Hikipedia on hyvä esimerkki suomalaisesta kansanluonteesta (joskin saattaahan tuo olla kopio jostakin vastaavasta viritelmästä maailmalta, mutta siitä huolimatta). Siis pitää olla jollakin tavalla maanisdepressiivinen jotta alkaa kirjoittelemaan kaikkea tuota.
Hikipedia on hyvä esimerkki suomalaisesta kansanluonteesta (joskin saattaahan tuo olla kopio jostakin vastaavasta viritelmästä maailmalta, mutta siitä huolimatta). Siis pitää olla jollakin tavalla maanisdepressiivinen jotta alkaa kirjoittelemaan kaikkea tuota.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Nojoo, aika vilkas mielikuvitus täytyy olla, tuon kirjoittamiseen, mutta toisaalta kuvaa hyvin NL:n suunnitelmataloutta ja kommunismia.
On kai jenkkienkin risteilyohjuksia joskus väsähtänyt taipaleelle? Eihän tuossa sinällään mitään ihmeellistä ole.
Minuteman
Eversti
Ulkomaat Eurooppa
Armoton arvio: Venäjä on jäänyt ansaan – ”Minkäänlaista järkevää talouspolitiikkaa ei harjoiteta”
Putinin vastuu kriisistä on erittäin suuri, sanoo venäläinen taloustieteilijä.
Anne Kuorsalo
21.10.2015 07:30
Venäjää odottaa vähintään vuosikymmen ilman talouskasvua, ennustaa professori ja kokenut taloustieteilijä Jevgeni Gontmaher. Missään ei näy halua toteuttaa uudistuksia, jotka irrottaisivat maan öljy- ja kaasuansasta.
”Jos reformit aloitettaisiinkin, niiden toteuttaminen vaatisi vuosia. Kyse on erittäin monimutkaisista myös sosiaalisista ja poliittisista ratkaisuista, joiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien päästä”, Gontmaher sanoo.
Monet jopa lännessä kiittelevät Venäjän 2000-luvun alun voimakasta talouskasvua presidentti Vladimir Putinin ansioksi. Toisten mielestä kyse on ollut ensisijaisesti öljyn hinnasta.
Gontmaherin arvio Putinin kolmannesta presidenttikaudesta on kuitenkin armoton.
”Öljyn hinta ei nouse, mutta maassa ei harjoiteta minkäänlaista järkevää talouspolitiikkaa eikä hallituksenkaan anneta sitä tehdä. Seurauksena meillä on järjestelmäkriisi eikä vain talouskriisi, mutta juuri taloudessa Putinin panos ja vastuu kriisistä on hyvin suuri.”
Talousprofessori muistuttaa, miten talouskasvun vauhti laantui jo 2013. Silloin öljyn hinta oli vielä yli 100 dollaria barrelilta eikä maata vastaan ollut talouspakotteita.
”Tuolloin bkt kasvoi vain 1,3 prosenttia ja kaikki johtui juuri Putinin politiikasta. Kaikki sen jälkeen tapahtunut, öljyn hinnan lasku ja sanktiot, ovat vain lisänneet kierrettä.”
Nykytilannetta Jevgeni Gontmaher kuvaa lievästi sanottuna ”erittäin hankalaksi” ja selittää kehityksestä kaksi kolmasosaa Putinin politiikalla tai paremminkin sen puuttumisella.
”Perustuslain mukaan presidentti vastaa ulko- ja sisäpolitiikan peruslinjauksista, mutta ainakaan sisäpolitiikassa Putin ei tee sitä. Öljyn hinnan laskun ja sanktioiden osuus talousvaikeuksista on noin 15 prosentin luokkaa. Ne eivät ole niin merkittäviä tekijöitä.”
Koska talouspolitiikassa ei kyetä pitkäjänteiseen päätöksentekoon, seuraavan vuosikymmenen aikana Gontmaherin mielestä ei ole tiedossa mitään hyvää.
”Jos tulee kasvua, se on pelkästään tilastollista, puoli tai puolitoista prosenttia bkt:sta.”
”Tällainen kasvu ei merkitse mitään, koska todellinen kehitys Venäjällä vaatii vähintään viiden prosentin vuosittaisia kasvulukuja ja uutta, laadullista kasvua. Ei niin, että kasvua tulisi energiahintojen ansiosta vaan uusien ajanmukaisten työpaikkojen avulla ja uusilla toimialueilla.”
Kun talouskasvua ei ole näköpiirissä, tiedossa ovat vaikeat ajat.
”Meitä odottaa sosiaalisten mittareiden voimakas lasku. Toki se on vähittäistä mutta jatkuu kaikkien tulevien vuosien ajan.”
Pois huonosta kierteestä päästään vain uudistamalla valtiota ja purkamalla tilanne, jota Jevgeni Gontmaher kuvaa valtion yksityistämiseksi. Hänestä ainoa voima muutosten toteuttajiksi löytyy valtakoneiston sisältä.
”Jokin ryhmä käy tyytymättömäksi nykytilanteeseen jostain syystä. Rahavirrat kulkevat heidän ohitseen tai sitten heille tulee tuntemus vaarasta ja itsesäilytysvaisto alkaa toimia. Tilannehan on sellainen, että kyse on koko maan kohtalosta. Silloin tapahtuu eliitin sisäinen vallankaappaus.”
Mitä sitten pitää tehdä?
Gontmaherin mukaan resepti on selkeä ja toteuttamisessa on kyse nimenomaan poliittisesta tahdosta.
”Pitää hajauttaa päätöksenteko ja uudelleenarvioida valtion tehtävät. Lisäksi valtion pitää lopettaa nykyinen rahavirtojen kontrollointi samoin kuin kaikki valtion yhtiöt.”
Gontmaher on mukana ryhmässä, jonka on perustanut talousuudistajana tunnettu entinen varapääministeri Aleksei Kudrin. Kansalaisaloitteiden komitea -niminen ryhmä on linjannut vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle.
Gontmaher on tehnyt mittavan tutkijan uran mutta toiminut myös apulaissosiaaliministerinä 1993–1994 ja sen jälkeen pitkään johtotehtävissä hallituksen alaisissa toimielimissä.
Putinin kausi pitää Jevgeni Gontmaherin mielestä jakaa eri vaiheisiin, jotta sitä pystytään arvioimaan.
Kritiikistä huolimatta hän antaa Putinille tunnustusta, silloin kun on aihetta. Tämän pääministerikaudella tuloksia tuli.
”Putin sai paljon aikaan hallituksen johdossa 2008–2012. Pääministerinä hänellä oli tärkeä osa siinä, ettei vuosien 2008–2009 talouskriisistä tullut tuhoisaa”, Gontmaher sanoo.
”Energian hinnat laskivat varsin jyrkästi ja talouskasvu hidastui mutta alkoi sitten uudestaan. Putinin panos kasvun aikaansaamisessa oli iso. Hänen ansiokseen voi laskea enemmän kuin puolet tästä menestyksestä.”
Putinin ensimmäisellä presidenttikaudella (2000–2004) myönteiseen talouskehitykseen vaikuttivat Gontmaherin mukaan sekä öljyn hinta että Putinin politiikka.
”Putin ei estänyt uudistuksia, jotka olivat niin sanotussa Grefin ohjelmassa”, hän sanoo.
Grefin ohjelman keskeisiä toteuttajia olivat talouskehityksen ministeri German Gref ja silloinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin.
”Talouskasvusta puolet oli öljyn hinnan ja puolet Putinin ansiota.”
Tällä hetkellä Gref johtaa Venäjän suurinta pankkia, Sberbankia.
Toista Putinin presidenttikautta 2004–2008 Gontmaher luonnehtii epäonnistumiseksi.
”Hän jätti käyttämättä hyvän tilaisuuden irrottaa Venäjä riippuvuudesta raaka-aineisiin. Öljyn hinnan nousu jatkui”, hän sanoo.
”Putin olisi voinut tehdä paljon, koska kannatus oli korkealla, mutta hänen roolinsa talouskehityksessä oli jopa kielteinen. Toki perustettiin vakausrahasto, kuten rahastoa silloin kutsuttiin, mutta talouskasvu nojasi vain energian hintojen nousuun.”
”Kukaan ei tiedä Venäjän suuntaa, koska kukaan ei pääse Putinin pään sisälle” – ensimmäinen osa Jevgeni Gontmaherin haastattelusta on luettavissa täältä.
Haastattelu on tehty Skypellä ja sen teossa ovat avustaneet Vladislav Bykov ja Olga Derkach.
