1944 KERTOMATON TARINA

Bushmaster

Greatest Leader
Tämän jälkeen on monta muutakin juttua linkistä luettavissa


http://yrjoperskeles.blogspot.com/2015/08/1944-kertomaton-tarina.html

1944 KERTOMATON TARINA





24. 7. 1944, Normandia, Yhdysvaltain joukkojen etulinja

Yhdysvaltalainen kenraali Omar Bradley seisoi juoksuhaudassa ja odotti. Alueella oli ollut viimeisen vuorokauden aikana virallisesti julistamaton, mutta yhtä kaikki voimassa oleva tulitauko eikä laukaustakaan ollut ammuttu. Bradley ei halunnut ottaa mitään riskiä, vaan tarkasteli saksalaisten asemia haarakaukoputkella. Ei-kenenkään-maalla, jota Bradley tarkkaili, oli aikaisemmin ollut sekä yhdysvaltalaisia että saksalaisia pioneereja ja asemien välinen alue oltiin raivattu yhteisymmärryksessä kaikista miinoituksista. Molempien osapuolten pioneerit olivat tehneet raivaustyötään edeten kohti toisiaan. Asemien puolessa välissä raivaustyö viimeisteltiin yhdessä. Molemmilla puolilla oli ehdoton käsky, että mitään vihollisuuksia ei tässä raivaustyössä saisi esiintyä. Sillä juuri tässä kohtaa tapahtuisi hetkeä myöhemmin tapaaminen, joka saattaisi olla sodan tärkein. Tapaaminen oli sovittu saksalaisten aloitteesta.

Kenraali Bradley oli tapaamisen amerikkalainen osapuoli. Toiselta puolelta tulisi – niin kuin saksalaiset olivat kertoneet – erittäin korkea-arvoinen saksalainen upseeri. Bradley, niin kuin muutkin amerikkalaiset oli epätietoinen siitä, mikä Saksan tilanne tällä hetkellä todella oli. Muutama päivä aikaisemmin Saksan Radio oli ilmoittanut, että Führer oli kaatunut vihollisen pommituksessa ja maassa vietettäisiin kolmen vuorokauden suruaikaa. Tiedusteluraportit olivat epämääräisiä. Joistain hajanaisista taisteluista Saksan sisällä oltiin saatu havaintoja, mutta lähteitten mukaan maan hallinnolla oli ote tukevasti käsissään.

Ongelmana vain oli, etteivät amerikkalaiset tienneet, kuka sitä hallintoa edusti. Kuka sen lankoja piti käsissään? Ja mitkä olivat sen suunnitelmat sodan suhteen?

Kellon viisarit raksuttivat sovitulle kellonlyömälle. Bradleyn vieressä oleva luutnantti alkoi heiluttaa kepin varressa olevaa valkoista lippua. Bradley näki haarakaukoputkestaan, että saksalaisten puolella tehtiin samoin. Bradley nyökkäsi valkoista lippua heiluttaneelle luutnantti John Smithille, joka tulisi mukaan tulkiksi. Bradley huomasi, että juoksuhaudoissa moni mies oli painanut päänsä ja laittanut kätensä ristiin. Hän ymmärsi kyllä syyn. Miehet nousivat ylös juoksuhaudasta. Vastapuolelta nousi kaksi saksalaista upseeria, ja kaikki alkoivat kävellä kohti ei-kenenkään-maan puoltaväliä. Pian Bradley tunnisti kuka toinen häntä vastaan kävelevistä saksalaista upseereista oli ja hämmästyi syvästi. Miehet pysähtyivät kahden metrin päähän toisistaan ja tervehtivät toisiaan jäykän sotilaallisesti. Vielä ei ollut kädenpuristusten aika. Rintaman yllä leijui epätietoisen odotuksen tuntu. Bradley puhui ensimmäisenä:

- Tiesin, että vastassani on korkea-arvoinen saksalainen upseeri, mutta olen todella yllättynyt siitä, että se olette te, ja vielä aivan kunnossa. Olemme olleet siinä käsityksessä, että te haavoituitte vakavasti ilmavoimiemme iskussa viikko sitten.

