Ukrainan konflikti/sota

Välillä ihmettelen Bakhmutiin ja aikaisempaan Sievierodonetskin taisteluun liittyviä kirjoituksia, joissa vetäytyminen ja taistelun välttäminen on nähty parhaaksi vaihtoehdoksi. Näissä näkemyksissä minua häiritsee se, mitä tuon vetäytymisen jälkeen tapahtuu. Harvoin näissä näkee mitään jatkoskenaariota. Tuskin venäjä lopettaisi hyökkäämistä. Jos venäjä ei kuluttaisi voimiaan Bakhmutissa, kuten se aikaisemmin teki Sievierodonetskissa, tuskin he lopettaisivat hyökkäämistä saavutettuaan tuon yhden kohteen. Aina he jossain saisivat muodostettua rintamaan pullistuman, ja jossain vaiheessa enää vetäytyminen seuraaviin asemiin ei olisi mahdollista tai Ukrainan länsiraja tulisi ennenpitkää vastaan.

Ukraina saavutti erinomaista menestystä vuoden 2022 jälkipuoliskon vastahyökkäyksillään. Tätä ei varmaan kukaan kiistä. Nykyisellään on paljon mielipiteitä, joiden perusteella ukrainan olisi pitänyt jo aikoja sitten perääntyä Bakhmutista ja säästellä joukkojaan vastahyökkäykseen. Venäjän armeija on kärsinyt valtavia tappioita, mutta kyllä ukrainakin on kärsinyt omansa. Tappioistaan huolimatta venäjän armeijan suorituskykyä ei tule aliarvioida ja ukrainan vastahyökkäys 2023 vuoden aikana ei tule olemaan helppo nakki. Välillä tuntuu siltä, että tähän vastahyökkäykseen ollaan ladattu tääläkin valtavasti optimismia mukaan.

Suhteellisen vähäinen määrä läntisiä MBT ja IFV ei vielä tuo sellaista ylivoimaa, joka kääntäisi vaakaa reiluisti Ukrainan suuntaan, jotta vastahyökkäys olisi "helppo nakki". Usein saa lukea kirjoituksia, joissa mielestäni yliarvioidaan näiden läntisellä kalustolla varustettavien mekanisoitujen joukkojen suorituskykyä ja aliarvioidaan ryssien sitkeyttä ja resursseja vastustaa niitä. Kaikista tappioista huolimatta venäjältä löytyy edelleen panssarivaunuja, pst-ohjuksia ja tykistöä, joten ei se mekanisoitu hyökkäys mitenkään helppoa heitä vastaa ole.

Hyökkääminen on kuitenkin aina kuluttavempaa, kuin puolustaminen, joten tähän viitaten en näe yhtään pöljempänä tuota sitkeän puolustamisen taktiikkaa, jossa ryssien voimat valutetaan metri kerrallaan. Näkisin tässä sitkeässä puolustamisessa yhdistettynä aikaan ja vapaan maailman resursseihin ne ukrainan voiton avaimet. Vastahyökkäysten tulee olla harkittuja ja sellaisia, joissa ei oteta liikaa riskiä koko sodan häviämisen suhteen. Tärkeää on nyt luoda sellaiset olosuhteet, joissa mahdollisella vastahyökkäyksellä voidaan saavuttaa vastaavia tuloksia, kuin 2022 jälkipuoliskon vastahyökkäyksellä.
 
Tilanne on paskamainen, ei varmasti herkkua kellekään, mutta se on lähes poikkeuksetta aina huonompi heikosti varustetulla hyökkääjällä joka joutuu lähtemään suojastaan aukealle tai etenemään huollon ulottumattomiin.


