Adofin terveys

baikal

Supreme Leader
Eilen oli joku pätkä Teemalla, jossa kuvattiin Adolfin jalannousua siihen junavaunuun, jossa ranskalaisia nöyryytettiin oikein kunnolla v. -40. Kaikesta päätellen Hitler oli henkisesti ja fyysisesti erittäin hyvässä vedossa tuolloin. En pohjaa tätä käsitystä yhteen filmiin vaan viitteitä on muitakin.

Miten paljon Johtajan romakka terveys ja kunto korreloivat tuon ajan sotatoimiin?

Ei tunne samaksi hepuksi, kun katsoo neljä vuotta myöhemmin laahustavaa ja kättään kantavaa "vanhusta", joka samein silmin laiskasti jaksaa enää tarkkailla ympäristöään. Mitä kaikkea mahtoi tapahtua, että mies meni tuohon tilaan? Parkinson, huumeet, ylirasitus, aivohalvaus?
 
baikal kirjoitti:
Eilen oli joku pätkä Teemalla, jossa kuvattiin Adolfin jalannousua siihen junavaunuun, jossa ranskalaisia nöyryytettiin oikein kunnolla v. -40. Kaikesta päätellen Hitler oli henkisesti ja fyysisesti erittäin hyvässä vedossa tuolloin. En pohjaa tätä käsitystä yhteen filmiin vaan viitteitä on muitakin.

Miten paljon Johtajan romakka terveys ja kunto korreloivat tuon ajan sotatoimiin?

Ei tunne samaksi hepuksi, kun katsoo neljä vuotta myöhemmin laahustavaa ja kättään kantavaa "vanhusta", joka samein silmin laiskasti jaksaa enää tarkkailla ympäristöään. Mitä kaikkea mahtoi tapahtua, että mies meni tuohon tilaan? Parkinson, huumeet, ylirasitus, aivohalvaus?

Aatuhan eli ainakin vuodesta -41 eteenpäin semmoisella systeemilla että päivät annettiin piristäviä, illalla unilääkestä ja parin tunnin unen jälkeen ukolle annettiin taas piristäviä että päästään tehokkaasti toimiin kiinni. Tätä jätkui ilmeisesti koko sodan ajan. Voi siinä alati kasvavien hermopaineiden ja stressin lisäksi olla jo ihan tarpeeksi syytä. Eli huumeet ja ylirasitus. Miksipä ei jotakin muutakin, mutta noilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus siihen miksi Aatusta muodostui sellainen ihmisraunio kuin hän lopun aikoina oli.
 
Olen viime aikoina vain pohtinut sitä, että saksalainen sotamenestys ja Adolfin terveys NÄYTTÄVÄT menneen yhtäjalkaa. Eli oliko Johtajan (käytän tässä silloista nimikettä tarkoituksella) suorituskyky yksi tekijä, joka kuitenkin vaikutti oleellisesti sotamenestykseen? Vai toimiko se päinvastoin: kun alkoi tulla kärsään, Johtaja ei sitä kestänytkään? Jossittelen sitä, että olisiko jonkun toisen silloisen henkilön komennossa Saksa ollut entistä vaativampi pala Liittoutuneille?
 
Näin joskus viime talvena joltakin satelliittikanavalta kelvollisen tuntuisen dokumentin aiheesta.
Siinä arvioitiin Hitlerin kärsineen perussairautenaan Parkinsonin taudista, joka eteneni suhteellisen nopeasti. Toinen seikka, joka ei ainakaan parantanut Hitlerin henkistä ja fyysistä tilaa oli hänen henkilääkärinsä hänelle antamat, vähintääkin eriskummalliset hoidot. Hitler tutustui henkilääkäriinsä alunperin hakiessaan apua vatsavaivoihinsa, jotka muuten olivat ilmeisesti eräs syy Hitlerin kasvisruokavalioon. No, jokatapauksessa Hitler koki nuo vatsavaita ilmeisen hankaliksi ja koska tämä tohtori Morell oli ainoa, jonka hoidot tehosivat Hitlerin vatsavaivoihin, hän (Hitler siis) alkoi luottaa lähes sokeasti Morellin hoitoihin. Kun dokumentissa tämän päivän lääketieteen asiantuntijat arvioivat Morellin hoitoja, niiden todettiin olleen pääasiassa aikamoista puoskarointia ja lähinnä haitallisia hoidettavan voinnille kuin yhtään hyödyksi.
Sodan edetessä, Hitlerin Parkinsonin edetessä ja stressin voimakkaasti kasvaessa, Morellin hoitomuotoihin tuli voimakkaasti mukaan mm. erilaiset amfetamiini-pohjaiset "cocktailit" joilla hän "hoiti" Hitlerin stressiä ja Parkinsonia..ja koska nämä amfetamiinicocktailit tietysti eivät oikein unta ja lepoa Hitlerille suoneet, avuksi tuli tietysti erilaiset opiaatit.
Morellin "hoidossa" Hitleristä siis mitä ilmeisimmin tuli nopeasti etenevästä Parkinsonista kärsivä amfetamiininarkomaani. Tätähän Hitler itse ei todennäköisesti edes tiennyt/ ymmärtänyt, koska sokeasti uskoi Morellin osaamiseen. Toisekseen tuolloin ei ylipäätään ollut sen enempää amfetamiinista kuin opiaateistakaan sitä tietoa riippuvuutta ja sivuvaikutuksia aiheuttavina huumausaineina kuin mitä on tänä päivänä. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten Hitler olisi suhtautunut "lääkitykseensä", jos hänellä olisi ollut siitä se tieto, mitä tänä päivänä on?! Hitler kun siis oli nykymittapuulla jopa jonkinlainen "terveysterroristi" tupakoinnin ja alkoholin vihaajana.

