B- ja C-palvelusluokitukset tai jopa armeijan käymättömyys & vapaaehtoinen maanpuolustus/reserviläistoiminta

Bemari

Alokas
Terve foorumille. Yritin hakemalla ja etsimällä yrittää löytää keskustelua tästä aiheesta tuloksetta, joten rohkenen avata uuden ketjun. Pitkässä otsikossa onkin kaikki tarvittava, eli millaisia vaihtoehtoja olisi meille "ei niin supersotilaille"? Vai onko sellaisia ylipäätään olemassa?

Olen käynyt aikoinaan varusmiespalveluksen B-miehenä, syynä erilaiset ruokarajoitteet. Yritettiin palvelusta ensin A-miehenä, mutta huomattiin firman kanssa nopeasti, että metsässä taisteluharjoituksen tuoksinnassa erikoisruokavalioni ei joko saapunut olenkaan luokseni, tai sitten tuli väärää ruokaa (joka tällaiselle vakavasti allergiselle aiheuttaa isoja vaaratilanteita). Homma lähti kuitenkin rokkaamaan kun minut laitettiin huoltoon kirjuriksi, ja taisteluharjoituksissa tehtäviini kuului ruokahuolto (siis ruokapönttöjen ajelu varuskunnan keittiöltä metsään varusmiehille), jolloin sain itse huolehtia omat ruokani. Tykkäsin hommista ja ne sujuivat mielestäni ihan kelvollisesti.

On ollut kuitenkin harmillista huomata, että kertaushommissa ja osittain reserviläishommissa rajoitteeni on noussut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Taannoin kävi jopa sellainen hässäkkä, että puolustusvoimilta tuli pakollinen kertauskutsu ja ilmoittautumisessa kysyin ruokajutuista harjoituksen vääpeliltä, joka "säikähti" tilahteestani sen verran, että käski hakea suosiolla vapautusta koko harjoituksesta. Hain vapautusta yhdestä harjoituksesta ja tästä taas ei tykätty aluetoimistossa, siellä ilmeisesti kuviteltiin että hain vapautusta motivaationpuutesyistä ja sen takia päädyin eteenpäin palvelusluokituksen tarkistamiseen, jossa lääkäri siirsi minut lopulta reservissä C-mieheksi. Sen jälkeen ei ole tornilogolla varustettuja kirjeitä enää tullutkaan.

Erilaiset reserviläistoiminnat ja maanpuolustusharrastaminen ovat vapautuksesta huolimatta jääneet kiinnostamaan - kipinä on vain kasvanut helmikuun 2022 jälkeen. Mutta onko näillä lähtökohdilla mitään "järkevää" tekemistä maanpuolustushommissa? Näin toiminnan ulkopuolelta katsottuna kuvittelisi, että reserviläistoiminnassakin olisi tarvetta kirjureille esimerkiksi harjoituksen aloitus- ja päättövaiheessa ja varsinaisessa harjoituksessa sitten normaalit huollon hommat. Ihan mielelläni tuollaisia tekisin, jos mahdollisuus tulisi. Olen joskus koittanut tiedustella/selvittää, että millaisia mahdollisuuksia MPK, Reserviläiset tai maakuntajoukot tarjoavat kaltaisilleni, mutta ei ole löytynyt "sopivaa polkua". Ruokavalio on minulle se ainoa rajoite, fyysisiä tai henkisiä rajoitteita ei ole, ja esimerkiksi työelämässä kaikki onnistuu ihan normaalisti.

Pitkä viesti, meni vähän henkilökohtaiseksi blogiksi. Omistetaan ketju kuitenkin kaikille omituisten tilanteiden miehille ja naisille - tai jopa armeijaa käymättömille, joita reserviläis- ja maanpuolustustoiminta kiinnostavat.
 
Ruokavalio on minulle se ainoa rajoite, fyysisiä tai henkisiä rajoitteita ei ole, ja esimerkiksi työelämässä kaikki onnistuu ihan normaalisti.
On harjoitusvääpelin laiskuutta mikäli ei harjoituksessa saa sellaista erityisruokavaliota tilattua mikä sinulle sopii. Varsinkin varuskunnissa olevissa harjoituksissa Leijona Cateringin keittiö kykenee toimittamaan ihan kaikkia ruokia huomioiden keliakia ja allergeenit.
Maastossa tilanne voi olla hieman hankalampi, mutta ei mahdoton. Olen nähnyt talousryhmän tekevän ruokaa seitsemällä trangialla keittimen lisäksi, jotta on kyetty huomioimaan kaikki eritysruokavaliot. Taistelumuonat eivät kyllä huomioi ihan kaikkia erityisruokavalioita.