Kenraali Erwin Rommel hymyili hiukan ja vastasi:

- Mutta niinhän minä haavoituinkin. Virallisesti olen sotasairaalassa kriittisessä tilassa. Ne Spitfirenne antoivat meille oikeastaan loistavan lahjan. Se auto, minkä ne tuhosivat ei ollut minun autoni. Olin parisataa metriä taempana toisessa autossa. Mutta ymmärsimme käyttää tilannetta hyväksemme. Se antoi minulle kolme tärkeää vuorokautta keskittyä tekemään tiettyjä järjestelyjä niin että minuun ei varsinaisesti kiinnitetty huomiota, sillä olinhan virallisesti tekemässä kuolemaa. Ja niistä järjestelyistä on nyt aika puhua. Osaan jonkun verran englantia, mutta varmuuden vuoksi esikuntapäällikköni kenraali Hans Speidel toimii tulkkinani. Hän puhuu kieltänne erinomaisesti.

- Onko Hitler siis todella kuollut?

- Kuollut kuin kivi.

- Mutta kun katsoo ajankohtaa, niin ei hän ole voinut kuolla pommituksessamme. Silloin me emme pommittaneet Berliiniä. Emme me eivätkä britit.

- Ei hän teidän pommituksessanne kuollutkaan. Hän kuoli meidän asettamaamme pommiin.

- Te salamurhasitte Hitlerin?

- Totta kai. Eikö se vaihtoehto edes juolahtanut mieleenne? Ja se tapahtui yhdennellätoista hetkellä. Se mielipuoli oli tehnyt selväksi, että hän aikoo jatkaa sotaa äärimmäiseen loppuun saakka hinnalla millä hyvänsä. Niin Saksan kuin suurimman osan Eurooppaa totaaliseen tuhoutumiseen saakka. Vaikka on jo pitkään ollut ilmiselvää, että me tulemme häviämään. Oikeastaan se on ollut selvää siitä saakka, kun te amerikkalaiset tulitte mukaan. Me emme voi teidän teolliselle voimallenne mitään. Massa puhuu. Hitler oli saatava raivattua pois tieltä.

- Mutta Hitler oli kuitenkin vain natsivallan terävin kärki. En voi millään uskoa, että koko natsikoneisto olisi ollut mukana siinä, mistä te nyt kerrotte.

- Ei ollutkaan. Mutta Wehrmacht terävimmältä kärjeltään taas oli. Meillä kesti kolme päivää vakiinnuttaa tilanne, eikä se onnistunut verettömästi, mutta nyt Saksan hallinto on käsissämme.

- Kuka sitä hallintoa johtaa?

- Toissapäivänä perustettu Saksan pelastushallitus. Sen johtajana toimii Abwehrin päällikkö amiraali Wilhelm Canaris. Lisäksi siihen kuulun minä, joka toimin samalla armeijan ylipäällikkönä, kenraali Friedrich Olbricht, eversti Claus von Stauffenberg, kenraalieversti Erich Hoepner, pastori Alfred Delp, lakimies Josef Wirmer, kenraalimajuri Henning von Tresckow, Berliinin poliisiylipäällikkö Wolf-Heinrich von Helldorf sekä tohtori Carl Goerdeler. Valta on tiiviisti pelastushallituksen käsissä ja se pohjaa Wehrmachtin tukeen. SS:n korkein johto on joko teloitettu, vangittu tai vapautettu tehtävistään, SS-joukot ovat alistettu Wehrmachtille ja niitä ollaan muuttamassa tavallisiksi maavoimien divisiooniksi.

- Entä natsijohto?

- Suurin osa on vangittuina. Osa kuoli vangittaessa ja osa teki itsemurhan. Mutta meillä on tarjota teille pääosa natsihallinnon korkeimmasta johdosta.

- Tarjota meille? Ettekö aio tuomita niitä itse?

- Toki olisimme sen tehneet, mutta tarvitsemme heitä teille luovutettuna enemmän. Verirahaksi, jos näin voisi sanoa. Mutta siihen asiaan palaamme myöhemmin. Nyt on tärkeintä saada tämä sota loppumaan. Tämä tilanne antaa siihen mahdollisuuden. Jos se ei onnistu nyt, suurin osa Eurooppaa tulee tuhoutumaan.