Armoton arvio: Venäjä on jäänyt ansaan – ”Minkäänlaista järkevää talouspolitiikkaa ei harjoiteta”
Putinin vastuu kriisistä on erittäin suuri, sanoo venäläinen taloustieteilijä.
Anne Kuorsalo
21.10.2015 07:30
Venäjää odottaa vähintään vuosikymmen ilman talouskasvua, ennustaa professori ja kokenut taloustieteilijä Jevgeni Gontmaher. Missään ei näy halua toteuttaa uudistuksia, jotka irrottaisivat maan öljy- ja kaasuansasta.
”Jos reformit aloitettaisiinkin, niiden toteuttaminen vaatisi vuosia. Kyse on erittäin monimutkaisista myös sosiaalisista ja poliittisista ratkaisuista, joiden vaikutukset voivat näkyä vasta vuosien päästä”, Gontmaher sanoo.
Monet jopa lännessä kiittelevät Venäjän 2000-luvun alun voimakasta talouskasvua presidentti Vladimir Putinin ansioksi. Toisten mielestä kyse on ollut ensisijaisesti öljyn hinnasta.
Gontmaherin arvio Putinin kolmannesta presidenttikaudesta on kuitenkin armoton.
”Öljyn hinta ei nouse, mutta maassa ei harjoiteta minkäänlaista järkevää talouspolitiikkaa eikä hallituksenkaan anneta sitä tehdä. Seurauksena meillä on järjestelmäkriisi eikä vain talouskriisi, mutta juuri taloudessa Putinin panos ja vastuu kriisistä on hyvin suuri.”
Talousprofessori muistuttaa, miten talouskasvun vauhti laantui jo 2013. Silloin öljyn hinta oli vielä yli 100 dollaria barrelilta eikä maata vastaan ollut talouspakotteita.
”Tuolloin bkt kasvoi vain 1,3 prosenttia ja kaikki johtui juuri Putinin politiikasta. Kaikki sen jälkeen tapahtunut, öljyn hinnan lasku ja sanktiot, ovat vain lisänneet kierrettä.”
Nykytilannetta Jevgeni Gontmaher kuvaa lievästi sanottuna ”erittäin hankalaksi” ja selittää kehityksestä kaksi kolmasosaa Putinin politiikalla tai paremminkin sen puuttumisella.
”Perustuslain mukaan presidentti vastaa ulko- ja sisäpolitiikan peruslinjauksista, mutta ainakaan sisäpolitiikassa Putin ei tee sitä. Öljyn hinnan laskun ja sanktioiden osuus talousvaikeuksista on noin 15 prosentin luokkaa. Ne eivät ole niin merkittäviä tekijöitä.”
Koska talouspolitiikassa ei kyetä pitkäjänteiseen päätöksentekoon, seuraavan vuosikymmenen aikana Gontmaherin mielestä ei ole tiedossa mitään hyvää.
”Jos tulee kasvua, se on pelkästään tilastollista, puoli tai puolitoista prosenttia bkt:sta.”
”Tällainen kasvu ei merkitse mitään, koska todellinen kehitys Venäjällä vaatii vähintään viiden prosentin vuosittaisia kasvulukuja ja uutta, laadullista kasvua. Ei niin, että kasvua tulisi energiahintojen ansiosta vaan uusien ajanmukaisten työpaikkojen avulla ja uusilla toimialueilla.”
Kun talouskasvua ei ole näköpiirissä, tiedossa ovat vaikeat ajat.
”Meitä odottaa sosiaalisten mittareiden voimakas lasku. Toki se on vähittäistä mutta jatkuu kaikkien tulevien vuosien ajan.”
Pois huonosta kierteestä päästään vain uudistamalla valtiota ja purkamalla tilanne, jota Jevgeni Gontmaher kuvaa valtion yksityistämiseksi. Hänestä ainoa voima muutosten toteuttajiksi löytyy valtakoneiston sisältä.
”Jokin ryhmä käy tyytymättömäksi nykytilanteeseen jostain syystä. Rahavirrat kulkevat heidän ohitseen tai sitten heille tulee tuntemus vaarasta ja itsesäilytysvaisto alkaa toimia. Tilannehan on sellainen, että kyse on koko maan kohtalosta. Silloin tapahtuu eliitin sisäinen vallankaappaus.”
Mitä sitten pitää tehdä?
Gontmaherin mukaan resepti on selkeä ja toteuttamisessa on kyse nimenomaan poliittisesta tahdosta.
”Pitää hajauttaa päätöksenteko ja uudelleenarvioida valtion tehtävät. Lisäksi valtion pitää lopettaa nykyinen rahavirtojen kontrollointi samoin kuin kaikki valtion yhtiöt.”
Gontmaher on mukana ryhmässä, jonka on perustanut talousuudistajana tunnettu entinen varapääministeri Aleksei Kudrin. Kansalaisaloitteiden komitea -niminen ryhmä on linjannut vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle.
Gontmaher on tehnyt mittavan tutkijan uran mutta toiminut myös apulaissosiaaliministerinä 1993–1994 ja sen jälkeen pitkään johtotehtävissä hallituksen alaisissa toimielimissä.
Putinin kausi pitää Jevgeni Gontmaherin mielestä jakaa eri vaiheisiin, jotta sitä pystytään arvioimaan.
Kritiikistä huolimatta hän antaa Putinille tunnustusta, silloin kun on aihetta. Tämän pääministerikaudella tuloksia tuli.
”Putin sai paljon aikaan hallituksen johdossa 2008–2012. Pääministerinä hänellä oli tärkeä osa siinä, ettei vuosien 2008–2009 talouskriisistä tullut tuhoisaa”, Gontmaher sanoo.
”Energian hinnat laskivat varsin jyrkästi ja talouskasvu hidastui mutta alkoi sitten uudestaan. Putinin panos kasvun aikaansaamisessa oli iso. Hänen ansiokseen voi laskea enemmän kuin puolet tästä menestyksestä.”
Putinin ensimmäisellä presidenttikaudella (2000–2004) myönteiseen talouskehitykseen vaikuttivat Gontmaherin mukaan sekä öljyn hinta että Putinin politiikka.
”Putin ei estänyt uudistuksia, jotka olivat niin sanotussa Grefin ohjelmassa”, hän sanoo.
Grefin ohjelman keskeisiä toteuttajia olivat talouskehityksen ministeri German Gref ja silloinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin.
”Talouskasvusta puolet oli öljyn hinnan ja puolet Putinin ansiota.”
Tällä hetkellä Gref johtaa Venäjän suurinta pankkia, Sberbankia.
Toista Putinin presidenttikautta 2004–2008 Gontmaher luonnehtii epäonnistumiseksi.
”Hän jätti käyttämättä hyvän tilaisuuden irrottaa Venäjä riippuvuudesta raaka-aineisiin. Öljyn hinnan nousu jatkui”, hän sanoo.
”Putin olisi voinut tehdä paljon, koska kannatus oli korkealla, mutta hänen roolinsa talouskehityksessä oli jopa kielteinen. Toki perustettiin vakausrahasto, kuten rahastoa silloin kutsuttiin, mutta talouskasvu nojasi vain energian hintojen nousuun.”
”Kukaan ei tiedä Venäjän suuntaa, koska kukaan ei pääse Putinin pään sisälle” – ensimmäinen osa Jevgeni Gontmaherin haastattelusta on luettavissa täältä.
Haastattelu on tehty Skypellä ja sen teossa ovat avustaneet Vladislav Bykov ja Olga Derkach.
Minuteman
Eversti
Ulkomaat Eurooppa
Entinen venäläisministeri: ”Kukaan ei tiedä Venäjän suuntaa, koska kukaan ei pääse Putinin pään sisälle”
"Venäläisten aivoja ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti roskattu."
Venäjän valtiosta on tullut yksityistetty korporaatio, joka ei kuulu enää kansalaisilleen. Tätä mieltä on professori ja 1990-luvulla hallituksessa varaministerinä toiminut kansalaisvaikuttaja Jevgeni Gontmaher.
”Tästä juontavat kaikki poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Korporaatio ei tarvitse normaalia, kilpailulle perustuvaa poliittista elämää eikä erilaisia näkökulmia esitteleviä medioita. Valtio on superkeskitetty, katsotaan vaikka paikallishallintoa, joka on tosiasiallisesti hävinnyt”, Gontmaher pohtii.
Hän on mukana talousuudistajana tunnetun entisen varapääministerin Aleksei Kudrinin perustamassa kansalaisaloitteiden komiteana tunnetussa ryhmässä. Se on linjannut vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle. Gontmaher on tehnyt pitkän tutkijan uran, mutta toimi myös varasosiaaliministerinä vuosina 1993-94 ja sen jälkeen pitkään johtotehtävissä hallituksen alaisissa toimielimissä.
