Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

@Rannari Tuolla sinun aikaisemmin linkkaamassasi pm-87 cat-uxo linkissä on itse asiassa mainittu nuo kaikki PM-87, POM-87, MSM MK2 ja KP-87 tyypitykset eli
Pesosella saattaa olla kuitenkin lähteenä tuo cat-uxo
Eli kaikki nuo kaikki neljä tarkoittaa yhtä ja samaa miinaa. Vakavasti vajavainen listaus joka tapauksessa.

Itsekin hapuilin sen verran ettei kp-87 voi olla vanha raskas kylkimiina koska vuosiluku ei täsmää. Kylkipanos 87 on kevyt sellainen ja raskaan vuosimalli on 80-luvun alkupuolelta.
 
USMC:n johtopäätöksiä Ukrainnan sodan havainnoista. Mielenkiintoista luettavaa, vanha kunnon parikaapeli kokee renesanssia kun elektronisia signaaleja ei synny havaittavaksi ja tuhottavaksi.

Ensimmäisessä postauksessa yhteenveto, toisessa kuvakaappaukset jokaisesta pointista lisäkommenteilla.

 
Lasken tämän yhdeksi Ukrainan sodan opeista, ehkä sieltä tärkeimmästä päästä: eskalaation pelko on tappion alku.

Mikäpä olisikaan ryssälle kannattavampaa kuin korottaa ääntään ja puhua pelottavia, minkä jälkeen vastapuoli sitoisi vapaaehtoisesti omat kätensä selkänsä taakse eikä iskisi vihollista sinne missä se tuntuu? Koska "eskalaatio" tai ne "ydinaseet", mitä kaikki tuntuvat pelkäävän.

Zelensky kommentoi näin kun puhui Sveitsin Davosissa (artikkeli julkaistu 17.1.2024):

"Before the full-scale invasion, we constantly heard – don’t escalate! We called for proactive action, sanctions. We were told: don’t escalate. And after Feb 24th, 2022, nothing harmed our coalitions more than this concept"

- #Zelenskyy

👀 Read here:


https://theukrainianreview.com/volodymyr-zelenskyys-speech-in-davos-and-the-worlds-reaction/

Volodymyr Zelenskyy’s speech in Davos and the world’s reaction​

17.01.2024
SHARE Facebook Twitter Pinterest InstagramEmail
The President of Ukraine Volodymyr Zelenskyy said at the World Economic Forum in Davos: «The full-scale war in Europe has been ongoing for nearly two years. Counting the time since Russia’s illegal annexation of our Crimea, it’s been almost 10 years. And for almost 10 years, Russia has been interfering in African countries, from Sudan to Mali. The Syrian war, still bleeding because Putin decided to prove something to the world, has been ongoing for almost 13 years».

1-15.jpg

Zelenskyy’s speech at the World Economic Forum, Source: https://www.cbc.ca/player/play/2300121667749

He expressed the opinion that one individual has deprived the world of 13 years of tranquility, replacing them with widespread suffering and global crises. Vladimir Putin is actively working to normalize practices that should have become obsolete in the 20th century – such as large-scale deportations, the destruction of cities and villages, and the ominous notion that conflicts may never cease.

Putin personifies war itself. The assertion is that he singularly perpetuates various wars and conflicts, obstructing all attempts at peace restoration.

«We must change. We all must change to the extent that the madness that resides in this man’s head or any other aggressor’s head will not prevail.
And we – we all in the free world – exist as long as we can defend ourselves. If anyone thinks this is only about Ukraine, they’re fundamentally mistaken. Possible directions and even timeline of a new Russian aggression beyond Ukraine become more and more obvious» – added Volodymyr Zelenskyy.

“Are you ready to defend another state?”​

Volodymyr Zelenskyy also set a rhetorical question for all listeners: «Let me ask very honestly: which European nation today can provide a combat ready army on par with ours, holding back Russia? And how many men and women are your nations ready to send to defend another state, another nation?
If one must fight against Putin together in the years ahead, isn’t it better to put an end to him and his war-strategy now, while our brave men and women are already doing it? They are the world’s chance. They are».
According to the President of Ukraine, in any direct confrontation, there’s always a point where a catastrophe can be stopped: Ukraine is that opportunity.

He is absolutely sure that Pyongyang and Tehran are simply using Putin’s madness while he still has technologies and resources to pay them. No one believes in his future or invests in it.

“Don’t escalate!”​

«Before the full-scale invasion, we constantly heard – don’t escalate! We called for proactive action, sanctions to prevent war expansion. We were told: don’t escalate. And after February 24th, 2022, nothing harmed our coalitions more than this concept.
Every “don’t escalate” to us, sounded like “you will prevail” to Putin. We asked for new types of weapons, and the response was “don’t escalate”. But then weapons arrived, and there was no escalation. A Russian missile fell on NATO territory – the response again was “don’t escalate.”
But retaliation at that moment could have taught Russia a lot and would have added necessary confidence to the West. We talked about blocking the transit of sanctioned goods to Kaliningrad, but the response was “don’t escalate”. Full force of the sanctions could have forced Putin to concessions», – added Volodymyr Zelenskyy.
He says that because of “don’t escalate,” time was lost. The lives of many of Ukrainian most experienced warriors, who fought since 2014, were lost. Some opportunities were lost and the lesson is clear. Everyone thought Russia had missiles that couldn’t be shot down, but American Patriots shot down everything.

2-10.jpg

President Zelenskyy meets with JPMorgan’s Dimon in Davos seeking big-bank investment, Source: https://www.foxbusiness.com/politic...dimon-davos-country-seeks-big-bank-investment

Peace Formula​

There was the meeting of national security advisors regarding the implementation of the Peace Formula. More than 80 countries and international institutions were represented. Volodymyr Zelenskyy had negotiations with the President of Switzerland, discussing the possibility of holding a summit at the leaders’ level in Switzerland – the first summit, the Global Peace Summit.

«I invite every leader and country that respects peace and international law to join us. Together we can answer any crucial questions. And it will be the best answer. Peace must be the answer», – emphasized Volodymyr Zelenskyy.

The reaction of experts to Zelenskyy’s speech and new military aid packages from world leaders​

«Zelenskyy at the World Economic Forum in Davos was as usual eloquent, serious, and to the point, telling a select audience of politicians, businesspeople, and highbrow opinion makers that the only decent, the only morally defensible end to the present war in his country is a clear victory over those forces of evil, which want to obliterate Ukraine as a prelude to attacking Central and Western Europe.

Per-Nyholm-5-07120426.jpg

Per Nyholm. Photo credit: https://imatges.vilaweb.cat/nacional/wp-content/uploads/2020/07/Per-Nyholm-5-07120426.jpg
Any compromise, any compliance with Russian dreams and pipedreams, will compromise the democracies. This means that any plane, rocket, tank, cannon, grenade, or mine invested by the West in Ukraine is an investment in the future of Europe», – added Per Nyholm, the Ukrainian Review ambassador, Danish journalist, columnist and foreign correspondent at the liberal Danish daily newspaper Jyllands-Posten.
4-9.jpg

Antony John Blinken, 71st United States secretary of state.

Secretary of State, Antony Blinken has warned that Putin has aggressive designs that extend beyond Ukraine and will not stop at the country’s borders if he is allowed to win.

«Putin will not stop, I think he will go to NATO countries after Ukraine», – emphasized Blinken.
5-3.jpg

The President of France, Emmanuel Macron

«France will deliver 40 new long-range Scalp missiles and “hundreds of bombs” to Ukraine», – The President of France, Emmanuel Macron announced.

France had already delivered these Scalp missiles in the summer of 2023. These missiles are capable of targeting targets located 500 kilometers away. During the previous delivery, the Minister of Defense at the time, Sébastien Lecornu, nevertheless specified that the missiles delivered were modified to only have a range of 250 kilometers.

6-1.jpg

German Chancellor Olaf Scholz

German Chancellor Olaf Scholz told good news: «President Biden and I agree: we want to continue to provide Ukraine with financial, humanitarian and military support. Germany is providing more than seven billion euros in military goods in 2024».

7-1.jpg

Ben Hodges, former Commanding General US Army Europe
«Putin doesn’t have to worry about what Russians think, about the media challenging him. He knows that his political future is tied to the success of the fight against Ukraine. Therefore, he will spend as many Russian lives as it takes to do whatever he needs. Whoever controls Crimea will win this war», – said Ben Hodges, former Commanding General US Army Europe.

The general believes that the Ukrainian Armed Forces need to block both routes by which one can get there: the Kerch Bridge and the land corridor from Rostov along the Azov coast.

8.jpg

Lithuanian president, Gitanas Nausėda
«Of course military support is a key issue… We need to support Ukraine as soon as possible, and as much as possible. Without massive support with military equipment, it’s not possible to keep Russian pressure on Ukraine. We need the speed of implementation, because decisions had done but the implementation unfortunately is too slow», – said the Lithuanian president, Gitanas Nausėda.
Ivan Tarn, a veteran of the Russo-Ukrainian War, ambassador of The Ukrainian Review said: «President Zelenskyy’s speech in Davos reminded global leaders of the importance of their role in responding to Russia’s unprovoked aggression, which has significantly impacted the global economic environment.

