Deeiii
Eversti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Ei varmasti kannata kategorisesti antaa periksi. Mutten näe mitään järkevää syytä, miksi kannattaisi ehdoin tahdoin ärsyttää ja suhteita jäähdyttää.
Maarajaa lukuunottamatta totta, mutta irrelevanttia. Ellei sitten haluta perustaa puolustuspolitiikkaa ideologiaan ja kauniiseen ajatukseen demokratioiden solidaarisuudesta; mutta sen toimivuus nähtiin mielestäni jo Kansainliiton tapauksessa.
Josta nähdäkseni seuraa myös se, että Venäjä on ainoa suurvalta, jonka varpaille tallomisen suhteen kannattaa olla todella varovainen.
Minusta Suomen ja muiden pienten maiden turvallisuuspolitiikan kolme ohjaavaa lähtökohtaa ovat seuraavat, ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä:
1. Vältetään joutumasta osalliseksi sotaan.
2. Vältetään joutumasta osalliseksi sotaan.
3. Vältetään joutumasta osalliseksi sotaan.
Jos joudumme ylipäätään sotaan, olisi se tälle maalle niin iso katastrofi, ettei se siitä juuri parane vaikka puolellamme olisi NATO tai itse arkkienkeli Mikael.
Liittoutumisella on myös hintansa, ja se on rauhan ajan suhteiden jäähtyminen. Jos rauha on joka tapauksessa paljon todennäköisempää kuin sota, niin rationaalisesti ajatellen kannattaa pyrkiä mieluummin maksimoimaan rauhan ajan hyötyjä kuin tavoittelemaan pientä pudotusta sodan todennäköisyydessä tai sen haitoissa.
Semminkin, kun ilman kunnon kristallipalloa ole selvää, vähentääkö liittouman jäsenyys todella sodan todennäköisyyttä - vai voiko se jopa lisätä sitä. Eikä sekään ole ollenkaan selvää, vähentäisikö liittouman jäsenyys sodan haittoja: mielestäni enemmän sotivia osapuolia tarkoittaa paremminkin suurempia vahinkoja.
Liittoutuminen on rationaalinen vaihtoehto, jos uskoo johonkin seuraavista:
1) Ilman liittoutumista sodan todennäköisyys on kohtalaisen suuri, ja liittoutumisen kanssa se on merkittävästi - ehkä kertaluokkaa - pienempi.
2) Liittoutuminen ei merkittävästi vaikuta esimerkiksi kauppasuhteisiin tai muuhun rauhan ajan yhteistyöhön, ja/tai Venäjän suhteilla ei ole meille merkitystä.
3) Liittouman apu olisi tosipaikan tullen niin tehokasta, että sodan haittojen sijaan olisimme sodassa hyötyvällä puolella, tai ainakin sodan vahingot voitaisiin eliminoida melkein kokonaan.
Kannattaa huomata, että vaikka Baltian maiden ja Venäjän välit olivat jo ennen liittoutumista niin hyiset, että esimerkiksi tuo kohta 2) piti paikkansa. Meillä on vähän eri tilanne.
Muiden puolesta en osaa puhua, mutta itselläni ei ole kyllä minkäänlaista USA-ärtymystä pelissä. Se kyllä on mielestäni ilmiselvää - kun amerikkalaiset itsekin tämän monta kertaa vuodessa toteavat - että heidän painopisteensä siirtyy Tyynelle merelle, ja että heidän mielestään Euroopan pitäisi oppia tulemaan toimeen omin voimin.
AlphaBravo kirjoitti:
Ei varmasti kannata kategorisesti antaa periksi. Mutten näe mitään järkevää syytä, miksi kannattaisi ehdoin tahdoin ärsyttää ja suhteita jäähdyttää.
AlphaBravo kirjoitti:
Maarajaa lukuunottamatta totta, mutta irrelevanttia. Ellei sitten haluta perustaa puolustuspolitiikkaa ideologiaan ja kauniiseen ajatukseen demokratioiden solidaarisuudesta; mutta sen toimivuus nähtiin mielestäni jo Kansainliiton tapauksessa.
AlphaBravo kirjoitti:
Josta nähdäkseni seuraa myös se, että Venäjä on ainoa suurvalta, jonka varpaille tallomisen suhteen kannattaa olla todella varovainen.
AlphaBravo kirjoitti:
Minusta Suomen ja muiden pienten maiden turvallisuuspolitiikan kolme ohjaavaa lähtökohtaa ovat seuraavat, ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä:
1. Vältetään joutumasta osalliseksi sotaan.
2. Vältetään joutumasta osalliseksi sotaan.
3. Vältetään joutumasta osalliseksi sotaan.
Jos joudumme ylipäätään sotaan, olisi se tälle maalle niin iso katastrofi, ettei se siitä juuri parane vaikka puolellamme olisi NATO tai itse arkkienkeli Mikael.
Liittoutumisella on myös hintansa, ja se on rauhan ajan suhteiden jäähtyminen. Jos rauha on joka tapauksessa paljon todennäköisempää kuin sota, niin rationaalisesti ajatellen kannattaa pyrkiä mieluummin maksimoimaan rauhan ajan hyötyjä kuin tavoittelemaan pientä pudotusta sodan todennäköisyydessä tai sen haitoissa.
Semminkin, kun ilman kunnon kristallipalloa ole selvää, vähentääkö liittouman jäsenyys todella sodan todennäköisyyttä - vai voiko se jopa lisätä sitä. Eikä sekään ole ollenkaan selvää, vähentäisikö liittouman jäsenyys sodan haittoja: mielestäni enemmän sotivia osapuolia tarkoittaa paremminkin suurempia vahinkoja.
Liittoutuminen on rationaalinen vaihtoehto, jos uskoo johonkin seuraavista:
1) Ilman liittoutumista sodan todennäköisyys on kohtalaisen suuri, ja liittoutumisen kanssa se on merkittävästi - ehkä kertaluokkaa - pienempi.
2) Liittoutuminen ei merkittävästi vaikuta esimerkiksi kauppasuhteisiin tai muuhun rauhan ajan yhteistyöhön, ja/tai Venäjän suhteilla ei ole meille merkitystä.
3) Liittouman apu olisi tosipaikan tullen niin tehokasta, että sodan haittojen sijaan olisimme sodassa hyötyvällä puolella, tai ainakin sodan vahingot voitaisiin eliminoida melkein kokonaan.
Kannattaa huomata, että vaikka Baltian maiden ja Venäjän välit olivat jo ennen liittoutumista niin hyiset, että esimerkiksi tuo kohta 2) piti paikkansa. Meillä on vähän eri tilanne.
AlphaBravo kirjoitti:
Muiden puolesta en osaa puhua, mutta itselläni ei ole kyllä minkäänlaista USA-ärtymystä pelissä. Se kyllä on mielestäni ilmiselvää - kun amerikkalaiset itsekin tämän monta kertaa vuodessa toteavat - että heidän painopisteensä siirtyy Tyynelle merelle, ja että heidän mielestään Euroopan pitäisi oppia tulemaan toimeen omin voimin.
