Debaltseven "pussin" havainnot.

Kovalenkon blogissa silmiinpisti se, että hän haukkui kansalliskaartin porukkaa pelkureiksi ja pettureiksi, jotka pitivät itseään muka todellisina sotureina. Taisi homma olla kuitenkin, niin että UAn johto oli se joka petti. Tosin Venäjän "näkymättömällä" voimalla, ja tulitaukosopimuksen räikeällä rikkomisella oli iso merkitys tapahtumien kulkuun.

Sinällään ikävää, että kun pitäisi olla yhteisellä asialla ja täytyisi vetää samaa köyttä ja vieläpä samaan suuntaan, niin aletaan syyttämään eri osapuolia, ja kulutetaan voimavaroja sinällään epäolennaiseen ja näin kasvatetaan sisäistä eripuraa.

Kovalenko soti itse 40. Pataljoonassa, joka oli, ennen kuin siitä tehtiin UA:n yksikkö, nimeltään aluepuolustuspataljoona Kryvbas. Kansalliskaarti on eri juttu. Sponsoroitujen joukko-osastojen kokonainen virallinen nimi on Ukrainan sisäasiainministeriön aluepuolustuspataljoona ja niillä on sitten joku oma lisänimi, kuten Aidar, Artemovsk, Azov, Dnepr-1, Dnepr-2, Donbass, Harkov-2, Prikarpatje, Ukraina jne. Azov taitaa olla jo prikaati.

Näiden lisäksi Itä-Ukrainan kriisiin oli kesällä 2014 osallistunut ainakin neljä Kansalliskaartin yksikköä sekä 25. Maahanlaskuprikaati, 79. Maahanlaskuprikaati ja 72. Mekanisoitu prikaati.

Debaltsevessa olivat sisäasiainministeriön aluepuolustuspataljoona Donbass, aluepuolustuspataljoona Dzokhar Dudayev, UA:n 40. Pataljoona ja sitten vielä Kansalliskaarti.

Novorossijasta olivat vastassa Prizrakin prikaati ja Kasakoiden Kansalliskaarti ja sitten Venäjän asevoimien 8. Pr, 18. Pr, 25. Rykmentti (Spetsnatz)ja osia 232. MRL-prikaatista. Venäjä on kiistänyt osallisuutensa, mutta jos nuo mekanisoidut olivat mukana, siellä oli rautaa ja miehissäkin liki kolminkertainen ylivoima.
 
Kovalenko soti itse 40. Pataljoonassa, joka oli, ennen kuin siitä tehtiin UA:n yksikkö, nimeltään aluepuolustuspataljoona Kryvbas. Kansalliskaarti on eri juttu. Sponsoroitujen joukko-osastojen kokonainen virallinen nimi on Ukrainan sisäasiainministeriön aluepuolustuspataljoona ja niillä on sitten joku oma lisänimi, kuten Aidar, Artemovsk, Azov, Dnepr-1, Dnepr-2, Donbass, Harkov-2, Prikarpatje, Ukraina jne. Azov taitaa olla jo prikaati.

Näiden lisäksi Itä-Ukrainan kriisiin oli kesällä 2014 osallistunut ainakin neljä Kansalliskaartin yksikköä sekä 25. Maahanlaskuprikaati, 79. Maahanlaskuprikaati ja 72. Mekanisoitu prikaati.

Debaltsevessa olivat sisäasiainministeriön aluepuolustuspataljoona Donbass, aluepuolustuspataljoona Dzokhar Dudayev, UA:n 40. Pataljoona ja sitten vielä Kansalliskaarti.

Novorossijasta olivat vastassa Prizrakin prikaati ja Kasakoiden Kansalliskaarti ja sitten Venäjän asevoimien 8. Pr, 18. Pr, 25. Rykmentti (Spetsnatz)ja osia 232. MRL-prikaatista. Venäjä on kiistänyt osallisuutensa, mutta jos nuo mekanisoidut olivat mukana, sielläoli rautaa ja miehissäkin liki kolminkertainen ylivoima.
Kuukkeli käännöksen laitoin aiempaan viestiin tästä
Debaltseven osalta.
http://www.mil.gov.ua/news/2015/12/...hodi-zimovoi-kampanii-2014–2015-rokiv--16785/

Kyllä nuo lukemat viittaa siihen että huomattava ylivoima saavutettiin tulitaukosopimuksen myötä. 12.2.2015 jälkeen alettiin puskemaan lisää joukkoja Donetskin, Luhanskin alueelta ja Venäjältä Luhanskin läpi Debaltseveen. Uskon että kaikki nuo voimasuhteet, kuolonuhrit, haavoittuneet, ja vankien määrä Ukrainan osalta saattaisi olla hyvinkin lähellä totuutta, mitä UAn esikunta yhteenvedossaan on esittänyt.

