Vonka
Supreme Leader
Ilovaiskin taistelu elokuussa oli malliesimerkki siitä, kun saartorenkaan alkaessa mennä umpeen, mitään hallittua vetäytymistä ja uudelleenryhmittelyä ei tehdä eikä joukkojen avuksi edes yritetä tosissaan tai sitten voima ei siihen muutenkaan riittäisi.
Kun Porosenko piti itsenäisyyspäiväparaatia Kiovassa, venäläiset panssarijoukot ajoivat röyhkeästi Amrosiivkasta Ilovaiskin rautatieristeykseen. Kenraali Komtsakin komentopaikka Monopillyassa oli neljä tuntia venäläisten raketinheitintulen alla ja samalla joukot saarrettiin. Itse asiassa Komtsak tiesi, että vetäytymisreitti menee umpeen, mutta ei saanut vetäytymislupaa.
Ilovaiskissa Ukrainan sotilastiedustelu epäonnistui arvioidessaan myös kapinallisvoiman. Sen mukaan siellä oli vain hiukan kevyesti aseistautuneita joukkoja. Ukrainan armeijalla, joka veti sitä ohutta lankaansa pitkin satojen kilometrien maaseutua, ei riittänyt kuitenkaan paukkuja Ilovaiskin ottamiseen. Niinpä sinne lähetettiin 18. elokuuta Dnipro- ja Donbas-pataljoonien viikonloppusoturit auttamaan.
He pääsivät syvälle Ilovaiskiin ja viikon verran taisteltiin radan molemmin puolin. Kapinallisilla olikin huomattava ylivoima. Pataljoonat määrättiin pysymään taistelussa, ja niiden tilanne alkoi tulla aika kestämättömäksi. Ne alkoivat pyytää tukea.
Ainoa tuki oli kuitenkin tulossa kapinallisille. Venäläiset saartoivat kaupungin Ukrainan viettäessä itsenäisyyspäiväänsä. Venäläisiä oli niin paljon, ettei kaikilla ollut edes karttoja. Dnipro-pataljoona tuhosi yhden muista eksyneen kolonnan.
Taistelu ei alkuvaiheessaan ollut täysin yksisuuntainen. Dnipron ottamat venäläisvangit olivat vain yhdellä tuliannoksella varustettuja ja luulivat olevansa Taganrogissa harjoituksessa. Pataljoona kaappasi myös T-72B3:n, jota käytettiinkin entistä omistajaansa vastaan. Mutta pataljoonat olivat silti motissa.
27.8. esiteltiin vangitut venäläiset laskuvarjojääkärit. Putin kielsi: pojat olivat vain eksyneet. Seuraavaksi venäläiset hyökkäsivät Novoazovskiin, jossa sielläkin ainoa oikeasti taistellut porukka oli vapaaehtoispataljoona, Azov.
28.8. Donbas-pataljoonan komentaja Sementsenko, joka makasi haavoittuneena sairaalassa, hermostui sotilasjohdon valehteluun ja julkaisi Facebokissa todellisen tilanteen Ilovaiskissa.
Samana päivänä vanhemmat upseerit ottivat kokonaisvastuun. Dnipro-pataljoonan komentaja Juri Bereza otti yhteyttä vastapuoleen kaapatulla venäläisradiolla. Hän sai yhteyden Ivan Butkiniin, uljanovskilaiseen maahanlaskuprikaatin joukkueenjohtajaan. Bereza ehdotti vetäytymiskäytävää kahta hallussaan olevaa vankia vastaan. Neuvottelussa päästiinkin eteenpäin ja tieto kulki korkealle, eli lopulta neuvoteltiin kaikista Ilovaiskin suunnan joukoista. Vladimir Putin ilmoitti yöllä "kapinallisten avaavan humanitaarisen käytävän turhan verenvuodatuksen välttämiseksi".
29.8. aamulla venäläiset alkoivat muuttaa ehtoja. He ilmoittivat kenraali Komtsakille, että ukrainalaisten piti jättää kaikki aseet ja myös kapinallisten vihaamat vapaaehtoiset fasistit taakseen. Komtsak ei suostunut. Hän määräsi joukot irtautumaan taisteluvalmiudessa. Jokaisessa kolonnassa oli yksi vangittu venäläinen sotilas. Vankienvaihtopaikaksi oli virallisesti sovittu Starobesheve. Sinne oli parikymmentä kilometriä ja kaksi eri tietä.
Ukrainalaisten kertomus verilöylystä: Kun Komtsak ja Bereza läpäisivät ensimmäisen vihollisketjun, he hämmästyivät venäläisten joukkojen määrästä. Peltoja ympäröivät metsät olivat täynnä panssareita ja miehiä. Kun he pääsivät toisesta tsekkarista, joka suunnasta alettiin ampua. Komtsak onnistui jättämään valkoisen Transporter-pakettiautonsa ja piiloutumaan. Hän tuli kaksi päivää myöhemmin tusinan Dnipro-pataljoonan taistelijan ja Berezan kanssa. Toiselle kolonnalle kävi vielä kurjemmin. Sotavangeista ainakin osa meni siinä sivussa, elleivät kaikki.