- Jos mielessänne on se, että solmimme rauhan, te vetäydytte sotaa edeltäville rajoillenne ja sitten elämme happily everafter, niin ymmärrättehän itsekin että mahdollisuus siihen on mennyt jo aikaa sitten.

- Ymmärränhän toki. Emme me sellaista aikoneet ehdottaakaan.

- Mitä siis ehdotatte?

- Saksa antautuu ehdoitta ja suostuu, että maamme asetetaan teidän miehityshallintonne alaisuuteen. Te siis saatte miehittää Saksan laukaustakaan ampumatta.

- Tuo kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Tässä täytyy olla jokin koukku mukana.

- No yksi sellainen siinä kyllä on. Me nimittäin antaudumme ainoastaan teille. Siis länsiliittoutuneille. Emme Neuvostoliitolle. Ja te puolestanne käännätte takkinne ja petätte Stalinin.

Bradley oli älykäs mies eikä ollut päässyt asemaansa suotta. Ja kun hän katsoi Rommelia, hän näki, ettei mies pilaillut. Eikä Rommelin tasoinen mies tulisi tarjoamaan hänelle jotain puolivalmista kyhäelmää. Koska hänellä ei ollut erityisemmin sympatiaa myöskään kommunismia kohtaan, hän jatkoi keskustelua.

- On tietysti selvää, että me emme käännä aseitamme Stalinia vastaan, mutta oletan, että te ette sellaista tullut meille ehdottamaankaan.

- Oletatte oikein. Suunnitelmamme on tiivistettynä seuraavanlainen. Lopetamme sotatoimet länsirintamalla mahdollisimman nopeasti, Saksa antautuu ja solmii sopimuksen länsiliittoutuneitten kanssa kaikkien Saksan joukkojen hallussa olevien alueitten miehittämisestä. Saksa alistuu mukisematta länsiliittoutuneitten miehityshallinnon alaisuuteen.

- Kaikkien Saksan joukkojen hallussa olevat alueet? Tämä siis koskee myös sitä aluetta, jota itärintamalla miehitätte?

- Kyllä.

- Alan päästä jyvälle. Olkaa hyvä ja jatkakaa.

- Välittömästi kun sotatoimet länsirintamalla ovat päättyneet, länsiliittoutuneet hyväksyvät että me alamme siirtää kaikkia moottoroituja yksiköitämme ja koko ilmavoimamme itärintamalle. Länteen jäävät hitaammat ja heikommat jalkaväkiyksiköt, jotka alkavat vetäytyä ja luovuttaa alueita yhdessä sovitun aikataulun mukaisesti. Aina alueen luovutettuaan kyseisen alueen luovuttanut yksikkö luovuttaa teille myös aseensa ja antautuu sotavangiksi. Voitte tietysti vaatia, että kaikki nämä yksiköt luovuttavat aseensa kerralla ja vangitaan välittömästi, mutta logistisesti tämä on teille helpompaa. Kontollenne ei tule kerralla liian suurta vankimäärää käsiteltäväksi. Lisäksi saksalaiset ovat kurinalaista kansaa, ja teidän edessä vetäytyvät joukkomme auttavat teitä huomattavasti kansan sopeutumista miehityshallintoon. Kun käsky tulee saksalaiselta, sitä on helpompi noudattaa. Kansa kun ei ole vielä niin tietoinen rintamilla tapahtuneen katastrofin laajuudesta kuin mitä me upseerit olemme.

- Ymmärrän, ja tämä on mahdollista hyväksyä. Ihan käytännön syistä. Entä siitä eteenpäin?