Photo-5-e1705512408167.jpg

Ivan Tarn, a veteran of the Russo-Ukrainian War, ambassador of “The Ukrainian Review”, Source: https://theukrainianreview.com/

This conflict ended a period of development and growth in domestic and international markets that began after the collapse of the Soviet Union. We witnessed three decades of strong economic growth, during which many important achievements were made, such as the practical elimination of famine in Africa.
However, these achievements have now been completely negated by Russian aggression and the provocations of its allies. We are witnessing more and more hot spots of conflict around the world, destabilizing global economic processes. Putin has opened Pandora’s box, the closure of which will require global influence and cooperation».

Conclusion​

President Zelenskyy’s speech is a powerful plea for global unity against the Russian aggression and a call to action for a decisive end to the war in Ukraine. By combining a stark critique of Putin’s actions with a proactive proposal for a Global Peace Summit, Zelenskyy positions Ukraine as a pivotal player in shaping a more peaceful future. The speech resonates with urgency, challenging the international community to move beyond cautious rhetoric and actively engage in building a just and stable peace.

 
Viimeksi muokattu:
Uudet teknologiat Ukrainan sodassa
Ukrainan sodassa on hyödynnetty tehokkaasti uusia teknologioita: droneja, kybersodankäyntiä, ohjelmistoja ja avaruutta. Näiden uusien teknologioiden käytön, vaikutusten ja mahdollisen potentiaalin ymmärtäminen on keskeistä tulevaisuuden kansallisen puolustuksen toimivuudelle. Miten droneja on hyödynnetty Ukrainan sodassa? Missä roolissa tekoäly ja data ovat nykyisessä sodassa? Mitkä ovat sodan keskeiset opit liittyen tekniikkaan ja sen käyttöön? Entä miten taistelukenttä on muuttunut, mitä on säilynyt ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa?

Jaksossa aiheista keskustelemassa everstiluutnantti Petteri Hemminki ja kapteeniluutnantti Lauri Vasankari Maanpuolustuskorkeakoulun sotatekniikan laitokselta. Moderaattorina tutkimuskoordinaattori Kalle Saastamoinen.


https://www.supla.fi/episode/a0a20abc-31fb-5e62-97ea-4a45353bd87d
 
Pitkähkö analyysi ryssän ja Ukrainan FPV-dronejen käytöstä, erityisesti tarkastellaan todennettuja määriä:

Finally a long work has been published on drone warfare thanks to the data of @AndrewPerpetua and the help of @eDrotning , @wendy_dyers and the rest of our @tochnyi family. If you would like to read it in full:

full https://tochnyi.info/2024/01/update-on-fpv-drone-warfare-27-01-2024-2/

Lets start

As my previous article [1] and thread on X [2] highlighted, assessing the evolving impact of FPV drones is crucial to understanding their role in the dynamics of this war. A data-based approach allows us to both estimate the future evolution of this technology and establish a more accurate picture of the capabilities of the opposing forces. To obtain the most reliable data currently available, I have utilized a database created by @AndrewPerpetua. This database contains not only information on FPV drone strikes, but also on a range of other types of attacks as well as a variety of other data on the continuing Russian invasion of Ukraine. Andrew and his team spend a considerable amount of time verifying and geolocating each strike. Andrew also updates his losses chart with data from satellite imagery, consistently providing an unbiased and as precise a database as possible, underscoring his reputation within this field. While it is true that the available data has likely not recorded every single strike that has taken place, this analysis will show that it certainly covers a significant portion of them. This data and the approach taken to its analysis aims to provide clarity from ambiguity, particularly from that generated by misinformation and disinformation. This enables us to establish a clearer understanding of the current situation and its continuing developments.

To illustrate the impact of the data collected by Andrew and the efforts made by myself to understand it, I provide an overview of the density contour map for drone usage by both sides. The red peaks in the ‘hot zones’ overlay the January 2023 frontline and serve as a testament to the value of the work done by Andrew and @Tochnyi.


1706383747080.png

We will begin by examining recent trends in FPV strikes on infantry, as illustrated in the first chart. Since my initial analysis, this situation has continued to evolve. Currently, the Russians lead in this area, having recently outpaced the Ukrainians in terms of numbers of strikes. From November 2023, the number of Russian strikes overtook Ukraine’s, at 564 to 495 respectively. As of January 2024, with 8 days left in the month, they have thus far registered 655 strikes, 91 more than they did in December 2023 and more than Ukraine’s 533 strikes. This growing trend is alarming, indicative of an effective strategy to weaken the Ukrainian military by targeting its infantry at a time when Ukraine has reported a shortfall of manpower. As of today, the total count of FPV drone strikes stands at 1752 from Russia and 1779 from Ukraine, giving the Russians a lead of 47 strikes to date.

1706383792191.png

In the previous article [1], I was not able to include an important chart about FPV strikes registered against defensive positions. Andrew has previously noted the concerning increase in FPV drone strikes by Russians against Ukrainian defensive positions; such as concrete bunkers, houses, treelines or trenches. As the chart below illustrates, the Russians are currently outperforming in this domain. Visual sources have recorded Russia’s use of FPV drones as demolition charges to destroy structures, causing the subsequent retreat of the defending force.

1706383822699.png

The overarching trend indicates a rise in attacks targeting defensive positions, at levels acute since December of 2023, is a concerning one for Ukraine. This particular rate of growth appears to be leveling off for now. This could be due to a reduction in the availability of drones for Ukraine, or, more plausibly given published manufacturing output, a reduction in Russian operations. As with all statistical trends, it is important to look at this recent data chronologically. Since October, there has been a decrease in Ukrainian FPV strikes on vehicles, in contrast to the trend seen within the FPV infantry strike data. If drones were indeed in short supply, it stands to reason that both data sets should present similar trends.

The following chart illustrates that Ukraine maintains an advantageous position with regards to FPV strikes on vehicles. The reasons for this can be attributed to their defensive doctrine, aimed at degrading the enemy; contemporaneous with the Russian armed forces’s intensive attacks on Ukrainian positions using a large number of vehicles.

Publicly noted inadequate quantities of Ukrainian EW [3] and deleterious tactical decision making has contributed towards a higher than expected toll on Ukraine. Despite these challenges, Ukrainian forces have consistently targeted Russian logistics vehicles in an attempt to wear down its enemy’s fragile logistic capabilities.


1706383858750.png

Upon analysis of the total number of drones used, it becomes apparent that the gap between Ukraine and Russia is decreasing. Nonetheless, Ukraine still continues to maintain a slight advantage. If this current rate of growth continues without change, it is likely that Russia will reach the same level of drone usage as Ukraine within two months. This highlights the necessity for Ukraine to increase its own manufacturing output and use more advanced systems to stay ahead in a technological race in which both sides had started at the same technological level.

1706383893137.png

(analyysi jatkuu seuraavassa viestissä)

 
Edellisessä viestissä alkanut analyysi päättyy:

Conclusions

In analyzing the utilization of FPV drones in the ongoing Ukrainian-Russian conflict, this analysis reveals a compelling narrative that underscores the strategic advantage held by the Ukrainian Forces. As of the latest available data until the 23rd of January 2024, the Ukrainian forces have consistently demonstrated a superior deployment of FPV drones.

The discernible trend in monthly FPV drone usage illustrates a noteworthy lead for the Ukrainian Forces, prompting reflection on the factors contributing to their sustained edge over their Russian counterparts. While it is evident that the Russian forces are progressively increasing their deployment of FPV drones, a discernible gap persists.

The data, however, signal a potential inflection point where both armies might reach a plateau in their FPV drone utilization. This could signify a culmination of the linear growth, potentially influenced by constraints in drone availability, challenging weather conditions, or the exigencies of the frontline situation. The convergence of these factors raises the prospect of a nuanced equilibrium in FPV drone deployment.

Contrary to preconceived notions of absolute dominance in drone warfare, the empirical evidence suggests that the Russian military's perceived hegemony in this domain is yet to materialize. The persistent lead maintained by the Ukrainian Forces dispel the myth of an unassailable Russian advantage .

In conclusion, the Ukrainian Forces through consistent and measured deployment of FPV drones, maintains an observable advantage, possibly also in employment and effective use of the capability. As the conflict progresses, the confluence of various factors may influence the trajectory of this advantage.

For the more extensive analysis have a look here:


https://tochnyi.info/2024/01/update-on-fpv-drone-warfare-27-01-2024-2/

1706384029538.png

References

[1] https://tochnyi.info/2024/01/fpv-data-analysis/

[2] https://x.com/HartreeFock/status/1742550791078945238?s=20

[3] https://economist.com/by-invitation...f-ukraines-armed-forces-on-how-to-win-the-war

 
Jatkan tänne, koska asia käsittelee lähinnä Ukrainan sodan aiheuttamaa muutosta sodankuvassa (tai pikemminkin sen monimuotoistumista):
Tänä päivänä niin massiivinen jalkaväen käyttö ei vaan ole enää kovin validi pointti, koska jokaisella jannulla on jonkun sortin automaatti ase käpälissään torjumaan ns. liharynnäköitä, mutta kk tilalle voidaan ajatella mikä tahansa pst-ase jolla niitä jalkaväkeä aukean yli tuovia vaunuja pitäisi korkailla pois.