Ps. Kiitoksia että olet jaksat paneutua asiaan.
 
Debaltsevessa olivat sisäasiainministeriön aluepuolustuspataljoona Donbass, aluepuolustuspataljoona Dzokhar Dudayev, UA:n 40. Pataljoona ja sitten vielä Kansalliskaarti.

Mikäli joku ihmettelee aluepuolustuspataljoona Dzokhar Dudayevin tshetsheeniperäistä nimeä niin syy sille on siinä, että pataljoonan miehistä osa tuli niiden tshetsheeneiden joukosta jotka taistelevat Kadyrovin aluehallintoa vastaan Tshetsheniassa ja laajemmin Putinin hallintoa vastaan Kaukasuksen alueella. Pataljoonan kokonaisvahvuus on ollut noin 500 taistelijaa ja Debaltsevon taistelussa heitä komensi helmikuun 1. päivään saakka Isa Munayev, joka kuoli kyseisenä päivänä Chernukhinon kylässä Debaltsevon lähellä kyseisenä päivänä sirpalevammaan. Tämän jälkeen pataljoona siirtyi Adam Osmayevin komentoon.

Mainitaan nyt vielä se, että Dzokhar Dudayev on Tshetshenian ensimmäinen presidentti 90-luvun puolella maan yrittäessä itsenäistyä Venäjästä, tätä ennen hän oli palvellut Neuvostoliiton aikana Strategisissa ilmavoimissa ja 80-luvun puolella silloisen Viron SNT:n alueella Tartossa 326. Strategisten ilmavoimien divisioonassa sen komentajana. Dudayev kuoli huhtikuussa 1996 Venäjän asevoimien operaatiossa.

vlad
 
Mikäli joku ihmettelee aluepuolustuspataljoona Dzokhar Dudayevin tshetsheeniperäistä nimeä niin syy sille on siinä, että pataljoonan miehistä osa tuli niiden tshetsheeneiden joukosta jotka taistelevat Kadyrovin aluehallintoa vastaan Tshetsheniassa ja laajemmin Putinin hallintoa vastaan Kaukasuksen alueella. Pataljoonan kokonaisvahvuus on ollut noin 500 taistelijaa ja Debaltsevon taistelussa heitä komensi helmikuun 1. päivään saakka Isa Munayev, joka kuoli kyseisenä päivänä Chernukhinon kylässä Debaltsevon lähellä kyseisenä päivänä sirpalevammaan. Tämän jälkeen pataljoona siirtyi Adam Osmayevin komentoon.

Mainitaan nyt vielä se, että Dzokhar Dudayev on Tshetshenian ensimmäinen presidentti 90-luvun puolella maan yrittäessä itsenäistyä Venäjästä, tätä ennen hän oli palvellut Neuvostoliiton aikana Strategisissa ilmavoimissa ja 80-luvun puolella silloisen Viron SNT:n alueella Tartossa 326. Strategisten ilmavoimien divisioonassa sen komentajana. Dudayev kuoli huhtikuussa 1996 Venäjän asevoimien operaatiossa.

vlad

Ukrainassa on montakymmentämiljoonaa asukasta ja silti etulinjaa yritettiin pitää muualta tuoduilla joukoilla, eihän Tset-pataljoona ollut suinkaan ainoa. Äkkinäinen esittäisi kysymyksen: mitä vittua. Missä ukrainalaiset? Tset-pataljoona käyttäminen suorana tykinruokana oli paitsi typerää, se oli myös moraalitonta. Typerää siksi, että nämä taistelijat hallitsivat ydinosaamista aivan muista jutuista kuin kyyhöttämällä tykinateriana.
 
Siellä he söivät Kiovassa jäätelöä, ainakin kesällä.

Eivät suinkaan kaikki - no ehkäpä Kiovan yliopiston ja muutaman muun "korkean profiilin" oppilaitoksen nuoret valitsivat sen jäätelönsyönnin ja kahviloissa istumisen sen sijaan, että lähtivät rintamalle puolustamaan maataan ja siinä samalla uhraamaan henkensä. Tai näin ainakin oli kesäkuussa 2014 jolloin vietin Kiovassa parisen viikkoa - elämä oli rentoa, sodasta ei ollut tietoakaan vaikka vierailuni aikoihin se oikeastaan alkoi muuttua intensiivisemmäksi Donbasissa ja ATO:n joukot tiivistivät otettaan Slovjansk-Kramatorsk alueesta ja koto-Suomeen palattuani kaupungit sitten siirtyivätkin ATO:n hallintaan. Samoin kyseisen vierailun aikana Ukrainan ilmavoimat menettivät Luhanskin kentälle laskeutumista yrittäneen Il-76 kuljetuskoneen ja vajaat 50 laskuvarjomiestä sekä koneen miehistön. Tapaus sai huomiota televisiossa mutta ei se muulla tapaa elämää hetkauttanut Kiovassakaan, itse asiassa tilanne saattaa olla se, että nyt sota hetkauttaa elämää enemmän myös Kiovassa, johtuen pakolaisista sekä hintojen noususta sekä jännittyneemmästä sisäpoliittisesta tilanteesta.