- On tietenkin selvää, että Stalin pyrkii etenemään idässä niin pitkälle kuin mahdollista. Lännestä itään siirtyneet joukkomme ja ilmavoimamme pystyvät viivyttämään puna-armeijaa tehokkaasti vielä vähintään useita kuukausia. Ja sillä aikaa te saattekin miehitettyä koko Saksan ja joukkonne ovat edenneet sinne, missä itärintama tällä hetkellä on. Silloin myös itärintaman joukkomme antautuvat teille. Neuvostojoukoilla on sen jälkeen vastassaan vain liittoutuneitten joukkoja. Luonnollisesti Stalin pitää teitä tietenkin siinä vaiheessa jo vihollisenaan, mutta ei ole niin typerä, että ryhtyisi sotimaan amerikkalaisia vastaan. Varsinkin, jos teette erään olennaisen päätöksen siinä vaiheessa kun solmimme sopimuksen.

- Ja tämä päätös olisi mikä?

- Se, että Atlannin laivasaattueista ei enää ensimmäinenkään laiva etene Murmanskiin. Lopetatte Neuvostoliiton sotilaallisen avustuksen. Neuvostoliitto olisi todennäköisesti jo hävinnyt meille ilman valtavaa tukeanne. Saattueitten tyrehdyttyä ja huomatessaan, että saksalaisten tankkien sijasta itärintaman etulinjassa onkin amerikkalaisia Neuvostoliitto ei uskalla ottaa enää riskiä, vaan toteaa tapahtuneen ja hyväksyy asiantilan. Pitkin hampain ja kostoa suunnitellen, mutta tiedätte hyvin itsekin, että tämän sodan loputtua Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteet tulevat joka tapauksessa viilenemään. Olette valtioina ja yhteiskuntajärjestelminä toistenne vastakohtia. Vain yhteinen vihollinen on yhdistänyt teidät ohimenevän hetken ajaksi. Tottakai Stalin saa saattueitten loppumisesta raivokohtauksen, mutta te voitte vastata siihen, että Saksa on jo antautunut, joten sotatoimet sitä kohtaan ovat tarpeettomia eikä Yhdysvalloilla ole mitään tarvetta tukea niitä.

Bradley oli hetken ajan hiljaa ja jatkoi sitten:

- Tunnustan, että suunnitelmanne kiinnostaa minua. Se säästäisi lukemattoman määrän ihmishenkiä Samalla se pelastaisi koko Itä-Euroopan Stalinin miehitykseltä. Me olimme lähteneet siitä oletuksesta, että ne väistämättä menetetään kommunismin ikeen alle. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut ehdotuksestanne. Mutta päätös ei ole minun. Entä jos vastaus on ei?

Rommel puolestaan oli hiljaa ja katsoi Bradleytä tiukasti silmiin:

- Silloin me joudumme jatkamaan taistelua. Epätoivoista sellaista. Me tiedämme, että idän suunnasta tulee uhka, joka pyrkii hävittämään kansamme. Mikäli te ette suostu ehdotukseemme, emme voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että te pyritte samaan. Silloin Saksan kansan on jatkettava taistelua. Siitä muodostuu kansallinen itsemurha, sillä silloin ainoa tavoitteemme on vuodattaa mahdollisimman paljon vihollisen verta. Tulemme aseistamaan naiset ja lapsetkin. Te voitatte, ja ehkä lopetatte kansallisen olemassaolomme, mutta oletteko halukas maksamaan hintaa? Te olette vielä tällä hetkellä päässeet etenemään vasta Normandian yhteen nurkkaan. Sieltä on pitkä matka Saksaan. Ja voi olla, että puna-armeija on siellä ennen teitä.

- Henkilökohtaisesti en halua, että näin tapahtuu. Siksi arvostan rehellisyyttänne. Pidän tämän mielessäni, kun vien viestin eteenpäin.