Tähän liittyen muistui mieleen kertomus -44 suurhyökkäyksestä kannakselta, eräässä tapauksessa Suomalaisten jo aijemmin kartoitetut kk-asemat tuhottiin ryssän eteen hivuttamilla / tulivalmistelun aikana linjaan tuoduilla kevyillä piiskatykeillä heti kun keskityksen tomu hälveni, siihen päälle massiivinen vaunujen ja miesten rynnäkkö. Koska muun myllytyksen lisäksi vielä kk-asematkin oli hiljennetty otti vetäytymispaniikki huomattavasti helpommin vallan puolustajista. Tuohon ei olisi purrut kuin salpalinajalta tutut toistensa eteen(asemaan ei nähnyt suoraan etusektorista) ristiin ampuvat asepesäkkeet jolloin piiska/vaunu pitää ajaa tulialueelle ennen suoraa näköyhteyttä, en tiedä toteutettiinko asemia tuohon tyyliin asemasodan aikana niissä kohdin mihin linjat ns. jämähtivät paikoilleen:unsure:

Juuri, näin. Tänä päivänä homman hoitaisi halvimmalla dronet, eikä auta minkään sortin näköesteet etusektoriin kun uhka tulee taivaalta. Droneja vastaan pitäisi palata salpalinjan tyyliseen kantalinnoittamiseen ja suojata ampumaaukot yms. riittävästi irti olevilla metalli verkoilla, kuten erityisesti epäsuoran vaunutkin Ukrainassa tätä nykyä. Aika erikoisia ristiin vetoja menneen ja tulevaisuuden taktiikkojen suhteen aiheuttaa tämä Ukrainan sota, jossain pitäisi palata reilusti vanhaan ja jossain keksiä jotain ihan uutta:unsure:. Dronet laittoa niin vaunujen kuin jalkaväenkin käytön aikalailla uusiksi:oops:
Toisaalta kantalinnoitetuissa tai raskasosalinnoitetuissa staattisissa asemissa puolustaessa ei ole Maximin voittanutta - niiden poistaminen SA-varauksista ja koulutuksesta esim. rannikkolinnakkeista ja muista staattista suojaamista vaativista, linnoitetuista tai raskasosalinnoitettavista kohteista saattoi osoittautua virheeksi, etenkin kun jv-miinoja ei ole enää käytössä rajoittamaan staattisten kohteiden lähestymissektoreita, jonka vuoksi tuliylivoiman merkitys suojaamisessa on kasvanut. PKM:llä ja muilla kevyen konekiväärin tapaan käytettävillä konekivääreillä piipun kuumeneminen asettaa merkittävän rajoituksen tulenkäytölle, ja RK:n kohdalla myös yleinen hallittavuus sarjatulella ja lipassyöttö. Lisäksi olisi toiveajattelua, että PKM:iä liikenisi suuria määriä muille kuin pääasiallisen taistelualueen joukoille.

Konekiväärien käyttö takalinjojen kohteissa on myös siksi helpompaa logistisesti eikä aiheuttaisi suurta lisäkuormaa rynnäkkökivääreihin verrattuna, koska niiden oletettava tulenkäytön tarve on huomattavasti vähäisempää ja kohdistuu lähinnä desantteihin ja joihinkin yllätyskoukkauksiin, eikä laisinkaan päivittäiseen patruunankulutukseen kuten taistelualueella.

Sikäli mm. Maxim ja myös Emma (niin kauan kuin ei ole jakaa moderneja konekiväärejä kaikille joukoille) olisivat olleet siis jälkiviisaasti perusteltuja pitää SA-varauksissa; Emmalle olisi voinut tehdä pienen ergonomiapäivityksen pistoolikahvoineen, kuten noissa venäläisten nyt kuvien perusteella jaettavissa aseissa on tehty, ja jakaa mm. ei-itärajan paikallisjoukoille. Pikakiväärikin on parempi kuin ei konekivääriä lainkaan, vaikka lautaslippaat ovatkin epäkäytännölliset, ja staattisissa asemissa etu verrattuna lähinnä kerta-automaatilla ammuttaviin aseisiin (rynnäkkökiväärit) on huomattava. Rynnäkkökiväärihän on kuitenkin nimenomaan liikesodankäyntiin optimoitu ase, kevyt automaattikivääri, jossa sarjatuli on hyödyllinen lähinnä rynnäkössä ja vyöryttäessä. Staattisessa/jäykän puolustuksellisessa sodankäynnissä kyky sarjatulen tehokkaaseen käyttöön pidemmilläkin matkoilla on tärkeämpää kuin liikesodankäynnissä, ja sen saavuttamiseksi voidaan tehdä kompromisseja mm. aseen painon suhteen.
 
Laajoja haja-ajatuksia lennokeista ja (tulevasta) taistelukentän muutoksesta:

Vanhan maailman tulevaisuudenkuva robottisodasta keskittyi kauko-ohjattuihin tai autonomisiin lavetteihin jotka on aseistettu kuten ihmissotilas. Kuviteltiin sotilaan korvautuvan jotakuinkin yksi yhteen robotilla. Näin ei käynyt. Taistelukentän ovat vallanneet halvat ja nopeat kauko-ohjatut ja autonomiset ammukset FPV-lennokkien yms. muodossa. Halpa ja kevyt ontelokärki ja kevyet sirpaloituvat käsikranaatit pienien lennokkien kuljettamana kykenevät tuhoamaan kaiken avoimella maalla liikkuvan (nykyisen) kaluston ja elävän voiman.

Tyhmän tykistön rooli suurimpana tappioiden tuottajana on seuraus saatavilla olevien putkien ja ammusten määrästä ja korkeasta tuhovoimasta. Mutta kun autonomisten lennokki-ammusten tuotanto, kantama ja autonomisuus kasvaa ja hinta laskee, tulevat nämä dominoimaan avoimella maalla tuotettuja tappioita.

Tykistöllä on edelleen oleellinen rooli linnoitettuja, kovia ja kaukana olevia maaleja vastaan. Ohjautuvilla pitkän kantaman a-tarvikkeilla reaktionopeus on parempi kuin lennokkiparvella, eli tykistö dominoi edelleen syvyydessä, mutta "uusi rintama" joka on kilometrien syvyinen harmaa vyöhyke uusien valvontakykyjen takia on kasvavasti lennokkien valtakuntaa.

Häirintä puree kauko-ohjattaviin laitteisiin eli ensimmäinen vasta-ase on jo olemassa, mutta signaalihäirintä ei pelasta seuraavan sukupolven autonomisen lennokin iskulta ja tuottaa helposti maalitettavan signaalin. Tämä jättää ainoaksi tämänhetkiseksi vasta-aseeksi kineettisen torjunnan tai energia-aseet. Tarpeeksi vahva EMP sekoittaa kevyen EM-suojaamattoman lennokin elektroniikan, ja ammus- tai laserilmatorjunta toimii yhtä lailla, mutta näiden järjestelmien vaatima energia, ammukset, ja laitteisto eivät ole yksittäisen sotilaan kannettavissa vaan vaativat kiinteän aseman tai ajoneuvon (ne kannettavat anti-drone aseet vain häiritsevät ohjaussignaalia.) Lisäksi nämä vaativat tehokkaan optisen tai tutkapohjaisen havaintojärjestelmän, eli kokonaisarvo ja -paino nousevat moninkertaiseksi suhteessa pieneen lennokkiparveen joka voi saturoida torjunnalla suojatun kohteen samanaikaisesti kaikista suunnista.

Ainoa luonnollinen vasta-ase autonomiselle iskulennokille (jonka pystyn itse tällä hetkellä kuvittelemaan) on toinen autonominen torjuntalennokki, joka voi kamerakuvan perusteella tai kiinteän havaintojärjestelmän ohjaamana iskeä hyökkäävään lennokkiin. Näin saavutetaan aseen ja vasta-aseen tasapaino tai jopa puolustajan etu jos torjuntalennokit ovat monikäyttöisiä (kantavat verkkoja tai siimaa pudottaakseen hyökkävän laitteen tms.)

Uskon siis seuraavan askeleen kehityksessä olevan autonomiset isku- ja torjuntalennokkiparvet. Tämä siirtää taistelukentän tulevaisuudenkuvaa kohti nykyaikaista meritaistelua kuvaavaa salvo-mallia. Taistelevilla osapuolilla on taistelualueella tietty määrä isku- ja torjunta-aseita, ja se jonka torjunta-aseet loppuvat tai saturoituvat ensin tuhoutuu. Jos iskuaseet loppuvat ennen tätä, seuraa pattitilanne ja osapuolet joko vetäytyvät huoltamaan tai siirtyvät lähitaisteluun perinteisten aseiden voimin.

Tulevaisuuden maavoimien mekanisoitu hyökkäys nojaa suuren torjuntalennokkiparven muodostamaan fyysiseen kuplaan ja samanaikaiseen autonomisten iskulennokkien toimintaan etualalla. Perinteinen ELSO ja IT ei riitä ja samalla vaikeuttaa omaa lennokkitoimintaa. Tässä korostuu mallina maajoukkojen rooli pakottamaan vihollinen paljastamaan sijaintinsa, jonka jälkeen se voidaan tuhota pitkän kantaman tulenkäytöllä, eli uudessa mallissa jo paikalla olevin iskulennokein jotka voivat reagoida ja iskeä välittömästi.

