Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Nämä ruohonjuuritason kommentit ovat toki rajallisia hyödyltään, mutta otetaan talteen kuitenkin:

Tässä ChrisO:n kaksi tuoretta twitter-ketjua - niissä jaetaan venäläisen Daniil Frolkin nimisen sotilaan kokemuksia Ukrainassa:

1) Another account of a Russian soldier's involvement in the war in Ukraine has emerged via the independent Russian media outlet Important Stories. Daniil Frolkin, a 21-year-old contract soldier, has spoken candidly of his involvement in war crimes and looting. A thread follows. LINKKI

2) In this second thread on the account of Russian soldier Daniil Frolkin's service during the Ukraine war, I'll cover how his 64th Separate Guards Motor Rifle Brigade dealt brutally with inhabitants of the Ukrainian village of Andriivka but later revolted against its officers. LINKKI

-

"Oppositiomedia Meduza on tutkinut satoja vetoomuksia, joita venäläisten sotilaiden omaiset ovat lähettäneet Sotilaiden äidit -liikkeelle. Nämä kirjeet kertovat paljon Venäjän armeijan tilasta." LINKKI

Jos haluaa lukea alkuperäisen lähteen kirjoituksen, se löytyy täältä: LINKKI

Six months ago, Putin sent troops to Ukraine. All these six months, the Russian movement of soldiers' mothers has been accepting applications from relatives of the military. Some are trying to find the missing; others to figure out how to help a soldier who wants to break a contract; still others talk about violence and extortion in the army. Human rights activists shared with Meduza their reports for five months of the war (the sixth will be ready in early September). We summarize these reports and provide examples of specific communications with minor editing. These documents are the most important evidence of what is really happening in the Russian army.

At the request of the Soldiers' Mothers movement, we do not mention the official name of their organization. Human rights activists fear persecution by the Russian authorities (and with good reason).

Every month, participants in the Soldiers' Mothers movement compiled reports for internal use, in which they recorded the most important appeals received from relatives of employees and the military themselves, and also analyzed the state of the Russian army based on these data. According to human rights activists working in one of the largest regions of Russia, in just six months they received about 400 appeals.

As you read this text, keep in mind that Meduza cannot (yet) verify the numbers and data that military relatives cite in their appeals.

The beginning of the invasion. February and March​

Main problem: no communication with soldiers sent to Ukraine

A total of 145 applications were received during these two months.
Most of the appeals to human rights activists at the beginning of the invasion came from relatives of those who serve under contract. However, after February 24, many conscripts also stopped contacting their loved ones, although in early March Vladimir Putin said that they were not participating in hostilities. Soon, the Russian authorities nevertheless admitted that there were conscripts in Ukraine.

If the families of contract soldiers, judging by the data from the report, had at least some idea of the route of their relatives’ movements (at the same time, as a rule, the data was interrupted in Belgorod, Belarus or Crimea), then the relatives of the conscripts knew only the starting point - the military unit, where their loved one served. According to the report, many military personnel stopped contacting their relatives even before February 24.


The largest number of requests concerned the search for servicemen with whom communication was lost. Also, people tried to find out what to do if their relative was captured. In many appeals, relatives of the military said that their loved one was drafted into the army, despite the serious state of health.

Some real appeals:

  • The mother of a conscript from Karelia. The son was called in with a diagnosis of funnel chest . During the service, due to stress, there were problems with breathing and pain in the spine. Placed in a hospital in the village of Agalatovo, Leningrad Region. There is a recommendation about the passage of the military medical commission. The district military clinical hospital No. 442 refused to the serviceman in the VVK .
  • The brother of a military man who served in the village of Kamenka, Leningrad Region. On February 23, the relative got in touch for the last time, then there was no connection for more than a week. In early March, an unknown woman sent a video to the applicant, in which his brother said that he was in a village in the Kharkiv region without documents.
  • The mother of a contractor from the Novosibirsk region. The son was drafted in November and signed a contract in February. He was hospitalized with a shrapnel wound in the city of Valuiki, Belgorod Region. On the night of March 15, the military arrived at the hospital and took the employee away in an unknown direction.
  • The mother of a conscript from Yoshkar-Ola. He served in a motorized rifle regiment in the village of Kalininets near Naro-Fominsk. Between February 17 and 20, I called from Belgorod and said: "They gave me a machine gun, they are taking me to the war." There was no more information about the son, no connection with him.

April

The main problem: the soldiers are trying to quit, they are threatened

A total of 47 applications were received this month.
In the second month of the war, according to a report by human rights activists, more contract workers began to sign early dismissal reports. In response, many were threatened with criminal liability. In addition, relatives of conscripts reported that soldiers were subjected to psychological pressure and forced to sign contracts. There were also cases when contracts were signed for an employee and without his knowledge.


Some real appeals:

  • Mother of an 18-year-old college student from St. Petersburg. April 25 at 9:30 am - the doorbell rings. She opened it: a man in the uniform of the Russian Guard, the second in civilian clothes. The National Guard did not allow the door to be closed, substituting his foot. They managed to kick him out, but then a summons was found in the gap between the wall and the door demanding to appear on April 28 for a medical examination.
  • The mother of a conscript from St. Petersburg. The son was in the educational unit in the city of Kovrov, Vladimir Region. Distribution was being prepared. Woke up in the middle of the night and forced to sign a contract. Military ID in hand, passport at headquarters.
  • The wife of a contractor from Budyonnovsk. In Ukraine, my husband was blown up by a mine and was shell-shocked. Headache. Medical assistance is not provided.
  • The mother of a serviceman from the Leningrad region. Last contacted on February 23rd. Colleagues said he was dead. Of the 40 men in his unit, they said 15 survived.
  • The mother of a serviceman from Novosibirsk. The military unit is in the city of Yurga, Kemerovo Region. The son was a month in Ukraine. He and about 250 other people wrote a refusal to participate in hostilities in the name of the battalion commander. Every day, representatives of the Military Prosecutor's Office of the Central Military District (Central Military District) came to their camp in the Belgorod Region, put pressure on them, and threatened them with criminal liability. On April 16, under pressure, the soldiers signed an agreement to continue participating in hostilities.

May

The main problem: punishments for refusing to participate in hostilities

A total of 39 applications were received this month.
In May, the organization began to receive reports that military personnel were subjected to violence by colleagues and commanders. The authors of the appeals often complained about the living conditions in the army, in which their relatives are "forced to survive." There were also reports that for refusing to continue participating in hostilities in Ukraine, the military was accused of desertion and locked in basements. As before, the organization received requests for help in search of the missing and wounded.

