Amerikansuomalaiset taistelivat talvisodassa "kuin villikissat"

Bushmaster

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#1
Mahtoivatko nämä miehet olla ihan aitoja ja alkuperäisiä "tuontipatriootteja?" :rolleyes:

Amerikansuomalaiset taistelivat talvisodassa "kuin villikissat"
Tänään klo 08:27

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016100222384820_uu.shtml

Amerikansuomalainen kapteeni Albert Penttilä toimi talvisodan aikaan hiihtopartion johtajana Itä-Karjalan metsissä. Amerikasta talvisotaan tullut lähes 400 vapaaehtoisen joukko oli monenkirjava.


Monikansallinen hiihtopartio: Alvar Sarkanen, Byrne Viking Richards, Harold Durrant ja Charles Mellin.
Joukko sai nimen Amerikan Suomalainen Legioona. Suuri osa heistä ei ehtinyt rintamalle asti.

Osa miehistä oli syntynyt Suomessa, osa oli aitoja jenkkejä. Tarkasta seulasta huolimatta mukaan pääsi monenlaista sakkia: oli entisiä jääkäreitä, merimiehiä, seikkailijoita ja jopa lentäjiä.

Koska lähtöluvan kanssa oli hankaluuksia, presidenttiRoosevelt määritteli, että Suomessa on konflikti, ei sota. Kovimpiin paikkoihin hakeutui ja pääsi Albert Penttilä 16 muun amerikansuomalaisen kanssa.



Partiosotaa korvessa


Albert Penttilä oli jääkärikapteeni ja muukalaislegioonalainen, joka oli päätynyt Amerikkaan. Talvisotaan hän lähti heti ja pääsi 16 miehensä kanssa haluamiinsa hiihtojoukkoihin Itä-Karjalaan.

Siellä hänet tapasi etulinjan korsussa nuori amerikkalainen kirjeenvaihtaja James Aldridge. Tykistökeskitys hermostutti nuorta miestä, mutta Penttilän jämäkkä olemus alkoi sitten vaikuttaa rauhoittavasti.

Aldridge kirjoitti tavanneensa ”ison joukon amerikansuomalaisia, jotka Karjalan synkissä metsissä tappelevat ryssää vastaan kuin villikissat.”

Penttilän johtamat amerikkalaiset toimivat luotettavasti lukuisilla hiihtoretkillä aina vihollisen linjojen takana. Joskus tavattiin vihollisia, joskus ei.

Sodan loputtua Penttilä pyysi heti itselleen ja miehilleen vapautusta palveluksesta. Pyyntö hyväksyttiin.


Amerikan Suomalaisen Legioonan osasto lähtee marssille Oulun yhteislyseolta.


Haavoittunut ryssä


Monet Legioonan miehistä päätyivät lääkintäjoukkoihin, niin myös John Hasey. Kenttäsairaalassa hänen ensimmäinen tehtävänsä oli avustaa jalan amputoinnissa pitämällä potilasta paikoillaan, nukutuslääkkeitä ei ollut.


Jouduttuaan kerran metsänreunassa vihollisen ristituleen Hasey kiinnitti puuhun kyltin: ”Huomio! On sääntöjen vastaista ampua amerikkalaisia tässä metsässä.”

Kerran Hasey ja hänen maanmiehensä lähtivät kuljettamaan haavoittunutta venäläistä lentäjää kenttäsairaalaan.

”On kylmä yö. Kukaan ei välitä, jos paarit tipahtavat ambulanssista ennen kenttäsairaalaa”, miehiä evästettiin matkaan.

Lentäjä pääsi perille ja toipui.

Legioonan pahin vastustaja oli rintaman takana pakkanen. Lääkintäjoukoissa miltei kaikki palelluttivat jalkansa lumessa seistessään.

Erään kerran Hasey toisen legioonalaisen kanssa oli käynnistämässä pakkasessa jähmettynyttä ambulanssia, kun vihollisen hävittäjä sukelsi paikalle.

Hasey tunsi valtavan kivun kädessään ja näki sen vääristyvän luodin osuttua. Auttajasta tuli potilas.

Legioonalaisten suurin anti hyvän tahdon lisäksi oli valtava propaganda-arvo Suomelle, sillä legioonalaiset innoittivat ulkomaalaisia toimittajia raportoimaan kansainvälisiin sanomalehtiin talvisodasta.

Lähde: Tähtilippu talvisodassa, Kari Kallonen, Revontuli 2016

Lue Plussasta lisää tarinaa amerikansuomalaisista ja ulkomaalaisista talvisodassa.


Matti Halme lähdössä New Yorkista. Silmävamma tuli tappelussa kommunistien kanssa edellisenä iltana.
JUHA MUURINEN
KUVAT KIRJASTA TÄHTILIPPU TALVISODASSA

 

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#2
Pitkälti tuontipatriootteja, kun sadoista taisteluihin osallistui kymmeniä. Se kertoo kaiken.