Panssarit ovat edelleen välttämätön aselaji hyökkäyksessä tarjoten nopeutta, sirpalesuojaa ja raskasta liikkuvaa tuhovoimaa, mutta uudessa uhkakuvassa suurin vaara ei ole vihollisen panssarikanuuna tai PST etusektorissa tai väijytyksessä sivusuunnassa. Suurimman uhan muodostavat lentävät kevyet ontelopanokset jotka iskevät kaikista suunnista. Tämä uhkakuva päti tietysti jo Javeliniin ja muihin top-attack hifi-aseisiin, mutta lennokkien kohdalla puhutaan massa-aseista joiden määrä on pian sadoissa tuhansissa ja jotka eivät vaadi tähtäyslinjaa maaliin. Suojausta on siis vähemmän varaa keskittää etusektoriin, vaan sen on oltava tasavahva kaikkiin suuntiin (kevyttä ontelopanosta vastaan) jos toimitaan lennokkiuhan alla. Salvotaistelu tarkoittaa että lennokkiuhka on päällä heti kun omat suojaavat torjuntalennokit loppuvat.

Raskas tykistö siirtyy entistä kauemmas takalinjaan selviytyäkseen ja nojaa entistä enemmän pitkän kantaman älyammuksiin ja shoot-and-scoot toimintaan arvokkaita ja kovia maaleja vastaan syvyydessä. KRH:t ovat entistä suuremmassa roolissa etulinjan tulenkäytössä ollen pienempiä, halvempia, kevyempiä ja helpommin naamioitavia ja suojattavia järjestelmiä kuin tykit.

Ilmataisteluun pienillä lennokeilla ei ole suoraa merkitystä (autonomiset aseistetut suihkumoottoridronet ovat oma lukunsa) mutta niiden iskukyky vaikuttaa jo nyt tukikohtia vastaan, eli vaikutukset alkavat näkyä strategisella tasolla. Pitkän kantaman siivelliset lennokit ovat torjuttavissa tehokkaasti perinteisellä ammus-IT:llä, mutta entä sitten kun vastustajan erikoisjoukot kuljettavat kymmenen kilometrin säteelle pieneen pakettiautoon mahtuvan autonomisen lennokkiparven? Tämä on helpompi toteuttaa kuin erikoisjoukkojen soluttautuminen lähimaastoon olkapääohjuksien kera, joka on jo ihan todellinen uhkakuva.

Meritaistelukaan ei ole immuuni muutokselle, mutta tässä tapauksessa laivojen selviytymiskyky on huomattava kokonsa puolesta. Avomerellä taisteluetäisyydet ovat liian suuria jotta pienillä autonomisilla lennokeilla olisi suoraa roolia, mutta heti kun siirrytään lähitaisteluun tai operoidaan rannikolla on uhkakuva taas täysin muuttunut. Vihollisen kevyet ohjatut tai autonomiset veneet voivat päästä muutaman kilometrin etäisyydelle ja vapauttaa autonomisen lennokkiparven, joka sitten iskee laivojen kriittisiä havainto-, viesti- ja asejärjestelmiä vastaan. Upotusta kevyiden ontelopanosten johdosta tuskin seuraa, mutta mission kill on taattu heti jos halpa lennokkiparvi saturoi tiensä puolustuksesta läpi. Jokaisella laivalla tai ryhmällä on siis oltava oma torjuntaparvi. Yhtä lailla autonominen iskulennokkiparvi tarjoaa laivoille erinomaisen suojan pieniä pintamaaleja vastaan kilometrien etäisyydellä, ja sotalaivoilla on riittävästi sähköntuotantoa pitääkseen kymmeniä tai satoja pieniä lennokkeja jatkuvassa päivystyksessä. Suuret sotalaivat tulevat olemaan täydellisiä emoaluksia satojen tai tuhansien lennokkien parville.

Sitten vielä väistämättömänä heittona ns. miinaparvi. Maalla toimittaessa lennokkiparvien ei tarvitse päivystää ilmassa, vaan ne voivat odottaa maassa, puun latvassa, rakennuksen päällä tai sisällä yms. herätettä ulkopuolisesta sensorista joka käskee parven ilmaan ja autonomiseen iskutoimintaan. Todella kelju ase.

Sitten epäsymmetrisellä suunnalla, pohtikaa mitä autonominen halpa lennokkiparvi tarkoittaa esim. partisaani-, sissi-, salamurha- tai rikollistoiminnalle. Ammusjuna pysähtyi asemalla ja parvi iski. Linkkimasto, voimalaitos, sähkökaappi... ja parvi iski. Poliisit saapuivat ratsaamaan epäiltyä huumelaboratoriota ja parvi iski. Presidentti piti puhetta ja parvi iski. Kuka iski ja mistä? Ei hajuakaan. Jos joku ampuu ruutiaseella kohti, heidät yleensä kuulee ja näkee. He olivat jossain näköetäisyydellä ja ajojahti ja tutkinta alkaa heti. Mutta kuka lähetti autonomisen lennokkiparven joka iski kaikista suunnista mistä tahansa kymmenen kilometrin säteellä ja jotka saattoivat olla paikalla jo viikkoja sitten odottamassa sopivaa herätettä tai ajastettua käskyä? Kiitos autonomian, ohjaussignaalia jonka voisi paikantaa ei yksinkertaisesti ole. Mistä tutkinta tai vastatoiminta edes alkaa?

Siinä vähän tekoälyn ja massatuotetun kevytteknologian vaaroja. Ydinaseista en ole huolissani, mutta näistä kyllä. Toisin kuin ydinaseet, parvisodankäynti voi avata todella ikävän Pandoran lippaan valtiollisen sodankäynnin ulkopuolella. Tarvittavat laitteet ja kevyet räjähteet ovat suhteettoman helposti saatavilla.

Itse toivon että pienet lennokit päätyvät todella tiukan valvonnan ja säädösten kohteeksi pikimmiten siviilipuolella. Jokainen kamerallinen lennokki josta löytyy riittävä kantokyky ja erityisesti prosessointikyky autonomiselle tekoälylle on yksinkertaisesti ohjelmiston muuttamalla vaaniva täsmäase. Muutama laiton tuliputki rikollisryhmän piilopirtin perällä on todella pieni riski verrattuna yhteenkin autonomiseen räjähdelennokkiin.
 
Viimeksi muokattu:
En malta olla lainaamatta tätä ketjua tänne, vaikka opit ovatkin kylmän sodan alkupäästä eivätkä suoraan Ukrainan sodasta:

I am sometimes asked what lessons the early Cold War holds for the present. Since I've written I big book on the Cold War that's about to hit the shelves, let me distill a few lessons with full awareness, of course, that history never repeats though often rhymes.

https://amazon.co.uk/Run-World-Kremlins-Global-Power/dp/1108477356/

Lesson 1. The Cold War was not an unfortunate misunderstanding. Moscow had concrete plans for the postwar. To sum up their thinking, they planned to dominate continental Europe. The British would balance off-shore. The Americans would stay put in their hemisphere. Norman Naimark (and others) rightly argued that Stalin did not have blueprints to make Europe "Communist." But he literally *had* blueprints to assure Soviet domination of Europe. The failure to attain these goals had everything to do with the US response to Soviet expansionism.

Lesson 2. Implicit understandings are overrated. Stalin did not abide by implicit understandings. Consider the Greek civil war. While it is well known that Stalin initially withheld direct support for the Greek Communists, by 1947 (before the Marshall Plan!) he came around, despite the percentages agreement etc.

Lesson 3. Signaling of resolve works. Stalin backed off from a whole range of misadventures, including in Iran/Turkey, Japan and, most prominently, Berlin, when he was faced with US resolve. By contrast, signals of irresolution or weakness, e.g. by the US in Korea in early 1950, led directly to Stalin blessing Kim Il Sung's invasion of the South.

Lesson 4. The Cold War was a global affair from the start. Facing constraints in Europe, Stalin turned to Asia, seeking to exploit Western weakness. What happened in Asia then had an impact on the Soviet thinking in Europe. Not just in the late 1940s but throughout the Cold War.

Lesson 5. There was no missed chance to end the Cold War in 1953, when Stalin died. The main reason was that the Soviet leaders had a certain perception of their global role, and expected the US to defer to this perception and recognize the Soviets for a peer competitor with certain "rights".

"Ending" the Cold War under these circumstances required more or less throwing in the towel and letting the Soviets impose their domination over Europe, just as Stalin expected in 1945. It didn't happen in 1945. It didn't happen in 1953.

Now, you might say: what about Germany. The German question is complicated, and it is true that the Soviets briefly considered German unification and neutrality as a possibility in 1953. But the idea was a non-starter as it would require Soviet retrenchment which was simply unnecessary in the nuclear age.

The Cold War did not end until there was change *inside* the USSR, and even then the Soviet exit from Eastern Europe was in part simply an admission of failure. We tried. It didn't work. Let's see if there is some other basis for projecting Moscow's global leadership.

Now, people might say: this just returns us to traditionalism in the Cold War historiography. And there is a lot to this. What's different now is that we have an enormous documentary basis on which to draw conclusions.

The main conclusion is that at no point during the Cold War did the Soviet leadership back away from their key goal of dividing and weakening the West. Dividing and weakening NATO. Dividing and weakening Europe.

Playing France against Germany. Playing Germany against France. Playing France and Germany against the United States, etc etc. Put yourself in their shoes: maybe you, too, would try the same.

-- "But if only we picked up the phone and called the Kremlin!"
-- Re-read from point 1.

Note: of course, communication matters. Another big lesson of the Cold War. Signal resolve. But maintain appropriate channels of communication. At all times. And plan for the long-term. It's the resilient who get the prize.

The Soviets were aggressive. But they weren't resilient. Or certainly not as resilient as they tried to look.


