Israel kehittää ja myy hakkerointityökaluja, joita käytetään ihmisoikeuksien vastaisesti. Mutta pieni valtio kuhisee muitakin tietoverkkoyrityksiä, ja liiketoiminta kukoistaa. Kuinka heistä tuli näin tehokkaita?
Kuvitelkaa, mikä paniikki syntyisi, jos joku ampuisi ohjuksen pankkikonttoriin. Mutta jos pankkiin kohdistuukin verkkohyökkäys, harva kohauttaa edes olkapäitään.
Mutta sitten on niitä ihmisiä, joiden mielestä hakkerointi on yhtä murhaavaa kuin ohjusisku.
Rami Efrati on sellainen ihminen.
Hänen mukaansa tämä asennoituminen on yksi syy siihen, että Israel on tietoverkkoturvallisuuden kansainvälinen suurvalta. Efrati on viettänyt suuren osan elämästään työskennellen tuon suurvalta-aseman hyväksi.
Aiemmin tammikuussa tuli ilmi, että Amazon-verkkokaupan ja yhdysvaltalaislehti Washington Postin omistajan
Jeff Bezosin kännykkää oli vakoiltu. Vakoiluohjelma oli niin korkealaatuinen, ettei siitä onnistuttu ainakaan heti löytämään jälkiä.
Koska vakoiluohjelmisto ujutettiin Bezosin puhelimeen Saudi-Arabian kruununprinssin lähettämän videon kautta, on ilmeistä että vakoilusta epäillään Saudi-Arabiaa.
Moni arvelee, että kyseessä oli israelilaisen NSO Group -teknologiayhtiön tuote. Yhtiö on myynyt verkkovakoilutuotteitaan esimerkiksi Saudi-Arabialle, jonka viranomaiset käyttivät niitä Washington Postin kolumnistin, toisinajattelija
Jamal Khashoggin läheisiin ennen kuin
Khashoggi murhattiin ja paloiteltiin luusahalla.
”Me emme tiedä, oliko Bezosin puhelimessa NSO:n kehittämä Pegasus-haittaohjelma. Minä en ainakaan tiedä, ja olen tässä asiassa julkisten tietojen varassa”, sanoo Rami Efrati.
Eftrati on ollut useilla pääkallonpaikoilla kehittämässä niitä asioita, jotka ovat tehneet Israelista yhden maailman tehokkaimmista tietoverkkotoimijoista.
Työ alkoi Israelin armeijasta, jonka palveluksessa Efrati oli 28 vuotta. Suuren osan siitä ajasta hän vietti sotilastiedustelussa. Kun kysyy, milloin hän lopetti tiedustelu-uransa, hänen ilmeensä muuttuu.
”Ei se lopu koskaan. Kerran tiedustelussa, aina tiedustelussa.”
Kunhan vitsailen, Efrati nauraa helsinkiläisen hotellin aularavintolassa. Todellisuudessa tämä prikaatikenraali evp siirtyi eläkkeelle vuonna 1997 ja vietti useita vuosia liike-elämässä start up -yritysten parissa. Vuonna 2012 hänet kutsuttiin töihin Israelin pääministerin kanslian uuteen kybertoimistoon. Siellä vierähti kolme vuotta.
Viime viikolla Efrati oli Salossa puhumassa älykaupunkien kehittämisestä paikallisessa alan Cyber Talks -tapahtumassa.
”Olen nimittänyt itseni Israelin kybersuurlähettilääksi”, hän naurahtaa.
Tämä johtuu siitä, että nykyään omaa turvallisuusyritystään johtava Efrati on kansainvälisesti näkyvä hahmo. Hän on vakavissaan, mutta hyväntahtoinen. Ohjuspuheistakaan ei tarvitse hätkähtää: kaikkein eniten Israelissa kuitenkin kuulemma kehitetään työkaluja puolustautumiseen.
Israelissa on vajaat 9 miljoonaa ihmistä. Se on vähemmän kuin vaikkapa Ruotsin väkiluku. Silti näistä kahdesta toinen luokitellaan toistuvasti tietoturvallisuudessa ja kyberkykyjen kehittämisessä maailman kärkeen suurvaltojen, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa.
Tietoverkkojen suojaaminen, mutta myös rikkominen on suuri, kasvava liiketoimintasektori. Vaikka Israel ei käytä osaamistaan pelkästään suojaamiseen, jotain heidän on täytynyt tehdä sen eteen, että he ylipäätään pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa.