Toisaalta arvosteltaessa Ukrainan toimia ja etenkin asevoimien toimia, on muistettava, että ilman niitä vapaaehtoisia asetelma olisi rutkasti huonompi (joukossa oli myös paljon ukrainalaisia) ja etenkin vuoden 2014 puolella kutsuntoihin ja pyyntöihin/käskyihin astua palvelukseen nuorukaiset eivät olleet oikein halukkaita vastaamaan niin ryvettynyt oli asevoimien maine Janukovitshin kauden jäljiltä. Nyt tässäkin kohdin on jo parannusta sikäli tapahtunut, että asevoimien maine on parantunut ja joillekin se alkaa olla jo todellinen vaihtoehto vapaaehtoispataljooniin liittymisen sijaan, mutta edelleen on runsaasti parannettavaa ja useammastakin korkean tason upseerista olisi hyvä päästä eroon mutta kaikkia ei valitettavasti ole voitu potkia pihalle kerralla, koska senkään vertaa ei ollut laittaa osaamista tilalle. Tähänkin syynä on osaltaan asevoimien menneisyys, lukemattomat osaavat nuoret upseerikyvyt vaihtoivat aikanaan alaa huomatessaan asevoimien kokonaisvaltaisen tilan ja etenkin ukrainalaistaustaisille ongelma oli ukrainalaisuus jos oli kansallismielinen - asevoimat, kuin myös poliisi & SBU kun olivat hyvin voimakkaasti venäläistaustaisten miehittämiä vrt suhde väestöön ja tämä vain korostui Janukovitshin valtakaudella, jolloin hän sijoitti paljon avainasemiin lojaaleita miehiä - jotka olivat samalla hyvin usein lojaaleja Venäjälle. Ei siis ihme etteivät kansallismieliset ukrainalaiset pitäneet asevoimia aikaisemmin todellisena vaihtoehtona. tagi @baikal

vlad
 
Eivät suinkaan kaikki - no ehkäpä Kiovan yliopiston ja muutaman muun "korkean profiilin" oppilaitoksen nuoret valitsivat sen jäätelönsyönnin ja kahviloissa istumisen sen sijaan, että lähtivät rintamalle puolustamaan maataan ja siinä samalla uhraamaan henkensä. Tai näin ainakin oli kesäkuussa 2014 jolloin vietin Kiovassa parisen viikkoa - elämä oli rentoa, sodasta ei ollut tietoakaan vaikka vierailuni aikoihin se oikeastaan alkoi muuttua intensiivisemmäksi Donbasissa ja ATO:n joukot tiivistivät otettaan Slovjansk-Kramatorsk alueesta ja koto-Suomeen palattuani kaupungit sitten siirtyivätkin ATO:n hallintaan. Samoin kyseisen vierailun aikana Ukrainan ilmavoimat menettivät Luhanskin kentälle laskeutumista yrittäneen Il-76 kuljetuskoneen ja vajaat 50 laskuvarjomiestä sekä koneen miehistön. Tapaus sai huomiota televisiossa mutta ei se muulla tapaa elämää hetkauttanut Kiovassakaan, itse asiassa tilanne saattaa olla se, että nyt sota hetkauttaa elämää enemmän myös Kiovassa, johtuen pakolaisista sekä hintojen noususta sekä jännittyneemmästä sisäpoliittisesta tilanteesta.

