Biafran sota suomalaisessa mediassa

TähtiporttiAtlantis kirjoitti:
Tuettiinhan Suomessa kapinoitsijoita Etelä-Afrikkaa vastaan...
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei aseilla.

Aloitit puhumaan aseista, aseista jatkoin ja niitä tarkoitin tuesta puhuessani.

Tämä ei ole loukkaus, vaan ihan vain keskustelutyylisi ymmärtämistä varten jatkoa ajatellen. Onko sinulla vaikeuksia hahmottaa sävyjä ja joskus pitkän dialogin kokonaisuuksia?

Tukea Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää vastustaneille liikkeille meni erityisesti kansalaisjärjestöjen ja kirkollisten toimijoiden kautta. Aivan kuten muissakin maissa. Eniten ääntä pitivät Rauhanpuolustajat. Oli mielenosoituksia ja tiedottamista.

Valtio oli aika varovainen ja diplomaattinen mutta tuomitsi apartheidin. Erityisesti ANC (African National Congress) ja SWAPO (Namibian itsenäisyysliike) olivat silmänaloissa. Tätö tuettiin. Namibia oli myös virallisen kehitystyön kohteena. YK:n asettamiin boikotteihin mentiin mukaan.
 
Martti Ahtisaari oli keskeinen hahmo Namibian itsenäistymisprosessissa, ja hänen rooliinsa liittyi monimutkainen tasapainottelu SWAPOn (South West Africa People's Organization) ja Etelä-Afrikan hallinnon välillä

Yhdessä vaiheessa Ahtisaaren tehtäväksi tuli valvoa siirtymää Etelä-Afrikan miehityksestä itsenäiseen Namibiaan. Kaikki huipentui vuonna 1989.

SWAPO oli sopinut YK:n kanssa, että sen aseelliset joukot (PLAN eli People's Liberation Army of Namibia) vetäytyisivät takaisin tukikohtiinsa Angolassa ennen siirtymävaiheen alkamista.

Kuitenkin 1. huhtikuuta 1989, juuri siirtymävaiheen alussa, satoja SWAPOn taistelijoita ylitti rajan Namibiaan aseistettuna, ja heillä oli ehkä muuta mielessään kuin Sam Nujoman presidenttiys ja demokratia.

Etelä-Afrikka uhkasi isolla vastaiskulla.

Tässä tilanteessa Martti Ahtisaari teki erittäin vaikean päätöksen ja salli Etelä-Afrikan joukoille rajoitetun operaation SWAPOn taistelijoiden "karkottamiseksi takaisin rajalle". Ei siitä sen enempää. Saivat selkäänsä oikein huolellisesti siellä.

Näin itsenäistyi Namibia. Se oli jonkinlainen Suomi-projekti.
 
TähtiporttiAtlantis kirjoitti:
Tuettiinhan Suomessa kapinoitsijoita Etelä-Afrikkaa vastaan...
Klikkaa laajentaaksesi...

Ööööö? Suomi oli mukana tuomitsemassa apartheidia yk n, yhteisen lännen ym. Elimissä.

Itseasiassa suomeenkin kohdistui voimakas ea n hallinnon vaikutus. Ea järjesti toimittajille matkoja all include sinne. Jakoi kalliita lahjoja osallistujille ym. Siinä ei sowetossa käyty vaan ohjelma oli muuta. Eritoten naistenlehtien toimittajat saivat kutsuja. Ja menijöitä piisasi.

Vai tarkoitatko aseapua anc lle, uusi tieto minulle. Anc sai materiaalia, mutta suomesta, ajatella.

Suomi peesasi ruotsia kyllä tiukasti suhteessa ea.
 
TähtiporttiAtlantis kirjoitti:
Kellään muistikuvia/tietoa, miten suomalainen media raportoi Biafran sodasta? Itse vm. 1973, niin eipä mitään hajua.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ihan vain mielenkiinnosta, olet saanut aika hyvän keskustelun aikaan avauksellasi; mistä moinen tuli mieleesi - Biafrasta on tosiaan aika paljon aikaa vaikka onkin selvästi monen vähän vanhemman keskustelijan, enempi vähempi passiiviseen, muistiin jäänyt jäljeksi.
 
Vonka kirjoitti:
Ei aseilla.

Aloitit puhumaan aseista, aseista jatkoin ja niitä tarkoitin tuesta puhuessani.

Tämä ei ole loukkaus, vaan ihan vain keskustelutyylisi ymmärtämistä varten jatkoa ajatellen. Onko sinulla vaikeuksia hahmottaa sävyjä ja joskus pitkän dialogin kokonaisuuksia?

Tukea Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmää vastustaneille liikkeille meni erityisesti kansalaisjärjestöjen ja kirkollisten toimijoiden kautta. Aivan kuten muissakin maissa. Eniten ääntä pitivät Rauhanpuolustajat. Oli mielenosoituksia ja tiedottamista.

Valtio oli aika varovainen ja diplomaattinen mutta tuomitsi apartheidin. Erityisesti ANC (African National Congress) ja SWAPO (Namibian itsenäisyysliike) olivat silmänaloissa. Tätö tuettiin. Namibia oli myös virallisen kehitystyön kohteena. YK:n asettamiin boikotteihin mentiin mukaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin, mutta osallistuiko Suomi mitenkään Nigerian vastaisiin toimiin? Millään tasolla? Siis vuosia jatkuvana boikotit pienehöä maata (=Etelä-Afrikka) vastaan voivat olla tuhotaan suurempia kuin aseapu tätä vastustaville kapinallisille.
 