 
Jatkan tänne, koska asia käsittelee lähinnä Ukrainan sodan aiheuttamaa muutosta sodankuvassa (tai pikemminkin sen monimuotoistumista):

Toisaalta kantalinnoitetuissa tai raskasosalinnoitetuissa staattisissa asemissa puolustaessa ei ole Maximin voittanutta - niiden poistaminen SA-varauksista ja koulutuksesta esim. rannikkolinnakkeista ja muista staattista suojaamista vaativista, linnoitetuista tai raskasosalinnoitettavista kohteista saattoi osoittautua virheeksi, etenkin kun jv-miinoja ei ole enää käytössä rajoittamaan staattisten kohteiden lähestymissektoreita, jonka vuoksi tuliylivoiman merkitys suojaamisessa on kasvanut. PKM:llä ja muilla kevyen konekiväärin tapaan käytettävillä konekivääreillä piipun kuumeneminen asettaa merkittävän rajoituksen tulenkäytölle, ja RK:n kohdalla myös yleinen hallittavuus sarjatulella ja lipassyöttö. Lisäksi olisi toiveajattelua, että PKM:iä liikenisi suuria määriä muille kuin pääasiallisen taistelualueen joukoille.

Rannikkolinnakkeiden aika taisi mennä ohi meritorjuntaohjusten yleistyessä ja laajan vastarannan (viron) uhan poistuessa NL hajotessa. En oikein näe että ryssällä olisi enää mitään mahdollisuutta liikennöidä Suomenlahdella sotaoloissa maihinnousuun ilman aivan päätöntä riskiä. Noin muuten maxim sopii tosiaan linnake käyttöön kuin nenä päähän. Sen takiahan se(ja muutkin ww2 aikaiset konetuliaseet) taisi viimeiseen asti olla varattuna noille linnakkeille.

Konekiväärien käyttö takalinjojen kohteissa on myös siksi helpompaa logistisesti eikä aiheuttaisi suurta lisäkuormaa rynnäkkökivääreihin verrattuna, koska niiden oletettava tulenkäytön tarve on huomattavasti vähäisempää ja kohdistuu lähinnä desantteihin ja joihinkin yllätyskoukkauksiin, eikä laisinkaan päivittäiseen patruunankulutukseen kuten taistelualueella.

En näe järkeä varustaa takaportaan ns. vartiojoukkoja noin raskailla aseilla, menee aika överiksi suojautua ns. desantti toiminnalta kk pesäkkeillä :oops:

Sikäli mm. Maxim ja myös Emma (niin kauan kuin ei ole jakaa moderneja konekiväärejä kaikille joukoille) olisivat olleet siis jälkiviisaasti perusteltuja pitää SA-varauksissa; Emmalle olisi voinut tehdä pienen ergonomiapäivityksen pistoolikahvoineen, kuten noissa venäläisten nyt kuvien perusteella jaettavissa aseissa on tehty, ja jakaa mm. ei-itärajan paikallisjoukoille. Pikakiväärikin on parempi kuin ei konekivääriä lainkaan, vaikka lautaslippaat ovatkin epäkäytännölliset, ja staattisissa asemissa etu verrattuna lähinnä kerta-automaatilla ammuttaviin aseisiin (rynnäkkökiväärit) on huomattava. Rynnäkkökiväärihän on kuitenkin nimenomaan liikesodankäyntiin optimoitu ase, kevyt automaattikivääri, jossa sarjatuli on hyödyllinen lähinnä rynnäkössä ja vyöryttäessä. Staattisessa/jäykän puolustuksellisessa sodankäynnissä kyky sarjatulen tehokkaaseen käyttöön pidemmilläkin matkoilla on tärkeämpää kuin liikesodankäynnissä, ja sen saavuttamiseksi voidaan tehdä kompromisseja mm. aseen painon suhteen.

Emmat oli ymmärtääkseni täysin loppuun kulutettuja (päälle jäävä "hillitön tuli" ominaisuus niitä viimeksi 80-luvun lopulla(?)käyttäneiltä on jäänyt mieleen), maximit ja suomi kp olisi olleet ihan soivia pelejä linnake käytössä, mutta onko niille linnakkeille enää käyttöä onkin sitten asia erikseen:unsure:
 
Tämä erittäin mielenkiintoisen ja tervetullut juttu linkattiin tuonne Ukraina ketjuun ja jatkan aiheesta täällä:

-Jutussa esitellään tst-osaston esikunnan käyttöön rakennettua bunkkeria Lappeenrannassa, tässä ole mitään ihmeellistä, sillä suojataan SA-ajan esikuntaa kaukovaikutukselta. Tämän perään mainitaan varikot ja varuskunta alueet -> mielestäni sama peruste.

Sitten alkaa mielenkiintoisemmat näkökulmat:
Sekä Ukraina että Venäjä ovat rakentaneet Ukrainassa laajoja linnoitusketjuja, jotka ovat osoittautuneet ainakin osin tehokkaiksi keinoiksi estää vastustajan etenemistä.
Ukrainan sota onkin muuttanut käsitystä linnoittamisen merkityksestä nykyaikaisessa sodankäynnissä. Tämä on huomattu myös Suomen Puolustusvoimissa.
Ukrainan sodan kokemukset osoittavat, että linnoittaminen on edelleen todella tärkeää, oikeastaan elintärkeää sodassa, sanoo Maasotakoulun johtaja eversti Janne Mäkitalo.


Eli myönnetään linnoitusketjujenkin toimivuus ja todetaan että Virossa parasta aikaa rakennetaan puolustuslinjaa, mutta:
Pitäisikö Suomenkin siis rakentaa itärajalleen linnoitettu puolustuslinja?
Maasotakoulun johtajan eversti Janne Mäkitalon mukaan ei.
– Minkäänlaisen linnoitusketjun rakentaminen ei ole enää nykytaistelukentällä perusteltua. Sellaiset ovat helposti läpäistävissä, jos keskitetään riittävästi tykistön tulivoimaa ja ilmasta maahan vaikuttamista.
– Ukrainassa linnoitusketjujen murtamiseen ei kummallakaan osapuolella vaikuta riittäneen tulivoimaa, eikä avoin maasto ole tarjonnut kiertomahdollisuuksia, Mäkitalo selventää.


Ryssältä ei siis todistettavasti löydy kaikesta viimevuosikymmenien tulivoima/täsmäase vouhotuksesta huolimatta kykyä läpäistä Ukrainan linjoja jotka eivät ymmärtääkseni ole pääsääntöisesti kuin joukkojen itsensä rakentamia kenttälinnoitteita. Edes hyökkääjän kuluminen ei selitä kyvyn puutetta sillä ne jo 2014 alun jälkeen paikoilleen jämähtäneet asemat Itä-Ukrainassa ovat pitäneet käsittämättömän hyvin vaikka niitä vastaan iskettiin tuoreilla joukoilla:oops:

Tässä on siis aika merkittävä ristiriita PV edustajan puheiden/oletuksen ja käytännön valillä mitä sodassa oikeasti on nyt tapahtunut:unsure::unsure::unsure:
En myöskään ymmärrä tuota selitystä avoimen maaston kiistämästä kiertomahdollisuudesta, eikö avoin maasto nimen omaan ole mekanisoidulle hyökkääjälle se "biljardi pöytä" joka mahdollistaa liikkeen liki mistä tahansa. Suomalainen metsämaasto järvineen nimenomaan on se liikettä vahvasti tiestöön kanavoima ympäristö ja esim. laajat pellot tai aavikko taas mahdollistaa juurikin kiertämisen:rolleyes:


Kiinteät linnoitusketjut eivät Mäkitalon mukaan myöskään sovellu nykyiseen suomalaiseen taistelutapaan.
– Suomalainen taktiikka on erittäin liikkuvaa ja ketterää. Emme ole panostaneet kulutussodankäyntiin enää pitkään aikaan, Janne Mäkitalo sanoo.


Kysymys kuuluukin nyt että onko Suomen uusi liikkuva tst-tapa Ukrainan sodan perusteella nyt sitten kuitenkaan ihan ajan tasalla?
Siitähän ei päästä edelleenkään mihinkään että tämä sota romutti aika täydellisesti sen aikakauden / opit mikä lähti liikkeelle Persianlahden -91 kokemusten jälkeen. Tuliko nyt sitten aika puuntakaa tämä tilanne ja tässäkin jutussa asiat yritetään puhua ihan muuksi mitä ne käytännössä ovat:unsure: Jenkkien toiminta -91 vanhensi massa-armeijat ja ryssän toiminta -22 toi ne takaisin. Ja kumpi noista on meitä vastassa jos sotaan joskus päädytään, niinpä...

Olisi todella mielenkiintoista tietää mitä asiasta ajatellaan ei julkisesti PV sisällä?:unsure::unsure:
Sitä tuskin tosiaan ihan heti nähdään että todettaisiin uudistetun liikkuvan tst-tavan menneen osittain pieleen, sehän kyllä olisi toiminut loistavasti vastaavaa syvälle edennyttä hyökkäyskärkeä vastaan kuten Kiovan valtauksen yrityksessä. Mutta jos ryssä päästetään maahan sisään ja se päästetään pureutumaan paikoilleen, niin vastahyökkäykset tulevat aina maksamaan verta ja paljon! Kiovaan pyrkinyt kärkihän vetäytyi takaisin rajonen taakse turpa veressä, mutta asia liittynee siihen että se oli suunniteltu kiovan shokkivalloitukseen. Etelästä vapaammin edenneet joukot pääsivät pureutumaan veisistölinjoille tms. paikoilleen ja siitä maksetaan nyt todella kovaa hintaan pahimmillaan vielä vuosia.
 