Toisaalta arvosteltaessa Ukrainan toimia ja etenkin asevoimien toimia, on muistettava, että ilman niitä vapaaehtoisia asetelma olisi rutkasti huonompi (joukossa oli myös paljon ukrainalaisia) ja etenkin vuoden 2014 puolella kutsuntoihin ja pyyntöihin/käskyihin astua palvelukseen nuorukaiset eivät olleet oikein halukkaita vastaamaan niin ryvettynyt oli asevoimien maine Janukovitshin kauden jäljiltä. Nyt tässäkin kohdin on jo parannusta sikäli tapahtunut, että asevoimien maine on parantunut ja joillekin se alkaa olla jo todellinen vaihtoehto vapaaehtoispataljooniin liittymisen sijaan, mutta edelleen on runsaasti parannettavaa ja useammastakin korkean tason upseerista olisi hyvä päästä eroon mutta kaikkia ei valitettavasti ole voitu potkia pihalle kerralla, koska senkään vertaa ei ollut laittaa osaamista tilalle. Tähänkin syynä on osaltaan asevoimien menneisyys, lukemattomat osaavat nuoret upseerikyvyt vaihtoivat aikanaan alaa huomatessaan asevoimien kokonaisvaltaisen tilan ja etenkin ukrainalaistaustaisille ongelma oli ukrainalaisuus jos oli kansallismielinen - asevoimat, kuin myös poliisi & SBU kun olivat hyvin voimakkaasti venäläistaustaisten miehittämiä vrt suhde väestöön ja tämä vain korostui Janukovitshin valtakaudella, jolloin hän sijoitti paljon avainasemiin lojaaleita miehiä - jotka olivat samalla hyvin usein lojaaleja Venäjälle. Ei siis ihme etteivät kansallismieliset ukrainalaiset pitäneet asevoimia aikaisemmin todellisena vaihtoehtona. tagi @baikal

vlad

Minä kävin viime kesänä.
 
Eivät suinkaan kaikki - no ehkäpä Kiovan yliopiston ja muutaman muun "korkean profiilin" oppilaitoksen nuoret valitsivat sen jäätelönsyönnin ja kahviloissa istumisen sen sijaan, että lähtivät rintamalle puolustamaan maataan ja siinä samalla uhraamaan henkensä. Tai näin ainakin oli kesäkuussa 2014

Piti vielä sanoa, että laajenevan separatismin pysäyttivät vapaaehtoiset aluepuolustuspataljoonat, jotka olivat mieainekseltaan suurelta osin keski-ikäisiä tai varhaiskeski-ikäisiä. Ja äidit hakivat nuoria poikia pois kansalliskaartista...

Mutta jos se toimi Ukrainassa tällä tavalla, mikäs siinä. Poroshenko ja Avakov kiittävät. Palkaksi näitä pataljoonia jättämällä jätettiin kuseen Ilovaiskissa ja Debaltseven hyödyttömässä motissa. Mariupolissa taas UA selkeästi oli Azovin tukena.
 
Duoda duoda. Aika erikoinen kuva piirtyy tapahtumista, kun kuuntelee ainakin joidenkin ukrainalaisten kertomuksia tuosta "sodasta". Tottakai on helvetin hyvä, ettei sota ole ollut mitään totaalista ja rankkaa sota sotaa. Mutta en lähde väittämään mitään, niin ohut on faktuaalinen tietämykseni aiheesta ja tapahtumista. Ja tietysti noiden tapahtumien väliin sopii kaikenlaista, joidenkin osalle on tullut sotaa ihan tarpeeksi ja joku toinen on kuullut siitä radiosta ja katsonut telkkarista, kenties kuullut jotain naapuriltaan. Kun sota ei ole totaalista, silloin kokemusten värimaailma on varmasti kirjava.
 
Duoda duoda. Aika erikoinen kuva piirtyy tapahtumista, kun kuuntelee ainakin joidenkin ukrainalaisten kertomuksia tuosta "sodasta". Tottakai on helvetin hyvä, ettei sota ole ollut mitään totaalista ja rankkaa sota sotaa. Mutta en lähde väittämään mitään, niin ohut on faktuaalinen tietämykseni aiheesta ja tapahtumista. Ja tietysti noiden tapahtumien väliin sopii kaikenlaista, joidenkin osalle on tullut sotaa ihan tarpeeksi ja joku toinen on kuullut siitä radiosta ja katsonut telkkarista, kenties kuullut jotain naapuriltaan. Kun sota ei ole totaalista, silloin kokemusten värimaailma on varmasti kirjava.