Some real appeals:

  • Soldier's mother. The son survived alone from the entire company. He spoke about the threats received by the soldiers from the command, and about how 54 people were kept in a basement near Donetsk. Left the battlefield. The mother contacted the head of Agora, Pavel Chikov.
  • Soldier from Chechnya. February 24 was wounded. The conditions of service are unbearable - there is no food and water, no compensation, no opportunity to restore strength and health. Of the whole battalion , 20 people remained in the ranks. Wrote a refusal to further participate in hostilities due to family circumstances, psychological state and beliefs. Fired for non-compliance with the terms of the contract. The military ticket does not contain a mark on participation in hostilities.
  • The wife of a serviceman from Karachay-Cherkessia. The husband serves in South Ossetia. Of the 300 men in the battalion, only six survived. They wanted to send them back to the war zone, but they refused. The command said that they were deserters, kept in the basement in the self-proclaimed DNR. Then they were released, because under pressure they agreed to go wherever they were sent. On May 5, they were taken to the Kuzminsky training ground in the Rostov region.
  • The mother of a conscript from Astrakhan. The son serves in Buynaksk. He was beaten by another soldier. Omission of the kidneys of the second degree.

📄 Dear readers! You can now download a PDF version of any Meduza article. The file can be sent via messenger or email to your loved ones - especially those who do not know how to use a VPN or who clearly do not have our application. And you can print and show to those who do not use the Internet at all. More about it here .


June

The main problem: violence from the command and colleagues

A total of 35 applications were received this month.
In the summer, the number of applications with complaints of physical and psychological violence, as well as extortion in the army, increased. Relatives of servicemen continued to talk about violations in the recruitment procedure: the most frequent reports were about inattention to health problems and exacerbation of diseases in combat conditions. The Soldiers' Mothers Movement also found instances of ethnic violence in the military.

Some real appeals:

  • The mother of a soldier from St. Petersburg. My son has vision and heart problems. He was treated at the Almazov Center in St. Petersburg . The district military commissariat declared him unfit for service, and the city selection committee - fit. The son serves on conscription in the suburbs. During the service, his health deteriorated. At first they sent him to the hospital, but decided to return him to the unit, without a military medical commission.
  • Conscript's mother. My son is 20 years old, drafted in Sevastopol (Crimea was annexed by Russia in 2014). Extortion every week: 500 rubles - "for chevrons", 200 rubles - on the Day of Russia, 200 rubles - "for shorts". The son writes from his number, but asks to transfer money to another number.
  • Conscript. He said that his friend, also a soldier, was in a hospital somewhere in the Krasnoe Selo area near St. Petersburg. He said: “The military unit was actually captured by Dagestan servicemen. They demand to bring booze, phones. And if not, they beat, strangle to a pulp.”
  • The mother of a conscript from St. Petersburg. The son serves in the village of Mga, Leningrad Region. He has a category B4 . Ensign beats soldiers with a bat, uses drugs. But the phones of the newcomers are not taken away. A week after the start of the service, the son wrote to his mother: “It is impossible to endure. I'll cut myself!"

July

The main problem: Wagner PMCs interfere with the activities of the regular army

A total of 50 applications were received this month.
Members of the Soldiers' Mothers movement note that in July the number of appeals in which the military refuses to participate in hostilities increased. Also, more and more messages come from relatives of employees who faced violence from the command and were locked in the same room for a long time after filing a letter of resignation. In addition, judging by the report of human rights activists, cases of handing subpoenas to reserve servicemen have been recorded. Members of the Soldiers' Mothers movement told Meduza that there were some non-standard calls in July: for example, his ex-wife was looking for a contract soldier because her alimony had stopped coming. Some of the messages received by the organization concerned the officer corps.


Soldiers' mothers note that the Wagner PMC often appears in the appeals: for example, the military from this company is assigned to monitor those soldiers who filed a letter of resignation.

Some real appeals:

  • The mother of a conscript from Karachay-Cherkessia. The son serves in the Irkutsk region. He complained that he was told: “He didn’t show himself!”, after which they took him somewhere, “morally mocked and almost physically killed him.” The further fate of the soldier is unknown.
  • The mother of a serviceman from the city of Sosnovy Bor, Leningrad Region. The son has already served. A summons came with a demand to appear at the military registration and enlistment office for training. Appeared. They said to take warm clothes, because, perhaps, he would not return home until autumn. Sent to Luga. I didn’t sign a medical certificate at the military registration and enlistment office, but he needs an operation.
  • The wife of a contract soldier, a combat veteran from the Krasnodar Territory. The husband served under a contract from 2018 to 2020. In 2022, he signed a contract again. The wife is pregnant with her third child, she needs hospitalization. The serviceman wrote an application for leave for family reasons. The chief of staff responded by shutting him down and eight other people who had applied for vacations and resignations in the room. They are guarded by the police. Everything happens in the [self-proclaimed] DNR.
  • Contractor's wife. Husband in Chechnya, trying to quit. Kept in the basement for a week and a half. Some military personnel are going to sue for command.
  • Officer's wife. On July 16, he and two other officers refused to carry out a combat mission and wrote letters of resignation. In this regard, the military police were called in the [self-proclaimed] LNR. The officers were handcuffed and taken to the commandant's office. Then they were handed over to the Wagner PMC. There is no more connection.
The Soldiers' Mothers Movement responded to every appeal and provided their recommendations. In some cases, human rights activists managed to help relatives of servicemen, but they do not know the fate of many soldiers.
 
Viimeksi muokattu:
Laitetaanpa tämä hyödyllinen linkki tänne talteen vielä muistin aikana:


Olen jakanut tätä joskus aikaisemminkin tuossa "Ukrainan sodan seuranta" -ketjussa, mutta se keskittyy enemmän aktiivisten tapahtumien seurantaan reaaliajassa. Tämä sopii paremmin tänne eikä hautaudu heti uusien uutisten virtaan. Tässä twitter-viestissä on ruotsalaisen "Klasa" nimemerkin jakama Google Docs -taulukko, johon kirjataan automaattisesti Ukrainan ilmoittamat Venäjän tappiot.

Numeroiden perusteella voi piirtää kuvaajia yms. eikä tarvitse alkaa itse koostamaan ilmoituksista. Toki on nettisivuja yms. missä voi vierittää aikajanaa taaksepäin ja numerot muuttuvat, mutta tästä saa numerot suoraan taulukkomuodossa.

Toki Ukrainan ilmoituksissa on aina tietty viive, eivät korreloi reaaliajassa taistelukentän tapahtumia. Joskus heidän ilmoittama numero on ollut hieman yläkanttiin, jolloin se on jäädytetty kunnes todellisuus sai sen kiinni yms. Lisäksi tietysti pitää olla skeptinen numeroiden osalta: onko näissä kuinka paljon ilmaa? Varsinkin rajumpien taisteluiden aikaan on hyvin vaikea arvioida vastapuolen tappioiden määrää. Ulkopuoliset arvioijat ovat olleet konservatiivisempia ja antaneet pienempiä numeroita, tosin heillä ei ole samanlaista pääsyä kaikkeen dataan kuin mitä Ukrainalla joka on sodan osapuoli.

