Unkarilaisesta HVG-lehdestä pisti silmään
mielenkiintoinen katsaus maan asevoimiin. Juttua lukiessa tuli taas mieleen, että meillä Suomessa on hommat hoidettu verrattaen hyvin. Alla juttu kokonaisuudessaan hiukan paremmaksi parsimanani konekäännöksenä:
Unkarin armeija on juuttunut Varsovan liittoon: vaikka se haluaisi, se ei pystyisi puolustautumaan itärajalla
kirjoittaja: MARTON FÖLDES
Tähtitieteelliseen hintaan ostetut tankit voidaan tuhota halvoilla drooneilla - tämä on yksi Venäjän ja Ukrainan sodan opetuksista, joka oikeuttaisi Unkarin armeijauudistuksen uudelleen harkitsemisen. Kysymys on, pystyykö gigahankintoja varten rakennettu järjestelmä tähän. Esimerkiksi logistiikkainfrastruktuuri ei pysty.
Rauhaan tottunutta armeijaa on ravisteltava - sanoi Honvédin kenraaliesikunnan päällikkö Gábor Böröndi äskettäin julkaistussa haastattelussa. Hänen mukaansa viime vuosien kehityksen ansiosta sotilaalliset tekniset edellytykset ovat jo olemassa. Riippuukin pitkälti siitä, tuleeko Unkarin armeijasta - kuten muun muassa Viktor Orbán haluaisi - alueen hallitseva voima. Böröndi teki jo avajaispuheessaan selväksi, että maa on hänen mielestään sotatilan kynnyksellä. Hänen lausuntonsa pitää paikkansa siinä määrin, että naapurustossa on käyty yli puolitoista vuotta avointa sotaa, jossa pienempi armeija, jolla on vähemmän aseita, vastustaa tehokkaasti ja aiheuttaa vakavia tappioita viholliselleen.
Muiden maiden sotilasjohtajat, asiantuntijat ja päättäjät seuraavat Venäjän ja Ukrainan välistä sotaa haukan katseella, eivätkä vain sodan mahdollista laajenemista peläten. He myös yrittävät ottaa siitä oppia omien armeijoiden kehittämistä varten. Ukrainan rintama on myös nykyaikaisten sotatarvikkeiden laboratorio, jossa valtavilla kustannuksilla valmistetut aseet kohtaavat elektroniikkaliikkeistä saatavia kotikäyttöön muokattuja versioita – usein alakynteen jääden. Tämä ei ole enää se epäsymmetrinen sota, jota länsi kävi esimerkiksi Afganistanissa tai Irakissa, jossa sen täytyi taistella useita vuosikymmeniä jäljessä olevaa vastustajaa vastaan.
Naapurissa tapahtuneen yksi tärkeimmistä oppitunneista on se, että vaikka kalliisti ostetuista panssarivaunuista ei voi luopua nykyaikaisin keinoin käydyssä sodassa, niiden merkitys on pienempi, kuin aiemmin oletettiin. Suurin osa niistä voidaan tuhota olkapäältä laukaistavalla panssarintorjunta-aseella. Ukrainalaiset ovat myös löytäneet tavan pudottaa kranaatteja dronella tornin päälle, jolloin Venäjän armeijan ylpeys on tuhottavissa pikkurahalla.
Miehittäjien Krimille asentama huippumoderni S-400-ilmapuolustusjärjestelmä maksaa 500 miljardia forinttia ja amerikkalaisten toimittamilla tarkkuusohjuksilla on hyvät mahdollisuudet osua tällaisten laitteiden osiin, joita on asennettu kymmeniin ajoneuvoihin. Ja numeroilla on vaikea ilmaista, kuinka paljon tuhoa aiheutti esimerkiksi Ukrainassa valmistettu Neptun-ohjus, jolla tuhottiin Venäjän laivaston ylpeys, risteilijä Moskva.
Unkarin asevoimien kehitys on kuitenkin rajallisella tiellä. Naton Walesissa 2014 pidetyssä huippukokouksessa tehdyn sitoumuksen mukaan maan on kyettävä varustamaan panssarivaunuista, jalkaväen taisteluajoneuvoista ja itseliikkuvasta tykistöstä koostuva raskas prikaati vuoteen 2030 mennessä. Tarpeen kattaisivat Leopardit, Lynxit ja PZH 2000-järjestelmät. Tätä linjaa voi vahvistaa entisestään muutama päivä sitten julkistettu Unkariin rakennettava tehdas, jossa tullaan valmistamaan KF51 Panthereja. Nämä Rheinmetall-tankit vastaavat Leopardin parannettua versiota.