Tämä erittäin mielenkiintoisen ja tervetullut juttu linkattiin tuonne Ukraina ketjuun ja jatkan aiheesta täällä:

-Jutussa esitellään tst-osaston esikunnan käyttöön rakennettua bunkkeria Lappeenrannassa, tässä ole mitään ihmeellistä, sillä suojataan SA-ajan esikuntaa kaukovaikutukselta. Tämän perään mainitaan varikot ja varuskunta alueet -> mielestäni sama peruste.

Sitten alkaa mielenkiintoisemmat näkökulmat:
Sekä Ukraina että Venäjä ovat rakentaneet Ukrainassa laajoja linnoitusketjuja, jotka ovat osoittautuneet ainakin osin tehokkaiksi keinoiksi estää vastustajan etenemistä.
Ukrainan sota onkin muuttanut käsitystä linnoittamisen merkityksestä nykyaikaisessa sodankäynnissä. Tämä on huomattu myös Suomen Puolustusvoimissa.
Ukrainan sodan kokemukset osoittavat, että linnoittaminen on edelleen todella tärkeää, oikeastaan elintärkeää sodassa, sanoo Maasotakoulun johtaja eversti Janne Mäkitalo.


Eli myönnetään linnoitusketjujenkin toimivuus ja todetaan että Virossa parasta aikaa rakennetaan puolustuslinjaa, mutta:
Pitäisikö Suomenkin siis rakentaa itärajalleen linnoitettu puolustuslinja?
Maasotakoulun johtajan eversti Janne Mäkitalon mukaan ei.
– Minkäänlaisen linnoitusketjun rakentaminen ei ole enää nykytaistelukentällä perusteltua. Sellaiset ovat helposti läpäistävissä, jos keskitetään riittävästi tykistön tulivoimaa ja ilmasta maahan vaikuttamista.
– Ukrainassa linnoitusketjujen murtamiseen ei kummallakaan osapuolella vaikuta riittäneen tulivoimaa, eikä avoin maasto ole tarjonnut kiertomahdollisuuksia, Mäkitalo selventää.


Ryssältä ei siis todistettavasti löydy kaikesta viimevuosikymmenien tulivoima/täsmäase vouhotuksesta huolimatta kykyä läpäistä Ukrainan linjoja jotka eivät ymmärtääkseni ole pääsääntöisesti kuin joukkojen itsensä rakentamia kenttälinnoitteita. Edes hyökkääjän kuluminen ei selitä kyvyn puutetta sillä ne jo 2014 alun jälkeen paikoilleen jämähtäneet asemat Itä-Ukrainassa ovat pitäneet käsittämättömän hyvin vaikka niitä vastaan iskettiin tuoreilla joukoilla:oops:

Tässä on siis aika merkittävä ristiriita PV edustajan puheiden/oletuksen ja käytännön valillä mitä sodassa oikeasti on nyt tapahtunut:unsure::unsure::unsure:
En myöskään ymmärrä tuota selitystä avoimen maaston kiistämästä kiertomahdollisuudesta, eikö avoin maasto nimen omaan ole mekanisoidulle hyökkääjälle se "biljardi pöytä" joka mahdollistaa liikkeen liki mistä tahansa. Suomalainen metsämaasto järvineen nimenomaan on se liikettä vahvasti tiestöön kanavoima ympäristö ja esim. laajat pellot tai aavikko taas mahdollistaa juurikin kiertämisen:rolleyes:


Kiinteät linnoitusketjut eivät Mäkitalon mukaan myöskään sovellu nykyiseen suomalaiseen taistelutapaan.
– Suomalainen taktiikka on erittäin liikkuvaa ja ketterää. Emme ole panostaneet kulutussodankäyntiin enää pitkään aikaan, Janne Mäkitalo sanoo.


Kysymys kuuluukin nyt että onko Suomen uusi liikkuva tst-tapa Ukrainan sodan perusteella nyt sitten kuitenkaan ihan ajan tasalla?
Siitähän ei päästä edelleenkään mihinkään että tämä sota romutti aika täydellisesti sen aikakauden / opit mikä lähti liikkeelle Persianlahden -91 kokemusten jälkeen. Tuliko nyt sitten aika puuntakaa tämä tilanne ja tässäkin jutussa asiat yritetään puhua ihan muuksi mitä ne käytännössä ovat:unsure: Jenkkien toiminta -91 vanhensi massa-armeijat ja ryssän toiminta -22 toi ne takaisin. Ja kumpi noista on meitä vastassa jos sotaan joskus päädytään, niinpä...

Olisi todella mielenkiintoista tietää mitä asiasta ajatellaan ei julkisesti PV sisällä?:unsure::unsure:
Sitä tuskin tosiaan ihan heti nähdään että todettaisiin uudistetun liikkuvan tst-tavan menneen osittain pieleen, sehän kyllä olisi toiminut loistavasti vastaavaa syvälle edennyttä hyökkäyskärkeä vastaan kuten Kiovan valtauksen yrityksessä. Mutta jos ryssä päästetään maahan sisään ja se päästetään pureutumaan paikoilleen, niin vastahyökkäykset tulevat aina maksamaan verta ja paljon! Kiovaan pyrkinyt kärkihän vetäytyi takaisin rajonen taakse turpa veressä, mutta asia liittynee siihen että se oli suunniteltu kiovan shokkivalloitukseen. Etelästä vapaammin edenneet joukot pääsivät pureutumaan veisistölinjoille tms. paikoilleen ja siitä maksetaan nyt todella kovaa hintaan pahimmillaan vielä vuosia.
Onhan liikkuvaan taistelutapaan jatkuvasti kuulunut se että tietyt alueet linnoitetaan ja pidetään jäykällä puolustuksella. Olivatko suhdeluvut kohdallaan sen osalta missä määrin kumpaistakin tapausta esiintyy on sitten eri asia.
 
Sitten epäsymmetrisellä suunnalla, pohtikaa mitä autonominen halpa lennokkiparvi tarkoittaa esim. partisaani-, sissi-, salamurha- tai rikollistoiminnalle. Ammusjuna pysähtyi asemalla ja parvi iski. Linkkimasto, voimalaitos, sähkökaappi... ja parvi iski. Poliisit saapuivat ratsaamaan epäiltyä huumelaboratoriota ja parvi iski. Presidentti piti puhetta ja parvi iski. Kuka iski ja mistä? Ei hajuakaan. Jos joku ampuu ruutiaseella kohti, heidät yleensä kuulee ja näkee. He olivat jossain näköetäisyydellä ja ajojahti ja tutkinta alkaa heti. Mutta kuka lähetti autonomisen lennokkiparven joka iski kaikista suunnista mistä tahansa kymmenen kilometrin säteellä ja jotka saattoivat olla paikalla jo viikkoja sitten odottamassa sopivaa herätettä tai ajastettua käskyä? Kiitos autonomian, ohjaussignaalia jonka voisi paikantaa ei yksinkertaisesti ole. Mistä tutkinta tai vastatoiminta edes alkaa?

Siinä vähän tekoälyn ja massatuotetun kevytteknologian vaaroja. Ydinaseista en ole huolissani, mutta näistä kyllä. Toisin kuin ydinaseet, parvisodankäynti voi avata todella ikävän Pandoran lippaan valtiollisen sodankäynnin ulkopuolella. Tarvittavat laitteet ja kevyet räjähteet ovat suhteettoman helposti saatavilla.

Itse toivon että pienet lennokit päätyvät todella tiukan valvonnan ja säädösten kohteeksi pikimmiten siviilipuolella. Jokainen kamerallinen lennokki josta löytyy riittävä kantokyky ja erityisesti prosessointikyky autonomiselle tekoälylle on yksinkertaisesti ohjelmiston muuttamalla vaaniva täsmäase. Muutama laiton tuliputki rikollisryhmän piilopirtin perällä on todella pieni riski verrattuna yhteenkin autonomiseen räjähdelennokkiin.

Autonomia on toki pelottava asia, mutta Langenneesta Enkelistä poiketen en vielä odottaisi kasvontunnistuslennokkien iskua valtionjohdon kimppuun.

Ruotsissa kaatui viime vuosikymmenellä muutama radiomasto, kun vaijereiden kiinnitykset olivat löystyneet. San Josessa pimeni sähköt isolta alueelta reilu kymmenen vuotta sitten, kun joku räiski kiväärillä sähköaseman muuntajista öljyt pihalle. Dash kannusti tukijoitaan suistamaan junia raiteilta. Kaasuputkia on katkottu niin sukeltajien kuin pandojen toimesta.

Autonominen lennokki ei muuta yhtään mitään. Ohjattavankin lennokin tapauksessa pitää muistaa, että:

1. Kukaan ei todennäköisesti ole paikantamassa ohjaussignaalia. Jos tällaisia resursseja on, niin ennemmin kannattaisi varmaan häiritä eetteri tukkoon ja estää isku.

2. Ohjaussignaalin alkuperän jäljitys on sekin enemmän ja vähemmän haastavaa, jos hyökkääjä ei käytä kaupallista kiinakrääsää disabloimatta DroneID:tä. Ei ole mitään periaatteellista estettä, miksei lennokki voisi kytkeytyä 5G-verkon ylitse internetiin ja ottaa yhteyttä uzbekistanilaiseen palvelimeen, jonne kuva välitetään ja josta ohjauskomennot saadaan. Tai jos sotilastason lennokkia haluaa ohjata paremmin häirintää kestävällä metodilla, niin käyttää lennokin ohjaamiseen maa-asemaa ja laittaa maa-aseman soittamaan prepaidillä sinne Uzbekistaniin.

