Arestirangaistus takaisin armeijaan - hyvä vai huono?

Tuli vaan mieleen kun joskus luin jostakin alikersanttien töhöilystä, josta seurauksena oli sakot (!) ja jotka maksettiin vasta armeijan päättymisen jälkeen. En nyt muista mikä synti oli, olikohan se toisen alikersantin tunkeminen roskikseen tai jonkin kiusaaminen. Sen sijaan, että näitä kierrätetään käräjäoikeuden kautta ja käsittelyssä kestää kauemman kuin armeijassa ollaan, olettaisin että tarkoituksenmukaisempaa olisi välittömästi tuleva rangaistus. Esim poistumiskielto - joka toki on käytössä, mutta voisi olla pidempikin kuin se max 10 päivää, jos olen oikein käsittänyt. Mutta mielusti näkisin, että vanha kunnon arestirangaistus tulisi takaisin - eli joko se kevyempi versio, jossa yöt oltiin putkassa ja päivät palveluksessa tai sitten se täysieristys, jossa oltiin putkassa 24 tuntia vuorokaudessa. Väitän, että nämä rangaistuksen vaikuttaisivat paljon tehokkaammin, niiden pelote ja tulokset olisivat parempia ja ennen kaikkea halvempia.

Arestien pituuksissa ei toki tarvitsisi palata entiseen, jolloin aresteja on kuulemma annettu jopa 30 vuorokauden mittaisina. Esim 3 kovaa päivää olisi varmasti riittävä, sitten viikko sitä josssa ollaan päivät palveluksessa ja yöt putkassa. Käsittäkseni arestin mahdollisuus onkin nykyään vielä olemassa, mutta sen kai päättää joukko-osaston komentaja, eikä sitä koskaan käytetä. Ysärin puolessa välissä näin toisesta komppaniasta yhden kaverin, joka oli mokannut todella pahasti ja oli kovassa arestissa muistaakseni 4 päivää. Näin puhuttiin.

Mutta olisko järkeä? Töppäät, saat rangaistuksen heti ja sitten se on pois päivärjestyksestä ja jatkat palvelusta normaalisti. Ei kalliita oikeudenkäyntejä muutaman hassun satasen takia. Luulen, että uhriksi joutuneekin arvostaisivat tätä vanhaa tyyliä enemmän kuin nykyistä.
 
Viimeksi muokattu:

baikal

Supreme Leader
Pelkkä sotilaskurinpito silmänaloissa nykyinen systeemi on huono tai väärä. Mutta tuossa ratkaisussa on varmasti sata ja neljä muutakin seikkaa. Olikos se painavin syy tälle, että varusmiehet haluttiin siviilioikeuden alaisiksi? Tosin niinhän ne palkatutkin ovat. Eipä joukko-osaston komentaja taida putkaan pistää töhöileviä palkattuja sotilaitakaan.

Nykysysteemissä sotilaat-kyltin alla olevat ovat sikäli samalla viivalla.

Muistan kun vartiokomennuskuntana pohdimme kerran erästä karkuria, joka virkisti sotiluuttaan putkassa. Ja pohdimme, miten helvetissä ylivääpeli se ja se edelleen palvelee työpaikallaan, vaikka hänen -syntinsä- olivat jo melkoisia. Meidän mielestämme tuo ylivääpeli olisi kuulunut ehdoitta siihen naapurikoppiin, sen verran -ansioita- hänelläkin oli. Siihen aikaan asiat painettiin angoravillaisella tumpulla ja homma vaan jatkui.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Eipä joukko-osaston komentaja taida putkaan pistää töhöileviä palkattuja sotilaitakaan.
Milloin putkaan laittaminen poistettiin, Tarja Halosen aikana?
Tartsa on monen pahan alku, mutta tämän asian kanssa hänellä ei ole tekemistä. Vasemmistolla kylläkin, jonka piirissä sana "Sotaoikeus" oli jo epäoikeudenmukaisuuden symboli, se kun kuulemma jakoi ankarampia rangaistuksia. Ulkomaillahan näin olikin: Vanha diktaattori tuomittiin monesti kuolemaan, kun uusi valta pisti sotaoikeuden pystyyn pika pikaa. Asiasta keskusteltiin jo 1970-luvulla ja muutos tuli voimaan jotain 1985, samaan aikaan kun esitutkintalaki. PV:n edustajien perustelut juuri tuosta nopeudesta verrattuna tilanteeseen, jossa koko käsittely on vasta kotiutumisen jälkeen, kaikuivat kuuroille korville.

