Antautuminen 1944

[baikal]

Mielenkiintoista silti pohtia sitäkin, että tosiasiassa NL alkoi siirtää kähäkimpiä joukkojaan Suomen vastaiselta rintamalta kohta sen jälkeen, kun ensimmäinen ja pahin mylläkkä oli jo vaiheessa. Jos Suomen valtaaminen oli se ykkösjuttu tuossa hyökkäkysessä, niin eikös paremminkin olisi pitänyt pistää pökköä lisää pesään? Tähän osuu aina sitten: noku sillä oli kiire Berliiniin naurattamaan Gisellaa ja Ulrikaa. Oli varmaan, mutta vähän vaiheeseen jäi tuo Suomen valtaaminen. Tosiasia SAATTAA OLLA sekin, että toista vastaavaa mylläkkää Suomen puolustus ei olisi kestänyt, vaan homma olisi levinnyt kuin se kuuluisa Hujasen hösteini. Tuliko vastaan P-armeijan voimavarat ja kiirus Berliiniin vai voimavarat ja jo päätetty Suomen asema jne.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä torjuntavoittoja tms. vaan pohtia vain eri mahdollisuuksia. Ei se veteraanin kunnia mihinkään katoa, jos näitä asioita pohtii, vai mitä arvelette?

 

[Creidiki]

Tarkoitukseni ei ole vähätellä torjuntavoittoja tms. vaan pohtia vain eri mahdollisuuksia. Ei se veteraanin kunnia mihinkään katoa, jos näitä asioita pohtii, vai mitä arvelette?

En tiedä mistä se johtuu se ihmeellinen usko että Veli Venäläinen valvoo öitänsä pohtien miten saada Suomi vallattua, geopoliittisesti me olemme helevatan syrjäinen pohjolan kolkka jonka tärkeimmät strategiset luonnonvarat ovat metsät, suot ja ku$ipäät. Kaikkia kolmea on venäinmaalla yllin kyllin. Ottaen huomioon sen että sodanjälkeisessä etupiirijaossa Suomi oli läänitetty Neuvostoliitolle ei ollut mikään kiire marsia Ruotsin rajalle. Stalin saattoi laskea että jos Leningradin luoteinen raja on turvassa niin asia hoituu ajallaan..

 

[Deeiii]

Mielenkiintoista silti pohtia sitäkin, että tosiasiassa NL alkoi siirtää kähäkimpiä joukkojaan Suomen vastaiselta rintamalta kohta sen jälkeen, kun ensimmäinen ja pahin mylläkkä oli jo vaiheessa. Jos Suomen valtaaminen oli se ykkösjuttu tuossa hyökkäkysessä, niin eikös paremminkin olisi pitänyt pistää pökköä lisää pesään? Tähän osuu aina sitten: noku sillä oli kiire Berliiniin naurattamaan Gisellaa ja Ulrikaa. Oli varmaan, mutta vähän vaiheeseen jäi tuo Suomen valtaaminen. Tosiasia SAATTAA OLLA sekin, että toista vastaavaa mylläkkää Suomen puolustus ei olisi kestänyt, vaan homma olisi levinnyt kuin se kuuluisa Hujasen hösteini. Tuliko vastaan P-armeijan voimavarat ja kiirus Berliiniin vai voimavarat ja jo päätetty Suomen asema jne.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä torjuntavoittoja tms. vaan pohtia vain eri mahdollisuuksia. Ei se veteraanin kunnia mihinkään katoa, jos näitä asioita pohtii, vai mitä arvelette?

Jos en ihan väärässä ole, niin tuossa vaiheessa puna-armeijalla oli jo aika selkeä operatiivinen ja strateginen doktriini: voima suunnataan heikkoutta vastaan, epäonnistumista ei vahvisteta. Kun ensimmäinen ryntäys ei aurannutkaan tietä Kymijoelle, kun määräävää poliittista imperatiivia ei Helsingin mahdollisimman pikaiseksi valtaamiseksi ollut (toisin kuin toisessa suunnassa), ja kun Leningradin sivusta oli riittävässä määrin neutraloitu, niin vahvistuksia ei herunut ja hyökkäyksen syömähampaatkin irroitettiin jauhamaan suunnalle, missä niiden käyttö tuotti enemmän tulosta suhteessa käytettyyn aikaan ja materiaaliin.