- Kenraali Bradley, muistutan teitä vielä siitä, että tässä vaiheessa sotaa Stalin tietää jo voittaneensa ja hän on enää puhtaalla ryöstöretkellä. Hän pyrkii saamaan haltuunsa mahdollisimman suuren osan Eurooppaa, eikä hän tule laskemaan sitä käsistään. Ainoana esteenä sille on tällä hetkellä Saksan asevoimat. Emmekä me pysty pidättelemään vihollista loputtomiin. Jos se saa aikaan ratkaisevan läpimurron, se voi odottaa teitä Saksan länsirajalla. Se voi ottaa haltuunsa jopa Hollannin ja Belgian. Saksan kansalle se tietää tuhoa. Eikä Saksan kansa ole ainoa uhanalainen. Itä-Eurooppa, Baltia, Skandinaviakin. Stalinin valta tietää niille kansoille orjuutta. Ehkä tuhoakin. Ne ovat vielä rintamalinjojemme takana, mutta kuinka kauan? Teillä on mahdollisuus pelastaa kokonaisia kansakuntia. Ettekös te amerikkalaiset olleet niitä hyviä heppuja? Kenraali Bradley, viisaana miehenä te ymmärrätte, että emme puhu tässä vain tämän hetkisestä sodasta, vaan vääjäämättä tulevasta seuraavasta. Jossa te olette vastakkain Neuvostoliiton kanssa. Itse asiassa me saksalaiset tarjoamme teille voittoa sen sodan ensimmäisestä taistelusta. Ja keinon estää Stalinia nousemasta liian mahtavaksi.

Bradley pohti mielessään, että nyt on se kuuluisa tuumailutupakin paikka. Hän kaivoi taskustaan Lucky Strike-askin, tarjosi Rommelillekin, sytytti, veti muutamat sauhut ja jatkoi sitten:

- Tässä on vielä sellainen pienoinen ongelma, että tällä järjestelyllä Saksasta antautuessaankin tulee käytännössä meidän liittolainen. Jos pysäytätte Stalinin itärintamalla ja me tulemme tilalle, niin tosiasiassa meidän on annettava teidänkin pitää siellä olevat joukkonne valmiudessa mikäli Stalin päättää silti yrittää. Ja siinä tilanteessa itärintamalla on se armeijanne tehokkain nyrkki. Stalin ei ole tästä ollenkaan mielissään.

- Ei tietenkään ole. Ja käytännössä meistä todellakin tulee antautumisemme myötä liittolaisianne. Mutta te olette siinä liitoutumassa kurkoja. Te määräätte, mitä tehdään. Me olemme siihen täysin valmiita. Me olemme käskyvaltamme alaisia. Ajatelkaa vielä kerran, mikä olisi se toinen vaihtoehto.

- Olette oikeassa. Onhan tietysti totta, että tässä on kyseessä maailmanhistorian suurin petos. Mutta yleensä valtioitten välisten petosten seurauksena kuolee ihmisiä. Nyt niitä saatetaan pelastaa. Mutta olisiko teillä tarjota vielä jotain, jolla voisin suostutella johtajiani tähän suunnitelmaan? Vaikka en kiistä sen etuja enkä järkevyyttäkään, niin tällaista päätöstä ei ole vielä koskaan tehty, eikä sen tekeminen ole helppoa, kaikista eduistaan huolimatta. On ihmisiä, jotka arvostavat enemmän järjetöntä kostoa kuin rauhaa.

- Itse asiassa meillä on vielä tarjottavaa. Tiedämme, että teillä on ydinaseohjelma. Niin on meilläkin, joskaan ei niin pitkällä kuin teidän. Me tarjoamme käyttöönne kaikki sen ohjelman tiedemiehet, samoin kuin suihkuhävittäjiämme ja rakettiteknologiaamme suunnittelevat tiedemiehet ja insinöörit. He ovat itse asiassa suostuneet tähän vapaaehtoisena, sillä he ymmärtävät, että me emme voita sotaa kuitenkaan, ja mikäli häviämme Stalinille, heidät viedään kaikki Neuvostoliittoon. Ajatus saksalaisesta teknisestä osaamisesta Stalinin käytössä ei varmaan miellytä teitäkään. Mutta heidän avullanne saatatte saada tulevaisuudessa huomattavan etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden.

- Tuo on erittäin mielenkiintoinen tarjous. Mutta kuinka aiotte saada Saksan kansan hyväksymään antautumisen ja miehityksen?