Unkarin hallitus haluaisi sijoittaisi hankkeeseen 120 miljardia forinttia. Sitä ei sen sijaan ei tiedetä, että jos sarjatuotanto alkaa viidentoista kuukauden päästä valmiina olevan prototyypin valmistuksen jälkeen, missä vaunujärjestelmä, jota tällä hetkellä mikään maa ei käytä, otettaisiin käyttöön. (Joka tapauksessa jonkinlaisen vihjeen antaa, että saksalainen sotilasjätti haluaa perustaa Ukrainaan tehtaan saman vaunutyypin tuotantoa varten.)
Ukrainassa loistavan yhdysvaltalaisten HIMARS-raketinheitinten hankinta epäonnistui (Unkarille) diplomaattisista syistä, joten tämänlaista kyvykkyyttä ei tule jatkossakaan (Unkarilla) olemaan. HIMARS-hankintaa ei voi toivoa jatkossakaan, vaikka diplomaattisuhteet selviäisivätkin, sillä USA lupasi 400:n HIMARSin toimituksen Puolaan "kiitoksena" siitä, että puolalaiset luovuttivat osan Neuvostoliiton sotavarusteistaan ukrainalaisille. Näiden tuotanto sitoo Amerikan tuotantokapasiteettia useiksi vuosiksi, ja monet muutkin maat joutuvat niitä jonottamaan.
Vaikka Unkarin puolustusministeriö etsii jo vaihtoehtoa amerikkalaiselle HIMARS-järjestelmälle, konkretia asian suhteen näyttävää edelleen kaukaiselta. Vastaavia aseita löytyy esimerkiksi Etelä-Koreasta, Israelista ja Turkista. Unkarin asehankintojen suunnan perusteella on todennäköistä, että puolustusministeriö ostaa kahdesta jälkimmäisestä. Toisaalta on kyseenalaista, missä määrin Israelin nykytilanne mahdollistaa sotaviennin.
Ukrainan sota osoitti myös, että työkalujen määrä on usein tärkeämpää kuin niiden laatu. Lännenkin on vaikea kerätä maailmanmarkkinoilta tykistöammuksia, raketteja ja droneja Ukrainalle, jotka loppuvat nopeasti. Venäjä, jota tuskin voi väittää säästäväiseksi tässä asiassa, joutui myös hankkimaan tarvikkeita Pohjois-Koreasta. Samoin erityyppisille ammuksille on maailmassa enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Se, millaisia tarvikkeita Unkarin armeijalla on edellä mainituista, on pohjimmiltaan sotilassalaisuus. Asiantuntijat arvioivat jo saapuneiden tai saapuvien Hero kamikaze -droonien määrän noin tuhanneksi, mutta tykistö- ja panssarikranaattien sekä olkapäältä laukaisevien panssarintorjuntaohjusten määrästä ei ole vielä arvioita.
Jos sinulla on jo panssaroituja ajoneuvoja, käsiaseita ja jopa patruunoita näihin kaikkiin, on vielä yksi iso kysymysmerkki: logistiikka. Unkarissa rautatie ja yleiset tiet kestivät hädin tuskin neuvostotankkeja, jotka olivat 20 tonnia kevyempiä kuin Leopardit, mutta jopa yli 73 tonnia raskaampien saksalaisten tankkien merkittävä uudelleensijoittaminen täydellä varustelulla tarkoittaisi vakavaa, kirjaimellista voimakoetta.
"Liikennestrategian ja sotilaallisen toiminnan näkökulmasta maan itä- ja länsiosan yhdistäminen rautatiesilloille on suuri ongelma, koska vain kolme siltaa muodostaa yhteyden Tonavan kahden rannan välille: Újpest ja Eteläiset rautatiesillat Budapestissa ja Türr István -silta Bajassa" - epäilykset ilmaistaan Katonai Logisztika -tieteellisen lehden artikkelissa. Lisätään myös: raskaan sotakaluston kuljetukseen soveltuvia junavaunuja on saatavilla vain rajoitetusti.
Se, että panssarivaunut sijaitsevat Tatassa, on kylmän sodan perintöä. Varsovan liiton oppi oli, että konfliktin sattuessa unkarilaiset panssaroidut kiilat siirtyisivät länteen Itävallan läpi. Vaikka strateginen suunta muuttui Natoon liittymisen myötä, panssarivaunut jäivät maan luoteisosaan. Näin on, vaikka kansallinen sotilasstrategia ja kansallinen turvallisuusstrategia mainitsevat idän ja etelän suunnan uhan.
