Mikoyan
Ylipäällikkö
Tuon version minäkin olen joskus kuullut erään tohtoriksi väitelleen suusta.
Umkhonto
Ylipäällikkö
Venäjän strategiset pommittajat lensivät kohti Britannian ilmatilaa – RAF:n hävittäjät ilmaan
Yllä venäläinen TU-160-kone ja alla brittiläinen Typhoon. Arkistokuvat. (KUVA: Reuters)
Julkaistu: 17.2. 20:46
Pohjanmerellä kohti Ison-Britannian ilmatilaa lentäneet TU 160 -koneet kuulunevat Venäjän kaukotoimintailmavoimille.
Kaksi Britannian kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n Typhoon-konetta nousi keskiviikkona iltapäivällä hälytystehtävään kohtaamaan kahta venäläistä pommikonetta, jotka lähestyivät Britannian ilmatilaa, kertoivat brittilehdet Daily Mail ja The Telegraph.
Britannian puolustusministeriö vahvisti kahden Tupolev Tu-160 koneen lähestymisen. Naton koodinimi konetyypille on Blackjack.
Venäläiskoneet eivät tälläkään kertaa, kuten eivät koskaan aikaisemminkaan, tulleet Britannian ilmatilaan. Puolustusministeriö luonnehti kuitenkin niiden lentävän alueella, joka ”kiinnostaa” Britanniaa, jonka ilmatila ulottuu 12 mailin päähän rannikolta.
Koneiden arveltiin kuuluvan Venäjän kaukotoimintailmavoimille, joiden tehtäviin kuuluu strateginen pommitus ja jonka koneet kykenevät kuljettamaan ydinaseita.
RAF:n Coningsbyn kentältä Lincolnshirestä nousseet Typhoonit saattoivat pommikoneita etelään Pohjanmeren yllä.
Typhoonia käytetään muun muassa torjuntahävittäjänä.
Venäläinen Tupolev TU-160. Arkistokuva.
(KUVA: Viktor Korotayev / Reuters)
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001120826.html
setämies
Kenraali
No anna palaa talvela. Koko stage on teikäläisen. Nyt vaan sanan säilä viuhumaan trollia vastaan?
setämies
Kenraali
Haluasitko minun allekirjoittavan edellisen?
Näitä lentoja ei ole ilmeisesti hetkeen aikaan ollutkaan? Olenkin jo ehtinyt huolestumaan eikö veli v enää härnääkään muita? Ja koska on meidän vuoro joutua taas 'koulukiusaamisen ' kohteeksi? Kyselee nimimerkki Tahtoo nähdä Hornetit EFHK:lla jälleen..
Venäjän strategiset pommittajat lensivät kohti Britannian ilmatilaa – RAF:n hävittäjät ilmaan
Yllä venäläinen TU-160-kone ja alla brittiläinen Typhoon. Arkistokuvat. (KUVA: Reuters)
Julkaistu: 17.2. 20:46
Pohjanmerellä kohti Ison-Britannian ilmatilaa lentäneet TU 160 -koneet kuulunevat Venäjän kaukotoimintailmavoimille.
Kaksi Britannian kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n Typhoon-konetta nousi keskiviikkona iltapäivällä hälytystehtävään kohtaamaan kahta venäläistä pommikonetta, jotka lähestyivät Britannian ilmatilaa, kertoivat brittilehdet Daily Mail ja The Telegraph.
Britannian puolustusministeriö vahvisti kahden Tupolev Tu-160 koneen lähestymisen. Naton koodinimi konetyypille on Blackjack.
Venäläiskoneet eivät tälläkään kertaa, kuten eivät koskaan aikaisemminkaan, tulleet Britannian ilmatilaan. Puolustusministeriö luonnehti kuitenkin niiden lentävän alueella, joka ”kiinnostaa” Britanniaa, jonka ilmatila ulottuu 12 mailin päähän rannikolta.
Koneiden arveltiin kuuluvan Venäjän kaukotoimintailmavoimille, joiden tehtäviin kuuluu strateginen pommitus ja jonka koneet kykenevät kuljettamaan ydinaseita.
RAF:n Coningsbyn kentältä Lincolnshirestä nousseet Typhoonit saattoivat pommikoneita etelään Pohjanmeren yllä.
Typhoonia käytetään muun muassa torjuntahävittäjänä.
Venäläinen Tupolev TU-160. Arkistokuva.