- Sillä keinolla millä saimme sen hyväksymään sodankin. Eli propagandalla. Siis paskanpuheella. Huomenna kansalaisille ilmoitetaan, että Hitler ei tosiasiassa kuollut teidän pommituksessanne. Vaan hänet murhattiin natsijohtajien salaliiton toimesta. Ilmoitus pommituksesta oli hämäys, jotta valta siirtyisi heille. Kerromme myös, että Hitler sairasti parantumatonta syöpää ja halusi ennen kuolemaansa tehdä rauhan ja pelastaa Saksan kansan sodasta ennen sen täydellistä tuhoutumista. Mutta korkea natsijohto esti voimiltaan heikentynyttä Hitleriä toteuttamasta hänen toivettaan. Kun salaliittolaiset olivat murhanneet Hitlerin, toimi Wehrmacht puolestaan nopeasti ja esti heitä ottamasta valtaa ja päätti toteuttaa Hitlerin toiveen sodan lopettamisesta keinolla millä hyvällä. Ja ilman muunnettua totuuttakin saksalaiset ymmärtävät, että idästä tulee tuho. Kaikki muut vaihtoehdot ovat parempia kuin se.

- Entäs sitten jatkossa? Totuuden aika on kuitenkin joskus.

- Kun miehityshallintonne on vakiinnuttanut asemansa, kerromme kansalle totuuden ja pistämme sen katsomaan itseään peiliin. Tai todennäköisesti sen siinä vaiheessa teette jo te. Sillä nyt päästään niihin verirahoihin, joista aikaisemmin puhuin. Saksan kansa on syyllistynyt hirvittävään rikokseen.

- Sodan aloittaminen on aina hirvittävä rikos.

- Te ette täysin tajua, mitä tarkoitan. Mutta teillä on jonkunlainen käsitys siitä, että maassamme on keskitysleirejä, joissa on pääosin juutalaisväestöä. Ne ovat tosiasiassa kuolemanleirejä. Me olemme tappaneet ihmisiä järjestelmällisesti ja teollisesti. Annan teille lähtiessäni kansion, jossa on sekä suunnitelmamme rauhan aikaan saamiseksi, että pääpiirteinen selvitys maamme toteuttamasta kansanmurhasta. Siksi emme ole tappaneet natsijohtoa, vaan luovutamme ne teidän tuomittavaksenne. Itse asiassa jos suunnitelma onnistuu, minulle on henkilökohtaisesti se ja sama, saanko minäkin teiltä kuulan kallooni. Vaikken ole juutalaisten tuhoamisesta millään lailla vastuussa. Sain asian itsekin tietooni vasta muutama kuukausi sitten. Minulle on pääasia, että kansani pelastuu. Ja siinä sivussa pelastuu moni muukin kansa.

- Ovatko nämä kuolemanleirit vielä toiminnassa?

- Niitten toiminta lakkautettiin heti Hitlerin kuoltua. Vangeille on alettu antaa niin asiallista hoitoa, kun mihin sotaa käyvässä maassa pystymme. Kuitenkin tuhansia, pahimmassa tapauksessa kymmeniä tuhansia tulee vielä kuolemaan, sillä osa on yksinkertaisesti aivan liian heikossa kunnossa.

Rommel ojensi kansion Bradleylle. Bradley otti sen vastaan ja totesi:

- Tulen viemään ehdotuksenne ja suunnitelmanne välittömästi eteenpäin. Ymmärrätte toki, etten voi yksinäni luvata mitään, mutta siitä huolimatta ehdotan, että tätä julistamatonta tulitaukoa jatketaan, eli jos te ette ala ampua, niin emme mekään ammu. Tulen ehdottamaan, että tulitauko pidetään voimassa myös ilmassa, eli pommituksemme pidetään keskeytyksessä. Ja voisi olla viisasta vetää yhteyskaapeli ei-kenenkään-maan läpi, että joukkomme voivat pitää yhteyttä. Mutta esitän uutta tapaamista viikon kuluttua tässä samassa paikassa samaan aikaan. Toivottavasti voimme silloin jo kätellä.

Miehet tervehtivät toisiaan yhtä jäykän muodollisesti kuin tapaamisen alussa. Rommel käveli Speidelin kanssa juoksuhautaan ja ilmoitti:

- Viesti on lähetetty. Tulitaukoa jatketaan. Tulenavaus ainoastaan, jos kimppuunne hyökätään.

Sen jälkeen Rommel käveli komentokorsuun Speidelin kanssa kaivaen samalla laukustaan kirjallisen määräyksen ojentaen sen Speidelille.