Minulla tulee näistä aina mieleen toisen maailmansodan lentäjät ja heidän ilmoitukset tuhotuista panssarivaunuista. Todellisuus ja ilmoitukset olivat kaksi hyvin eri asiaa (mikä ei tarkoita että panssarivaunujen ampuminen hävittäjäkoneilla oli hyödytöntä työtä). Tässä yksi esitys, jossa sivutaan aihetta (ajanhetkestä 40:00 eteenpäin):


Poimin siitä kuvan ajanhetkeltä 43:16:

1661515103049.png

Samasta syystä voi epäillä Hans-Ulrich Rudelin väitettyjä saavutuksia itärintamalla. En ole lukenut "Stuka Pilot" -kirjaa pitkään aikaan, mutta se löytyy tuosta hyllystä. Hankala toki arvioida jälkikäteen, mutta arvaisin että todellisuus ja väitetyt tuhoamiset eivät kohtaa hänenkään osalta (mikä ei tarkoita etteikö tehnyt kovasti töitä ja saanut pahaa tuhoa aikaiseksi).

Muistan törmänneeni hieman samanlaisiin ristiriitoihin A-10 koneiden osalta Persianlahden sodan 1991 osalta: vaikea arvioida suorituskykyä kun ei voida välttämättä luottaa lentäjän tekemien havaintojen todellisuuteen. Eikä tässä ole mikään salaliitto tai pahantahtoisuus kyseessä: nopeasti liikkuva kone, adrenaliinia veressä jne. Näkee varmasti että osumia tuli tai ainakin monta osumaa lähelle, mutta tuskin kykeni arvioimaan, olivatko läpäiseviä osumia. Tai rikkoivatko esim. optiikkaa, telaketjuja tms. Toki jos vaunu räjähtää tai syttyy palamaan niin se on näkyvä merkki läpäisevistä osumista.

Tarkoitan tällä sitä että on helppo uskoa, jos Ukrainan ilmoittamissa numeroissa olisi jonkin verran ilmaa. Toisaalta sodan hidastuessa on varmasti helpompi laskea ainakin tuhotut ajoneuvot. Vihollisen sotilaiden osalta on vaikeampi arvioida kuolleita ja haavoittuneita, paitsi jos sattuu kuolemaan silmien edessä tai dronen kuvatessa. Taistelukentälle jääneet kuolleet ovat myös helpohkosti laskettavissa.
 
Viimeksi muokattu:
En ole varma, onko tämä ollut tässä ketjussa vielä. Pari kuukautta vanha vaan ei löytynyt hakemalla, joten laitetaan varalta talteen. Tämä oli "Ukrainan sodan seuranta" -ketjussa mutta sopii hyvin tänne "kokemukset ja havainnot" -ketjuun:


Mielenkiintoinen haastattelu, nappaan siitä Googke Translate käännöksen tänne (pahoittelut pitkästä viestistä): suora linkki, tekstin lisäksi on muutamia kuvia https://telegra.ph/Nemnogo-o-T-80BVM-06-03

Author:

- A question about the mobility of the machine: GTE - "hell for suppliers" or a thing? Reliable enough? Problems on the march for fuel? Smoothness, shaking, acceleration in comparison with diesels. What are the main disadvantages of the T-80 BVM?

tankman:

— It all depends on what role the tank group plays. As practice has shown, the speed of the "box" directly affects its survival. If the same instances in the form of T-72B and T-72B3 during the battles in urban areas had very impressive losses, then the group of "80s" lost only one tank in 3 months of the operation.

Of course, catering to mixed groups is hell to provide, but they are not necessary. In the later stages of the operation, the machines were used for completely different tasks. There were no complaints about the reliability of the machines, they withstood more than they should have. The movement on the T-80 BVM is much quieter and smoother, which made it possible to carry out lightning attacks.

The main disadvantage of the car is an outdated thermal imaging sight on which any waste heap is fonil, and high fuel consumption.

Author :

- Nuances in use? Ammunition? Did you take BC for the task only in mechanized laying? Typical composition of BC (proportion: OFS, KS, "crowbars")? Or was it filled differently for a specific task? What type of ammunition was used most often? Is the main "scrap" still 3B42?

ATGM - a suitcase without a handle or a really useful thing? Is it realistic to implement the "long arm" of our tanks in the conditions of combat in the current theater of operations? Did you have to apply? If so, what are the nuances, reliability, were there any failures in guidance and what is their reason? From personal experience: what kind of ammunition needs to be finalized or created?

tankman:

- There have never been more than 10 shells in the armor. Even from the experience of fighting around the Donetsk airport, I know what happens to a combat vehicle when it is filled to capacity with ammunition. When a shell from an RPG arrives from the floor into the commander's hatch, and the tower flies to the 3rd floor of the terminal. Our counterparts decided to ignore this simple truth and were always packed to capacity, for which they were nicknamed among the unit "a herd of lemmings."

In addition to the "Mango" at the beginning of the operation there was nothing, the ammunition was spent so quickly that it was not possible to replenish it. As for the “long arm”, I will answer as concisely as I can.

It's possible, but slow. It is extremely inconvenient to make a calculation in order to hit a closed standing target (God forbid, and a moving one), and it forces you to invent a bicycle on the spot, based on the terrain.

Concrete-piercing types of weapons are urgently needed, taking into account NATO manuals for the construction of fortifications.

Author:

— Observation. Did you complete tasks at night? How does the commander conduct surveillance at night? How did the sighting equipment perform? At what distances did you manage to detect the enemy on average?

tankman:

- Performing tasks late at night with armored formations is effective only when working from closed positions. Ideally, if the tank group advances for an assault, it is better to do this at 2-3 in the morning and reach the starting point of the battle by dusk. The sighting equipment is obsolete and needs to be replaced. But at the stage of the fight against the tanks of the USSR, although modernized, this is not critical. Thanks to the infantry and the well-coordinated work of Akhmat, we always knew where the enemy was and how he was moving.

Author:

- General awareness of the situation. connection. Communication in combat with an infantry unit? Were automated control systems used (like ESU TK) or was everything only through radio communication?

tankman:

- I won't disclose it.

Author:

— Tank duels? Or tanks don't fight tanks (c)? Are there any problems with the defeat of enemy tanks? How do you assess the resistance of the T-80 BVM to modern anti-tank weapons? What is the enemy's skill?

tankman:

- Tank duels in this theater are in great demand on our part, and we are trying to impose them. Superiority in reverse speed and the ability to go into the sides of the enemy gives us the opportunity to never lose these duels at all. And since the Ukrainian tanks are completely packed with ammunition to capacity, more than one hit is not needed.

