Elämä Neuvostoliitossa

Teräsmies

Respected Leader
BAN
On kyllä ihan helkkarin ankeaa....

My "documentary" attempt on one of my first visits to Tallinn - now the capital of Estonia. Today it looks totally different but it is good to remember the past - this showing the result of the Soviet system.

Moskovalainen kauppa vuosimallia 1986...
 
Oli se hieno paratiisi, kyllä ihmisen ole hyvä olla ja elää tuolla.
Valitettavasti en vain ymmärtänyt tuon hienouden päälle kun tuli käytyä siellä.
Arvostin kuitenkin heidän ahneuttaan, myivät länsivaluutasta viinaa 15 vuotiaalle, ihan ulkoiseen käyttöön ostin:oops:
 
Noita kuvia kun katsotte, niin muistakaa, että Moskova ja Tallinna olivat sentään metropoleja. Ei tarvinnut paljon esim. Lenskin ulkopuolelle taksilla hurauttaa, kun kohtasi suorastaan apocalyptisia näkyjä, ja en liioittele yhtään. Kävin -80-puolivälissä ja vaikka isäni valmisteli minua henkisesti, niin silti olin kyllä kuin lekalla lyöty. Linja-autolla mentiin, joukossa oli tosi Neuvosto-uskovaisia, oli pataporvareita ja oli vaikka mitä ravimiehiä. Tulomatkalla minuun käytiin käsiksi, kun kysyin noilta neuvostouskovilta, että mitä ihmettä te näette tuossa maassa? Turisteille näytettiin vain kulissit, mutta taksisuharit kyllä antoivat kyytiä, kun heitti pari kaksikymppistä, valuutta ennen euroa. Sadalla markalla jopparit vaihtoivat 50 ruplaa, joka oli nelinkertaisesti yli virallisen kurssin. Joka paikassa kukoisti musta pörssi ja monet ilmiöt olivat suorastaan ällöttäviä. Torvikin tajusi, että ei tämä voi jatkua loputtomiin. Jos halusi tajuta.
 
Noita kuvia kun katsotte, niin muistakaa, että Moskova ja Tallinna olivat sentään metropoleja. Ei tarvinnut paljon esim. Lenskin ulkopuolelle taksilla hurauttaa, kun kohtasi suorastaan apocalyptisia näkyjä, ja en liioittele yhtään. Kävin -80-puolivälissä ja vaikka isäni valmisteli minua henkisesti, niin silti olin kyllä kuin lekalla lyöty. Linja-autolla mentiin, joukossa oli tosi Neuvosto-uskovaisia, oli pataporvareita ja oli vaikka mitä ravimiehiä. Tulomatkalla minuun käytiin käsiksi, kun kysyin noilta neuvostouskovilta, että mitä ihmettä te näette tuossa maassa? Turisteille näytettiin vain kulissit, mutta taksisuharit kyllä antoivat kyytiä, kun heitti pari kaksikymppistä, valuutta ennen euroa. Sadalla markalla jopparit vaihtoivat 50 ruplaa, joka oli nelinkertaisesti yli virallisen kurssin. Joka paikassa kukoisti musta pörssi ja monet ilmiöt olivat suorastaan ällöttäviä. Torvikin tajusi, että ei tämä voi jatkua loputtomiin. Jos halusi tajuta.
Hei, olen tehnyt jotain yhteistä Baikalin kanssa: käynyt 80-luvun alussa isäni kanssa Neuvostoliitossa! Käytiin Moskovassa, kun olin 6-vuotias kahdestaan lätkää katsomassa. En paljon suurvaltapolitiikasta tai kommunismista tai... ymmärtänyt, mutta verkkokalvolle on palanut kuva, kun ajelimme jonkin "tavaratalon" liukuportaissa: esine siellä, toinen täällä... Lätkästä en niin muistakaan.
 
Hei, olen tehnyt jotain yhteistä Baikalin kanssa: käynyt 80-luvun alussa isäni kanssa Neuvostoliitossa! Käytiin Moskovassa, kun olin 6-vuotias kahdestaan lätkää katsomassa. En paljon suurvaltapolitiikasta tai kommunismista tai... ymmärtänyt, mutta verkkokalvolle on palanut kuva, kun ajelimme jonkin "tavaratalon" liukuportaissa: esine siellä, toinen täällä... Lätkästä en niin muistakaan.