Venäjää koettelee talouskriisin rinnalla poliittinen kriisi, joka ei kuitenkaan ilmene samalla tavalla kuin läntisissä demokratioissa. Niissä hallitus eroasi, järjestettäisiin ennenaikaiset vaalit ja olisi mielenosoituksia.
”Meillä tilanne on ulospäin normaali. Presidentti Vladimir Putinilla on korkeat kannatusluvut, mielenosoituksia ei ole ja eliittikin on hiljaa. Poliittinen kriisi näkyy siinä, että maa on Putinin johdolla joutunut eksyksiin. Puuttuu strategia ja näkemystä, mihin maa on menossa.”
Päätöksiä tehdään vain tilanteen mukaan.
”Mennään Syyriaan, autetaan presidentti Bashar al Assadia. Seurauksia ei ole laskettu ja se näkyy jo nyt. Sama oli Ukrainan kanssa. Sekaannutaan asioihin, puolustetaan joitakin kansallisia etuja. Mutta me näemme, ettei Venäjä pääse ulos umpikujasta ja suosta, jonne maa on itse itsensä ajanut ja saanut vastauksena sanktiot, eristämisen lännestä ja menettänyt vahvasti mainettaan.”
Kuinka kauan kriisi kestää, siihen ei kukaan pysty Gontmaherin mukaan vastaamaan, koska kukaan ei tiedä, mitä Putinin ajattelee maan tulevaisuudesta.
”Maa on autoritaarinen ja järjestelmä on rakennettu johtajan varaan. Kaikki puheet omasta erityistiestä ja perinteisistä arvoista ovat tyhjiä. Kukaan ei voi avata niiden sisältöä. On mahdotonta ymmärtää, mitä tapahtuu ainoan päätöksiä tekevän henkilön pään sisällä.”
Läntistä asennoitumista Venäjän viime vuosien kehitykseen Gontmaher luonnehtii hämmennykseksi.
”Kukaan ei tietenkään odottanut näin jyrkkää käännöstä lännenvastaiseen puheeseen ja eristäytymiseen. Mielestäni länsi yrittää tehdä eroa Venäjästä ei rautaesiripulla vaan lasiseinällä. Länsi seuraa tarkasti, mitä meillä tapahtuu mutta se on enemmänkin passiivista.”
Suhteiden palauttamisessa ensimmäisten askelten otto kuuluu Gontmaherin mielestä Venäjälle, koska juuri se rikkoi välit toimillaan erityisesti Ukrainassa.
”Venäjän pitää osoittaa, että se luopuu tällaisesta toiminnasta eikä vain sanoissa vaan myös teoissa. Heti kun näyttöä tulee esimerkiksi Donbassin tilanteessa vaikkapa siitä, että Donbass todella palaa Ukrainan haltuun ja Ukraina tulee valvomaan koko aluetta, länsi voi istua Venäjän kanssa neuvottelupöytään.”
Luottamuksen palauttamiseen tarvitaan vielä enemmän toimia ja taas nimenomaan Ukrainassa.
”Krimistä on liian aikaista puhua, mutta Donbassin ongelman täysi ja selkeä ratkaisu olisi tällainen signaali. Lisäksi pitää tietysti lopettaa lännen ja Yhdysvaltain vastainen massapropaganda, joka pimentää ihmiset aivot. Samoin on välttämätöntä muuttaa sisäpolitiikka niin, että poliittinen kilpailu sallitaan.”
Propagandakampanjat, kriittisen keskustelun ja arvostelun estäminen valtakunnallisilla televisiokanavilla ovat varmistaneet Putinin huimat suosioluvut, mutta Gontmaherin mielestä propagandan vaikutuksia ei pidä liioitella.
”Kaikki tietävät, että autoritaarisissa maissa kyselyitä ei voi pitää luotettavana sosiologisen tutkimusmenetelmänä, koska ihmiset pelkäävät vastata.”
Lisäksi Gontmaher viittaa venäläiseen mentaliteettiin ja siitä seuraaviin mittaamisen ongelmiin. Neuvostoliitossa kommunistinen puolue romahti sananmukaisesti yhdessä päivässä 1991.
”Puolue hallitsi maata, oli propagandakoneisto ja sensuuri. Nyt tietenkin propaganda on tehokkaampaa, mutta kuvitelkaa, että huomenna televisio näyttäisi Putinin, joka sanoo, että ystävät tiedättekö, olen saavuttanut tavoitteeni. Nyt länsi haluaa olla ystävämme, he ovat meidän parhaita ystäviämme. Minä olen vakuuttanut heidät siitä, että me olemme suuri ja kunnioitettava maa ja nyt me olemme ystäviä. Palataan heidän joukkoonsa.”
Jos näin kävisi, kansa tulisi Gontmaherin mukaan osoittamaan suosiotaan. ”Kansa sanoo, totta kai, jos kerran Putin niin sanoo ja televisio sen välittää. Se tarkoittaa, että näin on oikein.”
Ajatusleikillä professori haluaa havainnollistaa propagandan olevan tänään yhtä, huomenna toista ja korostaa toistamiseen, ettei sen merkitystä pidä liioitella. Hänestä venäläisten aivoja ei ole vielä lopullisesti roskattu, mutta ihmisten tavat ovat parin viime vuoden aikana huonontuneet.
”Ihmisistä on Ukrainan kaudella tullut suvaitsemattomampia ja erityisesti suhteissa sellaisiin, joilla on toisenlainen mielipide. Perheissä ja sukulaisten välillä on paljon riitoja samoin kuin läheisten ystävien kesken. Ne ovat johtaneet jopa välien katkeamiseen asti. Moraalisesti tilanne on vaikea ja sitä on hankala korjata tulevaisuudessa.”
Gontmaher arvelee seurauksien paikkailun vievän vuosikymmeniä. ”Aiheutettu moraalinen tappio on suurempi kuin poliittinen tai jopa taloudellinen vahinko. Vaatii uusien sukupolvien kasvatusta jotta päästään toisten mielipiteiden kunnioittamiseen ja suvaitsevaisuuteen.”
Toisaalta Gontmaher muistuttaa myös siitä, miten uutiset ja ihmisten reaktiot niihin eivät suinkaan ole yksiselitteisiä vaan kokonaisuus on paljon monimutkaisempi.
”Yhtäältä televisiossa näytetään ukrainalaisia ’fasisteja’, mutta toisaalla näytetään, miten on aloitettu taistelu korruptiota vastaan ja pidätetään kuvernöörejä.”
Gontmaher viittaa muutama viikko sitten tehtyyn Komin kuvernöörin ja melkein koko tasavallan ylimmän johdon pidätykseen. Hän luonnehtii propagandaa ovelaksi, koska se myöntää vaikeudet, mutta korostaa niiden olevan väliaikaisia ja muiden syytä.
”Ihmisille luodaan kuvaa, että vaikeuksiin ovat syypäitä kaikki muut paitsi Putin. Vahvistetaan ajatusta, että meillä virkamiehet ovat korruptoituneita ja ihmiset tietävät sen jo pitkältä ajalta. Ihmiset eivät rakasta valtiota lukuun ottamatta Putinia ja he ovat iloisia, kun kuvernöörejä pidätetään.”
Gontmaher uskoo venäläisten jo oivaltaneen, että elintaso on kääntynyt laskuun, mutta ihmisten ajatusmaailmojen onnistunut hämärtäminen estää tilanteen ymmärtämisen loppuun asti.
”Jos mitään yllättävää ei satu, nykymeno jatkuu kaksi, kolme vuotta. Meillä on 2016 duuman vaalit ja 2018 presidentin vaalit. Propaganda kiihtyy ja keksitään uusia myyttejä, miksi elämä käy huonommaksi. Samalla annetaan uusia lupauksia: kunhan valitsette Putinin ja Yhtenäisen Venäjän, me käärimme hihat, taistelemme korruptiota vastaan ja hoidamme oligarkit.”
Professori tunnustaa olevansa pessimisti, sillä hän ei usko ihmisten lähtevän kaduille vaatimaan muutosta. Protesteja voi toki esiintyä sellaisilla paikkakunnilla, joihin iskee poikkeuksellinen vaikea sosiaalinen kriisi. Koko maata koskevat muutokset saa liikkeelle eliitin sisäinen paine.
”Toisenlainen politiikkaa alkaa joko ilman Putinia tai hänen kanssaan, mutta käänteen tapahtuminen ylätasolla on paljon todennäköisempää kuin se, että valta vaihtuisi kansan mielenilmauksien seurauksena.”
Haastattelu on tehty Skypellä ja sen teossa ovat avustaneet Vladislav Bykov ja Olga Derkach.
Entinen venäläisministeri: ”Kukaan ei tiedä Venäjän suuntaa, koska kukaan ei pääse Putinin pään sisälle”
"Venäläisten aivoja ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti roskattu."
Venäjän valtiosta on tullut yksityistetty korporaatio, joka ei kuulu enää kansalaisilleen. Tätä mieltä on professori ja 1990-luvulla hallituksessa varaministerinä toiminut kansalaisvaikuttaja Jevgeni Gontmaher.
”Tästä juontavat kaikki poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. Korporaatio ei tarvitse normaalia, kilpailulle perustuvaa poliittista elämää eikä erilaisia näkökulmia esitteleviä medioita. Valtio on superkeskitetty, katsotaan vaikka paikallishallintoa, joka on tosiasiallisesti hävinnyt”, Gontmaher pohtii.
Hän on mukana talousuudistajana tunnetun entisen varapääministerin Aleksei Kudrinin perustamassa kansalaisaloitteiden komiteana tunnetussa ryhmässä. Se on linjannut vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle. Gontmaher on tehnyt pitkän tutkijan uran, mutta toimi myös varasosiaaliministerinä vuosina 1993-94 ja sen jälkeen pitkään johtotehtävissä hallituksen alaisissa toimielimissä.
Venäjää koettelee talouskriisin rinnalla poliittinen kriisi, joka ei kuitenkaan ilmene samalla tavalla kuin läntisissä demokratioissa. Niissä hallitus eroasi, järjestettäisiin ennenaikaiset vaalit ja olisi mielenosoituksia.
”Meillä tilanne on ulospäin normaali. Presidentti Vladimir Putinilla on korkeat kannatusluvut, mielenosoituksia ei ole ja eliittikin on hiljaa. Poliittinen kriisi näkyy siinä, että maa on Putinin johdolla joutunut eksyksiin. Puuttuu strategia ja näkemystä, mihin maa on menossa.”
Päätöksiä tehdään vain tilanteen mukaan.
”Mennään Syyriaan, autetaan presidentti Bashar al Assadia. Seurauksia ei ole laskettu ja se näkyy jo nyt. Sama oli Ukrainan kanssa. Sekaannutaan asioihin, puolustetaan joitakin kansallisia etuja. Mutta me näemme, ettei Venäjä pääse ulos umpikujasta ja suosta, jonne maa on itse itsensä ajanut ja saanut vastauksena sanktiot, eristämisen lännestä ja menettänyt vahvasti mainettaan.”
Kuinka kauan kriisi kestää, siihen ei kukaan pysty Gontmaherin mukaan vastaamaan, koska kukaan ei tiedä, mitä Putinin ajattelee maan tulevaisuudesta.
”Maa on autoritaarinen ja järjestelmä on rakennettu johtajan varaan. Kaikki puheet omasta erityistiestä ja perinteisistä arvoista ovat tyhjiä. Kukaan ei voi avata niiden sisältöä. On mahdotonta ymmärtää, mitä tapahtuu ainoan päätöksiä tekevän henkilön pään sisällä.”
Läntistä asennoitumista Venäjän viime vuosien kehitykseen Gontmaher luonnehtii hämmennykseksi.
”Kukaan ei tietenkään odottanut näin jyrkkää käännöstä lännenvastaiseen puheeseen ja eristäytymiseen. Mielestäni länsi yrittää tehdä eroa Venäjästä ei rautaesiripulla vaan lasiseinällä. Länsi seuraa tarkasti, mitä meillä tapahtuu mutta se on enemmänkin passiivista.”
Suhteiden palauttamisessa ensimmäisten askelten otto kuuluu Gontmaherin mielestä Venäjälle, koska juuri se rikkoi välit toimillaan erityisesti Ukrainassa.
”Venäjän pitää osoittaa, että se luopuu tällaisesta toiminnasta eikä vain sanoissa vaan myös teoissa. Heti kun näyttöä tulee esimerkiksi Donbassin tilanteessa vaikkapa siitä, että Donbass todella palaa Ukrainan haltuun ja Ukraina tulee valvomaan koko aluetta, länsi voi istua Venäjän kanssa neuvottelupöytään.”
Luottamuksen palauttamiseen tarvitaan vielä enemmän toimia ja taas nimenomaan Ukrainassa.
”Krimistä on liian aikaista puhua, mutta Donbassin ongelman täysi ja selkeä ratkaisu olisi tällainen signaali. Lisäksi pitää tietysti lopettaa lännen ja Yhdysvaltain vastainen massapropaganda, joka pimentää ihmiset aivot. Samoin on välttämätöntä muuttaa sisäpolitiikka niin, että poliittinen kilpailu sallitaan.”
Propagandakampanjat, kriittisen keskustelun ja arvostelun estäminen valtakunnallisilla televisiokanavilla ovat varmistaneet Putinin huimat suosioluvut, mutta Gontmaherin mielestä propagandan vaikutuksia ei pidä liioitella.
”Kaikki tietävät, että autoritaarisissa maissa kyselyitä ei voi pitää luotettavana sosiologisen tutkimusmenetelmänä, koska ihmiset pelkäävät vastata.”
Lisäksi Gontmaher viittaa venäläiseen mentaliteettiin ja siitä seuraaviin mittaamisen ongelmiin. Neuvostoliitossa kommunistinen puolue romahti sananmukaisesti yhdessä päivässä 1991.
”Puolue hallitsi maata, oli propagandakoneisto ja sensuuri. Nyt tietenkin propaganda on tehokkaampaa, mutta kuvitelkaa, että huomenna televisio näyttäisi Putinin, joka sanoo, että ystävät tiedättekö, olen saavuttanut tavoitteeni. Nyt länsi haluaa olla ystävämme, he ovat meidän parhaita ystäviämme. Minä olen vakuuttanut heidät siitä, että me olemme suuri ja kunnioitettava maa ja nyt me olemme ystäviä. Palataan heidän joukkoonsa.”
Jos näin kävisi, kansa tulisi Gontmaherin mukaan osoittamaan suosiotaan. ”Kansa sanoo, totta kai, jos kerran Putin niin sanoo ja televisio sen välittää. Se tarkoittaa, että näin on oikein.”
Ajatusleikillä professori haluaa havainnollistaa propagandan olevan tänään yhtä, huomenna toista ja korostaa toistamiseen, ettei sen merkitystä pidä liioitella. Hänestä venäläisten aivoja ei ole vielä lopullisesti roskattu, mutta ihmisten tavat ovat parin viime vuoden aikana huonontuneet.
”Ihmisistä on Ukrainan kaudella tullut suvaitsemattomampia ja erityisesti suhteissa sellaisiin, joilla on toisenlainen mielipide. Perheissä ja sukulaisten välillä on paljon riitoja samoin kuin läheisten ystävien kesken. Ne ovat johtaneet jopa välien katkeamiseen asti. Moraalisesti tilanne on vaikea ja sitä on hankala korjata tulevaisuudessa.”
Gontmaher arvelee seurauksien paikkailun vievän vuosikymmeniä. ”Aiheutettu moraalinen tappio on suurempi kuin poliittinen tai jopa taloudellinen vahinko. Vaatii uusien sukupolvien kasvatusta jotta päästään toisten mielipiteiden kunnioittamiseen ja suvaitsevaisuuteen.”
Toisaalta Gontmaher muistuttaa myös siitä, miten uutiset ja ihmisten reaktiot niihin eivät suinkaan ole yksiselitteisiä vaan kokonaisuus on paljon monimutkaisempi.
”Yhtäältä televisiossa näytetään ukrainalaisia ’fasisteja’, mutta toisaalla näytetään, miten on aloitettu taistelu korruptiota vastaan ja pidätetään kuvernöörejä.”
Gontmaher viittaa muutama viikko sitten tehtyyn Komin kuvernöörin ja melkein koko tasavallan ylimmän johdon pidätykseen. Hän luonnehtii propagandaa ovelaksi, koska se myöntää vaikeudet, mutta korostaa niiden olevan väliaikaisia ja muiden syytä.
”Ihmisille luodaan kuvaa, että vaikeuksiin ovat syypäitä kaikki muut paitsi Putin. Vahvistetaan ajatusta, että meillä virkamiehet ovat korruptoituneita ja ihmiset tietävät sen jo pitkältä ajalta. Ihmiset eivät rakasta valtiota lukuun ottamatta Putinia ja he ovat iloisia, kun kuvernöörejä pidätetään.”
Gontmaher uskoo venäläisten jo oivaltaneen, että elintaso on kääntynyt laskuun, mutta ihmisten ajatusmaailmojen onnistunut hämärtäminen estää tilanteen ymmärtämisen loppuun asti.
”Jos mitään yllättävää ei satu, nykymeno jatkuu kaksi, kolme vuotta. Meillä on 2016 duuman vaalit ja 2018 presidentin vaalit. Propaganda kiihtyy ja keksitään uusia myyttejä, miksi elämä käy huonommaksi. Samalla annetaan uusia lupauksia: kunhan valitsette Putinin ja Yhtenäisen Venäjän, me käärimme hihat, taistelemme korruptiota vastaan ja hoidamme oligarkit.”
Professori tunnustaa olevansa pessimisti, sillä hän ei usko ihmisten lähtevän kaduille vaatimaan muutosta. Protesteja voi toki esiintyä sellaisilla paikkakunnilla, joihin iskee poikkeuksellinen vaikea sosiaalinen kriisi. Koko maata koskevat muutokset saa liikkeelle eliitin sisäinen paine.
”Toisenlainen politiikkaa alkaa joko ilman Putinia tai hänen kanssaan, mutta käänteen tapahtuminen ylätasolla on paljon todennäköisempää kuin se, että valta vaihtuisi kansan mielenilmauksien seurauksena.”
Haastattelu on tehty Skypellä ja sen teossa ovat avustaneet Vladislav Bykov ja Olga Derkach.
Minuteman
Eversti
Ulkomaat Eurooppa
Syyrian ilmaiskut maksavat Venäjälle miljoonia dollareita päivässä
Ukrainan sodassa on välirauha ja raskaita aseita vedetään tulitaukolinjalta.
Teppo Tiilikainen
22.10.2015 17:30
Ukrainan sota näyttää rauhoittuneen, ainakin väliaikaisesti. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijoiden mukaan Donetskissa kuuluu edelleen satunnaista tulitusta ja räjähdyksiä, mutta varsinaiset taistelut ovat tauonneet.
Venäjä on kotiuttanut merkittävän osan sotilaistaan Ukrainasta. Ukrainan armeija ja maan itäosia hallitsevat kapinalliset ovat vetäneet panssarivaunuja muita aseita Donetskin tulitaukolinjalta Debaltseven ja Mariupolin ympäristöstä.
Jos syyskuun alussa alkanut tulitauko pitää, kyseessä on merkittävä käänne. Ukrainan puolitoista vuotta kestäneessä sodassa on kuollut yli 8000 ihmistä.
Samaan aikaan kulisseissa käydyt neuvottelut ovat edenneet. Venäjä ja Ukraina pääsivät jo syyskuussa sopimukseen ensi talven kaasuntoimituksista EU:n välityksellä käydyissä neuvotteluissa.
Kiistan jatkuminen olisi voinut vaarantaa myös osan Venäjän maakaasutoimituksista Eurooppaan.
Venäjän huomio on nyt Syyriassa, eikä kapinallisille näytä riittävän tukea. Tilanne kapinallisalueilla on kireä.
Luhanskissa on tapahtunut ilmeisesti jo vallankumous, sillä ”kansantasavallan presidentin” Igor Plotnitskin kerrotaan paenneen Venäjälle.
Presidentti Vladimir Putin on luopunut toistaiseksi ”Novorossija-projektistaan”. Hän on jättänyt kapinallisalueet suurelta osin oman onnensa nojaan ja näyttää odottavan, että Ukrainan hallitus kaatuu omiin vaikeuksiinsa.
Itä-Ukrainan kriisistä on tulossa samanlainen jäätynyt konflikti kuin itäisen Moldovan Transnistriassa.
Venäjä on iskenyt Syyriassa päivittäin 36 hävittäjällä ja 20 taisteluhelikopterilla kymmeniin kohteisiin jo kolmen viikon ajan. Lehtitietojen mukaan ilmavoimilla on alueella 1500–2000 miestä.
Venäjä on lähettänyt itäiselle Välimerelle myös sotalaivoja sekä yli sata rahtilaivaa, joilla on tuotu maahan elintarvikkeita, polttoainetta ja ilmeisesti myös aseita.
Venäjä tukee ilmaiskuillaan Syyrian hallituksen joukkoja, jotka yrittävät vallata tärkeän Aleppon kaupungin. Tukena on myös pari tuhatta Iranin erikoisjoukkojen sotilasta sekä äärijärjestö Hizbollahin taistelijoita.
Keskiviikkona 21. lokakuuta Venäjän kerrottiin pommittaneen vahingossa kenttäsairaalaa Sarminissa Syyrian luoteisosassa. Venäläisiä sotilaita on myös kuollut Syyriassa. Ukrainan puolustusministeriö kertoi tiistaina, että Sevastopoliin oli tuotu 26 venäläissotilaan ruumiit.
Syyrian sota tulee Venäjälle huomattavasti Ukrainan taisteluja kalliimmaksi.
Brittiläinen turvallisuus- ja puolustusalan julkaisu IHS Jane’s laskee, että syyskuun lopussa alkaneet pommitukset ovat maksaneet kaikkine henkilöstö- ja sivukuluineen tähän mennessä 80–115 miljoonaa dollaria.
Pelkästään Syyrian ilmaiskut maksavat lehden mukaan 2,4–4 miljoonaa dollaria päivässä.
Summa ei ole merkittävä, jos sitä vertaa Venäjän 50 miljardin dollarin sotilasbudjettiin. Mutta kustannukset kasvavat taistelujen jatkuessa. Venäjän toimet laajentavat sotaa, ja pahimmassa tapauksessa se voi kestää vielä vuosia.
Venäjän taloudellinen tilanne on käynyt samaan aikaan entistä tukalammaksi raakaöljyn hinnan ja ruplan romahduksen sekä länsimaiden asettamien pakotteiden vuoksi. Bruttokansantuote supistuu ja ensi vuoden budjetti on erittäin alijäämäinen.
Budjetin tulojen arvioidaan nousevan 194 miljardiin euron. Menot ovat 228 miljardia euroa, joten alijäämä nousee noin kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Budjettivaje katetaan pääosin reservirahastojen varoista. Venäjä kokosi 2000-luvun alun hyvinä vuosina valtiovarainministeri Aleksei Kudrinin johdolla pahan päivän varalle kaksi suurta rahastoa, joita on nyt jouduttu käyttämään talouskriisin hoitoon.
Niin sanottu reservirahasto on tarkoitettu budjettivajeen paikkaamiseen ja hyvinvointirahaston alkuperäisenä tarkoituksena oli eläkejärjestelmän turvaaminen. Hyvinvointirahastosta 60 prosenttia on kuitenkin jo korvamerkitty erilaisiin investointihankkeisiin, kuten Fennovoiman ydinvoimalaan Pyhäjoelle.
Reservirahastossa on tällä hetkellä 62,7 miljardia euroa, mutta se hupenee asiantuntijoiden mukaan 18 miljardiin euroon vuoden 2016 loppuun mennessä. Hyvinvointirahaston arvo on 65,3 miljardia dollaria.
Syyrian ilmaiskut maksavat Venäjälle miljoonia dollareita päivässä
Ukrainan sodassa on välirauha ja raskaita aseita vedetään tulitaukolinjalta.
Teppo Tiilikainen
22.10.2015 17:30
Ukrainan sota näyttää rauhoittuneen, ainakin väliaikaisesti. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijoiden mukaan Donetskissa kuuluu edelleen satunnaista tulitusta ja räjähdyksiä, mutta varsinaiset taistelut ovat tauonneet.
Venäjä on kotiuttanut merkittävän osan sotilaistaan Ukrainasta. Ukrainan armeija ja maan itäosia hallitsevat kapinalliset ovat vetäneet panssarivaunuja muita aseita Donetskin tulitaukolinjalta Debaltseven ja Mariupolin ympäristöstä.
Jos syyskuun alussa alkanut tulitauko pitää, kyseessä on merkittävä käänne. Ukrainan puolitoista vuotta kestäneessä sodassa on kuollut yli 8000 ihmistä.
Samaan aikaan kulisseissa käydyt neuvottelut ovat edenneet. Venäjä ja Ukraina pääsivät jo syyskuussa sopimukseen ensi talven kaasuntoimituksista EU:n välityksellä käydyissä neuvotteluissa.
Kiistan jatkuminen olisi voinut vaarantaa myös osan Venäjän maakaasutoimituksista Eurooppaan.
Venäjän huomio on nyt Syyriassa, eikä kapinallisille näytä riittävän tukea. Tilanne kapinallisalueilla on kireä.
Luhanskissa on tapahtunut ilmeisesti jo vallankumous, sillä ”kansantasavallan presidentin” Igor Plotnitskin kerrotaan paenneen Venäjälle.
Presidentti Vladimir Putin on luopunut toistaiseksi ”Novorossija-projektistaan”. Hän on jättänyt kapinallisalueet suurelta osin oman onnensa nojaan ja näyttää odottavan, että Ukrainan hallitus kaatuu omiin vaikeuksiinsa.
Itä-Ukrainan kriisistä on tulossa samanlainen jäätynyt konflikti kuin itäisen Moldovan Transnistriassa.
Venäjä on iskenyt Syyriassa päivittäin 36 hävittäjällä ja 20 taisteluhelikopterilla kymmeniin kohteisiin jo kolmen viikon ajan. Lehtitietojen mukaan ilmavoimilla on alueella 1500–2000 miestä.
Venäjä on lähettänyt itäiselle Välimerelle myös sotalaivoja sekä yli sata rahtilaivaa, joilla on tuotu maahan elintarvikkeita, polttoainetta ja ilmeisesti myös aseita.
Venäjä tukee ilmaiskuillaan Syyrian hallituksen joukkoja, jotka yrittävät vallata tärkeän Aleppon kaupungin. Tukena on myös pari tuhatta Iranin erikoisjoukkojen sotilasta sekä äärijärjestö Hizbollahin taistelijoita.
Keskiviikkona 21. lokakuuta Venäjän kerrottiin pommittaneen vahingossa kenttäsairaalaa Sarminissa Syyrian luoteisosassa. Venäläisiä sotilaita on myös kuollut Syyriassa. Ukrainan puolustusministeriö kertoi tiistaina, että Sevastopoliin oli tuotu 26 venäläissotilaan ruumiit.
Syyrian sota tulee Venäjälle huomattavasti Ukrainan taisteluja kalliimmaksi.
Brittiläinen turvallisuus- ja puolustusalan julkaisu IHS Jane’s laskee, että syyskuun lopussa alkaneet pommitukset ovat maksaneet kaikkine henkilöstö- ja sivukuluineen tähän mennessä 80–115 miljoonaa dollaria.
Pelkästään Syyrian ilmaiskut maksavat lehden mukaan 2,4–4 miljoonaa dollaria päivässä.
Summa ei ole merkittävä, jos sitä vertaa Venäjän 50 miljardin dollarin sotilasbudjettiin. Mutta kustannukset kasvavat taistelujen jatkuessa. Venäjän toimet laajentavat sotaa, ja pahimmassa tapauksessa se voi kestää vielä vuosia.
Venäjän taloudellinen tilanne on käynyt samaan aikaan entistä tukalammaksi raakaöljyn hinnan ja ruplan romahduksen sekä länsimaiden asettamien pakotteiden vuoksi. Bruttokansantuote supistuu ja ensi vuoden budjetti on erittäin alijäämäinen.
Budjetin tulojen arvioidaan nousevan 194 miljardiin euron. Menot ovat 228 miljardia euroa, joten alijäämä nousee noin kolmeen prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Budjettivaje katetaan pääosin reservirahastojen varoista. Venäjä kokosi 2000-luvun alun hyvinä vuosina valtiovarainministeri Aleksei Kudrinin johdolla pahan päivän varalle kaksi suurta rahastoa, joita on nyt jouduttu käyttämään talouskriisin hoitoon.
Niin sanottu reservirahasto on tarkoitettu budjettivajeen paikkaamiseen ja hyvinvointirahaston alkuperäisenä tarkoituksena oli eläkejärjestelmän turvaaminen. Hyvinvointirahastosta 60 prosenttia on kuitenkin jo korvamerkitty erilaisiin investointihankkeisiin, kuten Fennovoiman ydinvoimalaan Pyhäjoelle.
Reservirahastossa on tällä hetkellä 62,7 miljardia euroa, mutta se hupenee asiantuntijoiden mukaan 18 miljardiin euroon vuoden 2016 loppuun mennessä. Hyvinvointirahaston arvo on 65,3 miljardia dollaria.
kausaliteetti
Luutnantti
Venäjän viljasato tänä vuonna (korjattu) 101 miljoonaa tonnia = 101 miljardia kiloa = n.700 kg/asukas
Suomen viljasadon ennuste 3,5 miljardia kiloa = n. 700 kg/asukas
Tasoissa mennään tänä vuonna.
Suomen viljasadon ennuste 3,5 miljardia kiloa = n. 700 kg/asukas
Tasoissa mennään tänä vuonna.
Kazakstanin presidentin sivulla kerrottiin, että euraasian unioni hyväksyi menettelyn euraasian unionin jäsenyydestä eroamisesta.
http://www.akorda.kz/kz/events/asta...aziyalyk-ekonomikalyk-kenes-otyrysyna-katysty
Sivun saa suomeksi avaamalla sen google chromessa ja hiiren kakkospainikkeella valikosta käännä kielelle suomi.
Sitten katselin Venäjän federaation presidentin sivuja. Tarkoitus oli videoilta päätellä jotakin. Katsoo esimerkiksi ivyn päämiesten habitusta. Varsin hilpeitä kavereita. Kohta ne pillahtaa lohduttomaan itkuun.
http://kremlin.ru/events/president/news/50515/videos
Sitten on ilmeisesti kokous kalatalouden kehittämisestä. Jotenkin iski silmään, että presidentin kuolaavasta alahuulesta hänen pitäessään puhetta otettiin peräti lähikuvaa.
http://kremlin.ru/events/president/news/50524/videos
Tiivistäen voisin olettaa, että Putinin asema on heikkenemässä.
Jos Kremlin ote kirpoaa Ukrainasta niin se tarkoittaa, Kremlin ote kirposi entisistä neuvostotasavalloista. Valko-Venäjästä ei enään tulle samanlaista taistelua kuin Ukrainasta.
Tässä on nämä ydinaseet. Olettaisin, että Venäjällä ei ole yhtäkään neuvostoliiton aikana rakennettua ydinasetta jäljellä. Sitten voi miettiä montako ydinasetta Italian kokoinen talous pystyy tekemään.
Muistetaan vielä, että Venäjän federaation pitäisi tuottaa julkiset palvelut ja tiet ja infra 143 miljoonalle. Ei varmaan onnistu Italian kokoisella taloudella. Ja sitten pitäisi vielä varustellakin ja rakentaa sukellusveneitä ja ydinpommeja ja lentokoneita ja laivoja ja panssarivaunuja suurvalta-armeijan määrä.
Katsoo niitä kappalemääriä joita armeija saa niin se on niin vähäinen, että tulee aika huolestuttava ajatus, että Venäjä on täysin riippuvainen sen ydinaseista. Putin ei kuitenkaan pysty pudottamaan ydinpommia punaiselle torille mielenosoittajien niskaan, se mikä Kremliä uhkaa on omista kansalaisista lähtevä vallankumous. Putin on pelännyt julkisissa lausunnoissaan värivallankumousta, joka siis tarkoittaa hänen taistelua omia kansalaisiaan vastaan. Vallankumous on yhden maksamatta jääneen tukierän, palkan, eläkkeen, takana. Asunnot pitää lämmittää ja hanoista pitää tulla vettä ja ihmisille pitää olla pieni karkkiraha, jolla saavat ostaa ruokaa ja vaatteita ja maksaa vuokran.
http://www.akorda.kz/kz/events/asta...aziyalyk-ekonomikalyk-kenes-otyrysyna-katysty
Sivun saa suomeksi avaamalla sen google chromessa ja hiiren kakkospainikkeella valikosta käännä kielelle suomi.
Tapahtumaan osallistui tasavallan presidentti Armenian Serzh Sargsyan, tasavallan presidentti Valko-Venäjän Aleksandr Lukashenko, presidentti Kirgisian tasavallan Almazbek Atambayev, Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Kokouksen avaus, Nursultan Nazarbajev ollut hedelmällisiä keskusteluja, ja korosti allekirjoitetut asiakirjat.
Tilaisuudessa kiteytti puolin Euraasian unioni, perustaa uusia kehitysnäkymiä. Unionia koskevista asioista, mukaan lukien hyväksynnän hallituksen Euraasian talouskomission, työaikataulu, muutetun. CES sopivat myös ehdokkuutta pään ensi vuonna. Uusien jäsenten hyväksymiseen ja hyväksyi menettelyn päättymisestä jäsenyyden Euraasian unioni.
Osallistujat kokouksen Euraasian unioni "Silk Road taloudellinen vyö", painotti toimien koordinointia.
Valtionpäämiehet unionin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen keskustelivat toimintaa. Esimerkiksi luoda vapaakauppa-alue Israelin kanssa, päätettiin aloittaa neuvottelut.
Maan liittyminen WTO aloitteesta Kazakstanin puolella tärkein tekijöistä.
Hyväksyi myös Luettelo palvelualoista, koska muodostumista yhtenäismarkkinoiden palvelujen vapauttamista puitteissa Euraasian unioni tullaan toteutetaan suunnitelman mukaisesti.
Lopussa sisällön esityslistan osallistujien tapahtuman, totesi, että työtä.
Neuvoston seuraavassa tavanomaisessa kokouksessa pidetään Moskovassa tämän vuoden joulukuussa.
Kokouksen avaus, Nursultan Nazarbajev ollut hedelmällisiä keskusteluja, ja korosti allekirjoitetut asiakirjat.
Tilaisuudessa kiteytti puolin Euraasian unioni, perustaa uusia kehitysnäkymiä. Unionia koskevista asioista, mukaan lukien hyväksynnän hallituksen Euraasian talouskomission, työaikataulu, muutetun. CES sopivat myös ehdokkuutta pään ensi vuonna. Uusien jäsenten hyväksymiseen ja hyväksyi menettelyn päättymisestä jäsenyyden Euraasian unioni.
Osallistujat kokouksen Euraasian unioni "Silk Road taloudellinen vyö", painotti toimien koordinointia.
Valtionpäämiehet unionin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen keskustelivat toimintaa. Esimerkiksi luoda vapaakauppa-alue Israelin kanssa, päätettiin aloittaa neuvottelut.
Maan liittyminen WTO aloitteesta Kazakstanin puolella tärkein tekijöistä.
Hyväksyi myös Luettelo palvelualoista, koska muodostumista yhtenäismarkkinoiden palvelujen vapauttamista puitteissa Euraasian unioni tullaan toteutetaan suunnitelman mukaisesti.
Lopussa sisällön esityslistan osallistujien tapahtuman, totesi, että työtä.
Neuvoston seuraavassa tavanomaisessa kokouksessa pidetään Moskovassa tämän vuoden joulukuussa.
Sitten katselin Venäjän federaation presidentin sivuja. Tarkoitus oli videoilta päätellä jotakin. Katsoo esimerkiksi ivyn päämiesten habitusta. Varsin hilpeitä kavereita. Kohta ne pillahtaa lohduttomaan itkuun.
http://kremlin.ru/events/president/news/50515/videos
Sitten on ilmeisesti kokous kalatalouden kehittämisestä. Jotenkin iski silmään, että presidentin kuolaavasta alahuulesta hänen pitäessään puhetta otettiin peräti lähikuvaa.
http://kremlin.ru/events/president/news/50524/videos
Tiivistäen voisin olettaa, että Putinin asema on heikkenemässä.
Jos Kremlin ote kirpoaa Ukrainasta niin se tarkoittaa, Kremlin ote kirposi entisistä neuvostotasavalloista. Valko-Venäjästä ei enään tulle samanlaista taistelua kuin Ukrainasta.
Tässä on nämä ydinaseet. Olettaisin, että Venäjällä ei ole yhtäkään neuvostoliiton aikana rakennettua ydinasetta jäljellä. Sitten voi miettiä montako ydinasetta Italian kokoinen talous pystyy tekemään.
Muistetaan vielä, että Venäjän federaation pitäisi tuottaa julkiset palvelut ja tiet ja infra 143 miljoonalle. Ei varmaan onnistu Italian kokoisella taloudella. Ja sitten pitäisi vielä varustellakin ja rakentaa sukellusveneitä ja ydinpommeja ja lentokoneita ja laivoja ja panssarivaunuja suurvalta-armeijan määrä.
Katsoo niitä kappalemääriä joita armeija saa niin se on niin vähäinen, että tulee aika huolestuttava ajatus, että Venäjä on täysin riippuvainen sen ydinaseista. Putin ei kuitenkaan pysty pudottamaan ydinpommia punaiselle torille mielenosoittajien niskaan, se mikä Kremliä uhkaa on omista kansalaisista lähtevä vallankumous. Putin on pelännyt julkisissa lausunnoissaan värivallankumousta, joka siis tarkoittaa hänen taistelua omia kansalaisiaan vastaan. Vallankumous on yhden maksamatta jääneen tukierän, palkan, eläkkeen, takana. Asunnot pitää lämmittää ja hanoista pitää tulla vettä ja ihmisille pitää olla pieni karkkiraha, jolla saavat ostaa ruokaa ja vaatteita ja maksaa vuokran.
Viimeksi muokattu:
StepanRudanskij
Respected Leader
Muuttujia on sitten ainakin laatu, laji, käyttötarkoitus(myynti, viinankeitto, rehu jne), säilytysmahdollisuudet, muu logistiikka ym.
StepanRudanskij
Respected Leader
Vanha varasto on hyvin lähellä deadlinee. Kaikki pitää (pitäisi) huoltaa ja päivittää säännöllisesti, että pysyvät käyttökunnossa. Isoon osaan neuvostoperintöä on ukrainalaisilla yrityksillä huoltokirjat. Tunnetuista syistä homma on nyt hyllyllä. Venäjän ilmoitetusta ydinasearsenaalista alle puolet on tällä hetkellä laskettavissa jotenkin käyttökelpoiseksi ja rapautuminen etenee. Sukellusveneisiin jemmatut kärjet on syytä ottaa toistaiseksi vakavasti.
kausaliteetti
Luutnantti
Toki, Suomessakin menee suuri osa rehuksi tänä vuonna. ja vuosi oli muutenkin varsin huono. Pointti on kuitenkin siinä, ettei Venäjän viljantuotanto ole juurikaan jäljessä esim. Suomesta. Mistään maatalouden kehitysmaasta ja nälänhädästä on siis mielestäni joutavaa puhua Venäjän yhteydessä.
Minuteman
Eversti
Vilja pitäisi saada ensin pellolta puituna kuivaamolle. Sitten sieltä varastoon. Varastosta myllyyn ja myllystä leipomoon ja leiväksi tai jauhopusseissa kuluttajille. Venäläinen elintarvikelogistiikka on surullisen kuuluisa tehottomuudestaan, monessa tapauksessa kaupan hyllylle saapuu vain puolet lähetetystä tavarasta, jos sitäkään.
Toinen juttu on se, että kotimaiseen kulutukseen myyty vilja tuottaa viljelijälle usein heikomman katteen kuin ulkomaille vienti. Jos Venäjän talous jatkaa syöksyään niin Putin oletettavasti ottaa käyttöön suunnitelmatalouden keinot eli hintasäännöstelyn ja mahdollisesti jopa Stalinin aikaiset maataloustuotteiden pakko-otot. Viljelijät tuskin ovat innostuneita myymään viljaansa alihintaan ja takavarikoinneilla on vielä tuhoisammat seuraukset. Jäljelle jää vain maatalouden avokätinen tukeminen (missäs muualla samaan virheeseen on sorruttu?) joka syö sitten valtion kassasta pohjan pois.
Onkohan se tietynlainen mielivalta juurikin sitä, että sillä estetään liiallisen riippumattomuuden kehittyminen. Alistamalla ja nöyryyttämällä ja kyykyttämällä luodaan apatiaa, joka estää sellaisen reipasmielisen vallanhaastajan kehittymisen. Näinhän ne fasismit ja sosialismit toimii. Apatia se olla pitää ja kansan pitää kurjuudessa vaeltaa alituisen nöyryytyksen kohteena. Kaikki asiat tulee keskusjohdolta ja keskusjohto päättää kaiken ja kukaan ei osaa tehdä mitään, edes sormea nostaa, ilman keskusjohtoa. Sosialismissa ihmisiltä pyritään viemään oma-aloitteisuus mihinkään ja heidät opetetaan odottamaan kaikkia almuja keskusvallalta. Se on aina se sama asia, että yhdenmukaistamispaine on kova oli se hallinto mikä tahansa. Maailman mediat ovat myös olleet innokkaasti mukana yhdenmukaistumispaineen luomisessa.
Jääkiekon mm-kisat pelataan keväällä 2016 Venäjällä Pietarissa ja Moskovassa.
Onkohan tuo itäisen naapurin talouden tilanne niin, että jäävuori näkyy ja ne ei pysty enään väistämään. Niiltä puuttuu öljyn ja kaasun viennille vaihtoehtoinen talous.
Tässä on tämä, että tahdotaanko tässä ollenkaan, että Venäjä nousee vai halutaanko se pitää rähmällään kurjuudessa. Tosin Venäjä ei ole asettanut tosissaan miettimään tätä kysymystä koska sen johto on ihan itse johtanut maansa romahdukseen ilman ulkopuolisten toimiakin.
Luulen, että Putin teki Venäjän taloudesta öljystä riippuvaisen siksi, että keskittämällä öljytulot itselleen ja estämällä alueiden omavaraisen keskushallinnosta riippumattoman talouden luomisen hän teki Venäjän aluehallinnoista öljytulojen jakamisesta riippuvaisen. Sehän olisi itsenäisen valtion perusta, jos kaikki alueiden taloudet pystyisivät olemaan Moskovasta riippumattomia.
Taho joka ottaa vallan on aluejohtajat, kun Kreml heikkenee. Joskus, kun lukee näiden tutkijoiden ja median tekstejä he tuntuvat näkevän vain Kremlin. Toki se on helpompi rakentaa tarina valtionpäämieheen keskittyen. Korkein johtaja on mediaseksikkäämpi kuin todellisen vallan omaavat asiaosaajat.
Erikseen voisi vielä pohtia tätä, että, jos öljyn hinta putoaa alle 40 dollaria barrelilta ja tätä kautta keskusvalta ei pysty kattamaan alueiden tarpeita niin alueet varmaan alkavat kehittämään omaa taloutta niiden resurssien pohjalta mitä niillä on omilla alueillaan.
Yhtenä aamuna heräämme ja meille ilmoitetaan, että Venäjä on unioni. Siis kertakaikkiaan maailman täysin yllättänyt salassa tehty järjestely. Euroopan unionille on ilmestynyt kilpailijaksi Venäjän unioni.
http://www.gov.karelia.ru/gov/Different/karelia3_f.html
Karjalan tasavallan väkiluku on 634 000. Väkilukunsa ja resurssiensa puolesta Karjalan tasavalta pystyisi olemaan itsenäinen valtio.
http://gov.spb.ru/helper/economics/prognoz/
Jos vertaa Karjalan tasavaltaa ja Pietaria niiden mahdollisuuksina itsenäisinä valtioina niin resurssit perustuisivat eri asioihin. Pietarin väkiluku on 5 miljoonaa. Pietarin resurssit itsenäisenä valtiona perustuvat tieteen ja taiteen kehittämiseen ja teollisuuden ja palveluiden tuottavuuteen.
Jääkiekon mm-kisat pelataan keväällä 2016 Venäjällä Pietarissa ja Moskovassa.
Onkohan tuo itäisen naapurin talouden tilanne niin, että jäävuori näkyy ja ne ei pysty enään väistämään. Niiltä puuttuu öljyn ja kaasun viennille vaihtoehtoinen talous.
Tässä on tämä, että tahdotaanko tässä ollenkaan, että Venäjä nousee vai halutaanko se pitää rähmällään kurjuudessa. Tosin Venäjä ei ole asettanut tosissaan miettimään tätä kysymystä koska sen johto on ihan itse johtanut maansa romahdukseen ilman ulkopuolisten toimiakin.
Luulen, että Putin teki Venäjän taloudesta öljystä riippuvaisen siksi, että keskittämällä öljytulot itselleen ja estämällä alueiden omavaraisen keskushallinnosta riippumattoman talouden luomisen hän teki Venäjän aluehallinnoista öljytulojen jakamisesta riippuvaisen. Sehän olisi itsenäisen valtion perusta, jos kaikki alueiden taloudet pystyisivät olemaan Moskovasta riippumattomia.
Taho joka ottaa vallan on aluejohtajat, kun Kreml heikkenee. Joskus, kun lukee näiden tutkijoiden ja median tekstejä he tuntuvat näkevän vain Kremlin. Toki se on helpompi rakentaa tarina valtionpäämieheen keskittyen. Korkein johtaja on mediaseksikkäämpi kuin todellisen vallan omaavat asiaosaajat.
Erikseen voisi vielä pohtia tätä, että, jos öljyn hinta putoaa alle 40 dollaria barrelilta ja tätä kautta keskusvalta ei pysty kattamaan alueiden tarpeita niin alueet varmaan alkavat kehittämään omaa taloutta niiden resurssien pohjalta mitä niillä on omilla alueillaan.
Yhtenä aamuna heräämme ja meille ilmoitetaan, että Venäjä on unioni. Siis kertakaikkiaan maailman täysin yllättänyt salassa tehty järjestely. Euroopan unionille on ilmestynyt kilpailijaksi Venäjän unioni.
http://www.gov.karelia.ru/gov/Different/karelia3_f.html
Karjalan tasavallan väkiluku on 634 000. Väkilukunsa ja resurssiensa puolesta Karjalan tasavalta pystyisi olemaan itsenäinen valtio.
http://gov.spb.ru/helper/economics/prognoz/
Jos vertaa Karjalan tasavaltaa ja Pietaria niiden mahdollisuuksina itsenäisinä valtioina niin resurssit perustuisivat eri asioihin. Pietarin väkiluku on 5 miljoonaa. Pietarin resurssit itsenäisenä valtiona perustuvat tieteen ja taiteen kehittämiseen ja teollisuuden ja palveluiden tuottavuuteen.
Viimeksi muokattu:
vlad
Respected Leader
Oikeastaan Venäjä ei ole enää aikoihin ollut mikään maatalouden kehitysmaa, eikä se kaikissa maataloustuotteissa ollut sitä edes neuvostoaikanakaan mutta absurdi yhteiskunta sai aikaan sitten sen, että puutetta oli siitäkin mitä kuitenkin tuotettiin vähintään kohtuudella. Samanaikaisesti kun esim. neuvostoyhteiskunta toi viljaa 80-luvulla (ostettu markkinahintaan esim. Yhdysvalloista) se vei sitä huomattaviakin määriä useisiin sosialistiseen leiriin kuuluneisiin maihin tai muihin liittolaismaihin eli näin se pyrki sitomaan liittolaiset itseensä. No mutta sorry tämä harharetki, palataan itse aiheeseen.
Kun vertaillaan maiden maataloustuotantoa (tai suurta osaa tuotannosta) on kiinnitettävä huomiota myös niihin muuttujiin ja niiden seurauksena se käyttöön jäävä viljan määrä ei välttämättä enää vastaakaan sitä määrää mikä on puitu pelloilta - hävikki voi olla huomattavankin suuri. Venäjän tarkoista lukemista minulla ei ole tietoa, mutta sen verran kuitenkin tiedän, että kohtuullistakin hävikkiä esiintyy, logistisia ja varastointiongelmia on kohtuudella samoin tuotannollisia ongelmia, korruptiokin vie osansa eli vilja päätyy jonnekin muualle minne oli tarkoitettu, eikä käyttötarkoitus aina vastaa tarvetta. Täsmennetään sen verran, aina esiintyy jonkin verran hävikkiä mutta hävikin suuruuteen vaikuttavat sitten erinäiset muuttujat ja näiden kohdalla Venäjällä on melkoisesti suurempia ongelmia mitä Suomella on.
vlad.
Lähinnä tarkoitin sitä, että tuo koko hikipedia on tietääkseni vastaavaa tekstiä!
Honcho
SMLNKO M/83
Niin, tämä on jälleen loistava esimerkki Putinin koplan "isänmaallisuudesta".
Enpä usko että Putte paljoa itse käyttää venäläisiä tuotteita. Vaikka "aifontsik" Medvedevillä onkin kaikki säästöt ruplissa...aivan varmasti on...on on...
Niin, tämä on jälleen loistava esimerkki Putinin koplan "isänmaallisuudesta".
Enpä usko että Putte paljoa itse käyttää venäläisiä tuotteita. Vaikka "aifontsik" Medvedevillä onkin kaikki säästöt ruplissa...aivan varmasti on...on on...
Siis heidän logiikassaan he ovat "isänmaa".
Honcho
SMLNKO M/83
Jep. Aurinkokuninkaan hengessä..."valtio, se olen minä".
Tuon vitsin olen kuullut De Gaulen suuhun laitettuna. Aika Ranskalainen juttu, vähän kuin se "let them eat the cake".
Honcho
SMLNKO M/83
Niin, en tiedä onko kingi oikeasti noin sanonut mutta en ihmettelisi, sillä egolla.