Epäilen - en tiedä - että jos puolustus olisi murtunut, tilannetta olisi kyllä hyödynnetty ja operatiivista reserviä tungettu aukoista sisä-Suomeen. Samaten jos olisikin jostain kosmisesta syystä käynyt niin, että ensimmäinen hyökkäys olisi mennyt aivan poskelleen ja suomalaiset olisivat jotenkin ihmeellisesti onnistuneet vastahyökkäämään Leningradin rajoille saakka, niin reservejä olisi luultavasti siirretty tälle suunnalle enemmänkin.

 

[kaislajääkäri]

Mielenkiintoista silti pohtia sitäkin, että tosiasiassa NL alkoi siirtää kähäkimpiä joukkojaan Suomen vastaiselta rintamalta kohta sen jälkeen, kun ensimmäinen ja pahin mylläkkä oli jo vaiheessa. Jos Suomen valtaaminen oli se ykkösjuttu tuossa hyökkäkysessä, niin eikös paremminkin olisi pitänyt pistää pökköä lisää pesään? Tähän osuu aina sitten: noku sillä oli kiire Berliiniin naurattamaan Gisellaa ja Ulrikaa. Oli varmaan, mutta vähän vaiheeseen jäi tuo Suomen valtaaminen. Tosiasia SAATTAA OLLA sekin, että toista vastaavaa mylläkkää Suomen puolustus ei olisi kestänyt, vaan homma olisi levinnyt kuin se kuuluisa Hujasen hösteini. Tuliko vastaan P-armeijan voimavarat ja kiirus Berliiniin vai voimavarat ja jo päätetty Suomen asema jne.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä torjuntavoittoja tms. vaan pohtia vain eri mahdollisuuksia. Ei se veteraanin kunnia mihinkään katoa, jos näitä asioita pohtii, vai mitä arvelette?

Eiköhän tuossa käynyt niin, että veli venäläiselle olisi hyvästi sopinut ottaa Suomi karvoineen kaikkineen. jos täydellinen luhistus olisi tullut.

Ei kuitenkaan ollut ykkösprioriteettissa, koska kiire Berliiniin oli kova. Yritys oli kuitenkin tietyssä "aikaikkunasssa" todellinen

Eli puolustustaistelumme ansiota on, jotta pelattiin Stalinilta se aika/miesmäärä pois, jolla hän olisi pystynyt Suomen siinä tilanteessa lopullisesti nujertamaan.

 

[baikal]

Eiköhän tuossa käynyt niin, että veli venäläiselle olisi hyvästi sopinut ottaa Suomi karvoineen kaikkineen. jos täydellinen luhistus olisi tullut.

Ei kuitenkaan ollut ykkösprioriteettissa, koska kiire Berliiniin oli kova. Yritys oli kuitenkin tietyssä "aikaikkunasssa" todellinen

Eli puolustustaistelumme ansiota on, jotta pelattiin Stalinilta se aika/miesmäärä pois, jolla hän olisi pystynyt Suomen siinä tilanteessa lopullisesti nujertamaan.

Näin minäkin arvelen, aika oli se resurssi, joka pakotti tyytymään tilanteeseen. Ja kuten creidiki totesi, varmasti tarkoitus oli, että Suomi joka tapauksessa liittyy neuvostokansojen onnelliseen perheeseen sitten aikanaan. Ehkä sotakorvauslunnaisiin suosstuminen ja niiden jämpti maksaminen vei sitten parhaan terän tuosta yrityksestä, luulen.

 

[Slammer]

Ei tietenkään yhdessä yössä, mutta ajan kanssa kylläkin. Kenties suomalaisia olisi nyt olemassa samanlainen ryhmä kuin vepsäläisiä. Muutama tuhat yksilöä, joilla on toistaiseksi rippeet omasta kielestä ja tavoista.

Jos kansakunnan kulttuuri, historia ja kansallinen kehitys saadaan venäläistettyä tai muuten tuhottua, niin kyse on kansakunnan ”katoamisesta”, vaikka joku pieni vähemmistö edelleen puhuisi kyseistä kieltä tai olisi olemassa pakolaishallitus. Kansakunnasta ei kuitenkaan voida enää tuolloin puhua.

Kuten aiemmin sanoin, en näe kovin todennäköisenä, että Suomeen olisi Stalinin jälkeen kohdistettu kovin tehokkaita sortotoimia. Saa olla aika tehokasta kyykyttämistä jos nelimiljoonainen kansa katoaa alle 10 vuodessa. Suomen venäläistämistä yritettiin Venäjän vallan aikana pariinkin otteeseen. Ja jos täällä oltaisiin lähdetty lahtaamaan satoja tuhansia ihmisiä, niin vahvasti epäilen etteivät entiset rintamasotilaat olisivat vain jääneet odottelemaan kohtaloaan, oli antauduttu tai ei.