Putkarangaistus kun oli käytössä niin se koski henkilökuntaa myös. Hesan päävartiossa oli oikein upseerisiipi ja kadetitkin tutustui sotilaselämän tähän puoleen vartiopäällikköinä. Olisikohan joskus keksitty nuorille miehile pieneksi varoitukseksi, kun alkoholinkäyttö väärässä paikassa oli suurin syy sinne joutumiseen. "Upseerisiiven" asiakkaat oli tosin enimmäkseen muita kun kadettiupseereita.
 
Olin eilen pienessa kaljassa kun tämän kirjoitin, niin lienee tarkennettava vielä: koska nykyään armeijassa selvästi käsitellään törkeimmät rikkomukset käräjillä, joista seurauksena on sakkoja, vasta kun palvelusaika on päättynyt, ei systeemi ole tehokas. Siksi olisi hyvä, jos esim pennalismiin/simputukseen/muuhun kiusaamiseen syyllistyneet saisivat rangaistuksen välittömästi ja se olisi juuri pitkä poistumiskielto tai arestia. Väitän, että se kolmen päivän putka ja komppanianpäällikön haukut katkaisisi sen kiusaamisen paremmin kuin se, että sinut haastetaan oikeuteen, sitten odotellaan puoli vuotta ja lopulta saat jonkun satasen sakon, jonka vanhemmat kuitenkin maksaa pois. Ja intistä on jo puoli vuotta.

Olkoon mikä tahansa kevennetty armeija uusine koulutusmetodeineen, joukkoon mahtuu aina paukapäitä, jotka kokeilevat rajojaan. Tällaisten eristäminen porukasta hetkeksi, joka muuten on yleensä monelle se pahin juttu, toimisi paljon paremmin kuin se, että byrokratia raksuttaa kuukausitolkulla yli palvelusajan ja maksaa maltaita. Arestin istuttuaan homma olisi "hoidettu" ja tarjolla puhdas pöytä. Varusmiehen omassa arviossa olisi, haluaako ottaa arestin tai poistumiskiellon uudelleen vai pysytäänkö ruodussa vastedes niin kuin soveliasta on.
 

Hanski

Ylipäällikkö
Tartsa on monen pahan alku, mutta tämän asian kanssa hänellä ei ole tekemistä. Vasemmistolla kylläkin, jonka piirissä sana "Sotaoikeus" oli jo epäoikeudenmukaisuuden symboli, se kun kuulemma jakoi ankarampia rangaistuksia. Ulkomaillahan näin olikin: Vanha diktaattori tuomittiin monesti kuolemaan, kun uusi valta pisti sotaoikeuden pystyyn pika pikaa. Asiasta keskusteltiin jo 1970-luvulla ja muutos tuli voimaan jotain 1985, samaan aikaan kun esitutkintalaki. PV:n edustajien perustelut juuri tuosta nopeudesta verrattuna tilanteeseen, jossa koko käsittely on vasta kotiutumisen jälkeen, kaikuivat kuuroille korville.

