Nostetaas vähän tätä ketjua. Olen nimittäin sitä mieltä, että pidemmällä tähtäimellä (20+ vuotta) biologisten aseiden uhasta voi tulla hyvinkin todellinen, ja asiasta kannattaisi nostaa meteliä jo nyt.
Biologisten aseiden historiasta mielenkiintoinen artikkeli:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1326439/
Merkillepantavaa tuossa on, että esimerkiksi Yhdysvalloissa bioaseohjelma lähti jo 1940-luvulla yksityisistä kokeiluista.
Biologisia aseita on joskus sanottu "köyhän miehen ydinpommiksi," koska niiden tuottaminen on kohtalaisen halpaa ja helppoa verrattuna ydinaseiden rakenteluun. Esimerkiksi kirjassa "Germs: Biological Weapons and America's Secret War" väitettiin, että Yhdysvallat ajoi biologisten aseiden kiellon läpi vuonna 1972 suurelta osin juuri siksi, koska sen omat kokeet osoittivat biologisten aseiden edullisuuden - eikä ydinasevalta halunnut uusia yrittelijöitä joukkotuhoaseita omistavien valtioiden joukkoon.
Samassa kirjassa esitettiin, että pernaruttoa (Anthrax) teollisessa mitassa valmistanut ohjelma maksoi Manhattan-projektin yhden päivän budjetin verran, ja tuotti riittävästi pernaruttoitiöitä liki koko Japanin tuhoamiseen. Aseen käytöstä kuitenkin pidättäydyttiin, koska sitä pidettiin aivan liian hirveänä: suorien vahinkojen lisäksi sitkeät pernaruttoitiöt olisivat voineet saastuttaa laajoja maa-alueita asuinkelvottomiksi sadoiksi vuosiksi.
Tällä hetkellä huolta aiheuttaa erityisesti bioteknologian nopea edistyminen. On mahdollista, että lähitulevaisuudessa (10...30 vuotta) paremmin varustetuissa lukioissa on laitteistoa, jolla voisi tuottaa tai tutkia alkeellisia biologisia aseita. Samalla nyt alkamassa oleva "bioteollinen vallankumous" luo myös osaamista näiden laitteistojen käyttöön. Geenitekniikka antaa ainakin teoriassa mahdollisuudet entistä pirullisempien lajikkeiden kehittämiseen, ja tuo nämä ei-valtiollisten toimijoiden - kuten terroristien - ulottuville. Neuvostoliiton uskotaan harjoittaneen bioaseiden geenimuuntelua alkeellisella tekniikalla Biopreparat-laitoksessaan, ja ainakin valmistautuneen aseiden tuottamiseen suuressa mitassa.
On kuitenkin totta, että todella tuhoisan bioaseen kehittäminen ei ole ihan helppo homma. Esimerkiksi Yhdysvaltojen aseohjelmassa eniten vaivaa aiheutti luotettavan aerosolilevitysmekanismin kehittäminen kullekin lajikkeelle. Suurin osa taudinaiheuttajista kun kuolee nopeasti ilmassa, tai ei leviä muuten kovin hyvin. Pernarutto oli helppo tapaus, koska se muodosti itsestään sitkeitä itiöitä: muita lajikkeita varten täytyi kehittää tavat "kapseloida" riittävä määrä taudinaiheuttajia riittävän pieniin hiukkasiin, jotta ne leviäisivät ilmassa tehokkaasti mutta selviytyisivät esimerkiksi auringonvalosta.
Toinen ongelma tulee työskentelytiloista ja kokeiden tarpeesta: tappavia tauteja tutkittaessa työskentelytilojen tulee olla asianmukaiset, tai tutkijat eivät tutki kovin kauaa. Varsinkin uusia lajikkeita pitäisi käytännössä myös kokeilla, vähintään apinoilla, ehkä ihmisillä.
Myös huolta aiheuttavien patogeenien hankinta voi olla vaikeaa, eikä synteettinen biologia ole
vielä niin pitkällä, että geenitekniikka olisi ihan palikkapeliä. Hyvä kuvaus nykytilasta on tässä: bioaseiden kehittäminen ja tuottaminen ei ole niin helppoa mitä jännityskirjailijat saattavat esittää, mutta mahdotontakaan se ei ole.
http://thebulletin.org/bioweapons-…-dummies8769
Ydinaseita omistaville suurvalloille bioaseet eivät välttämättä tuo mitään sellaista mitä ydinaseilla (tai enintäänkin kemiallisilla aseilla) ei jo saavutettaisi, ja niistä koituu ihan oma ongelmajoukkonsa ja päänvaivansa. Mutta tässä ajattelussa unohtuu usein se, että asymmetrisessä sodassa bioaseet voivat osoittautua jollekin osapuolelle hyvinkin houkuttelevaksi: huonostikin toimiva bioase voi olla melkoinen terrorin lähde.