Oma apikynä kannattaa aina pitää mukana, jos esim allergia on niin paha.
 
On harjoitusvääpelin laiskuutta mikäli ei harjoituksessa saa sellaista erityisruokavaliota tilattua mikä sinulle sopii. Varsinkin varuskunnissa olevissa harjoituksissa Leijona Cateringin keittiö kykenee toimittamaan ihan kaikkia ruokia huomioiden keliakia ja allergeenit.
Maastossa tilanne voi olla hieman hankalampi, mutta ei mahdoton. Olen nähnyt talousryhmän tekevän ruokaa seitsemällä trangialla keittimen lisäksi, jotta on kyetty huomioimaan kaikki eritysruokavaliot. Taistelumuonat eivät kyllä huomioi ihan kaikkia erityisruokavalioita.

Oma apikynä kannattaa aina pitää mukana, jos esim allergia on niin paha.
Juu, laiskuudelta se haiskahti. Yritin soittaa vääpelille pariin otteeseen ennen harjoitusta, mutta en saanut häntä kiinni. Sen jälkeen sitten sähköpostilla kerroin tilanteeni ja miten varusmiespalveluksen aikana asiat hoidettiin, lähinnä siis varmistelin, että onhan ruokarajoitteeni firmalla tiedossa. Tähän sähköpostiin sain sitten vastauksen tekstarilla, jossa lyhyesti ja ytimekkäästi käskettiin hakemaan vapautus harjoituksesta. Ei ollut edes yritystä tai kiinnostusta laittaa hommaa kuosiin.

Harjoituksesta vapautuksen hakeminen ohjeiden mukaan aiheutti taas seuraavan ongelman, kun aluetoimistosta soiteltiin ja haukuttiin pystyyn movettamisesta. Se puhelinsoitto oli ihan kummelikamaa, kaveri selitteli minulle että "nykyajan allergiat ovat sitä, kun mamman mussukat eivät tykkää jonkun ruuan mausta tai ruuasta tulee pientä syömisestä mahakipua". Niin ja "jos väärää ruokaa syö, niin sitten vaan lääkettä naamariin ja homma jatkuu" (oikeastihan epipenin käytön jälkeen tiedossa on aina lääkärireissu). Vastapuoli ei halunnut millään uskoa, että vatsakipujen sijaan minulle tulee anafylaktinen reaktio, hengitystiet tukkeutuu ja muuta ikävää (joskus mitätön määrä väärää ruokaa on vienyt minut kiireellisenä ambulanssilla teho-osastolle). Puhelu päättyi siihen, että soittaja sanoi laittavansa minun vapautushakemukseni johonkin aluetoimiston lääkärille, joka joko laittaa minut osallistumaan harjoitukseen tai sitten vapauttaa kokonaan palveluksesta. Ja lopputulema oli sitten jälkimmäisenä mainittu isompi vapautus.

Sinänsä tuo yllä kuvattu kuvastaa aika hyvin millaista säätöä näiden rajoitteiden kanssa on ollut armeijapiireissä. Riippuu täysin ympärillä olevista henkilöistä, että toimiiko vai ei - tai lähinnä asenteesta, että halutaanko laittaa toimimaan vai ei. Tosi paljon olen harmitellut omia allergioitani, kukapa näitä nyt vapaaehtoisesti haluaisi elämää rajoittamaan. Lähdin taannoin varusmiespalvelukseen kovin odotuksin, mutta etenkin P-kaudella se oli jatkuvasti melkoista säätöä yhdistää normaalia palvelusta ja rajoitteita. E- ja J-kaudella kaikki onnistuikin sitten hyvin, kun löydettiin se oma toimenkuva ja kaikki ympärillä tiesivät miten pitää toimia.
 