Putkarangaistus kun oli käytössä niin se koski henkilökuntaa myös. Hesan päävartiossa oli oikein upseerisiipi ja kadetitkin tutustui sotilaselämän tähän puoleen vartiopäällikköinä. Olisikohan joskus keksitty nuorille miehile pieneksi varoitukseksi, kun alkoholinkäyttö väärässä paikassa oli suurin syy sinne joutumiseen. "Upseerisiiven" asiakkaat oli tosin enimmäkseen muita kun kadettiupseereita.
Ainakin syksyllä 1986 Santahaminassa oli tyyppejä lojumassa putkassa. Minulle sattuneella väijyvuorolla putkasi lojui joku perusreppana, joka luki meidän väijyn ajan raamattua itsekseen. Seuraavalle vartiovuorolle osuikin joku Itä-Helsingin piripää, joka VKS:ään kuljetettaessa oli päättänyt alkaa riehua ja sitä olivat joutuneet silloin väijyvuorossa olleet isällisesti ohjeistamaan Nokian nuoriso-ohjaajilla...
 

inscout

Ylipäällikkö
Ainakin syksyllä 1986 Santahaminassa oli tyyppejä lojumassa putkassa. Minulle sattuneella väijyvuorolla putkasi lojui joku perusreppana, joka luki meidän väijyn ajan raamattua itsekseen. Seuraavalle vartiovuorolle osuikin joku Itä-Helsingin piripää, joka VKS:ään kuljetettaessa oli päättänyt alkaa riehua ja sitä olivat joutuneet silloin väijyvuorossa olleet isällisesti ohjeistamaan Nokian nuoriso-ohjaajilla...
-91 Vekaralla putka oli myös toiminnassa.

Omalla väijylläni sinne tuotiin sotilaskarkuri. Kaveri oli jäänyt piiskan haaviin samana päivänä Espalla. Mehumaija oli kuskannut hänet Helsingin päävartioon josta spolli ystävällisesti kuskasi hänet vielä samana päivänä meille koska virallisesti hänen olisi aikanaan pitänyt astua palvelukseen juuri Vekaralla. No. Seuraavana päivänä sitten Helsingistä saapui toinen poliisipartio hakemaan herran takaisin kuulusteltavaksi:). Siinä raavittiin hieman päätämme touhun logiikan suhteen.

Kaveri jäi mieleen koska hänellä oli eräs erikoisimmista hiusluomuksista mitä kuunaan olen nähnyt ennen tai jälkeen tuon tapauksen. Ja toisaalta herran ilme oli näkemisen arvoinen kun hänet yöllä kuskattiin meille putkalle ja paikalla oli 15-20 pampuin ja rynkyin varustautunutta sotamiestä (kierto- ja puomiväijyillä oli Vekaralla RK:t mukana tuohon aikaan). Kaverin ilmeestä näki, että hän uskoi saavansa runtua koko yön putkassa.

Rauhallinen kaveri eikä kumma kyllä ollut kännissä/aineissa. Oli kai jäänyt kiinni aikaisin päivästä.
 
Varusmieskomppaniallemme lankesi -80/81 vaihteessa aika lailla prikaatin vartiotehtäviä. Vartioitavia (kierto) alueita oli aika paljon, kaksi porttivartiota ja sitten prikaatin putka. Muistan, että arestissa olevista oli annettu ohje, liittyen heidän ulkoilutukseensa: Jos arestilainen yrittää karata, ei saa ampua - tämä koskee ainoastaan arestissa olevia. Näin siis meillä ... eittäin fiksua; muistan kyllä määrittelyn arestilainen, mutta en sitä mitä ne muut mahdolliset karkurit olisivat olleet. Mainittu ohje siis on tulkittavissa siten, että ei-arestilaiset voi ampua jos karkaavat.

Ymmärrettävää toki että arestilaisiin kohdistui lievemmät otteet (!), olihan kyseessä kuitenkin vain kurinpitorangaistus.