Eli vaikuttaisi siis siltä, että Hitler ei ollut lähtökohtaisesti skitsofreenikko ja mielenvikainen hullu, vaan nopeasti etenevästä Parkinsonista kärsivä, amfetamiini- ja opiaattikoukkuun tietämättään/ymmärtämättään päätynyt mies. Näinollen ne tunnetut, käsittämättömät itkupotkuraivarit, joista mm. Guderian on raportoinut, eivät olleet mielisairaan Hitlerin kohtauksia, vaan voimakkaiden huumausaineiden sivuvaikutuksista kärsivän narkomaanin kohtauksua.
Tuntuukin siltä, että tämä Hitlerin terveys ja erityisesti mielenterveys, on aihe jonka todellista laitaa sodanaikainen ja sen jälkeinen propaganda on voimakkaasti muokannut muuhun kuin todenperäiseen suuntaan. Itkupotkuraivarit ja muut sekoilut ovat siis kiistatta faktoja, mutta siinä on kuitenkin propagandamielessä aikamoinen ero, onko niiden aiheuttaja mielisairaus vai toisen henkilön asianomaiselle hänen tietämättään toteuttama voimakkaisiin huumausaineisiin perustunut "lääkitys", joka todennäköisesti lähinnä pahensi asianomaisen varsinaisen sairauden oireita.

Muuten..Morell taisi muistaakseni hoitaa näitä Hitlerin hankalia vatsavaivoja syöttämällä hänelle itse tekemiään kapseleita, joiden sisältö oli tosiasiassa Hitlerin omia ulosteita..tätäkään Hitler ei todennäköisesti itse tiennyt?! Sitä tasoa olivat monet muutkin Morellin "hoidot".
 
baikal kirjoitti:
Jossittelen sitä, että olisiko jonkun toisen silloisen henkilön komennossa Saksa ollut entistä vaativampi pala Liittoutuneille?

Aiheellista ja perusteltua jossittelua siinä mielessä, että ainakin sekä von Mannstein ja Guderian ovat sodan jälkeen esittäneet selkeitä ja perustellun oloisia näkemyksia sen puolesta, että Saksa olisi vielä melko myöhäisessäkin vaiheessa sotaa voinut saavuttaa sotilaallisesti tilanteen, jossa sellainen rauha, joka säilyttää Saksan itsenäisenä valtiona olisi ollut hyvin mahdollinen. Tai itseasiassa kumpikin tuntuu arviovan tilanteen siten, että Saksa olisi voinut saavuttaa sellaisen sotilaallisen tilanteen, joka olisi pakottanut vastustajat neuvottelemaan rauhan Saksan kanssa.
Eli siis hiukan samankaltaista tilannettahan siinä on maalailtu kuin minkä Suomi saavutti Talvisodassa..ja miksei myös Jatkosodassa. Tosin sitten voidaankin edelleen jossitella, että jos sota olisi saanut "Talvisotamaisen" ratkaisun, niin olisiko se sitten ollut myös vasta ottelun ensimmäinen erä ja ratkaisuerä olisi käyty vasta esim. 50-60-lukujen taitteessa?!
Sitä en tiedä, minkä verran von Mansteinin ja Guderianin ajatuksissa on jälkiviisautta..tai eräänlaista omien käsien pesemistä, mutta kenties niissä ajatuksissa myös on jotakin perääkin. Saksan asevoimat kuitenkin kykenivät hämmästyttävän ankaraan ja pitkäkestoiseen vastarintaan, vaikka taktiset ja strategiset ratkaisut olivat monissa kohdin täysin järjettömiä. Tarkoitan siis sitä, että tuota asevoimaa järkevästi käyttäen siinä olisi kenties voinut hyvinkin olla myös se potentiaali, jolla vastapuoli olisi saatu pakotettua kompromissirauhaan. Voittoahan kumpikaan sotapäälliköistä ei jälkeenpäin tarkasteltuna nähnyt missään tapauksessa mahdolliseksi enää 1943 jälkeen..kenties jopa hieman aikaisemminkaan.
 
Itkupotkuraivarit ja muut sekoilut ovat siis kiistatta faktoja, mutta siinä on kuitenkin propagandamielessä aikamoinen ero, onko niiden aiheuttaja mielisairaus vai toisen henkilön asianomaiselle hänen tietämättään toteuttama voimakkaisiin huumausaineisiin perustunut "lääkitys", joka todennäköisesti lähinnä pahensi asianomaisen varsinaisen sairauden oireita.
Asiasta voi olla myös muuta mieltä. Hitler pystyi kiihdyttämään itsensä "näyteltyyn" raivoon aivan tietoisesti.
Mielisairauteen tai parkinsoniin en usko. Toki hän oli loppuaikoina heikossa hapessa, osasyynä "lääkitys" ja se, että Hitler ei saanut ruokavaliostaan paljoakaan proteiinia.
 
Voittoahan kumpikaan sotapäälliköistä ei jälkeenpäin tarkasteltuna nähnyt missään tapauksessa mahdolliseksi enää 1943 jälkeen..kenties jopa hieman aikaisemminkaan.
Saattoipa Hitler olla sitä mieltä jo 1942! Siis yksityisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top