As for resistance to domestic - a solid 5-ku. As for the Western ones, it's more difficult, since we didn't give the opportunity to work on us. But, as it seems to me, tandem shells could be a problem for us, but there is always a good old mesh for this.

Luckily for us in the Ukraine, the tankers have disappeared, most of the experienced commanders and gunners were knocked out as a result of the hostilities of the 14-15s.

Author:

- And the last question. How did the additional fabric screens perform?

tankman:

- By the current moment, they are no longer on our car. But, apparently, they charged us from something during the cleansing of the village "Z", and they saved us. works.

Author:

- Thank you for answering questions.

tankman:

- Please! Hello from the PTSD Team!

-

Tuossa on useampi kysymyksiä herättävä kohta ja pari sellaista jotka haisee pahasti mahorkalle ja kotirintaman terveisille. En sano etteikö vanjan joukoissa olisi myös menestyneitä panssarivaunumiehistöjä ja toisaalta Ukrainan tappiot vaunumenetyksinä ovat mysteeri. Lozt Armour listaa kuvatodisteiden kera noin 130 vaunua ja oletan että sama tilanne kuin Oryxin kanssa, kaikista ei ole kuvia.

Muutama minun silmään mielenkiintoisin kommentti tuosta haastattelusta:

1) sanoo lämpötähtäimen olevan "outdated" - mielenkiintoinen kommentti, T-80BVM modernisointi alkoi 2017 ja niitä on valmistunut useamman lähteen mukaan 72 kpl, tosin toisten mukaan 200-300 kpl. Sama Sosna-U lämpötähtäin (ranskalaisen Thalesin komponentteja ainakin osaksi) on käytössä muissakin vanjan tankeissa, kuten T-72B3 ja T-72B3 obr 2016, mahdollisesti myös T-90M. T-90A tankeista merkittävä osa on varustettu ranskalaisen ESSA:n lämpötähtäimellä. Yhden lähteen mukaan Sosna-U tuli ensimmäistä kertaa vaunuihin 2011. LÄHDE

2) T-80 vaunujen turbiinimoottorin suuri polttoaineenkulutus ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä mutta sama toistaa se jälleen yhden kerran (hän sanoo sen olevan "main disadvantage" tuon vanhentuneen lämpötähtäimen lisäksi)

3) 3BM42 "Mango" oli käytössä aluksi, se tuli palveluskäyttöön vuonna 1986. Iästä huolimatta sanotaan olevan läpäisykyvyltään hyvä nuoliammus, tosin haastattelun perusteella nämä käytettiin loppuun alkuvaiheessa eikä lisää saatu sen jälkeen. Varastotilanne nuoliammusten osalta vaikea? Ymmärtääkseni T-80BVM vaunuissa pitäisi olla modernisoitu karuselli johon mahtuisi ainakin kylmän sodan aikaisia nuolia pidempiä 90-luvun tuotteita? Ukrainasta on nähty kuvatodisteita miten vanjan vaunuissa on kovin vanhaa ammusta täyttönä, muistaakseni yhden kuvan perusteella 3BM26 ainakin joka on vuodelta 1983.

4) Neuvostoliitto käytti paljon aikaa ja vaivaa vaunun tykistä ammuttavien ohjusten kehittämiseen. Olivat kalliita, monimutkaisia ja osumatarkkuus hyvin vaihteleva. Veivät samalla tilaa vaunun "oikeilta ammuksilta". Venäjä jatkoi kehitystyötä vaan selvästi edelleen jättävät toivomisen varaa käytännössä. Haastattelun tankkimies sanoo, että näiden käyttö on hidasta ja tarvittavien laskelmien tekeminen paikallaan olevaan maaliin osumisen kannalta äärimmäisen epäkäytännöllistä (extremely inconvenient). Liikkuvaan maaliin osuminen kertaluokkaa vaikeampaa. Lainaan eräältä toiselta sivulta kommentin ohjuksesta: LÄHDE

The tank can also launch 9M119M Refleks (Western reporting name AT-11 or Sniper-B) anti-tank guided missiles in the same manner as ordinary munitions. These missiles extend the effective range of the 125 mm gun, which lacks accuracy at longer ranges. These missile have a range of 4-5 km and can also engage low-flying helicopters. Missiles use a semi-automatic laser guidance and have a claimed hit probability of 80% at 4 000 m range and 70% at 5 000 m range. Maximum rate of fire is 6-8 rounds per minute. However judging by recent tank biathlons in Russia it turned out that these guided missiles have a hit probability against stationary targets of only around 50%. These missiles will be even less accurate against moving targets.

5) Sivupanssarin lisäsuoja ERA:n muodossa, ne vaunun kyljissä roikkuvat pussit. Sanoo etteivät ole enää käytössä heidän vaunuissa, tosin väittää yhden kerran ottaneen osuman vastaan (tuntematon ase) ja torjuneen sen. Minun kommentti: muistan ihan sodan alusta tieliikennekameran videokuvan kun hyökkäsivät rajan yli. Jo siinä vaiheessa ainakin yhdeltä vaunulta oli revennyt irti näitä säkkejä ja kylki oli paljas. Jos lisäpanssari ei kestä moottorimarssia asfalttitiellä niin se kertoo jotain. Tosin on varmasti testattu ainakin omia aseita vastaan ja torjunee esim. RPG-7 kranaatin, ehkä jotain raskaampaa myös? Varmasti parempi kuin ei mitään, mutta eikö rahat riittäneet laittamaan näitä vahvempaan koteloon?

6) sanoo lyhyesti yötaistelusta että liikkuminen onnistuu tiiviinä muodostelmana, mutta parasta on tehdä siirtymä yön aikana ja aloittaa taistelu klo 2-3 aamuyöllä auringonnousun aikaan (dusk). Kertonee jotain heidän pimeätoimintakyvystä tai ainakin halusta.

7) sanoo että teräsbetonin läpäisevälle ammukselle on kova tarve. Oletan tämän viittaavan asutuskeskustaisteluun ja tarpeeseen tehdä jalkaväelle reikä seinään. Ehkä bunkkerien tuhoamiseen? Suora lainaus puhuu yleisesti "aseista" joten ehkä sivuhuomio, ei suoraan liity vaunuun? Tässä tarkka lainaus: Concrete-piercing types of weapons are urgently needed, taking into account NATO manuals for the construction of fortifications.