Minä olen Ukrainan sodan kokenut ystävieni kautta pääsääntöisesti huomattavasti toisenlaisena mitä Kiovassa kahviloissa istuneet opiskelijat ovat sen kokeneet - etenkin sen jälkeen kun Janukovitshin hallinto kaatui ja tilanne Kiovassa rauhoittui asetelma alkoi muuttua Donetskin suunnalla juuri päinvastaiseksi. Ja kyllähän tilanne edelleen esim. Donetskissa on sellainen ettei sinne kovin hevin lähtisi asustelemaan, kovin on kaukana "ihanneyhteiskunnasta". Käytännössä tämän tulitauon aikana ei ole ollut kovinkaan montaa päivää etteikö Donetskin suunnalla olisi ammuntaa kuulunut tai kaupunkialueella sattunut räjähdyksiä. Minsk II jälkeen keväällä oli hetken hiukan rauhallisempaa, sen jälkeen tulitus- ja taistelutoiminta on ollut lähes päivittäistä. Onneksi kukaan heistä ei ole Donetskissa kuollut tai kuollut sieltä poistuessaan - osa lopullisesti, mutta heidän kokemusmaailma on hyvin sodanvärittämää. Mutta tämä nyt ei oikeastaan ole tämän ketjun asia, joten en sotke näitä stooreja enempää tähän ketjuun.

vlad
 
Venäjän tukemat separastistit pystyivät sitomaan UA:n voimavaroja laajalle alueelle ja siten luomaan paremmat edellytykset omalle toiminnalleen Debaltseven painopisteen suunnalle.

Noin kuukauden ajan oli kulutettu ja vaurioitettu joukkoja sekä merkittävä määrä UA:n kalustoa. Kun Minskin tulitaukosopimus solmittiin 12. helmikuuta, tämä hyödynnettiin keskittämällä merkittävä määrä lisävoimaa Debaltseven alueelle.

Tulitaukosopimus astui voimaan 15.2.2015, mutta separatistit olivat sitä mieltä, että se ei koskenut Debaltsevea. Strategisesti tärkeä kaupunki oli saatava haltuun hinnalla millä hyvänsä. Ukrainalaiset aloittivat lopullisen vetäytymisen alueelta 17.-18.2. venäläisten edelleen tulittaessa heitä, mistään sopimuksista piittaamatta.

Jos tiedot pitävät paikkansa, niin UA:lla oli tuolloin alueella n. 5300 miestä, ja jos oikein tulkitsin esikunnan analyysia, niin noin puolet kalustosta menetettiin. Merkittävä osa tästä tammikuun 20. jälkeen, jolloin viimeistään huomattiin että venäläiset olivat tulleet apuun ja lennokeilla tiedusteltiin ukrainalaiten asemia ja liikkeitä.

Venäläisten/separatistien määrää kasvatettiin jotakuinkin 10000 mieheen, myös kaluston määrää kasvatettiin huimasti tulitaukosopimuksen alla.
 
UA:n esikunta luvannut tarkempaa analyysia tapahtumista piakkoin.
 
Venäjän tukemat separastistit pystyivät sitomaan UA:n voimavaroja laajalle alueelle ja siten luomaan paremmat edellytykset omalle toiminnalleen Debaltseven painopisteen suunnalle.

Noin kuukauden ajan oli kulutettu ja vaurioitettu joukkoja sekä merkittävä määrä UA:n kalustoa. Kun Minskin tulitaukosopimus solmittiin 12. helmikuuta, tämä hyödynnettiin keskittämällä merkittävä määrä lisävoimaa Debaltseven alueelle.

Tulitaukosopimus astui voimaan 15.2.2015, mutta separatistit olivat sitä mieltä, että se ei koskenut Debaltsevea. Strategisesti tärkeä kaupunki oli saatava haltuun hinnalla millä hyvänsä. Ukrainalaiset aloittivat lopullisen vetäytymisen alueelta 17.-18.2. venäläisten edelleen tulittaessa heitä, mistään sopimuksista piittaamatta.

Jos tiedot pitävät paikkansa, niin UA:lla oli tuolloin alueella n. 5300 miestä, ja jos oikein tulkitsin esikunnan analyysia, niin noin puolet kalustosta menetettiin. Merkittävä osa tästä tammikuun 20. jälkeen, jolloin viimeistään huomattiin että venäläiset olivat tulleet apuun ja lennokeilla tiedusteltiin ukrainalaiten asemia ja liikkeitä.

Venäläisten/separatistien määrää kasvatettiin jotakuinkin 10000 mieheen, myös kaluston määrää kasvatettiin huimasti tulitaukosopimuksen alla.


Toisin sanoen tulitaukosopimuksella kuohittiin Ukraina poliittisesti eikä se olisi enää voinut tehdä vastahyökkäystä, jolla pussin suu olisi avattu. Mottiin jääneet olivat omillaan ilman huoltoa, kunnes ymmärsivät häipyä. Tämä on Ukrainan sodan suurin oppi. Taistelutekniikat ovat lillukanvarsia, Venäjä voiittaa yläportaan vaikuttamisella.

Mielenkiintoista lukea, millaisen analyysin esikunta tekee. Kun arvostelija arvioi omaa toimintaansa julkisesti, siinä on aikamoinen psykologinen taakka.
 
Back
Top