Joo, sitä on täysin mahdoton käsittää se ankeuden volyymi, se tuntui kutakuinkin kafkamaiselta, epätodelliselta. Ja sekin on taivahan tosi, että löytyi etsimättä kokonaisia kortteleita, joissa talojen maalaus oli keskittynyt julkisivuihin ja sitten hassusti vähän sudittu kadunpuoleisia kylkiä. Sotilaspukuisia liikkeellä paljon ja miliisejä vielä enemmän. Jobbarit ostamassa Nanson paitaa suorastaa päältä ja entäs mun Ramones-paita, se käytännössä raastettiin yltäni. Ravintolassa saatoit ostaa pöydän koreaksi puoleen hintaan, kun vihjaisit tarjoilijalle maksavasi mielellään hänelle suoraan...

Ja sitten tässä veljeyden ja tasa-arvon kehdossa oli oma tiekaistansa eliitille, omat kaupat, omat asuntoalueet, omat autot(joka oli tuolloin harvinaista ylipäätään) eikä jääkaappia tarvinnut jonottaa kahta vuotta. Ne asiat tekivät ulkopuolisen silmin katsoessa sairaaksi..sen katsojan. Ilmanko suomipoika veti vodkaa kuin paloletkusta, ei sitä oikeasti kolmea päivää kauemmin olisi selvin päin edes kestänyt.
 
Vetää kyllä hiljaiseksi varsinkin kun itse synnyin neuvostoliiton romahtaessa joten moiset kuvaukset kutkuttaa kyllä mielikuvitusta. Ja antaa osviittaa mikä jelvetti koettelee esim pohjois korean asukkaita.
 
Baikal puhui "neuvosto-uskovaisuudesta",ja sitä se todella oli:uskovaisuutta.Se sai joskus aivan absurdeja muotoja:jopa neuvostovalmisteissa tuotteissa tuntui olevan jotain tuosta paratiisista peräisin olevia myyttisiä ominaisuuksia. Tuntui tuolloin aivan käsittämättömältä kuunnella jonkun tuollaisen uskovaisen fanaattisia ylistyslauluja.Nykypäivästä katsottuna vielä käsittämättömämpää.
 
Vetää kyllä hiljaiseksi varsinkin kun itse synnyin neuvostoliiton romahtaessa joten moiset kuvaukset kutkuttaa kyllä mielikuvitusta. Ja antaa osviittaa mikä jelvetti koettelee esim pohjois korean asukkaita.

Kaikesta päätellen siellä on paljon pahempaa.

Jatkan vielä: miettikää sitä kontrastia, mikä oli, kun menit -80-luvun Suomesta rajan yli naapuriin. Suomi tuolloin ehkä yltäkylläisyytensä huipulla...ja sitten hups, muutama kilometri ja yhtä monta tarkastusta ja oletkin täysin eri maailmassa. Näin kohta 30 vuotta myöhemmin se tuntuu vieläkin unenomaiselta. Olen käynyt monessa vielä takapajuisemmassakin mestassa, mutta niihin on pitänyt aina lentää. Tuossa kohtaa riitti, kun jaksoi istua vähän bussissa.
 
Tässä kun muistellaan sitä Suurta ja Mahtavaa, niin onko kellä kokemusta/näkemystä rahvaan elintasosta suurten keskusten ulkopuolella tänä päivänä?
 
Menin bussilla luokkaretkelle Lenigradiin joskus 80-luvun puolivälissä, heti rajalla huomasi sen valtavan eron maisemassa. Hoitamatonta ja likaista. Joku kyttäsi koko ajan. Jopa 7-luokkalainen ymmärsi miksi ihmiset pakenivat tuostaparatiisista. Ääneen ei saanut puhua, ei matkalla, eikä koulussa. Uskonnosta, sain koulussa jälki-istuntoa kun sanoin naapuri luokan poikaa ryssäksi. Pikku tappelu ei olisi haitannut, mutta sana oli paha. Jumalan pilkkaa nääs...