Huonomaineinen NSO Group ollut niin tehokas, että Whatsapp haastoi sen viime syksynä oikeuteen. Yhtiö oli löytänyt Whatsappista puutteen, jonka johdosta se saattoi myydä valtiollisille asiakkailleen työkalun, joka ujutti kohteiden älypuhelimiin vakoiluohjelman Whatsappin kautta. Torstaina uutistoimisto
Reuters kertoi, että Whatsappin hakkerointia tutkii jo myös Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI.
NSO on kuitenkin vain yksi lukuisista yrityksistä, joiden pääkonttori on ollut Herzliya Pituachissa, Israelin Piilaaksossa. Alueella toimii suuri osa Israelin kyberalan lähes 600 startupista ja lisää tulee kuin sieniä sateella. Herzliya levittäytyy myös vieressä olevaan pääkaupunki Tel Aviviin.
Toki Israelin tietoverkkoteollisuudessa syntyy paljon muutakin kuin kuumottavia tuhon työkaluja. On tekoälyä, esineiden internetiin ja mobiilisovelluksiin liittyviä ohjelmistoja ja verkkohyökkäysten tunnistusohjelmia jotka suojaavat yrityksiä.
”Mitä kyberturvallisuuden parissa toimivia isoja yrityksiä teillä täällä Suomessa on?”, Rami Efrati haastaa.
Kotimaisista nimistä ensimmäisenä tulevat mieleen F-Secure ja sotilasteknologiaa valmistava Bittium. Isoja nimiä.
”Mitä, jos niitä nimiä tulisi heti mieleen kymmenen? Meillä tulee. Yhden perustajat myivät juuri yrityksensä Armisin 1,1 miljardilla. Nämä juuri ovat niitä, joita me olemme hoivanneet pääministerin kanslian alaisuudessa”, Efrati sanoo ilmeisen ylpeänä.
Pääministerin kanslian
kybertoimisto on avainsana sille, että bisnes kukoistaa. Se perustettiin vuonna 2012 koordinoimaan kaikkea, mitä sanahirviöön kyberturvallisuus ylipäätään liittyy.
”Kyse on nyt nimenomaan yksityisestä sektorista. Puolustusvoimat, tiedustelupalvelut ja poliisi on määrätty laissa tulemaan kyberturvallisuudessa toimeen omillaan.”
Pääministerin kanslian kybertoimiston tehtävät on määritelty yksityiskohtaisemmin Israelin kansallisessa kyberohjelmassa.
Suomessa lähin vertailukohta voisi olla Suomen kyberturvallisuusstrategia. Suomen viimeisin strategia on syksyltä 2019, ja siinä määrättiin perustettavaksi kyberturvallisuusjohtajan tehtävä.
Moni haaveili, että työnimellä ”kybertsaari” kutsuttu johtaja työskentelisi siellä, missä valta asuu eli valtioneuvoston kansliassa. Tehtävä on kuitenkin perustettu liikenne- ja viestintäministeriöön. Tuskastuminen paperinpyörittelyyn ja tiedonkulun takkuiluun, jossa kukaan ei määrää tai ota vastuuta mistään, on ollut Suomessa havaittavissa jo monta vuotta. Tietoturvajohtajat, kansliapäälliköt ja kenraalit päästelevät yksityisesti ärräpäitä.
”Kuka teillä on tästä vastuussa? Keneen kyberturvallisuus henkilöityy?”, kysyy Efrati.
”Suomella menee tietääkseni kyberturvallisuudessa hyvin, mutta te tarvitsette jonkun, keneen asia henkilöityy. Meillä se henkilöityy pääministeriin. On erittäin tärkeää millainen viesti tästä välittyy.”
Vaikka pääministerin kanslian kybertoimisto perustettiin 2012, Efratin mukaan työ käynnistyi jo vuonna 2002, kun Israelissa myönnettiin, että kyberhyökkäykset ovat uhka. Se on moneen muuhun maahan verrattuna aikaisin.
Vertailun vuoksi: Suomen ensimmäinen alan strategia tehtiin vuonna 2013.
”Käytännössä uhan tunnistaminen tarkoittaa sitä, että en tee mitään eroa sen välillä, osuuko pankkiin verkkohyökkäys vai ohjus. En sodan, enkä rauhan aikana.”