Sen sijaan, että tekee tulkintaa noista julkisuuteen tulevista ukkojen kertomuksista niin kannattaa seurata mitä isossa kuvassa tapahtuu ja mitä ei. Jos Ukrainalla olisi todella ahdasta tuolla niin varmasti jonkin verran käyttäisivät ilmavoimia tukemaan, mutta eipä ole käytetty, samoin tykistöä olisi enemmän saatavilla, mutta niillä mitä siellä on ollut jo pitempään on pärjätty, HIMARS/MRLS raketteja ei ammuta Bahmutiin ollenkaan. Eli kaikki tuo viittaa siihen, että tilanne on heille riittävän stabiili eikä ole merkkiäkään sellaisesta paniikissa tehtävästä puolustuksesta kuin osin annetaan ymmärtää. Tulkitsen tämän niin, että alueellisesti toivotaan ryssän jatkavan hyökkäämistä.

Mielenkiintoinen viikko edessä, joen itäpuolinen Bahmut varmaan jätetään jo venäläisille, sitä ennakoi ne siltojen räjäytykset. Sitten kun tuonne putoaa isompia raketteja/pommeja niin sieltä irrotaan isommassa kuvassa.
Olen samaa mieltä. Syrskyi on käynyt Bakhmutissa jo useamman kerran ja on varmasti täysin tilanteen tasalla. Onhan hän itse ollut taistelemassa saarrettuna, joten uskoisin että tasan tarkkaan tietää milloin on aika perääntyä, jos sellaiseen on tarve. Ja muutenkin Kiovan onnistuneen puolustuksen rakennus, Harkovan vastahyökkäys, miksi tilanne olisi nyt luisumassa paniikkipuolustukseen ja katastrofiin kun homman nimi on ollut monta kuukautta samaa paikallaan jauhamista. Syrskyi on itse ollut uudistamassa Ukrainan armeijaa, pois jäykästä neukkumeiningistä, joten on melko hankala nähdä että Ukraina lähettäisi täysin aivottomana miehiään asemiin kuolemaan. Väitteitä Zelenskyn pakkomielteestä Bakhmutin suhteen pidän naurettavina.
 
Kuten viestissä kirjoitin niin samaa tarinaa tulee nyt niin monesta eri lähteestä, että se ei ole mitään syötettyä narratiivia vaan se tilanne on se nyt Bakhmutissa.
Jep sota on raakaa ja siinä yksittäinen taistelija ei lopulta merkkaa mitään. Ukrainan tekemiä puolustuksellia virheitä en kiistä. Monilta bakhmut videoilta nähtävissä että ryhmä ukrainalaisia on jätetty ns. oman onnensa nojaan johonkin kaivantoon ylivoimaista vihollista vastaan. Kaikkea ei toki voi ennakoida. Mutta siitä huutelu länsimediossa on täysin turhaa ja palvelee venäjää.
 
Sivuhuomioina tuli mieleen,että missään muussa kuin Bakhmutia koskevissa viesteissä en ole nähnyt yhtäpaljon sanoja: "uskoisin, varmastikkin, ehkäpä, eiköhän, toivottavasti." Kertoo tietysti vain sodan sumun sakeudesta tilanteen ympärillä.
 
Näemmä päädyn nyt toistamaan jo muiden ilmaisemia pointteja Bahmutiin liittyen, mutta laitetaan kun kirjoitin jo...

Tuo kaupunki on fiksaatio ennen kaikkea Venäjälle. Olisihan se taas aivan karmea arvovaltatappio, jos kalliin "suurhyökkäyksen" tuloksena ei saataisi vallattua edes sitä.

Voisi kuvitella, että Ukrainan kannattaa pitää Bahmutin puolustamisesta kiinni jopa selvästi heikentyneellä tappiosuhteella, JOS vaihtoehtona Venäjä asettuisi kaupungin vallattuaan siilipuolustukseen. Tuolloinhan suhde siis oletettavasti heikentyisi edelleen Ukrainan ottaessa hyökkääjän roolin. Onko takeita, että Venäjä jatkaisi rankasti tappiollista höökiään vielä Bahmutin jälkeen? Eikö Ukrainan kannata pitää Venäjää hyökkäävänä osapuolena kunnes oma hyökkäyskapasiteetti on halutulla tasolla?

Käy järkeen, että Bahmutin tilanne on ukrainalaisten sotilaiden näkökulmasta heikko, jos Ukraina priorisoi kylmähermoisesti hyökkäysreservin kasaamista. Kaikkiaan aivan liikaa sumua ja liian vähän tietoa strategian arvioimiseen ulkopuolisena.

