Toin esille Misu-ketjussa, että eräs syy kotimaisten hankintojen vähäisyyteen vaikka mahdollisuuksia olisi enemmän, on nettobudjetoinnin puute. Tarkoitan nettobudjetoinnilla budjetointitapaa, jossa erotetellaan se rahan määrä joka palautuu suoraan valtion ja kuntien kassaan maksettujen verojen myötä. Monimutkaisempaan verotusanalyysiin, eli siihen että käteen jäävillä tuloillakin ostetaan jotain joka aktivoi taloutta, ei ole tässä yhteydessä syytä mennä.
Hieman samaan tapaan vaikka moni kotitalous katsoo, että on kannattavampaa maksaa omasta asunnosta 1000e kuussa kuin säästää maksamalla vuokraa 900e kuussa, koska maksamalla omaa asuntolainaa kartuttaa omaa varallisuutta.
(Ei mennä sille sivupolulle, että nykyään tuo suhde olisi varmaan 1000e kuussa omasta tai 1500e kuussa vuokrasta...
)
Nettobudjetointia ei käytetä sen vuoksi, että se houkuttelisi a) turhan suureen julkisen sektorin rahankäyttöön b) pienentäisi ulkoistamisen hyötyjä. Tämä aiheuttaa sen, että millä tahansa sektorilla julkisen sektorin toimijan kannattaa miettiä halvinta seurausta vaikka se ei olisi kokonaistaloudelliseti edullinen. Jos Puolasta saa MRAP:n 0,75mE:n hintaan on se puolustusbudjetissa 0,75mE:n menoerä. Jos Suomesta hankkisi samanlaisen MRAP:n 1mE hintaan josta veroina palautuisi julkiseen kiertoon vaikkapa 0,5mE olisi hankinta kokonaistaloudellisesti edullisempi mutta puolustusbudjetin kannalta epäedullinen.
Joka tapauksessa, nettobudjetoinnin käyttö mullistaisi kotimaisten hankintojen houkuttelevuuden. EU-säännösten vuoksi sen käyttö muussa julkisessa sektorin aloilla olisi hankalaa tahi mahdotonta, mutta puolustusbudjetti on erikoistapaus poikkeussäännöstensä vuoksi.
Mitähän kaikkia hankintoja olisi kannattanut tehdä kotimaasta, jos nettobudjetointisääntöä noudatettaisiin? Ennen kaikkea, tämähän lisäisi järjestelyjä joissa ulkomailtakin hankittua materiaalia koottaisiin kotimaassa?
Aloitetaan parilla luvulla...
Puolustusbudjetti vuonna 2016 oli 2884mE.
- Tästä summasta ALV-menoja, eli rahaa joka vain käy PV:n tilillä oli - 367mE
- Palkat ja sivukulut 693,4mE. Näistä palautui välittöminä veroina valtion ja kuntien taskuun noin 30%, eli noin -200mE
- Jo pelkästään nämä huomioiden puolustusbudjetti pieneneekin lähes 600mE:llä...
Hieman samaan tapaan vaikka moni kotitalous katsoo, että on kannattavampaa maksaa omasta asunnosta 1000e kuussa kuin säästää maksamalla vuokraa 900e kuussa, koska maksamalla omaa asuntolainaa kartuttaa omaa varallisuutta.
(Ei mennä sille sivupolulle, että nykyään tuo suhde olisi varmaan 1000e kuussa omasta tai 1500e kuussa vuokrasta...

Nettobudjetointia ei käytetä sen vuoksi, että se houkuttelisi a) turhan suureen julkisen sektorin rahankäyttöön b) pienentäisi ulkoistamisen hyötyjä. Tämä aiheuttaa sen, että millä tahansa sektorilla julkisen sektorin toimijan kannattaa miettiä halvinta seurausta vaikka se ei olisi kokonaistaloudelliseti edullinen. Jos Puolasta saa MRAP:n 0,75mE:n hintaan on se puolustusbudjetissa 0,75mE:n menoerä. Jos Suomesta hankkisi samanlaisen MRAP:n 1mE hintaan josta veroina palautuisi julkiseen kiertoon vaikkapa 0,5mE olisi hankinta kokonaistaloudellisesti edullisempi mutta puolustusbudjetin kannalta epäedullinen.
Joka tapauksessa, nettobudjetoinnin käyttö mullistaisi kotimaisten hankintojen houkuttelevuuden. EU-säännösten vuoksi sen käyttö muussa julkisessa sektorin aloilla olisi hankalaa tahi mahdotonta, mutta puolustusbudjetti on erikoistapaus poikkeussäännöstensä vuoksi.
Mitähän kaikkia hankintoja olisi kannattanut tehdä kotimaasta, jos nettobudjetointisääntöä noudatettaisiin? Ennen kaikkea, tämähän lisäisi järjestelyjä joissa ulkomailtakin hankittua materiaalia koottaisiin kotimaassa?
Aloitetaan parilla luvulla...
Puolustusbudjetti vuonna 2016 oli 2884mE.
- Tästä summasta ALV-menoja, eli rahaa joka vain käy PV:n tilillä oli - 367mE
- Palkat ja sivukulut 693,4mE. Näistä palautui välittöminä veroina valtion ja kuntien taskuun noin 30%, eli noin -200mE
- Jo pelkästään nämä huomioiden puolustusbudjetti pieneneekin lähes 600mE:llä...