(KUVA: Viktor Korotayev / Reuters)
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001120826.html
En vaan kysyin oletko samaa mieltä.
setämies
Kenraali
En ihan noin jyrkkää näkökulmaa pysty jakamaan. En usko että alusmaan kohtalo kutsuisi irti pyristelevää suomea, MUTTA jos EU jäsenyyskään ei ole itäisen naapurin kepposia estänyt, en pysty näkemään millainen paalukone paaluttaisi tätä valtakuntaa aidosti puolueettomaksi oman tien kulkijaksi.
Suomi voi liittoutua täysin vapaasti länteen sotilaallisesti ilman EU jäsenyyttä.
Maidan
Respected Leader
Siihen aikaan tietääkseni Nl kovasti halusi levittää omaa kommari-ideologiaa joka paikaan.
Oma kansa näki nälkää ja puutetta kaikissa, mutta heidän piti mennää pilamaan elämää muuallekin, maksoi mitä maksoi. Toisaalta milloin Kremli ajatteli oman kansan parasta, eikä ihmishenki siellä koskaan ollut minkään arvoinen.
Vuonna 1978 Moskova antoi luvan afganistanilaisille kommareille tappaa silloisen presidentin Mohammed Daudin, vaikka mies oli NL:lle ihan ystävällinen, mutta Kremlin lahopäät halusi liittää Afganistanin maailman sosialistiseen systeemiin ja saada place d'armes (longement) eteenpäin, kohti Intian valtamerta.
Brezhnev ei tiennyt että antamalla Daudin tappoluvan avasi Pandorran lippan. Afganistanilaisilla kommunisteilla oli tuki vain armejassa, heitä repineet fraktio-taistelut, he ovat huonosti suunnitelluilla uudistuksilla asettaneet itseään vastaan kansan suuremman osan, ja kansa aloitti aseistetun taistelun heitä vastaan islamin iskulausein"
Lainasin aineistoa tästä:
http://grani.ru/opinion/sokolov/m.224597.html
Hyvin valaiseva kirjoitus.
Mutta asiasta toiseen:
Miksi Suomi ei osallistu huomisen 18.2 kolmen maiden puolustusministereiden tapaamiseen? Ruotsin, Liettuan ja Ukrainan? Siellä puidaan yhteistyön kysymyksiä.
Viimeksi muokattu:
setämies
Kenraali
Tosi on. Esimerkiksi olen kuullut, että joku Pohjois-atlantin alueella toimiva ulkoiluklubi saattaisi jopa olla kiinnostut tämän kaltaisesta prospectista, vaan kun jälleen kerran paalukone villiintyy ja eräät tahot ovat sitä mieltä että tontin länsilaitaan ei voi vedellä noin raskaalla kädellä.
Se on selvä fakta, että pelkkä eurooppalainen arvoyhteisö ei ole vakuuttanut "yhtenäisellä" rintamallaan itänaapuria, joten toiminta on mallia äärimmäisen härski. Ehkä isoin pelko takapuolessa on, että löyhän liiton sijaan meillä ei olisi liittoa ollenkaan eli esim. Tapaus T. Halonen jolloin poltelteltiin ideologisista syista siltoja moneen suuntaan. Onko löyhä tai heikko liitto sitten väärää turvallisuuden tunnetta, ratkeaa vain sillä miten pyrimme hyötymään liittosuhteista.
J0h1F
Ylipäällikkö
Suomen pitäisi lähteä vähintäänkin Israelin tasoiseen militarismiin, jotta todellisesti uskottava puolustus saataisiin täysin yksinään. Mikä ei sinänsä olisi välttämättä huono vaihtoehto muihinkaan ulkopoliittisiin tilanteisiin yhdistettynä.
Itse olen leikitellyt ajatuksella, että Suomi olisi Naton jäsen ilman EU-jäsenyyttä (mutta kuitenkin ETA:n jäsen), Norjan tapaan. Tällöin saisimme ETA:n hyödyt, ilman EU:n velvollisuuksia, ja Naton 5. artiklan suojan. Tämä toisaalta tarkoittaisi sitä, että Suomen olisi lähennyttävä Yhdysvaltoja merkittävästi, ainakin virallisella tasolla (pinnan allahan välit ovat olleet etenkin puolustusasioissa pitkään varsin hyvät). Nato-jäsenyys ylipäätäänkin suojaisi Suomea esimerkiksi siinä tapauksessa, että EU hajoaa.