Haastattelu antaa kovin vahvan kuvan heidän panssarijoukkojen kyvyistä ja toimista, mikä on melkoisessa ristiriidassa taistelukentän tulosten kanssa. Vaunumenetyksiä on tullut ja paljon. Myös T-80BVM on menetetty reilusti. Väite siitä että Ukraina menetti parhaat vaunumiehistönsä itä-Ukrainassa 2014-2015 tuntuu absurdille, siitä on kuitenkin 6-7 vuotta aikaa. Eivät muka osaa kouluttaa uusia miehistöjä. Varmasti jokainen menetys tuntuu puolin ja toisin, mutta tuota on vaikea uskoa.
 
Viimeksi muokattu:
Itselleni tuli suuri helpotuksen tunne parin viikon aktiivisotimisen jälkeen maaliskuussa. Kyllä meille opetettiin toimiminen huomattavasti vaativampaa vihollista vastaan. Suoraan voin sanoa, että jos saisin oman varusmiesajan joukkueen tai kertausjoukkueen käyttöön, ei olisi mitään ongelmia vaikuttaa viholliseen erittäin tehokkaasti.

Se opetus on myös tärkeä, että siviiliväestön evakuointi on vielä tärkeämpää, kuin kuvittelinkaan. Omalle perheelle on elintarvikkeet ja polttoaineet varattuna omaehtoista evakuointia varten. Sitten, kun tiedän perheen olevan turvassa, voin toimia tehtävän mukaisesti ilman ylimääräistä huolta.
 
Ei opetuksena, vaan havaintona: Onko OPSEC historiaa?

Tässä sodassa liikkuva tieto on suorastaan tyrmistyttävän tarkkaa ja ajankohtaista. Molemmat puolet paljastavat koko ajan toimintakykynsä tuoreilla videoilla. Ainoa mitä edes yritetään salata (vaihtelevalla menestyksellä) on omien joukkojen tarkka sijainti. "Pian hyökkäämeen Hersoniin, ihan kohta hyökkäämme Hersoniin, Nyt aloitimme hyökkäksen Hersoniin!". Onko ihan pakko? Onko nämä taktisia virheitä? Vai onko kyseessä välttämätön paha, että saadaan varmistettua kotirintaman tuki? Vai onko kyse siitä että ei enää uskota että näin kännykkäkameroidan aikana mikään pysyy salassa muutenkaan. Mitään talvisodan kirjesensuurin luokan tiedon suodattamista ei tietenkään enää nykyaikana voi tehdä, mutta tuntuu kyllä silti hyvin vaikealta sulattaa nykyistä sodankäynnin avoimuutta.
 
Kalustopuolen panssarivaunuketjuun tämän jo laitoin, mutta sopinee tännekin. Pekka Toverin yleisöluento 6.9. Voi osallistua myös etänä.

 
Poimitaan tämä talteen. En ole lukenut tuota viitattua Washington Postin artikkelia, joten luotan että hän lainaa numerot oikein:

As a curiosity, the Americans can produce monthly:

- 24k M795 shells (basic ammunition for the M109)
- 15k M825A1 smoke shells
- 400 Excalibur
- 100k M231 propellants
- 125k M232 throwing charges
- 65k M739 fuses
- 2.5k PGK

The optimal monthly production rate for USA industry is:

- 4k XM1113 missiles (max is 6k)
- 16k M795
- 9k M825A1
- 200 Excalibur
- 60k M231 charges
- 50k M232 charges
- 40k M739 fuzes
- 8k M782 fuses (max is 12k)
- 1,1k PGK


Yksi hänen viestien kommentti kirjoittaa että Puolan oma kranaattituotanto olisi: LÄHDE

12k a year in 155mm caliber

Mahdoton tietysti varmistaa, eikä tietoa onko kyseessä normaali rauhanajan tuotanto vai Ukrainan sodan takia korotettu / useammassa vuorossa tapahtuva. 1 000 kranaattia kuukaudessa on aika rauhallinen tahti, varsinkin kun olen kuullut huhua että Puolassa tehtäisiin tykistön ja heittimien kranaatteja parhaillaan kolmessa vuorossa (tosin en ole hakenut tälle lujaa vahvistusta).
 
Viimeksi muokattu:
Yksi vastaus kirjoittaa että Puolan oma kranaattituotanto oli:

12k a year in 155mm caliber

Mahdoton tietysti varmistaa, eikä tietoa onko kyseessä normaali rauhanajan tuotanto vai Ukrainan sodan takia korotettu / useammassa vuorossa tapahtuva. 1 000 kranaattia kuukaudessa on aika rauhallinen tahti, varsinkin kun olen kuullut huhua että Puolassa tehtäisiin tykistön ja heittimien kranaatteja parhaillaan kolmessa vuorossa (tosin en ole hakenut tälle lujaa vahvistusta).
Tuo vastaisi 1000 kpl/kk / 20 työp / 8h = ~ 6 kpl / h tuotantoa eli ehkä rauhanajan valmistuksen ylläpitotuotantoa koulutuskäyttöä ja varastojen verkkaista täyttöä ajatellen yhdessä vuorossa. Teollisuustuotantoa tuntevat asianosaiset osannevat arvioida, paljonko tuotantoa voi kasvattaa (katkeamattomaan?) kolmivuorotyöhön siirryttäessä raskaassa metallityössä ja kauanko kestää tekijöiden perehdytys ennen kuin tuotanto rullaa kaikissa vuoroissa.

Eräs keskeinen tekninen resurssipullonkaula lienee ammuskuoriaihioiden kuumapuristus/-veto linja, joka edellyttää massiivisia koneita.
Ohessa helleenien linjastolta video, jossa aihio jää kuumavedon jälkeiseksi sylinteriksi, jota ei vielä ammusaihioksi välttämättä tunnistaisi:
ja tässä Bulgariasta toinen, automatisoidumpi linja samaan tarkoitukseen, jossa päästään jo hieman pidemmälle aihioiden työvaiheissa eli esikoneistuksen kautta sytytin pään supistukseen näemmä kuumana takomalla ja ammuksen muotokin alkaa hahmottua:

Tuonkaltaisia räätälöityjä linjoja ei liene kovin montaa / maa, jos jätetään USA, Venäjä ja Kiina ehkä Intia pois laskuista.
Koneistusta voi tehdä muuallakin, mutta nuo aihioiden puristus/veto/supistus työvaiheet edellyttävät videoiden mukaisia, massiivisia ja arvokkaita erityislaitteita.
 
Tämä voi mennä hieman offtopiciksi, ei välttämättä ole suora seuraus Ukrainan sodan opeista vaan siitä täysin erillinen Japanin oman maantieteen ja sen seudun sodankäynnin syy.

