Demareiden sikailut

Lopetetaan haittamaahanmuutto ja potkitaan julkiselta puolet pois.

Loppuu "työvoimapula" kuin seinään kun tulee koulutettua väkeä vapaille markkinoille, ja samalla lätinä siitä kuinka Suomi tarvitsee x-kymmentätuhatta mitään osaamatonta kamelinpaimenta vuodessa tekemään töitä.
Julkinen puolikin lakkaa olemasta ne betonisaappaat jotka maahanmuuton ohella vetävät tätä maata pohjaa kohti.

Ei se niin vaikeaa ole. Saa suorittaa, ennenkuin IMF tulee ja tekee meidän puolesta.

Ei taida IMF hirveästi puuttua kulta-munien Kela-rahoihin. Ohittaa tämän 10+ miljardin rahanpolttoautomaatin ihan hiljaa ja kertoo miten pottunokka maksaa. Leikataan pottunokkienpalkat, sosiaaliturva ja korvaukseksi korotetaan veroja.

Itse asiassa kiva katsoa mitä IMFän propelihatut saavat aikaan. Ajavat koko laivan täyttä höyryä jäävuoret kylkeen, luulen ma.
 
Muutama teesi:
1. Niin kauan kuin jokaisen/käytännössä jokaisen poliitikon tavoite on tulla valituksi uudelleen, ei kyetä tekemään epäsuosittuja päätöksiä. Alunperin edustuksellinen demokratia oli kansanvaltaa, amatöörivaltaa. Amos Ahola ehdotti uudessa Keijon tuumaustunnin jaksossa, että kansanedustajat pitäisi valita arvalla kaikkien vapaaehtoisten kansalaisten joukosta. Erittäin hyvä ajatus.

Toinen vaihtoehto olisi rajata edustajakaudet yhteen, jolloin ei silloinkaan tarvitsisi kalastella ääniä päätöksillä.

2. Kannattaisi oikeasti katsoa Sveitsin suuntaan. Sveitsissä yhdistyy vakaus, edustuksellinen demokratia ja suora demokratia. Lisäksi jopa parlamentissa korostuu alkuperäinen kansanvallan ihanne, koska parlamentti kokoontuu 4 kertaa vuodessa 3 viikon istuntoihin. Ainakin yli puolet edustajista käy myös siviilitöissä.

Sveitsissä myös hallituksen kaikki ministerit ovat ensisijaisesti ajamassa kansan ei puolueen etuja. Parlamentti myös valitsee erikseen jokaisen ministerin useammalla äänestyskierroksella, ei puoluejohtajien lehmänkaupoilla.

Sveitsissä on myös mielenkiintoinen kansalaisuusjärjestelmä. Jokainen kansalaisuutta hakeva joutuu kolmiportaiseen prosessiin: liittovaltio, kantoni ja lopulta kuntatason. Perusvaatimuksia ovat nuhteettonuus ja toimeentulovelvoite.

3. Tilanteessa, jossa niin moni äänestäjä on riippuvainen suoraan tai epäsuoraan julkisesta sektorista (ml. järjestöt), on epäsuosittuja päätösten tekeminen mahdotonta. Vielä kun mietitään, että jos hallinnon kaikki tasot huomioidaan, niin taitaa tulla viisinumeroinen luku hillotolppia, jotka ovat puoluekeskeisen järjestelmän sivutuote, niin ei hyvältä näytä.
 
Muutama teesi:
1. Niin kauan kuin jokaisen/käytännössä jokaisen poliitikon tavoite on tulla valituksi uudelleen, ei kyetä tekemään epäsuosittuja päätöksiä. Alunperin edustuksellinen demokratia oli kansanvaltaa, amatöörivaltaa. Amos Ahola ehdotti uudessa Keijon tuumaustunnin jaksossa, että kansanedustajat pitäisi valita arvalla kaikkien vapaaehtoisten kansalaisten joukosta. Erittäin hyvä ajatus.

Toinen vaihtoehto olisi rajata edustajakaudet yhteen, jolloin ei silloinkaan tarvitsisi kalastella ääniä päätöksillä.

2. Kannattaisi oikeasti katsoa Sveitsin suuntaan. Sveitsissä yhdistyy vakaus, edustuksellinen demokratia ja suora demokratia. Lisäksi jopa parlamentissa korostuu alkuperäinen kansanvallan ihanne, koska parlamentti kokoontuu 4 kertaa vuodessa 3 viikon istuntoihin. Ainakin yli puolet edustajista käy myös siviilitöissä.

Sveitsissä myös hallituksen kaikki ministerit ovat ensisijaisesti ajamassa kansan ei puolueen etuja. Parlamentti myös valitsee erikseen jokaisen ministerin useammalla äänestyskierroksella, ei puoluejohtajien lehmänkaupoilla.

Sveitsissä on myös mielenkiintoinen kansalaisuusjärjestelmä. Jokainen kansalaisuutta hakeva joutuu kolmiportaiseen prosessiin: liittovaltio, kantoni ja lopulta kuntatason. Perusvaatimuksia ovat nuhteettonuus ja toimeentulovelvoite.

3. Tilanteessa, jossa niin moni äänestäjä on riippuvainen suoraan tai epäsuoraan julkisesta sektorista (ml. järjestöt), on epäsuosittuja päätösten tekeminen mahdotonta. Vielä kun mietitään, että jos hallinnon kaikki tasot huomioidaan, niin taitaa tulla viisinumeroinen luku hillotolppia, jotka ovat puoluekeskeisen järjestelmän sivutuote, niin ei hyvältä näytä.
Tässä on hyvät teesit.

Mutta onnistuisikohan Suomessa tuo Sveitsin malli, vai onko kansa jo niin turtunutta nykyjärjestelmässä äänestysten vaikuttamattomuuteen, että äänestysaktiivisuus jäisi liian alas ollakseen oikeasti parhaaksi kansalle? Sehän vaatisi, että pitäisi oikeasti tutustua taustoihin ja olla perillä asioista. Ja paljonko silti pystyttäisiin vaikuttamaan somesukupolven valintoihin tekoälyllä tehdyllä tiktoktanssilla?
Kuntien, maakuntien ja valtion sisäisissä päätöksissä ehdottomasti politikointi pois, sitä tarvitaan vain ulkopoliittisessa kanssakäymisessä. Sisäiset asiat asioina, eikä naurettavana ääntenkalasteluna.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top