Ongelmana täällä vain sitten on istuntosalin toinen puoli.
kausaliteetti
Luutnantti
Juuri näin: "tämä maa" sanan käyttö Suomen tilalla on yksi näistä. Obama muuten mielestäni viljelee "this countrya" aika taajaan.
Ihanne olisi että Suomi saisi suorat turvatakuut Yhdysvalloilta, epävirallisesti jo ollaan lähellä tätä lausuntojen perusteella.
Kahdenvälinen sopimus Yhdysvaltain kanssa vielä parempi, Suomi voisi onnistua sen vääntämään kun toimisi röyhkeästi.
Militarismi kyllä ja siihen rahoitusta niiltä ketä tässä nyt suojataan etulinjassa.
Laamanator
Eversti
Ei Yhdysvaltojen Suomelle antama tuki (poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen) perustu Suomeen ja suomalaisiin tai siihen, että suomalaiset ovat jotenkin niin hyviksiä, minkä vuoksi niitä on autettava. Se perustuu ainoastaan Yhdysvaltojen omiin itsekkäisiin intresseihin ja tarpeeseen hallita Suomen aluetta siinä suurvaltapoliittisessa pelissä, mikä nyt on meneillään. Suomen valtio ja suomalaiset eivät itsessään ole kiinnostavia, sillä ne ovat vain sattumalta alueella valmiiksi olevia statisteja. Suurin niistä saatava hyöty on lähinnä niiden valjastaminen Yhdysvaltojen tavoitteisiin siten, etteivät ainakaan siirry vastustajan eli tässä tapauksessa Venäjän puolelle.
Tässä hieman jännittyneessä tilanteessa Suomen kannattaa ottaa vastaan Yhdysvaltojen tarjoama tuki, koska siitä on valtakunnallemme hyötyä ja siltä osin intressit ovat yhtenevät. Suomen on oltava kuitenkin hyvin varovainen, ettei tule vahingossa sitoutuneeksi liikaa vieraan valtion etujen ajamiseen, mikä ei ole Suomen etujen mukaista. Yhtälailla Suomen etujen mukaista ei ole myöskään voimatasapainon horjuttaminen tai tilanteen kiristäminen Itämeren alueella, koska ne ovat Suomen kannalta täysin turhia ja ylimääräisiä rasitteita.
Sekään ei ole hyvä asia, että Yhdysvallat voivat kutsua itse itsensä Suomeen harjoittelemaan omia skenaarioitaan ja huolestuttavinta tässä on se, kuinka laimean reaktion tämä on poliitikoissa ja kansalaisissa aiheuttanut. Entä jos Venäjä kutsuisi itse itsensä Suomeen harjoittelemaan? Herättäisikö sekään mitään reaktiota?
En usko että ovat itse itseään kutsuneet, leikkivät mukana koska nykyinen hallitus on munaton.
Minuteman
Eversti
Ulkomaat Eurooppa
”Askeleen päässä maailmansodasta” – Putin saa ylistystä ja haukut venäläisiltä asiantuntijoilta
Erehdyksiä ei voida myöntää, sillä se olisi osoitus heikkoudesta.
Merkittävä osa Venäjän eliittiä teki suuren virheen luullessaan, että Donbass on vain alkua ja Ukraina veljeskansa, joka ”haluaa liittyä meihin”.
Näin katsoo Venäjän ulkopoliittinen taustavaikuttaja professori Sergei Karaganov haastattelussa, jossa hän muuten vakuuttaa Venäjän saavuttaneen kahden viime vuoden aikana loistavia ulkopoliittisia voittoja mutta myös suurenmoisia taloudellisia tappioita.
Haastattelussa ei erikseen mainita, että juuri presidentti Vladimir Putin on korostanut venäläisten ja ukrainalaisten olevan samaa kansaa.
New Times -lehti on ottanut jutun lähtökohdaksi Kremlin propagandan sisäisen ristiriidan: kaikki Venäjän ongelmat johtuvat virallisen tulkinnan mukaan ulkomaista, mutta samaan aikaan suurimmat Venäjän voitot on saavutettu niin ikään ulkopolitiikassa.
”Olemme sotaa edeltävässä tilassa”, julistaa New Times haastattelun otsikossa.
Karaganov johtaa arvostetun Moskovan talouskorkeakoulun (VSKE) kansainvälisen talouden ja politiikan tiedekuntaa. Hän linjaa, että maiden erilaiset vaikutuspiirit ovat luonnollisia, mutta jos asiantilan kieltää, siitä rangaistaan.