Eikä kannata väheksyä niitä "poliittisia" motiiveja. Epäonnistuminen Bahmutissa olisi Venäjälle demoralisoivaa sekä tosi- että kotirintamalla. Toki Ukrainakin ottaa nyt riskin, että tappiot ja niiden saama julkisuus rapauttaa jotain myös siellä (tuskin) ja länsiliittolaisten keskuudessa.

Oli miten oli, sellaisen vaikutelman saa, että Ukraina on hiljalleen luopumassa Bahmutista. En suostu kuitenkaan pitämään sen härkäpäistäkään puolustamista ehdottoman irrationaalisena enkä yllättyisi jos Bahmut ei kaadu.
 
Näen muutaman ulottuvuuden Bakhmutin taistelussa.

Siitä on tullut ryssälle pakkomielle, jota Ukraina käyttää hyväkseen. ryssän huoltoa kuritetaan jatkuvasti, ja hyökkäysvimma pitää huolen että varastoja ei pääse kertymään.

Kelirikkoaika on puolustajalle parasta, vaikka varmasti myös kuluttavaa aikaa. Vaihtelevalla informaatiolla, aina Zelenskiä myöten luodaan kuvaa, että sinne kannattaa panostaa paljon ja parasta. Ollaan just häviämässä, ja ryssä laittaa vielä vähän lisää teuraaksi koska on niin lähellä suurvoittoaan jota tsaari haluaa.

Taustalla koulutusta uuteen kalustoon, lepoa sen kuin pystyy ja valmistautumista.

Toivottavasti tekee riittävästi eroa keväälle, kun on itse saanut valmistautua hyökkäykseen ja vihu on kuluttanut miestä ja tarviketta koko kelirikon ajan.

Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta tuo kuvio istuisi minu järkeeni.
 
Välillä ihmettelen Bakhmutiin ja aikaisempaan Sievierodonetskin taisteluun liittyviä kirjoituksia, joissa vetäytyminen ja taistelun välttäminen on nähty parhaaksi vaihtoehdoksi. Näissä näkemyksissä minua häiritsee se, mitä tuon vetäytymisen jälkeen tapahtuu. Harvoin näissä näkee mitään jatkoskenaariota. Tuskin venäjä lopettaisi hyökkäämistä. Jos venäjä ei kuluttaisi voimiaan Bakhmutissa, kuten se aikaisemmin teki Sievierodonetskissa, tuskin he lopettaisivat hyökkäämistä saavutettuaan tuon yhden kohteen. Aina he jossain saisivat muodostettua rintamaan pullistuman, ja jossain vaiheessa enää vetäytyminen seuraaviin asemiin ei olisi mahdollista tai Ukrainan länsiraja tulisi ennenpitkää vastaan.

Ukraina saavutti erinomaista menestystä vuoden 2022 jälkipuoliskon vastahyökkäyksillään. Tätä ei varmaan kukaan kiistä. Nykyisellään on paljon mielipiteitä, joiden perusteella ukrainan olisi pitänyt jo aikoja sitten perääntyä Bakhmutista ja säästellä joukkojaan vastahyökkäykseen. Venäjän armeija on kärsinyt valtavia tappioita, mutta kyllä ukrainakin on kärsinyt omansa. Tappioistaan huolimatta venäjän armeijan suorituskykyä ei tule aliarvioida ja ukrainan vastahyökkäys 2023 vuoden aikana ei tule olemaan helppo nakki. Välillä tuntuu siltä, että tähän vastahyökkäykseen ollaan ladattu tääläkin valtavasti optimismia mukaan.

Suhteellisen vähäinen määrä läntisiä MBT ja IFV ei vielä tuo sellaista ylivoimaa, joka kääntäisi vaakaa reiluisti Ukrainan suuntaan, jotta vastahyökkäys olisi "helppo nakki". Usein saa lukea kirjoituksia, joissa mielestäni yliarvioidaan näiden läntisellä kalustolla varustettavien mekanisoitujen joukkojen suorituskykyä ja aliarvioidaan ryssien sitkeyttä ja resursseja vastustaa niitä. Kaikista tappioista huolimatta venäjältä löytyy edelleen panssarivaunuja, pst-ohjuksia ja tykistöä, joten ei se mekanisoitu hyökkäys mitenkään helppoa heitä vastaa ole.