Reserviläistoimintaahan voi harrastaa reserviläisyhdistyksissä, jotka mahdollisuuksien mukaan järjestävät omia kinkereitä ja tietysti myös MPK:n kursseilla ja harjoituksissa, joissa on sitten enemmän vaihtoehtoja.
Lisäksi hyvin moni reserviläisyhdistys on avoin kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille, joten otsikkossa mainitut armeijaa käymättömätkin voivat osallistua.
Paikallisyhdistysten toiminta riippuu toki hyvin paljon jäsenten omasta aktiivisuudesta, joten vähän tuuripeliä miten ja millaista toimintaa pääsee tekemään.
 
Mukaan vaan yhdistys toimintaan. Valtio on joskus raaka kone ja yksittäiset soturit ei paina, mutta yksikään joukko ei toimi ilman huoltoa. Varmasti olet tervetullut toimintaan tuolla asenteella.
Onhan se niinkin että vaikka asiassa pyöritään vakavan teeman ympärillä on tuo vapaaehtoinen toiminta harrastatus, yleis hyödyllinen, mutta harrastus. Ja harrastuksista pitää saada jotain tyytyväisyyttä.
Eli vaikka PV ei tajuaisi sijoittaa, voit silti tykätä ja nauttia harrastuksesta. Ja ehkä sitä kautta aukeaa mahdollisuuksia myös sijoituksille.
Väitän että paikallisissa yhdistyksissä otetaan ilolla vastaan kaverit joka haluaa muutakin kuin olla oman elämänsä tackticool erikoisoperaattori. ( kärjistetty esimerkki, älkää hermostutko)
 
Ikävältä kuulostaa suhtautuminen aluetoimistolla. Todella ikävältä. Ymmärrän sen, että erityisruokavalion järjestäminen on vaikeaa tai joskus mahdotontakin. Pahinta on ollut vähättelevä ja syyllistävä suhtautuminen rajoitteisiin. Itselläni on myös hankala erityisruokavalio, mutta en ole varusmiesajan jälkeen kohdannut kantahenkilöiltä ikävää asennetta minua kohtaan. Laiskuutta sen sijaan on ollut paljon.

Tulee mieleen, että jos sinulla olisi jokin erityisosaaminen tai sellainen hankittavissa, niin perehtyisit siihen lisää ja kouluttaisit muita MPK:n kursseilla. Tai sitten jotain ressuyhdistystoimintaa. Tai jopa jotain boksin ulkopuolelta, esim. SPR tai Partio toimintaa. Partiotaitojen opettaminen ja mahdollistaminen lapsille ja nuorille on mielestäni kaiken muun hyvän lisäksi myös mahtavaa maanpuolustusta.
 
Olen käynyt aikoinaan varusmiespalveluksen B-miehenä, syynä erilaiset ruokarajoitteet. Yritettiin palvelusta ensin A-miehenä, mutta huomattiin firman kanssa nopeasti, että metsässä taisteluharjoituksen tuoksinnassa erikoisruokavalioni ei joko saapunut olenkaan luokseni, tai sitten tuli väärää ruokaa (joka tällaiselle vakavasti allergiselle aiheuttaa isoja vaaratilanteita). Homma lähti kuitenkin rokkaamaan kun minut laitettiin huoltoon kirjuriksi, ja taisteluharjoituksissa tehtäviini kuului ruokahuolto (siis ruokapönttöjen ajelu varuskunnan keittiöltä metsään varusmiehille), jolloin sain itse huolehtia omat ruokani. Tykkäsin hommista ja ne sujuivat mielestäni ihan kelvollisesti.

On ollut kuitenkin harmillista huomata, että kertaushommissa ja osittain reserviläishommissa rajoitteeni on noussut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi. Taannoin kävi jopa sellainen hässäkkä, että puolustusvoimilta tuli pakollinen kertauskutsu ja ilmoittautumisessa kysyin ruokajutuista harjoituksen vääpeliltä, joka "säikähti" tilahteestani sen verran, että käski hakea suosiolla vapautusta koko harjoituksesta. Hain vapautusta yhdestä harjoituksesta ja tästä taas ei tykätty aluetoimistossa, siellä ilmeisesti kuviteltiin että hain vapautusta motivaationpuutesyistä ja sen takia päädyin eteenpäin palvelusluokituksen tarkistamiseen, jossa lääkäri siirsi minut lopulta reservissä C-mieheksi. Sen jälkeen ei ole tornilogolla varustettuja kirjeitä enää tullutkaan.