Kyberturvallisuudella tarkoitetaan nimenomaan kriittisen infrastruktuurin suojaamista yksityisellä sektorilla. Tähän kuuluvat esimerkiksi juuri pankit, mutta myös energiasektori. Efrati pohtii, millaista tuhoa syntyisi, jos kiristyshaittaohjelma pysäyttäisi sähkölaitoksen toiminnan Rovaniemellä keskellä talvea.
Uhkien tiedostamiseen ja tunnistamiseen tarvitaan niiden ymmärtämistä. Kybertoimisto tukee koulutusta useassa israelilaisessa yliopistossa, mutta oikeastaan asia on otettu huomioon jo yläkoulujen opetusohjelmassa. Näin ymmärrys vähitellen iskostuu kulttuuriin.
”Kun käyn parturillani, hän soittelee usein vaimonsa kanssa. Aina käy sama juttu: yhteys katkeaa minuutin jälkeen. Parturini sanoo, että se johtuu niistä pienistä ”kybereistä” hänen puhelimessaan. Eihän se noin ole, mutta tämä kertoo parturin valveutuneisuudesta ja siitä, että kyber on osa kulttuuria.”
Pääministerin kanslian kybertoimistolla on ohjelma, johon valikoidaan tietyt auditointi- ja rahoitusehdot täyttäviä alan startup-yrityksiä. Niille myönnetään tuki, jossa valtio maksaa puolet niiden tuotekehityksestä vuosittain. Tuki pitää maksaa takaisin ilman korkoja ainoastaan silloin, jos yritys menestyy. On olemassa myös mekanismeja, joissa tukilaina maksetaan takaisin yrityksen osakkeina.
Viimeisimpään kolmevuotiskauden ohjelmaan kyberalan startup -yritysten tukemiseksi
korvamerkittiin valtion varoja reilut 23 miljoonaa euroa. Kausi on edelleen käynnissä.
Efratin mukaan toiminta on erittäin kannattavaa, sillä näin varmistetaan, että yritykset pysyvät Israelissa. Ne maksavat veroja ja palkkaavat työntekijöitä, jotka maksavat palkastaan veroja hekin.
Israelin tietoverkkoalan firmojen kaupan osuus koko alan kansainvälisestä kaupasta oli vuosina 2013–2017 seitsemän prosenttia, laski analyysiyhtiö
CBInsights vuonna 2018. Britannian yritysten osuus oli kuusi prosenttia, Kanadan vain kolme.
Suhteellisesti ajatellen se on valtavasti, kun esimerkiksi Britannian väkiluku on Israeliin verrattuna kahdeksankertainen.
Mutta miksi Israel alunperin heräsi tietoverkkojen muodostamiin uhkiin niin ajoissa?
”Me elämme ympäristössä, jossa naapurimme eivät ole kovin ystävällisiä. Oikeastaan he mieluiten pyyhkisivät meidät kokonaan kartalta”, Rami Efrati sanoo.
Hän ei nimeä yhtäkään naapuria, mutta on yleisessä tiedossa, että Israel ja Iran eivät voi sietää toisiaan. Israel ja Palestiina ovat käytännössä sotajalalla.
”Näistä syistä Israelilla on Lähi-idän vahvimmat puolustusvoimat. Ja asepalvelukseen haluavat kaikki, vaikka se onkin pakollinen. Me otamme meitä uhkaavat asiat erittäin vakavasti.”
Kyberosaaminen liittyy läheisesti Israelin asepalvelukseen. Efrati kertoo, että kyberyksiköihin valikoituvien varusmiesten ja -naisten erityisosaaminen tunnistetaan jo pari vuotta ennen palvelukseen astumista. Kyberasepalvelus kestää kolme vuotta, ja tämän jälkeen osaajat jäävät puolustusvoimiin töihin. Efratin mukaan he työskentelevät armeijassa palveluksen jälkeen keskimäärin viisitoista vuotta.
”Sen jälkeen heillä on jo melko pitkä työkokemus. Sitten he siirtyvät joko akateemiseen maailmaan tai yksityiselle sektorille.”
Efrati kertoo esimerkin. Eräät israelilaiset työskentelivät puolustusvoimissa kuvatiedusteluyksikössä, jossa muun muassa haarukoidaan satelliittikuvia. Armeijauran jälkeen he perustivat yrityksen, joka kehitti uusia tunnistustekniikoita röntgenkuviin.
”Eräs yksikkö, jota olen johtanut joskus paljon aikaisemmin, värväsi myöhemmin ryhmän autisteja. He ovat tehneet ihmeitä”, Efrati sanoo ja kehuu entistä työnantajaansa vuolaasti.
