksy. Voidaan tietenkin väittää että elävät kaalia ja nauriita syödessä, mutta se ei ole tätä päivää.
öööö. UA kehittyy koko ajan. Mutta vain sillä ehdolla, että sitä tuetaan kaikin tavoin ulkoapäin. Näin kirjoitin. En hlökoht. usko sotilaalliseen ratkaisuun, joka syntyisi näyttämöllä a la Itä-Ukraina. Kyllä Ukrainan ylitse on tähänkin saakka päätökset tehty Lännen ja Venäjän välillä. En usko tämän asian miksikään muuttuvan, vaikka UA olisi miten lujaa tekoa. Tätä tarkoitin väitteelläni: UA ei ole koskaan ase kourassa mahtava. Se voi parhaimmillaan tuoda nyansseja kehiin, ratkaisuihin en usko.
Propagandastaan huolimatta Venäjä kakkelit nakkaa sille, mitä ukrainalaiset venäjänkieliset mahtavat asioista tuumia.
Tässähän se meillä onkin erilaiset mailmat.
Käsitykseni mukaan, joka ei tarvitse olla käsityksesi, esittämäsi ajatukset ovat perinteistä (itä)Suomalaista "pitäkää tunkkinne" eli ei mikään onnistu kuitenkaan ajattelua. Jos olisin ilkeä, sanoisin että ajattelu lähenee kauempaa itäistä ajattelua, mutta en sellaista lähde sanomaan. Oma käsitykseni, joka ei ole aksiooma, totuus tai edes puolitotuus, on että venäläinen agressio on yhdistänyt Ukrainaa yli kielirajojen ihan eri tavalla kuin rauhanomainen poliiittinen kehitys koskaan olisi tehnyt. Kreml on hölmöillyt lopullisesti entisen satelliittinsa Ukrainaan eroon poliittisesti "auringostaan".
Tässä tilanteessa sodan, ei konfliktin, vaan sodan, pitkittyminen ei enää välttämättä sada Venäjän laariin, vaan alkaa toimia "kotimarkkinoilla" hallintoa vastaan sekä taloudellisesti että kotimaisen suosion puolella. Putlerin 89% kannatuslukemaa pitää ymmärtää siltä kantilta, että autoritäärisessä järjestelmässä/diktatuurissa vastaukset tuntemattoman katukyselyyn tai puhelinsoittoon eivät mittaa todellisia mielipiteitä.
Toisaalta, luin juuri Kalle Kniivilän, joka on toimittaja Sydsvenskan lehdessä, aiemmin Kansas newsissä, kirjan Putins folk, joka on myös ilmestynyt suomeksi. Nimi taisi olla "Putinin kansa". Kniivilä haastattelee ns. "tavallista kansaa" periferiassa. On masentavaa, miten tämä porukka hahmottaa maailmaa.
-----
No, jos Ukrainaan palataan, paljon on kiinni miten hallinto onistuu uudistustoimissaan. Näkyviä ovat uuden poliisin perustaminen. (En tosin ymmärrä miksi univormu piti ottaa leffasta Police Academy) Shakasvili Odessan kuvernööriksi jne.
Paljon on kuitenkin tekemistä korruption raivaamisessa ja Ukrainalaisista on kiinni miten käy. Puolityhjä tai puolitäysi lasi näyttää olevan kiistankappale.
vlad
Respected Leader
Miten tämä "varaa" määritellään? Jos tarkoitat sitää taloudellista ajattelua niin Venäjän talous ei kyllä ole siinä kunnossa, että se kestäisi jatkuvaa sotaa kovinkaan pitkää aikaa, mutta tässä kohdin tietenkin lähdetään siitä ajattelusta, että Venäjällä ajatellaan asioista samalla tavalla kuin täällä Suomessa (tai lännessä). Mutta kuten jo tämä kriisi ja sota on osoittanut, Venäjällä ei ajatella läheskään kaikessa samalla tavalla kuin me ajattelemme eikä toiminta ole sitä mikä meidän mielestä on loogista/järkevää eli väittämäsi voi pitää paikkansa mutta voi aivan yhtähyvin olla pitämättä ja siksi en sellaiseen arvioon luottaisikaan kun vastassa on aggressiivisesti käyttäytyvä (osin ennustamaton) Venäjä - jonka johdon intressit eivät välttämättä kohtaa valtion/kansan intressejä.