Hyökkääminen on kuitenkin aina kuluttavempaa, kuin puolustaminen, joten tähän viitaten en näe yhtään pöljempänä tuota sitkeän puolustamisen taktiikkaa, jossa ryssien voimat valutetaan metri kerrallaan. Näkisin tässä sitkeässä puolustamisessa yhdistettynä aikaan ja vapaan maailman resursseihin ne ukrainan voiton avaimet. Vastahyökkäysten tulee olla harkittuja ja sellaisia, joissa ei oteta liikaa riskiä koko sodan häviämisen suhteen. Tärkeää on nyt luoda sellaiset olosuhteet, joissa mahdollisella vastahyökkäyksellä voidaan saavuttaa vastaavia tuloksia, kuin 2022 jälkipuoliskon vastahyökkäyksellä.

Samaa mieltä, tästä sodasta löytyy jo ainakin yksi esimerkki siitä, miten Ukraina kulutti onnistuneesti Venäjän voimavarat puolustamalla kaupunkia sitkeästi. Tämä on mainitsemasi Severodonetskin taistelu, johon joku voisi laskea mukaan Lysitchanskin lyhyen puolustustaistelun. Ehkä toinen esimerkki olisi Mariupolin puolustaminen, mutta se oli enemmän epätoivosta eikä niinkään "toimiva strategia", tuskin kukaan haluaa että omat joukot jäävät saarroksiin.

Tästä syystä ihmettelen itsekin puheita että Bakhmutista pitäisi vetäytyä ja antaa se ryssälle. Niin kauan kun huoltoreitit tai edes yksi niistä saadaan suojattua, kaupunkia voi puolustaa. Toki on riskinsä joutua saarretuksia, jos ryssä pääsee katkaisemaan tämän huoltoreitin mutta oletan että tässäkin asiassa ukrainalaisilla on paras tieto.

Joidenkin mukaan Ukraina kärsisi Bakhmutissa hirvittäviä tappioita, mikä voi olla totta tai sitten ei. Paha sanoa, monenlaista huhua liikkeellä. Toisaalta Venäjä tuskin hyökkääjän roolissa kärsii pienempiä tappioita.

Minun näkemys heiluu kokoajan kahden välissä: joko Ukraina on vetäytymässä kaupungista ihan lähipäivinä TAI sitten ovat päättäneet, että kaupungin puolustuksen täytyy kestää rospuuttokauden alkuun asti (tässä voisi olla ajatuksena, että rospuuton myötä peltojen ja peltoautoteiden käyttö menee miltei mahdottomaksi ja täten eivät menetä kaupunkia ollenkaan).

-

Jos Ukraina edes yrittää kevään tai kesän aikana vastahyökkäystä niin minun suurin huoli liittyy miinoitukseen ja pst-aseisiin. Uskon että Venäjän panssarivaunut alkavat käydä vähiin, vaikka pystyvätkin aktivoimaan varastovaunuja ja modernisoimaan vanhoja tietynlaista tahtia. MUTTA miinoja heillä on valtavasti Neuvostoliiton perintönä, sama juttu pst-aseiden kanssa. Nämä ovat halpoja valmistaa, vaikka tietysti kaikki Neuvostoliiton perintönä saadut eivät ole enää käyttökelpoisia (ja arvatenkin suuret määrät on myyty ulkomaille viimeisen 30 vuoden aikana).

Tähän liittyy myös Ukraina panssarijoukkojen, varsinkin uusien, osaaminen. Tällainen yhteistoiminta on vaikeaa eikä se synny tyhjästä. Heitä on koulutettu eri maiden toimesta, tekevät tietysti itsekin koulutusta, mutta aikaa ei ole ollut silti valtavan paljoa. Hyökkääminen on vaikeampaa kuin puolustaminen.