Ketju jossa kerrotaan heidän puolustusvoimien budjettipyynnöstä ja listataan tärkeimmät uudet hankinnat:

THREAD: Japan MOD releases its 予算概要 [Budget Outline] today, and it's telling what the first "major item" is: standoff missiles. Top down:

1) improving Type 12 ASCM, HGV S&T, HCM S&T, a prototype modular ASCM, JSM and JASSM. Link: https://mod.go.jp/j/yosan/yosan_gaiyo/2023/yosan_20220831.pdf…

Item 2: Integrated missile defense capability. JADGE is Japan's AMD C2 system. Suggests it'll follow US approach of integrating hypersonic defense with Aegis first.

Item 3: "Unmanned asset defense capability." Highlighted in red. UAS are a "game changer" on modern battlefield. S&T programs to acquire capability.

The document signals intent to expand and reorganize Japan's space operations organization. Bottom images are just examples of a notional constellation and image of SDA satellite doing SSA.

Southern island chain reinforcement. Intent to increase initiatives to leverage private vessels for transport, and then a notional diagram of an "advanced landing support system"

Another section on base hardening. Illustrative images of hardening and dispersed pads, plus a bullet point on munitions protection. Also an illustration of new base in Sasebo.

Section II mostly concerns advanced technology development and long-term industrial base initiatives. Items #1 and 2: Stand-off missile development, and HGV interception capability.

We're planning on talking a bit more about that second bullet there. Specifically, that they're investigating the use of unmanned aerial platforms to detect and track hypersonic weapons. Of interest for
@tomkarako


Ketjun kommenteissa oli mielenkiintoinen havainto F-35 koneista:


1662026234830.png

Ketjussa on linkitetty seuraava pidempi kirjoitus budjetista: LINKKI

Lainaan siitä pätkän, pitkälti samat jotka lainattu edellisessä ketjussa:

Regarding those 100-plus items, the budget request lists seven key pillars of “necessary efforts to drastically strengthen Japan’s defense capabilities within five years.”

Those are (1) “stand-off defense capabilities,” such as mass production of longer-range missiles; (2) “comprehensive air and missile defense capabilities” to deal with various missiles; (3) “unmanned asset defense capabilities” such as the use of drones; (4) “cross-domain operational capabilities” in space, cyberspace, and electromagnetic domains; (5) “command and control and intelligence-related functions”; (6) “maneuvering and deployment capability” to send troops and supplies to the front line; and (7) “sustainability and resiliency.”

The ministry’s Acquisition, Technology, and Logistics Agency (ATLA) requested 143.2 billion yen($10.3 billion) to push ahead with its next-generation fighter program in partnership with the U.K. It plans to start a basic design of the future fighter’s fuselage from the next fiscal year after finishing the examination of the co-developed jet engine demonstrator as part of their partnership by the end of this year.

The Japan Air Self-Defense Force (JASDF) requested funds to buy six more Lockheed Martin F-35A Lightning II Joint Strike Fighters and six more F-35B Lightning multirole fighter aircraft.

It also requested funds to procure the air-launched, precision-guided Joint Strike Missile developed by Norwegian company Kongsberg, which is set to be outfitted on the service’s F-35A Lightning II Joint Strike Fighter aircraft. The JASDF also plans to acquire the AGM-158B Joint Air-to-Surface Standoff Missile-Extended Range manufactured by Lockheed Martin to be integrated with the upgraded F-15Js.

Japanese Defense Ministry Requests Largest Ever Budget for Fiscal Year 2023​

Japan has broken last year’s record for its requested defense budget as security concerns mount in Tokyo.
Kosuke Takahashi

By Kosuke Takahashi
August 31, 2022

On August 31, the Ministry of Defense in Tokyo asked for 5.59 trillion yen ($40.4 billion) for fiscal year 2023, its largest ever budget request, amid the increasingly severe security situation surrounding Japan.

The request, a 1.1 percent increase from the initial budget in the current fiscal year, is the 11th consecutive rise under a Liberal Democratic Party (LDP)-led government. Prime Minister Kishida Fumio has vowed to “fundamentally reinforce Japan’s defense capabilities within the next five years.”

The budget request, which will be sent to the finance ministry to consider before a decision in late December, includes funding for 100-plus items – such as the development of domestic stand-off missiles that can be fired from the Japan Self Defense Forces (JSDF) vehicles, vessels, and aircraft, as well as the joint development of a next-generation fighter with the U.K. – without specific price tags.

This is because the Kishida administration is in the process of revising all three of the country’s key security policy documents – the National Security Strategy, National Defense Program Guidelines and Medium-Term Defense Program – by the end of 2022. So, the MoD this time only announced a long list of defense-related requests without divulging necessary costs for them specifically. The total budget would reach the mid-6 trillion yen range after the unspecified costs for those items are finalized.

Regarding those 100-plus items, the budget request lists seven key pillars of “necessary efforts to drastically strengthen Japan’s defense capabilities within five years.”

Those are (1) “stand-off defense capabilities,” such as mass production of longer-range missiles; (2) “comprehensive air and missile defense capabilities” to deal with various missiles; (3) “unmanned asset defense capabilities” such as the use of drones; (4) “cross-domain operational capabilities” in space, cyberspace, and electromagnetic domains; (5) “command and control and intelligence-related functions”; (6) “maneuvering and deployment capability” to send troops and supplies to the front line; and (7) “sustainability and resiliency.”

The ministry’s Acquisition, Technology, and Logistics Agency (ATLA) requested 143.2 billion yen($10.3 billion) to push ahead with its next-generation fighter program in partnership with the U.K. It plans to start a basic design of the future fighter’s fuselage from the next fiscal year after finishing the examination of the co-developed jet engine demonstrator as part of their partnership by the end of this year.

The Japan Air Self-Defense Force (JASDF) requested funds to buy six more Lockheed Martin F-35A Lightning II Joint Strike Fighters and six more F-35B Lightning multirole fighter aircraft.

It also requested funds to procure the air-launched, precision-guided Joint Strike Missile developed by Norwegian company Kongsberg, which is set to be outfitted on the service’s F-35A Lightning II Joint Strike Fighter aircraft. The JASDF also plans to acquire the AGM-158B Joint Air-to-Surface Standoff Missile-Extended Range manufactured by Lockheed Martin to be integrated with the upgraded F-15Js.

The Japan Maritime Self-Defense Force (JMSDF) asked for 3.6 billion yen to continue modifying its two Izumo-class helicopter carriers – JS Izumo and JS Kaga – into aircraft carriers capable of enabling Lockheed Martin F-35B fighter aircraft operations. Defense officials told The Diplomat that the budget allotment on the conversion of the two helicopter carriers into full-fledged aircraft carriers may increase after the item becomes finalized.

A portion of the funds will be used to equip the Kaga with a landing navigation system for F-35Bs, which according to defense officials is likely be Raytheon’s Joint Precision Approach and Landing System (JPALS).