Olen kuullut sanottavan maaseudun elintason olleen jossain Suomen 50-luvun tasolla. Tässä lienee ollut paljonkin vaihtelua.
 
Omat lapsuuden pikavierailut itäblokin maihin olivat sen verran traumaattisia kokemuksia etten vain kykene ymmärtämään miten joku voi oikeasi haikailla jotain Neuvostoliiton tai Derkkulan meininkiä takaisin muuten kuin nostalgiamielessä. Minulle lapsena nuo paikat hahmottuivat ankeina, painostavina ja pelottavina kohteina. Kontrasti ja etäisyys 80-luvun Suomeen ja Länsi-Saksaan oli valtava.
 
...ja 80-luvun Suomen ja länsimaidenkin välillä oli monessa asiassa melkoinen ero. Neuvostoliittoon ja pariin muuhun itäblokin maahan kerkesin itsekin, mutta myös moneen länsimaahan samoina vuosina. Tässä välissä oltiin monessakin mielessä välimaastossa.

Ja onhan se sanottava, että tänäkin päivänä aidosti avoimin mielin suoritettu kiertomatka Aboa Vetus - Linjat - Taavetti - Hyrynsalmi - Sirkka - Toholampi - Luvia - Konttori voisi avata kaikille osallistujille lähtöpaikasta riippumatta pari kontrastia.
 
Tässä kun muistellaan sitä Suurta ja Mahtavaa, niin onko kellä kokemusta/näkemystä rahvaan elintasosta suurten keskusten ulkopuolella tänä päivänä?
Tuolta Karjalan tasavallan maaseudulta tunnen joitain ihmisiä ja olen siellä jonkin verran oleskellut. Minusta elämä noilla maaseudun pieneläjillä tuo mieleen 1970-luvun Suomen syrjäseudut.
 
Jostain kumman syystä urheilu vei useammankin kerran rautaesiripun takaisiin maihin. Yksi lukuisista muistoista noilta reissuilta on satojen mantteliin pukeutuneiden varusmiesten rivit kaduilla. Pari työskentelynä aina toinen hakkasi rautakangella, tuuralla tai petkeleellä jäätä irti ja toinen lapioi lunta ja irronnutta jäätä tien sivuun.
 
Olin ite Venäjällä muutama vuosi sitten Pietarissa. Silloin oli vielä Venäjällä voimassa miliisi-joukot joten vähän oli sellaista pelon ilmapiiriä ikäänkuin että jos joutuisi kiristetyksi tai uhkailluksi, mutta siellä oli vissiin niihin aikoihin lähinnä sellaista juhlatunnelmaa tuon toukokuun alun suhteen.

Putinin jutut kyllä ovat nytten jälkikäteen saaneet minut vakuuttuneeksi siitä etten kyllä enää tuohon maahan mene kun siellä on herra P vallassa.

Sillon oli justiinsa tuo aika kun on noi Venäjän voitonpäivän juhlat. Koko kaupunki vedettiin keskeltä poikki sen paraatin ajaksi, kun tankit menevät siellä katuja pitkin ja sekin kesti tunteja. Ei me saatu mitään hyviä näköpaikkoja paraatia varten mutta seurailtiin sivukaduilta hieman panssarien toimintaa. :p

Siellä oli kaikkialla just sitä punatähteä julisteissa ja semmosissa. Se oli siis luokkaretki oikeastaan, joten ohjattua menoa oli. Ekaa kertaa baarissa ja sellaista. What happens in Russia stays in Russia :oops::D

Vierailtiin jossain venäläisessä koulussa ja ne koululaiset olivat tehneet meille jotain ihme-käsitöitä lahjaksi (ne olivat kyllä aika kämäsiä tekeleitä, sori venäläiset!). Tuli sellainen vähän outo olo kyllä siellä koulussa koska koko lafka oli sillätavalla valmistettu (ja ohjeistettu) meidän vierailua varten. Sitten oli vähän sellaista kiusallista hiljaisuutta kuitenkin ... Vissiin saatto kyllä olla vähän kielimuuri välissä toisaalta.

Paljon siellä oli kyllä rakenteilla noita uusia asuinalueita tuolla Pietarin esikaupunkialueilla ainakin...
 
Back
Top