Tvälups
Ylipäällikkö
Asevarustelu on arvovalinta
7.11.2013 10:57 Annika Lapintie
Käyttäjän esittely
Olen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja turkulainen kansanedustaja. Koulutukseltani olen varatuomari. Tasa-arvo riippumatta ihmisten varallisuudesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista on toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Minulle tärkeitä asioita ovat myös ympäristökysymykset, perusoikeudet, sananvapaus ja kansalaisliikkeet.
Olin äskettäin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mukana vierailulla Yhdysvalloissa. Tutustuimme siellä muun muassa YK:n rauhanturvakeskukseen. Keskuksen seinällä oleva laskuri kuvasi maailman päivittäisiä sotilasmenoja. Keskellä päivää mittarilukema oli jo yli 3 miljardia dollaria – tämä siis ehkä puolikkaan päivän saldo!
Arvovalinnat ratkaisevat sen, millaisessa maailmassa elämme ja mihin varoja laitamme. Oli esimerkiksi hätkähdyttävää huomata, kuinka pienillä resursseilla YK-joukot toimivat valtioiden kansallisiin armeijoihin verrattuna. Rahoituksen niukkuus vaivaa tunnetusti myös kehitysyhteistyötä, humanitaarista apua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Suomessa äänekkäin rahan ruinaaja on armeija. Asemenojen kasvattamisen väitetään olevan välttämätöntä. Samaa mantraa asevarustelusta hokevat vuorollaan kenraalit ja poliittinen oikeisto. Kaikkein kiihkeimpiä asemenojen lisääjiä näyttävät olevan perussuomalaiset.
Ei millään voi ymmärtää Suomen lisääntyvää asevarustelua tilanteessa, jossa juuri asevarustelu on monien globaalien ongelmien keskeisiä syitä. Ennen kaikkea: mitä ihmeen uhkaa vastaan Suomi sitten oikein aseistautuu? Kylmä sotakin loppui yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Olen vasemmiston edustaja eduskunnan asettamassa työryhmässä, jonka tehtävä on kartoittaa puolustuksen tulevaisuuden vaihtoehtoja. Puolustusmenot on mielestäni mitoitettava todellisten turvallisuustarpeiden mukaan, eikä vanhoja kylmän sodan haamuja peläten.
Turvallisuuttamme lisäisi asemenojen sijaan paljon tehokkaammin voimavarojen täsmäkohdentaminen köyhyyden, työttömyyden ja eriarvoisuuden sekä ympäristöongelmien torjuntaan. Näin asia on niin Suomessa, talouskriisin koettelemissa Etelä-Euroopan maissa kuin maailmanlaajuisestikin.
7.11.2013 10:57 Annika Lapintie
Käyttäjän esittely
Olen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja turkulainen kansanedustaja. Koulutukseltani olen varatuomari. Tasa-arvo riippumatta ihmisten varallisuudesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista on toimivan yhteiskunnan perusedellytys. Minulle tärkeitä asioita ovat myös ympäristökysymykset, perusoikeudet, sananvapaus ja kansalaisliikkeet.
Olin äskettäin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mukana vierailulla Yhdysvalloissa. Tutustuimme siellä muun muassa YK:n rauhanturvakeskukseen. Keskuksen seinällä oleva laskuri kuvasi maailman päivittäisiä sotilasmenoja. Keskellä päivää mittarilukema oli jo yli 3 miljardia dollaria – tämä siis ehkä puolikkaan päivän saldo!
Arvovalinnat ratkaisevat sen, millaisessa maailmassa elämme ja mihin varoja laitamme. Oli esimerkiksi hätkähdyttävää huomata, kuinka pienillä resursseilla YK-joukot toimivat valtioiden kansallisiin armeijoihin verrattuna. Rahoituksen niukkuus vaivaa tunnetusti myös kehitysyhteistyötä, humanitaarista apua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Suomessa äänekkäin rahan ruinaaja on armeija. Asemenojen kasvattamisen väitetään olevan välttämätöntä. Samaa mantraa asevarustelusta hokevat vuorollaan kenraalit ja poliittinen oikeisto. Kaikkein kiihkeimpiä asemenojen lisääjiä näyttävät olevan perussuomalaiset.
Ei millään voi ymmärtää Suomen lisääntyvää asevarustelua tilanteessa, jossa juuri asevarustelu on monien globaalien ongelmien keskeisiä syitä. Ennen kaikkea: mitä ihmeen uhkaa vastaan Suomi sitten oikein aseistautuu? Kylmä sotakin loppui yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Olen vasemmiston edustaja eduskunnan asettamassa työryhmässä, jonka tehtävä on kartoittaa puolustuksen tulevaisuuden vaihtoehtoja. Puolustusmenot on mielestäni mitoitettava todellisten turvallisuustarpeiden mukaan, eikä vanhoja kylmän sodan haamuja peläten.
Turvallisuuttamme lisäisi asemenojen sijaan paljon tehokkaammin voimavarojen täsmäkohdentaminen köyhyyden, työttömyyden ja eriarvoisuuden sekä ympäristöongelmien torjuntaan. Näin asia on niin Suomessa, talouskriisin koettelemissa Etelä-Euroopan maissa kuin maailmanlaajuisestikin.