Asekätkentää

baikal

Supreme Leader
Vuosien mittaan olen muutamaan kertaan törmännyt seuraavaan: Suomen muutamissa isoimmissa kaupungeissa on sodan jälkeen virinnyt sosiaalidemokraattien nokkamiesten järjestämää asekätkentää. Toiminta on ollut mm. poliisin tiedossa ja sitä on pidetty kaiketi aivan ok. - hommana.

Ajoiko ko. kätkentä samaa asiaa kuin Armeijan vastaava järjestely?

Pitääkö paikkansa, että ko. hommaa olisi ollut virittämässä takapiruna jenkit ja ruotsalaiset? Törmäsin taannoin väitteeseen, jonka mukaan jenkit eivät halunneet kosketella suomalaisia tikullakaan siksi, etteivät he luottaneet tippaakaan v. -44 suomalaisten haluun irtautua sodasta Saksan rinnalta?!

Tiedämmeköhän sittenkään syksyn -44 tapahtumista kaikkea tai edes pintaa? Minusta on alkanut tuntua, että ko. tilanne oli erittäin monimutkainen.

Törmäsin myös seuraavaan väitteeseen: Suomen vallanpitäjät halusivat ehdottomasti (siis oikeasti), että sodanjälkeiset asiat selvitetään NL:n kanssa eikä jenkkien. Miksi? Jenkit olisivat olleet muutamaa kertaluokkaa armottomampia suhteessa natsimenneisyyteen. NL-johto tajusi tämän ja kiskoi sitä kautta nyöriä tiukemmalle kuin oli aikonutkaan alun pitäen.

Tämä väite siis tarkoittaa sitä, että Suomen valtaapitävät pelkäsivät nimenomaan jenkkien mukaantuloa sodanjälkeisessä selvittelyssä. NL:sta tiedettiin selvittävän suurilla sotakorvauksilla ja poliittisilla myönnytyksillä, jenkeistä ei olisi selvittykään samoin keinoin.

Minä en lähde näitä väitteitä alleviivaamaan, toinpahan vain esille ja kommentoitavaksi.

ps. väitteen esittäjä ei ole vasuri eikä vasurivihreä eikä poliitikko eli ne argumentit voi unohtaa.
 
Muuten en noista ammoisista asioista mitään tiedä enkä niihin puutu, mutta sangen laajalti kansainvälisestikin on ollut tiedossa että Suomessa ei sosdemit ja kommunistit olleet aina ennen sotia tulleet kovin hyvin juttuun ja tuohon nojaten voisi olla, että haluttiin varmistaa että vasemmistossa länsimaisemmin ajatteleva siipi olisi vahvemmalla. Tämähän on tietysti vain pelkkää spekuloitntia hyvin hatarien tietojen varassa.
 
Onhan tämä nähtävissä Paasikiven linjauksia, vaikkakaan hänellä ei vielä tuolloin ollut oikein mitään tekemistä valtion asioiden hoidon kanssa... En kyllä usko että Paasikivi ihan ite keksi Venäläisten kanssa vehtaamista tuota vain, vaan kyllä siinä on täytynyt olla takana laajempaakin kannatusta vähän pidemmänkin aikaa.

USA:n ja NL:n väliset jännitteet kun olivat hyvin tiedossa ja Saksalaiset koitti koko sodan ajan siitä lähtien kun USA liittyi mukaan lyödä propgandan kiilaa näiden kahden maailman mahdin väliin, osoittaen miten rakkaudeton ja lyhyeksi jäävä kulissiavioliitto se oikein on. Ja tuo propagandahan ei ollut kuvitelmaa ja haihattelua kuten yleensä, vaan "yleinen" näkemys oli se että USA ja NL voivat ryhtyä kalistelemaan sapeleitaan kunhan Saksa on pois välistä. Tuskin kotimaassa on sen pöllömpiä oltu ja täten on tajuttu se että USA:n leiriin siirtyminen voi merkitä sitä että NL tulee olemaan paljon äkäisempi Suomen suuntaan. Vähän kuten NATO-keskusteluissa nykyään.

Ja kun vielä peilaa asioita sitä vasten miten mm Puola sai kärsiä "ystäviensä" tyhjistä lupauksista kerta toisensa jälkeen niin enpä epäile ollenkaan etteikö meidän terävässä päässä päätelty että samoin käy meillekin.

Mielestäni on nähtävissä se Suomalainen kahtia jakautunut itä-länsi-suuntautuneisuus että vaikutteita ja myönnytyksiä annettiin kumpaankin suuntaan. Ideologisesti ja kulttuurillisesti haettiin vaikutteita lännestä, voitaisiin kai sanoa että kansakuntaa edelleen opetettiin vastustamaan/karsastamaan/vihaamaan sitä mitä idässä on. Ja toisaalta ulkokultaisesti ja poliittisesti tehtiin toisin päin. Puhutaan ns Leijonamaisesta kansasta ja kettumaisista johtajista. Kuten Keijo Korhonen asian ilmaisi.
 
Back
Top