Dream team

Oletteko mietiskelleet yhtään aseiden ja niidwn ampumatarvikkeiden painoja ja taistelijoiden kuormitusta?
Tavan tallaaja jaksaa kanniskella pahemmin kuormittumatta noin 20-25% omapainostaan joka keskimäärin tarkoittaa noin 15-20kg.
Siitä vaatteisiin ja suojavarusteisiin menee noin 5kg, muihin vehkeisiin kuten heitteisiin, sinkoihin yms. jotain 5kg ja varsinaiseen asejärjestelmään ampumatarvikkeineen 5-10kg.

PKM painaa itsekseen 7kg ja sen 100 patruuna noin 4kg. Jotta konekivääriä kannattaisi kantaa mukana, pitää sille olla syötävää ainakin 400-500 patruunaa/ase eli noin 16-20kg. Mieluiten jopa 1000 patruunaa eli 40kg. Muuten käy niin että parin ekan minuutin tulituksen jälkeen ryhmässä on ukko jolla ei ole asetta.

PKM:n ja sen ampumatarvikkeiden kanssa ei voi oikeasti syöksyä tai rynnäköidä. Siksi se jää auttamattomasti jälkeen ryhmän hyökätessä. Ryhmän takaa se ei pysty ketään tukemaan.
Kiväärikaliiperisen konekiväärin paikka ei siis ole ryhmässä ainakaan hyökkäyksessä.

Kranukivääreillä (MGL) sama juttu. Ase painaa 6kg tyhjänä ja yksi murkula noin 250g. Niitä pitää olla mukana riitävästi eli jotain 30. Tekee siis 7,5kg. Kranukiväärillä ei pysty ampumaan 30m lähempänä olevia kohteita joten sillä ei voi mennä lähitaisteluun. Krenatöörin paikka ei voi olla ryhmässä ellei puhuta kranaattipistoolista tai -laukaisimesta.

Johtamisen kannalta ideaalista olisi että ryhmä koostuisi kahdesta periaatteessa identtisestä partiosta. Partion koko vähintään 4 taistelijaa. Ryhmää johtaa RJ joka ei selkeyden vuoksi kuulu kumpaankaan partioon. Lisäksi voisi olla kuljettaja tai ajoneuvomiehistö.

Näitä iskuryhmiä olisi joukkueessa kaksi ja niitä tukisi tulitukiryhmä, johon olisi keskitetty edellämainitut konekiväärit ja kranaattikiväärit ja tukiampujia.

Lisäksi joukkueessa olisi johto-osat ja tulenjohtopartio.

Komppaniaan puolestaan kuuluisi kenties kolme edellä mainittua joukkuetta ja tulitukijoukkue jossa kvkrhryhmä (2xkvkrh), krkkryhmä (2xkrkk) ja itkkryhmä (2xitkk).
Lisäksi olisi komentojoukkue jossa tiedusteluryhmä (lennokit, prätkät), pstryhmä, ta-ryhmä sekä viestiryhmä.
Luonnollisesti myös huoltojoukkue.

Semmoisella minä lähtisin sotimaan.
Raikkaita ajatuksia. Uutta ajattelua tuo, että joukkueessa olisi erillinen tulitukiryhmä kolmantena ryhmänä ja komppaniassa tulitukijoukkue. Tai no olihan se mullakin, mutta ilman kranaattikonekivääriä, joka tais olla sulla tai jollakin muulla.

Minä olen jo tottunut ryhmän jakamiseen kolmeen osaan, mutta joukkueen jakaisin mielellään neljään ryhmää. Tai sitten jopa kahteen esim. 16 hengen ryhmään. Siinä on vaan sitten mietittävä majoituksen ja ajoneuvokuljetuksen rajoitteet ja optimoinnit. Ryhmän kolmen partion käyttöä on minusta kätevää, kun en näe puoliryhmää tarpeellisena yksikkönä. Sen sijaan puolijoukkueen käyttö tuntuu luontevalta. Miten jaetaan 3 ryhmään kahteen puolijoukkueeseen siten, että ne toimii? Käykö siinä helposti niin, että kaksi ryhmää muodostaa ensimmäisen puolijoukkueen ja kolmannen ryhmän kanssa laitetaan toiseen puolijoukkueeseen lähetit ja muut erikoismiehet, jolloin he eivät ole käytettävissä siinä missä heitä saatettaisiin erityisesti tarvita.

Se talkkari/yleismies Jantunen on mun mielestä parasta mitä tänä vuonna on sattunut paukahtamaan mieleen. Sitä tarvittaisiin kyllä ihan jatkuvasti tukikohdassa tai jeesaamassa milloin missäkin. Sais olla vanhempikin taistelija, kunhan olisi monipuolinen osaaminen kaikenlaisista ulkoaskareista. Nyt taidetaan uhrata monessa porukassa talkkarin hommiin milloin lähettiä, viestimiestä, tarkka-ampujia, tulenjohtajia tai pst miestä.

Minä yritin tuossa omassa epätäydellisessä kalustojaossa pitää aseistuksen kevyenä. Siksi ryhmien kk:t oli 5,56 natoa. Ja naattia lähetettiin rynkyn alle laitetulla putkella. Ja koitin pitää taistelevien ryhmien muunkin aseistuksen vähän kevyempänä, eli vain kevyet kessit ja ei mitään varsinaista tarkka-ampujakivääriä.
 
Ajoneuvoille pitää olla kuljettajat, varsinkin alueellisilla joukoilla.

Aluellisten joukkojen tst-tapa perustuu liikkuvuuteen ja pieniin yksiköihin, ajoneuvoilla pitää kyetä siirtämään ryhmiä tai jopa partioita taistelun aikanakin, sekä huoltamaan ja evakuoimaan haavoittuneita. Varsinkin silloin, kun joku joukkueen ajoneuvoista syystä tai toisesta hajoaa ja joudutaan toimimaan vajaalla kalustolla. Lisäksi (taistelu)ajoneuvon päivittäinen huolto-, ja mahdollinen korjaus vie kuljettajan aikaa. Ajoneuvoa ei myöskään voi jättää vartioimatta, kun ryhmä on väijyssä tunteja jossakin satojen metrien päässä. Jos kuljettajan tehtäviä hoidetaan otona, niin joudutaan usein toimimaan jo valmiiksi vajaaalla vahvuudella ja/tai kuskiksi nakitettu on jatkuvasti ylityöllistetty.

Viestimies on apu, mutta ei välttämätön. Parhaassa (pahimmassa) tapauksessa jojo:lla on käytössään kaksi viestivälinettä/verkkoa, alempi ryhmien johtamiseen ja ylempi komppaniaan. Alemman verkon saa huutamalla vapaaksi, mutta ylemmässä joutuu odotella vuoroaan. Viestimies voi päivystää ylempää verkkoa ja johtaja keskittyä oman joukkonsa johtamiseen. Uudet tablettihärpäkkeet voivat sitten joko helpottaa tai vaikeuttaa tilannetta.
 
Back
Top