3. Drooni voi lentää autopilotilla maalialueelle ja ottaa yhteyden kotiin vasta sitten. Tällöin puolustajalle jää vähemmän aikaa suorittaa signaalin havaitsemiseen, jäljittämiseen ja blokkaamiseen liittyviä toimenpiteitä.


Mutta, lain koura on pitkä. Tutkimukset voi aloittaa siitä rojusta, jota räjähdyspaikalta löytyy. Millaisia komponentteja on käytetty ja mistä niitä saa, kuka niitä on hankkinut? Kenen kosketus-DNA saatiin taltioitua räjähtäneestä roottorinpätkästä? Entä onko tunnettuja radikaaleja, joilla olisi motiivi tekoon, ja voiko jonkun heistä liittää edes karkeasti tapahtuma-alueeseen ja -ajankohtaan?
 
Onhan liikkuvaan taistelutapaan jatkuvasti kuulunut se että tietyt alueet linnoitetaan ja pidetään jäykällä puolustuksella. Olivatko suhdeluvut kohdallaan sen osalta missä määrin kumpaistakin tapausta esiintyy on sitten eri asia.

Kyllä vain, mutta olen ainakin itselleni antanut ymmärtää tuon tst-tavan esittelystä silloin taannoin että siinä sille (kuten Kiovaankin suunnanneelle) "possujunalle" juuri annettaisiin sitä syvyyttä ja sitten sitä kulutetaan siinä matkan varrella liikesodankäynnillä sivustoista niillä uusilla liikkuvilla tst-osastoilla ja se pysäytetään viimeistään sitten siellä jäykässä puolustuksessa jossain syvemmällä, jäykälle puolustukselle maastollisesti otollisessa kohdassa.

Ongelma on siinä että Ukrainassa esim. VV rajalta Tsernobylin kautta Irpiniin oli n.400km missä sitten tuli lopullinen stoppi Kiovan valtaukselle kun huolto/muu tuki todellakin venyi liian pitkäksi. Meillä 7-tietä Vaalimaalta esim. Kymijoelle ei ole kuin alle 100km (pohjoisempaa 6-tietä Nuijamaalta Kouvolaan 110km) ja silloin ollaan mielestäni jo todella syvällä Suomessa, syvälle taakse on jäänyt jo Kotka Hamina, Lappeenranta. Noiden valtateiden pohjoispuolella alkaa huomattavasti paljon rikkonaisempi järvisuomi, joten olettaa saattaa että 6- ja 7-teiden suunnalta tullaan päävoimilla isolla massalla, mikä mielestäni tarkoittaa sitä että siellä ei seikkaile mikään yksittäinen possujuna(kuten Kiovaan) mikä kyllä kyetään tuhoamaan siihen pisteeseen että siitä ei ole ottamaan enää mitään puolustusasemia.

Ukrainaan mentiin maantieteen/maaston takia kaikista mahdollisista ilmansuunnista ja koko rajan leveydeltä mikä vastaisi aktiivisia ja voimakkaita hyökkäyskiiloja vähintään koko meidän itä-rajan pituudelta. Itse vedän meidän historian/maantieteen/maaston perusteella selvän oletuksen, että tuosta etelän kaistaleesta tultaisiin about kaikella mitä irti lähteen (pohjoisempana vaan tehtäisiin puolustajan joukkoja sitovia hyökkäyksiä). Ja se tarkoittaisi sitä että vaikka kärjessä menevä possujuna saataisiin syvyydessä tuhottua, niin perässä seuraisi välittömästi lisää vastaavia, joiden Ukrainan oppien perusteella kannattaisi alkaa esim. välittömästi jonkun kaupunkin tai vastaavan pisteen haltuun saamisen jälkeen miinoittaa/linnoittaa sitä puolustukseen. Yleisesti niiden kannattaisi perustaa kaikille 6- ja 7-teiltä vähääkään isompien risteävien teiden ympäristöön puolustettuja tukikohtia ja näin pyrkiä ottamaan pääura mahdollisuuksien mukaan omaan hallintaan (vain n.100km matkalla tämä ei kuulosta kovinkaan mahdottomalta tempulta). Tästä seuraisi ongelmia jotka maksavat paljon verta ja pitkittävät sotaa vuosilla kuten nyt Ukrainassa, eli omaa menetettyä aluetta on todella hankala saada takaisin jos hyökkääjä pääsee pureutumaan sinne kunnolla kiinni.

Yhteenvetona: Osaavat liikkuvat sivustoihin iskevät joukot toimivat varmasti erinomaisesti satojen km syvyyteen vihollisen puolelle ajeleviin yksinäisiin possujuniin (mallia Kiova tai lyhyemmillä etäisyyksillä Raatteentie), meillä ei vaan ole mielestäni varaa antaa sitä syvyyttä kuten Ukrainassa :oops: Tätä ja etelän 6-7 teiden kartaa kun pyörittelee mielessään, niin se ihan tosissaan jäykkä puolustaminen on aloitettava huomattavasti aikaisemmin. Mielestäni jo Lappeenrannassa ja rantamaalla ennen Haminaa maaston mukaan tietysti... Ja kas kummaa ollaankin Salpalinjalla missä moni asia on mietitty aikoinaan aika viimeisen päälle:salut:

Eli ollaanko tässä nyt sitten kuitankaan ihan oikealla polulla antamalla tilaa ja panostamalla liikkeeseen:unsure: Ukrainassa laajat ps-miinoitteet ja niiden puolustajien linnoittaminen (mikä on vielä aika onnettomalla tasolla vs. jos asiaan etukäteen päästää kunnolla panostamaan) ovat nimenomaan näyttäneet kyntensä, mekanisoitu hyökkääminen niitä vastaan ei sitten alkuunkaan!
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä vain, mutta olen ainakin itselleni antanut ymmärtää tuon tst-tavan esittelystä silloin taannoin että siinä sille (kuten Kiovaankin suunnanneelle) "possujunalle" juuri annettaisiin sitä syvyyttä ja sitten sitä kulutetaan siinä matkan varrella liikesodankäynnillä sivustoista niillä uusilla liikkuvilla tst-osastoilla ja se pysäytetään viimeistään sitten siellä jäykässä puolustuksessa jossain syvemmällä, jäykälle puolustukselle maastollisesti otollisessa kohdassa.

Ongelma on siinä että Ukrainassa esim. VV rajalta Tsernobylin kautta Irpiniin oli n.400km missä sitten tuli lopullinen stoppi Kiovan valtaukselle kun huolto/muu tuki todellakin venyi liian pitkäksi. Meillä 7-tietä Vaalimaalta esim. Kymijoelle ei ole kuin alle 100km (pohjoisempaa 6-tietä Nuijamaalta Kouvolaan 110km) ja silloin ollaan mielestäni jo todella syvällä Suomessa, syvälle taakse on jäänyt jo Kotka Hamina, Lappeenranta. Noiden valtateiden pohjoispuolella alkaa huomattavasti paljon rikkonaisempi järvisuomi, joten olettaa saattaa että 6- ja 7-teiden suunnalta tullaan päävoimilla isolla massalla, mikä mielestäni tarkoittaa sitä että siellä ei seikkaile mikään yksittäinen possujuna(kuten Kiovaan) mikä kyllä kyetään tuhoamaan siihen pisteeseen että siitä ei ole ottamaan enää mitään puolustusasemia.

Ukrainaan mentiin maantieteen/maaston takia kaikista mahdollisista ilmansuunnista ja koko rajan leveydeltä mikä vastaisi aktiivisia ja voimakkaita hyökkäyskiiloja vähintään koko meidän itä-rajan pituudelta. Itse vedän meidän historian/maantieteen/maaston perusteella selvän oletuksen, että tuosta etelän kaistaleesta tultaisiin about kaikella mitä irti lähteen (pohjoisempana vaan tehtäisiin puolustajan joukkoja sitovia hyökkäyksiä). Ja se tarkoittaisi sitä että vaikka kärjessä menevä possujuna saataisiin syvyydessä tuhottua, niin perässä seuraisi välittömästi lisää vastaavia, joiden Ukrainan oppien perusteella kannattaisi alkaa esim. välittömästi jonkun kaupunkin tai vastaavan pisteen haltuun saamisen jälkeen miinoittaa/linnoittaa sitä puolustukseen. Yleisesti niiden kannattaisi perustaa kaikille 6- ja 7-teiltä vähääkään isompien risteävien teiden ympäristöön puolustettuja tukikohtia ja näin pyrkiä ottamaan pääura mahdollisuuksien mukaan omaan hallintaan (vain n.100km matkalla tämä ei kuulosta kovinkaan mahdottomalta tempulta). Tästä seuraisi ongelmia jotka maksavat paljon verta ja pitkittävät sotaa vuosilla kuten nyt Ukrainassa, eli omaa menetettyä aluetta on todella hankala saada takaisin jos hyökkääjä pääsee pureutumaan sinne kunnolla kiinni.