Krimin valtauksessa Karaganov ei näe moitittavaa, koska kaikki on ollut reaktiota läntisten kumppaneiden toimiin. Hän muistuttaa sanoneensa jo 15, 10 ja 7 vuotta sitten, että jos läntiset rakenteet tulevat Ukrainaan, seurauksena on sota.
Karaganov tulkitsee Ukrainan tilanteen Neuvostoliiton hajoamisen pitkittyneeksi jälkiseuraukseksi ja toteaa olevansa iloinen, koska tuli vain ”pieni sota”.
Toki ohimennen Karaganov kiinnittää huomiota myös siihen, että vasta Krimin liittämisen jälkeen Venäjän eliitille selvisi sekin, miten huonoon kuntoon Ukraina oli vajonnut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kuluneen 25 vuoden aikana.
Haastattelijan kriittisten kysymysten edessä Karaganov puolustautuu toteamalla, miten jokaiselle pätevälle taloustieteilijälle oli selvää jo 5–7 vuotta sitten, että Venäjän talous menee miinukselle, koska uudistuksia ei ole tehty.
Samalla hän korostaa, miten on ollut oikeassa pitäessään ”idioottimaisina” puheita Venäjästä energiasuurvaltana. Professori tiivistää asetelman taloudessa niin, että sekä valtaa pitävät että sitä vastustavat ovat eläneet luonnonvarojen tuotoilla – kuten suurin osa muutakin väestöä.
Ainoastaan kaikkein köyhin väestönosa ja pieni tehokkaasti toimivien joukko ovat Karaganovin mukaan olleet riippumattomia näistä hyödyistä. Nyt uudessa tilanteessa kaikkien pitää hänestä ansaita toimeentulonsa.
Venäjän ulkopolitiikan saavutukseksi Karaganov laskee sen, että kumppanit ovat nyt tottuneet siihen, että Venäjä toimii intresseistään lähtien ja niitä täytyy kunnioittaa.
Karaganov katsoo, että Venäjän asema on edullisempi kuin Neuvostoliiton aikana, jolloin sitä vastassa olivat niin Kiina kuin länsikin.
Tällä hetkellä Venäjä on Karaganovin mukaan ehdottomasti kansainvälinen vaikuttaja Yhdysvaltain ja Kiinan rinnalla. Samaan joukkoon voi professorin mukaan nousta joskus vielä Intia.
Hänestä Venäjän nykyinen ulkopolitiikka on pelastanut maailman demokraattiselta messianismilta eli maat saavat vapaasti valita suuntautumisensa. Ennen tätä demokraattista messianismia on eletty kristillisen ja kommunistisen messianismin kaudet, linjaa Karaganov.
Hän puolustaa Venäjän toimia Syyriassa korostamalla, kuinka sinne menemiseen valmistauduttiin pitkään. Ennen ratkaisuja pohdittiin, ollaanko mukana Lähi-idän hajoamisprosessissa, jonka seurauksena voi olla kymmeniä tuhansia potentiaalisia terroristeja.
Karaganov myöntää, että Syyrian politiikkaan ovat vaikuttaneet niin halu olla suurvalta kuin eteneminen länsisuhteissa uuteen, Ukrainan jälkeiseen tilanteeseen. Professorin mielestä sotaa Syyriassa ei liioin voida voittaa, ja ennen muuta hän varoittaa sekaantumasta johonkin uuteen konfliktiin.
Hän toteaa olevansa huolissaan konfliktista Turkin kanssa, jonka toimiin reagoitiin tunteenomaisesti. Sen sijaan Pekingin suunnalla Karaganov ei huolia näe: häntä ei häiritse, vaikka Venäjä näyttäisi nuoremmalta veljeltä taloussuhteissa Kiinan kanssa.
”Askeleen päässä maailmansodasta”, otsikoi toinen kansainvälisten suhteiden asiantuntija juttunsa Slonissa. Vladimir Frolov vertailee Putinin puhetta Münchenin turvallisuuskokouksessa 2007 ja pääministeri Dmitri Medvedevin tämänvuotista esiintymistä.
Frolovin mukaan molemmat olivat kutsuja vuoropuheluun. Putin ehdotti paluuta kylmän sodan aikaan, jolloin Moskova ja Washington ratkoivat kansainvälisiä kysymyksiä mutta niin, että se tehtäisiin vain Venäjän ehdoilla ja vielä Moskovan luomassa rinnakkaistodellisuudessa. Se eroaa huomattavasti siitä, miten muut asiat näkevät.