Olisi iso riski yrittää nopeaa ja syvää läpimurtoa parhaalla kalustolla. Jos tämä yritys torjuttaisiin ja kärsittäisiin suuret tappiot, en usko että toista tällaista yritystä nähtäisiin hetkeen - jos edes tänä vuonna.

Tietysti sotaa ei voiteta jos ei olla valmiita ottamaan riskejä (paitsi jos on massiivinen määrällinen ja / tai laadullinen ylivoima eikä ole kiirettä). Kerchin silta on toistaiseksi "poikki" mutta ei ole niin loputtoman kauaa. Jos se aukeaa raskaalle liikenteelle eikä sitä kyetä iskemään mereen toista kertaa, silloin Krimin ja Khersonin alueen takaisinvaltaaminen menee monta kertaa vaikeammaksi.

Toisaalta en ehkä anna tarpeeksi arvoa Ukrainan osaamiselle: tässä sodassa on nähty kaksi erilaista menestystä Venäjää vastaan, toinen oli nopea ja syvä läpimurto Kharkovan suunnalla ja toinen oli hidas, mutta itsepintainen paineistus Khersonin seudulla, mikä pakotti Venäjän vetäytymään. Miten kukakin laskee Kiovan pohjoispuolelta vetäytymisen, sanoisin että se oli enemmän Venäjän omaa tekoa kun jakoivat voimansa liian monelle suunnalle, mutta ei voi jättää huomiotta Ukrainan sitkeää vastarintaa ja tappioiden tuottamista. Joka tapauksessa Ukraina oli siinäkin taistelussa se, joka pakotti vihollisen vetäytymään: ei se olisi lähtenyt, jos ei olisi ollut pakko.

Ehkä Ukrainan sodanjohdolla on tiedossa, mitä milläkin suunnalla on vastassa JA mitä joukkoja ja kalustoa heillä on käytössä. Osaavat sitten valita sopivimman strategian näillä perusteilla?
 
Viimeksi muokattu:
Kuten viestissä kirjoitin niin samaa tarinaa tulee nyt niin monesta eri lähteestä, että se ei ole mitään syötettyä narratiivia vaan se tilanne on se nyt Bakhmutissa.
Olisikohan tässä isompaa kyseessä tosiaan, eli annetaan a) kuva (ehkä oikeakin) että miehet ja kalusto lopussa bahmutissa b) annetaan kuva että alueelle viedään ”elittijoukkoja” vahvistamaan puolustusta c) annetaan kuva että poliittinen johto (zelenskyi) ei halua luopua alueesta. Kaikkien näiden osalta venäjä haluaa vain puskea kovempaa jotta saa voiton aikaiseksi. Annetaan jopa ehkä voitto (vetäytyminen alueelta -> ei kannata ammuksia toimittaa jos riski että jää viholliselle) ja venäläiset tunkee lisää tavaraa ”murtumaan” - joka pysäytetään helposti koska hyökkääjä sidottu teihin rospuuton takia. Sitten keväällä isketään toisaalla, samall kun hyökkääjä yrittää työntää bahmutin uudelta puolustustasalta asemia taaksepäin heittäen omat reservit sinne.
 
Raskaat on vedetty pois Bakhmutin kaupungista, jossa on tiettävästi vain TDF:n kevyttä jalkaväkeä. Paska paikka ja tappioita tulee, mutta sodan aritmetiikka on raakaa, jos yhdellä kaatuneella saadaan viholliselle seitsemän niin se on hyvä kauppa. Kevään rospuutto on tulossa ja jokainen päivä tarvitaan, mekanisoidut prikaati eivät synny tyhjästä vaan tarvitaan paljon koulutusta ja yhteistoimintaa.
 
päivän luvut tällä kertaa twitterin kautta:
  • 650 miestä
  • 9 tankkia
  • 11 ohutta
  • 7 tykkiä
  • 15 dronea (13 shahed dronea, toinen lähde)
Hehe, ei helvetti, tajusin juuri... Yli 10 000 panssariajoneuvoa menetetty yhdessä sodassa noin vuodessa, siinä on kyllä melkoista ryssän menestystä eiliselle trollille. Hemmetti kun noista olisi vielä jotain tilastoa, millä noita on paukuteltu. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ajettu miinoihin, paljonko poksunut kesseillä, miten monta raskaamilla panssarintorjunta-aseilla, droneilla ja paljonko jäänyt tykistön hampaisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Laittoikos kukaan muu silloin Oskarin innoittamana rahaa Ukrainan avustamiseen?