Erilaiset reserviläistoiminnat ja maanpuolustusharrastaminen ovat vapautuksesta huolimatta jääneet kiinnostamaan - kipinä on vain kasvanut helmikuun 2022 jälkeen. Mutta onko näillä lähtökohdilla mitään "järkevää" tekemistä maanpuolustushommissa? Näin toiminnan ulkopuolelta katsottuna kuvittelisi, että reserviläistoiminnassakin olisi tarvetta kirjureille esimerkiksi harjoituksen aloitus- ja päättövaiheessa ja varsinaisessa harjoituksessa sitten normaalit huollon hommat. Ihan mielelläni tuollaisia tekisin, jos mahdollisuus tulisi. Olen joskus koittanut tiedustella/selvittää, että millaisia mahdollisuuksia MPK, Reserviläiset tai maakuntajoukot tarjoavat kaltaisilleni, mutta ei ole löytynyt "sopivaa polkua". Ruokavalio on minulle se ainoa rajoite, fyysisiä tai henkisiä rajoitteita ei ole, ja esimerkiksi työelämässä kaikki onnistuu ihan normaalisti.
C-luokitus voidaan periaatteessa muuttaa takaisin (A- tai) B-luokkaan myös reservissä, jos terveydentila on muuttunut tai itse katsoo luokituksen tulleen perusteetta. Tästä pitäisi olla yhteydessä aluetoimistoon, käytännössä proseduuri menee joko siten, että hakee siviililääkäriltä uuden lausunnon terveydentilasta tai menee aluetoimiston järjestämään jälkitarkastukseen ja selittää asian juurta jaksaen tarkastusta pitävälle lääkärille.
 
C-luokitus voidaan periaatteessa muuttaa takaisin (A- tai) B-luokkaan myös reservissä, jos terveydentila on muuttunut tai itse katsoo luokituksen tulleen perusteetta. Tästä pitäisi olla yhteydessä aluetoimistoon, käytännössä proseduuri menee joko siten, että hakee siviililääkäriltä uuden lausunnon terveydentilasta tai menee aluetoimiston järjestämään jälkitarkastukseen ja selittää asian juurta jaksaen tarkastusta pitävälle lääkärille.
Näinhän se menee. Minulla ei tosin ole terveydentila muuttunut kertaakaan, mutta olen seilannut jatkuvasti eri palvelusluokitusten väliä. Ainahan aluetoimisto voisi vetää päätöksensä takaisin lääkärin päätöksen avulla, mutta kun muistelee viimeistä kontaktiani aluetoimistosta soittaneen upseerin kanssa, ihan hirveästi ei ole edes tehnyt mieli palata puolustusvoimien vahvuuteen. Tuota samaa sekoilua on nimittäin riittänyt ihan väsymiseen saakka. Never say never, mutta vähän skeptisesti suhtaudun siihen, että tuota hommaa sataisiin PV:n kanssa täydellisesti toimimaan.

Korjatkaa jos olen pahasti väärässä, mutta voin käsittääkseni olla puolustusvoimien papereissa C-mies, mutta tehdä silti ihan normaalisti maanpuolustusjuttuja MPK:n ja Reserviläisten kanssa. Maakuntajoukot taitaa olla sitten jo askel enemmän yhteistyöhön puolustusvoimien kanssa, jossa palveluskelpoisuudet astuvat taas kuvioihin. En hamua maanpuolutustustouhuissa reservin ylenemistä tai larpata mitään sen suuremmin armeijajuttuja, vaan enemmänkin kiinnostus tulee yleishyödylliseen toimintaan. Ressujen ja MPK:n ohella vaikka SPR ja VAPEPA ovat ihan yhtä hyviä järjestöjä lähteä mukaan, siellä lisäkäsiä tarvitaan varmasti ja menisi vapaa-aika fiksuun tarkoitukseen. Tässä kun sattuu vielä asumaan yhden varuskunnan läheisyydessä, niin Reserviläisten ja MPK:n toiminta on täällä paljon aktiivisempaa kuin SPR:llä ja VAPEPA:lla, joka taas madaltaisi kynnystä lähteä harrastelemaan sinne suuntaan.