Hesan päävartiossa oli oikein upseerisiipi ja kadetitkin tutustui sotilaselämän tähän puoleen vartiopäällikköinä. Olisikohan joskus keksitty nuorille miehile pieneksi varoitukseksi, kun alkoholinkäyttö väärässä paikassa oli suurin syy sinne joutumiseen.
Anekdoottina muissa yhteyksissä käymäämme merivoimiin liittyvään sanataittoon lisänä; muistan 80-luvun alusta tapauksen, jossa korkea-arvoisia meriupseereita saapui hankinta-/tutustumismatkalta ruotsinlaivalla. Olympia-laituriin, tietty. Herrat olivat viihtyneet laivan tarjoamissa palveluissa ja raskaan, mutta menestyksekkään matkan uuvuttamina saapuivat aamulla rantaan. Lautan (Silja... jokin) päällikkö oli kuitenkin katsonut, että univormussa esiintyneet meriupseerit olivat häpäisseet merenkulkijat yleisesti ja erityisesti aselajinsa, puolustuvoimat sekä isänmaan, ja oli ilmoittanut asiasta pääesikuntaan. Pääesikunnassa lienee ollut tilanne, jossa pääesikunnan päällikön sijaisena oli R.W. Stewen, tiukka kunnian mies, joka laittoi vartio-osaston terminaaliin ja siirtämään päävartion putkaan nämä iloiset, takki auki ja suikka poikittain päässä rantautuneet sankarit.
 

skärdis

Respected Leader
Isäni muistelee aina omaa kokemusta arestista, ei omaansa, mutta arestilaisesta.

Tapahtui talvella 1971 kun isä oli kokelaana Parolassa. Eräs yksikön varusmiehistä oli karussa ja sitten kävi käsky lähteä noutamaan häntä kotoaan Hyvinkäältä kahden spollin kanssa. Matkaa oli lähdetty Gazilla (Uazin edeltäjä) ja osoitteena oli karkurin kotiosoite Hyvinkään kauppalan keskustassa. Jostain oli ilmeisesti tieto miehen oleilevan kotonaan vai olisiko siihen aikaan lähdetty vaan katsomaan kotiosoitteeseen?

Keskustassa vanhan kaupan yläkerrasta sitten löytyi koti ja varusmiehen hiljainen äiti tuli avaamaan ovea spollien ryskyttäessä sitä vähintäänkin voimalla. Ei kun sisään ja sieltähän sotamies löytyi. Siinä sitten naulakosta löytyneet sotavaltion vaatteet päälle ja mies pihalle. Spollit asettautuivat Gazin etupenkeille ja isäni karkurin kanssa Gazin pitkittäisille takalavereille. Pakkasta oli vähintään riittävästi ja kello kävi jo puolta yötä. Matkalla karkuri oli jutellut isäni kanssa niitä näitä ja kertoillut mm. kovista kotioloistaan ja taloudellisesta niukkuudesta. Jossain vaiheessa isäni pelkäsi, että mies aikoo hypätä takaovesta tai sitä korvanneen lepattavan pressun välistä kolmostielle.

Kyyti pääsi kuitenkin perille Parolaan kellon ollessa jo puolta kahden ja päävartioonhan sitä ajettiin. Karkuri otettiin putkaan ja tiedossa oli arestirangaistuksen saaminen heti aamulla. Karkuri kuitenkin kiitti isääni mukavasta kohtelusta, tupakin tarjoamisesta matkan varrella ja vaihtoi jotain kohteliaisuuksia muutoinkin. Lopuksi päävartioon marssiessaan karkuri lykkäsi isälle käteen pehmeän leivän korttinsa. Ilmeisesti halusi antaa jotakin konkreettista ja ehkä arestissa ei paljoa nisua tarjoiltu.

Isäni nautti pehmeää leipää palvelusaikansa loppuun ja tuo kortti on edelleen tallessa.

Tuon kokemuksen ja juttutuokion perusteella isäni oli vahvasti sitä mieltä, että arestikoppi ei todellakaan ollut oikea osoite tuollekaan kaverille. Jos elämä ei kummoisia kortteja ollut tarjonnut niin ei hädin tuskin täysi-ikäistä nuorukaista pitäisi enempää lyödä kertoo isäni ajatelleen.