Katsoin että 4 tammikuuta laitoin ammusterveiset tilaukseen ja 18 tammikuuta sain sähköpostiin viestin että heillä on kiirettä mutta mahdollisimman pian toimivat.
Sen jälkeen ei ole mitään kuulunut.

Lisäyksenä: Sign My Rocket sivuston kautta meni.
 
Viimeksi muokattu:
Ryssille aamuherätyksiä liukuhihnalta.

Kuvassa 3D tulostettu osa, jolla tuo kranaatin kiinnitys ja löysäys on saatu toimivaksi. Toivottavasti joku osaa tehdä vastaavan kotimaista käsikranaattia ajatellenkin, tai olen varma että osaa, mutta osan piirustukset voisi tehdä valmiiksi.


Belgorodissakin paukkuu, blyat!


Mitä pidemmälle sota etenee sitä selvemmin näkee että tulevaisuudessa dronet eri muodoissa ovat se väline mihin PV:n pitää entistä enemmän panostaa..

Tarvitaan pelkästään dronekäyttöön suunniteltuja kranaatteja joita voidaan käyttää sekä pienissä kaupallisissa droneissa että suuremmissa pro-laitteissa. Perinteinen kranaatti ei ole se kaikkein optimaalisin suoraan dronekäytössä.

Samalla kranaattien pitää olla halpaa bulkkia jotta niitä voidaan tiputtaa riittävä määrä, kuitenkin pitää löytyä ominaisuuksia millä kranaatti räjähtää jo ennen kosketusta maahan tehokkaamman vaikutuksen aikaan saamiseksi.

Erikseen pitää olla drone kranaatit jalkaväkeä vastaan jolla saadaan max vaikutus vaikka vihuilla olisi henkilösuojaus kunnossa.. Ja erikseen dronet ajoneuvoja ja panssareita vastaan jotta saadaan ne tuhottua tehokkaasti.

Toivottavasti Ukrainalla on riittävästi voimavaroja kesken sodan kehittää näitä lisää. 3d tulostuksella saadaan viriteltyä nykykrananaatteja paremmiksi dronekäyttöön mutta jatkossa se ei tule riittämään.
 
Joku teistä on seurannut Def mon varmasti pidempään. Miksi hän ei tykkää Kenraali Syrskyi:stä?

edit. kun mainitsit herra Rob Lee:n nimeltä niin ajattelin tuoda tämän esille koska en itse tiennyt, että kaveri on käynyt paikanpäällä, kun vasta tänään.
Valerii Zaluzhnyi eli rautakenraali on vissiin ensimmäisiä ylempiä komentajia jotka on saaneet oppinsa täysin post-soviet ja läntisellä ajatusmaailmalla. Sen operaatiot on olleet menestyksekkäitä ja kaveri tykkää olla itse ase kourassa etulinjassa miestensä kanssa. Donbassin sodan aikana möyri linjassa ja kaveri sai kovaa arvostusta siitä. Onko tämä Syrskyi väitteiden perusteella sitten vielä vanhempaa polvea vai?
 
Mitä pidemmälle sota etenee sitä selvemmin näkee että tulevaisuudessa dronet eri muodoissa ovat se väline mihin PV:n pitää entistä enemmän panostaa..

Tarvitaan pelkästään dronekäyttöön suunniteltuja kranaatteja joita voidaan käyttää sekä pienissä kaupallisissa droneissa että suuremmissa pro-laitteissa. Perinteinen kranaatti ei ole se kaikkein optimaalisin suoraan dronekäytössä.