Tulee mieleen, että jos sinulla olisi jokin erityisosaaminen tai sellainen hankittavissa, niin perehtyisit siihen lisää ja kouluttaisit muita MPK:n kursseilla. Tai sitten jotain ressuyhdistystoimintaa. Tai jopa jotain boksin ulkopuolelta, esim. SPR tai Partio toimintaa. Partiotaitojen opettaminen ja mahdollistaminen lapsille ja nuorille on mielestäni kaiken muun hyvän lisäksi myös mahtavaa maanpuolustusta.
MPK:n kouluttajajuttuja on tullut joskus selailtua. Se on jäänyt vähän avoimeksi, että pääseekö sinne tosiaan mukaan myös ilman "nappuloita"? Voisiko tosiaan "B-mies kirjuri" toimia MPK:ssa kouluttajana? Tai no kai se riippuu täysin että mitä koulutetaan. MPK:n kursseilta on löytynyt tosi paljon kaikkea mielenkiintoista, jostain Nato-esittelyistä aina esikuntakursseihin asti.

Väitän että paikallisissa yhdistyksissä otetaan ilolla vastaan kaverit joka haluaa muutakin kuin olla oman elämänsä tackticool erikoisoperaattori. ( kärjistetty esimerkki, älkää hermostutko)
Tätä olen joskus ihmetellyt. Moni maanpuolustustouhuihin lähtevä tuntuu kaipaavan harrastukselta raakaa toimintaa ja räiskettä, ja jotkut paperihommat tai "sukan- tai muonanjakelut" ovat suoranaista vittuilua. Minä taas olisin ihan tyytyväinen tuon tyylisiin tehtäviin, ja jonkunhan nekin pitää tehdä. Tykkään ajatella, että kaikenlaisia kavereita tarvitaan ja jonkun pitää tehdä ne vähän alkeellisemmatkin hommat.

Joskus olen kuullut myös huhua, että erityisesti miehistön jäsenistä olisi huutava pula näissä vapaaehtoisissa maanpuolustustouhuissa, kun aktiivit ovat yleensä upseereja tai aliupseereita. Tiedä häntä sitten, onko tuossa huhussa mitään perää.
 
MPK:n kursseilla toimihenkilönä olemiseen ei tarvita nappuloita. Ota vaan rohkeasti yhteyttä paikalliseen MPK:n toimistoon. Jos sinulla ei ole mitään erityistä erikoisosaamista hyödynnettäväksi, niin melkoisella varmuudella löytyy joku homma johon voi perehtyä ja olla avuksi. Ja jos ei synkkaa omalla alueella, niin voi tarjoutua toisellekin alueelle.

Monille MPK:n kursseille pääsee kurssilaiseksi, vaikka ei ole reservissä. Sinulla on kuitenkin varusmiespalvelus suoritettuna, niin pääset aseellisillekin kursseille. VEH-kursseille et mielestäni pääse, kun niihin kutsutaan sijoitettuja.
 
Mua ainakin on paikalliset ressut kosiskelleet ulkoasuni perusteella (näkyykö se sotahulluus muka? :unsure:) mukaan, vaikka haimavanma c-paprut. Kuulemma ei haittaa vaikka on cepari. En oo vielä mennyt, kun tuntuu oudolta, ulkopuoliselta mennö sellaiseen mukaan, vaikka vois ollakin jännää. Varmasti joku armeijan käynyt kelpaa noihin mukaan, vaika olisikin paha allergia.
 
Mukaan vaan rohkeasti. MPK:lla on paljon sotilaallisiakin valmiuksia palvelevia kursseja mihin pääsee kaikki täysi-ikäiset, esim. paikallispuolustuskurssit, ja monia kursseja joihin pääsee mukaan jos tilaa "reserviläisiltä" jää. Tärkeitä turvallisuuteen ja ihmishengen pelastamiseen liittyviä kursseja on myös tarjolla. Kursseista saa ihan varteenotettavia kouluttautumisputkia itselle kasaan, mistä on hyötyä niin rauhan kuin poikkeusolojen aikana - palvelee isänmaan asiaa kun yhä useampi oppii perustaitoja ja/tai kertaa niitä omaehtoisesti. Sinulla kuitenkin inttitausta on niin ei vähintäänkään mitään ongelmaa! Luonnollisesti sitten mm. VAPEPA mahdollisuutena erikseen, kuten sanoit.