Karkurin nimi nousi mediaan muutamaan kuukautta myöhemmin. Hänet oli ammuttu Kytäjän kartanon kuuluisan kolmoismurhan yhtenä uhrina.
 
Viimeksi muokattu:

Konna

Alokas
Anteeksi, mikä? Ikinä kuullut tämmöisestä.
Hammaslääkärin kirjoittama todistus, joka takasi huonohampaiselle varusmiehelle pehmeän leivän, koska normaalisti tarjolla oli vain näkkileipää. Näin oma 60-70-luvun vaihteessa Parolassa palvellut isäni äsken muisteli.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Varusmieskomppaniallemme lankesi -80/81 vaihteessa aika lailla prikaatin vartiotehtäviä. Vartioitavia (kierto) alueita oli aika paljon, kaksi porttivartiota ja sitten prikaatin putka. Muistan, että arestissa olevista oli annettu ohje, liittyen heidän ulkoilutukseensa: Jos arestilainen yrittää karata, ei saa ampua - tämä koskee ainoastaan arestissa olevia. Näin siis meillä ... eittäin fiksua; muistan kyllä määrittelyn arestilainen, mutta en sitä mitä ne muut mahdolliset karkurit olisivat olleet. Mainittu ohje siis on tulkittavissa siten, että ei-arestilaiset voi ampua jos karkaavat.
Muistat asian melkein mutta ei ihan kokonaan oikein: Tämä määräys, ettei karkaavaa arestilaista saa ampua, oli siihen aikaan YlPalvO:ssa eikä prikaatin omissa ohjeissa. Muut tarkoitti tietysti vartiomiesten tehtävässään mahdollisesti kohtaamia uhkia. Ite muistan Hämeenlinnassa aina tähdentäneeni varusmiehille, ettei asetta tule käyttää oikein milloinkaan niin että ampuu sillä. Varuskunta kun sijaitsi keskellä kaupunkia.
Anekdoottina muissa yhteyksissä käymäämme merivoimiin liittyvään sanataittoon lisänä; muistan 80-luvun alusta tapauksen, jossa korkea-arvoisia meriupseereita saapui hankinta-/tutustumismatkalta ruotsinlaivalla. Olympia-laituriin, tietty. Herrat olivat viihtyneet laivan tarjoamissa palveluissa ja raskaan, mutta menestyksekkään matkan uuvuttamina saapuivat aamulla rantaan. Pääesikunnan päällikön sijaisena oli R.W. Stewen, tiukka kunnian mies, joka laittoi vartio-osaston terminaaliin ja siirtämään päävartion putkaan nämä iloiset, takki auki ja suikka poikittain päässä rantautuneet sankarit.
Tämä juttu aukeaa parhaiten niille, jotka muistaa millainen sotilas Stewen oli. Sotahistoriaamme jääneen sodanaikaisen Tukholman sotilasasiamiehen poika kun oli räjähtää kappaleiksi pienemmästäkin törttöilystä kuullessaan. Vakituinen PE:n päällikkö eli PV:n kakkosmies oli silloin Kanninen, joka tunnettiin lempinimellä "Yrmy-Ermei". Hänkään ei varmaan olisi hyvällä katsonut. Nykyisin tällaisesta virkapuvun ja samalla koko PV:n häpäisystä tulee potkut, jos kyse ei ole ainutkertaisesta hairahduksesta. Tai käytännössä asianomainen saa painavan kehotukset hakea eroa. Usein eläkevuodetkin on täynnä joten ei putoa tyhjän päälle.
 
Viimeksi muokattu:

Fencer

Eversti
Karkurin nimi nousi mediaan muutamaan kuukautta myöhemmin. Hänet oli ammuttu Kytäjän kartanon kuuluisan kolmoismurhan yhtenä uhrina.
Uhrit olivat kuollessaan 12.5.1972 varsin nuoria:

V.Häkkinen, 18 v.
E.Hyväkkä, 17 v.
K.Hyväkkä, 14 v.