Kari Kallosen kirjojen hehkutukseen suhtautuisin enemmän kuin varauksella.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
#3
Pitkälti tuontipatriootteja, kun sadoista taisteluihin osallistui kymmeniä. Se kertoo kaiken.

Kari Kallosen kirjojen hehkutukseen suhtautuisin enemmän kuin varauksella.
Samaa mieltä Kallosen tuotannosta. Tämän Törni-sarja lähentelee jo hagiografiaa.

Ja lähes samaan kastiin niputtaisin myös tämän Sinivihreät baretit.

1.jpg
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#4
Samaa mieltä Kallosen tuotannosta. Tämän Törni-sarja lähentelee jo hagiografiaa.

Ja lähes samaan kastiin niputtaisin myös tämän Sinivihreät baretit.

View attachment 11699
Piti tarkistaa itselleni vieras sivistyssana, mutta kyllä, hyvin sanottu siellä takarivissä. :)Tulee lähinnä vaivautunut olo noita lukiessa, sen mitä nyt olen lukenut.
 
Viimeksi muokattu:

Sardaukar

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#5
Piti tarkistaa itselleni vieras sivistyssana, mutta kyllä, hyvin sanottu siellä takarivissä. :)Tulee lähinnä vaivautunut oli noita lukiessa, sen mitä nyt olen lukenut.
Oikea sana tunteesta on "myötähäpeä". :D
 

Bushmaster

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#7
http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/ryhmia/ulkomaalaiset-vapaaehtoiset

Ulkomaalaiset vapaaehtoiset Suomessa
Talvisodan aikana monissa maissa ilmoittautui vapaaehtoisia taistelemaan Suomen puolesta. Ruotsalainen noin 8 000 miehen osasto ehti sotaan mukaan helmikuun lopulla 1940 Sallan alueella, jossa se otti yhdessä rinnallaan toimineiden norjalaisten kanssa rintamavastuun suomalaisilta. Ruotsalaisiin joukkoihin kuului myös alun perin 16-koneinen lento-osasto. Ruotsalaisten otettua rintamavastuun saattoivat suomalaiset siirtää Sallassa olleita joukkoja Viipurinlahdelle. Sallan taisteluissa kaatui 26 ruotsalaista vapaaehtoista.

Halukkaita vapaaehtoisia Suomeen oli esimerkiksi Iso-Britanniassa 8 900, Italiassa 5 000 ja Unkarissa 25 000. Hallitusten ulkopoliittinen varovaisuus ja oman maan edut vaikeuttivat lähtöä. Ruotsalaisten lisäksi maahamme ehti tulla noin 1 000 tanskalaista, 700 norjalaista, 341 unkarilaista valmiiksi muodostettuna joukkona, 350 amerikansuomalaista ja 228 Iso-Britannian kansalaista. Valtaosa ei ehtinyt mukaan sotatoimiin. Sen sijaan tanskalaisia hävittäjälentäjiä osallistui menestyksellisesti talvisodan ilmataisteluihin.

Ulkomaalaisten vapaaehtoisten psykologinen merkitys oli suomalaisille hyvin merkittävä sen lisäksi, että huomattavan suuri ruotsalainen joukko osallistui itse taisteluihin.

Jatkosodassa Suomen asevoimissa taisteli yhteensä noin 7 000 ulkomaalaista vapaaehtoista. Heistä oli 3 273 virolaisia, 1694 ruotsalaisia, 777 inkeriläisiä ja 204 tanskalaisia. Muista maista oli 74 miestä. Neuvostoliiton suomensukuisista kansoista oli sotavankileireiltä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lisäksi noin 1 000 miestä.

Pääosa virolaisista eli ”Suomen pojista” oli sijoitettu Jalkaväkirykmentti 200:aan, ja he taistelivat urhoollisesti Karjalan Kannaksella kesän 1944 raskaissa torjuntataisteluissa. Saman vuoden elokuussa rykmentin sotilaat siirrettiin Viroon, jossa he jatkoivat saksalaisten alaisuudessa taistelua maahan tunkeutuvia neuvostoliittolaisia joukkoja vastaan. Ruotsalainen pataljoona toimi vuonna 1941 Hangon rintamalla. Myöhemmin ruotsalaisista muodostettiin erillinen komppania, joka taisteli kesällä 1944 Karjalan kannaksella kunnioituksen ansaitsevalla tavalla.

Jatkosodan ulkomaalaisten vapaaehtoisten merkitys suomalaisille oli ennen kaikkea tunteessa siitä, että Suomea ei ollut unohdettu sekä avun tuoma yhteenkuuluvuuden tunne, joka on jatkunut sodan jälkeenkin