D-day ja sata tapaa kuolla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Magistra
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
M

Magistra

Kersantti
D-dayn "kunniaksi" lukaisin Beevorin Normandia 1944:n.

Päällimmäiseksi itse maihinnousun osalta jäivät mieleen "sata tapaa kuolla" ennen kuin päästiin edes varsinaisiin tositoimiin. Listasin joitain. Aika typerryttävää...

- ennen maahanlaskua koneen kyydissä kuolema ilmatorjunnan luotiin
- ilmatorjunnan osuma koneeseen ja kuolema koneen pudotessa
- laskuvarjohyppääjien tiputtaminen liian matalalta, jolloin varjo ei ehtinyttä aueta ja kuolema maahan törmäyksessä esimerkiksi selkärangan katketessa
- laskuvarjosotilaiden pudottaminen tulvatasangoille, suoalueille ja kuolema uppoamalla suohon tai liejuun
- laskuvarjosotilaan kuolema hukkumalla vedessä oman varjonsa alle
- putoamassa olevan laskuvarjosotilaan kuolema vihollistulessa
- sotilaan pudottaminen miinakentällä ja kuolema miinaan
- laskuvarjosotilaan jääminen roikkumaan varjostaan puuhun ja kuolema vihollistulessa tai vihollisen polttaessa liekinheittimellä
- purjelentokoneen laskeutuminen maassa esteeseen ja kuolema törmäyksessä
- vanerikoneen pirstaloituminen ja kuolema vanerin pistoihin
- vanerikoneen laskeutuessa kuorman törmääminen sotilaisiin ja kuolema murskautumalla
- purjekoneturman laskeutuminen miinaan ja kuolema räjähdyksessä
- laivaston hävittäjän kyydissä kuolema aluksen osuessa miinaan
- laivaston hävittäjän kyydissä kuolema torpedon osumaan
- Kuolema hukkumalla aluksen upottua
- Kuolema hukkumalla amfibiopanssarivaunun upotessa
- Maihinnnousuveneen kaatuminen ja kuolema hukkumalla
- Maihinnousualuksen kannella kuolema vihollisen konekiväärituleen
- Maihinnousualuksen kannella kranaatinosuma liekinheitinmieheen ja kuolema palamalla
- Liukastuminen maihinnousualuksen rampilla ja kuolema murskautumalla rampin alle
- Maihinnousualuksesta hypätessä uppoaminen varusteiden painosta ja kuolema hukkumalla
- Kuolema rantavedessä konekiväärituleen
- Rantautuneen panssarivaunun sisällä kuolema vaunun saatua osuma
 
- Oman panssarivaunun murskaamaksi joutuminen, koska haavoittuneena ei pääse alta pois.
- Ammutuksi tuleminen sen jälkeen, kun viivyttävä saksalaisryhmä vetäytyy eikä voi kuljettaa vankeja.
- Haavoittuneena taisteluhautaan jääminen sen jälkeen, kun oma joukkue on irtautunut ja jenkki lopettaa pistimellä.
- Käsikranaatin herkistely siten, että se räjähtää omassa kädessä ennen heittoa.
- Taisteluhaudassa käytävän käsikähmän yhteydessä oma konepistoolimies ampuu puhdistaessaan taisteluhaudan suoran kaikesta mahdollisesta.
- Ensimmäisellä sidontapaikalla morfiiniövereihin, koska potilaskortti on kadonnut ja kaikille annetaan kipulääke automaattisesti ja sen enempää pohtimatta.
- Tajuttomalle annettu suora verensiirto, mutta tuntolevy onkin vaihtunut kaverin levyyn ja siten saakin väärää verta, joka aiheuttaa hylkimisreaktion.
 
Sota on hengelle hupaa, sanoi Veikko Lavi.

Liitoutuneiden kokonaistappiot kaatuneina kahden ensi taisteluviikon aikana 20.6 mennessä olivat 5 287 sotilasta. Itse asiassa oli varauduttu enempään. Laskivat ensimmäiselle taistelupäivälle n. 3000 varan kaatuneina.

Viipurinlahdella 1940 kovimpana päivänä venäläisten tappiot olivat pahimpana taistelupäivänä 5000, mutta oletan, että ne olivat kokonaistappiot. Kesäkuun lopulla 1944 meni 22 000 miestä kärkijoukkoja viikossa.

Kuolinsyille on tietysti kapeammat selitykset.

Jokaisella on oma tapansa sotia.
 
93-vuotias laskuvarjojääkäri hyppäsi Normandiaan jo toisen kerran eilen.

BphU8KYIAAAKnr7.jpg:large
 
Vonka kirjoitti:
Itse asiassa oli varauduttu enempään.

Kuolinsyille on tietysti kapeammat selitykset.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nimenomaan tuo "enempäänkin" varautuminen juuri sellaisten kuolemantapausten taustalla, joissa ei olla edes vielä viholliskontaktissa, hirvittää. Että voitiin esimerkiksi kylmästi laskeskella, että vanerikone tai amfibipanssarivaunu kannattaa Normandiaan lähettää, vaikka "tiedettiin" sellaisen johtavan omien kuolemaan. Halpa oli ihmiselämän hinta suuremman päämäärän edessä.
 
Magistra kirjoitti:
Nimenomaan tuo "enempäänkin" varautuminen juuri sellaisten kuolemantapausten taustalla, joissa ei olla edes vielä viholliskontaktissa, hirvittää. Että voitiin esimerkiksi kylmästi laskeskella, että vanerikone tai amfibipanssarivaunu kannattaa Normandiaan lähettää, vaikka "tiedettiin" sellaisen johtavan omien kuolemaan. Halpa oli ihmiselämän hinta suuremman päämäärän edessä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samahan se oli liittoutuneiden pommituslentojenkin osalta. Aika hyvin tiesivät niin lentoonlähtijät kuin käskijätkin, että tietty prosentti jää tielleen. Jossain elämäkerrassa entinen pommituslentäjä kirjoitti kuinka kokeneet oppivat hoksaamaan, että hankala tehtävä on edessä....täydennysjoukot ja - miehistöt ilmestyivät alueelle muutama päivä ennen tehtävää.... sitähän Magistrakin mieti, millaisia hemmoja ne kiltit aluetoimiston ev.lutit lopultakin ovat. Kyllä se oma luonteenlajinsa pitää olla, jotta sekoamatta voi lähettää porukan tehtävään, josta tietää jo lähtiessä, että esim. kolmasosa ei selviä. SE, että se on tarkoituksenmukaista, ei poista sitä, että omanlaisensa ihminen pitää olla käskijäkin.
 
Erään tuntemani amerikkalaisotilaan isoeno oli Omaha-arealla. Hän ei kuulemma puhunut juuri lainkaan sodasta muuta kuin sen, että veteen tuli luoteja kuin olisi satanut rankasti, oli kuin olisi raju sadekuuro, mutta satoi lyijyä.

Sotaa on erilaista. Korpisota oli erilaista kuin vaikkapa Kannaksen teräsmyrsky, jossa suurin ongelma saattoi olla se, miten siihen mahtuu ihminen enää sekaan. Ja säilyttää terveen järjen.

Sitä olenkin aina ihmetellyt.
 
Sodassa on tuhat tapaa kuolla ja ne kaikki on vittumaisia.

En muista mistä tuo tarttui päähän.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top