Jos karkuri oli tuo 18-vuotias, oli tämä edellisenä talvena ehkä 17-vuotiaana vapaaehtoisena armeijassa. Elämäntilanne ja ikä ehkä vaikuttivat karkuruuteen.
 

skärdis

Respected Leader
Eikö "lapsisotilaiden" palvelus päättynyt vasta joskus 2000-luvulla?

Tuohon aikaan moni meni jo kokopäivätöihin 15-vuotiaana tai viimeistään parin ammattikouluvuodenn jälkeen 16-vuotiaana. Ei 17-vuotias mikään poikkeus kai silloin armeijassa ollut?

Ainakin aikalaismedian mukaan tuo vanhin ammutuista oli pikkurikollinen tyhjäntoimittaja eli on varmaankin lykätty armeijaan kasvamaan mieheksi, mutta ei sekään palvelu mennyt ihan putkeen kuten isäni muistaa. Siihen aikaan rikosrekisteri ei ollut mikään este asepalvelukselle ja väkeä kopattiin sotavaltion kyytiin suoraan vankilan ovelta kun vapautuivat sieltä niin suoraan vaan kasarmille liiemmin kyselemättä.
 

Fencer

Eversti
Eikö "lapsisotilaiden" palvelus päättynyt vasta joskus 2000-luvulla?
Varmaankin aivan 2000-luvun alussa, koska asia mainitaan HE 187/1999:

"Varusmiespalveluksen alaikärajaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi niin, että varusmiespalvelus aloitetaan vasta henkilön täytettyä 18 vuotta."

 
Viimeksi muokattu:

Old Boy

Ylipäällikkö
Tapahtui talvella 1971 kun isä oli kokelaana Parolassa. Eräs yksikön varusmiehistä oli karussa ja sitten kävi käsky lähteä noutamaan häntä kotoaan Hyvinkäältä kahden spollin kanssa. Matkaa oli lähdetty Gazilla (Uazin edeltäjä) ja osoitteena oli karkurin kotiosoite Hyvinkään kauppalan keskustassa. Jostain oli ilmeisesti tieto miehen oleilevan kotonaan vai olisiko siihen aikaan lähdetty vaan katsomaan kotiosoitteeseen?
Tällaisiin kertomuksiin vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista sekoittuu joskus aineksia ns. tornihuhuista tai muista tapahtumista. En ota sen enempää kantaa tämän myötätuntoisella otteella kerrotun tarinan todenmukaisuuteen, mutta faktantarkistus löytää seuraavat virheellisyydet:

1. Sotilaskarkureiden kiinniotto kuului poliisille. Joukko-osasto lähetti ilmoituksen karkurin kotipaikkakunnan poliisilaitokselle, jos noin viikon kuluessa ei miestä kuulunu takaisin. Varmaa on, että jos tuollainen hakukeikka olisi syystä tai toisesta päätetty suorittaa, ei paikalle olisi lähetetty pelkkiä varusmiehiä. Heillä kun on oikeus ainoastaan estää karkulaista poistumasta. Paikalle olisi pitänyt kutsua poliisi ottamaan hänet kiinni ja sitten sotilaskarkuri olisi viety lähimmän varuskunnan eli Riihimäen putkaan odottamaan jatkotoimenpiteitä.
2. Hyvinkään kauppala muuttui yhdessä Riihimäen kanssa kaupungiksi jo vuonna 1960.
3. Sotilaspoliiseja ei vielä silloin ollut vaan heidän koulutuksensa alkoi Hämeenlinnassa joskus 1980-luvulla. Tai oli lyhyt kurssi, mutta se käsitti ainoastaan liikenteenohjaus- ym. tehtäviä.
4. Kotikirjastosta löytyy Helsingin sodanaikasen it:n torjuntapäällikön Aake Pesosen kirja, jossa ei mainita mitään ammmuttujen rikollistaustasta. Nykyajan somessahan näin kirjoitettaisiin estotta, mutta pidän epätodennäköisenä, että Hyvinkään Sanomat kirjoittaisi samoin. Toisaalta kirjan mukaan vanhin uhri oli 19 v eikä 18, jolloin olisi mahdollisesti ehtinyt hyvin palveluksen suorittaa.
 