Vot Iivana kirjoitti:
Ihan vain mielenkiinnosta, olet saanut aika hyvän keskustelun aikaan avauksellasi; mistä moinen tuli mieleesi - Biafrasta on tosiaan aika paljon aikaa vaikka onkin selvästi monen vähän vanhemman keskustelijan, enempi vähempi passiiviseen, muistiin jäänyt jäljeksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Asia tuli mieleen, kun tulin lainanneeksi von Rosenin ohkaisen kirjasen hänen kokemuksistaan Biafrassa. Kirjasessa mainittiin myös monen ruotsalaisen lentäjän osallistuneen avustuslentoihin; mietin, että osallistuiko niihin yhtään suomalaista lentäjää.

Hain myös Varastokirjaston valikoimasta aiheesta kirjoja suomeksi. Näyttää, että varsinaisesti niitä on vain 2. Tuo von Rosenin ja sitten Frederick Forsythin. Omassa hyllyssäni on Helionin kustantama Al Venterin kirjoittama Biafra's War.

Osapontimena on ollut myös tuo Suomessa ollut laaja Gaza-fanitus. Vähän perspektiiviä,, että miksi sama våki joka huutaa kurkku suorana Gazaa/Valestiinaa, on ollut niin hiivatin hiljaa monesta oikeasta lahtauksesta. Sama juttu tuossa Etelä-Afrikan jutussa: Kummassa maassa oli tavallisella kansalla paremmat oikeudet 1970-luvulla: Neuvostoliitossa vai E-A:ssa. Taisi kyllä olla niin, että Etelä-Afrikan mustilla oli paremmat arkipäivän oikeudet kuin normikansalla Neukkulassa.
 
TähtiporttiAtlantis kirjoitti:
Niin, mutta osallistuiko Suomi mitenkään Nigerian vastaisiin toimiin? Millään tasolla?
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitään laajamittaisia kansainvälisiä pakotteita ei käsittääkseni virallisesti asetettu Nigeriaa vastaan Biafran sodan aikana. Jos näin on, Suomi ei myöskään osallistunut.

Suomen Lähetysseura ja Punainen Risti toimivat aktiivisesti humanitaarisessa työssä. Kirkon työntekijöitä oli jo vanhastaan Itä-Nigeriassa, missä se konflikti laajeni.

Virallinen Suomi ei koskaan edes tuominnut Nigerin hallitusta eikä tunnustanut Biafraa.
 
Vonka kirjoitti:
Suomen ulkopoliittinen linja on ollut, ettei kapinaliikkeitä tueta, siksi rinnastus. Subjektiivinen erittely siitä, kenen tukeminen olisi asianmukaista, olisi aika mielenkiintoinen tie.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vientiä voi tietysti tehdä myös trokaamalla tai ainakin kotiyleisöä sumuttamalla, senhän mm. länsinaapurimme ovat osanneet. Ja osattiin tavallaan meilläkin, kun Tampella järjesteli Israeliin lähteneet tuotantolaitteet "maatalouskoneina" ohi YK:n asevalvonnan, ja ylipäätään Israelin-bisnekset olivat vähän kryptisiä Tampella-Soltam-Salgad-Wejra -kuviolla (eivät riittävän, kuten eräs entinen foorumilainen kirjoitti, ja historiasta tiedämme), ja rynnäkkökiväärien puolella hommaa häivytettiin sillä, että Sako toimi välikätenä Valmetin valmistamille aseille, jotta asia pysyisi "yleisten syiden" huomaamattomissa.

Jos siis jonkin valtion tai kapinaliikkeen aseistaminen nähtäisiin niin tärkeäksi, että aseita haluttaisiin viedä, asiat saataisiin kyllä järjestymään. Toki jos asiasta haluttaisiin tehdä jotain yleisluontoisia strategisia linjauksia, niin se olisi vaikeampaa. Lisäksi kun Suomen asevientipolitiikka on pitkään ollut verraten tiukkaa, olisi yhtäkkinen suomalaisaseiden ilmestyminen isommassa mittakaavassa tietysti huomiota herättävä asia.
 
J0h1F kirjoitti:
Vientiä voi tietysti tehdä myös trokaamalla tai ainakin kotiyleisöä sumuttamalla, senhän mm. länsinaapurimme ovat osanneet. Ja osattiin tavallaan meilläkin, kun Tampella järjesteli Israeliin lähteneet tuotantolaitteet "maatalouskoneina" ohi YK:n asevalvonnan, ja ylipäätään Israelin-bisnekset olivat vähän kryptisiä Tampella-Soltam-Salgad-Wejra -kuviolla (eivät riittävän, kuten eräs entinen foorumilainen kirjoitti, ja historiasta tiedämme), ja rynnäkkökiväärien puolella hommaa häivytettiin sillä, että Sako toimi välikätenä Valmetin valmistamille aseille, jotta asia pysyisi "yleisten syiden" huomaamattomissa.

Jos siis jonkin valtion tai kapinaliikkeen aseistaminen nähtäisiin niin tärkeäksi, että aseita haluttaisiin viedä, asiat saataisiin kyllä järjestymään. Toki jos asiasta haluttaisiin tehdä jotain yleisluontoisia strategisia linjauksia, niin se olisi vaikeampaa. Lisäksi kun Suomen asevientipolitiikka on pitkään ollut verraten tiukkaa, olisi yhtäkkinen suomalaisaseiden ilmestyminen isommassa mittakaavassa tietysti huomiota herättävä asia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jotta emme harhautuisi kapinaliikeasiassa, valtioille on myyty aina, mutta ei kaikille. Joskus 1980-luvun alussa kranaatinheitinten yleisnimitys jossain päin Etelä-Amerikkaa oli Tampella. Ongelmallisesti katsottiin, jos ostaja myi eteenpäin, sillä silloin "meihin ystävällismielisissä suhteissa oleva valtio" saattoi todeta talebaneilla Lapuan patruunoita
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top