It also requested funds to procure six SH-60L antisubmarine patrol helicopters, which are an upgraded variant of its SH-60K multirole naval helicopter developed by the ATLA and Japanese company Mitsubishi Heavy Industries.

The JMSDF also asked for funds to acquire six 1,920 tonne-class next-generation offshore patrol vessels (OPVs) during the next fiscal year.

The ministry has said those new patrol vessels will specialize in warning and surveillance and can be operated with minimal personnel. In response to a manpower shortage at the JMSDF, Japanese media have reported that the new OPVs will only need a crew of about 30, far fewer personnel than the Mogami-class frigates, which have a crew of 90.

As neighboring China expands the size and capabilities of its naval forces, Japan is enhancing its maritime security, in particular to defend the southwestern Nansei Islands, including the disputed Senkaku/Diaoyu Islands in the East China Sea, by boosting its patrol activities. The Senkaku/Diaoyu islands are controlled by Japan but are also claimed by China.

Meanwhile, the Japan Ground Self-Defense Force (JGSDF) strives to improve the range of Japan’s homegrown standoff missiles. It requested funds to begin mass production of an extended-range version of the domestically developed Type 12 Surface-to-Ship Missile in fiscal year 2023 in a bid to bolster its defense against China’s increasing military activities in the East China Sea.

It also asked for funds to continue conducting research on both the Hyper-Velocity Gliding Projectile, for defense of remote islands, and hypersonic missiles, which can cruise at hypersonic speeds (five times or more than the speed of sound).

The JGSDF also plans to introduce unmanned vehicles for the first time that can be used directly in combat, rather than just for surveillance and intelligence gathering.

To enhance the nation’s cybersecurity, the ministry plans to start offering tax incentives to defense contractors that can help bolster the country’s cybersecurity measures. It aims to better protect sensitive industry information against attacks by state-supported hackers.

Kishida has pledged to drastically increase Japan’s defense outlays over the next five years by considering “every option” to boost defense, including acquiring the capability to strike enemy bases. But at the same time, he has intentionally avoided specifying exactly how much he would increase the Japanese defense budget.

Regarding the increase in defense spending, he has said target numbers should not be prioritized over figuring out what’s really needed in Japan’s defense.

“As we prepare to acquire what’s necessary, it will become clear how big a [defense] budget we need, and then, depending on the size of the budget, we will need to think about how to finance it,” he said at a press conference on June 21.

In contrast, the late Abe Shinzo, a former prime minister who was assassinated on July 8, had strongly advocated increasing the national defense budget to the NATO level of 2 percent of gross domestic product. It remains to be seen whether and how Abe’s death will impact Kishida’s defense policy by year-end.
 
Ei opetuksena, vaan havaintona: Onko OPSEC historiaa?

Tässä sodassa liikkuva tieto on suorastaan tyrmistyttävän tarkkaa ja ajankohtaista. Molemmat puolet paljastavat koko ajan toimintakykynsä tuoreilla videoilla. Ainoa mitä edes yritetään salata (vaihtelevalla menestyksellä) on omien joukkojen tarkka sijainti. "Pian hyökkäämeen Hersoniin, ihan kohta hyökkäämme Hersoniin, Nyt aloitimme hyökkäksen Hersoniin!". Onko ihan pakko? Onko nämä taktisia virheitä? Vai onko kyseessä välttämätön paha, että saadaan varmistettua kotirintaman tuki? Vai onko kyse siitä että ei enää uskota että näin kännykkäkameroidan aikana mikään pysyy salassa muutenkaan. Mitään talvisodan kirjesensuurin luokan tiedon suodattamista ei tietenkään enää nykyaikana voi tehdä, mutta tuntuu kyllä silti hyvin vaikealta sulattaa nykyistä sodankäynnin avoimuutta.
Hyviä kysymyksiä. Onko kyse siitä, että nykyään ajatellaan, että "kaikki" on jaossa some- yms. kanavien kautta "heti". Tämän harhan kautta asioiden salaaminen tai paremminkin se, että tietoa ei anneta, synnyttää kansalaisissa turhautumista ja vaikutelman siitä, että mitään ei tehdä tai tapahdu tai jos jotain tapahtuu, se on jotain negatiivista. Tällöin Ukrainankin on pakko jakaa "tietoa", aivan sama mitä se on. Pääasia, että siinä mystisessä "somessa" säilyy jatkuva hyvä pössis Ukrainan homman nousun asteesta (Helvetin kova).

Ja tuo somettaminen on tapa, jota on vaikea kitkeä pois, ennen kuin se ensimmäinen pommitus/ohjusisku/tykistökeskitys saa porukan ymmärtämään, että kännykkäsignaali tappaa. On niitä ongelmia kuulemma ollut suomalaisillakin, ihan kovissakin tehtävissä maailmalla. Mutta fiksut oppii virheistään.

Tosin tätähän voisi käyttää ja varmaan käytetäänkin myös hyväksi. Jo toisen maailmansodan aikaan liittoutuneet tiesivät, että Normandian maihinnousun valmistelut eivät jää saksalaisilta huomaamatta ja että maihinnousupaikka on helposti pääteltävissä. Siispä vuodettiin tietoa siitä, että maihinnousu tapahtuu Pohjois-Norjaan ja Petsamoon tai siis Alankomaihin tai siis Tanskaan tai siis Normandiaan tai siis Etelä-Ranskaan tai siis Kreikkaan tai siis Calais'n alueelle tai... Näinhän voi toimia tänä päivänäkin ja vielä tehokkaamminkin. Tietokoneaikana on vielä helpompaa laatia uskottavia suunnitelmia, joita sitten "vuodetaan" nettiin vihollisen löydettäväksi. Pannaan jokin eläkkeelle jääneistä upseereista koottu pumppu laatimaan tuommoisia kolmessa vuorossa 24/7 ja nörteistä koostuva porukka vuotamaan niitä uskottavien kanavien kautta oikeiden henkilöiden löydettäväksi.
 
Hyviä kysymyksiä. Onko kyse siitä, että nykyään ajatellaan, että "kaikki" on jaossa some- yms. kanavien kautta "heti". Tämän harhan kautta asioiden salaaminen tai paremminkin se, että tietoa ei anneta, synnyttää kansalaisissa turhautumista ja vaikutelman siitä, että mitään ei tehdä tai tapahdu tai jos jotain tapahtuu, se on jotain negatiivista. Tällöin Ukrainankin on pakko jakaa "tietoa", aivan sama mitä se on. Pääasia, että siinä mystisessä "somessa" säilyy jatkuva hyvä pössis Ukrainan homman nousun asteesta (Helvetin kova).