Useat reserviläisyhdistykset ottavat jäseneksi myös inttiä käymättömiä (yleensä samalla myös aktiivisimpia yhdistyksiä), ja ampumaurheiluun/reserviläisammuntaan ei tietenkään ole mitään sotilastaustavaatimuksia. Sotiminen ja siihen valmistautuminen tietysti on paljon muutakin kuin ammuntaa, kuten sanottu.

t. tuki- ja liikuntaelinvaivainen reilu vuosikymmen sitten intin keskeyttänyt C-mies, nykyään semiaktiivinen MPK-kurssilainen ja SRA-ampuja res.yhdistyksessä
 
MPK:n kouluttajajuttuja on tullut joskus selailtua. Se on jäänyt vähän avoimeksi, että pääseekö sinne tosiaan mukaan myös ilman "nappuloita"? Voisiko tosiaan "B-mies kirjuri" toimia MPK:ssa kouluttajana? Tai no kai se riippuu täysin että mitä koulutetaan. MPK:n kursseilta on löytynyt tosi paljon kaikkea mielenkiintoista, jostain Nato-esittelyistä aina esikuntakursseihin asti.
Ei ole este ollenkaan, MPK varmasti ottaa mielellään motivoituneen sotamiehen/naisen/henkilön vastaan ja kouluttajakurssilla antavat perusteet kouluttajaksi portaittain. Ei ole mitenkään tavatonta että apukouluttajina on miehistöä vailla mitään nappuloita vaikka voisin kuvitella että siinä hommassa aika nopeasti tippuu korpraalin väkänen rintaan jos aktiivinen on. Jos muistan oikein edellisen kurssin jossa olin kouluttajana niin 3/12henkeä tuvastamme taisi olla juurikin nappulattomia jotka oli kouluttajatiensä alussa olevia motivoituneita sotureita.
 
Ikävää hommaa tällainen.
Tuonne uuteen nettipalveluun pitäisi avata joku ”luukku” johon kaikki kaltaisesi halukkaat voivat ilmoittautua ja joku käytännön mies firman sisältä keskustelee henkilön kanssa ja etsii sen oikean sijoituksen. Sisäistä motivaatiota ei vaan voi ohittaa.
Tietämättä niitä allergioitasi, jos LC niistä selviää, en keksi miksi et olisi pärjännyt esim oman joukkoni huollossa. Esimerkiksi juuri siinä ruokalogistiikassa.
 
Ikävää hommaa tällainen.
Tuonne uuteen nettipalveluun pitäisi avata joku ”luukku” johon kaikki kaltaisesi halukkaat voivat ilmoittautua ja joku käytännön mies firman sisältä keskustelee henkilön kanssa ja etsii sen oikean sijoituksen. Sisäistä motivaatiota ei vaan voi ohittaa.
Ikävää hommaa on, mutta eikö reserviläisiä ylipäätään ole reilusti enemmän kuin sodanajan joukoissa paikkoja?
Tietämättä niitä allergioitasi, jos LC niistä selviää, en keksi miksi et olisi pärjännyt esim oman joukkoni huollossa. Esimerkiksi juuri siinä ruokalogistiikassa.
Entä jos sinne on jo sijoitettu tarvittavat henkilöt?
 
  • Tykkää
Reactions: Rkm
Älä irvaile..monopoli Leijona Catering Oy
Aidosti kysyin. Eipä ollut Leijona Cateringiä silloin kun itse raskaassa palvelin.

En ole myöskään ollut vankilassa, joten ainoa kosketus Leijona Cateringiin on ollut Pasilassa valtion virastotalon ruokala, joka oli vuosi LC:n pyörittämä. Ei ole enää sekään.
 
Tulipa tuossa mieleen kun muonituksen tehtäviä mainittiin edellä esimerkkinä MPK:n Väestösuojakurssit joita Uudellamaalla pyörii, siellä saa sijoituksen ja mielekästä maanpuolustushommaa jos ei ole sijoitettuna jo muualle. Eli tarjontaa kyllä piisaa, ei muuta kuin yhteyttä ottamaan ja tarttumaan tekemiseen!
 
Back
Top