Yhteenvetona: Osaavat liikkuvat sivustoihin iskevät joukot toimivat varmasti erinomaisesti satojen km syvyyteen vihollisen puolelle ajelviin yksinäisiin possujuniin (mallia Kiova tai lyhyemmillä etäisyyksillä Raatteentie), meillä ei vaan ole mielestäni varaa antaa sitä syvyyttä kuten Ukrainassa :oops: Tätä ja etelän 6-7 teiden kartaa kun pyörittelee mielessään, niin se ihan tosissaan jäykkä puolustaminen on aloitettava huomattavasti aikaisemmin. Mielestäni jo Lappeenrannassa ja rantamaalla ennen Haminaa maaston mukaan tietysti... Ja kas kummaa ollaankin Salpalinjalla missä moni asia on mietitty aikoinaan aika viimeisen päälle:salut:

Eli ollaanko tässä nyt sitten kuitankaan ihan oikealla polulla antamalla tilaa ja panostamalla liikkeeseen:unsure: Ukrainassa laajat ps-miinoitteet ja niiden puolustajien linnoittaminen (mikä on vielä aika onnettomalla tasolla vs. jos asiaan etukäteen päästää kunnolla panostamaan) ovat nimenomaan näyttäneet kyntensä, mekanisoitu hyökkääminen niitä vastaan ei sitten alkuunkaan!
Jos Ukrainan malliin antaisi hyökkääjälle löysiä niin kärkihän olisi Helsingissä. Täällä on todellakin ihan eri mittakaava kuin Ukrainassa. Ja ihan liikaa Venäjä sai alueita sielläkin.
 
Yhteenvetona: Osaavat liikkuvat sivustoihin iskevät joukot toimivat varmasti erinomaisesti satojen km syvyyteen vihollisen puolelle ajelviin yksinäisiin possujuniin (mallia Kiova tai lyhyemmillä etäisyyksillä Raatteentie), meillä ei vaan ole mielestäni varaa antaa sitä syvyyttä kuten Ukrainassa :oops: Tätä ja etelän 6-7 teiden kartaa kun pyörittelee mielessään, niin se ihan tosissaan jäykkä puolustaminen on aloitettava huomattavasti aikaisemmin. Mielestäni jo Lappeenrannassa ja rantamaalla ennen Haminaa maaston mukaan tietysti... Ja kas kummaa ollaankin Salpalinjalla missä moni asia on mietitty aikoinaan aika viimeisen päälle:salut:

Eli ollaanko tässä nyt sitten kuitankaan ihan oikealla polulla antamalla tilaa ja panostamalla liikkeeseen:unsure: Ukrainassa laajat ps-miinoitteet ja niiden puolustajien linnoittaminen (mikä on vielä aika onnettomalla tasolla vs. jos asiaan etukäteen päästää kunnolla panostamaan) ovat nimenomaan näyttäneet kyntensä, mekanisoitu hyökkääminen niitä vastaan ei sitten alkuunkaan!

Ja jatkan tähän vielä näistä syvyyksistä:

Suomussalmelta nykyiselle rajalle on n.40km, hyökkääjän ensimmäinen divisjoonahan pysähtyi Suomussalmelle ja varsinainen Raatteentie pilkkomistaistelu käytiin apuun tullutta toista divisjoonaa vastaan tuolla välimatkalla (kannattaa toki huomioida kuinka korpea tuo oli/on edelleen).

Nuijamaalta Lappeenrantaan n.25km jos siinä vielä jouduttaisiin antamaan periksi niin seuraava maastollisesti varmaan paras ehdottoman jäykkä puolustuspiste/linja olisi Salpalinja Askolassa jonne Lpr:sta on toinen n.25km. Luonnollisesti näiden välissäkin varmaan olisi jotain viivytystasoja, kuten oli suunniteltu olevan Salpalinjassakin.

Etelässä aivan rannassa jos luotamme Salpalinjaan maastollisesti parhaana paikkana (ja miksi emme luottaisi), niin tilaa on rajalta vajaa 20km Vironlahden linjalle.

Ja alue noiden 6- ja 7-teiden välissä sitten tuolla 20-50km välillä rajalta, käytännössä enemmän syheröisempien ja milloin mihinkiin suuntaan vievien pikkuteiden takia.

Näkisin että tässä alkaa olemaa syvyydet mitä meillä on vara antaa periksi ainakaan ennakkosuunnitelmissa etelässä. Siihen en kyllä osaa oikein ottaa kantaa kuinka hyvin/laajasti tuollaiset syvyydet ja maasto mahdollistavat liikkuvan sodankäynnin sen sisällä(etelässä/tänä päivänä):unsure: Se on kuitenkin tullut Ukrainassa selväksi että jäykkäänkin torjuntaa kannattaa panostaa ja kunnolla! Tämän takia ihmettelin tuota maasotakoulun johtajan kommentointia ettei puolustuslinjat ole enää tätä päivää -> hänhän antoi ymmärtää puhuvansa linnoittamisen puolesta enemmän ns. takaportaan suojana:unsure:
 
Viimeksi muokattu:
Rannikkolinnakkeiden aika taisi mennä ohi meritorjuntaohjusten yleistyessä ja laajan vastarannan (viron) uhan poistuessa NL hajotessa. En oikein näe että ryssällä olisi enää mitään mahdollisuutta liikennöidä Suomenlahdella sotaoloissa maihinnousuun ilman aivan päätöntä riskiä.
Rannikkolinnakkeista puhuttaessa usein unohtuu niiden suuri rooli maarintaman taistelun tukemisessa. Maalit eivät välttämättä sijaitse merellä. Sitä kuuluisaa omaa jääkäripataljoonaa Kattilaisten tasalla olisi hyvinkin voitu tukea epäsuoralla Kirkonmaalta esim. kantamien puolesta.
Rannikkotykistön historista lukiessa korostuu aselajin tekemä työ Talvisodassa Kannaksen rintaman tukemisessa.
 
Ja jatkan tähän vielä näistä syvyyksistä:

Suomussalmelta nykyiselle rajalle on n.40km, hyökkääjän ensimmäinen divisjoonahan pysähtyi Suomussalmelle ja varsinainen Raatteentie pilkkomistaistelu käytiin apuun tullutta toista divisjoonaan vastaan tuolla välimatkalla (kannattaa vaan huomioida kuinka korpea tuo oli/on edelleen).

Nuijamaalta Lappeenrantaan n.25km jos siinä vielä jouduttaisiin antamaan periksi niin seuraava maastollisesti varmaan paras ehdottoman jäykkä puolustuspiste/linja olisi Salpalinja Askolassa jonne Lpr:sta on toinen n.25km. Luonnollisesti näiden välissäkin varmaan olisi jotain viivytystasoja, kuten oli suunniteltu olevan Salpalinjassakin.

Etelässä aivan rannassa jos luotamme Salpalinjaan maastollisesti parhaana paikkana (ja miksi emme luottaisi), niin tilaa on rajalta vajaa 20km Vironlahden linjalle.

Ja alue noiden 6- ja 7-teiden välissä sitten tuolla 20-50km välillä rajalta, käytännössä enemmän syheröisempien ja milloin mihinkiin suuntaan vievien pikkuteiden takia.

Näkisin että tässä alkaa olemaa syvyydet mitä meillä on vara antaa periksi ainakaan ennakkosuunnitelmissa etelässä. Siihen en kyllä osaa oikein ottaa kantaa kuinka hyvin tuollaiset syvyydet ja maasto mahdollistavat liikkuvan sodankäynnin sen sisällä:unsure: Se on kuitenkin tullut Ukrainassa selväksi että jäykkäänkin torjuntaa kannattaa panostaa ja kunnolla ja tämän takia ihmettelin tuota maasotakoulun johtajan kommentointia ettei puolustuslinjat ole enää tätä päivää -> hänhän antoi ymmärtää puhuvansa linnoittamisen puolesta enemmän ns. takaportaan suojana:unsure:

Seiskatie ja kutostie epäilemättä sulutettaisiin huolella. Murroksia ja miinoja riittäisi. Taktiikkana voisi olla koettaa saada ryssä hakkaamaan päätä seinään valtaväylillä ja koettaa saada se pakkautumaan pienemmille teille tuhottavaksi ?
 
Seiskatie ja kutostie epäilemättä sulutettaisiin huolella. Murroksia ja miinoja riittäisi. Taktiikkana voisi olla koettaa saada ryssä hakkaamaan päätä seinään valtaväylillä ja koettaa saada se pakkautumaan pienemmille teille tuhottavaksi ?

Näin minäkin olen asiaa aina miettinyt/hahmoitellut päässäni. Mutta jos asia olisi näin, niin ihmettelen edelleen tätä meidän uuden tst-tavan esille tuomista ja nytkin tätä artikkelin kommentointia. Liikettä korostetaan yli kaiken muun, jäykästä torjunnasta, puolustuslinjoista, kulutussodasta ei puhutan juuri nimeksikään tai sanotaan jopa suoraan ettei se ole tätä päivää... Jos taktiikkana on suluttaa ja murrostaa valtaväylät oikein olan takaa, niin niitä tasoja pitää myös puolustaa ja mikä sitä puolustajaa suojaakaan paremmin kuin nimen omaan sen etulinjan linnoittaminen!

Jos homma perustuisi tuohon mitä sanot, niin kyllä siinä korostuu jäykkä torjunta ja sen linnoittaminen vähintään yhtä paljon kuin pikkuteille sumputtuneen voimankin tuhoaminen liikkuvilla joukoilla.
Minulla on sellainen kutina että Ukrainan opetukset tähän asiaan liittyen tuli aikamoisena yllätyksenä PV:lle ja ainakaan ulospäin sitä ei näköjään kyetä vielä myöntämään :unsure:
 
Back
Top