Medvedev ehdotti Frolovin tulkinnassa toimimista kuten 2008 Georgian sodan jälkeen tehtiin: oltaisiin kuin lännen ja Venäjän välillä ei olisi tapahtunut mitään dramaattista vuosina 2014–2015 ja palautetaan suhteet ennalleen.
Venäjä haluaa Frolovin mukaan eroon sitä vastaan suunnatuista pakotteista. Se ei kuitenkaan voi sisäpoliittisista syistä neuvotella, mitä pitäisi tehdä niiden poistamiseksi, koska silloin pitäisi tunnustaa tehdyt virheet.
Frolov muistuttaa ulkopoliittisten saavutusten olevan keskeinen perusta valtaa pitävien nauttimalle tuelle. Niinpä erehdyksiä ei voida myöntää, koska se olisi heikkouden osoitus. Näin joudutaan luomaan rinnakkainen todellisuus, jossa kaikki vastuu on lännellä.
Frolov toteaa senkin, että kaikki ovat kyllä tienneet, miten Venäjä kykenee valtaamaan Baltian kolmessa vuorokaudessa. Ennen Krimiä ja maan länsirajoilla pidettäviä jatkuvia sotaharjoituksia kenenkään päähän ei vain ollut pälkähtänyt, että Venäjä voisi todella näin menetellä.
”Askeleen päässä maailmansodasta” – Putin saa ylistystä ja haukut venäläisiltä asiantuntijoilta
Erehdyksiä ei voida myöntää, sillä se olisi osoitus heikkoudesta.
Merkittävä osa Venäjän eliittiä teki suuren virheen luullessaan, että Donbass on vain alkua ja Ukraina veljeskansa, joka ”haluaa liittyä meihin”.
Näin katsoo Venäjän ulkopoliittinen taustavaikuttaja professori Sergei Karaganov haastattelussa, jossa hän muuten vakuuttaa Venäjän saavuttaneen kahden viime vuoden aikana loistavia ulkopoliittisia voittoja mutta myös suurenmoisia taloudellisia tappioita.
Haastattelussa ei erikseen mainita, että juuri presidentti Vladimir Putin on korostanut venäläisten ja ukrainalaisten olevan samaa kansaa.
New Times -lehti on ottanut jutun lähtökohdaksi Kremlin propagandan sisäisen ristiriidan: kaikki Venäjän ongelmat johtuvat virallisen tulkinnan mukaan ulkomaista, mutta samaan aikaan suurimmat Venäjän voitot on saavutettu niin ikään ulkopolitiikassa.
”Olemme sotaa edeltävässä tilassa”, julistaa New Times haastattelun otsikossa.
Karaganov johtaa arvostetun Moskovan talouskorkeakoulun (VSKE) kansainvälisen talouden ja politiikan tiedekuntaa. Hän linjaa, että maiden erilaiset vaikutuspiirit ovat luonnollisia, mutta jos asiantilan kieltää, siitä rangaistaan.
Krimin valtauksessa Karaganov ei näe moitittavaa, koska kaikki on ollut reaktiota läntisten kumppaneiden toimiin. Hän muistuttaa sanoneensa jo 15, 10 ja 7 vuotta sitten, että jos läntiset rakenteet tulevat Ukrainaan, seurauksena on sota.
Karaganov tulkitsee Ukrainan tilanteen Neuvostoliiton hajoamisen pitkittyneeksi jälkiseuraukseksi ja toteaa olevansa iloinen, koska tuli vain ”pieni sota”.
Toki ohimennen Karaganov kiinnittää huomiota myös siihen, että vasta Krimin liittämisen jälkeen Venäjän eliitille selvisi sekin, miten huonoon kuntoon Ukraina oli vajonnut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kuluneen 25 vuoden aikana.
Haastattelijan kriittisten kysymysten edessä Karaganov puolustautuu toteamalla, miten jokaiselle pätevälle taloustieteilijälle oli selvää jo 5–7 vuotta sitten, että Venäjän talous menee miinukselle, koska uudistuksia ei ole tehty.
Samalla hän korostaa, miten on ollut oikeassa pitäessään ”idioottimaisina” puheita Venäjästä energiasuurvaltana. Professori tiivistää asetelman taloudessa niin, että sekä valtaa pitävät että sitä vastustavat ovat eläneet luonnonvarojen tuotoilla – kuten suurin osa muutakin väestöä.