Samalla kranaattien pitää olla halpaa bulkkia jotta niitä voidaan tiputtaa riittävä määrä, kuitenkin pitää löytyä ominaisuuksia millä kranaatti räjähtää jo ennen kosketusta maahan tehokkaamman vaikutuksen aikaan saamiseksi.

Erikseen pitää olla drone kranaatit jalkaväkeä vastaan jolla saadaan max vaikutus vaikka vihuilla olisi henkilösuojaus kunnossa.. Ja erikseen dronet ajoneuvoja ja panssareita vastaan jotta saadaan ne tuhottua tehokkaasti.

Toivottavasti Ukrainalla on riittävästi voimavaroja kesken sodan kehittää näitä lisää. 3d tulostuksella saadaan viriteltyä nykykrananaatteja paremmiksi dronekäyttöön mutta jatkossa se ei tule riittämään.
Historiaa kun seuraa, niin uuden asetyypin tultua käyttöön on sille keksitty vasta-ase. Eli 20 vuoden päästä olevassa sodassa ei välttämättä tee juuri mitään kaupallisilla pikkudroneilla.

Sitä ennen toki minunkin mielestäni tulee toimia esittämälläsi tavalla. Se on kuitenkin vain kolmannes tarvittavista dronetoimista. Loput muodostaa vihollisen droneilun estäminen (lentäminen estetään tavalla tai B) sekä sen vaikutuksen vähentäminen (suojautuminen tähystykseltä ja pommeilta).
 
Valerii Zaluzhnyi eli rautakenraali on vissiin ensimmäisiä ylempiä komentajia jotka on saaneet oppinsa täysin post-soviet ja läntisellä ajatusmaailmalla. Sen operaatiot on olleet menestyksekkäitä ja kaveri tykkää olla itse ase kourassa etulinjassa miestensä kanssa. Donbassin sodan aikana möyri linjassa ja kaveri sai kovaa arvostusta siitä. Onko tämä Syrskyi väitteiden perusteella sitten vielä vanhempaa polvea vai?
Syrskyi on saanut koulutuksensa Venäjällä, liekö siinä syy?
 
Näen muutaman ulottuvuuden Bakhmutin taistelussa.

Siitä on tullut ryssälle pakkomielle, jota Ukraina käyttää hyväkseen. ryssän huoltoa kuritetaan jatkuvasti, ja hyökkäysvimma pitää huolen että varastoja ei pääse kertymään.

Kelirikkoaika on puolustajalle parasta, vaikka varmasti myös kuluttavaa aikaa. Vaihtelevalla informaatiolla, aina Zelenskiä myöten luodaan kuvaa, että sinne kannattaa panostaa paljon ja parasta. Ollaan just häviämässä, ja ryssä laittaa vielä vähän lisää teuraaksi koska on niin lähellä suurvoittoaan jota tsaari haluaa.

Taustalla koulutusta uuteen kalustoon, lepoa sen kuin pystyy ja valmistautumista.

Toivottavasti tekee riittävästi eroa keväälle, kun on itse saanut valmistautua hyökkäykseen ja vihu on kuluttanut miestä ja tarviketta koko kelirikon ajan.

Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta tuo kuvio istuisi minu järkeeni.
Toivotaan että Bakhmut ei ole Ukrainalaisille mikään pakkomielle. Sodanjohto on ilmeisen onnistunut aiemmissa ratkaisuissaan, ja nytkin ollut paikanpäällä tilannetta arvioimassa.

Ryzzien osalta Bakhmut kyllä vaikuttaa pakkomielteeltä. Ainakin tappioiden valossa.

Toivotaan (ja itse niin uskon) että tämä on Ukrainan sodan Rope-a-Dope.

 
En tiedä olisiko Bakhmutista vetäytyminen mikään ratkaisu Ukrainan tappioiden pienentämiseksi, ryssä seuraisi perässä uusiin asemiin ja juhlisi "valtavaa voittoa". Tämä tietenkin vain niin kauan kuin huolto pelaa. Vai onkohan uudet asemat sitten niin paljon parempia? (retorinen kysymys) Koko Bakhmutista tulee väistämättä mieleen Stalingrad ja miten siellä sitten kävikään hyökkääjälle..
 
Back
Top