Tämän israelilaiset osaavat. Ideat ja ratkaisut ovat eittämättä kekseliäitä.
Toisaalta Israel on ollut tiettävästi ensimmäinen maailmassa, joka on vastannut verkkohyökkäykseen tai sen uhkaan tuhoamalla rakennuksen ohjuksella. Näin kävi keväällä, kun Israel väitti tuhonneensa Hamasin verkkohyökkäystoiminnot
tekemällä Gazassa olleeseen rakennukseen ilmaiskun. Hamas oli kuulemma ollut siellä hakkerointipuuhissa.
Aiemmin Iranin uraaninrikastamo tärveltiin sabotaasihaittaohjelmalla nimeltä Stuxnet. Ohjelman arvioidaan yleisesti olleen Israelin puolustusvoimien kyberyksikön käsialaa.
Israelilainen Haaretz-lehti julkaisi kyberteollisuudesta laajan artikkelin vuonna 2018. Eräs lehden haastateltava havainnollisti, että Israelin kansallinen erityisosaaminen eivät ole Snapchatin kaltaiset somepalvelut, jotka ovat useimmiten amerikkalaista käsialaa. Amerikkalaiset opiskelijat kehittävät palveluja toisilleen, jotta voivat lähettää alastonkuvia. Israelin erikoisuus on sitä, miten muiden alastonkuvat siepataan talteen.
Mutta eihän tässä näin pitänyt käydä. Israelin on ollut tarkoitus olla kyberturvallisuuden edelläkävijä, mutta NSO Group on tahra maineessa. Israelin puolustusministeriön yhtiölle myöntämää vientilupaa on vaadittu oikeusteitse peruttavaksi
viimeksi tammikuussa.
”Haluan muuten huomauttaa, että minulla ei ole mitään henkilökohtaista yhteyttä NSO:iin enkä omista heidän osakkeitaan”, Efrati sanoo.
”Takaan, että Israel pitää huolta siitä, että tällaisia työkaluja ei myydä yksityisille ihmisille. Vain ja ainoastaan valtioille.”
Näitä valtioita ovat esimerkiksi Uganda, Arabiemiraatit, Meksiko ja Bahrain. Vakoiltujen joukossa on toimittajia, tuomareita, toisinajattelijoita ja poliitikkoja. Uganda vainoaa sukupuolivähemmistöjä. Siinä on mainehaittaa kerrakseen.
”Tiedän varmaksi, että Israel tekee parhaansa noudattaakseen kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia”, vakuuttaa Rami Efrati.
Ihmisoikeudet ovat unohtuneet toistuvasti myös palestiinalaisväestön kanssa. Mutta ehkä virheitä kannattaa tehdä juuri siksi, että niistä voi oppia.
”Monet kyberalan yritykset ovat alkaneet nyt perustaa yksiköitä, jotka keskittyvät nimenomaan heidän oman työnsä eettisyyden arviointiin.”
Nämäkin yhtiöt tulevat Israelista
Cellebrite: Rikostutkintatyökaluja viranomaisille. Cellebriten työkaluilla hakkeroitiin auki Yhdysvaltain San Bernadinossa 14 ihmistä tappaneen terroristin Iphone jo vuonna 2015.
Checkpoint: Nasdaq-listattu yleistietoturvayhtiö. Vuonna 1993 perustetulla yhtiöllä oli viime vuonna kansainvälisesti noin 5000 työntekijää.
Cyberbit: Sotilaslennokkeja valmistavan Elbit Systemsin tytäryhtiö valmistaa haittaohjelmien tunnistustyökaluja ja tietoverkkokoulutuksen järjestelmiä, mutta on jäänyt myös kiinni verkkovakoilutyökalujen myymisestä Etiopiaan.
NICE: Israelin armeijan entisten upseerien jo 1980-luvulla perustama valvonta- ja dataturvallisuuskonserni. Myy esimerkiksi pankeille ohjelmistoja rahanpesun tunnistamiseen ja torjuntaan, mutta on myös jäänyt kiinni pahamaineisen italialaisen verkkovakoiluyhtiön myyntikonsulttina toimimisesta.
Sentinel One: Vuonna 2013 perustettu yritys tuottaa koneoppimista ja neuroverkkoja hyödyntävää verkkohyökkäysten tunnistus- ja ennakointiohjelmistoa yrityskäyttöön.