skärdis

Respected Leader
Tällaisiin kertomuksiin vuosikymmeniä sitten tapahtuneista asioista sekoittuu joskus aineksia ns. tornihuhuista tai muista tapahtumista. En ota sen enempää kantaa tämän myötätuntoisella otteella kerrotun tarinan todenmukaisuuteen, mutta faktantarkistus löytää seuraavat virheellisyydet:

1. Sotilaskarkureiden kiinniotto kuului poliisille. Joukko-osasto lähetti ilmoituksen karkurin kotipaikkakunnan poliisilaitokselle, jos noin viikon kuluessa ei miestä kuulunu takaisin. Varmaa on, että jos tuollainen hakukeikka olisi syystä tai toisesta päätetty suorittaa, ei paikalle olisi lähetetty pelkkiä varusmiehiä. Heillä kun on oikeus ainoastaan estää karkulaista poistumasta. Paikalle olisi pitänyt kutsua poliisi ottamaan hänet kiinni ja sitten sotilaskarkuri olisi viety lähimmän varuskunnan eli Riihimäen putkaan odottamaan jatkotoimenpiteitä.
2. Hyvinkään kauppala muuttui yhdessä Riihimäen kanssa kaupungiksi jo vuonna 1960.
3. Sotilaspoliiseja ei vielä silloin ollut vaan heidän koulutuksensa alkoi Hämeenlinnassa joskus 1980-luvulla. Tai oli lyhyt kurssi, mutta se käsitti ainoastaan liikenteenohjaus- ym. tehtäviä.
4. Kotikirjastosta löytyy Helsingin sodanaikasen it:n torjuntapäällikön Aake Pesosen kirja, jossa ei mainita mitään ammmuttujen rikollistaustasta. Nykyajan somessahan näin kirjoitettaisiin estotta, mutta pidän epätodennäköisenä, että Hyvinkään Sanomat kirjoittaisi samoin. Toisaalta kirjan mukaan vanhin uhri oli 19 v eikä 18, jolloin olisi mahdollisesti ehtinyt hyvin palveluksen suorittaa.
Totta, soittelin isän kanssa ja kyselin tuosta tapauksesta.

Siellä miehen kotipihalla oli tosiaankin konstaapeli odottelemassa Parolasta tullutta komennuskuntaa. Liekö sitä kautta saatu tieto olinpaikasta.

Piti oikein kaivaa Hesarin arkistosta näköislehdet esiin, mutta lehtimiesten lakon vuoksi ensimmäinen Hesari ilmestyi vasta 20.5. ja murha tapahtui 12.5. Mutta siellähän uhrien kuvat ovat heti pääsivulla ja vanhin heistä poseeraa asepuvussa. Lienee tuorein ja viimeisin kuva hänestä.

Toimittaja kertoo jutussaan huhuista huumeiden käytöstä, mutta komisario Mömmö kertoo, ettei sellaisesta ole poliisilla tietoa. Aikalailla on mediankin toiminta muuttunut, ei nykyään henkirikosten uhrien koulukuvia nimineen hesariin paineta, eikä varsinkaan alaikäisten lasten ollessa kyseessä.


Ps. Vantaa oli tuolloin kuitenkin vielä kauppala, kuten samassa lehdessä julkaistuista kuulutuksista näkyy. Suon isälleni erehdyksen siinä, että väheksyen piti Hyvinkään suurkaupunkia vielä kauppalana Vantaan tapaan.
 