- Annan välittömästi määräyksen itärintamalla Keskustan Armeijaryhmälle vetäytyä puolustuksen kannalta edullisempiin maastokohtiin ja lopettaa sen hirveän miesten tuhlaamisen, mihin Hitler syyllistyi. Ja seuraavaksi toteutamme tämän. Välittömästi.

Speidel katsoi määräystä. Vaikka hän osasi jo aikaisemman perusteella aavistella sen sisältöä, se hirvitti siitä huolimatta.

Ensimmäinen määräys: Lähettäkää Von Klugen Armeijaryhmä B:n ensimmäinen, seitsemäs ja viidestoista armeija sekä viides panssariarmeija välittömästi itärintamalle. Lisäksi lähetetään Modelin kaikki kolme panssariarmeijakuntaa. Kaikki Luftwaffen taistelukoneet siirretään itärintamalle.

Toinen määräys: Länsirintamalle jääneitten yhtymien kaikki tykistö-, ilmatorjunta- ja pioneerijoukot lähetetään itärintamalle.

Kolmas määräys: Toteutetaan vetäytyminen Italiasta, Kreikasta ja Jugoslaviasta. Vetäytymisen kärkenä moottoroidut joukot, jotka siirretään välittömästi itärintamalle.

Itärintamalle suuntaavat joukot ovat ensisijaisia sekä maantie- että rautatiekuljetuksissa kaikkialla Saksassa. Jokainen, joka pyrkii viivyttämään kuljetuksia, voidaan ampua välittömästi.

- Herr Generalfeldmarschall, tämä jättää meidät täällä käytännössä avuttomaksi, mikäli länsiliittoutuneet eivät suostu ehdotukseemme.


- Ei sen ole väliä. Mitä todennäköisimmin ne suostuvat. Ei tuollaista tarjousta voi jättää käyttämättä. Sillä totta kai ne jo tässä vaiheessa pähkäilevät, että mitä helvettiä ne sen Stalinin kanssa tekevät sodan jälkeen. Siinäkin mielessä ehdotuksemme on niille taivaan lahja. Ja jos ne eivät suostu, niin olen antanut länsirintaman joukkojen komentajille määräyksen, että mikäli liitoutuneet hyökkäävät, joukkomme yksinkertaisesti nostavat tassut pystyyn ja antavat vihollisen kävellä ohi. Siinäkin tapauksessa ne ehtivät miehittää Saksan mahdollisimman pitkälle ennen ryssiä. Me pidämme idässä ovea kiinni sen aikaa. Ja olen antanut määräyksen, että Unkarin, Romanian ja Bulgarian armeijan johdolle ilmoitetaan tilanteesta välittömästi. Uskon, että se antaa niitten haluttomille joukoille hieman lisää intoa tapella etenevää vihollista vastaan. Ne eivät pidä meistä. Mutta kommunisteista ne pitävät vielä vähemmän.

Toisella puolella Bradley saapui juoksuhautaan ja sanoi miehille:

- Sana etenemään. Jatkamme ehdollista tulitaukoa. Puolustaudumme, jos meitä kohtaan ammutaan, mutta muuten olemme hissuksiin.

Bradleyn adjutantti kysyi hiljaa, niin että muut miehet eivät kuulleet:

- Mitä se hunni tarjosi?

- Ei sen kummempaa kuin sekä toisen että kolmannen maailmansodan voittoa laukaustakaan ampumatta. Minä lähden välittömästi tapaamaan Eisenhoweria. Ja sinä puolestasi saat mennä Washingtoniin ASAP. Lähdet tapaamaan Rooseveltia. Mutta ennen Rooseveltia sinun on tavattava muutama muu mies. Roosevelt on sinisilmäinen hölmö, joka uskoo liikaa Stalinia. Voi olla, että hallinnossamme on tehtävä pienimuotoinen vallankaappaus. Teen sinulle tarvittavat muistiinpanot, kun lennämme Lontooseen
 
Mitä vit*****! Lopetin lukemisen kun Rommel astui esiin, minen fantasiajuttuja lue.
 
Back
Top