Ja tuo somettaminen on tapa, jota on vaikea kitkeä pois, ennen kuin se ensimmäinen pommitus/ohjusisku/tykistökeskitys saa porukan ymmärtämään, että kännykkäsignaali tappaa. On niitä ongelmia kuulemma ollut suomalaisillakin, ihan kovissakin tehtävissä maailmalla. Mutta fiksut oppii virheistään.

Tosin tätähän voisi käyttää ja varmaan käytetäänkin myös hyväksi. Jo toisen maailmansodan aikaan liittoutuneet tiesivät, että Normandian maihinnousun valmistelut eivät jää saksalaisilta huomaamatta ja että maihinnousupaikka on helposti pääteltävissä. Siispä vuodettiin tietoa siitä, että maihinnousu tapahtuu Pohjois-Norjaan ja Petsamoon tai siis Alankomaihin tai siis Tanskaan tai siis Normandiaan tai siis Etelä-Ranskaan tai siis Kreikkaan tai siis Calais'n alueelle tai... Näinhän voi toimia tänä päivänäkin ja vielä tehokkaamminkin. Tietokoneaikana on vielä helpompaa laatia uskottavia suunnitelmia, joita sitten "vuodetaan" nettiin vihollisen löydettäväksi. Pannaan jokin eläkkeelle jääneistä upseereista koottu pumppu laatimaan tuommoisia kolmessa vuorossa 24/7 ja nörteistä koostuva porukka vuotamaan niitä uskottavien kanavien kautta oikeiden henkilöiden löydettäväksi.

Tuossa on pohtimisen aihetta. Ehkä paras olisi hämäämisen kannalta että puhutaan 99% ajasta totta. Tällöin se 1% kun valehdellaan tai vuodetaan väärä suunnitelma menee todennäköisemmin läpi - kaikki kun odottavat että ollaan todenmukaisia aina. Edes vihollinen ei välttämättä osaisi odottaa tätä, joten sopiva valhe ja harhautus oikeaan aikaan voisi purra erittäin hyvin.

Toki toinen vaihtoehto on se että vuodetaan harhautuksen nimissä monia erilaisia suunnitelmia samaan aikaan jolloin on vaikea saada tolkkua mitä ollaan tekemässä. Näkisin että tämä käy nopeasti työlääksi ja vaikeaksi, jos sitä tehdään usein.

Yksi some-ajan selvä piirre on se että joka paikassa on nykyään silmät ja korvat. Joukkojen liikkeitä on vaikea peitellä, sekä omia että vihollisen. Tämä Ukrainan sota ja varsinkin tuore vastahyökkäys Khersonin suunnalla tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin somekurin pitävyydestä. Viime päivinä on tullut hyvin vähän videoita ja kuvia Ukrainan joukkojen tekemisistä. En ole seurannut Venäjän trolleja ja Telegram-kanavia mutta jos joskus niin nyt olisi hyvä tilaisuus: näkisi miten paljon he saavat tietoa tapahtumista ja kuinka realistinen tilannekuva heillä on. Eivät voi hyödyntää ukrainamielisiä lähteitä joten ovat pelkästään omien lähteiden varassa. Kuinka paljon tämä vaikuttaa ainakin meille näkyvään "sodan sumuun"? Taistelukentällä toki joukot muodostavat oman tilannekuvansa niillä keinoilla ja järjestelmillä jotka heillä ovat käytettävissä, me internetissä tapahtumia seuraavat olemme meille tihkuvan tiedon varassa. Nyt olisi tosiaan kiehtova tilaisuus tutkia, miten hyvän "pimennon" some-kanavien tilannekuvaan tämä Ukrainan sodanjohdon ns. julkaisukielto tuottaa. Kuuliaisimman jättävät tiedot julkaisematta tai ainakin odottavat lupaa mutta vuotoja tapahtuu varmasti silti. Vihollisen some-armeijan kirjoituksia puolestaan ei voi estää, mutta heillä on käytössään vain oman puolen lähteet. Miten pitkälle ne riittävät? Rybar ainakin on jatkanut karttojen piirtelyä ja omia höpötyksiään entiseen tahtiin - mahdoton vain todentaa onko niissä miten paljon perää.

Some-hiljaisuus antaa tietysti viholliselle tilaisuuden ottaa tämä "taistelukenttä" haltuunsa propagandan muodossa, mutta sotaa ei voiteta tai hävitä somessa. Tämäkään hiljaisuus tuskin jatkuu ikuisuuden, ehkä operaation jossain vaiheessa tulee lupa kirjoittaa vapaammin. Toisaalta Ukraina sodanjohto on antanut luvan julkaista tiettyä materiaalia, kuten nähdyt tuoreet Bayraktar-videot. Täysi hiljaisuus ei liene hyödyllistä nykypäivänä vaan jotain pitää kertoa jos ei muuten niin kotirintaman tiedoksi.
 
Öljyn hinnalla on selvä vaikutus Venäjän agressiivisuuteen, tosin poikkeuksiakin löytyy (kuten molemmat Tsetsenian sodat). On silti selvä että he rahoittavat valtionsa ja samalla armeijansa myymällä öljyä, kaasua ja muita luonnonvaroja. Täten tämä Kamil Galeevin ketju sisältää totuuden siemenen:

1662237146518.png


Öljyn, kaasun ja muiden hinnassa näkyy toki sota-aika ainakin väliaikaisesti, kun toimitus häiriintyy / niitä käytetään aseena, mutta ennemmin tulisi huomioida niiden hinta ennen kriisiä: tämä on varautumisen ja varustautumisen aikaa. Mitä korkeampi hinta, sitä enemmän aseita heidän on mahdollista ostaa. Paremmalla aseistuksella on houkuttelevampaa lähteä sotaan, toki kuten nyt nähdään Ukrainassa, parempi aseistus ei takaa voittoa tai edes menestystä jos sitä ei osata käyttää.
 
Laitetaan tämäkin talteen tänne havaintoihin ja opetuksiin, muistutuksena: Venäjän aie ei ollut enempää tai vähempää kuin vallata Ukraina ja Valko-Venäjä osaksi Suur-Venäjää. Tästähän oli ne muutamat nopeasti pois vedetyt lehtien onnittelukirjoituksetkin joissa onniteltiin Putleria Venäjän kansojen historiallisesta yhdistämisestä.

Tätä oli valmisteltu vuosia, mm. Saksan kaasuvarastot ajettiin alas, ja sitten hööki päälle. Onneksi ryssivät, ja urheat ukrainalaiset ennen kaikkea päättivät toisin. Olisi maailma hieman toisen näköinen muutoin, rajoillamme aggressiivinen Venäjä voimiensa tunnossa, ja pelokas Suomi ilman liittolaisia Nato-optionsa kanssa ihmettelemässä, että taas ollaan Venäjän etupiirissä.

Slava Ukraini!

 
Back
Top