Liitteet

Viimeksi muokattu:

Old Boy

Ylipäällikkö
Siellä miehen kotipihalla oli tosiaankin konstaapeli odottelemassa Parolasta tullutta komennuskuntaa. Liekö sitä kautta saatu tieto olinpaikasta.
Näinhän tämä selvisi! Samalla tuli lisätietoa Kytäjän tragediasta. Ei tee mieli edes ajatella, kuinka perhe selvisi kahden pojan menetyksestä, joka olisi musertava isku kenelle tahansa.

Poliisi ja PV tekivät yhteistyötä silloin kuten nytkin. Uskon että ilmoitus lähti Poliisilta, joka halusi miehen saman tien sinne minne kuuluu. Ehkä omat tilat oli täynnä asiakkaita. Komennuskuntakin oli suurenpuoleinen yhtä miestä hakemaan. Se taas tukee esitettyä epäilyä jonkinlaisesta rikostaustasta.

Näistä karkulaisista Poliisi ilmoitti sellaisen kiinni saatuaan jolloin joukko-osasto lähetti yleensä auton noutamaan. Kerran nuori PU sai tällaisen ilmoituksen Helsingistä viikonlopun aikana eikä pienen joukko-osastomme autohallilla ollut yhtään tehtävään sopivaa autoa. Päätökseksi tuli lähettää komentajan virka-auto kajakkimallin Saab hakemaan karkulainen takaisin kotiin. Ei sitä ilmeisesti onneksi nähnyt, kun portin vartiomies, sillä sunnuntaina olivat melkein kaikki lomilla. Ihan suoraan Turhapuro-leffan käsikseen olis tämänkin episodin voinu kirjoittaa! Oikea menettely auton puutteessa olisi ollut pyytää Hesan päävartion kirjoittamaan litterat Hämeenlinnaan.
 
Viimeksi muokattu:

Rajajääkäri

Ylipäällikkö
Muistat asian melkein mutta ei ihan kokonaan oikein: Tämä määräys, ettei karkaavaa arestilaista saa ampua, oli siihen aikaan YlPalvO:ssa eikä prikaatin omissa ohjeissa. Muut tarkoitti tietysti vartiomiesten tehtävässään mahdollisesti kohtaamia uhkia. Ite muistan Hämeenlinnassa aina tähdentäneeni varusmiehille, ettei asetta tule käyttää oikein milloinkaan niin että ampuu sillä. Varuskunta kun sijaitsi keskellä kaupunkia.


Rajajääkäri:
Rovaniemen RVL oli kaupungin kyljessä 80-luvun alussa, mutta kyllä meillä oli tiukan paikan tullessa lupa ampua, toki alaraajaan, jos joku ulkopuolinen ei uskonut varoituksia((käskyjä, varoituslaukausta) ja yritti kimppuun vartiointitehtävissä.
Vartiointikierrokselle lähdettäessä, joka sisälti myös portilla oloa, lipastettiin RK 62 :seen 5 kovaa patruunaa.
 

baikal

Supreme Leader
Tuon kokemuksen ja juttutuokion perusteella isäni oli vahvasti sitä mieltä, että arestikoppi ei todellakaan ollut oikea osoite tuollekaan kaverille. Jos elämä ei kummoisia kortteja ollut tarjonnut niin ei hädin tuskin täysi-ikäistä nuorukaista pitäisi enempää lyödä kertoo isäni ajatelleen
Kyllähän seiskytäluvun intti oli nykynäkökulmasta katsoen muutenkin melkoinen laitos. Eipä siinä paljon varusmiesten terveys tai mielenterveys painaneet, kun tehtiin pojista miehiä. Ja silti oikeastaan mitään ei sillä intillä olisi ollut virkaa, jos NL olisi päättänyt höyhentää Suomea. No, ehkä sillä intillä olisi voitu jotain sisäistä kaappausta estellä, mutta eipä muuta.
 
Top