Venäjällä voi hyvinkin olla tässä vaiheessa pakka jo sen verran sekaisin, että kannat alkavat olemaan enemmän fiftisiksti kuin fiftiseventi. Toisaalta pitäisi olla vastakkainasettelua pahan lännen kanssa, mutta toisaalta siihen ei ole pitkällä aikajänteellä varaa ja toisaalta taas kaikki taloudelliset intressit ovat kuitenkin länsimaiden kanssa yhtenevät. Öljyn ja raaka-aineiden hinnat on laskettu alas, ruplat alkavat olemaan loppu ja jotain on tehtävä, koska muuten Venäjä uppoaa suohon ja sen seuraukset voivat olla hyvinkin arvaamattomia.
Olosuhteiden huonontuessa Putin pelkää värivallankumousta ja varautuu sitä vastaan kansalliskaartillaan sekä valtiollisen kontrollin lisäämisellä. Näiden toimenpiteiden hyöty tulee kuitenkin olemaan yhtä lyhytaikainen kuin pakkasella housuun kuseminen, koska ne puuttuvat vain oireisiin. Sotiminen voisi olla kivaa, mutta asevoimien uudistaminen ei onnistunut suunnitelmien mukaisesti ja entisestä puna-armeijastakin on enää jäljellä vain laiha haamu. Uhosta huolimatta sotilaallinen voima ei riitä ja ainoa todellinen pelote on enää ydinaseet, joita ei niitäkään viitsi ryhtyä länsimaita vastaan käyttämään.
Vähän aikaa nokitellaan puolin ja toisin, mutta jo lähitulevaisuudessa Venäjän kannalta on pakko alkaa löytymään edes laiha sovinto siinä toivossa, että Venäjä ja länsi voisivat ottaa askeleen kohti suhteiden normalisoitumista. Ei tässä enää montaa vuotta mene ja aika on nyt lännen puolella.
Tässä vaiheessa voidaan jo todeta Venäjän hävinneen pelinsä, kuten voitiin todeta saksalaisistakin 6. armeijan antauduttua Stalingradissa. Siinä mielessä voi Suomessakin nukkua yönsä aika rauhassa.