Epäilen - en tiedä - että jos puolustus olisi murtunut, tilannetta olisi kyllä hyödynnetty ja operatiivista reserviä tungettu aukoista sisä-Suomeen.

Totta kai olisi. Neuvostoliitolla ei olisi ollut mitään intressejä pysäyttää hyökkäystä jos etenemään olisi päästy nopeasti. Ainoastaan suurten voimien sitominen Suomea vastaan pitkäksi aikaa oli mahdotonta.

 

[Vonka]

No en mä tiedä, onko lopputulos kovin kohottava, jos henkiin jätetään vain "kuakkaviaraat"... Eivätkä sodassakaan kaikki kuole, mutta silti armeija voidaan lyödä kyvyttömäksi jatkamaan toimintaansa.

Näin tehtiin Neuvostoliiton Kaartinarmeijan läpimurtojoukoillekin 1944. Ne olivat lopussa. Andrei Zdanovin arkiston mukaan (Jukka Nevakivi) Suomen maavoimat olivat välirauhansopimuksen hetkellä niskan päällä: eivät olisi kyenneet miehittämään Suomea. Sitä varten joukkoja olisi pitänyt todella tuntuvasti lisätä.

Koko hommassa pitää mennä joulukuiseen Teheraniin 1943. Stalin lupasi Rooseveltille ja Churchillille avata suuroffensiivin itärintamalla viiden päivän sisällä operaatio Overlordista eli Atlantin vallin murtamisesta. Niin hän aloittikin, mutta Suomessa, ei Saksassa. Sekin oli Stalinilta kylmää peliä. A) Saksalaiset kykenivät pontevammin hidastamaan länsiliittoutuneiden etenemistä ja B) Suomi voitaisiin lyödä pois sodasta ja saada antautumaan.

Mikäli näin ei kävisi, Suomen kysymys ratkaistaisiin "myöhemmin".

Operaatio Bagration, suurin koskaan aloitettu sotilasoperaatio, alkoi 21.-23.6.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

Suomen kysymys piti ratkaista niillä joukoilla, jotka olivat yrittämässä.


Ennen Talin–Ihantalan taistelun alkamista olivat puna-armeijan Kannaksen yksiköt menettäneet hyökkäysvoimastaan jo noin puolet.

Neuvostoliitto aloitti hyökkäyksensä Viron rintamalla niinkin myöhään kuin 24. heinäkuuta. Juuri heinäkuussa 1944 venäläiset alkoivat siirtää joukkojaan itärintamalle ja hyökkäys Kannaksella keskeytettiin. Toisaalta esimerkiksi Kaartin valiojoukkojen osalta ei enää juuri ollut mitä siirtää. Nämä valio-osastot olivat käytännössä menettäneet taisteluvoimansa heinäkuun toiseen viikkoon mennessä. Venääisiin sota-arkistoihin väitöskirjansa perustaneen Tapio Tiihosen tutkimusten mukaan peräti kahdeksan neuvostodivisioonan vahvuudet olivat laskeneet alle 2 000 miehen (neuvostodivisioonien määrävahvuudet vaihtelivat 5 500 ja 10 000 miehen välillä). Näissä divisioonissa jalkaväkipataljoonat olivat sulaneet käytännössä olemattomiksi.

Neuvostojoukkojen tappiot olivat Kannaksen hyökkäysvaiheen aikana 170 000 miestä, joista kaatuneina varovaisimmankin arvion mukaan ainakin 40 000 miestä. Torjunta Viipurinlahdella, Vuosalmella, Ihantalassa, Nietjärvellä ja Ilomantsissa onnistui juuri siksi. Vaikka puhutaan "Kannaksen halkijuoksusta", eivät ne VT-linjankaan miehet, etenkään Kuuterselän, Vammelsuun, Siiranmäen taistelijat tai Aniskalan aukeille kuolleet jääkärit vuodattaneet vertaan ja käyttäneet aseitaan turhaan.

Siinä loppuvaiheessa alkoi puolustustaistelussa olla taas olla talvisodan henkeä.
"Jesus, eikö siltä miehet lopu koskaan?"
"Vähenöö kumminkin."