Tällä hetkellä en näe Venäjälle tarvetta mihinkään sotilaallisiin operaatioihin Itä-Ukrainassa, nyt kyse on ennemminkin tilanteen pitämisestä yllä ja asetelman pitämisestä sellaisena, että Ukraina yhteiskunnallisesti joutuu olemaan varpaillaan jos haluaa säilyttää tietyt asettamansa tavoitteet (yhtenäisyys näistä eräänä). Mutta en pidä mahdottomana etteikö Venäjän ole mahdollista suorittaa alueella (niin halutessaan) todellisia sotilasoperaatioita jos asetelma muuttuu siihen suuntaan, jossa UA:n operaatiot alkavat työntää hitaasti mutta määrätietoisesti separatisteja/venäläisiä kohden alueen itäisimpiä kolkkia. Mikäli Venäjän valtiolla on vielä tuolloin resursseja uskoisin, että tulisimme näkemään elokuuhun 2014 verrattavissa olevaa toimintaa Donbassin alueella venäläisjoukoilta. Jos ei ole - sen jälkeen aika tulee tekemään tehtävänsä kunnes separatismi on kukistunut hajanaisiin ryhmiin ja yksittäisiin taistelijoihin jotka eivät kykene enää organisoituun vastarintaan.
Kuten ketjussa on todettu, Itä-Ukrainan tapahtumat eivät välttämättä siinä määrin kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan vaan separatismi laitettiin liikkeelle improvisoiden ja hyvin suurta ulkopuolista (vapaaehtoisten) voimaa hyväksi käyttäen ja tarkoituksena oli saada aikaan sama mikä Krimillä saavutettiin.
Krimin miehitys ja anneksaatio oli nähdäkseni se harjoiteltu ja tarkoin suunniteltu operaatio ja kun se sujui kokonaisuus huomioiden todella hyvin eli tappiosarake näytti nollaa (muutama Aksjonovin asemies kuoli Krimin operaation aikana mutta he nyt olivatkin verrattavissa "tykinruokaan") ja niemimaa vallattiin helposti. Se ettei UA ryhtynyt käytännössä mihinkään vastarintaan niemimaalla antoi varmasti Venäjälle signaalin, jonka mukaan vastassa on heikko ja puolustuskyvytön vastustaja, joka on suuressa hajaannuksen tilassa. Eikä tuolloin Kiovastakaan tullut selkeitä ja voimakkaita signaaleja ja Krimille sijoitetut UA:n sotilaat jopa kritisoivat sitä ettei heillä ollut selkeää tilannekuvaa eikä selkeitä käskyja siitä mitä saa tehdä ja milloin saa ryhtyä puolustautumaan aseellisesti (puhumattakaan hyökkäyksestä). Operaatio oli Venäjän kannalta viety käytännössä loppuun kun Ukrainan hallitus antoi ensimmäiset selkeämmät ohjeet joukoille eli aivan liian myöhään eikä tämäkään ohje pitänyt sisällään lupaa voimatoimiin muuten kuin puolustautuessa.
Sen sijaan Itä- ja Keski-Ukrainassa sekä lopulta rannikolla aivan lännessä (Odessan seutu) separatismi oli huomattavasti selkeämmin improvisoitu ja kiireellä vauhtiin laitettu operaatio (siitä oli olettaen joku pohjaluonnos, koska tiettyihin valmisteluihin oli jo aiemmin ryhdytty ja ihmisiä oli esiintynyt kokouksissa, joissa keskusteltiin NovoRossijasta ja olivat nämä @adam7 mainitsemat liput, joita oli painettu tuhansin) mutta itse lähden liikkeelle siitä olettamuksesta, että Krimin helppo anastaminen antoi sen singaalin ja niinpä Venäjä aloitti separatismin ilman todellista harjoittelua ja riittävää suunnittelua Ukrainassa, kuvitellen sen myötä koko Ukrainan romahtavan kuin korttitalon tai saavan Ukrainan asellaiseen asemaan, jossa se suostuu ilman sen suurempaa vastarintaa Venäjän sanelemiin ehtoihin (tai siis separatistien sanelemiin ehtoihin, mutta Venäjän tiukassa ohjauksessa).