Ainoastaan kaikkein köyhin väestönosa ja pieni tehokkaasti toimivien joukko ovat Karaganovin mukaan olleet riippumattomia näistä hyödyistä. Nyt uudessa tilanteessa kaikkien pitää hänestä ansaita toimeentulonsa.
Venäjän ulkopolitiikan saavutukseksi Karaganov laskee sen, että kumppanit ovat nyt tottuneet siihen, että Venäjä toimii intresseistään lähtien ja niitä täytyy kunnioittaa.
Karaganov katsoo, että Venäjän asema on edullisempi kuin Neuvostoliiton aikana, jolloin sitä vastassa olivat niin Kiina kuin länsikin.
Tällä hetkellä Venäjä on Karaganovin mukaan ehdottomasti kansainvälinen vaikuttaja Yhdysvaltain ja Kiinan rinnalla. Samaan joukkoon voi professorin mukaan nousta joskus vielä Intia.
Hänestä Venäjän nykyinen ulkopolitiikka on pelastanut maailman demokraattiselta messianismilta eli maat saavat vapaasti valita suuntautumisensa. Ennen tätä demokraattista messianismia on eletty kristillisen ja kommunistisen messianismin kaudet, linjaa Karaganov.
Hän puolustaa Venäjän toimia Syyriassa korostamalla, kuinka sinne menemiseen valmistauduttiin pitkään. Ennen ratkaisuja pohdittiin, ollaanko mukana Lähi-idän hajoamisprosessissa, jonka seurauksena voi olla kymmeniä tuhansia potentiaalisia terroristeja.
Karaganov myöntää, että Syyrian politiikkaan ovat vaikuttaneet niin halu olla suurvalta kuin eteneminen länsisuhteissa uuteen, Ukrainan jälkeiseen tilanteeseen. Professorin mielestä sotaa Syyriassa ei liioin voida voittaa, ja ennen muuta hän varoittaa sekaantumasta johonkin uuteen konfliktiin.
Hän toteaa olevansa huolissaan konfliktista Turkin kanssa, jonka toimiin reagoitiin tunteenomaisesti. Sen sijaan Pekingin suunnalla Karaganov ei huolia näe: häntä ei häiritse, vaikka Venäjä näyttäisi nuoremmalta veljeltä taloussuhteissa Kiinan kanssa.
”Askeleen päässä maailmansodasta”, otsikoi toinen kansainvälisten suhteiden asiantuntija juttunsa Slonissa. Vladimir Frolov vertailee Putinin puhetta Münchenin turvallisuuskokouksessa 2007 ja pääministeri Dmitri Medvedevin tämänvuotista esiintymistä.
Frolovin mukaan molemmat olivat kutsuja vuoropuheluun. Putin ehdotti paluuta kylmän sodan aikaan, jolloin Moskova ja Washington ratkoivat kansainvälisiä kysymyksiä mutta niin, että se tehtäisiin vain Venäjän ehdoilla ja vielä Moskovan luomassa rinnakkaistodellisuudessa. Se eroaa huomattavasti siitä, miten muut asiat näkevät.
Medvedev ehdotti Frolovin tulkinnassa toimimista kuten 2008 Georgian sodan jälkeen tehtiin: oltaisiin kuin lännen ja Venäjän välillä ei olisi tapahtunut mitään dramaattista vuosina 2014–2015 ja palautetaan suhteet ennalleen.
Venäjä haluaa Frolovin mukaan eroon sitä vastaan suunnatuista pakotteista. Se ei kuitenkaan voi sisäpoliittisista syistä neuvotella, mitä pitäisi tehdä niiden poistamiseksi, koska silloin pitäisi tunnustaa tehdyt virheet.
Frolov muistuttaa ulkopoliittisten saavutusten olevan keskeinen perusta valtaa pitävien nauttimalle tuelle. Niinpä erehdyksiä ei voida myöntää, koska se olisi heikkouden osoitus. Näin joudutaan luomaan rinnakkainen todellisuus, jossa kaikki vastuu on lännellä.
Frolov toteaa senkin, että kaikki ovat kyllä tienneet, miten Venäjä kykenee valtaamaan Baltian kolmessa vuorokaudessa. Ennen Krimiä ja maan länsirajoilla pidettäviä jatkuvia sotaharjoituksia kenenkään päähän ei vain ollut pälkähtänyt, että Venäjä voisi todella näin menetellä.
Ei niin, vain omien intressiensä takia.