Dnipto-pataljoonan vankien nimet olivat Ruslan Akhmetov ja Arseny Ilmitov.
Putin halusi näyttää, mikä merkitys Ukrainan itsenäisyydellä oli.
Kun Porosenko piti itsenäisyyspäiväparaatia Kiovassa, venäläiset panssarijoukot ajoivat röyhkeästi Amrosiivkasta Ilovaiskin rautatieristeykseen. Kenraali Komtsakin komentopaikka Monopillyassa oli neljä tuntia venäläisten raketinheitintulen alla ja samalla joukot saarrettiin. Itse asiassa Komtsak tiesi, että vetäytymisreitti menee umpeen, mutta ei saanut vetäytymislupaa.
Ilovaiskissa Ukrainan sotilastiedustelu epäonnistui arvioidessaan myös kapinallisvoiman. Sen mukaan siellä oli vain hiukan kevyesti aseistautuneita joukkoja. Ukrainan armeijalla, joka veti sitä ohutta lankaansa pitkin satojen kilometrien maaseutua, ei riittänyt kuitenkaan paukkuja Ilovaiskin ottamiseen. Niinpä sinne lähetettiin 18. elokuuta Dnipro- ja Donbas-pataljoonien viikonloppusoturit auttamaan.
He pääsivät syvälle Ilovaiskiin ja viikon verran taisteltiin radan molemmin puolin. Kapinallisilla olikin huomattava ylivoima. Pataljoonat määrättiin pysymään taistelussa, ja niiden tilanne alkoi tulla aika kestämättömäksi. Ne alkoivat pyytää tukea.
Ainoa tuki oli kuitenkin tulossa kapinallisille. Venäläiset saartoivat kaupungin Ukrainan viettäessä itsenäisyyspäiväänsä. Venäläisiä oli niin paljon, ettei kaikilla ollut edes karttoja. Dnipro-pataljoona tuhosi yhden muista eksyneen kolonnan.
Taistelu ei alkuvaiheessaan ollut täysin yksisuuntainen. Dnipron ottamat venäläisvangit olivat vain yhdellä tuliannoksella varustettuja ja luulivat olevansa Taganrogissa harjoituksessa. Pataljoona kaappasi myös T-72B3:n, jota käytettiinkin entistä omistajaansa vastaan. Mutta pataljoonat olivat silti motissa.
27.8. esiteltiin vangitut venäläiset laskuvarjojääkärit. Putin kielsi: pojat olivat vain eksyneet. Seuraavaksi venäläiset hyökkäsivät Novoazovskiin, jossa sielläkin ainoa oikeasti taistellut porukka oli vapaaehtoispataljoona, Azov.
28.8. Donbas-pataljoonan komentaja Sementsenko, joka makasi haavoittuneena sairaalassa, hermostui sotilasjohdon valehteluun ja julkaisi Facebokissa todellisen tilanteen Ilovaiskissa.
Samana päivänä vanhemmat upseerit ottivat kokonaisvastuun. Dnipro-pataljoonan komentaja Juri Bereza otti yhteyttä vastapuoleen kaapatulla venäläisradiolla. Hän sai yhteyden Ivan Butkiniin, uljanovskilaiseen maahanlaskuprikaatin joukkueenjohtajaan. Bereza ehdotti vetäytymiskäytävää kahta hallussaan olevaa vankia vastaan. Neuvottelussa päästiinkin eteenpäin ja tieto kulki korkealle, eli lopulta neuvoteltiin kaikista Ilovaiskin suunnan joukoista. Vladimir Putin ilmoitti yöllä "kapinallisten avaavan humanitaarisen käytävän turhan verenvuodatuksen välttämiseksi".
29.8. aamulla venäläiset alkoivat muuttaa ehtoja. He ilmoittivat kenraali Komtsakille, että ukrainalaisten piti jättää kaikki aseet ja myös kapinallisten vihaamat vapaaehtoiset fasistit taakseen. Komtsak ei suostunut. Hän määräsi joukot irtautumaan taisteluvalmiudessa. Jokaisessa kolonnassa oli yksi vangittu venäläinen sotilas. Vankienvaihtopaikaksi oli virallisesti sovittu Starobesheve. Sinne oli parikymmentä kilometriä ja kaksi eri tietä.
Ukrainalaisten kertomus verilöylystä: Kun Komtsak ja Bereza läpäisivät ensimmäisen vihollisketjun, he hämmästyivät venäläisten joukkojen määrästä. Peltoja ympäröivät metsät olivat täynnä panssareita ja miehiä. Kun he pääsivät toisesta tsekkarista, joka suunnasta alettiin ampua. Komtsak onnistui jättämään valkoisen Transporter-pakettiautonsa ja piiloutumaan. Hän tuli kaksi päivää myöhemmin tusinan Dnipro-pataljoonan taistelijan ja Berezan kanssa. Toiselle kolonnalle kävi vielä kurjemmin. Sotavangeista ainakin osa meni siinä sivussa, elleivät kaikki.
Dnipto-pataljoonan vankien nimet olivat Ruslan Akhmetov ja Arseny Ilmitov.
Putin halusi näyttää, mikä merkitys Ukrainan itsenäisyydellä oli.
Viimeksi muokattu:
