17.v vapaaehtoisena armeijaan
- Viestiketjun aloittaja Dannyb
- Aloitus PVM
Varusmieheksi ei voi nykyään hakeutua alle 18-vuotiaana vapaaehtoisena. Puolustusvoimat kutsuvat uudet asevelvolliset kutsuntoihin sinä vuonna, kun kyseinen ikäluokka täyttää 18-vuotta. Ja jos haluat Puolustusvoimiin töihin sotilaana. Niin yksi kriteeri, mikä pitää täyttyä on toisen asteen tutkinto suoritettu eli lukio, ammattikoulu tai lukio.
Minä kiitän tiedosta! Elikkä siis kouluja käymään ----->
TUOTA nimenomaan jos haluaa hornet lentäjäksi tai muihin erikoishommiin niin silloin sinä olet vapaaehtoinen. Sinne pitää siis hakea, todennäköisesti sinne ei määrätä ikäänkuin kutsunnoissa?
Juu ja tuo ettei voi enää 17-vuotiaana mennä inttiin, taisi tulla joskus EU jäsenyyden aikoihin.
Kyseessä oli lapsisotilaiden kieltäminen muistaakseni.
Juu ja tuo ettei voi enää 17-vuotiaana mennä inttiin, taisi tulla joskus EU jäsenyyden aikoihin.
Kyseessä oli lapsisotilaiden kieltäminen muistaakseni.
Viimeksi muokattu:
Laamanator
Eversti
Kyse on lapsisotilaat kieltävästä kansainvälisestä sopimuksesta, jonka Suomi ratifioi vuosituhannen vaihteessa 1999. Sopimus kieltää alle 18 vuotiaat lapsisotilaat.
17 vuotias on vielä nuori ja kannattaa käydä lukio kunnialla loppuun ja kasvaa vähän henkisesti. Samalla voi oheistoimintana myös kehittää fyysistä kuntoa ja hankkia itselleen opiskelupaikan. Kun nämä toimenpiteet on tehty, on luotu parhaat edellytykset varusmiespalveluksen suorittamiselle.
Varusmiespalvelukseen kannattaa mennä vähän vanhempana ja ehkä myös jo vähän opiskelleena tai työkokemusta kartuttaneena. Palveluksessa menestymisen kannalta oleellisen tärkeää on henkinen kypsyys, joka osaltaan avaa ovia eteenpäin.
Palvelus kannattaa hoitaa alusta lähtien motivaatiolla ja oikealla asenteella sekä suorittaa AUK1:n ja RUK:n.
Jos tämän jälkeen hulluutta vielä riittää ja Puolustusvoimat kiinnostaa esimerkiksi työnantajana, niin sen ehtii kyllä toteuttamaan myös vähän vanhempana. Sitä varten ei tarvitse 17 vuotiaana suotta kiirehtiä tai ryhtyä tössimään.
17 vuotias on vielä nuori ja kannattaa käydä lukio kunnialla loppuun ja kasvaa vähän henkisesti. Samalla voi oheistoimintana myös kehittää fyysistä kuntoa ja hankkia itselleen opiskelupaikan. Kun nämä toimenpiteet on tehty, on luotu parhaat edellytykset varusmiespalveluksen suorittamiselle.
Varusmiespalvelukseen kannattaa mennä vähän vanhempana ja ehkä myös jo vähän opiskelleena tai työkokemusta kartuttaneena. Palveluksessa menestymisen kannalta oleellisen tärkeää on henkinen kypsyys, joka osaltaan avaa ovia eteenpäin.
Palvelus kannattaa hoitaa alusta lähtien motivaatiolla ja oikealla asenteella sekä suorittaa AUK1:n ja RUK:n.
Jos tämän jälkeen hulluutta vielä riittää ja Puolustusvoimat kiinnostaa esimerkiksi työnantajana, niin sen ehtii kyllä toteuttamaan myös vähän vanhempana. Sitä varten ei tarvitse 17 vuotiaana suotta kiirehtiä tai ryhtyä tössimään.
Tähystäjä
Eversti
Nimenomaan näin, palvelukseen ei missään nimessä kannata kiirehtiä ennen kuin on siihen kaikin puolin valmis...
Henkilökohtaisesti olen useaan otteeseen miettinyt, että jos olisi mennyt vuodenkin vanhempana palvelukseen, olisi voinut saada siitä huomattavasti enemmän irti. Kannattaa oikeasti ennen kutsuntoja tarkkaan selvittää eri palvelusvaihtoehtoja, sekä miettiä realistisesti myös omia mahdollisuuksia palvella eri erikoisjoukoissa ja erikoistehtävissä...
Laamanator
Eversti
Näin on marjat. Ei ole mitään järkevää syytä kiirehtiä sössimään. Siinä vaiheessa kun 17, 18, 19 tai vaikka 20 vuotias pomppaa henkisen kypsymättömyytensä vuoksi AUK/RUK valinnat ja kotiutuu lopulta 5.5 kk mosurina, on peli lopullisesti menetetty ja monta hyvää ovea turhaan sulkeutunut.
Tällaisia henkilötä on epäilemättä runsaasti, sillä niitä tulee aina tasaisin väliajoin vastaan. Ainoa jälkikäteen jäänyt kysymys on, että "miksi piti olla niin lapsellinen".
Hätäilemällä ja turhalla kiireellä ei tule muuta kuin henkisesti vähälahjaisia lapsia.
Mulle ainakin omalla kohdalla asevelvollisuuden suorittaminen 24v. iässä opiskelulykkäysten jälkeen oli paljon parempi kuin jos se olis ollut 19-20-vuotiaana. Oli kuitenkin tottunut siinä iässä jo asumaan vuosia pois kotoa ja oli vähän eri asenne muutenkin. Ja koulutus melkeinpä takasi myös alaan sopivan aselajin (viesti tässä tapauksessa).
RUK:n aikana käytiin kadettikoulussa vierailulla ja totesin et "vittu, tähän firmaan en kyllä tuu koskaan töihin!" Ja sit loysin itteni teknikkoluutnanttina jokusenkin vuoden jälkeen. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Sen jälkeen sitten piti lähteä "kattelemaan mualimaa" ja sillä reissulla vieläkin.
RUK:n aikana käytiin kadettikoulussa vierailulla ja totesin et "vittu, tähän firmaan en kyllä tuu koskaan töihin!" Ja sit loysin itteni teknikkoluutnanttina jokusenkin vuoden jälkeen.
Maailma muuttuu ja me sen mukana. Sen jälkeen sitten piti lähteä "kattelemaan mualimaa" ja sillä reissulla vieläkin.Tässä peesaan mukana. Itsekin lähentelin kolmeakymppiä ja ihmettelin nuorison touhua. Väitän, että moni vapaaehtoinen nainen pääsee johtajakoulutukseen juuri siksi, että on hakeutunut inttiin vanhempana - samalla tulee mukana opiskelutaitoa, päämäärätietoisuutta yms. Ei siis niin, että naiset olisivat sen kummemmin johtajakoulutukseen sopivampia. Ja itselläni tuli vastaan lukion juuri päättäneitä tyttöjä, jotka luulivat intin olevan heidän paikkansa - ja sitten keskeyttivätkin. Onko jollain tietoa, mikä on naisten keskimääräinen ikä palveluksessa? Ja onkohan tilastotietoa, minkäikäiset naiset homman ovat kesken jättäneet? Entäpä miehillä - mikä on tukin käyneiden ikähaarukka? Ovatko vanhemmat miehet yliedustettuina?Mulle ainakin omalla kohdalla asevelvollisuuden suorittaminen 24v. iässä opiskelulykkäysten jälkeen oli paljon parempi kuin jos se olis ollut 19-20-vuotiaana. Oli kuitenkin tottunut siinä iässä jo asumaan vuosia pois kotoa ja oli vähän eri asenne muutenkin. Ja koulutus melkeinpä takasi myös alaan sopivan aselajin (viesti tässä tapauksessa).
RUK:n aikana käytiin kadettikoulussa vierailulla ja totesin et "vittu, tähän firmaan en kyllä tuu koskaan töihin!" Ja sit loysin itteni teknikkoluutnanttina jokusenkin vuoden jälkeen.
Omaan aikaan oli muutamia 17-vuotiaita palveluksessa. Itse olin hurjat 19 vuotias, mutta huomasi että kaikilla alaikäisillä oli sopeutumisvaikeuksia ja asenne-ongelmia mielestäni enemmän kuin vuoden vanhemmilla.
Itse en osaa sanoa olisiko omalla kohdalla myöhäisempi palvelus toiminut paremmin, minulla armeija avasi aika paljon henkisen kehityksen reittejä. En usko että minun tapauksessa olisi merkittävää viisastumista päässyt tapahtumaan intin ulkopuolella, tosin tämä johtuu lähinnä siitä että olin militarisoinut jo hyvissä ajoin etukäteen ja olin lievästi sanottuna ylivalmistautunut sotilaspalvelukseen ja tämä prosessi johti tiettynlaiseen asenteiden kieroon kasvamiseen. Armeija oikoi noita sitten oikein rautakangella... Tai no ehkä enemminkin armeijan jälkeinen vitutus.
Noh, ei kaikista voi tulla upseereita, eikä aliupseereita. On armeijan ja maanpuolustuksen etu, että vain parhaat päästetään niihin paikkoihin. Siinä mielessä en näe syytä mollata miehistön palvelusta tuolla tavalla. Suurin osa varusmiehistä ja reserviläisista kuitenkin on miehistöä, vaikka sita voisi olla vaikea uskoa.
"monta ovea sulkeutunut, peli menetetty"
Itse lukisin tuon Laamanatorin tekstin vähemmän negatiivisena. Luulisin, että hän ajattelee nimenomaan tuota, että "parhaat" saadaan johtajakoulutukseen, jos pystytään välttämään se, että nuorten miesten parhaimmistoa ei päätyisi puolen vuoden palvelukseen tai miehistöön muutoin vain siksi, ettei kiinnosta/ei jaksa/ei ymmärrä omaa parastaan/ei ymmärrä isänmaan parasta jne. Kyse ei siis käsittääkseni ole miehistön mollaamisesta. Korjaa Laamanator, jos olen väärässä!Noh, ei kaikista voi tulla upseereita, eikä aliupseereita. On armeijan ja maanpuolustuksen etu, että vain parhaat päästetään niihin paikkoihin. Siinä mielessä en näe syytä mollata miehistön palvelusta tuolla tavalla. Suurin osa varusmiehistä ja reserviläisista kuitenkin on miehistöä, vaikka sita voisi olla vaikea uskoa.
"monta ovea sulkeutunut, peli menetetty"
Itselläni kävi kyllä niinpäin, että ikälisä toi mukanaan tahdon päätyä nimenomaan suorittavaan portaaseen. Toki mieheni mielipiteellä oli vaikutusta - ehkä eniten kuitenkin hänen kurssi- ja työkaveriensa käsityksillä, joiden mukaan naisten rooli sotilasjohtajana on eri tavoin ongelmallinen. Tylyä tekstiä naissotilaita kohtaan tuli kappareilta tulvimalla. Jos olisin päätynyt johtajakoulutukseen, olisi lisäksi voinut herätä epäilyksiä, olisiko kyse ollut ansioistani vai taustastani, kun yksikön kouluttajatkin olivat kuitenkin tuttuja. Kyllä kylmäsi, kun juuri yksi naisvänskä kertoi, että pääsi rukiin, koska "sinne oli pitänyt lähettää joku nainen" - toivon kaikkien osapuolten kannalta, ettei homma todella mene näin. Mutta naisten joukossa olen siis poikkeava, kun en nimenomaan johtajakoulutukseen halunnut.
Toivottavaa siis asevelvollisten osalta on, että pätevimmät päätyvät johtajiksi omilla ansioillaan sekä omasta halustaan että maanpuolustuksen etu huomioiden - iästä viis.
Umkhonto
Kenraali
19-vuotiaana tuli alokkaaksi astuttua ja näin jälkeenpäin ajateltuna pihalla olin kuin lumiukko koko vm-palveluksen ajan. Vasta 10-vuotta myöhemmin kertauksissa tunsin että ymmärrän edes jotain siitä kokonaisuudesta, jossa olen mukana pienenä palikkana. Ja edelleen joka harjoituksessa on ollut opittavaa riittämiin koska "kehitys kehittyy". MPK- ja VEH-harjoitukset mukaan lukien harjoituspäiviä on kertynyt jo varmaan toista sataa mutta omassa tehtävässä riittää siltikin opittavaa ja parannettavaa aina vaan.
Laamanator
Eversti
Olisi toki maanpuolustuksen etu, että vain "parhaat" valikoituisivat automaattisesti johtajakoulutukseen ja heistä parhaat valikoituisivat edelleen PV:n kantahenkilökuntaan. Kaikki tapahtuisi sotilaskäskyllä robottimaisen automaattisesti ja valikoituvat yksilöt voisi käskeä haluamaan itse omaa valikoitumistaan asiaan X ja Y, täysin sisäsyntyisesti ja vilpittömästi.
Kaunis ajatus kaikenkaikkiaan. Näyttää kivalta powerpointille piirrettynä laatikkoleikkinä ja kuulostaa hyvältä itsevarmaan sävyyn auditoriossa lausuttuna, mutta tosiasiassa homma ei mene ihan näin. Tämä johtuu siitä, että myös yksilö itse on oikeutettu tekemään valintojaan omien henkilökohtaisten intressiensä perusteella, mikä johtaa siihen, että yksilön ja puolustusvoimien intressit eivät aina kohtaa. Lopulta puolustusvoimat saavat eri kiintiöihinsä ne ihmiset, jotka henkilökohtaisesti itse haluavat valikoitua ja ovat "riittävän hyviä" täyttääkseen vähintään normin mukaiset minimivaatimukset. Alokkaaksi tai korkeintaan aliupseerikurssille voi yksilö haluamattaan joutua, mutta kukaan ei täysin vasten tahtoaan päädy aliupseeriksi (res), res.upseeriksi, ammattialiupseeriksi, upseeriksi tai erikoisupseeriksi. Siinä vaiheessa kun em. valintoja koskevia päätöksiä tehdään, ei enää tulla kotoa hakemaan ja lopputulos vaatii myös yksilöltä muutakin kuin vastaanhangoittelua.
Aika kuluu ja kulttuuri kehittyy. Nykyajan nuoriso on aikaisempia ikäpolviaan individualistisempaa ja tämä vaikuttaa myös asepalvelusta koskeviin asenteisiin. Yksilön edun merkitys on tunnistettava ja se on pystyttävä sovittamaan organisaation etuun siten, että molemmat tulevat täytetyiksi. Tähän on helppo todeta, ettei nykynuorison yksilökeskeisiä tarpeita tule sotaväessä huomioida, mutta se johtaisi vain palveluksesta kieltäytymisten ja sopeutumisongelmien räjähdysmäiseen kasvuun sekä näitä seuraavaan kiusalliseen julkisuuteen. Lopulta individualistit äänestäisivät koko yleisen asevelvollisuuden nurin yksilönvapauksia loukkaavana esihistoriallisena jäänteenä.
Jos laitan individualistin väriset lasit naamalleni ja tarkastelen asepalvelusta, niin ensimmäiset mieleeni tulevat kysymykseni ovat, että onko miehistökoulutuksesta mitään hyötyä, paitsi organisaatiolle eli puolustusvoimille? Mitä yksilö itse saa vastineeksi kuluttamalleen 5.5 kk ajalle? Voiko puolen vuoden lisäpanostuksella ja johtajakoulutuksella saavuttaa jotain hyötyä myöhemmässä elämässä ja millä perusteella? Kannattaako yli puolta vuotta edes olla, jos touhu ei erityisesti kiinnosta tai PV työnantajana? Muun muassa tällaisia kysymyksiä epäilemättä moni tälläkin hetkellä kutsuntaikäinen tai palvelukseenastumistaan innosta soikeana odottava suomalainen nuori miettii.
Henkilökohtaisesti katson erinäisistä syistä johtuen asiaa vallan toisesta näkökulmasta, mutta tätäkin näkökulmaa on pystyttävä ymmärtämään sekä asettumaan siihen. Maailma näyttää vähän toisenlaiselta.
Tämä on laaja, mutta mielenkiintoinen ja ajankohtainen kokonaisuus, jonka tyhjentävä mahduttaminen pariin viestiin on hankalaa sekä johtaisi väistämättä of topikin jännittävälle sivuraiteelle.
Niin, tämäpä se vaan on elämän tosiasia. Toki täydellisyyteen on hyvä kurkottaa, mutta...
Niin mitäpä porukka ylipäätään on mieltä tuosta nykyisestä palvelusjärjestelmästä siltä kannalta että aliupseeristo ja upseeristo palvelee kaksi kertaa pidempään? Kun minun mielestä tämä on ollut alusta lähtien ongelma ja tämä IKÄVÄ KYLLÄ karsii potentiaalista johtajamateriaalia pois koska siviilissä vain on jotakin tärkeämpää. Miehistön koulutusajan pituuskaan ei välttämättä ole niin iso ongelma (koska siihen voidaan vaikuttaa tehokkuudella), kuin se että johtajistoon karsiutuu vähemmän pätevää materiaalia. Eli käytännössä samat perustelun pätee kuin vapaa-ehtoisen palvelukseen, kyvykkäät lähtee muualle, lahjattomat koulupudokkaat jää.
Vielä lisäksi talvisen saapumiserän ja kesäisen saapumiserän välillä on minun mielestäni kauhea ero, kesällä tuli paljon valmiita ylioppilaita joilla ei ollut kiire mihinkään ja joka tapauksessa edessä oli lisää opintoja jotka alkaa ensi vuoden syksynä, AUK&RUK pullollaan hyvää johtaja materiaalia. Toista se oli meillä talvella tulleilla, pääasiassa tuntui olevan duunareita yms amiksen käynyttä moskaa, kiire oli töihin ja muualle, AUK:hon piti ottaa vaikka minkänäköistä ihmiselävää ja luultavasti kaikki eivät edes ihmisiä olleet (esim allekirjoittanut). RUK:hon piti hakea edes puoliksi soveltuvia kissojen ja koirien kanssa, jopa teettää pällitestiä uudelleen jotta saataisiin lisää riittävän pistemäärän omaavia (noista kai korkeampi jää aina voimaan?).
En tiedä miten paljon tuohon vaikutti palvelusvuosi -99 eli vasta oli siirrytty 6/9/12kk-järjestelmään, eli oliko joukossa paljon porukkaa joka ikäänkuin vetkutteli palveuksen alkamista tuonne asti ja sitten vain mahdollisimman vähällä läpi... En tiedä, en usko, mutta voihan se olla mahdollista.
Laamanatorin pohdinta on taas omaa luokkaansa ja meikäläisen nousuhumaltuva mieli nöyrtyy sen edessä kuin sika perunapellon äärellä.