Logistiikan jälkeenjääneisyys on ongelma itäsiipeään vahvistavalle NATOlle. Vaikka Unkarin hallitus on jättänyt osan Unkarin rautatieverkosta luontoäidin huomaan, se ei voi puolustuksellisista syistä antaa sen tiettyjen elementtien mädäntyä kokonaan. Ei ole sattumaa, että EU:n infrarahoitusohjelmassa hallitus hakee rahoitusta useisiin kaksikäyttöhankkeisiin, jotka palvelisivat sekä siviili- että sotilaallista liikkuvuutta. Näitä ovat mm. rautatieasemien laajentaminen (Szolnok, Tata), itä-länsi-linjojen modernisointi ja Naton mahdollisesti käyttämien siltojen kapasiteetin muuntamista suuremmaksi. Tietysti sotilaallinen tavoite sopii myös hallitukselle: Näin voidaan helposti ohittaa pakolliset neuvottelut ja antaa hankkeen toimeenpano Mészáros-yhtiöille (Käänt. huomio: Orbánin bulvaanin yhtiö) - kuten se teki äskettäin Budapestin eteläisen kehäratahankkeen tapauksessa.
Suunnitellut kaksikäyttösillan peruskorjaukset koskevat 15 risteystä ja tarjouksessa on mukana myös uuden Csepelin rautatiesillan rakentaminen. Hallitus on asettanut investointien kokonaiskustannuksiksi 107 miljardia forinttia. Vaikka János Lázárin ministeriön valvoma tarjous saisikin vihreää valoa, voi silti kestää vuosia ennen kuin armeijan logistiset valmiudet ovat linjassa tulevan sotilasteknologian kanssa.
Ilmapuolustuksen on varmistettava kriittisenä infrastruktuurina pidettävien yleisten teiden, rautateiden ja siltojen turvallisuus, mutta esimerkki Unkarin yli viime vuonna lentäneestä droonista osoittaa selvästi haavoittuvuuden. Ministeriö hankki jo kesällä ilmapuolustussimulaatioon soveltuvia suihkukäyttöisiä ProTAR-droneja. Hallitus antoi myös äskettäin asetuksen, joka velvoittaa joitain valtion laitoksia ja yrityksiä huolehtimaan itse tilojensa suojauksesta drooneja vastaan.
Se, että NASAMS-ilmapuolustusjärjestelmän kaksi ensimmäistä patteria saapuivat hiljattain Unkariin, on iso askel eteenpäin ilmapuolustuksessa. Hallitus päätti norjalaisen asejärjestelmän hankinnasta vuonna 2020. Päätöksen mukaan odotetaan vielä 4 + 1 patterin saapumista ja skandinaavinen valmistaja on jo kouluttanut unkarilaiset sotilaat käyttämään aseita. Ammusten puutteen lievittämiseksi hallitus allekirjoitti muutama viikko sitten sopimuksen yhdeksän muun Euroopan maan kanssa Patriot-, IRIS-T- ja Arrow 3 -ilmapuolustusjärjestelmien yhteishankinnasta ja liittyi näin European Sky Shield -aloitteeseen, johon osallistuu 19 maata.
Tärkeä opetus naapurissa käyvästä sodasta on, että teknologinen kehitys ja siihen liittyvä taistelutavan muutos ei olisi vähentänyt, vaan itse asiassa lisännyt sotilaiden roolia. Tästä syystä ministeriö yrittää houkutella korkeammilla palkoilla ihmisiä Unkarin asevoimiin, joilla on tällä hetkellä 6 000 hengen henkilöstövaje. Esikuntapäällikön mukaan suurin pula on miehistötehtäviin sijoitetuista sotilaista. Asevelvollisuuden lakkauttamisen jälkeen on Unkarissa noussut erityisen herkäksi poliittiseksi aiheeksi, miten sotilaiden määrää lisätään. Paperilla vain puolet 20 000 reserviläissijoituksesta on toistaiseksi täytetty.
Ukraina pystyi selviytymään jo ensimmäisten kuukausien jälkeen reserviin ja rekrytoituun henkilöstöön luottaen. Vuonna 2014 alkaneesta matalan intensiteetin Donbassin konfliktista lähtien ukrainalaiset (kuten myös venäläiset) ovat rotatoineet joukkojaan. Lisäksi näissä molemmissa Neuvostoliitosta irronneessa valtiossa on edelleen olemassa pakollinen asepalvelus, joten suurimmalla osalla yhteiskuntaa oli sotilaskokemusta. Vertailun vuoksi Unkarin vapaaehtoisten värväytyjien määrä näyttää lähestyvän lasikattoa. Ratkaisua henkilöstömäärän lisäämiseen voisi tarjota asevelvollisuuden palauttaminen, mutta sen lisäksi, että toimella ei ole yhteiskunnallita tai poliittista legitimiteettiä, Unkarin puolustusvoimilla ei tällä hetkellä ole kapasiteettia, infrastruktuuria ja taloudellisia resursseja kouluttaa satoja tuhansia asevelvollisia.
www.hs.fi
www.iltalehti.fi
.