Kevään aikana nähtiin mihin tilanne johtaa. Niillä paikkakunnilla joissa separatismia vastaan käytiin tiukasti, sen eteneminen pysäytettiin jo alkuunsa - kuten Dnepropetrovsk ja Harkova sekä Odessa (vaikka siellä uhriluku nousi tunnetusta syystä johtuen huomattavan korkeaksi). Sen sijaan Donbassin alueella paikallispoliitikkojen toiminta oli olennaisesti löperömpää ja he pysyttelivät ns. janukovitshilaisessa rintamassa ja tämä mahdollisti erilaisten rakennusten valtaamisen ja separatistien suhteellisen vapaan toiminnan kevään aikana vaikka tuolloin koko liikkeen voima oli hyvin olematon ja se olisi ollut kukistettavissa jos halua ja päättäväisyyttä olisi ollut riittävästi. Asetelma alkoi muuttua huhtikuun puolella jolloin separatistien toiminta muuttui entistä sotilaallisemmaksi ja mukaan tuli aseistautuneita ryhmiä ja otettiin operaatioin haltuun useita kaupunkeja, alkaen Slovjansk-Kramatorsk alueelta ja sieltä edeten ympäristöön ja samalla vastaavalla tavalla Luhanskin suunnalla kaupunkeja alkoi siirtyä separatistien hallintaan.
Tästä seuraava askel oli sitten separatistien alueiden laajentaminen ja Ukrainan hitaasti käynnistyvä ATO operaatio. Mutta ennen sen kunnollista käynnistymistä separatismin blokkaajina Donbassissa olivat vapaaehtoisjoukot, jotka etenkin alueella Donetskista länteen tekivät aktiivista vastarintaa separatisteja ja soluttautujia vastaan. Tuolloin UA:n omat operaatiot olivat hapuilevia ja saivat jopa surkuhupaisia piirteitä.
Separatismin alkaessa näkyi oikein hyvin se ettei se saavuttanut laajaa kannatusta alueen väestön keskuudessa. Huomattava osa liikkeen alun operatiivisista toimijoista oli ns. putinin turisteja, joille maksettiin päiväkorvaus Ukrainassa suorittamistaan mellakoista ja talonvaltauksista (summa pyöri alussa 50-300 ruplan välillä per vrk, varmennuksia asiaan olen saanut muun muassa Suomessa luotettavilta lähteiltä). Esim. maalis- ja huhtikuussa järjestettyihin mielenosoituksiin Donetskissa ns. Leninin aukiolla osallistui tuolloin sadoista joihinkin tuhansiin kannattajiin ja heistäkin osa tuli alueelle Ukrainan kommunistisen puolueen nimissä ja väreissä. Käytännössä aina huhtikuun puoleenväliin saakka tilanne Donetskissa oli sellainen, että päättäväisin toimin talonvaltaukset olisi ollut päätettävissä. Käänteentekevä tapahtuma oli sotilaallisemmat operaatiot huhtikuun toisella viikolla Slovjanskin ja Kramatorskin suunnalla ja sen myötä itään alkoi virrata enemmän asemiehiä ja samalla paikallistalossa entistä useampi viranomainen joko vaihtoi puolta tai jätti menemättä töihin.
Separatismia helpotti suunnattoman paljon alustapitäen se, että rajaseutu idässä Luhanskin ja Donetskin oblastien kohdalla vuosi kuin seula, paikalliset olivat koko itsenäisyyden ajan kulkeneet rajan yli "epävirallisia" reittejä myöten ja näitä samoja reittejä oli mahdollista käyttää myös nyt. Ja kun rajaseudun hallinta siirtyi enenevissä määrin separatisteille ja sittemmin venäläisjoukoille niin tämän jälkeen käytännössä separatistien huolto oli taattu vaikka varsinaisista raja-asemista suurin osa olikin vielä UA:n jonkinasteisessa hallinnassa/kontrollissa.
Eli vaikka toiminta oli osin improvisoitua ja hätäisesti suunniteltua, piti se toisaalta sisällään sitten suunnitelmallisia operaatioita etenkin loppukesästä, jolloin Venäjän asevoimien yksiköt ryhtyivät laaja-alaisesti operoimaan Ukrainassa ja käänsivät parissa päivässä kelkan suunnan. Kesän aikana ATO oli hiljaa edennyt kohden itää ja asetelma separatistien kannalta oli tuolloin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa heikko ja ilman Venäjän voimakasta mukaantuloa asetelma idässä olisi nyt toinen, näin uskon. Mutta toisaalta tuo Venäjän mukaantulo taas tehtiin ennemminkin pakosta, ja se oli seurausta siitä ettei operaatio Donbassissa ollut edennyt halutulla tavalla ja ettei Ukraina ollut romahtanut korttitalon lailla vaan pystyi kokoamaan rivinsä ja ainakin jollain tasolla lyömään vastustajansa kentällä. Kokonaisuus on se ettei separatismia Ukrainan alueella (Krim poislukien) voida pitää hyvin suunniteltuna vaan ennemminkin improvisoituna operaationa, joka polkaistiin pystyyn vauhdilla ja ehkäpä vauhtisokeuden sokaisemana.
vlad.